kevätkeiju ja menninkäinen

pete

Metsässä oli kevään tuntua. Siilit olivat heränneet ja mönkivät ylivuotisten lehtien joukossa. Lintujen konsertti oli jo melkoinen. Polun vieressä, suuressa koivussa, lauloi peipponen ja toinen vastasi samalla säkeellä kauempaa. Vanhassa kelopuussa pärrytti käpytikka ja kohta lennähti paikalle myös mustakaapuinen palokärki, koska se luuli tikan ääntä neitopalokärjen aiheuttamaksi. Jänis arkaili vähän, kun sen turkki oli valkoisen ja ruskeankirjava. Mutta pian se muuttuisi ruskeaksi ja jänistä olisi taas vaikea havaita puiden ja pensaiden joukosta. Sinivuokot ja valkovuokot olivat auenneet kukkaan. Jossakin mäellä saattoi nähdä suurikokoisen ja eksoottisen kangasvuokon, mutta lapsia oli kielletty siihen koskemasta. Lapset istuivat yhdessä mummun ja vaarin kanssa rantakalliolla. Oli kierretty metsäpolkua jo puoleenväliin ja vaikka jalassa oli lenkkarit, ne eivät kastuneet yhtään, eivät edes siellä kosteikossa, missä kasvoi ryppäinä keltaisia rentukoita. Kun syötiin eväspalasia, joiden päällä oli kurkkua ja tomaattia, alkoi mummu kertoa juttua kevätkeijusta.
Hän jutteli jotenkin siihen tapaan, että ennen vanhaan luultiin, että pieni tyttönen, jolla oli silkinhieno hamonen herätti kevään ja leijaili paikasta toiseen sirottelemassa ihmejauhetta luontoon.
Mummo kertoi myös, että tuo pieni keijukaistyttö sattui matkallaan tapaamaan peikon, joka ei erityisemmin valosta pitänyt. Mutta mitä kummaa, kun peikko ja keiju tapasivat, ne kiinnostuivat toisistaan ja juttelivat niitä näitä. Peikko jopa pyysi keijua vieraaksi kotiluolaansa, mutta silloin huomattiin, että heillä oli paha pulma. Keiju ei tullut toimeen pimeässä luolassa ja kevään valo häikäisi liiaksi peikkoa. Niinpä he miettivät, että elämässä on joskus sellaisia asioita, joita pienet peikot ja keijut eivät ymmärrä. Toinen on valon lapsi ja toinen pimeän. Siinähän sitä riittää miettimistä, lopetti mummo kertomuksensa. Lapset tuumivat, että kyllä valo sentään on mukavampi kuin pimeä.
Siihen oli mummon ja vaarinkin hyvä yhtyä ja niin käärittiin loput kanankoivet paperiin ja jatkettiin matkaa.

3

360

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • minä

      kiitos...

    • Repe Ruutikallo

      oli lukea kaikki, mutta erityisesti se, että tuossa lopussa vaari pystyi vielä yhtymäänkin korkeasta iästään huolimatta.

    • todellisuuspako

      Ihanan ihkusti kirjailtu jo kauan sitten.....

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      40
      6983
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3938
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      3330
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      40
      2939
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2716
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2238
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2196
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2143
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2077
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      40
      2038
    Aihe