Tämmösessa on kiva olla kun

lapset alkaa ärsyttää niin ne voi heivata äitinsä luokse, ei tarvi kuunnella ja kestää. Omat kun on isoja niin ei jaksa alkaa kaikkee alusta. Omien kanssa oli kyllä k ivaa mutta nää miehen kersat on niin vaikeita lapsia ja ongelmllisia ettei mun kantti kestä eikä kenenkään.
Sitten on rauha maassa kun ovat poissa. Eihän äitipuolen tarvikkaa jaksaa, hän on vaan keulakuva tässä organisaatiossa. Leikkii vaan kivaa ja äitiä mutta se ex äiti tekee työt. Kyllä mä komennan ja kasvatan mutta en jaksaa paria tuntia kauempaa kuunnella näitä. Kotio vaan ja tulee taas kun jaksan ottaa vastaan.
Miehellä ei ole mitään sanomista, sillä olen kuulemma parasta mitä hänellä voi olla.