Pääsenkö ikinä yli sinusta?

Kommentoin ja puran omaa juttuani toisesta suunnasta. Tapasin ihanan työkaverin noin 2 v sitten ensimmäisen kerran. Istahdin samaan kahvipöytään esittäydyttiin ja kyselin kuulumisia. Hän vaikutti hermostuneelta ja kertoili asioitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti ja ihanasti. Kesä tuli ja jotain tapahtui... syksy jotain vielä lisää... ennen joulua olin aivan ihastuksissani tähän naiseen. Kerroin sen hänelle. Itse hän ei ollut ollenkaan ihastunut vaan kertoi pitävänsä minusta niin kuin muistakin mukavista työkavereista. Hauskaa jutustelua on ollut sekä toverillisia halauksia olen häneltä muutaman saanut ja näistä pienistä tuokioista olen todella onnellinen. Tilanne on jatkunut näin hieman yli vuoden ja molemmat olemme halunneet pitää ihastumiseni salaisuutenamme ja suhteemme pysyvän työkaveruutena.
Jossain vaiheessa hänellä oli vaikeuksia työssä jaksamisen kanssa ja puhui työpaikan vaihdosta! Oli myös sairaslomilla kauan. En uskaltanut udella mistä johtui tai muutakaan. En aina ymmärrä hänen touhujaan tai ajatuksen juoksua. Silti ja ehkäpä siksi pidän hänestä todella paljon ja haluaisin enemmän. Jos kerron jälleen tämän niin pelkään, että menetän hauskat keskusteluhetket. Itse olen sen verran tomppeli, että hän olisi kyllä voinut jo aikaa sitten voinut käskeä jättämään rauhaan halutessaan.
Minä en haluaisi unohtaa vaan lähentää ja tiivistää tätä orastavaa yhteyttä.

Tuo kirjoituksesi oli kuin täysin omasta elämästäni..olen samassa tilanteessa. Palavasti ihastunut mutta en saa vastakaikua vaikka välillä viestittelemme. Se piristää mutta samalla tunnen tuskaa kun en pääse tuon ihmisen iholle. Olemme myös samassa työpaikassa. Haluaisin niin suudella häntä. Tuskaa..

Kuulostaa samanlaiselta tilanteelta mikä itselläni oli. Tosin ei koskaan keskusteltu kiinnostuksesta. Olen ollukuukausia jo pois töistä mut en vaan saa häntä mielestäni, vieläkin ihan järkyttävä ikävä.