Sitä ei enää tapahdu

Että koulumatkamme risteyksiin
melkein yhtä aikaa me saavuttiin
ja nähdessäs mut kun viittelöitkin
juoksuaskelin luoksesi kiiruhdin

Sitä ei enää tapahdu

Että ruotsinopelta kun teatteriin
lippuja perättäin jaettiin
niin salissa Svenskanin yllättäin
me istuimme hiljaa vierekkäin

Sitä ei enää tapahdu

Että telttaan, oranssi väriltään
sitä sopimatta mitenkään
yöpymään päädyimme jotenkin
olkoon: neljähän oli meitä kuitenkin

Sitä ei enää tapahdu

Että vanhojen päivää kun vietettiin
kotiviiniä kitkerää irvisteltiin
sua saatolle mieleni rohkaisin
pakit äkäiset saaden kuitenkin

Sitä ei enää tapahdu

Että pokkaamaan viimein stipendiäin
kun me lavalle nousimme vierekkäin
sua kerran mä vielä katsahdin
tietäin, kerta se oisi viimeisin

Sitä ei enää tapahdu

Paitsi unessa