Onko ikävä

Anonyymi-ap

Isovanhempiasi, pappaasi, ukkia? Minkälaisia he olivat onko muistoissa.

16

249

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Isäni vanhemmat kuolivat ennen kuin synnyin, äidinäiti kun oli vuoden. Ainoa jonka muistan äidinisä. Sen sukupolven miehet eivät puhuneet paljoa mutta polttivat paljon tupakkaa

    • Anonyymi

      Toinen mummo kuoli ennen syntymääni. Toinen vaari kuoli kun olin noin vuoden.

      Elossa aikanani olleista mummo oli vaatimaton, hiljainen ja varmaan masentunut, vaari taas eloisa, huumorintajuinen ja kaikkien kaveri.

    • Kyllä on välillä ikävä pappaa ja mummoakin. Usein pyörii mielessä ja muistoissa. Kuolivat jo 2000 luvun alussa. Muistoissa elävät.

      • Ja pappa oli kyllä hyvä tarinan kertoja. Paljon muisti juttuja sota-ajoilta ja kansantaruja sen sellaista. Mummo oli karjalan evakko, ja osasi kyllä kokata kaikenlaista. Todella vieraanvarainen ja lämmin ihminen oli. Toista mummoa ei ollut, kun menehtyi kauan ennen synymääni. Toinen pappa oli vähän etäisempi hahmo, mutta ihan mukava mies kuitenkin hänkin. Karu historia vaan hänelläkin oli. Ei ollut onnea rakkaudessa. Se kulkee suvussa ilmeisesti.


      • Anonyymi
        mustasusi kirjoitti:

        Ja pappa oli kyllä hyvä tarinan kertoja. Paljon muisti juttuja sota-ajoilta ja kansantaruja sen sellaista. Mummo oli karjalan evakko, ja osasi kyllä kokata kaikenlaista. Todella vieraanvarainen ja lämmin ihminen oli. Toista mummoa ei ollut, kun menehtyi kauan ennen synymääni. Toinen pappa oli vähän etäisempi hahmo, mutta ihan mukava mies kuitenkin hänkin. Karu historia vaan hänelläkin oli. Ei ollut onnea rakkaudessa. Se kulkee suvussa ilmeisesti.

        Näköjään👩🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näköjään👩🤣

        Niin. Minä olen ollut sitä mieltä jo pitkään.


    • Anonyymi

      On ikävä. Mä mietin muksuna paljon aikaa mummolassa ja olivat hyvin läheisiä mulle.

    • Anonyymi

      Isän vanhempia ukkia ja mummoa. Iloisia nauravasia Karjalaisen luonteen omaavia. Asuttiin käytännössä samassa pihapiirissä lapsena. Olin siis jatkuvasti silloin mummollassa. Tehtiin paljon juttuja yhdessä.

    • Anonyymi

      Ei mulla ole ihan kauheasti muistoja heistä. Äidin isä kuoli jo ennen kuin synnyin, joten hänestä olen kuullut vain tarinoita. Isän äiti kuoli kun olin 9-vuotias ja häntä mä näin oikeastaan vain jouluisin ja äitienpäivänä, kun käytiin hänen luonaan kylässä. Äidinäidin mä muistan paremmin, mutta ei mulla ole läheskään samalla tavalla muistoja hänestä kuin isosikollani. Sisko oli usein kesäisin mummilassa lomalla useita viikkojakin, mutta mulla ei sellaisia muistoja ole. Äidin äiti kuoli kun olin 15. Isän isä eli pisimpään, mutta häntä mä en muista nähneeni kuin joitain kertoja, nuorempana ehkä vähän useammin, kun asuttiin samalla paikkakunnalla, mutta niitä mä en muista. Mä muistan ehkä juuri ja juuri kymmenkunta kertaa, kun olen nähnt hänet. Hän kuoli kun olin 18.

    • Anonyymi

      Eipä oikeastaan. Toinen ukeista kuoli jo ennen syntymääni ja toinen, kun olin päiväkoti-ikäinen. Kumpikin isoäideistä on myös poissa. Menetykset on surtu ja ukit ovat tuttuja lähinnä perhevalokuvista. Toinen mummeista oli herkkä, rauhallinen ja aina ystävällinen. Toinen taasen vahvaluonteinen, äänekäs ja suvun matriarkka. Kumpikin voimakkaita naisia omalla tavallaan.

    • Mummoa ikävöin välillä. En niinkään muita edesmenneitä. Hän oli rakas. Oli pappakin, mutta hänessä oli kieroutta jota inhosin kun ymmärsin sen. Mummo oli rehellinen.

      • Kaksinaamaisuutta.


    • Anonyymi

      Isot k@rvät kaikilla.

    • Pappa nukkui pois, kun olin 13v. Useita vuosia sairasti Alzheimeria. Hän oli hyvätahtoinen ja lämminsydäminen. Elämänsä loppuvaiheessa ei minua juurikaan tunnistanut enää, mutta ilahtui aina kovasti kun kerroin olevani hänen poikansa tytär. Se oli herttaista🤗
      Hänen kuolemastaan on yli kymmenen vuotta aikaa, ikävä on helpottanut. Kyllä hän joskus käy mielessäni ja mietin, että kunpa saisin hänelle kertoa mitä elämääni kuuluu.

    • Minä en koskaan saanut tuntea isovanhempiani, kun he olivat jo kuolleet, kun synnyin. Isää on kyllä ikävä, hän kuoli, kun olin nuori aikuinen. Olin iskän tyttö.

      ❤️

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pysy kaukana musta

      Ja kaikista mun läheisistä. Oon tosissani.
      Ikävä
      101
      6153
    2. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä. 💡
      Ikävä
      212
      3406
    3. Näin susta unta

      Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!
      Ikävä
      18
      3335
    4. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      66
      3298
    5. Niin voimakkaat tunteet

      Että ajattelin hänen olevan se elämän rakkaus. Silmien edessä vikitteli toista ja hyvästelemättä hylkäs niin tyhjyys jäi
      Ikävä
      16
      2515
    6. Nainen, sinä viisas ja ymmärtäväinen

      sekä hyvällä huumorintajulla varustettu. Kun kaikki muut ovat kaikonneet, vain sinä olet jäljellä. Ellet kestä kirjoituk
      Ikävä
      24
      2494
    7. Katu täyttyy askelista...

      Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.
      Ikävä
      28
      2353
    8. Onko 172cm lyhyt?

      Pitääkö miehen olla pidempi kuin 172cm?
      Sinkut
      270
      2081
    9. Puhe on halpaa

      Katso mitä hän tekee.Teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Uskokaa punaisia lippuja.Hyvää yötä.
      Ikävä
      44
      1646
    10. Halaisin sua mies

      Jos voisin 💗
      Ikävä
      25
      1417
    Aihe