KUINKA OLET VOINUT PYSYÄ ELOSSA?

Koko ajan olen ajatellut, että Torfinn on 90-luvun lapsia.

Muistelen kun kersana juostiin metsissä linnunpesillä ja keräiltiin munia puhaltamalla niitä tyhjiksi. Sitten kuljettiin paljon kalassa ja kaikenlaisissa ulkoriennoissa kuten purkkista, neljää maalia, rosvoa ja poliisia jne. leikkimässä. Koko ajan oli tosiaan mustelmia ja naarmuja sun muuta hauskaa eikä kukaan ottanut siitä kierroksia erityisesti. Rakennustyömailla kiipeiltiin elementtien päällä ja kilpailtiin siitä kuka kiipeää korkeimmalle puuhun. Yöllä kuljettiin metsässä nauhoittamassa huuhkajan huhuilua ja muuta hömpänpömppää, kyllä sitä aina oli tekemistä tosi paljon... -vaikkei ollut kun mustavalkoinen teevee josta tuli vaan vähän ohjelma yhdeltä tai kahdelta kanavalta eikä koskaan mitään lapsille. pelejä tms. roinaa ei oltu kuultukaan koskaan olevankaan. Variksenpoikia kasvateltiin poikien kanssa... hah hah! Oikein nousi muistot mieleen.

Niin ja sarjakuvia luettiin vanhoja akuja ja tarzaneita... beegees oli kova sana -isojen poikien mallin mukaan...

Torfinn kirjoitti:

Muistelen kun kersana juostiin metsissä linnunpesillä ja keräiltiin munia puhaltamalla niitä tyhjiksi. Sitten kuljettiin paljon kalassa ja kaikenlaisissa ulkoriennoissa kuten purkkista, neljää maalia, rosvoa ja poliisia jne. leikkimässä. Koko ajan oli tosiaan mustelmia ja naarmuja sun muuta hauskaa eikä kukaan ottanut siitä kierroksia erityisesti. Rakennustyömailla kiipeiltiin elementtien päällä ja kilpailtiin siitä kuka kiipeää korkeimmalle puuhun. Yöllä kuljettiin metsässä nauhoittamassa huuhkajan huhuilua ja muuta hömpänpömppää, kyllä sitä aina oli tekemistä tosi paljon... -vaikkei ollut kun mustavalkoinen teevee josta tuli vaan vähän ohjelma yhdeltä tai kahdelta kanavalta eikä koskaan mitään lapsille. pelejä tms. roinaa ei oltu kuultukaan koskaan olevankaan. Variksenpoikia kasvateltiin poikien kanssa... hah hah! Oikein nousi muistot mieleen.

Niin ja sarjakuvia luettiin vanhoja akuja ja tarzaneita... beegees oli kova sana -isojen poikien mallin mukaan...

Lue lisää

Koska oltiin tosi köyhistä oloista meidän perhe, niin veljeni kanssa herättiin kesä aamuisin 4 jälkeen, otettiin lapio ja sanko. Sitten menimme keräämään muurahaisten munia. Levitimme päiväksi pellon reunaan lakanan, jonka reunat oli käännetty sisäänpäin,keskelle kaadoimme saaliimme. Näin jäljellä olevat muurahaiset veivät munat piiloon, jotka kuivuivat sitten auringon paisteessa. Kuivatut muurahaistenmunat möimme tosi hyvään hintaan apteekkiin. Olihan se aikaa. Moni nuori ei edes ymmärrä tätä.

kilppis50 kirjoitti:

Koska oltiin tosi köyhistä oloista meidän perhe, niin veljeni kanssa herättiin kesä aamuisin 4 jälkeen, otettiin lapio ja sanko. Sitten menimme keräämään muurahaisten munia. Levitimme päiväksi pellon reunaan lakanan, jonka reunat oli käännetty sisäänpäin,keskelle kaadoimme saaliimme. Näin jäljellä olevat muurahaiset veivät munat piiloon, jotka kuivuivat sitten auringon paisteessa. Kuivatut muurahaistenmunat möimme tosi hyvään hintaan apteekkiin. Olihan se aikaa. Moni nuori ei edes ymmärrä tätä.

Lue lisää

Että möitte muurahaisenmunia? En ole tuommoisesta kuullutkaan. Itse keräilin pulloja ja jakelin mainoslehtisiä. Jotkut kaverit keräili käpyjä metsästä. Katselin aina noita Abun "nytnappaa" lehtisiä ja haaveilin että isona poikana kun on omaa rahaa, niin ostan oikein kunnon hyrräkelan ja nyt on todellakin ostettu parikin oikein kallista Abun hyrräkelaa ja sama kalastusinto jatkuu aina vaan... poikaani en ole saanut innostumaan kalastuksesta, mutta tyttöni on oikein innokas kalakaveri ja lähtee kyllä aina jos vain mukaan pyytelee.

Sellainenkin tuli mieleen että kun nykyisin sitä tulee kuskattua noita kersoja jos jonkinmoisiin harrastuksiin monta kertaa viikossa autolla ja maksettua viulut 100% :sti niin ei ennen vanhemmat mitään lapsia kuskanneet harrastuksiin, vaan jos sanoi isällekin että menen suunnistuskerhoon, niin se sanoi että "mene vaan!" itte sitten veivattiin pyörällä pitkiäkin matkoja kavereiden kanssa pitkälestaisella ja rallisarvisella tähtipyörällä niin että kauhia rätkötes vaan kuului kun oli pyykkipojalla ja paffinpalasella pantu moponpärinää pinnoihin. heh heh...

Muistan vielä senkin kun piti alaluokilla ehtiä kovaa koulusta kotiin kun tuli Lassie ja usein jäin Pasi-kaverin luo sitä katsomaan kun kotia oli koulusta aika pitkä matka eikä tosiaankaan ollut mitään kuljetuksia. Eija Sinikka lauloi radiossa "Kanssasi sun" ja 70-luvun puolella tytöt lauloi luokkahipoissa Abbaa... voi voi...

Heh, hauska avaus. Muistelenpa minäkin hiukan nuoruuttani. Olen 1950 luvun lapsia.
Asuin syrjäseudulla, jonne ei mennyt edes maantietä. Naapureita ei ollut lähellä. Kansakouluun oli matkaa 7 km, mikä matka piti taittaa hiihtaen, kävellen ja pyöräillen.
Siinä sitä tuli kuntoa, kun talvipakkasilla ja vesisateilla kulki koulumatkoja.

Kotonani ei ollut mitään nykyajan mukavuuksia.
Ei ollut sähkövaloja, vaan sen hoiti tilley-lamppu.
Kaupan maitoa ei juotu, vaan se haettiin suoraan navetasta. Maitoa ei sen kummemmin pästöroitu, vaan äiti vaan siivilöi maidon ja jäähdytti. Sen jälkeen maito oli valmis juotavaksi.

Ei ollut sisävessaa, vaan ulkokäymälä navetan kupeella. Talvella se oli kylmä käydä siellä.
Seuroissa ei käyty, kuin ehkä viisi kertaa vuodessa. Silti pysyttiin uskon kaidalla tiellä, vaikka muita uskovaisia ei juuri kylässä ollut.
Kavereina oli niin ikään uskottomat tytöt ja pojat, mutta eipä se menoa haitannut.

Vanhimmat sisarukset seurusteli kylän uskottomien poikien ja tytärten kanssa.
Kylässä käytettiin paljon viinaa, elokuvia näytettiin joissakin taloissa ja lavatansseja oli.

On ihmeellistä, ettei silti sorruttu viinaan eikä tanssimisiin.
Toki käytiin siellä tanssipaikan läheisyydessä urkkimassa, muttei rohjettu mennä mukaan.

Kesän kohokohta olivat kesäseurat, jotka pidettiin kansakoululla. Sinne kokoontui kaikki riippumatta siitä, oliko uskovainen vai ei.
Raavaat uskottomat miehet ei kehdanneet mennä luokkaan saarnapuhetta kuuntelemaan, vaan pälyilivät käytävillä ja eteisissä.

Lapsuuskodissani ei ollut muuta kuin radio. Siihen aikaan ei ollut puhelinta, ei pesukoneita, ei sähköliettä, ei käyty suihkussa, kun sellaista ei ollut, ainoastaan kerran viikossa savusaunassa.

Ei ollut autoa, ei julkisia kulkuvälineitä.
Onnikka (bussi) kulki kerran päivässä kylältä kirkonkylään ja takaisin.

Tultaessa 1960 luvulle alkoi kehitys tapahtua huimaa vauhtia.
Tuli televisiot ja puhelimet. Taloihin alettiin rakentaa ns. elintasosiipiä.
Taloihin tuli sähköjä ja jääkaappeja.
Tosin minun lapsuudenkotiini ei ehtinyt tulla koskaan sähköä eikä puhelinta, koska se oli niin kovasti syrjässä.
Siellä kuitenkin vartuin ja kun täytin 17 vuotta, lähdin ensimäisen kerran maailmalle.

Suurta juhlaa oli päästä oulun syysseuroihin 1970 luvulla syrjäkylän kasvatin.
Syysseuraressulla ostin mustan nahkatakin, joka oli silloin suurta muotia.
Syysseuroissa tungeksittiin ahtaalla uudenkadun rauhanyhdistyksellä, jossa ravattiin ylös ja alas portaita eri kerroksien väliä.
Samaten ravattiin rauhanyhistyksen ja tuomiokirkon väliä. Oli kiire kirkkoon varaamaan istumapaikka.
Systerin alivuokralaisasunnossa vinttikamarissa yövyttiin.
Vanhempi velipoika oli laittanut Fiat 850, jolla kulettiin seurareissuja. Porukkaa oli kyytissä ylilastiksi asti.
Muistan, kun oulusta ajettiin kotipaikkakunnalle ja sylissäni istui ikäiseni tyttö.
Siinä kävin kuumana, kun se tyttö lepäs päälläni.
Olin aivan puutunut, ennenkä oltiin parin tunnin matkan jälkeen kotipaikkakunnalla.

1970 luvulla mentiin suviseuroihin systerin Fiat 600.lla. En käsitä, miten siinä mahtui kulkemaan kaikki suviseuratavarat telttoineen ja makuupusseineen, vaikka oli viisi henkeä kyydissäkin.
Kattotelineillä oli kassia ja patjaa köytelty.

Teltoissa silloin vielä yövyttiin suviseuroissa, aniharvalla oli asuntovaunua.

Kuusamon suviseuroissa 1985 oli riivatun kylmää teltassa. En nukkunut silimän täyttä ensimäisenä yönä, sillä olin unohtanut makuupussin pois völjystä.
Seuraavana yönä pääsin kaverin lapsuuskotiin vaimosuolle yöksi lämpimään.
Aamulla kuulin, ettei talonväki ollut oikein ilahtunut tuntemattomista yövieraista.
Minua hävetti ja nolotti, sillä talossa oli tosiaan yövieraita pirtti täynnä ja minä ventovieras vielä työnnyin lisäksi.

Helsingistä asti olin tullut Kuusamon suviseuroihin linja-autossa. Paluumatkalla minulle ei ollut edes istumapaikkaa, sillä paluukyydissä tuli enemmän porukkaa.
Istuin ja makasin lattialla. Kyllä oli ankea ja nuutunut olo sen matkan jälkeen.
Piti mennä vielä töihin suraavana päivänä.
Bussi oli helsingissä aamuyöllä.
Työkaverit luuli, että olen kauheasa rapulassa, kun olin matkasta niin rähjääntyneen näköinen.

Kun sulla on aikaa....

Nuoriso ei varmasti pääse helpommalla nykyään. Itse olen syntynyt 75 vuotta sitten, joten puhun elämänkokemuksen kautta tulleen tiedon kautta. Kaikki on muuttunut aivan toiseksi ja mennyt huonompaan suuntaan. Sääliksi käy tämän päivän lapsia ja aikuisia, niitä, jotka ovat köyhiä ja elävät välinpitämättömyyden uhreina. Koko elämäni olen joutunut palvelemaan työnantajia pienellä palkalla ja asunut meluisassa vuokra-asunnossa. Samalla olen ollut tekemisissä hyvin paljon juuri nuorison parissa ja päässyt oikein hyvin seuraamaan heidän elämäänsä. Sääliksi käy niitä nuoria, jotka eivät saa apua vaikeuksiinsa koulu- ongelmissa!
Itse pidän koulua vain ongelmien aiheuttajana ja lapseni koko kouluajan jouduin viettämään pitkät ajat vahtimassa välitunteja siellä olevan kiusaamisen johdosta.

Itsemurhista en tiedä ikäisistäni, mutta muuten holtittomilla elämäntavoillaan hyvin moni on jo päätynyt manan majoille.
Kesäisin vierailen aina kotipaikkakuntani hautausmaalla ja ihmettelen ääneeni sitä, miten nuorena ihmiset ovat kuolleet.
Entisellä kotipaikkakunnallani on tehty paljon itsemurhia ja holtittoman elämäntavan seurauksena on siis kuoltu jo hyvin nuorena.

Kiitän mielessäni lestadiolaiskasvatusta, miten hyvät eväät se on antanut elämäni varsitielle.
Olen vielä elävien kirjoissa, luojan kiitos ja saan katsella hautaristejä lukien niistä entisten tuttujen nimiä ja kuolinaikoja.

Viina vie ihmisen elämän hunningolle.
Silti sitä ihannoidaan ja aloitetaan jo teini-iässä läträämään.
Itse olen vielä terve ja hyvinvoiva. En ole turmellut elämääni, enkä ruumistani alkoholilla, enkä tupakalla.
Käppäilen kesäisellä hautuumaalla tutkien ristien sanomaa. Hautuumalla aika pysähtyy ja se puhuttelee elämän katoavaisuudesta.
Tänne jokainen kerran päätyy.
Elämää kannattaa varjella, jotta saisi mahdollisimman pitkään käppäillä vain katsellen, kun toiset jo ovat hyvän aikaa täällä maanneet.

Poistuessani hautausmaalta, joka sijaitsee korkean vaaran päällä vahvistuu mielessäni halu varjella itseään ennenaikaiselta äkkikuolemalta.
Seison hautuumaan portilla, josta avautuvat komeat näköalat kirkonkylän laaksoon.

Muistuu mieleen seurapuhe, jossa sanottiin, ettei saa kiusata Jeesusta antautumalla tahallaan kuolemanvaaroihin.
Temppelin harjalla kiusaaja kehoitti Jeesusta heittäytymään alas, koska kyllähän enkelit tulisivat varjelemaan, ettei itseään loukkaisi.

Jeesus ei tahallaan antautunut vaaraan.
Puheessaan saarnamies lisäsi, ettei meillä tuolla liikenteessäkään pidä holtittomalla ajotavalla kiusata jeesusta ajattelemalla, että hän kyllä varjelee, koska kuolinpäiväni on määrätty, niin ei voi sattua mitään sitä ennen.

Suuret ketjukolarit Helsingin seudulla osoittavat, etteivät autoilijat ajattele omaa eikä muiden turvallisuutta pätkääkään ajaessaan pääkallokelillä satasen nopeutta toinen toisessaan kiinni. Kiireellisen elämän vastapainoksi on hyvä vierailla kesäisellä hautausmaalla miettimässä elämän syvyyksiä.

reinhard kirjoitti:

Itsemurhista en tiedä ikäisistäni, mutta muuten holtittomilla elämäntavoillaan hyvin moni on jo päätynyt manan majoille.
Kesäisin vierailen aina kotipaikkakuntani hautausmaalla ja ihmettelen ääneeni sitä, miten nuorena ihmiset ovat kuolleet.
Entisellä kotipaikkakunnallani on tehty paljon itsemurhia ja holtittoman elämäntavan seurauksena on siis kuoltu jo hyvin nuorena.

Kiitän mielessäni lestadiolaiskasvatusta, miten hyvät eväät se on antanut elämäni varsitielle.
Olen vielä elävien kirjoissa, luojan kiitos ja saan katsella hautaristejä lukien niistä entisten tuttujen nimiä ja kuolinaikoja.

Viina vie ihmisen elämän hunningolle.
Silti sitä ihannoidaan ja aloitetaan jo teini-iässä läträämään.
Itse olen vielä terve ja hyvinvoiva. En ole turmellut elämääni, enkä ruumistani alkoholilla, enkä tupakalla.
Käppäilen kesäisellä hautuumaalla tutkien ristien sanomaa. Hautuumalla aika pysähtyy ja se puhuttelee elämän katoavaisuudesta.
Tänne jokainen kerran päätyy.
Elämää kannattaa varjella, jotta saisi mahdollisimman pitkään käppäillä vain katsellen, kun toiset jo ovat hyvän aikaa täällä maanneet.

Poistuessani hautausmaalta, joka sijaitsee korkean vaaran päällä vahvistuu mielessäni halu varjella itseään ennenaikaiselta äkkikuolemalta.
Seison hautuumaan portilla, josta avautuvat komeat näköalat kirkonkylän laaksoon.

Muistuu mieleen seurapuhe, jossa sanottiin, ettei saa kiusata Jeesusta antautumalla tahallaan kuolemanvaaroihin.
Temppelin harjalla kiusaaja kehoitti Jeesusta heittäytymään alas, koska kyllähän enkelit tulisivat varjelemaan, ettei itseään loukkaisi.

Jeesus ei tahallaan antautunut vaaraan.
Puheessaan saarnamies lisäsi, ettei meillä tuolla liikenteessäkään pidä holtittomalla ajotavalla kiusata jeesusta ajattelemalla, että hän kyllä varjelee, koska kuolinpäiväni on määrätty, niin ei voi sattua mitään sitä ennen.

Suuret ketjukolarit Helsingin seudulla osoittavat, etteivät autoilijat ajattele omaa eikä muiden turvallisuutta pätkääkään ajaessaan pääkallokelillä satasen nopeutta toinen toisessaan kiinni. Kiireellisen elämän vastapainoksi on hyvä vierailla kesäisellä hautausmaalla miettimässä elämän syvyyksiä.

Lue lisää

Minä äsken kyselin noista itsareista. Unohtu sanoa, että oli oiva ja hauska juttu tuo ensimmäinen. Tämä vastaus vielä tuo oikein vedet silmiin. Ihana, että Sinulla on aikaa ja viitseliäisyyttä jaka ajatuksiasi lähimmäisten kanssa!

Siunattu Suurta Perjantaita, riemullista Pääsiäistä!

kiitos vastauksesta kirjoitti:

Minä äsken kyselin noista itsareista. Unohtu sanoa, että oli oiva ja hauska juttu tuo ensimmäinen. Tämä vastaus vielä tuo oikein vedet silmiin. Ihana, että Sinulla on aikaa ja viitseliäisyyttä jaka ajatuksiasi lähimmäisten kanssa!

Siunattu Suurta Perjantaita, riemullista Pääsiäistä!

Lue lisää

Elämä on ihanaa! Mutta ottakaa kaikki mukaan leikkeihin...

reinhard kirjoitti:

Itsemurhista en tiedä ikäisistäni, mutta muuten holtittomilla elämäntavoillaan hyvin moni on jo päätynyt manan majoille.
Kesäisin vierailen aina kotipaikkakuntani hautausmaalla ja ihmettelen ääneeni sitä, miten nuorena ihmiset ovat kuolleet.
Entisellä kotipaikkakunnallani on tehty paljon itsemurhia ja holtittoman elämäntavan seurauksena on siis kuoltu jo hyvin nuorena.

Kiitän mielessäni lestadiolaiskasvatusta, miten hyvät eväät se on antanut elämäni varsitielle.
Olen vielä elävien kirjoissa, luojan kiitos ja saan katsella hautaristejä lukien niistä entisten tuttujen nimiä ja kuolinaikoja.

Viina vie ihmisen elämän hunningolle.
Silti sitä ihannoidaan ja aloitetaan jo teini-iässä läträämään.
Itse olen vielä terve ja hyvinvoiva. En ole turmellut elämääni, enkä ruumistani alkoholilla, enkä tupakalla.
Käppäilen kesäisellä hautuumaalla tutkien ristien sanomaa. Hautuumalla aika pysähtyy ja se puhuttelee elämän katoavaisuudesta.
Tänne jokainen kerran päätyy.
Elämää kannattaa varjella, jotta saisi mahdollisimman pitkään käppäillä vain katsellen, kun toiset jo ovat hyvän aikaa täällä maanneet.

Poistuessani hautausmaalta, joka sijaitsee korkean vaaran päällä vahvistuu mielessäni halu varjella itseään ennenaikaiselta äkkikuolemalta.
Seison hautuumaan portilla, josta avautuvat komeat näköalat kirkonkylän laaksoon.

Muistuu mieleen seurapuhe, jossa sanottiin, ettei saa kiusata Jeesusta antautumalla tahallaan kuolemanvaaroihin.
Temppelin harjalla kiusaaja kehoitti Jeesusta heittäytymään alas, koska kyllähän enkelit tulisivat varjelemaan, ettei itseään loukkaisi.

Jeesus ei tahallaan antautunut vaaraan.
Puheessaan saarnamies lisäsi, ettei meillä tuolla liikenteessäkään pidä holtittomalla ajotavalla kiusata jeesusta ajattelemalla, että hän kyllä varjelee, koska kuolinpäiväni on määrätty, niin ei voi sattua mitään sitä ennen.

Suuret ketjukolarit Helsingin seudulla osoittavat, etteivät autoilijat ajattele omaa eikä muiden turvallisuutta pätkääkään ajaessaan pääkallokelillä satasen nopeutta toinen toisessaan kiinni. Kiireellisen elämän vastapainoksi on hyvä vierailla kesäisellä hautausmaalla miettimässä elämän syvyyksiä.

Lue lisää

Kotipuolessa käydessä, käyn tottakai omaisieni haudoilla. Kiertelen muuallakin ja katselen vuosilukuja sekä nimiä. Moni nuoruuden ystäväni nukkuu siellä nurmen alla. Tuntuu joskus oikein pahalta etteikö olisi ollut muuta vaihtoehtoa, kuin riistää itseltään elämä.

Raamattu sanoo sananlaskuissa:

"älä kysy; -mikä siinä on että ennen ajat olivat parempia?, -sillä sitä et viisaudesta kysy!"

Tässä on vinha perä!

Täällä nyt vain muistellaan omaa lapsuutta/nuoruutta ja aikahan tunnetusti kultaa muistot, joten monelle nousee tippa silmään muistellessa "kulta-aikaa nuoruuden"...

Kyllä nykyään silti asiat ovat paremmin, kun on kehitys kehittynyt ja koneet ja vempeleet. Elämä on monin tavoin helpompaa kun ei äitien enää tarvitse pestä vauvojen paskarättejä uudestaan eikä nyrkkipyykillä olla ja on tiskikoneet ja työelämää helpottavat tietotekniikka ja monenlaiset koneet!

Nuoret ovat kyllä nykyään avaramielisempiä ja kielitaitoisempia ja kansainvälisempiä kuin joskus 70-luvulla jolloin itse muistan että suomessa oltiin todella takapajulassa ja junttina ykkösiä koko maailmassa. Minun mielestäni monet nuoret käyttäytyvät tosi fiksusti nykyään. Nuorten pukeutumistakin paljon tavataan arvostella, mutta kyllä se on niinkuin joku sanoin että "jos nuoret alkavat olla kuten aikuiset, silloin on maailmanloppu jo lähellä!"

Elikkä tsemppiä nuoret vaan ja pää pystyyn, tämä on TEIDÄN aikaanne! No, onhan se meidänkin aikaamme, mutta meillä joilla nuoruus on jo enempi ohi, on usein sellainen katkera takapajuinen asenne elämään yleensäkin että "ennen vain kaikki oli hyvin ja nykyään kaikki niin huonosti..." -Minun mielestäni nykyään on asiat pääsääntöisesti paljon paremmin kuin omassa lapsuudessani, enkä haluaisi palata siihen aikaan enää, vaikka oma lapsuus onkin kultaisissa muistoissa.

Ei mollata nuoria, eikä aina olla "opettamassa" sormi pystyssä, vaan kannustetaan ja iloitaan elämästä! Ei elämä PÄÄTY keski-ikään, vaan jatkuu!

Älä sinä "tyttö -86" haikaile hevos-aikaan tai ihaillen kuuntele meidän vanhojen pierujen juttuja, vaan iloitse OMASTA elämästäsi nyt kun sen aika on ja meidän 50-, 60-, ja 70-luvuilla syntyneiden tulee ymmärtää että ELÄMÄ JATKUU ja hyvä on että jatkuu ja kehittyy!