Minkälaisia syitä ja perusteita teillä on, jotka olette hylänneet ihmisen, joka rakasti ja rakastaa ehkä yhä edelleenkin teitä? Oletteko hylänneet useampia? Jos niin, miksi?
Miten ilmoititte siitä hylätylle? Tuntuiko se teistä häijyltä, tuliko siitä teille minkäänlaisia tunnontuskia? Kaduttaako? Tiedättekö miten hylätty voi nyt?
Miten yleensä suhtaudutte rakastavan ja teitä yhä kaipaavan ihmisen hylkäämiseen? Jos se sattuisi omalle kohdalle siten, että olisittekin itse se hylätty ja kaipaileva osapuoli?
Miksi hylkäsitte teitä rakastavan
Anonyymi
25
<50
Vastaukset
Kuule on osunu omalle kohdalle, ja vaikka se kuinka kliseiseltä ja pahalta kuulostaa, niin aika parantaa haavat.
Olen ollut myös jättävän asemassa, ja sain seurustelun viimeisen vuoden aikana olla se likasanko, johon kaikki toisen kokema henkinen paha oli helppo kaataa, ja jota käytettiin niin taloudellisesti kuin henkisesti hyväkseen. Kaiken kruunasi itsekäs ja ilkeä käytös eron jälkeen, haitaten kaikessa mahdollisessa missä vain pystyi. Itse olin kaiken lisäksi fyysisesti huonossa kunnossa, ja kaikki jouduin tekemään yksin. Kuin olisin ollut se ainoa aikuinen ja toinen kiukutteleva teini. Kumpikin oli siinä vaiheessa 3kympin seutuvilla.
Ainoa asia mitä kadun kyseisen henkilön kohdalla, on se että ylipäätään aloin sen kanssa mihinkään suhteeseen.
Oon tehny vuosien saatossa useimpia isoja virheitä elämässäni, ja jos jollain ihmeellisellä tavalla voisin palata taaksepäin johonkin hetkeen, sekä voisin muuttaa tapahtumia, tuon henkilön tapaaminen olisi se ainoa minkä haluaisin muuttaa.Unohtui kertoa että hän otti pari vuotta sitten yhteyttä. En vastannut, enkä tule vastaamaan. Luulisi sen olevan osoitus siitä, etten halua olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä....koskaan. Mua ei kiinnosta sen elämä yhtään, ja kiitos hänen temppuilunsa, en tule sitä myöskään unohtamaan. Vanhempani ovat samalla linjalla kanssani, ja tämä henkilö itse aiheutti käyttäytymisellään vanhempieni reaktion.
- Anonyymi
Toisaalta, Lauruska, oletko miettinyt asiaa toiselta kantilta? Ehkä opit tuon hyvinkin kivuliaan suhteen kautta jotain arvokasta, jota voit tämän päivän elämässäsi käyttää eduksesi? Joskus oppi tulee tosi rajuna, mutta voi olla siunaus tulevaisuutta ajatellen. Osaat mahdollisesti olla tarkka tämän päivän ihmissuhteissa siitä, ketkä pääsevät lähipiirisi. Ja osaat antaa arvoa niille hyville ihmissuhteille, jotka saat elämääsi. Näin minä ajattelen ihmisten tuomat koettelemukset. Fiksu ihminen oppii kokemastaan.
Olen ollut jästipää, joka on joutunut maksamaan myös aika kovat oppirahat. Mutta en olisi se minä, joka nyt olen, jos olisin ilman tiettyjä kokemuksia. Ajattelen myös, että jotkut meistä syntyy "valmiina", mutta itse olen matkantekijä. En voi sanoa kuitenkaan, ettei harmittaisi mikään aiemman elämäni valinta. Varmaan eniten harmittaa se, että hakkasin päätä seinään liian kauan, kun hieman jo varttuneempana on vaikeampaa aloittaa alusta. Minusta sinulla on kuitenkin vielä elämä edessä, jos olet siinä 30 kieppeillä, mitä kirjoituksestasi ymmärsin. Haasteita ja traumoja varmasti on, mutta myös nuoruuden voimaa selvitä niistä. ❤️
-sivusta Anonyymi kirjoitti:
Toisaalta, Lauruska, oletko miettinyt asiaa toiselta kantilta? Ehkä opit tuon hyvinkin kivuliaan suhteen kautta jotain arvokasta, jota voit tämän päivän elämässäsi käyttää eduksesi? Joskus oppi tulee tosi rajuna, mutta voi olla siunaus tulevaisuutta ajatellen. Osaat mahdollisesti olla tarkka tämän päivän ihmissuhteissa siitä, ketkä pääsevät lähipiirisi. Ja osaat antaa arvoa niille hyville ihmissuhteille, jotka saat elämääsi. Näin minä ajattelen ihmisten tuomat koettelemukset. Fiksu ihminen oppii kokemastaan.
Olen ollut jästipää, joka on joutunut maksamaan myös aika kovat oppirahat. Mutta en olisi se minä, joka nyt olen, jos olisin ilman tiettyjä kokemuksia. Ajattelen myös, että jotkut meistä syntyy "valmiina", mutta itse olen matkantekijä. En voi sanoa kuitenkaan, ettei harmittaisi mikään aiemman elämäni valinta. Varmaan eniten harmittaa se, että hakkasin päätä seinään liian kauan, kun hieman jo varttuneempana on vaikeampaa aloittaa alusta. Minusta sinulla on kuitenkin vielä elämä edessä, jos olet siinä 30 kieppeillä, mitä kirjoituksestasi ymmärsin. Haasteita ja traumoja varmasti on, mutta myös nuoruuden voimaa selvitä niistä. ❤️
-sivustaTapauksesta on yli 10 vuotta, ja olen kokenut paljon traagisempaa muutamaa vuotta ennen sitä suhdetta, joka on kirjaimellisesti muuttanut mun elämän kulun. Kuten putoamisen kolmannesta asuinkerroksesta ja siitä aiheutuneet vakavat vammat lopun elämää kestävien jälkiseurausten muodossa. Vai miltä se kuulostaa että on oman kotinsa vanki, kun ei sietämättömän hermokivun takia pysty kotoa lähtemään kuin pakollisille asioille, ja tästä syystä elämä ei tällä hetkellä ole elämisen arvoista, vaan kirjaimellisesti selviytymistä.
Juuri luettelemasi syiden takia tuo putoaminen ei ole sillä haluaisin muuttaa -listalla, koska sen takia olen se ihminen joka olen nyt. Tuo ihihmissuhde on sillä listalla, eikä se ole antanut yhtään oppia siitä miten selvitä eri tilanteista. Mä olen mieluummin yksin kuin samanlaisessa suhteessa, eikä mun puolelta ollut mitään tunteita aloittaa suhdetta.
On ihmissuhteita, joissa kadun itse tekemiä mokia ja eron jälkeistä käytöstäni, mutta tuo aiemmin kertomani suhde ei siihenkään listaan kuulu. Ainoa mitä siitä suhteesta kadun, on ylipäätään koko suhteeseen ryhtyminen.
Vaikka aikaa on kulunut se vuosikymmen, juuri tekojensa takia tän miehen muistan kahdesta syystä. 1. Sellaisena ihmisenä etten toista kertaa tule samantyyppisen ihmisen kanssa ryhtymään parisuhteeseen. 2. Hänen ja hänen käyttäytymisensä takia en 8-9 vuoteen ollut kiinnostunut seksistä enkä miehistä.....yhtään. Kiinnitin kyllä miehiin huomion, mutta en kiinnostunut yhdestäkään.
Joten vastaus on. En ole nuori, vaan alan lähestymään keski-ikä, ja kiitos hänen olen ollut koko ajan yksin, ja tulen hyvin todennäköisesti olemaan loppuelämäni yksin. Valitettavasti mulla on myös todella hyvä pitkäkestoinen muisti, joten hänen tekonsa eivät tule unohtumaan. Muutoin hän itse on mulle yhtä arvokas kuin koiranpaska tiellä.Lauruska kirjoitti:
Tapauksesta on yli 10 vuotta, ja olen kokenut paljon traagisempaa muutamaa vuotta ennen sitä suhdetta, joka on kirjaimellisesti muuttanut mun elämän kulun. Kuten putoamisen kolmannesta asuinkerroksesta ja siitä aiheutuneet vakavat vammat lopun elämää kestävien jälkiseurausten muodossa. Vai miltä se kuulostaa että on oman kotinsa vanki, kun ei sietämättömän hermokivun takia pysty kotoa lähtemään kuin pakollisille asioille, ja tästä syystä elämä ei tällä hetkellä ole elämisen arvoista, vaan kirjaimellisesti selviytymistä.
Juuri luettelemasi syiden takia tuo putoaminen ei ole sillä haluaisin muuttaa -listalla, koska sen takia olen se ihminen joka olen nyt. Tuo ihihmissuhde on sillä listalla, eikä se ole antanut yhtään oppia siitä miten selvitä eri tilanteista. Mä olen mieluummin yksin kuin samanlaisessa suhteessa, eikä mun puolelta ollut mitään tunteita aloittaa suhdetta.
On ihmissuhteita, joissa kadun itse tekemiä mokia ja eron jälkeistä käytöstäni, mutta tuo aiemmin kertomani suhde ei siihenkään listaan kuulu. Ainoa mitä siitä suhteesta kadun, on ylipäätään koko suhteeseen ryhtyminen.
Vaikka aikaa on kulunut se vuosikymmen, juuri tekojensa takia tän miehen muistan kahdesta syystä. 1. Sellaisena ihmisenä etten toista kertaa tule samantyyppisen ihmisen kanssa ryhtymään parisuhteeseen. 2. Hänen ja hänen käyttäytymisensä takia en 8-9 vuoteen ollut kiinnostunut seksistä enkä miehistä.....yhtään. Kiinnitin kyllä miehiin huomion, mutta en kiinnostunut yhdestäkään.
Joten vastaus on. En ole nuori, vaan alan lähestymään keski-ikä, ja kiitos hänen olen ollut koko ajan yksin, ja tulen hyvin todennäköisesti olemaan loppuelämäni yksin. Valitettavasti mulla on myös todella hyvä pitkäkestoinen muisti, joten hänen tekonsa eivät tule unohtumaan. Muutoin hän itse on mulle yhtä arvokas kuin koiranpaska tiellä.Mä en ole sen jälkeen päästänyt kuin yhden tietyn ja ainoan ihmisen pääni sisälle, eikä tietty ihminen sitä itse edes tiedä, ja tuskin tulen sitä hänelle kertomaan. Paksujen muurien läpipääsyyn tuolla miehellä kesti yli kaksi vuotta. Oon mieluummin yksin, kuin satutan itseäni toista kertaa, eikä elämäni tällä hetkellä edes ole elämää -ilman että korona liittyy siihen mitenkään.
Eipä niitä ihmissuhteita ole. Kiitos sen kusipään.- Anonyymi
Lauruska kirjoitti:
Unohtui kertoa että hän otti pari vuotta sitten yhteyttä. En vastannut, enkä tule vastaamaan. Luulisi sen olevan osoitus siitä, etten halua olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä....koskaan. Mua ei kiinnosta sen elämä yhtään, ja kiitos hänen temppuilunsa, en tule sitä myöskään unohtamaan. Vanhempani ovat samalla linjalla kanssani, ja tämä henkilö itse aiheutti käyttäytymisellään vanhempieni reaktion.
Sinä et sitten mitään katsotaanpa asiaa toiselta kantilta vai sopiiko se sinulle ?
- Anonyymi
Lauruska kirjoitti:
Mä en ole sen jälkeen päästänyt kuin yhden tietyn ja ainoan ihmisen pääni sisälle, eikä tietty ihminen sitä itse edes tiedä, ja tuskin tulen sitä hänelle kertomaan. Paksujen muurien läpipääsyyn tuolla miehellä kesti yli kaksi vuotta. Oon mieluummin yksin, kuin satutan itseäni toista kertaa, eikä elämäni tällä hetkellä edes ole elämää -ilman että korona liittyy siihen mitenkään.
Eipä niitä ihmissuhteita ole. Kiitos sen kusipään.Kyllä sä oot katkera itsestäsi puhu mitään ja toisesta teet numeron...
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä sä oot katkera itsestäsi puhu mitään ja toisesta teet numeron...
Haluatko tietää mitä tein silloin. Kärsin samoista helvetillisistä hwrmokivuista mitä nyt, tein ruuat, siivosin kämpän, hain tervasnapseja aamulla kello yhdeksän Alkon auetessa kun toinen suurinpiirtein käski kun oli ensin kitannut yön aikana salkun kaljaa ja yhden snapsipullon, panin sitä vaikken ollut edes siinä kunnossa saati että olisin yhtään siitä nauttinut. Se oli pienempi paha kuin kuunnella herran valitusta että on puutteessa.
Kuunnella herran valitusta keskellä yötä, kun se alkoi kännissä avautumaan omista selvittämättömistä asioista kerta toisensa jälkeen joka viikko, kun heräsin vessaan kahden kolmen aikaan yöllä. Maksaa toisen viinat, ruoat kokonaan, laskut ja vuokra yksin saamatta herralta senttiäkään yhteisiin menoihin, vaikka hän oli kirjoilla samassa asunnossa, ja olimme yhtä pienituloisia. Herra söi puolet mun panacodeista, koska hänelle määrättiin niin pieni annos, ja olin itse saanut häneltä muutaman lihasrelaksantin, ennen kuin pyysin omaa reseptiä.
Koko suhde kesti aika tarkalleen 2 vuotta ja 3,5 kuukautta. Viimeisen vuoden tein yllä kertomani, ja osan jo sitä ennen.
Mä olen sille katkera, ja helvetin hyvästä syystä.Anonyymi kirjoitti:
Sinä et sitten mitään katsotaanpa asiaa toiselta kantilta vai sopiiko se sinulle ?
Ei sovi.
- Anonyymi
Lauruska kirjoitti:
Haluatko tietää mitä tein silloin. Kärsin samoista helvetillisistä hwrmokivuista mitä nyt, tein ruuat, siivosin kämpän, hain tervasnapseja aamulla kello yhdeksän Alkon auetessa kun toinen suurinpiirtein käski kun oli ensin kitannut yön aikana salkun kaljaa ja yhden snapsipullon, panin sitä vaikken ollut edes siinä kunnossa saati että olisin yhtään siitä nauttinut. Se oli pienempi paha kuin kuunnella herran valitusta että on puutteessa.
Kuunnella herran valitusta keskellä yötä, kun se alkoi kännissä avautumaan omista selvittämättömistä asioista kerta toisensa jälkeen joka viikko, kun heräsin vessaan kahden kolmen aikaan yöllä. Maksaa toisen viinat, ruoat kokonaan, laskut ja vuokra yksin saamatta herralta senttiäkään yhteisiin menoihin, vaikka hän oli kirjoilla samassa asunnossa, ja olimme yhtä pienituloisia. Herra söi puolet mun panacodeista, koska hänelle määrättiin niin pieni annos, ja olin itse saanut häneltä muutaman lihasrelaksantin, ennen kuin pyysin omaa reseptiä.
Koko suhde kesti aika tarkalleen 2 vuotta ja 3,5 kuukautta. Viimeisen vuoden tein yllä kertomani, ja osan jo sitä ennen.
Mä olen sille katkera, ja helvetin hyvästä syystä.Älä välitä Lauruska noista huutelijoita, jotka ilkeilee. Minä ymmärrän kyllä, että elämä voi olla todella raskasta. Hermokivut tekee siitä varmuudella haastavaa ja siihen vielä kurjat henkisen puolen kokemukset. Voimia ja jaksamista sinulle, kuten muillekin jotka yksinäiseksi itsensä kokee ❤️
Anonyymi kirjoitti:
Älä välitä Lauruska noista huutelijoita, jotka ilkeilee. Minä ymmärrän kyllä, että elämä voi olla todella raskasta. Hermokivut tekee siitä varmuudella haastavaa ja siihen vielä kurjat henkisen puolen kokemukset. Voimia ja jaksamista sinulle, kuten muillekin jotka yksinäiseksi itsensä kokee ❤️
Kiitos. En mä itse asiassa koe olevani mitenkään yksinäinen, vaan viihdyn hyvin yksinäni pitkiäkin aikoja. Mulla oli nelisen vuotta hyvää kautta -vähemmän hermo kipuja vuodessa- tässä välissä, ja pystyin elämään lähes normaalia elämää. Kivut pahenivat keväällä, jolloinka niistä tuli yhtäjaksoisesti ja jokapäiväisiä. Lääkkeistä ei ole mitään apua, joten ne kivut on vain kestettävä sellaisenaan, mutta koska onneksi saan nukuttua öisin, jaksan. Nään silloin tällöin ystäviä, kuten myös lähisukua.
Hankin pleikkarin syksyllä ajanvietteeksi, ja ajatuksia muualle siirtämään, josta on ollut syksyllä ja alkutalvesta hyötyä. Mikä kummallisinta, innostuin räiskintäpeleistä, vaikken niitä aiemmin oo tykännytkään pelata. Siinä saa kai purkaa vitutustaan, kun ampuu vihollisia tietäen että kyseessä on vain peli.
Mulla on cavalier kingcharlesinspanieli, joka asuu mun vanhemmilla koska en itse aina pysty lähtemään sen kanssa lenkille. Muruni -koiran hellittelynimi- poikkeaa aina välillä isäni kanssa käymään, ja yleensä silloin olen lähtenyt koirani kanssa pienelle lenkille. Olenkin sanonut että se koira on ainoa syy, miksi laitan kellon aikaisin herättämään silloin kun itsellä ei ole menoa. Olen myös sanonut että se on ainoa kenenkä takia pyörrän päätökseni lähteä vähään aikaan ulos, vaikka olisin sen päätöksen tehnyt kahta minuuttia aiemmin.
Kokemukset on inhottavia, mutta niiden takia olen kuka olen. Vaikka olen sille yhdelle miehelle katkera varmaankin loppuelämäni, en siitä huolimatta ole katkera miehiä kohtaan yleisesti, vaan jos joku sattuu tulemaan kohdalle ja molemmilla on samat tunteet pelissä, ei mun mikään pakko ole yksin olla koko elämää. En kuitenkaan halua olla kenenkään taakka tai riippakivi, joka roikkuu toisessa kiinni 24/7. Toisaalta toivon yhtä tiettyä miestä rinnalle kulkemaan, mutta tiedän myös omat rajoitteeni ja omat voimavarat, enkä siksi ole kertonut tunteistaan hänelle. En tiedä teenkö sitä koskaan, mutta aika näyttää.
Katse on kuitenkin eteenpäin ja tulevaisuutta kohti. Tiedän että vointini helpottaa taas jossain vaiheessa, koska niin on käynyt aiemminkin. Sitä en vielä tiedä että koska. Vaikka tulevaisuudessa tulee olemaan paljon terveyteen liittyviä huonoja asioita, en siitä huolimatta luovuta tai anna periksi. Jos mitä niin sitkeyttä mennä eteenpäin on kaikki menneisyyden kokemukset antanut voimavaraksi. Yhtenä mottona mulla on ollu jo vuosia seuraava ajatus: kyllä mä tästäkin selviän, kun oon selvinny pahemmastakin.
Sanotaan että elämä antaa kestettäväksi vain sen, minkä toinen jaksaa harteillaan kantaa. Kyllä se aikalailla pitää paikkansa. Kyllä mulla selkeesti on jotain hyvää edessä, sillä muutoin en olisi selvinnyt siitä kaikesta minkä elämä eteen on antanut.
- Anonyymi
Taas itsesääli-ketju. Jatkakaa.
- Anonyymi
On tapahtunut itselle ja on tapahtunut minua rakastaneelle. Kaikki tunteet ei vaan ikävä kyllä ole molemminpuolista. Jos olisi toisen kanssa, vain siksi, että tämä rakastaa sinua, tai sinä häntä, mutta sinä et häntä/hän ei sinua, niin eikö se olisi hyväksikäyttöä? Eikö parisuhteen kuulu toimia molempiin suuntiin?
- Anonyymi
Puhumisen tarkoitus on että asioihin vaikutetaan ajoissa ja ollaan ajantasalla. Molempien kuuluu tietenkin rakastaa. Tosin on varmaan yleistä ettei niin aina ole..
- Anonyymi
Nimenomaan noin! Ymmärrän jätetyn tuskan ja pahan olon, silti jäämään pakottaminen tai epäreilu syyllistäminen ei ole oikea ratkaisu!
Suhteeseen tarvitaan kaksi rakastavaa ja kaksi tahtovaa. Se, että suhtessa pitäisi jäädä vasten omaa tahtoaan mahdolllisesti ilman tunteita ja mahdollisesti kärsien koska se jätettävä osapuoli ei kohtele hyvin, purkaa puolisoon pahaa-oloaan, torjuu tai on sairaanloisen mustasukkainen tai pari vaan riitelee liikaa (tms. omaa hyvinvointia uhkaavaa). Ihmisellä on yleensä syy miksi suhde halutaan lopettaa. Pitää muistaa, että jos suhde on tyydyttävä ja onnellinen molempien näkökulmasta, ei siitä ole tarvetta yleensä lähteä. Ja pitää muistaa ettei ole kyse siitä, että jompi kumpi olisi ”huono” tai ”kelvoton” vaan ollaan väärä pari toisilleeen.
Jos suhteeseen joutuu jäämään ilman omaa halua pakosta vain koska toinen pahoittaa mielensä, on se tosiaan hyvin voimakasta hyväksykäyttöä ja on myös hyvin ITSEKÄSTÄ vaatia toiselta sellaista. Sellaisen ehdottaminen on jo selkeä viesti, että parisuhde ei välttämättä ole ollut kovin tasapainoinen ja molemmn puolin onnellinen. Vangitsemiinen ei ole rakkautta.
Parempi ratkaisu jätettävän ahdistukseen on hakeutua parit- tai yksilöterapiaan tai erotyhmään, jutella ystävien kanssa tai pohdiskella itsekseen. Aiheesta löytyy paljon kirjoja esim. Fisher jälleenrakennus on yksi vaihtoehto. Kun on itsensä kanssa tasapainossa, on helpompl tulla toimeen parisuhteessakin.
- Anonyymi
puolisolla oli persoonallisuushäiriö
sitä ei vain jaksanut- Anonyymi
Siinä on kestämistä
- Anonyymi
En ole hylännyt naista, johon ihastuin 2020. m>n
- Anonyymi
En ole käsittääkseni hylännyt ketään. Olen kyllä lähtenyt parisuhteesta, mutta en kevyin perustein. Myös minun luotani on kerran lähdetty, mutta en koe silti tulleeni hylätyksi. Jokainen parisuhteeni on päättynyt ihan hyvistä syistä. Jokainen on myös sattunut, mutta haavat paranevat, niin kuluneelta kun tuo kuulostaakin.
En oikeastaan tiedä kenenkään heidän tämän hetkisiä tunteitaan. Niissä kahdessa suhteessa joista lähdin, mies olisi halunnut vielä silloin yrittää. Varsinkin siinä jälkimmäisessä oli kuitenkin yritetty ja yritetty ja yritetty, eikä se parantunut mihinkään. Kuvittelen, että hänkin tajusi ratkaisun olleen parempi noin. Tajusi ainakin muutaman kuukauden kuluttua. Molemmilla miehillä, joiden luota lähdin oli alle puolessa vuodessa uusi kierroksessa, eli ei kai heillä kovin huonosti mene.
Mitenkö kerroin? Sanoin, että haluan erota ja että aion etsiä oman asunnon. Sitä tilannetta oli soudettu ja huovattu jo aikansa, joten ei sitä enää ilmotukseni jälkeen avattu. Tunnontuskia en tuntenut. Tunsin helpotusta, kun päätös oli tehty. Pahalta se tuntui ja surulliselta. Piti päästää irti niistä haaveista, joita oli ollut. Katunut en ole kertaakaan.
Tämä jälkimmäinen on sitten se hankalin. Se suhde päättyi oikeastaan olosuhteiden pakosta. Siinä ei kummallakaan ollut varsinaisesti suurta halua lopettaa sitä. Eipä sitäkään voi katua, kun minulla ei ollut vaihtoehtoa. Hänestä en tiedä. Hänellä olisi ehkä voinutkin olla vaihtoehto, vaikkakin hankala sellainen. En tiedä katuuko hän, kun päätti mennä helppoa kautta. Vai oliko sitten helppo, sillä ainakin minuun se sattui ja sattuu jossain määrin edelleen. Hänen kanssaan olen yhteyksissäkin, mutta ei me tällaisista jutella. - Anonyymi
Katkeruus hylkääjää kohtaan satuttaa lähinnä omaa itseä. Kannattaa yrittää miettiä ja selventää ne syyt, miksi tuli hylätyksi. Aina ne eivät ole selkeitä, mutta kannattaa yrittää. Ei kenenkään kuulu jäädä toisen luo vain koska tämä tahtoo niin. Pidemmän päälle se ei ole kummallekaan hyväksi.
On minutkin hylätty ja vieläpä mielestäni aika törkeästi ja ilman selitystä. Jollain tasolla olen kyennyt sen järkeilemään, mutta en täysin. En silti koe siitä katkeruutta. Parempi, että hän lähti siinä kohtaa, eikä vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. Pitkään uskoin hänen olleen se oikea minulle, mutta en enää. Hän kirjoittikin minulle, ihan oikean kirjeen ja kaikkien näiden vuosien jälkeen soittikin. En rehellisesti sanoen tiedä miksi hän niin teki. Ensiksi se tunne kun kuuli hänen äänensä oli kuin lekasta päähän. Hetken keskustelun jälkeen huomasin, että hän ei ollut enää sama ihminen. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja ne aiemmat tunteet olivat poissa. Jälkeenpäin kuulin hänen jossain vaiheessa muutamia vuosia aiemmin soitelleen vanhemmillenikin ja kyselleen puhelinnumeroani. Äitini oli jättänyt tuon silloin kertomatta minulle. Kai hän itse sitten siinä jotain mietti, mutta ei se enää ole minun. ongelmani. - Anonyymi
Tietoa siitä on. Kaipaavat salaa.
Ujous syynä.- Anonyymi
Miksi eivät uskalla suoraan sitä sanoa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi eivät uskalla suoraan sitä sanoa?
No ujous johan se tuli
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e3168095Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne976309Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä1743651Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee382346- 662260
- 392153
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san222136Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1962004- 831867
- 481575