lasten kertomukset AA murhakeissi

Murhan tapahtuma-aikaan 7-vuotias poika kertoi alun perin heränneensä murhayönä v. 2006 meteliin, mutta piiloutuneensa peloissaan peiton alle, mikä on uskottava kertomus.”

”Vuosia myöhemmin, 2011, hän kertoi sijaisvanhemmille, sittemmin myös näiden kuvaamille videoille, kuulleensa kuinka äiti ja isosisko murhasivat isän. Hän olisi vaiennut asiasta neljä ja puoli vuotta, kunnes tuotti murhaamisesta yksityiskohtaisen kuvauksen, noin 11-vuotiaana.”

”Kuinka uskottavaa tämä on?”

”Tällä välin poika on ollut – sosiaalityöntekijöiden, lääkäreiden ja isovanhempien yhtä pitävien todistusten mukaan – yli neljä vuotta erittäin hyvissä ja lämpimissä väleissä isosiskonsa ja äitinsä kanssa. Näin siitä huolimatta, että nämä olisivat – saman tarinan mukaan – viillelleet häntä ja pikkusiskoja, ja harjoittaneet paljon muuta, todella kovaa väkivaltaa.”

”Kuinka uskottavaa tämä on? Täytyy olla aika yksinkertainen sielu, ottaakseen tämän tosissaan. Tai sitten syyttäjä.”

”Lopullinen niitti tälle tarinalle oli Åbo Akademin tekemä tutkimus, joka osoitti ettei lapsi, eikä myöskään aikuinen, yksinkertaisesti kykene pelkän kuulon perusteella luomaan johdonmukaista kertomusta sellaisesta monimutkaisesta tapahtumasarjasta, kuin Ulvilan murhayö on ollut. Johtopäätös oli selkeä: pojan kertomus ei ole peräisin siitä, mitä hän on murhayönä kuullut.”