Aikuisen lapsen vaativa/määräilevä asenne - lapsenhoidon tarve

Anonyymi

Tää teksti ei nyt varsinaisesti ole parisuhde asiaa, mutta lähelle lippaa.
Mietin tässä miten maailma kovettaa ja itsekkyys ja näköalattomuus tulee helposti tavaksi. Tuntuu kurjalta valittaa, mutta jotenkin nyt on pakko sanoa pari painavaa sanaa...

Toki ihmisen luonne ratkaisee ja jokaisella on omat kehityskaarensa, jotka vaikuttaa asenteisiinkin . Ihmettelen tässä tyytymättömyyttä ja sitä että "mummin" avulle ei ole arvostusta vauvanhoidossa. Jos tarvetta on sitä halutaan ja pyydetään, niin kyllä joskus olis kiva tuntea arvostusta ja kiitosta, kun joskus väsyneenä yrität auttaa lastasi tämän perhe-elämän alkupoluilla.

Nuori pariskunta rakentaa okt:a ja ensimmäinen alle vuoden ikäinen lapsi teettää työtä ja valvottaa. Riennän pyynnöstä pari krt, joskus useammin viikossa auttamaan työnnellen rattaita ja ulkoillen vauvan kanssa. Myös hoidan vauvaa sisällä jotta pariskunta voivat menna rakennustarvike ostoksille yms.
Nyt vaan tuntuu että en jaksa enää, koska tuntuu että useammat asiat teen "väärin".
Henkinen puoli alkaa olla painava. Kuittailut milloin mistäkin. Tuttipullo on väärässä asennossa, heijaan rattaita väärin tai puhun vääristä asioista hänelle sekä tyttärelleni. Puhun liikaa häneni veljensä asioista (joka myös rakentaa). "Nyt puhutaan näistä asioista, eikä niistä", Osaanko vaihtaa vaipat oikein, vahdinko/huomaanko ettei lasta saa liikaa seisottaa (en seisota). Otan vastaan ohjeet. En ole mielestäni edes kovin puhelias ja kartan kaikkea riitaa...mut nyt on tullut näissä tilanteissa sitäkin. Lähtiessä on paha olo, jonka tiedä johtuvan juuri "mitätöinnistä".

Itselläni on kaksi lasta ja ammatiltani olen LH ja tehnyt töitä lastehoitajana sekä isompien että pienien kanssa ja olen kouluttautunut erikoisammattitutkinnon mielenterv. puolella. Juuri eläkkeelle jääneenä teen vieläkin keikkaa entiseen työpaikkaani. Mietin jätänkö tämän auttamisen muutamaksi kuukaudeksi? Hän ei vastannut enää viesitiini, kun pyysin anteeksi että lähdin kesken pois sanoen etten jaksakaan olla pidenpään tänäänkään.

En mielestäni anna neuvoja oikeastaa yhtään, koska tyttäreni on ollut teini-iän jälkeen vaativampi monessa asiassa ja työelämässä sitäkin kovempi periaatteissaan. On koulutettu liike-elämän ammattiin. Mietin pitäisikö minun sanoa suoraan, että nyt SE ARVOSTELU ON LOPUTTAVA... vai jäänkö vaan pois about 2-3kk ajaksi selittämättä mitään. Viimeksi kysyessäni että miksi hän huomauttaa niin ilkeällä tavalla, niin hän vastasi että " no, sun on vaan totuttava siihen."

5

131

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Sanoisin tyttärelle et tulen seuraavan kerran kun todella tarvitsette apua ja luotatte apuuni. Olen uupunut jatkuvaan arvosteluun.
      Mielestäni kannattaa asia hoitaa puhumalla, ei hiljaisuudella.

      • Anonyymi

        Kiitos mielipiteestä.


    • Anonyymi

      Jos tunnet jaksavasi auttaa lapsenhoidossa, ilmoita että HE voivat tuoda pienokaisen SINUN luoksesi klo 17.00--20.00 väliselle ajalle. Tai mikä aika sinulle parhaiten sopii.
      Ellei heitä kuulu klo 20.00 tai sinulle sopivaan (jaksavaan) aikaan, otat vauvan ja viet hänet kotiinsa.

      Ilmoita että vauvan on mailman toiseksi suloisin (sen äiti oli suloisin n#1), ja että iloitset viettää aikaa vauvan kanssa silloin kun jaksat. Valitettavasti energiatasosi ei ole enää yhtä korkealla kuin 30 vuotta sitten joten se paljon rajoittaa mitä jaksat tehdä,

      Tyttäresi verbaalitaidot ovat katuojan tasolla. Siellä loassa.
      No, nyt kun tiedät tuon, vain ole välittämättä mitä sen suusta tulee. Se kuitenkin on saanut aikaiseksi sinulle pikkuisen palleron jonka kanssa voit halutessasi viettää silloin tälloin tunnin, pari. Tai niin aljon kuin jaksat ja haluat.

      Muista myoskin että kuka tahaansa saa mitä tahaansa ilmaiseksi, kuten lapsenhoitoa sinulta, sitä ei arvosteta lainkaan yhtä paljon kuin että siitä maksaisi. Sinulle tai ulkopuoliselle.

    • Anonyymi

      Sain aloittajan viestistä sellaisen kuvan, että huomauttelija on vävy, eikä aloittajan oma tytär. Joten kumpi ohjeistaa ja mitätöi, oma tytär vai vävy?

      Samaten on merkitystä myös sillä toisella rakennusprojektilla josta aloittaja puhuu.
      Onko tämä toinen rakentaja vävyn veli, vai aloittajan tyttären veli?

    • Anonyymi

      Anteeksi kun sanon, mutta itsepä olet tyttäresi kasvattanut tuollaiseksi ilkeäksi huomauttelijaksi. Et ole opettanut tyttärellesi rajoja, sitä miten, ja millä äänensävyllä, sinulle saa puhua. Maailma ei koveta ihmistä silloin kun perusta on kunnolla rakennettu.

      Mitä ilmeisimmin tyttäresi on tressaantunut nykyisestä elämäntilanteestaan, lapsesta, rakentamisesta, sun muusta ja tämä ylikuormitustila purkeentuu kiukuttelemalla ja se ikävä mieliala suuntautuu sinuun. Ehkä olet ainoa ihminen jolle hän uskaltaa kiukutella. Jos tyttäresi on samanlainen miestään kohtaan, niin ehkä kyse on silkasta epävarmuudesta tai yksinkertaisesti tressin aiheuttamaa väsymystä.
      Jos hän on kaikkia ihmisiä kohtaan samanlainen ikävä töksäyttelijä, ehkä tyttäresi on ns. "erikoinen tyyppi", eli persoonallisuushäiriöinen jollain tasolla.

      Yhtä kaikki, jos minä olisin sinä, seuraavan kerran kun tyttäreni tiuskisi minulle, mistä tahansa, menisin hänen luokseen, ottaisin syliin ja kysyisin mikä sinulla on kun olet noin kireä ja ilkeä minulle koko ajan. Ainakin tämä auttoi meillä murrosikäisten kanssa, nostetaan välejä hiertävä asia pöydälle ja jutellaan ja halataan se pois.

      Jos minä olisin sinä, en todellakaan jättäisi tytärtäni pulaan, en siis kieltäytyisi lapsen hoitamisesta. Kuitenkin tekisin muutoksia tilanteeseen.
      Sanoisin tyttärelleni, että mielelläni hoidan pikkuista, mutta omalla tavallani ja omassa kodissani. Vauvan paikka ei ole rakennustyömaalla. Rakennustyömaalla rakennetaan ja keskitytään siihen, ei siellä murehdita tuttipullojen asentoa tai miten vaippa vaihdetaan. Sano tämä tyttärellesi ja pyydä luottamaan sinuun lapsen kanssa ollessasi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      22
      5634
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      33
      5040
    3. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      29
      2884
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2394
    5. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2088
    6. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      2038
    7. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      28
      1690
    8. En ole koskaan kokenut

      Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka
      Ikävä
      19
      1667
    9. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      12
      1631
    10. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      35
      1569
    Aihe