Onkohan tämä kuinka yleistä tässä maassa? Itse olen asunut kaukana toisella paikkakunnalla jo parikymmentä vuotta. Äiti on kohta iällä ja jäänyt yksin omakotitaloon. Terveys ei ole kovin hyvä eikä kodin hoitamisesta ole tullut oikein mitään moneen vuoteen.
Kaikenlaista roinaa ja krääsää on joka paikka täynnä. Jos yritän sanoa, että pitäisi heivata suurin osa kaatopaikalle, niin hän ahdistuu. Mistään ei voi luopua. Ei vanhoista suksista, 80-luvun miesten kengistä, vuoden vanhoista sanomalehdistä jne.
Yritän ehdottaa, että josko hän muuttaisi vaikkapa vuokralle jonnekin rivarikaksioon tai -kolmioon. Pieni oma piha, mutta muuten joku muu hoitaisi hiekoitukset yms. Ei onnistu, koska koti on koti ja talo muutenkin kuulemma siinä kunnossa, ettei kukaan sitä ostaisi. Silti valitaa, ettei talossa voi asua, ei nukkua eikä korjata. Kosteusvaurioita on siellä täällä, mutta mitään niiden korjaamiseksi ei ole tehty. Monta vuotta olen sanonut, että soita nyt vain johonkin kosteusmittausfirmaan ja heiltä tulee valmiit korjaussuunnitelmat jne. Mutta ei se onnistu, pitää kuulemma miettiä ja harkita ja katsella eikä lopulta tehdä yhtään mitään. Korkeintaan jeesusteipillä korjataan lattiakaivoa.
Käymme kotopuolessa kerran pari vuodessa, korkeintaan kaksi yötä. Matka on raskas lapsillekin eikä perillä ole mitään tekemistä. Mitään remonttia ei siinä ajassa voi tehdä. Terassin laudat menin kerran ostamaan ja uusimaan, mutta siitä tuli itkua ja huutoa. Olisi pitänyt vielä miettiä ja vanhat homeiset laudatkin menin sahaamaan poikki, vaikka niillä olisi tehnyt vielä vaikka mitä! Kaikki, mitä yritän korjata päättyy pahaan mieleen ja syyttelyyn. En viitsi enää lampun vaihtoa kummempaa tehdä.
Kerran pari viikossa soitellaan ja silloin minulle yleensä jaaritellaan jostain täysin tuntemattomasta ex-työkaverista ja hänen lapsistaan. Tai syytellään naapureita tai sukulaisia eri asioista. Harvoin kysytään mitään minusta tai lapsenlapsista. Joskus ehkä haaveilee, että lapset tulisivat vaikka junalla käymään lomalla. En vain kehtaa sanoa, etteivät lapset oikein tunne häntä eivätkä halua käydä. Itse ei ole käynyt koskaan meidän luona. On kuulemma hankala matka. Naapurikaupungissamme on kyllä käynyt ryhmämatkoilla ja innoissaan kertoo, miten hyvin kaikki meni. Ei vaan ehtinyt juuri nyt käymään meillä.
Äidin terveys (fyysinen ja ehkä henkinenkin) terveys menee huonommaksi iän myötä. Pelkään, ettei hän elä kovin vanhaksi. Kaikenlaista sairauttakin on, mutta hän ei suostu hoitamaan asioitaan kuntoon. Lähinnä valittaa sairaaloista ja lääkäreiden salaliitosta. Sain hänet menemään syöpähoitoihin aikaa sitten, kun uhkasin soittaa itse ambulanssin hakemaan hänet väkisin.
Ahdistaa ajatella, että kohta hän joutuu joko laitokseen tai kuolee. En keksi miten tilannetta voisi parantaa. Ja sitten minulla on huonokuntoinen omakotitalo perintönä. Ihan täynnä rojua, jonka tyhjentämiseen pitää varmaan ottaa palkatonta vapaata. Ja jotenkin saada rottelo myytyä. Ja hautajaisten jälkeen en palaa enää koskaan syntymäkaupunkiini. Siellä ei ole enää mitään minulle - muuta kuin vanhempien haudat. 6 tuntia ajamista per suunta kukkien kasteluun on aika paljon.
Minulla on koko ajan huonon lapsen olo. Toisaalta tunnen, etten hirveästi taloudellisen avun lisäksi saanut vanhemmiltani itsekään. Kasan traumoja ehkä. Välit ovat jotenkin etäiset. Aina kun yritän tehdä jotain positiivista tai puhua asioista normaalisti, asiat menevät hankaliksi ja ahdistaviksi. Kaikki on äidin mielestä huonosti ja mitään valoa ei ole tunnelin päässä. Tekisi mieli sanoa, että se on hänen oma elämänsä ja hän on itse vastuussa itsestään. Enkä suostu lukitsemaan itseäni hänen seuraansa muusta maailmasta ja elämästä erilleen. Mutta en tiedä miten hän tällaiseen suhtautuisi.
Äitiongelmaa
21
194
Vastaukset
- eioletodellista
Olet asunut muualla jo 20 vuotta. Käyt äitisi luona max 2 krt vuodessa ja viivyt max 2 pv. Kun käyt, latelet kaikkea mitä äitisi pitäisi tehdä, mistä hänen pitäisi huolehtia ja olet mättämässä hänen kamoja kaatikselle.
Lapsesi eivät keksi mummon luona mitään tekemistä.
Äidilläsi on huono terveys, hän joutuu pärjäämään täysin yksin.
Mene peilin eteen ja katso tarkkaan. Katso ja mieti millainen ihminen sieltä katsoo sinua takaisin päin.
Jos et tajua mistä on kyse, mene uudelleen pelin eteen ja katso itseäsi ja mieti.- mr_Robot
Miten niin joutuu pärjäämään? Apu ei kelpaa ja mitään ei saa tehdä. Pitäisikö minun siis jättää oma perhe ja muuttaa kyhjöttämään kurjuudessa? Kuolla siellä samanlaisessa tilanteessa homeenhajussa. Asun itse arkisin työpaikkakunnalla, joten ehkä minun pitää ajaa aina se 6 tuntia suuntaansa perjantaisin ja sitten sunnuntaina takaisin työkämppään. Sanon vain omalle perheelle, että nähdään joskus. Siellä sitten istuttaisiin ja manattaisiin sukulaisia ja maailman kieroutta. Ja kun joku paikka on rempallaan, niin sitten vain valitettaisiin kuinka edesmennyt isäni ei sitäkään hoitanut kuntoon. 10v sitten kun kuoli. Varaa olisi vaikka heti tilata leegio työmiehiä, mutta ei onnistu.
Ymmärrän, että olet itse katkera jostain ja siksi haluat olla negatiivinen muille. Mutta kaikkien elämät eivät ole samanlaisia. Joten ehkä kannattaa miettiä, kenelle oikeasti haluaisit nuo sanat sanoa - vai halusitko sanoa ne itsellesi? Olen huomannut, että elämässä jotkut kaivavat itselleen kuopan, johon jäävät itsesäälissään ja haluaisivat toisiakin samaan kuoppaan. Monesti jutut yksin jäämisestä ja hylkäämisestä ovat hiukan monimutkaisempia, mitä voisi ensin kuvitella. - erdogan
Itselläkin on äiti romunkerääjä. Silloin kun asuin vanhempien kanssa, tästä oli haittaa. Jokainen joulu äiti huusi, miten täällä ei ole siistiä ja isää kiellettiin tuomasta ystäviä, kun täällä ei ole siistiä. Isä säännöllisesti valittaa romusta, mutta peräytyy heti, jos jotain yritän ehdottaa.
Eipä tuo varmaan haittaa, jos äiti yksin asuu, että miten romuinen hänen asuntonsa nyt onkaan. On se itsenäisyys vanhallakin ja saa päättää millainen koti on. Et varmaan itsekään tykkäisi, jos äiti tuppaisi kotiisi saarnaamaan, miten sinun pitäisi olla. Minun äitini kyllä tekee vähän tätäkin.
Mutta älä hemmetissä ainakaan äitillesi suosittele mielenterveyspuolelle menoa. Saat kyllä äitisi kuolledeksi hujauksessa, jos niitten kynsiin hänet laitat. Omasta kokemuksesta voin sanoa että elämä on mennyt spiraalina alas ja monella tavalla näitten "palvelujen" "auttamisen" johdosta.
Saat ylilääkityn äitizombin, joka kuolee hyvän aikaa ennen normaalia.
https://yle.fi/uutiset/3-7802457
- oppeliini1
Äitisi asenne on todella ongelmallinen.
Jokainen, siis jokaikinen ihminen Suomessa, saa apua jos sitä haluaa. Apua omalta perheeltä tai täysin ulkopuoliselta!
AP on vaikeassa tilanteessa halutessaan auttaa ja tukea, mutta kaikki hänen yrityksensä ja edhdotuksensa kiljuen hylätään ja mitätöidään. Tuollaiselle äidille ei tuki eikä apu kelpaa, (ilmeisesti) kaikista vähiten hänen tyttäreltään, AP.ltä.
On selvää että AP tuntee avuttomuutensa haluessaan auttaa. Kaikista parasta olisi vain aina puhelinjuttelujen yhteydessä mainita että täällä olemme valmiita auttamaan jos apua tarvitset tai haluat, ts. vakuuttaa äidille että häntä ei jätetä pois perhepiiristä, mutta aloitteen on tultava häneltä itseltään.
Ap.n äidin tyylisiä ihmisiä on paljon. Heille ei lähiperheen ehdotukset kelpaa. Onko se sitten omiin kaavoihin kangistumista, henkistä kuisaamista vai mitä. Noista ihmisistä on vaikea saada selvää.
Ihmiset, olivat he sitten omaisia tai eivät, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneet mistään muusta kuin omasta navastaan, ovat epämiellyttäviä vierailukohteita. Ellei sitten halua kulla vain heistä itsestään tuntikaupalla.
AP edelleenkin pitää puhelimitse yhteyttä äitiinsä, kuuntelee (toisesta korvasta sisään-toisesta heti ulos) ne iänkaiken vanhat asiat uudelleen ja uudelleen. Mainitse vain puhelun lopussa että muista sitten, täältä tullaan jos kaipaat apua. Ei muuta. Hei Hei!
On täysin tarpeetonta AP.n tuntea syyllisyyttä kykenemättomyydestään auttaa!
Hänen apuaan ei hyväksytä eikä haluta. Joten parasta valmistautua noihin vierailuihin vain korvatulpat korvissa ja vain nyökytellä joota ja jaata. Muistaa olla tarjoamatta yhtään mitään kun 100% varmasti tietää saavansa kieltävän vastauksen.
Kenties äiti joskus pyytää apua, sitä odotellessa, neutraalit yhteydenpidot puhelimitse ovat loistava tapa antaa äidin tietää ettei häntä ole unohdettu. - oireet.syyt.seuraukset
Äidilläsi on taatusti henkisiä ongelmia. Tavaran hamstraaminen tai vaikeus luopua tarpeettomasta tavarasta on eräs yleisin merkki tunnepuolen vakavista ongelmista.
Netistä löytyy tietoa asiasta, ja telkustakin tulee joskus ns. hoarder-ongelmista kertovia ohjelmia. Ne ovat siinä mielessä hyödyllisiä, että ne auttavat läheisiä ymmärtämään, miten kommunikoida ongelmasta kärsivän kanssa.
Dementikotkaan eivät tahtoen ja varta vasten ole 'hankalia' tai ilkeitä, vaan heidän aivonsa vritykset ovat sekaisin. Omaiset joutuvat opettelemaan uudenlaista kommunikaatiota, ja toisaalta myös sitä että eivät ota sairaan käytöstä henkilökohtaisena loukkaksena.
Vaikeinta tapauksessasi on varmasti se, että äitisi ei taatusti itse ymmärrä olevansa sairas tai ongelmainen. Jotain siellä elämäntavan ja elämänasenteen taustalla kuitenkin piilee..Jotain, minkä olemassaolon hän kieltää ja mitä hän pakenee ympäröimällä itsensä roinalla.
Vaikea sanoa paljon mitään näin ulkopuolisena, mutta itse tunnet äitisi parhaiten joten sinun ehkä kannattaisi tutkia faktatietoa näistä häiriöistä, ja miettiä parasta vaihtoehtoa tilanteen korjaamiseksi vaikka jonkun ammattilaisen kanssa.
Jos asioille ei tehdä mitään, homma yleensä tuppaa menemään vielä pahemmaksi. On asuntoja ja taloja, jotka ovat kirjaimellisesti vaarallisen TÄYNNÄ tavaraa ja roinaa.- mr_Robot
Tuo hoarding on kyllä aika selvä oire. Mutta onneksi se ei ole henkeä vaarantavalla tasolla, mutta haittaa kyllä elämää merkittävästi. Nurkissa on muovikasseja, joissa vanhoja lehtiä. Kysyn, miksei niitä voisi viedä paperinkeräykseen? Ei voi, koska ovat vielä lukematta. Annan ääriesimerkin: ehdottelin jonkin remontin aloittamista ja että soitetaan joku firma paikalle suunnittelemaan ja toteuttamaan homma. Esiin kaivettiin joku Rautian mainoslehtinen, josta voidaan katsella vähän laattoja. Lehden kannessa oli mineriittilevyt alennuksessa ja lehti oli vuodelta 1992. Viisinumeroinen puhelinnumero, suuntanumeroa ei silloin tarvittu. Ja tuolloin oli vuosi 2010. Yritin selittää, että ehkä katalogi on jo vaihtunut ja josko laitettaisiin lehti kierrätykseen. Asia kuitettiin jollain vitsillä ja lehti päätyi takaisin muovikassiin jatkolukemista odotellen.
Terveydentila on huono, mutta ajokortti kuitenkin löytyy ja järki toimii normaalisti. Epäilen, että samanlaista asennetta (tai ongelmaa) on ollut koko elämän ajan. Jonkinlaista hankaluutta pysyä maailmassa mukana, vaikeuksia hahmottaa toisten ihmisten ajatuksia. Mutta hänen ajatuksissaan pitää kaikki miettiä tarkkaan, etteivät muut suutu. Joulukortin on oltava tietynlainen, nurmikkoa saa/ei saa leikata tietyllä tavalla tai naapuri suuttuu, lääkäriltä ei voi kysyä jotain asiaa, koska hän suuttuu jne jne. Yritin sanoa, että suurimmalle osalle suurin osa ihmisistä on yhdentekeviä. Ei ihmiset koko ajan suutu ja kosta toisilleen. Mutta kyllä näin kuulemma on.
Ehkä lapsuudessa on tapahtunut jotain tai sitten isovanhemmat ovat jotenkin siirtäneet ahdasta maailmaa eteenpäin lapsilleen...Itse ajattelin katkaista tämän kaavan omien lapsien kohdalta. Aina sanottiin, että älä mene sinne kun voi käydä huonosti. Itse sanon lapsilleni, että menkää vaan ja katsokaa mitä siellä on. Minulle sanottiin, ettei saa pelleillä, ei olla esillä ja pitää olla nöyrä. Omille lapsilleni sanon, että pelehtikää miten huvittaa kunhan hommat hoidetaan. Eikä tarvitse kumartaa ketään missään.
Summa summarum, surku mieli vain tulee. Ratkaisu olisi niin yksinkertainen: heitä kaikki turha pois ja muuta helppoon asuntoon. Asunnon imroisi vartissa ja lopun ajan voisi ajella vaikka maaseudulla maisemia katselemassa, käydä kahvilla jne. Mutta nyt on 150 neliöinen omakotitalo lumitöineen, hiekoittamisineen, ruohon leikkausta, oksien kuskaamista. Puhumattakaan kaikista huoltotöistä, mitkä on laiminlyöty. Jokainen vuosi on hukkaanheitettyä elämää, mitä ei saa takaisin.
Vaikka tänään terveys ei ole hyvä, se on huomenna huonompi. Mutta ei tosita ihmistä voi pakottaa. Ja toisaalta, samaan pyörteeseen ei voi mennä mukaan. Negatiivinen ajattelu tarttuu ja on todella kuormittavaa. On todella raskasta, kun toinen soittaa ja kertoo olevansa varma esim. että syöpä on todella huonolaatuinen ja kohta lähtee henki. Koitat siihen sanoa, että tutkitaan nyt ensin ja voihan se olla jotain muutakin. Mutta ei, kaikkein huonoin vaihtoehto lyödään heti pöytään ja sitten luetellaan kaikki vaivat ja oireet mitä väistämättömän kuoleman tiellä on. Mitä siihen enää sanomaan? Sama miten yrittää lohduttaa tai vähän nostaa leukaa, niin ei. Jopa suututaan, jos kehtaa sanoa ettei se ehkä olekaan niin vakavaa. Ja vaikka olisikin, niin pitääkö siinä sitten piehtaroida? Itselläni on myös takana sydänkohtausta ja verisyöpää, mutta silti en joka päivä luettele lapsilleni, miten kohta lähtee henki, verta valuu suusta ja suolet on rikki. Että kohta on lähtö edessä ja mitään ei voi tehdä. Ja ihan turha väittää muuta.
Parasta terapiaa ehkä on kirjoittaa tekstinä omat ajatukset. Tulee jollain tavalla jäsenneltyä koko ongelmaa. - oireet.syyt.seuraukset
mr_Robot kirjoitti:
Tuo hoarding on kyllä aika selvä oire. Mutta onneksi se ei ole henkeä vaarantavalla tasolla, mutta haittaa kyllä elämää merkittävästi. Nurkissa on muovikasseja, joissa vanhoja lehtiä. Kysyn, miksei niitä voisi viedä paperinkeräykseen? Ei voi, koska ovat vielä lukematta. Annan ääriesimerkin: ehdottelin jonkin remontin aloittamista ja että soitetaan joku firma paikalle suunnittelemaan ja toteuttamaan homma. Esiin kaivettiin joku Rautian mainoslehtinen, josta voidaan katsella vähän laattoja. Lehden kannessa oli mineriittilevyt alennuksessa ja lehti oli vuodelta 1992. Viisinumeroinen puhelinnumero, suuntanumeroa ei silloin tarvittu. Ja tuolloin oli vuosi 2010. Yritin selittää, että ehkä katalogi on jo vaihtunut ja josko laitettaisiin lehti kierrätykseen. Asia kuitettiin jollain vitsillä ja lehti päätyi takaisin muovikassiin jatkolukemista odotellen.
Terveydentila on huono, mutta ajokortti kuitenkin löytyy ja järki toimii normaalisti. Epäilen, että samanlaista asennetta (tai ongelmaa) on ollut koko elämän ajan. Jonkinlaista hankaluutta pysyä maailmassa mukana, vaikeuksia hahmottaa toisten ihmisten ajatuksia. Mutta hänen ajatuksissaan pitää kaikki miettiä tarkkaan, etteivät muut suutu. Joulukortin on oltava tietynlainen, nurmikkoa saa/ei saa leikata tietyllä tavalla tai naapuri suuttuu, lääkäriltä ei voi kysyä jotain asiaa, koska hän suuttuu jne jne. Yritin sanoa, että suurimmalle osalle suurin osa ihmisistä on yhdentekeviä. Ei ihmiset koko ajan suutu ja kosta toisilleen. Mutta kyllä näin kuulemma on.
Ehkä lapsuudessa on tapahtunut jotain tai sitten isovanhemmat ovat jotenkin siirtäneet ahdasta maailmaa eteenpäin lapsilleen...Itse ajattelin katkaista tämän kaavan omien lapsien kohdalta. Aina sanottiin, että älä mene sinne kun voi käydä huonosti. Itse sanon lapsilleni, että menkää vaan ja katsokaa mitä siellä on. Minulle sanottiin, ettei saa pelleillä, ei olla esillä ja pitää olla nöyrä. Omille lapsilleni sanon, että pelehtikää miten huvittaa kunhan hommat hoidetaan. Eikä tarvitse kumartaa ketään missään.
Summa summarum, surku mieli vain tulee. Ratkaisu olisi niin yksinkertainen: heitä kaikki turha pois ja muuta helppoon asuntoon. Asunnon imroisi vartissa ja lopun ajan voisi ajella vaikka maaseudulla maisemia katselemassa, käydä kahvilla jne. Mutta nyt on 150 neliöinen omakotitalo lumitöineen, hiekoittamisineen, ruohon leikkausta, oksien kuskaamista. Puhumattakaan kaikista huoltotöistä, mitkä on laiminlyöty. Jokainen vuosi on hukkaanheitettyä elämää, mitä ei saa takaisin.
Vaikka tänään terveys ei ole hyvä, se on huomenna huonompi. Mutta ei tosita ihmistä voi pakottaa. Ja toisaalta, samaan pyörteeseen ei voi mennä mukaan. Negatiivinen ajattelu tarttuu ja on todella kuormittavaa. On todella raskasta, kun toinen soittaa ja kertoo olevansa varma esim. että syöpä on todella huonolaatuinen ja kohta lähtee henki. Koitat siihen sanoa, että tutkitaan nyt ensin ja voihan se olla jotain muutakin. Mutta ei, kaikkein huonoin vaihtoehto lyödään heti pöytään ja sitten luetellaan kaikki vaivat ja oireet mitä väistämättömän kuoleman tiellä on. Mitä siihen enää sanomaan? Sama miten yrittää lohduttaa tai vähän nostaa leukaa, niin ei. Jopa suututaan, jos kehtaa sanoa ettei se ehkä olekaan niin vakavaa. Ja vaikka olisikin, niin pitääkö siinä sitten piehtaroida? Itselläni on myös takana sydänkohtausta ja verisyöpää, mutta silti en joka päivä luettele lapsilleni, miten kohta lähtee henki, verta valuu suusta ja suolet on rikki. Että kohta on lähtö edessä ja mitään ei voi tehdä. Ja ihan turha väittää muuta.
Parasta terapiaa ehkä on kirjoittaa tekstinä omat ajatukset. Tulee jollain tavalla jäsenneltyä koko ongelmaa.Ymmärrän, että jo pelkkä kirjoittaminen auttaa joskus.
Äitisi käytös on kyllä kuin hamstraajien oppikirjasta. Hän tekee irrationaalisia ratkaisuja tavaran suhteen (ikivanhan mainoksen säästäminen on hyvä esimerkki järjettömyydestä).
Saattaa hyvinkin olla, että taustalta löytyy jokin trauma, joka on aiheuttanut todella ison turvattomuuden tunteen. Näin äkkiseltään kuulostaa siltä.
Minulla on entinen ystävä, joka verrattain nuorena meni fyysisesti todella huonoon kuntoon. Henkisen puolen ongelmia (hoitamattomia) hänellä lienee ollut aina, mutta ne pahenivat, kun liikuntakyky rajoittui. Hän on aina ollut todella lihava, mutta keski-iän kynnyksellä hän söi itsensä miltei liikuntakyvyttömäksi.
Sama hillittömyys, mikä liittyi syömiseen, alkoi ilmetä myös tavaran suhteen: hän tilaili netistä ihan käsittämättömät kasat vaatteita, siis niin paljon, että vaatteita oli kaapit ja vaatehuone täynnä, ja lisätilaa hän teki hommaamalla sängynaluslaatikot. Eihän siinä auttanut muu kuin kysyä syytä..Että missä vaiheessa ajattelit käyttää näitä kaikkia vaatteita, ja eikö yhtään huoleta että näistä suurin osa on jo muutaman vuoden kuluttua menneet pois muodista.. Suurimman osan ajastaan hän oleili kotonaan yöpaita päällä, joten valtavalle garderobille ei ollut mitään järjellistä tarvetta. Hän osteli tavaraa oman ahdistuneisuutensa vuoksi.
Hän ryhtyi käymään terapiassa. En tiedä, onko terapia auttanut, koska minä katkaisin välit häneen useamman syyn vuoksi. Ehkä pahin oli se, että hän kertoi, kuinka helppo on valehdella terapeutille ummet ja lammet. Mielestäni terapeutille valehtelu ja terapeutin manipulointi on alhaista käytöstä ja osoittaa, että ihminen ei halua parantua tai ainakaan ihminen ei halua tehdä työtä parantumisensa eteen ja ottaa aidosti vastuuta omista tekemisistään. Jälkeenpäin huomasin, että hän manipuloi kaikkia lähellään, myös minua. Toisaalta, siihen aikaan en itsekään tiennyt kaikkea sitä mitä tiedän nyt liittyen mielenterveyden ongelmiin ja niiden kohtaamiseen. Ehkä olisin voinut itse osata olla isompana apuna, jos tietoa olisi ollut enemmän. Minä menin tilanteeseen ihan vaan maalaisjärjellä ja suorilla kysymyksillä.
Traumoista ja henkisistä ongelmista voi parantua, mutta se ei tapahdu minkään pikafiksauksen tai pillerin avulla. Ihmisellä pitää olla oma halu muuttaa elämänsä suuntaa, ja se vaatii lähtökohdaksi rohkeutta olla rehellinen. Ennen kaikkea itselleen, mutta myös muille.
Kasvaminen ja kehittyminen ei ole koskaan kivutonta. Jotkut eivät kestä kasvukipuja, vaan valitsevat ikuisen masennuksen ja ahdistuksen. Valitettavasti he - usein tiedostamattaan - siirtävät ja purkavat ahdistustaan läheisiinsä. On todella hyvä, että olet tiedostanut tilanteen äitisi suhteen. Tiedostaminen tekee mahdolliseksi sen, että kykenet terveellä tavalla etäännyttämään itseäsi ja suojaamaan omaa jälkikasvuasi. Kaikki ihmiset eivät saa napanuoraa katkaistua aikuisenakaan, vaan vanhempien traumat siirtyvät aina seuraavaan ja seuraavaan sukupolveen.
Mietin, mitä itse tekisin tilanteessasi. Minusta on tullut iän myötä hieman 'röyhkeä'. Olen ollut pitkälle aikuisuuteen turhankin kiltti ja nöyrä, ja kaikenlainen röyhkeys on ollut täysin vierasta luonteelleni, joten tämä muutos joskus hieman ihmetyttää itseäni. En ole muuttunut ilkeäksi, olen edelleen aidosti hyväntahtoinen, enkä ole koskaan ollut pelokas ihminen, vaan lähinnä loputtoman sovitteleva totuudentorvi ..Joten ehkä ripaus röyhkeyttä on tarpeen, tiedä häntä..
Saattaa olla, että ostaisin muorille kylpyläloman ja sillä aikaa tyhjentäisin talon kaikesta roinasta ja hommaisin suursiivouksen. Laittaisin niin sanotusti lumipallon vyörymään, sillä kaikkein pahinta on omasta mielestäni loputtoman kehän kiertäminen samojen aiheiden ympärillä.
- Kohtalotover
No vain. Tässä mietin, että onkohan jo aika jättää äiti sana pois elämästä. Minun äitini valehtelee naapureille omista lapsistaa. Puhuu suorastaan paskaa. Vituttaa se akka. Anna siekin elää äitisi omanlaista elämäänsä. Sitä varten on vanhuspalvelu. Älä ota taakkaa itsellesi, se heijastuu omaan jaksamiseesi. Tee ilmoitus sosiaalihuoltoon ja anna heidän hoitaa äitisi asiat.
- Aostar
Toivottavasti jonain päivänä teistä moni ymmärtää toistavassa saamaa kaavaa kuin äitinsä. ”Äitini syyttelee naapureitaan..” niin sinäkin teet, syyttelet äitiäsi kaikenlaisesta. Äidin siis pitäisi muuttua, mutta ei sinun? Mitä jos sinä muuttuisit? Antaisit äidin olla sellainen minkälainen hän haluaa olla, tehdä asioita miten hän haluaa? Mitä jos sinä olisisitkin ylpeä ja kiitollinen siitä, ja monista asioista joista äitisi tietää mitä hän itse haluaa. Hyväksyisit sen. Tekisit elämässä nyt niin, että olet onnellinen kun äitisi ei ole enää täällä. Äidilläsi on omat unelmat, tarpeet ja toiveet. Anna äitisi olla etäällä, jos hän niin haluaa. Voit itse olla lähellä. Kuuntele, älä katkeroidu.
- Seurannut
Minustapa vaikuttaa,että sinusta ap on tulossa pitkälti samanlainen ,kuin äitisi ja olet jo pitkällä siinä..Osa ihmisistä on perusnegatiivisia. Kaikki on elämässä pääsääntöisesti hankalaa ja ikävää.Itsessä ei ole mitään vikaa.Kaikki ne ikävät asiat ovat muiden syytä.On töissä,harrastuksissa tai perheen parissa ,niin muut ovat syyllisiä. Läpi elämän on skset ristissä jonkun kanssa.
Eläminen tuon luonteen omaavan ihmisen kanssa on,kuin vetäisi kivirekeä.Eikä sille reppanalle mitään voi.
Tämä luonteenlaatu kulkee geenessä eikä muutu miksikään kok ikänä.Pahentuu iän mukana.
Sitten on meitä kiitollisia ,iloisia ihmisiä ,joilla olosuhteet ovat täysin samat,mutta elämä on täynnä kiitollisuuden aiheita. - eioletodellista
ilmeisesti suoraan ei saa sanoa kun viestit poistetaan sääntöjen vastaisena, joten käytetään nättiä kieltä.
Äitisi koti on hänen kotinsa. Ei ole kivaa, jos oma vaikkakin jo aikuinen lapsi tulee sinne kaksi kertaa vuodessa käymään ja koko ajan moittii äidin kotia ja elämistä ja yrittää pakottaa vanhuksen remontoimaan tai jopa muuttamaan kotoaan muualle.
Olet itse valinnut työn toiselta paikkakunnalta ja sen vuoksi olet pois perheesi luota arkisin. Jos tämä asiaintila ei sinua miellytä aina voi opiskella uuteen ammattiin tai etsiä työtä kotipaikkakunnalta tai ryhtyä yrittäjäksi. Aina löytyy vaihtoehtoja, kyseessä on sinun oma elämäsi ja omat valintasi, ei siitä kannattaisi vanhaa ihmistä enää syyllistää.
Jos äitisi kunto on sinun mielestäsi noin huono, että hän ei pysty enää omia asioitaan hoitamaan, voit aina hakea äitiäsi virkaholhouksen alle. Viranomainen järjestää äitisi talousasiat, siivouttaa ja laittaa omakotitalon myyntiin, myy metsät jos niitä on, huolehtii asumisasiat ja terveysasiat, sinun ei tarvitse enää murehtia mistään. Voit viettää jatkossa laatuaikaa yhdessä koko perheen voimin äitisi kanssa sitten kun äitisi asuu mukavasti omaisuuden myynnistä saaduilla rahoilla jossain palvelultaan laadukkaassa vanhusten yksityisessä pienryhmäkodissa.- Huuda.apua
Eikö kunta auta? Terveyskeskus?
Jollakin konstilla pitäisi ulkopuolisten päästä mukaan talon kohentamiseen, esim, homevaurion takia.
Äidille pitää palkata siivous ja raivata talo vaikka väkisin.
On kyllä olemassa mielenhäiriöön viittaava hinku hamstrata kaikkea. Tällainen henkilö ei voi heittää mitään pois. Mutta eihän sairautta saa jättää hoitamatta! Apua on saatava. Kääntyisin ensi töikseni terveyskeskuksen puoleen ja alkaisin vaatia apua sieltä. Äidilläsi voi olla Alzheimer. Vetoa siihen- Vaadi tutkimukset ja diagnoosi.
- paidannappi
"Ahdistaa ajatella, että kohta hän joutuu joko laitokseen tai kuolee. En keksi miten tilannetta voisi parantaa. Ja sitten minulla on huonokuntoinen omakotitalo perintönä. Ihan täynnä rojua, jonka tyhjentämiseen pitää varmaan ottaa palkatonta vapaata. Ja jotenkin saada rottelo myytyä."
Joo vanhemmat pukkaa kuolemaan ja jättämään jälkeensä kaiken roinan.
Taidat olla stressaava/ylihuolehtiva tyyppi? Olen vuosia sitten harrastanut samaa. Koska en oppinut ryyppäämään kuten muut sukulaiset, vaan opin stressaamaan ja huolehtimaan, käytin paljon aikaa sen huomaamisen miten toiset eli välinpitämättömästi, oudosti ja valittaen ollen tekemättä asioille mitään. Kului se aika niinkin, pidin itseä hyvänä ihmisenä kun silleen muita murehdin ja heille muutosta ja hyvää odotin ja toivoin. Mutta ainoastaan itsekäs olin.
Suosittelen äitisi tilanteen hyväksymistä. Niin kauan kun asetelmasi on murehtia ja odottaa että äitisi tekee jotain, tilanne ei muutu. Hyväksymällä tilanteen ainakin ilmapiiri teidän välillänne muuttuu. Voi olla että äitisi taaplaa noin loppuun saakka eikä todennäköisesti osaisi enää asua muualla. Miksi pitäisikään.... kun ja jos hän joskus on valmis muutokseen, se tapahtuu kyllä eikä sinun tartte siitä murehtia. - joopa_joo
Aika jännä miten katkeria vastauksia tulee aina joka postaukseen. Netti on kyllä täynnä ihmisiä jotka prosessoivat omia ongelmiaan olemalla ilkeitä toisille...
- äidillekotirauha
Äidillä on oikeus kotirauhaan. Ei ole kivaa kun oma lapsi tulee moittimaan ja arvostelemaan.
- oireet.syyt.seuraukset
äidillekotirauha kirjoitti:
Äidillä on oikeus kotirauhaan. Ei ole kivaa kun oma lapsi tulee moittimaan ja arvostelemaan.
Minun mielestäni sinun kannattaisi lukea aloittaja kirjoitus uudelleen, ilman ennakkoasenteita.
Itse en havainnut tekstissä mitään siihen viittaavaa, että aloittaja kulkisi äitinsä luona moittimassa ja arvostelemassa. Sain tekstistä käsityksen, että hän on huolissaan äitinsä terveydentilasta ja sairaalloisesta roinan hamstraamisesta. Ja hamstraajille tyypilliseen tapaan hänen äitinsä kieltäytyy avusta. Jos edes vuosikymmeniä vanhoja mainoksia ei saa heittää pois, niin silloin on kyseessä vakava mielenterveysongelma, jolla on vaikutuksia myös ihmisen fyysiseen terveyteen ja turvallisuuteen. - äidillekotirauha
oireet.syyt.seuraukset kirjoitti:
Minun mielestäni sinun kannattaisi lukea aloittaja kirjoitus uudelleen, ilman ennakkoasenteita.
Itse en havainnut tekstissä mitään siihen viittaavaa, että aloittaja kulkisi äitinsä luona moittimassa ja arvostelemassa. Sain tekstistä käsityksen, että hän on huolissaan äitinsä terveydentilasta ja sairaalloisesta roinan hamstraamisesta. Ja hamstraajille tyypilliseen tapaan hänen äitinsä kieltäytyy avusta. Jos edes vuosikymmeniä vanhoja mainoksia ei saa heittää pois, niin silloin on kyseessä vakava mielenterveysongelma, jolla on vaikutuksia myös ihmisen fyysiseen terveyteen ja turvallisuuteen.Tuntuisiko sinusta ikävältä kuunnella jos lapsesi tulisi luoksesi pari kertaa vuodessa ja hän alkaisi siivoilla, kyselisi mikset ole tehnyt tätä tai tuota, miksi sinulla on näin paljon näitä lehtiä, mikset muuta, mikset ota kotiapua, mikset ole remontoinut, miksi et ole sitä ja miksi et ole tätä tehnyt ja sanoo että soitat vain johonkin firmaan kyllä ne korjaavat.
Ymmärtääkö äiti enää edes rahan todellista arvoa, tajuaako paljonko joku vessan korjaaminen voi ja saa maksaa, onko hänellä kuinka paljon säästöjä, sun muuta.
Olisitko sinä puolustuskannalla, jos et oikein tajua enää nykymaailmasta kunnolla mitään?
Tilanne jatkunut vuosia, luulisi olevan aplle itsestään selvää ettei vanhuksesta ole enää remonttien tilaajaksi, joten miksi kiusata vanhusta jauhamalla samoista asioista?
Lapsenlapset tulevat käymään kerran vuodessa ja marisevat koko ajan miten siellä ei ole mitään tekemistä, Tulisiko sinulle paha mieli?
Huolissaan voi toki olla ja pitääkin olla, mutta jos asia on jatkunut jo vuosia ja mennyt koko ajan huonompaan suuntaan, on kosteusvaurioita, lattiakaivot korjattu teipilla sun muuta, niin huh!
Siitä huolimatta ap ei käy äitinsä luona useammin, ei hae virkaholhoojaa äidilleen, eikä halua itsekään äitinsä puolesta asioita hoitaa. On turhaa ruikuttaa asiasta keskustelupalstoilla äidin huonoutta jos ei itse tee asian eteen mitään.
Vai menee kallis kiinteistö pilalle äidin toimesta. Jos ap ei ole valmis itsekään rakennuksia ylläpitämään eikä yhtään tuntia elämästään uhraamaan äitinsä hyvinvoinnin eteen, niin miksi ihmeessä äidin pitäisi se talo kunnostaa? Antaa vaan ränsistyä, ei äiti sitä hautaan mukaansa voi ottaa!
- Viivikka
Kerroit että äiti pelkää muitten suuttuvan tai loukkaantuvan jos tekee niin tai niin...
Hän siis varoo koko ajan ettei "muut suutu".
Olisiko niin, että hänet on jo pikkutytöstä asti nitistetty, kasvatettu niin että olet olemassa vain muita varten, että sinun mielipiteillä tai elämällä ei ole väliä..?
Niinpä hänellä ei ole omaa tahtoa vanhoilla päivilläänkään vaan pelko on määräävä tunne, kaikenlainen pelko.
Tuo, että huoneisiin kertyy kaikenlaista rojua, kertoo siitä että äidilläsi voimat ovat hiipuneet - myös henkisellä puolella.
Elämänhallinta hiipuu vähä vähältä ja se rasittaa ja stressaa mieltä. Jos jo lapsena ja nuorena oma tahto ja itsetunto nitistetään, ikääntyneenä on hyvin vaikea elää.
Kun näin käy läheiselle ihmiselle, silloin perheenjäsenen / jäsenten täytyy ottaa tilanne hallintaan. Se on raskas tehtävä sen takia, että silloin tunkeudutaan toisen reviirille, loukataan itsemääräämisoikeutta. Mutta se vain täytyy tehdä sillä jos ikääntynyt sairasteleva ihminen ei enää tajua täysin omaa tilannettaan, silloin muitten täytyy ottaa ottaa määräysvalta itselle ja sanella että nyt tehdään näin ja näin!
Tämän voi tehdä julmasti tai sitten lempeämmällä tavalla. Voi lohduttaa ja sanoa että ymmärtää äidin ahdistuksen kun täytyy jättää oma koti, mutta äiti myöhemmin kyllä tajuaa että se olikin hyvä juttu kun pääsi esim hoivakotiin jossa on apukin lähellä. - kwaani
Jollakin on rojua kertynyt nurkkiin ja täällä porukka vaatii holhoukseen hakemista. Kukahan täällä on se epäempaattinen? Holhoukseen vaan kaikki?
- roinavuori
et taida tietää mitään sairaasta roiman hamstraamisesta.
Tuo tarkoittaa sitä ettei kodissa mahdu edes käntymään kun se on niin täynnä kamaa. se ei ole ainastaan turvallisuusriski asujalle (tulipalon vaara, jäädä roinavuoren alle jne.) mutta myoskin terveysriski. Rotat, torakat ym kotieläimet viihtyvvt liassa (nurkissa joita ei pääse puhdistamaan).
Ajan pitkään koti tulee asumiseen kelpaamattomaksi! - ainoalapsiainoaäiti
roinavuori kirjoitti:
et taida tietää mitään sairaasta roiman hamstraamisesta.
Tuo tarkoittaa sitä ettei kodissa mahdu edes käntymään kun se on niin täynnä kamaa. se ei ole ainastaan turvallisuusriski asujalle (tulipalon vaara, jäädä roinavuoren alle jne.) mutta myoskin terveysriski. Rotat, torakat ym kotieläimet viihtyvvt liassa (nurkissa joita ei pääse puhdistamaan).
Ajan pitkään koti tulee asumiseen kelpaamattomaksi!Itselläni on 90 vuotias äiti, jo hoitokodissa, käyn joka toinen viikonloppu hänen luonaan vaikka junamatka kestää vajaat 5h ja joudun yöpymään hotellissa. Tietenkin tämä "äiti"viikonloppu on pois tmieheni ja minun yhteisestä ajasta, mutta itseni takia käyn. Olen ainoa lapsi, äitini on lähes vuodepotilaana, ei osaa enää kunnolla puhuakaan, mutta joka kerran kun menen, hänellä on kyyneleet silmissä ja kova rutistus merkkinä siitä, että minua on odotettu. Vietän hänen luonaan koko lauantaipäivän aamusta iltaan ja sunnuntai-aamut. Syötän, kampaan hiukset, rasvaan jalat, pidän kädestä ja juttelen niitä näitä. Kun äiti nukkuu, luen lehtiä ja odottelen heräämistä, välillä käyn syömässä paikallisessa kahviossa.
Ei ole sydäntä jättää menemättä. Ei äitini ikuisesti elä, jää itselleni parempi mieli kun olen tehnyt sen mihin minulla on varaa ja voimia.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih374835Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j4901498Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens771080Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä359998- 77923
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä53901- 59840
- 228804
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.48758Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses57717