Maailmasta luopuminen

Siksi etten pidä tästä maailmasta ja tää ei ole mun koti ja tahdon tästä irti keinolla millä hyvänsä. Mä tahdon valaistua. Tahdon korkeimman onnen, tietoisuuden ja kaiken sellaisen.

Mulla on varmaan joku ihan oma vietti: Valaistumisvietti. Ja tosi voimakas vieläpä...

Askeesi vaan sopii mulle. Musta tuntuu sitä pahemmalta mitä enemmän mulla on omaisuutta, mitä enemmän mä syön jne. Mä teen mitä vaan saadakseni puhtaan omantunnon ja saavuttavani Korkeimman Päämäärän.

Lisäksi mun suurin unelmani ois että musta tulisi valaistunut guru ja mulla olisi opetuslapsia.. Että mä ymmärtäisin kaiken, ei koskaan pitäisi kysyä "Miksi? Miksi näin tapahtuu? Miksi ei tapahdu näin?" Mä vieläpä kädestä ennustuksen mukaan sovin henkiseksi johtajaksi ja mun mielestä kaikki muukin sopii kuvaan.. Voisin olla guru vaikka nytkin, koska mulla on (ainakin omasta mielestä) tosi hyvät opit mitä opettaa (en vaan voi olla aina esimerkkinä kun en ole täydellinen kuten valaistuneet)........

Kun olin ihan lapsi ja olin kristitty, mä tykkäsin hirveesti niistä kolmesta itämaisesta tietäjästä ja joskus haaveilin miten ihanaa ois ollut elää Jeesuksen ajalla ja olla sen opetuslapsi (tietämättä että samanlaisia opettajia on nykyäänkin) ja joskus haaveilin jopa millaista olis olla kuten Jeesus (tietämättä sitäkään, että voisin olla kuten se)...

Tahtoisin myös olla Tietäjä, suuri mysteeri, kävelevä Ihme.. Ja haluaisin todistaa itselleni, että mulla olisi tarpeeksi itsekuria askeetikon elämään ja siihen, etten ajattelisi mitään muuta kuin Jumalaa. Mua vaan ei kiehdo mikään muu asia (ainakaan viittä minuuttia pitempään) kuin Jumala ja muut uskontoon liittyvät asiat...


Eikö susta koskaan tunnu samalta?

Hare Krishna...

Mehän voitais yhdessä mennä jonnekkin askeetiksi...!

Mutta mua mietityttää myöskin kuinka turvallista sellanen on - etenkään naisille... Mutta ainakin me kasvettais henkisesti kärsimyksen kautta kun meidät raiskattais muutamaan kertaan ja sellaista... *pyörittelee silmiään* Toivoa sopii, ettei niin tapahtuis.....

Musta tuntuu, ettei oikein onnistuis nää meidän haaveet kuin Intiassa... *pst* Mentäiskö...?

Hare Krishna!

Shrila Bhaktivinod Thakur

Durlabha mānava-janma


durlabha manava-janma labhiya samsare
krsna na bhajinu duhkha kahiba kahare? [1]

(1) Ihmiselämä on harvinaisin tilaisuus saavuttaa henkinen täydellisyys. Mutta minulle on jäänyt vain suru, koska minä, jolle tämä suuri mahdollisuus on annettu, menetin sen, koska en koskaan palvonut Jumalaa, Krishnaa! Voi, kenelle kertoisin tämän epäonnen tarinan?

'samsara' 'samsara' kari' michhe gela kala
labha na ha-ila kichhu, ghatila janjala [2]

(2) Elämä toisensa jälkeen on kulunut tässä aineellisessa maailmassa, kaikki aikani on mennyt hukkaan (materialistisen perhe-elämän orjuudessa). En ole saanut yhtään mitään ja olen kokenut vain ongelmia ja huolia.

kisera samsara ei chhayabaji praya
ihate mamata kari vrtha dina yaya [3]

(3) Millainen maailma tämä on? Se on kuin taikurin illuusio (kuin taikalyhdyn esitys, jossa silmieni edessä leikkii lukuisia varjoja ja optisia illuusioita). Koska olen itsekkäästi kiintynyt tällaiseen kangastukseen, pidän tämän maailman ohimeneviä illuusioita ”minulle” ja ”minun” kuuluvina. Näin päivä toisensa jälkeen kuluu turhaan.

e deha patana ha'le ki rabe amara?
keha sukha nahi dibe putra paribara [4]

(4) Mitä minulle jää jäljelle, kun tämä ruumis kaatuu kuolleena maahan? Silloin eivät poikani eivätkä rakkaimmat läheiseni pysty antamaan minulle minkäänlaista onnea.

gardabhera mata ami kari parisrama
kara lagi' eta kari, na ghuchi la bhrama [5]

(5) Teen joka päivä kovasti töitä kuin aasi, ja silti ihmettelen, kenen vuoksi yritän niin kovasti? Olen edelleen niin monien illuusioiden vallassa!

dina yaya michha kaje, nisa nidra-vase
nahi bhavi marana nikate achhe vase [6]

(6) Tuhlaan jokaisen päiväni turhiin ja merkityksettömiin asioihin, ja yöni kuluvat unen vallassa. Enkä ajattele hetkeäkään koko vuorokauden aikana, että kuolema on aina läsnä.

bhala manda khai, heri, pari, chinta-hina
nahi bhavi, e deha chhadiba kona dina [7]

(7) Elän huoletonta elämää: syön, ulkoilen, pukeudun haluamallani tavalla, mutta en ajattele sitä, että jonain päivänä minun on luovuttava tästä kehosta.

deha-geha-kalatradi-chinta avirata
jagichhe hrdaye mora buddhi kari hata [8]

(8) Sydänparkaani piinaavat jatkuvat huolet toimeentulostani ja huolet, jotka johtuvat kehostani, kodistani, vaimostani, sukulaisistani ja julkisista velvollisuuksistani. Nämä huolet aiheuttavat minulle kärsimystä ja tuhoavat järkeni.

haya, haya! nahi bhavi—anitya e saba
jivana vigate kotha rahibe vaibhava? [9]

(9) Voi, voi! Miten valitettavassa tilanteessa olenkaan! Olen uppoutunut näihin ongelmiin ajattelematta, että ne ovat lyhytaikaisia ja katoavat pian unholaan. Mitä aineelliselle omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen?

smasane sarira mama padiya rahibe
vihanga-patanga taya vihara karibe [10]

(10) Kun ruumiini heitetään polttohautausmaalla olevaan kuoppaan, se vain makaa siellä liikkumattomana. Varikset, korppikotkat, muurahaiset ja madot kerääntyvät paikalle ja herkuttelevat sillä!

kukkura srgala saba anandita ha'ye
mahotsava karibe amara deha la'ye [11]

(11) Kulkukoirat ja shakaalit iloitsevat, juhlivat ja herkuttelevat ruumiillani.

ye dehera ei gati, tara anugata
samsara-vaibhava ara bandhu-jana yata [12]

(12) Katsokaa, tämä on tämän aineellisen ruumiin lopullinen kohtalo! Ja hämmästyttävää on, että kaikki maalliset saavutukseni, kotini, perheeni ja ystäväni tulevat kokemaan saman kohtalon!

ataeva maya-moha chhadi buddhimana
nitya-tattva krsna-bhakti karuna sandhana [13]

(13) Siksi rukoilen jokaista järkevää ihmistä: hylätkää kaikki nämä māyān luomat kangastukset ja etsikää puhdasta omistautumista Jumala Krishnalle, sillä se on ainoa ikuinen totuus!








j