Mistäköhän johtuu

koen päivittäin koulupäivän/työpäivän jälkeen sellaisen transsimaisen tilan jossa en muista hirveästi mitään siis kyllä muistan mutta kaikki muistot tuntuu kaukaisilta ja ympäristö muuttuu vieraaksi tätä tilaa ennen koen yleensä yksinäisyyden tunnetta sekä tyhjyyttä sisälläni... tuntuu myös että sisälläni olisi enemmän persoonia kuin vain tämä yksi koska tapoihini kuuluu keksiä eri identiteettejä joiden elämää elän mutta välillä saatan jäädä loukkuun ja olla kauankin joko tunnekylmä persoona tai jokin muu olen kehittänyt näille ''persoonille'' nimetkin, oman elämän perustan ynnämuun.. jokainen persoona tuntuu omaavan tietynlaisen ajattelutavan yksi haluaa kostaa ja kokee maailman julmaksi paikaksi, toinen on hiljainen hyväksyjä jne...