Työnhaku on yksinäistä

Työnhaku on todella yksinäistä ja työnantajilta ei saa mitään palautetta hakemuksista. Sukulaiset ja lähimmäiset ystävät eivät jaksa kuunnella. Pärjäämisen ajattelu on yksilökeskeistä, että hoida hommasi. Jos tapaa entisiä työkavereita, niin he ensimmäiseksi alkavat valittamaan parisuhteista, kuinka töissä on rankkaa ja lemmikeiden kuolemista. Mitä se minulle kuuluu? Heillä on rahaa, menisivät terapiaan. Ja kenenkään matka- ja koirakuvat eivät minua kiinnosta. Joudun itse vastamaan työnhakuun liittyvistä ongelmista alusta loppuun. En kaipaa mitään sääliä tai päähän taputtelua vaan keskustelua. Jos jossain Urakurssilla on vähän aikaa jonkun kanssa juttelua, se tyssää siihen, kun kurssi loppuu ja saavat työpaikat. En yhtään ihmettele, että ihmiset kävelevät junan alle.