Äänien luuleminen

Ne jotka kuulee ääniä, niin uskon että he jotenkin tarvitsevat sitä. Mikään ääni tai jonkun joku sanominen ei muuta miksikään sitä mikä olet todellisuudessa. Kun oli 5 v tai 10 tai 20 v, niin aina oli läsnä jokin joka pysyy samana eikä ole muuttunut, eikä muutu, eli sinä itse. Olit itse aina läsnä kaikissa mukavissa ja myös ikävissä tapahtumissa. Se itse ei ole muuttunut koko aikana yhtään, se läsnäolosi ei voi muuttua. Jos elämässä ei tunnut olevan tarkoitusta niin äänet pitävät tapahtumat käynnissä. Tarvitsemme muiden mielipiteitä, riippumatta siitä onko ne hyviä vai huonoja, tunteaksemme olevamme olemassa ja pitämässä meidät liikkeellä. Jos äänet yhtäkkiä katoaisivat, eli ajatukset katoaisivat, tilalle voisi tulla vielä negatiivisia ajatuksiakin ahdistavampi tyhjyyden tunne. Tarvitsemme itseämme kohtaan kohdistuvan vastavoiman tunteaksemme olomme kotoisaksi. Äänillä ei ole mitään voimaa. Kun sen tietää, niin niitä voi tulla ikävä, kun ei enää tiedä mitä haluaisi tehdä seuraavaksi. Siten äänet ja ajatukset antavat tuulta purjeisiin elämässä.