ADHD ilman ulospäin näkyviä oireita

Anonyymi

En ala tähän runoilemaan kaikkia oireitani mutta olen 43-vuotias mies jonka tutut on naureskelee että "...kun se on tollainen ADHD" ja lisäksi olen huomannut itsessäni lähes kaikki ADHD:n diagnoosiin kuuluvat oireet, ja vielä sen päälle tehnyt hyvinkin objektiivisesti ja jopa oireita vähätellen erilaisia "koti"testejä mm. DIVA 2.0 ja muita netistä löytyviä - aina saaden tulokseksi todella korkeat pisteet ADHD:n puolesta.

Kolme pahinta oirettani ovat seuraavat;

1. Asioiden aloittaminen; ollut aina ja on edelleen aivan järkyttävän vaikeaa. En osaa tätä selittää mutta siis nytkin olen mukana muutamassa järjestö- ja yritystoiminnassa johtavassa asemassa (pj, hallituksen jäsen jne.) ja asioita aidosti pitäisi hoitaa mutta ne menee aina ihan viime tippaan. HALUAN hoitaa nämä asiat mutta aloittaminen on jostain syystä ihan hiton vaikeaa. En tunne mitään tunteita, ei ahdistusta ei mitään - mutta jotenkin vaan en saa itseäni käyntiin. En sitten millään. Nuorempana kahvi, kofeiinitabletit, energiajuomat jne. auttoivat mutta nyt nekään eivät auta enää.

2. Jatkuva mökä pään sisällä. Yleensä jokin biisi tai rumpukomppi. Erityisesti silloin kun pitäisi keskittyä, lukea tai tehdä jotain tarkkuutta vaativaa (esim. budjettia Exceliin).

3. Unohtelu. Kaikki vaan jää. En kuule, en huomaa, en muista. Tänään aamulla huomasin että kappas perkele, talveksi oli jäänyt terassille sellaiset kasvitelineet jotka eivät olisi saaneet jäätyä. Ne eivät olleet lumen alla (roikkuvat katosta) eli ovat olleet ns. täysin näkösällä viimeiset 6kk mutta en ole vaan HUOMANNUT niitä tämän kuuden kuukauden aikana vaikka lähes päivittäin terassin ikkunasta ulos vilkaisen.

Ainoa millä pystyn selviämään on muistilistat. Kännykän kalenteri on ihan turha, jos se huutaa taskussa ja on huono hetki niin painan sen hiljaiseksi ja sinnehän se muistutus sitten jää. Muistilista on sentään koko ajan naaman edessä esim. työpödällä.

Ja sitten se kysymys: vaikka ystävät naureskelevat että "...oot ADHD" niin esimerkiksi vanhempieni seurassa pystyn olemaan hyvinkin korrekti. Johtuu siitä, että meillä on aina ollut kotona hyvinkin asialliset välit. Ei viileät, mutta asialliset. Eli olen tottunut olemaan vanhempieni seurassa pidättyväinen ja varsinkin aikuisiällä kun näemme harvoin se onnistuu hyvin. Eli jos näemme vaikka parin tunnin ajan kerran kuussa niin sen ajan pystyn olemaan rauhallinen eli en oikeastaan osallistu keskusteluun vaan annan lapsieni ja puolison hölistä vanhemmilleni ja vetäydyn itse syrjään. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että vanhempani eivät tasan tarkkaan tiedä mitä päässäni tapahtuu ja miten vaikeaa minulla on aina ollut mm. pään sisäisten ongelmieni kanssa.

Ja nyt kun ilmeisesti ADHD- diagnoosissa haastatellaan vanhempia niin tämähän johtaa siihen että vanhempani vaan toteavat (ainoasta lapsestaan, ei verrokkeja) että "ihan normaali se on aina ollut". No niinpä, kun ette tiedä mitä päässäni tapahtuu.

Eli kysymys lyhyesti: miten tässä tulisi toimia? Otanko toisen vanhemmistani kunnolla sivuun ja alan purkamaan kaikkea mitä olen kokenut viimeisen n. 40 vuoden aikana? Vai onko parempi vaan jatkaa tätä hiljaisuutta vanhempieni suuntaan ja antaa lääkärin soittaa heille ja katsoa mitä tapahtuu? Sen verran aion tehdä että käyn joku päivä (noh, piti käydä jo vuosia sitten...) penkomassa vanhoja reissuvihkojani ja todistuksiani koska haluan nähdä mitä mieltä opettajani olivat käytöksestäni. Eli oliko minulla ulospäin näkyviä oireita lapsena vai ei.

Typerintähän tässä jutussa on se että epäilin ADHD:tä jo yli 10 vuotta sitten ja tässä sitä edelleen ollaan... noh nyt olen jo sentään varannut ajan psykiatrille eli sain hommat eteenpäin.

1

337

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Asia kannattaa ottaa esille vanhempien kanssa.
      Voi olla, että he tosiaankin ajattelevat, että normaalihan sinä olet aina ollut, mutta tosiasia on juurikin se, ettei kukaan muu voi tietää, mitä oman pään sisällä tapahtuu.

      Jutustelu olisi hyvä jo senkin takia, että itselleen ainakin saisi jonkinlaisen mielenrauhan, eikä juttu enää painaisi mieltä niin paljoa.

      Toivotaan, että asiasi selviävät, ja jos sattuu, niin ehkäpä diagnoosinkin adhd:hen saisit, joka sekin saattaisi helpottaa omaa henkistä olotilaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      40
      6963
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3938
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      3320
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      40
      2919
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2696
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2238
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2186
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2133
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2067
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      39
      2010
    Aihe