Apua.........

Anonyymi

Miten pääsen tästä tunteesta eroon? Olen tämän tunteen takia alkanut pelkäämään, että teen itselleni tai jollekin toiselle jotain peruuttamatonta. Kaikki vain tappelee täällä. Kaikki haluaa todistaa olevansa parempi kuin muut. Vanhat ihmiset eivät suostu ymmärtämään. Heidän sanojensa mukaan "Silloin kun minä olin nuori..." - ihan kuin he haluaisivat muiden kärsivän, koska ovat itse kärsineet. Silloin ku he olivat nuoria, kaikki oli paremmin. Silloin joutui tekemään kaikki raskaammin. Sitten olen kuulemma itse liian yksinkertainen.

Olen tehnyt koko aikuisikäni töitä. Olen noin kolmekymmentä vuotias.

Jos sanon tästä ääneen. Olen väärässä. Olen heikko. Vaikka olen katsonut vuosia tätä samaa paskaa, olen heikko jos sanon tästä heille ääneen. Jos raivoan, minut hiljennetään. Silloin kun huudan, koen että minua jopa hieman pelätään. Siksi minut varmaan hiljennetään. Eikä se tietenkään ole soveliasta käytöstä.

Mitä keinoja minulla siis on? Jos olen liian agressiivinen, menetän toimeentuloni. Tietenkään en halua kellekään mitään pahaa. Mutta jos menettäisin toimeentuloni, niin minulla ei ole ketään. Olen tavallaan syrjäytynyt. Luottotiedot olen menettänyt. Osaan kuitenkin toimia ihmisten kanssa ja peittää tunteeni. Olenhan sen vuosia työskelleenä oppinut.

Mitä voin tehdä? Isäni nimitti minua ja sisaruksia hulluiksi ja kysyi usein, että mikä meissä on vikana? Minulla ei ole voimia käydä lääkärissä. Ja vaikka olisi, joutuisin pitkälle sairaslomalle. Kämppäni on kuin kaatopaikka. Pidän huolen ainoastaan, ettei pinnat vaurioidu. Siihen se jää.

Mitä voin tehdä jos menetän toimeentuloni? Yksi ulospääsy olisi itsemurha. Pystyn vielä tekemään töitä ja järkeilemään. Mutta en enää tiedä kuinka kauaa.

Itseasiassa tykkään käydä töissä. Mutta olen hiljainen. Se on muiden mielestä outoa. Minua katsotaan kuin minussa olisi jotain vikana. Ja se vain ruokkii sitä oloa, että haluan täältä pois. Minua pidetään ilmeisesti myös hyvänä työntekijänä. Välillä teen työtäni ilmeisesti enemmän kuin tarvitsisi. Ja se tulkitaan jopa joskus niin että haluan näyttää olevani muita parempi. On siitä jopa vinoiltukin.

Mitään en voi sanoa. Olen jumissa. Haluaisin olla onnellinen. Mitä voin tehdä?

Jos jättäydyn pois töistä, miten käy tulevaisuuden? Voihan se olla että sielläkään ei ole muuta ulospääsyä kuin itsemurha. Lisäksi minulle naurettaisiin, kuinka heikko olenkaan jos jättäydyn työelämästä pois mielenterveys ongelmien takia. Sillä eihän muilla ole mitään ongelmia, vaikka heidän lapsuus oli rankempi. Se ei edes haittaisi. Enemmän minua huolettaa toimeentulo.

En saa nukutuksi öisin. Tuntuu että kroppa lahoaa vaikka olen näin nuori. Minulla ei ole ketään. Vanhempiani ei kiinnostanut. Äiti narkkaa, ja en edes tunne isääni.

Tietäisipä joku ne olot, jotka tulevat unettomuudesta. Levänneeseen oloon se on pelkkää tuskaa, kuin palaisi helvetissä.

Kaikki ihmissuhteeni epäonnistuvat, enkä edes kaipaa enää vierelleni ketään. En edes halua nähdä vanhempiani enää koskaan. Kehooni sattuu joka päivä.

Miten saisin tämän edes selkeästi sanotuksi? En syytä ketään, vaikka traumani johtuvat tottakai lapsuudestani ja vanhempieni mallista. Kuljin rikkinäisissä vaatteissa kouluun, koska isäni mukaan äitini olisi pitänyt ostaa elatusmaksuilla vaatteet. Äitini ryyppäsi rahat tottakai. Hän jopa ryyppäsi säästötilini ja sanoi elättäneensä minut ja sisarukseni sillä. Miten näen asian nyt? No eihän tuossa tilanteessa selkeästi kumpaakaan kiinnostanut, että miten minä voin. Minua on käytetty vallan ja koston välineenä. Ja edelleen isäni varmaan ajattelee että minussa ja sisaruksissani on vikaa. Äitini varmaan voivottelee surkeaa kohtaloaan ja pakenee ties millä. Nähdäkseni isäni halusi äitini, koska hänellä oli huono itsetunto. Äitini taas halusi elättäjän tekemättä mitään minkään eteen. Lapset tehtiin isäni aloitteesta, jotta saisi sidottua äitini ikuiseen suhteeseen. Mene ja tiedä. En välitä vanhemmistani enää.

Mutta siltikään en saa unta, ja se luo lisää stressiä. Ajattelen, että kohta menetän työni ja joudun kadulle, koska joudun olemaan saikulla.

No nykyinen työni on suhteellisen simppeliä edelliseen verrattuna. Ei niin raskasta. Mutta aina minua katsotaan, kuin minussa olisi jokin vikana. Minua pidetään outona ja minua pelätään. Haluaisin vaan olla rauhassa. En voi valittaa, koska muilla on kanssa ollut rankkaa. Niin on minullakin. Teillä sentään on tukiverkosto, minulla ei. Onko tälläkään mitään väliä, varmasti pian pääsen ikuiseen lepoon, sillä olen jo varmaan kuoleman sairas. Sellaisia kivut ovat.

Miten olen pystynyt tähän? Lapsena en saanut valittaa mistään. Ja vika oli aina minussa itsessäni. Sarkastisesti haluan todeta että kyllä, tämä on oma vikani. Toisaalta niin on. Olisi pitänyt avautua aikasemmin. Vaan enpä ole koskaan osannut.

2

121

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ehkä johonkin hoitoon tai terapiaan. Tarvitset apua. Jo se, että saa nukuttua hyvin vaikuttaa tosi paljon olotilaan. Mulla on kokemusta siitä.

    • Hei,

      Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Joskus pelkkä kirjoittaminen helpottaa ja selkeyttää ajatuksia. Ulkopuolinen tuki voi olla myös hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja helpottaa jaksamista.

      Laitan tähän muutamia paikkoja mihin voit halutessasi olla yhteydessä joko puhelimitse tai netin välityksellä. Näihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä.

      - Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/

      Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Osassa palveluista edellytetään anonyymiä rekisteröitymistä ja kirjautumista palveluun.

      - Valtakunnallinen kriisipuhelin

      Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.

      - Kriisikeskukset

      Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan myös paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

      Ystävällisin terveisin
      SOS-kriisikeskus/Kata

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      39
      6915
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3898
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      3280
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2844
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      16
      2662
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2228
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2176
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      37
      2092
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2047
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      38
      1963
    Aihe