Sisaruksen menetys

Anonyymi-ap

Kaikki te jotka ootte menettäny sisaruksen tuntuuks teistäkin siltä että siitä ei puhuta tarpeeks. Ku mun veli kuoli silloin mun vanhemmille tarjottiin apua ja jotkut viranomaiset kysy miten he jaksavat mut ei multa tai mun muilta sisaruksista kysytty.

11

484

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Heikkoja autetaan. se mitä voidaan. Mitä muuta voisi olla?

    • Anonyymi

      Kun mun veli kuoli, isä soitti mulle, että hänen poikansa on kuollut. Siis hänen poikansa! Ei kuulunut mun elämään juuri mitenkään hänen poikansa, vaikka oli täysveli.
      Hautajaisiin menin, surullista se oli. Ei muuta.

      Sen jälkeen isäkin on kuollut. Kyyneltäkään ei vierähtänyt.

      On multa kuollut puolisokin, se oli kova paikka, muutti koko elämän. Mutta selvisin siitä aika nopeasti jaloilleni ja itsenäiseen elämään. Nyt on kaikki hyvin.

      Hyvää joulua!

      • Anonyymi

        Joo mäkin oon jo aikalailla selvinnyt siitä veljeni kuolemasta mutta tottakai jouluisin tulee tyhjä olo kun yksi sisar ei ole enään täällä (oon 14 ja silloin olin 12) mut ajan kanssa sen ymmärsin että vaikka joka päivä suren ei se takasin veljeäni tuo aluksi se tuntui tosi pahalta etten enää joka päivä itkenyt hänen perään mutta nykyään suren eniten merkkipäivinä.
        Hyvää joulua sinnekin!


    • Anonyymi

      Voisiko olla niin, että vain vanhemmille tarjotaan apua ehkä siksi,
      että oletetaan, että he puolestaan pitävät huolta lapsistaan,
      mutta lapsetkin eli sisarukset saattavat tarvita ulkopuolisen ammattiauttajan
      apua ja tukea. Koko perhe tulisi huomioida yksilöllisesti.
      Miten voit tänä päivänä ?

      • Anonyymi

        Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään mulla menee ihan hyvin. Vähän reilu vuosi sitten ku menin ylä-asteelle suru oli taas pinnassa. Mun veli kävi saman ylä-asteen mis mä oon ja moni opettaja muistin mun veljen. Opettajat kysy et mitä jamille (mun veli) kuuluu. Joudun kertomaan tarinan….

        Ihanaa, että olet selviytynyt ! <3


    • Anonyymi

      Suurin suru elämässäni on ollut veljeni kuolema.Olimme molemmat kasvattilapsia eri perheissä.Pidimme yhtä kirjoittamalla.Hän oli kaikkein rakkain.

      • Anonyymi

        Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä ja mun veli oltiin myös läheisissä vaikka meil oli 6vuotta ikä eroo. Veli kuoli vasta kesän lopussa joten saatiin kuitenkin nauttia ihan perhe kesä enne ku yksi perheestä oli taivaassa. Käytii kesän alussa Floridassa, Miamissa ja mökkeiltiin. Ihana kesä vaikka loppui hirveällä tavalla. Pahinta oli kertoa koulussa kavereille jota en nähnyt kesällä. Muille kavereille kerroin vasta hautajaisten jälkeen. Hautajaisissa pidin muisto puheen kolmella eri kielellä koska äitin suku on Ruotsista iskän Amerikasta ja paikalla oli myös veljen kavereita joille pidin suomeks. Englanniks, ruotsiksi ja suomeks puheen pito oli rankkaa. Kolme kertaa sama surullinen teksti puhuttavana. Vasta 12vuotias tyttö joutui tämän kokemaan. Nykyään olen 14 ja asiat ovat lutviutuneet ei aina helpoimman kautta.

        Olet ollut todella urhea. Toivon sinulle kaikkea hyvää !


    • Anonyymi

      Ei siinä puhe auta.Suren veljeäni kuolemaani asti.

      • Anonyymi

        Ei suru koskaan kokonaan lopu. Mutta on elämässä paljon muutakin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      22
      4374
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      20
      3495
    3. Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita

      Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy
      Maailman menoa
      405
      2357
    4. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      27
      2041
    5. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      1974
    6. Nainen, sellaista tässä ajattelin

      Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost
      Ikävä
      239
      1959
    7. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      35
      1754
    8. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      1618
    9. En ole koskaan kokenut

      Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka
      Ikävä
      19
      1407
    10. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      12
      1311
    Aihe