Kaipaatteko "entisiä aikoja" ?

Anonyymi-ap

Eikö esimerkiksi 70-luvulla ollut aika mukava elää ?
Pankkikonttoreita oli jokaisessa kulmassa ja palvelu niissä oli nopeaa, koska henkilökuntaa oli paljon. Lapset leikkivät leikkejä ja pelasivat pihapelejä, koska ei ollut tietokoneita, joiden kanssa löhötä kotisohvalla.

Kauppoja oli jo silloin riittävästi ja tv-kanavilla oli kivoja suomalaisia ohjemia.
Ihmiset olivat ystävällisiä, eikä työpaikoilla ollut pelon ilmapiiri. Ei ollut vielä pizzerioita ja hampurilaisbaareja, vaan syötiin kunnollista kotiruokaa.

Yritykset menestyivät, eikä niissä tavoiteltu maksimaallista voittoa. Töitä riitti ja ilmapiiri ihmisten kesken oli hyvä. Kaikesta ei kilpailtu ja säästetty.

Johtajilla oli hyvät palkat, vaan ei järjettömän kohtuuttomat kuten nykyään.

Musiikki oli melodista, oli se sitten heviä tai poppia. Ei ollut monotoniseen rytmiin päälle puhuvia hölöttäjiä, vaan laulettiin ja soitettiin aidoilla soittimilla.

Kuinka kaikki onkaan muuttunut niin ankeaksi kaikin puolin? Aloimmeko ottaa mallia yhdysvalloista liikaa, Suomeahan kutsuttiin Euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi jo 80-luvulla.

Kunpa voisi saada sen vanhan ilmapiiriin.

74

721

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      70-luvun ilmapiiri tuntuu paratiisilta nykyaikaan verrattuna,
      mutta ehkä aika on kullannut osan muistoista ja olihan sitä nuorikin,
      elämä oli oikeaa elämää.
      Ilmapiiri oli kyllä paljon miellyttävämpi.

    • Anonyymi

      Mennyt on mennyttä, nyt on nyt
      ja
      nyt eletään tätä sekavaa aikakautta,

      vaikka seitkyt luku ei näin sekava ollu oli sielläki omat selkkauksensa yhteiskunnassa,


      en kaipaa mennyttä ,

      nyt kuljen kohti tulevaisuutta
      ja se on kuolema sitte ku se tulee, vanhuksella ku ei ole tulevaisuutta vaikka kuinka haluaisi.

    • Anonyymi

      Yhteiskunnallisesti oltiin valistuneempia kuin nyt. Nyt lietsotaan sotaa,
      eikä kukaan tunnu välittävän eikä yritä edes hillitä tätä meininkiä .
      70-luvulla marssittiin sentään rauhan puolesta.

      • Anonyymi

        Seitkyt luvulla tuli ammmatiliitot,
        ja
        alkoi työtaistelut ja lakkoilut,

        myös alkoi työpaikka kaiusaamiset, niitä ei aikasemminoll olemassakaan, kaikki puhalti yhteen hiileen,

        työkaverit söi toisiaan pois ja henkilökunta vaihtui tiuhaan se oli työnantajille mieleistä aikaa,
        työntekijät kärsi,
        ja ammattiyhdistys luottamiehet ei kestäny tilannetta,
        ne irtisanoutui työpaikoilta,
        heille ristiriita tilanteet oli likkkaa
        panettelu puheet takana päin aivan kauheeta aikaa , empä haluais palata niihin aikoihin,

        liekkö nykyään työpaikoilla yhtää turvallisempaa, luultavasti ei, samat kuviot varmaanki toimii nykyäänki, voi olla jopa pahempaa, ainaki noi lakkoilut näyttää vielä kammottavimilta kuin silloin alussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seitkyt luvulla tuli ammmatiliitot,
        ja
        alkoi työtaistelut ja lakkoilut,

        myös alkoi työpaikka kaiusaamiset, niitä ei aikasemminoll olemassakaan, kaikki puhalti yhteen hiileen,

        työkaverit söi toisiaan pois ja henkilökunta vaihtui tiuhaan se oli työnantajille mieleistä aikaa,
        työntekijät kärsi,
        ja ammattiyhdistys luottamiehet ei kestäny tilannetta,
        ne irtisanoutui työpaikoilta,
        heille ristiriita tilanteet oli likkkaa
        panettelu puheet takana päin aivan kauheeta aikaa , empä haluais palata niihin aikoihin,

        liekkö nykyään työpaikoilla yhtää turvallisempaa, luultavasti ei, samat kuviot varmaanki toimii nykyäänki, voi olla jopa pahempaa, ainaki noi lakkoilut näyttää vielä kammottavimilta kuin silloin alussa.

        Ikävää jos työpaikallasi oli tuollaista. Minun työpaikallani oli mukavat
        ihmiset ja olosuhteet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seitkyt luvulla tuli ammmatiliitot,
        ja
        alkoi työtaistelut ja lakkoilut,

        myös alkoi työpaikka kaiusaamiset, niitä ei aikasemminoll olemassakaan, kaikki puhalti yhteen hiileen,

        työkaverit söi toisiaan pois ja henkilökunta vaihtui tiuhaan se oli työnantajille mieleistä aikaa,
        työntekijät kärsi,
        ja ammattiyhdistys luottamiehet ei kestäny tilannetta,
        ne irtisanoutui työpaikoilta,
        heille ristiriita tilanteet oli likkkaa
        panettelu puheet takana päin aivan kauheeta aikaa , empä haluais palata niihin aikoihin,

        liekkö nykyään työpaikoilla yhtää turvallisempaa, luultavasti ei, samat kuviot varmaanki toimii nykyäänki, voi olla jopa pahempaa, ainaki noi lakkoilut näyttää vielä kammottavimilta kuin silloin alussa.

        Ammattiliitot ovat kyllä paljon vanhempia. Työväenliike heräsi toimimaan jo 1800-luvulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ammattiliitot ovat kyllä paljon vanhempia. Työväenliike heräsi toimimaan jo 1800-luvulla.

        Tammikuun kihlaus 1940. Työnantajat hyväksyivät ammattiliiton neuvottelukumppaniksi.
        Neukkulan paine talvisodan rintamilla lienee vaikuttanut asiaan.
        1956 suurlakko oli meille pojan koltiaisille seikkailujen aikaa.
        Mm. varastimme lakon alaisen soramontun tiloista kaliumkloraattia ja sytytyslankaa. Sen verran oli kemian tietämystä, että syntyi mustaa ruutia joka varsin pian kehittyi hyvin nopeaksi. Parin pätkimiskerran jälkeen tarttui mukaani koko kieppi ko. lankaa.
        Teimme muutaman sortin pommeja. Parhaat olivat romutetuista, teräksisistä polkupyörän pumppujen vaipoista tehdyt. Kesyimmät olivat sotilaskiväärin hylsyihin pakatut.
        Muutenkin ne viikot antoivat syyn reippailuun. Tarkoitan noin 10 kilometrin koulumatkoja hiihtäen.

        Mutta asiaan. Toimiessani useammassakin työpaikassa työnantajan edustajana oli karmein paikka pk-seudulla sijainnut pienehkö metalliyritys. Porukka oli järjestäytymätntä ja touhu siitä johtuen työlästä ja kaoottista eikä mitään yhteistä voinut sopia eikä mihinkään luottaa.
        Kestin yhden vuoden ja siirryin järjestyksen piiriin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seitkyt luvulla tuli ammmatiliitot,
        ja
        alkoi työtaistelut ja lakkoilut,

        myös alkoi työpaikka kaiusaamiset, niitä ei aikasemminoll olemassakaan, kaikki puhalti yhteen hiileen,

        työkaverit söi toisiaan pois ja henkilökunta vaihtui tiuhaan se oli työnantajille mieleistä aikaa,
        työntekijät kärsi,
        ja ammattiyhdistys luottamiehet ei kestäny tilannetta,
        ne irtisanoutui työpaikoilta,
        heille ristiriita tilanteet oli likkkaa
        panettelu puheet takana päin aivan kauheeta aikaa , empä haluais palata niihin aikoihin,

        liekkö nykyään työpaikoilla yhtää turvallisempaa, luultavasti ei, samat kuviot varmaanki toimii nykyäänki, voi olla jopa pahempaa, ainaki noi lakkoilut näyttää vielä kammottavimilta kuin silloin alussa.

        Ihan totta ne alkoivat olemaan kamalia aikoja monelle , itse en ole kokenut mutta paras työkaveri joutui juorujen kohteeksi ja pahoitti mielensä , olivat jostain ottaneet selvää että tämän naisen yksi lapsi oli ollut väärillä teillä murrosiässä ja siitä alkoi kiusaaminen m se koski kovasti häneen koska oli saanut todella tehdä kovan työn että oli saanut lapsensa oikeille raiteille, kiusaajat meinasivat että naisessa oli vika ja ettei hän sovi mitenkään työhön ihmisten parissa, keksivät asioita mitä hän ei ollut koskaan sanonut . Nainen lopetti töissä, ei jaksanut. Me menetimme tunnollisen työläisen joka aina ajatteli muta että kaikilla oli hyvä olla. Oli se kamalaa aikaa ne viikot kun sitä kesti. Toinen kiusaajista elää vielä ja aina kun näen hänet kaupungilla niin muistuu se vanha tapaus mieleen.ja tulee paha mieli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ammattiliitot ovat kyllä paljon vanhempia. Työväenliike heräsi toimimaan jo 1800-luvulla.

        Muistan kun olin pieni niin vanhempani puhuivat paljon ammattiliitosta minulle se oli tietenkin tuntematon sana mutta jotenkin niin kummallinen että jäänyt mieleen .


    • Anonyymi

      En kannattanut Vietcongia enkä huutanut jenkkejä kotiin.

      • Anonyymi

        Koska Vietnamin sota olikaan. Onko meillä lyhyt muisti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska Vietnamin sota olikaan. Onko meillä lyhyt muisti?

        1960-luvulla, koska kirjoitin siihen liittyvää kotiainetta silloin!


    • Anonyymi

      Kyllä tuo 1980-luku oli hienoa aikaa !

    • Anonyymi

      Ihan totta mutta sitä ei ihan silloin ollut tietoinen itsekkään miten kivaa aikaa se oli .
      Näin jälkeenpäin muistaen niin asiat olivat sentään aika kivasti siihen aikaan. ei sellaista aikaa tule koskaan enää olemaan. Kun katselee miten ihmiset ovat tänään niin on suuri ero 70 luvun ihmisiin .
      Esim en muistaisi että kukaan oli silloin ilkeä samalla tavalla kun ihmiset ovat tänään, ihme kyllä ne ilkeätkin elivät 70 lukua , van ei vissiin heidän porukoissa oltu edes .
      Niinhän se usein on että ihmiset ovat ystäviä usein ihmisten kanssa joilla on samat arvo elämässä .
      Kasetti soitin oli olevinaan suurta kun oikein autossakin se oli että sai kuunnella omaa musiikkiaan pitkillä keikoilla.
      Nyt on autotkin hieman toisenlaisella tavalla varustettuja , ettei kaikkia asioita edes osaa niistä . Itse parkkeeraavia , puhelimet on autoissa ja GBS että kirjoittaa vaan osoitteen niin löytää minne haluaa.
      70 luvun charmi jää muistoihin kivana aikana monelle . Haikeana sitä muistelee.

      • Anonyymi

        Tämä some tuo ihmisten huonot puolet esiin. Tärkeillään ja yritetään täällä päteä , kun live eikummostakaan ole. Muut siitä huomauttaa, sitten alkaa syyttely kateudesta. Hohhjoijjaaa.


    • Anonyymi

      Ilmapiiri yhteiskunnassa oli ihan erilainen. Suomalaisissa oli yhteen hiileen
      puhaltamisen meininkiä sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.
      60- ja 70 -luku olivat jo selkeää nousukautta, jolloin iloittiin
      pienistäkin hankinnoista ja elintason vähäisestäkin noususta.

    • Ilmapiiri oli rauhaisanpi.
      Elämä oli yksinkertaisenpaa, nykyään on kaikenmaailman kotkotuksia joka suuntaan.

      Jos ei ihan kaupungissa asu, palvelut karkaavat koko ajan haja-asutusalueilta.
      Se on surullista ja hankalaa varsinkin vanhemmille ihmisille.

      Tekniikka on nykyarkeen tuonut helpotusta.

    • Anonyymi

      70-luku oli tekemisen aikaa. Puitteet olivat ne mitkä olivat.
      Perhe kasvoi. Rakensimme talon korkeiden korkojen ja lyhyiden laina-aikojen vuosina.
      Suunnittelimme tulevaisuutta pitemmälläkin tähtäyksellä johon kuului mm. valmistautuminen töissä käymisen lopettamiseen joka sekin aikanaan onnistui. Ilman tukiaisia.
      Hyvänä puolena ko. vuosikymmenessä pidän sitä, että yksilöiltäkin vaadittiin jotain eikä vetelä kelluminen ollut vielä ansiokasta.

    • Anonyymi

      Not.

      Ei ennen kaikki ollut paremmin, pikemminkin päinvastoin.

      Mutta sellaseen kiinnittänyt huomiota. Ennen ei ollut moottoripyörä jengejä, ei huumeita, eikä eduskunnan puhemiehenä natsi.

      En haikaile, kaipaile menneitä, kyllä nykyisyys ja tulevaisuus kiinnostaa enenpi. Vanhoja aikoja voi vertailla toki nykyaikaan, mutta aika vähän yhtään mitään, mikä ois ollut paremmin.

      =DW=

      • Anonyymi

        Nazi? Tunnustaudun sellaiseksi enkä näe syytä sen peittelyyn.
        Nationaalinen Sosialisti.
        Olen kansallistuntoinen, suomalaisuutta puolustava. Siis nationalistai, natsi!
        Kannatan oikeustoimikelpoisten henkiöiden tasa-arvoisuutta kaikissa lailla säädellyissä asioissa. Olen siis sosialisti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nazi? Tunnustaudun sellaiseksi enkä näe syytä sen peittelyyn.
        Nationaalinen Sosialisti.
        Olen kansallistuntoinen, suomalaisuutta puolustava. Siis nationalistai, natsi!
        Kannatan oikeustoimikelpoisten henkiöiden tasa-arvoisuutta kaikissa lailla säädellyissä asioissa. Olen siis sosialisti.

        Hitlerin natsismi oli nimeltään kansallissosialismi. Se oli ihan oma, määritelty oppinsa.

        He istuivat Saksan parlamentissa sosialistien ryhmässä, penkeillään "äärimmäisenä oikealla". Tästä tulinimitys "äärioikeisto", joka ei siis tarkoittanutoikeistoa lainkaan vaan vasemmiston omaa, äärioikeinta laitaa. Se ei siis sinänsä ollut synonyymi natsismille yleensä, vaan nimitys heidän tuoleilleen parlamentissa. Tosin sillä sittemmin alettiin takoittaa natseja, yleensä.

        Natsit olivat kuitenkin vasemmiston omaa väkeä, eivät oikeistoa.

        Ehkä tämän päivän demarit olisiva sosialistien äärioikeistoa.

        Kaikki kansallismielisyys ei ole natsismia. Itse olen kansallismielinen eli nationalistinen, isänmaallinen suomalainen. En kuitenkaan ole "natsi". Kunnioitan kaikkia suomalaisugrilaisia kansoja, Uralille asti, osana laajaa kansallista ja kulttuurista suomalaisuuttamme. Kannatan rauhaa, ystävyyttä ja kulttuurinvaihtoa meidän sekä Venäjän kaikkien kansojen välillä, kunnioittaen siis samalla myös slaaveja ja heidän kuttuuriaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hitlerin natsismi oli nimeltään kansallissosialismi. Se oli ihan oma, määritelty oppinsa.

        He istuivat Saksan parlamentissa sosialistien ryhmässä, penkeillään "äärimmäisenä oikealla". Tästä tulinimitys "äärioikeisto", joka ei siis tarkoittanutoikeistoa lainkaan vaan vasemmiston omaa, äärioikeinta laitaa. Se ei siis sinänsä ollut synonyymi natsismille yleensä, vaan nimitys heidän tuoleilleen parlamentissa. Tosin sillä sittemmin alettiin takoittaa natseja, yleensä.

        Natsit olivat kuitenkin vasemmiston omaa väkeä, eivät oikeistoa.

        Ehkä tämän päivän demarit olisiva sosialistien äärioikeistoa.

        Kaikki kansallismielisyys ei ole natsismia. Itse olen kansallismielinen eli nationalistinen, isänmaallinen suomalainen. En kuitenkaan ole "natsi". Kunnioitan kaikkia suomalaisugrilaisia kansoja, Uralille asti, osana laajaa kansallista ja kulttuurista suomalaisuuttamme. Kannatan rauhaa, ystävyyttä ja kulttuurinvaihtoa meidän sekä Venäjän kaikkien kansojen välillä, kunnioittaen siis samalla myös slaaveja ja heidän kuttuuriaan.

        Natsi termiä käytetään hyvin kevytmielisesti.
        Kun jonkun poliittiset mielipiteet eivät osu omiin raameihin niin sehän on natsi!
        Paitsi nationalisti, niin olen myös sosialisti.
        Mielestäni luonnolliset monopolit tulisi säilyttää yhteiskunnan omistuksessa ja ohjauksessa.


    • Anonyymi

      Kaipaan 50-, 60- ja 70-lukuakin. Sen jälkeen yhteiskuntamme alkoivat mennä alaspäin, ehkä jo 70-luvun loppupuolelta alkaen, vaikka tätä ei moni ehkä tuolloin vielä huomannut.

      Synnyin 1950-luvun alulla ja minulla on lähes vain aurinkoisia, valkovuokkoisia muistikuvia siitä.

      • Anonyymi

        Luulen että sitä romantisoi jotenkin niitä vanhoja aikoja koska itsekkin oli nuori silloin ja ei sitä hermostutti pienistä kuten itse ainakin nykyisin vaan sekin että on joskus soitettava jonnekin ja sitten alkavat sen litanian että jos haluat sitä niin paina ykköstä mutta jos jotain muuta niin kakkosta jne. Joten ne soitot ottaa enemmän aikaa kun itse asia miksi soitetaan.ennen sai puhua oikean ihmisen kanssa. Nyt eiole kun mekaaninen ääni joka sanoo miten on tehtävä vaikka mitä asiaa hoitaa niin kaikki tapahtuu kiertämään kautta . Siis kaipaan sitä suoraa kommunikaatiota miss kertoi asiansa ja sai vastuksen . Sellaista ei nykyisin ole. Vaikka kaikki tietää että vanhoja ihmisiä on vaikka miten paljon joilla ei ole älykännyä tai tietsikkaa
        Ja moni on huolissaan ettei rahalla saa ostaa kaikissa paikoissa , ei päättäjät ole ottaneet huomioon siinäkään asiassa vanhoja muuta kun ajavat ylitse .. ei riitä että hoito on laitettu retuperällä , vielä edistetään vanhukset yhteiskunnassakin. Kaiken mailman säännöillä.
        Minä yritin opettaa yhtä 79 vuotiasta miestä että hän voi ihan itse maksella laskunsa kännyllä, mutta hön ei oppinut koskaan . Samoin oli kaupassa käynnin kanssa halusi maksaa rahalla No häntä ei enää ole pääsi pois stressistä mitä yhteiskunta laittaa vanhoille.


    • Anonyymi

      On se hurjaa takaperin menoa kun pankkiasioitakaan ei enää tarvitse lähteä räntäsateessa ja/tai liukkailla pinnoilla pankkikonttoriin kävelemällä hoitamaan vaan voi ne kotona istuksiessaan maksaa...
      11- 12 km oli kotoani lähimpään pankin konttoriin "kulman taakse"...

      • Anonyymi

        Minä olen jo ainakin 10 vuotta hoidellut asiani kännyllä en varmaan edes tiedä miltä setelit näyttää nykyisin, mutta minulla on ystäviä jotka eivät opi ja silloin heillä tulisi olla mahdollisuus esim maksaa ostoksensa rahalla vaikea sitä on oppia vanhana uusia asioita, kaikki eivät opi, ihan kun kouluissakin sielläkään kaikki eivät opi mitään.


      • Anonyymi

        Juu, tästä olen iloinen. On monenlaisia laskuja ja kaikki ne voi maksaa kotituolilla istuen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen jo ainakin 10 vuotta hoidellut asiani kännyllä en varmaan edes tiedä miltä setelit näyttää nykyisin, mutta minulla on ystäviä jotka eivät opi ja silloin heillä tulisi olla mahdollisuus esim maksaa ostoksensa rahalla vaikea sitä on oppia vanhana uusia asioita, kaikki eivät opi, ihan kun kouluissakin sielläkään kaikki eivät opi mitään.

        Tiedän miltä setelit näyttävät, nimittäin pidän varalta muutaman tonnin jemmassa kotona kun en ihan sokeasti tähän tietotekniikkaan luota. Maksamiset toki hoidan pääosin netissä niin pitkään kuin se pelittää.


      • Anonyymi

        Ajat vain huonontuneet.
        Ennen kulkivat linja-autot maakunnasta toiseen, kirkonkylien ja sivukylien kautta, kaupungista toiseen, Maakunnissa asukkaat pääsivät kirkonkylään, tai lähikaupunkiin kauppaostoksille.
        Nyt niillä teillä liikkuu vain koulubussi, joka kerää lapsia isoon kouluun kymmeniä kilometrejä istuvat autossa aamuin, illoin. Kaupat ovat edelleenkin kaupungissa ja kirkonkylän taajamassa.
        Sivukylät autioituvat, talot tyhjenevät ja jäljelle jääneillä asukkailla on oltava oma auto, kaupat ovat yhä siellä keskustoissa, matkaa kymmenen / kymmeniäkin kilometrejä. Ei ole kotiinkuljetusta, ei ole robotteja eikä "pissaa" tilata kotiin.

        Ammattiliitot onneksi ovat edelleenkin olemassa, vaikka niiden merkitystä tuskin tälläkään kukaan on täysin oivaltanut, ellei ole joutunut taistelemaan palkasta joka alalle on lakkoilemallakin aikoinaan taisteltu. Lakon avulla aikaan saatu palkkasopimus on sitten ollut ammattiliittoon kuulumattomienkin sen, lakkoilleen alan kaikkien vähimmäispalkka. Ei tarvinnut kaikkein olla jäseniä ammattiliitoissa, mutta ne liitot olivat se tie, jolla ansiotasot saatiin aina sopimalla, tai lakkoilemalla, nousemaan aikansa palkkatasoa vastaamaan.
        Olen ollut jäsen ja toimihenkilö oman alani järjestössä, olen neuvotellut työnantajan kanssa, olen ollut lakossa valtakunnallisessa ja paikallisessa lakossa. Mutta omaa työnantajaani muistan siitä hyvällä, että en koskaan joutunut lakkoilemaan palkastamme, se seurasi automaattisesti valtakunnallisia sopimuksia.
        Hyvät muistot niistä "linikoista" jotka kuljettivat matkustajia niitä pikkuteitäkin pitkin. Nyt ne ajavat suorinta tietä, pikana, ja pikkukylän asukkaana ajan omalla autolla maitoa ostamaan 11 km suuntaansa.
        Tekstissä voi olla puutteita joissain kohdissa, mutta pää asiassa noin elettiin ja taisteltiin leivästä, saatiimpa joskus kermaakin kahviin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajat vain huonontuneet.
        Ennen kulkivat linja-autot maakunnasta toiseen, kirkonkylien ja sivukylien kautta, kaupungista toiseen, Maakunnissa asukkaat pääsivät kirkonkylään, tai lähikaupunkiin kauppaostoksille.
        Nyt niillä teillä liikkuu vain koulubussi, joka kerää lapsia isoon kouluun kymmeniä kilometrejä istuvat autossa aamuin, illoin. Kaupat ovat edelleenkin kaupungissa ja kirkonkylän taajamassa.
        Sivukylät autioituvat, talot tyhjenevät ja jäljelle jääneillä asukkailla on oltava oma auto, kaupat ovat yhä siellä keskustoissa, matkaa kymmenen / kymmeniäkin kilometrejä. Ei ole kotiinkuljetusta, ei ole robotteja eikä "pissaa" tilata kotiin.

        Ammattiliitot onneksi ovat edelleenkin olemassa, vaikka niiden merkitystä tuskin tälläkään kukaan on täysin oivaltanut, ellei ole joutunut taistelemaan palkasta joka alalle on lakkoilemallakin aikoinaan taisteltu. Lakon avulla aikaan saatu palkkasopimus on sitten ollut ammattiliittoon kuulumattomienkin sen, lakkoilleen alan kaikkien vähimmäispalkka. Ei tarvinnut kaikkein olla jäseniä ammattiliitoissa, mutta ne liitot olivat se tie, jolla ansiotasot saatiin aina sopimalla, tai lakkoilemalla, nousemaan aikansa palkkatasoa vastaamaan.
        Olen ollut jäsen ja toimihenkilö oman alani järjestössä, olen neuvotellut työnantajan kanssa, olen ollut lakossa valtakunnallisessa ja paikallisessa lakossa. Mutta omaa työnantajaani muistan siitä hyvällä, että en koskaan joutunut lakkoilemaan palkastamme, se seurasi automaattisesti valtakunnallisia sopimuksia.
        Hyvät muistot niistä "linikoista" jotka kuljettivat matkustajia niitä pikkuteitäkin pitkin. Nyt ne ajavat suorinta tietä, pikana, ja pikkukylän asukkaana ajan omalla autolla maitoa ostamaan 11 km suuntaansa.
        Tekstissä voi olla puutteita joissain kohdissa, mutta pää asiassa noin elettiin ja taisteltiin leivästä, saatiimpa joskus kermaakin kahviin.

        Lisäys edelliseen.
        Pankkejakin oli ennen kolme, tuolla 11lm päässä, nyt yksi, palvellaan vain pieni hetki viikossa, rahatautomaatista, pankin seinästä. Tuulikaapista saat kirjekuoren laskun lähettämiseen maksupalveluun, mutta sekin pitää kantaa POSTIN keltaiseen laatikkoon.
        On paljon vanhuksia joilla ei ole älypuhelinta eikä nettiä!

        ohje; Katso lisää nettisivulta. juu Ylekin sitä hokee, mutta miksi ei kerro asiaa suoraan, kun kaikilla ei ole sitä nettiä, mistä saat tietoa. että hakkerit lähettävät viestejä, tms. tärkeää.


    • Anonyymi

      Se on hyvä asia, että kotona laskujen maksaminen on mahdollista,
      mutta valitettavasti vain osalle kansalaisia.

      • Anonyymi

        Suurimmalle osalle


    • Anonyymi

      80-luvulla oli hyvää musaa, hyviä ohjelmia ja elokuvia, kivoja leluja. Olin lapsi silloin. Leikittiin pihassa eikä netti vienyt aikaa. Ylipainoisia ei ollut niin paljon kun nykyään koska pelattiin pihapelejä.

    • Anonyymi

      Kaipaan valtavasti. Nythän minulla on vain yksinäisyys.

    • Anonyymi

      Taistolsisia oli enemmän ja
      sortoa kommunistieuroopassa

      Karmea sensuuuri kekkossuomessa ...

      • Anonyymi

        Onhan Suomessa nytkin sensuuri. Kohde on vain eri.


    • Anonyymi

      Itse olen kyllä onnellinen, että "lähestyn jo hautaa". Elin hyvänä aikana ja nyt näyttää yhteiskunta menevän alaspäin. Tässä ajassa on nyt vain pärjättävä sillä mitä on. Ja ainahan on mennyt aika, jota muistaa ja missä elää.

      Elän menneisyydessä myös vanhojen kirjojeni kautta, se on elämänmuotoa jossa olin onnellinen. Kirjoissa palaan menneeseen. Ei väliä millaisia kirjoja. Nyt luen James Herriotin leppoisia tarinoita koirista. Itselläni on ollut joitakin koiria ja "kylän" eli naapurien koirat lisänä. Juttelen kuolleille koirilleni päivittäin, he elävät kanssani.

    • Anonyymi

      -70 luvulla olin yrittäjä, tein pitkää päivää, lapset hoiti kotiapulainen, mies auttoi yrityksen hommissa minkä omalta ansiotyöltä vapaa-aikoinaan ennätti.
      Raskaita vuosia, mutta kannattavia, en valita, mutta -50 luku oli jo kokemusta antanut, ansiotyöt alkoivat silloin, eläkettähän ei silloin kaikista työvuosista kertynyt, työeläkekortteja sain kaksi silloin -60 luvulla kun niitä kansalle jaettiin postitse.
      Molemmat on tallella, henkilötunnuksen loppuosa vain vaihtui uudemmassa, se on nyt sama kuin silloin.
      Paljon oli tapahtumia, paljon iloja ja suruja, sairautta, aasialaiset ja muut kulkutaudit olivat vaivanneet -50 luvun lopulla, nyt -60 tuli muita viruksia, ja syntyivat lapset. Oli tuhkarokkoa, tulirokkoa, eristyksiä, leikkauksia, perheeni oli välillä kuin toipilaskoti,
      Appivanhempien ja omien vanhempien, isovanhemmat siinä sivussa, rahan puute,
      kaikkeen ei millään ollut aikaa. Onneksi jaksoin tehdä ja hankkia oman osuuteni, jopa säästöön ja tulevaisuuteen. Onneksi, nyt en ole ihan eläkkeen varassa.
      En vaihtaisi hetkeäkään, oli raskasta, mutta oli elämää. Nyt on kaikki ympärilläni pysähtynyt.
      -80 luku sitten, siitä ei erikoista tähän yhteyteen.

      • Anonyymi

        Vanhana voin todeta, että en saanut elämältä toivomaani. Lapsuus ja nuoruus olivat ahdistavia kontrolloivassa lapsuuskodissa, josta en päässyt pois kuin menemällä naimisiin. Se oli minulta yritys, johon satsasin kaiken, mies sen sijaan oli sitä mieltä, että vaihtoi vanhan äidin nuorempaan. Äidiltä voi salata kaiken, hänelle voi valehdella, kaikki se uskoo, hänelle voi luvata, ettei koskaan enää . . .
        Vuosia hoidin kotia, riitelin rahasta, kärsin miehen juomisesta. lapset kaipasivat isää, joka petti lupauksensa aina. Hän ei puhunut, ei pukahtanut ongelmista, joihin joutui holtittoman elämänsä vuoksi, yhtäkkiä olimme ulosottokierteessä ja monissa vaikeuksissa, joita jouduin selvittelemän.
        Kotoa ei voinut tukea odottaa, siellä ei koskaan keskusteltu eikä neuvottu. Jokaisen piti selvitä yksin, ja olenkin selvinnyt, kolhittuna ja ystäviä kaivaten. Koskaan ei kukaan kysynyt, miten selviän. Ei koskaan. Olen ajatellut, että elämä jäi elämättä.
        Nyt olen yksin. Tyytyväisenä. Ketään en päästä lähelleni, minä selviän kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhana voin todeta, että en saanut elämältä toivomaani. Lapsuus ja nuoruus olivat ahdistavia kontrolloivassa lapsuuskodissa, josta en päässyt pois kuin menemällä naimisiin. Se oli minulta yritys, johon satsasin kaiken, mies sen sijaan oli sitä mieltä, että vaihtoi vanhan äidin nuorempaan. Äidiltä voi salata kaiken, hänelle voi valehdella, kaikki se uskoo, hänelle voi luvata, ettei koskaan enää . . .
        Vuosia hoidin kotia, riitelin rahasta, kärsin miehen juomisesta. lapset kaipasivat isää, joka petti lupauksensa aina. Hän ei puhunut, ei pukahtanut ongelmista, joihin joutui holtittoman elämänsä vuoksi, yhtäkkiä olimme ulosottokierteessä ja monissa vaikeuksissa, joita jouduin selvittelemän.
        Kotoa ei voinut tukea odottaa, siellä ei koskaan keskusteltu eikä neuvottu. Jokaisen piti selvitä yksin, ja olenkin selvinnyt, kolhittuna ja ystäviä kaivaten. Koskaan ei kukaan kysynyt, miten selviän. Ei koskaan. Olen ajatellut, että elämä jäi elämättä.
        Nyt olen yksin. Tyytyväisenä. Ketään en päästä lähelleni, minä selviän kyllä.

        Ei se sinua lohduta, mutta et ole ainoa "elämänpettymyksen" kokenut.
        Lapsuudenkodilla on suuri merkitys jatkoon. On turha sanoa, että sen jälkeen
        voi tehdä elämästänsä sellaisen kuin haluaa. Kun mieli on särjetty lapsena
        siitä ei ole helppo koota itseään ja nousta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vanhana voin todeta, että en saanut elämältä toivomaani. Lapsuus ja nuoruus olivat ahdistavia kontrolloivassa lapsuuskodissa, josta en päässyt pois kuin menemällä naimisiin. Se oli minulta yritys, johon satsasin kaiken, mies sen sijaan oli sitä mieltä, että vaihtoi vanhan äidin nuorempaan. Äidiltä voi salata kaiken, hänelle voi valehdella, kaikki se uskoo, hänelle voi luvata, ettei koskaan enää . . .
        Vuosia hoidin kotia, riitelin rahasta, kärsin miehen juomisesta. lapset kaipasivat isää, joka petti lupauksensa aina. Hän ei puhunut, ei pukahtanut ongelmista, joihin joutui holtittoman elämänsä vuoksi, yhtäkkiä olimme ulosottokierteessä ja monissa vaikeuksissa, joita jouduin selvittelemän.
        Kotoa ei voinut tukea odottaa, siellä ei koskaan keskusteltu eikä neuvottu. Jokaisen piti selvitä yksin, ja olenkin selvinnyt, kolhittuna ja ystäviä kaivaten. Koskaan ei kukaan kysynyt, miten selviän. Ei koskaan. Olen ajatellut, että elämä jäi elämättä.
        Nyt olen yksin. Tyytyväisenä. Ketään en päästä lähelleni, minä selviän kyllä.

        Sinun kanssasi haluaisin jutella elämästä.
        Elämätön elämä, olen sellaisen kokenut, ollut olemassa, mutta en elänyt.
        Tuntuu ihan rinnassa, yksinäisyys joka ahdisti, mutta josta pääsi vapaaksi. Joka lauseeseen ei halua sisintään paljastaa, se on minun salaisuuttani.
        Mottoni on: yksin on hyvä olla ja elää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinun kanssasi haluaisin jutella elämästä.
        Elämätön elämä, olen sellaisen kokenut, ollut olemassa, mutta en elänyt.
        Tuntuu ihan rinnassa, yksinäisyys joka ahdisti, mutta josta pääsi vapaaksi. Joka lauseeseen ei halua sisintään paljastaa, se on minun salaisuuttani.
        Mottoni on: yksin on hyvä olla ja elää.

        Elämättömään elämään kuuluu myös se, että keskusteluun tarvittavia valmiuksia ei ole. Kokemus puuttuu, sanat puuttuvat, ajatus ei muutu sanoiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämättömään elämään kuuluu myös se, että keskusteluun tarvittavia valmiuksia ei ole. Kokemus puuttuu, sanat puuttuvat, ajatus ei muutu sanoiksi.

        Kuka voi arvioida miten ihmiset kykenevät keskustelemaan, se on niin vierasta , ettei keskustella osaa kukaan, ellei vastapuolikin ole samalla aaltopituudella. Moni osaa keskustella, ja yhtä moni ei.
        Sekin on jotenkin tuttua ja nähtyä. En alkaisi arvostelemaan ihmisiä muutaman lauseen tai sanan perusteella. En tiedä osaanko keskustella, mutta riitelemään en alkaisi mistään täällä, enkä live elämässä. Sitä olen nähnyt tarpeeksi ja sen seurauksia.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka voi arvioida miten ihmiset kykenevät keskustelemaan, se on niin vierasta , ettei keskustella osaa kukaan, ellei vastapuolikin ole samalla aaltopituudella. Moni osaa keskustella, ja yhtä moni ei.
        Sekin on jotenkin tuttua ja nähtyä. En alkaisi arvostelemaan ihmisiä muutaman lauseen tai sanan perusteella. En tiedä osaanko keskustella, mutta riitelemään en alkaisi mistään täällä, enkä live elämässä. Sitä olen nähnyt tarpeeksi ja sen seurauksia.

        Omaa keskustelutaitoani arvostelen. Sanat eivät löydy, ajatus katkeaa, mietin, ymmärtääkö toinen mitä yritän sanoa. En arvostele ketään, toivon ettet sinäkään.
        terv.12:47


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se sinua lohduta, mutta et ole ainoa "elämänpettymyksen" kokenut.
        Lapsuudenkodilla on suuri merkitys jatkoon. On turha sanoa, että sen jälkeen
        voi tehdä elämästänsä sellaisen kuin haluaa. Kun mieli on särjetty lapsena
        siitä ei ole helppo koota itseään ja nousta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää !

        Samankaltaista olen itsekin kokenut. Jotenkin lohdullista, että "on muitakin"... vaikka asia onkin paha, eikä saisi toivoa "muitakin" kärsiviä.

        Mutta kun tiedostaa "muut", niin tajuaa, että ongelma on laajempi, se en ollut "vain minä yksin".


    • Anonyymi

      Tapasin vaimoni tammikuussa 1978 ,vielä yhdessä :-*

      Gubbe 75

      • Anonyymi

        Minä tapasin mieheni 1958, valitettavasti hän kuoli ja minä olen yksin.
        Rakkaus on ihmeellistä., joillakin se loppuu "seitsemässä vuodessa" sanoi joku asiantuntija liittojen kestävyydestä.
        nimim. Yksin vanhuudessa


    • Anonyymi

      Kivaa aikaa, tosin 80-luvulla tuli kaikkea uutta, videot, tietokoneet, pizzat, hampurilaiset, musiikki oli hienoa ja elokuvat.

      Kaikki toimi, oli palveluita, maksettiin vaan siitä minkä verran käytettiin, ei ollut samanlaista itsensä korostamista ja narsismia, kun ei ollut somea missä esitellä itseään.

      Eikä ollut mamuja, niiden katujengejä ja sossutuilla elämistä, oli ihanan kotoisaa, kun oli vaan oma kansa, ei muita kansoja.

      Uskallettiin tehdä lapsia ja uskottiin tulevaisuuteen, ei tehdä enää, eikä uskota tulevaisuuteen, jossa odottaa ilmastonmuutos ja dystopia.

      En olisi uskonut kasarilla, että tulevaisuus on näin perseestä, vaikka on tässä hyvätkin puolensa, tai onko, ihmiset ei tunne naapuriaan, menevät tänne nettiin viihdyttämään itseään, niin kuin minäkin...

    • Anonyymi

      Jaa-ah, se on miten itsekukin kokee ja millaista elämä on ollut. Olihan se ihan mukaa 70-luku lasten pihaleikkeineen jne.
      Tykkään kyllä elää tätä 2025-vuottakin. Kaikki toiminnot ovat niin helppoja. Ei tarvi pankissa ravata. Laskut tulee e- laskuina ,osan hyväksyt itse ja osa menee tililtä automaatisesti. Koneet pesee pyykit ja astiat. Kaupassa käynti on vaivatonta, senkun näpyttelet vain ison marketin sivulta ,mitä tahdot heidän kotiin tuovat. Tuovat ruuat kaikki talous-ym m paperit ,pesuaineet ect ihan keittiöön saakka.
      Kaikkea musiikkia voit kuunnella ilmaiseksi Spotifysta , löytyy genrejä joka makuun.
      Celiasta saat ihan hipaisemalla kirjoja kuunneltavaksi” pilvin pimein ”ja sekin on ilmaista ja senkun vain hipaiset ,jos ei ole mieluinen kirja. Ei tarvi raahata kirjastosta. Sama on kuvalehdet, useita kymmeniä on katseltavana e-kirjastossa ilmaiseksi Ajanvaraukset hoituu netin kautta . Siis nykyaika on mukavaa ja helppoa.

    • Anonyymi

      70--ja 80 luvuilla oli kiva elää. 70-luvulla varsinkin.

      Kyllä on käynyt Niin,että silloin oli tosi kiva kyllä elää,ei ollu mistään puutetta,ja kaikki oli "aina ennallaan",niinkuin esimerkiksi kaupoissa.

      Joku tyylisuunta ihmisiin meni sitten ihmeesti,joku toinen etsinyt "henkistä kapasiteettia". Niinkuin esimerkiks minä.

      En välittänyt kaupallisuudesta juuri ollenkaan,vaikka "maailma meni eteenpäin " ja tiesin sen. Vaatteita oli,samoin paljon muutakin. Koditkin jo täynnä kaikenlaista tavaraa. Lapsille omansa,vanhemmilla omat.


      Mutta peli-ja leikki-ikäkin jää,muistoissa pysyy monet mielet,lapsuudesta saakka. Maailma ei mielestäni ole muuttunut silti yhtään;;;))).

      Tämä huvittavaa on minusta. Ei sitten varmaan 70-luvun.

      • Anonyymi

        70-luvulla elämä Suomessa oli vielä turvallista. Tavaroita ei kahmittu, mutta kaikkea pientä oli kotona. Elämä oli "normaalia".

        Sitten Kekkonen kuoli ja välkkypää-demarit tulivat valtaan. Suomeen alettiin haalia ulkomaalaisia., itä-rikollisuus rantautui. Ja 90-luvun alussa Halosen valheilla tuotettiin Suomeen somalit (niiden muka piti olla Suomessa vain 2 vuotta).

        Demarit ja Rkp aloittivat Suomen systemaattisen tuhoamisen.


    • Anonyymi

      Ihminen alkaa tulla vanhaksi, kun se ei huomaa minkään muuttuneen.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Paidan helmasta paljastuu paljon asioita.
      Mitä sukupolvea sinä olet?
      onko paita housuissa vain housujen päällä, onko siinä lyhyt vai pitkä helma.
      Minulla on molempia pituuksia!

      • Anonyymi

        Suosin enemmän hiukan pidempää paidanhelmaa, "tunikaa", niin että yltää hiukan takapuolen päälle.


    • Anonyymi

      Minä yritän vimmalla olla nuorekas, syön lippis päässä :)))))))

      • Anonyymi

        Onhan se lippis silleen muodinmukaisesti lippa taaksepäin sojottaen?


    • Anonyymi

      Johan toki.
      Niitä aikoja kun oltiin nuoria ja rakastuneita.
      Ei silloin ollut väliä kuka maan haalitusta johti, tai mitä naapurimaassa tapahtui.
      Ei ollut koulu ampumisia, eikä lentokoneita tippunut taivaalta, katuvaloja ei ollut eikä monen talon porraspäässä loistanut 10 vattinen lamppu, että automaattinen valvontakamera näkee kuka pihalla liikkuu.
      Ei ollut sellaisia huolia kuin tämän ajan nuorilla. Meillä oli töitä ja rahaa, Rahaa ei tuhlattu tupakkaan eikä huumeisiin, vaarinkaljaa oli kaupoissa, mutta viinat Alkossa, ja sai vain kortilla. Me emme juoneet ja hilluneet, enne rällänneet mopoilla eikä maastoautoilla, lumikelkasta ei ollut tietoakaan, ei me sitä olis tarvittukaan.
      Me kävelimme, juoksimme, ajoimme polkupyörällä, potkuttelimme potkurilla ja hiihdimme talvella kouluun ja riiuulle.
      Nukuimme aitassa fällyjen alla kesät ja syksyt, talvella kortterasimme samassa kammarissa melkein koko perhe. Lämpö tuli takasta,
      kunnes rakastuimme, saimma ensi suudelman, halaukset ja salarakkauttahan se oli. Isä sanoi ei, ja äiti sanoi ei, mutta me sanomme Kyllä!
      Sitä aikaa on ikävä, ihan totta.
      Eikö Sinullakin.

      • Anonyymi

        Yhdestä voisin olla eri mieltä: Lumikelkkoja, mopoja ja maastoautojakin olisi kyllä mielellään käytetty jos niitä olisi ollut ja jos niihin olisi ollut varaa. Myös mopoautot, mönkijät, sähköskootterit ja erilaiset vesihärvelit olisivat myös ko. ajan nuorille kelvanneet yhtä hyvin kuin nykyajan nuorillekin...Ihminen vaan ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole olemassa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhdestä voisin olla eri mieltä: Lumikelkkoja, mopoja ja maastoautojakin olisi kyllä mielellään käytetty jos niitä olisi ollut ja jos niihin olisi ollut varaa. Myös mopoautot, mönkijät, sähköskootterit ja erilaiset vesihärvelit olisivat myös ko. ajan nuorille kelvanneet yhtä hyvin kuin nykyajan nuorillekin...Ihminen vaan ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole olemassa...

        1950 ja -60-luvuilla oli pojilla polkuautoja. Niillä jopa oikein "kilpailtiin" keskenään, pidettiin omia "Eltsun ajoja"!

        Helsinkiläiset, nk. Eläintarhan ("Eltsun") ajot olivat suomalaiset formulakisat.

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Eläintarhanajot
        *


    • Anonyymi

      Selvästi erilaisia ovat muistot 60-70- luvulta, minulle ne olivat vaikeita vuosikymmeniä, kun halusin lähteä 16-vuotiaana maailmalle kouluun , rahaa oli niukasti, asuntoasioissa oli turvattomuutta ja ainainen pelko selviänkö opinnoissa eikä ketään aikuista, johon olisin hädän hetkellä turvautua. (Kelasta ei ollut tietoakaan)

      • Anonyymi

        Olin täyttänyt just muutama päivä sitten 15 vuotta, kun lähdin ihan uuteen elämään .Sitä matkaa kuljen, asunto on aina löytynyt, asumistukea en ole hakenut koskaan, enkä aio hakea. Työtäkin on löytynyt, takaisin pyydetty kun jouduin puolison työn vuoksi muuttamaan, palkkaa olis nostettu, että ainakin tykättiin työni tuloksista.
        Nyt 90 lähestyy, taitaa olla paras olla, vain eläkkeellä kokonaan, ei joskus.
        Konttoritöitä teen eläkkeen sivutyönä, palkatta.


      • Anonyymi

        Minulla eka kesätyöpaikka oli v. 1970.


    • Anonyymi

      Tuleehan ne mieleen, se rakas ja rakkaus kaikkine pelehtimisineen.

    • 80-luvusta jäi myönteisin kuva, ei ollut niin tiukkaa vertaa aikaa jolloin mentiin avioon, avioon mentäessä oltiin onnellisia muutenkin. Eläkkeelle pääsy oli hyvää aikaa kun oli vielä hyvässä kunnossa. Jälkeen päin ajateltuna 50-luvussa ei mitään hyvää tuu mieleen, ei ollu ihmeempiä odotuksia mutta elettiin sitä ennenkin, 50-luku oli parempaa varmaan kuin 1850-luku.

      • Anonyymi

        Mitä natsittajat tekivät 1850- luvulla? Mitä sanaa ne käyttivät ja kuinka tiuhaan?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä natsittajat tekivät 1850- luvulla? Mitä sanaa ne käyttivät ja kuinka tiuhaan?

        1850-luvulla ei persuiltu, 1920-luvulla se ilmeni ensin fasismina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä natsittajat tekivät 1850- luvulla? Mitä sanaa ne käyttivät ja kuinka tiuhaan?

        Sinä se ennätät joka paikkaan, oliko hyvä mieli, kun sait tuonkin sanottua, Oletko juuttunut vanhan ajan kärpäspaperiin.
        Siinä kuin on kiinni, ei voi kuin mennä.
        Olet liimannut sen rullapään Pertikkiin ja menet aina perässä.
        Heitä jo pois tuo lapsellinen tapasi.
        Ei Pertikki synny enää hihan kautta, vaikka sinne kai häntä yrität työntää, että saisit synnyttää mieleisesi Pertikin!!!!


      • Anonyymi
        Pertikki kirjoitti:

        1850-luvulla ei persuiltu, 1920-luvulla se ilmeni ensin fasismina.

        Nyt se ilmenee persuiluna.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt se ilmenee persuiluna.

        Persut on nykypäivän pikkumussolineja ja pikkuhitlereitä.


    • Anonyymi

      Katselen joskus joidenkin nuorempien julkkisten, esim. ulkomaisten näyttelijöiden tietoja, esim. syntymäaikoja googlesta ja huvittavaa on, kun muistan aina jotain mitä itse tuolloin tein, jopa juuri sinä samana päivänä!

    • Anonyymi

      Mitä me emme kaipaisi, mutta mitä voi kaivata se, joka persuilee?
      Tai, mitä voi se joka ei persuile, sitähän hoetaan joka ketjussa, minä en ymmärrä.?
      Kumpi on persu?
      Dersun tarinan tunnen, yhtään Persus en.


      Klassikkolukuvinkkejä

      Suomen Luonto
      https://suomenluonto.fi › uutiset › klassikkolukuvinkkeja
      11.12.2015 — Dersu Vladimir Arsenjev: Dersu Uzala, metsästäjä ja erakko, suom. E. K. O. Wuorela (Tammi 1993) Entäpä Dersu Uzala. Olkoonkin

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En voi jutella kanssasi

      tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih
      Tunteet
      37
      4905
    2. Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.

      Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j
      Maailman menoa
      501
      1565
    3. Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa

      Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens
      Maailman menoa
      77
      1080
    4. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.

      Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä
      Idän uskonnot
      359
      998
    5. Koska olet rakastellut

      Kaivattusi kanssa viimeksi?
      Ikävä
      77
      923
    6. Anteeksi Pekka -vedätys

      Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä
      Maailman menoa
      53
      901
    7. Kumpi tästä

      Teidän tilanteesta teki vaikeaa? Sivusta
      Ikävä
      59
      850
    8. Kaikkia ei voi miellyttää

      Eikä ole tarviskaan. Hyvää huomenta ja mukavaa perjantaita. 😊❄️⚜️✌🏼❤️
      Ikävä
      228
      804
    9. Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?

      Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.
      Ikävä
      48
      758
    10. Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa

      Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses
      Haapavesi
      58
      728
    Aihe