Jumalan jälkipoltin ihmisissä

“Pes Patron, Pes Patron! More decisive than Macron.”

Tiesitkö, että tuon laulun osaa oletettavasti reilu enemmistö ukrainalaisista.
Vai miten on Igor? -Onko tuo väite totta? Patron on pieni terrieri? Ainakin hän on ansioitunut miinakoira. Löytää miinat maastosta todella tehokkaasti.

Miinat ja Manut ovat olleet vähissä Suomessa, mutta uudet etäohjattavat miinat ovat toki tehokkaampia. Tuli tuossa mieleeni, että onko olemassa signaali tai täry, joka laukaisisi / räjäyttäisi miinat laajalta alueelta. Sakarapolkumiinat ja/tai panssarimiinat.

Ennen vanhaan Suomenkin historiassa oli Miinoja ihan kotioloissakin. He räjähtelivät tuon tuostakin. Ainakin kuukauden erityisinä merkkipäivinä ja kun joku juoppolalli oli ajautunut Miinan vaikutuspiiriin. On se julmaa tämä ihmisen elämä. Mutta kuolema se vasta julma onkin. Se vie puheoikeudenkin.

Mutta on asioita, jotka eivät kuole, vaan muuttavat vain muotoaan. Kävin päivittäisellä 6.5 kilometrin kävelyllä ja havaitsin, että kaarnalaivoja ei tienvarsipuroissa purjehtinut. Se on ollut kulttuurimeemi hyvin pitkään Siperiassa, Sarekissa ja Suomessakin. Tienvarsipurojen laivat olivat muuttaneet muotoaan ja olivat nyt pyöreitä, valkoisia ja muovipäällysteisiä, pahvista tehtyjä. Ne eivät olleet sukkuloita, vaikka umpinaisina voisivatkin edustaa sukellusveneitä. Ne eivät myöskään lentäneet, joten ufoja ne eivät ainakaan olleet. Kun tarkemmin niitä katsoin, näin niissä tekstin ”Odense” tai ”Odence”. En nyt tarkkaan muista. Siitähän on jo tunti aikaa. Kuka nyt vanhoja muistelisi. Kävelyreitin myöhemmässä vaiheessa ja vesisateessa kun kävelin, havaitsin tehneeni kamalan kohtalokkaan virheen. En ottanut niitä kolmea nuuskarasialaivaa pikkupurosta ja kuljettanut kilometrin verran asettaakseni ne vuolaanpana virtaavaan puroon, joita oli tienvarsiojissa tien kahta puolen. Olisin voinut seurata niiden kulkua ja muistella varhaislapsuuden romanttisia kaarnalaivamatka-ajatuksia. Esimerkiksi, että olisikohan tuossa virran viereisessä maapenkan koloissa hiiriä etsittäviksi asti, ja muita elämän tarkeitä asioita. Täh? -Joo tuosta asiasta meidän Mustapartainen professori nimisen kissan kanssa olimme samalla aaltopituudella. Vaikka hän oli tietysti ammattilainen näissä asioissa. Sain hänet kiinni, ennen kuin olivat tuominneet hänet tulijärveen. Auton alle jääneen kotoa juuri karanneen kissan, krematoruoon. Hautasin hänet kirsikkapuun juurten alle. Hän ei enää kehrää, eikä kiipeile jo 24 vuotiassa hevoskastanjassa keväisin. Ja senkin puun menivät kaatamaan kävelytien tekijät… Sitkeä puu on alkanut kasvaa uudestaan, juuristaan.

Havaitsin, että mustikanvarvuissa oli orastavia silmuja ja, että piha oli alkanut vihertää. Täh?, ei, -en tavannut Saulia, Petteriä, enkä Aleksanteria haaveilukävelyllä, mutta kevätmieli alkoi orastaa jo. Vaikka eletään 30.1.2025. Pari-kolme viikkoa vielä, niin alkavat ensimmäiset muuttolinnut parvina palata tähän Onnelien ja Annelien luvattuun maahan.

Kiovassa kun kävin ensimmäisiä kertoja, eräs ystävä naurahti minulle kun katsoin ja havaitsin kaikki linnut. Hän oli havainnut, että suomalaiset yleensäkin havainnoivat ja huomaavat linnut ja puhuvat mielellään niistä.

Muuttolintuja meistä jotkut myös kokevat olevansa. ”Aamun kirkkaus” -Tuo laulu merkitsee kevään tuloa. -Jossa elämä lopulta voittaa kuoleman. Koetko sinä olevasi kuin muuttolintu? -Mieti sen merkityssuhteita kun lähdet seuraavan kerran kävelylenkille. Tai, no, -saat toki miettiä muulloinkin.

Minulla on jälkipoltin takapuolessa. Pitää joskus melkoista pärinää ja herättää etenkin uskovaisissa suurta huomiota. Tämän täytyy olla Jumalan siunausta, sillä hänen kuvatuksinaan me täällä jäljittelemme hänen elintoimintojaan.