Jos tekee itsemurhan nuorena sinkkuna

Kuinka monta prosenttia ihmisistä on ikisinkkuja?

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka monta prosenttia ihmisistä on ikisinkkuja?

Tuskin on tilastoja näistä olemassa, mut uskon sinkkujen määrän vain kasvavan tulevaisuudessa? Ehkä ikisinkkujenkin?

Ei saa puhua tuollaisia

Anonyymi kirjoitti:

Ei saa puhua tuollaisia

Tuo nimimerkki L puhuu asiaa noiden mieleltään mustien nuorten puolesta. Se kuulostaa karmealta, mutta noin moni heistä varmaan ajattelee. Tärkeää olisi saada nuo nuoret puhumaan ja pikkuhiljaa saada mieltään valoisammaksi. Voi, kun näitä tietyllä tapaa turhia itsemurhia ei tulisi. Olette monille ihmisille tärkeitä!

Anonyymi kirjoitti:

Ei saa puhua tuollaisia

Ai miksi sellainen, joka on useamman kerran yrittänyt itsemurhaa, ei saa kertoa mitä pyörii sellaisen mielessä joka sen itsarin tekee, juuri ennen tekoa?

Noi oli mun mietteet ja tunteet silloin kun kömmin sinne parvekkeen kaiteelle. Enää ajatukset ei ole samanlaiset, eikä haluja itsarin tekoon ole. Ainakaan niin kauan kun saan nukuttua.

Sillähän joidenkin teot tulee yllätyksenä, kun nämä eivät sitä paskaa olotilaansa kerro muille, vaan pitävät ne piilossa kaikilta. Jopa läheisiltään. Sehän tuossa Jussi Lammen haastattelussa (jonka takia, tai ainakin oletettavasti, tämä aloitus on tehty) käy ilmi, tai ainakin rivienvälistä luettavana, että samoin toimi Mandi Lampi ennen kuin toteutti aikeensa. Jos hänen tuntemuksensa olisi ollut ennen tekoa läheisten tiedossa, todennäköisesti tuo nuori nainen olisi saanut ajoissa apua, ja olisi tänä päivänä hengissä. Mutta näin ei valitettavasti käynyt.

Hyvä ystäväni teki itsemurhan. Se sama miespuolinen luokkakaverini, jonka luona sain viettää jopa öitä baarista lähdettyä, jos mulla oli tunne etten uskalla mennä yksin kotiin koska saatan tehdä jotain itselleni. Aina olin heille tervetullut, ja edelleen yhtenä parhaimmista ystävistäni oleva tuon miehen silloinen tyttöystävä tiesi ettei meillä ollut mitään sutinaa keskenämme. Kuten ei ollutkaan. Olimme vertaistukena toisillemme, ja hengailimme yhdessä ilman että tarvi puhua omasta olotilasta, tietäen että miksi toinen ei halua olla yksin.

Hänen itsemurhansa oli lopulta mulle yllätys, vaikka tiesin hänellä menevän huonommin, ja vaikka hän jo seurusteli toisaalla, erottuaan paria vuotta aiemmin tyttöystävästään.

Mun mielestäni noista asioista pitää puhua avoimesti, jotta masentuneen läheiset pystyisivät tunnistamaan niitä hienovaraisia merkkejä, joita kukaan ei pysty peittämään. Ehkä silloin monien nuorien koulukiusattujen itsemurhia pystyttäisiin estämään, ja saamaan näille tarpeeksi ajoissa apua. Samoin kuin jo vanhempien ihmisten painiessa ongelmiensa kanssa.

Merkkejä kuten esimerkiksi, miksi teini tai jo vähän vanhempi nuori pitää lämpimälläkin ilmalla pitkähihaisia puseroita? Piilottaakseen käsissä olevat haavat ja arvet, jotka ovat tulleet tämän viillellessä itseään.

Tai miksi sama ihminen joka ennen viihtyi kavereittensa kanssa ja harrastuksissa, sekä oli aina menossa ja tulossa, yhtäkkiä pysyy paljon kotona haluamatta lähteä mihinkään, ja tapaamatta ketään.

Nuo ovat niitä hienovaraisia merkkejä, joista läheiset pystyy huomaamaan että nyt ei kaikki ole hyvin, ja joita syvästi ahdistunut ihminen ei edes tietoisesti aina huomaa tekevänsä.

Ei niiden pitäisi olla enää tabuja, kuten vielä vuosikymmeniä sitten. Ja juuri siksi kerron omasta historiastani mielenterveysongelmien kanssa painimisesta, myös julkisesti oman nimen ja naaman kanssa, että aremmatkin uskaltaisivat kertoa avoimemmin ongelmistaan, ilman että heidän tarvitsee pelätä ivaa ja mikä vielä pahempaa, vähättelyä, ja jolloin ongelmiensa kanssa painiskeleva saa mielikuvan että niistä asioista pitää vaieta. Niin ei saisi olla. Ja juuri siksi noin kuten puhuin, pitäisikin puhua.

L.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo nimimerkki L puhuu asiaa noiden mieleltään mustien nuorten puolesta. Se kuulostaa karmealta, mutta noin moni heistä varmaan ajattelee. Tärkeää olisi saada nuo nuoret puhumaan ja pikkuhiljaa saada mieltään valoisammaksi. Voi, kun näitä tietyllä tapaa turhia itsemurhia ei tulisi. Olette monille ihmisille tärkeitä!

Lue lisää

En jaksa aina kirjautua kun vointi on lähes joka päivä huono, ja sillä sitten lyhennän nikkini alkukirjaimeen, jos on sanottavaa.

Kuten vastasin, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta mistä puhun. Viimeisimmästä itsemurhayrityksestä mun vammat ja niiden jälkiseuraukset ovat tulleet. En saanut riittävän ajoissa apua. Ekan vakavan ja myös läheltä piti yrityksen aikaan olin 20v., ja toistaiseksi viimeisimmän läheltä piti aikaan olin 24v. Siinä välissä oli lukuisia muita vähemmän vaarallisia, mutta pääosin päivystykseen päättyneitä yrityksiä.

Vaikka noista ajoista on jo vähintään se vajaa 17 vuotta aikaa, se pelko siitä että ei enää jaksa on ollut viime aikoina joka päiväinen, koska muistan sen olotilan missä olin, ja koska tiedän mitä tulee tapahtumaan jos jaksamisen raja ylittyy. En halua tappaa itseäni koska haluan elää, mutta tiedän että jos jaksamisen raja ylittyy, eli joka tällä hetkellä tarkoittaa sitä etten saa enää nukuttua ollenkaan, tulen 100 prosentin varmuudella tappamaan itseni.

Mä puhun tuosta siksi, että siten saan purettua sen pelon mikä mulla on joka päivä, jotta se ei jää möröksi mielen perukoille. Koska puhun siitä ääneen, osoitan myös että tiedän olevani sillä hetkellä niskan päällä siitä paskasta mistä olen pariin kertaan selvinnyt. Jos en puhuisi, niin silloin pitäisi ihmisten huolestua. Puhumalla osoitan, että koska pystyn asiasta puhumaan, jaksan myös selviytyä vaikeista tilanteista.

Olet oikeassa siinä, että nuo nuoret pitäisi saada puhumaan. Mutta sellaista joka ei halua tai osaa puhua, ei voi pakottaa puhumaan. Koska jos jäsenvaltiot eivät pysty puhumaan omasta halustaan, eivät he sitä pysty tekemään pakotettuna.

Omassa nuoruudessani kuiville päässeet entiset narkomaanit kävivät kertomassa koulussa elämästään huumeiden orjana, ja mun mielestä olisi hyvä että koululla kävisi myös itseni kaltaisia mahdollisesti itsariyrityksiä tehneiden ja niistä selvinneiden, tai pelkästään pohjamudissa käyneitä, ja apua saaneita hmisiä puhumassa elämästään ja masennuksen aikaisista tunteistaan. Kertomalla omista pahimmista ja jopa nöyryyttävistä tunteista ja teoistaan, näyttäisi samalla tapaa sen masrntuneen ihmisen elämän raadollisuuden kuten ex-narkkarit, ja samalla antaisi esimerkin niille pohjamudissa painiskeleville että niistä tunteista on ok puhua, ja apua pyytämällä ja saamalla sieltä pohjalta voi nousta ja selviytyä, eikä yksin tarvitse selviytyä sen pahan olon kanssa.

Miten toi sana taipuu?

Absurdiudessaan?

(käkätystä)

Anonyymi kirjoitti:

Miten toi sana taipuu?

Absurdiudessaan?

(käkätystä)

Laina-aika

Itse tein itsemurhan Valenciassa muutama vuosi sitten. Minut löydettiin (kuulemma) kylpyammeesta vitivalkoisena ja huulet sinisenä.

Sanoinhan, että olen siniverinen.

(hirn)

Anonyymi kirjoitti:

Laina-aika

Itse tein itsemurhan Valenciassa muutama vuosi sitten. Minut löydettiin (kuulemma) kylpyammeesta vitivalkoisena ja huulet sinisenä.

Sanoinhan, että olen siniverinen.

(hirn)

Lue lisää

Hetken tuumailun jälkeen

Mä taidan avata nää failit, sillä siellä on kaikki. Tällaisella aktilla saattaisi olla varsin valottavia seikkoja siitä, kuinka ihmiset näkevät ja kokevat elämänsä, umpikujansa ja näköalattomuutensa.

Pitää funtsia asiaa.

(naurua)

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty