Kokemuksiani kolmenkympin kriisistä

Anonyymi

Muistan viimeisen iltani 29-vuotiaana kuin eilisen. Itkin nukkumaankäydessä nuoruuden päättymistä ja pelkäsin, millaista olisi herätä maailmaan kolmekymppisenä. Tai heräisinkö ollenkaan. Kaikki tuntui kuitenkin olevan loppu.

Seuraava päivä kului ihan mukavissa merkeissä ja elämä tasaantui pariksi vuodeksi. Silloin havahduin elämän rajallisuuteen uudelleen, koin olevani tieni päässä ja tunsin, miten viikatemies lähestyy kovaa vauhtia. 32-vuotiaana kuolemanpelko kasvoi nopeasti jo arkielämää häiritseväksi ja olin varma sairastuneeni vakavasti. Muutaman kuukauden aikana kunto, lähinnä henkinen, meni todella huonoksi ja aloin saamaan paniikkikohtauksia, joiden tulkitsin olevan minua vaivaavan, lääkärin mukaan kuvitteellisen vakavan sairauden oireita. Minut tutkittiin kyllä todella perusteellisesti ja mikään tutkimus ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä mistään, edes kuvittelemastani sairudesta.

Päädyin mielenterveyspuolen asiakkaaksi ja aloin popsimaan pillereitä masennukseen, ahdistukseen ja näiden aiheuttamaan unettomuuteen. Kävin myös terapiassa reilun puoli vuotta ja pahin olo meni ohi. Pillereitä kyllä syön yhä, enkä uskalla edes ajatella niiden lopettamista. On pelottavaa ajatella, kuinka huonoon kuntoon sitä voikaan itsensä psyykata.

Nyt, 35-vuotiaana kriisini on helpottanut, vaikka vieläkin tulee päiviä, jolloin kuoleman- ja sairaudenpelko palaa. Syntymävuoteni mukainen elinajanodotteeni on vajaa 71 vuotta. Olen siis laskennallisesti puolivälissä ja tiedostan sen kyllä joka hetki. Harmittaa, etten enää koskaan tule kokemaan nuoruuden suuria tunteita, toimimaan spontaanin rämäpäisesti tai olemaan fyysisesti huippukunnossa. En myöskään enää osaa haaveilla oikein mistään, ainakaan mistään realistisesta. Koen jo saavuttaneeni kaiken oleellisen ja koen ylpeyttä ansioluettelostani, joka on omakehuisestikin sanottuna hyvin vakuuttava.

Kärsin kuitenkin yhä siitä, ettei minulla ole enää mitään maalia jäljellä. Pelkään yhä kuolemaa ja tunnen epävarmuutta. Toisaalta tilanteen voisi ehkä nähdä jonkinlaisena uuden alkuna, mutta kaikkein mieluiten olisin ikuisesti lukioikäinen. Silloin kaikki oli hyvin, elämä huoletonta, tunteet suuria ja kaikki edessä.

2

81

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvä kirjoitus. Kiitos

    • Anonyymi

      Voit siis kuitenkin olla tyytyväinen elämääsi... tunnet saavuttaneesi jotain ja elämämälläsi on ollu jotain tarkoitusta.
      Näin 36vuotiaana kun edelleen etsii paikkaansa, ei tunne tyytyväisyyttä juuri mistään eikä koe saavuttaneensa mitään niin voin kertoa ettei hätää: sulla on asiat kuitenkin ihan hyvin. Elämä loppuu aikanaan mutta siihen on vielä matkaa jos kaikko menee hyvin.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      42
      7145
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3988
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      52
      3463
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      41
      2988
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2756
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2248
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2216
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2183
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      47
      2177
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      44
      2133
    Aihe