Alemmuudentunto ja syyllisyys

Olen ollut koulukiusattu lapsena, se oli myös rankkaa fyysistä väkivaltaa. Myöhemmin törmäsin parissa työpaikassa psykopaattiseen esihenkilöön jotka ovat hankaloittaneet työskentelyä. Itsetunto on nollissa, ja tuntuu että pienikin small talk vaikkapa naapurin kanssa tuo tunteen että tuo naapurikin inhoaa minua. Työpaikallakaan juuri kukaan ei tervehdi ja esihenkilö järjestää aina pikkukiusaa.

Myös iäkkäisiin vanhempiini ovat välit melko etäiset. He eivät ole koskaan puhuneet tarkemmin ja syvällisemmin asioistaan, eivätkä vaikuta miltään tunneihmisiltä. Sisarpuoleni ovat huolehtineet vuosikausia heidän ruuan ostoista ja siivouksista jne, koska asun itse kaukana muualla. En ole koskaan edes tavannut noita sisarpuoliani. Tunne on vahva siitä, että sekä vanhempani että sisarpuoleni vihaavat minua koska en ole jaksanut olla usein vanhempien kanssa tekemisisssä tai käydä edes siellä.

Nämä kaikki ovat ajaneet itsetunnon aivan pohjaan. Tuntee itsensä täydelliseksi luuseriksi ja huonoksi ihmiseksi. Onko muilla samoja kokemuksia?