Suomalainen herkku, perinneruoka veripalttu

se on totta, talisanomat on maailman huonoin
en ole myöskään hesanomien tilaaja ollut enää jotain 10 vuoteen

kerran ostin talisanomat mutta siitä on
valehtelematta
50 vuotta, miksi tiedän päivälleen

se tapahtui joulukuun alussa 1974
kun eräs tunnettu kokoomuslainen kuoli
sen jälkeen en ole ostantu

Haluatko ansaita 25 miljoonaa?

Kerro missä Venezuelan presidentti piileskelee, niin palkkio on sinun


Nicolas Maduron virkaanastujaisia ​​Venezuelassa seurasi erikoinen tilanne: USAn ulkoministeriö nosti palkkion hänen vangitsemiseensa johtaneesta tiedosta 25 miljoonaan dollariin (aiemmin se oli 15 miljoonaa)

https://assets3.cbsnewsstatic.com/hub/i/r/2025/01/10/d82842f0-a62e-4fa0-9f8f-d66967de8214/thumbnail/620x801/b78a7eb307645a2532e48c874f069caa/maduroreward.jpg

Nicolas Maduro voidaan milloin tahan nimittää Suomessa mihin tahansa vaikka
hän ei syö palttua vaan puhuu

Omituista.

Mun mielestä rössy on hyvää. Teen rössypottuja pari kertaa vuodessa. Tekisin varmaan useamminkin, mutta tsadissa sitä ei kaupoista löydy. Pöndellä sitä saa joka kaupasta. Ostan aina pari palaa mukaankin pakastimeen.

Perinteiseen rössöpottuun laitetaan pottuja, löökiä, sipuleita, maustepippureita, suolaa ja vettä. Ja tietysti rössyä.

Ite tykkään joskus hifistellä, läskin sijasta palveluita, lisäks porkkanaa. Ja kerettiläisesti chiliä.

Rössy hyvää leipänä, sitähän se käytännössä onkin, verileipää. Sopeva siivu ja voita reilusti päälle, ei kaipaa leikkeleitä.

Ulkomaan spedet ei taida tajuta hyvän ruuan päälle mitään.

=DW=

Ulkomailla syödään linnun syljestä tehtyjä linnunpesiä suurena herkkuna
ja käärmeen sappea ja lehmän mahalaukkukeittoa ja ties mitä.

Eikö verilettuja saa ostaa ihan eineksinäkin? Palttua en ole aikoihin nähnyt kaupan tiskillä.
Mkr.

Mykyrokka on kammotus.

Veripalttu on hyvää, vaikkei sen raaka-aine ja ulkonäkö ehkä herätä
positiivisia ajatuksia. Valmiit veriletut eivät ole oikein mistään kotoisin.

Veren näkeminen tuntuuko pahalta, siitä on kauan kun viimeksi söin verilettuja, ihan syötävää.

Kon kossa on ihmissyöntiä veripaltusta vieläkin
kanipaali keittää veripalttua
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:A_cannibal_scene_with_human_flesh_roasting_by_Herbert_Ward.jpg

Töissä koulussa tarjottiin aina välillä veripalttua, mutta sen ohella joku toinen vaihtoehto. Esikoululasten kanssa syötiin useammin, pekonin ja puolukkahillon kanssa. Ihan syötävää, kotona en laita nyt kun mies ei välitä veriruuista.

Onhan se vähän häijyn näköistä jos ei ole tottunut veriruokia näkemään pöydässä. Ennen varsinkin maaseudulla käytettiin kaikki teuraseläimen ruhon osat, myös veri ruuaksi, ei ainoastaan Suomessa, vaan kaikkialla. Skottien haggis on myös vastenmielistä teurastusjätteistä tehtyä ruokaa.

Tuossa ylempänä mainittiin lehmän mahalaukku. Minä tiedän vain lehmän vatsanpeite "callos", josta myös Kolumbiassa tehdään kummallisen näköistä soppaa, jossa rasvaliemessä kelluu haisevia valkoisia kennonpalasia. Ei minun evästäni.

Mustamakkara on ok, ei suurta herkkua, mutta tuon aina Suomesta pojalle, joka tykkää kovasti.

Muuten, minulle ruuan tuoksu/haju ja värit, koostumus ja tarjoille asettelu on osa makuelämystä ja voi pilata muuten ihan syötävänkin ruuan.

Valmis veripalttu ei heti tuo tuoretta verta mieleen. Hyvä ruoka se on.
Kuten paloma kirjoittikin, ennen käytettiin Suomessakin kaikki ruhon
osat hyväksi. Ei siinä mitään kummallista ollut. Se oli viisasta.

On kyllä niin, että minä en noita palttuja suuhuni laita. Muistan lapsuudestani verilättyjen maun ja kokonainen pureskeltava, jauhotettu veriklimppi keitossa saa jo kuvittelemalla huonon olon.

Ryynimakkarasta pidän sekä joskus, hyvin harvoin, myös Tapolan mustastamakkarasta, puolukkahillon kanssa.

Laukon torilla oli jonoa mustan makkaran myyntikojulle perään, no perään meni henkeri jolloin koko jono räjähti naruamaan kun hra Tapola oli ite tullut ostamaan, aate leppa ite, ei se ite tajunnut, miksi ne narui