ikäihmiset säälittävän surkeassa tilanteessa

Ei ne ole mitään tabletteja jaan ruiske käsivarteen. Moni dementtinen vanhus ei edes aina tajua niellä tabletteja. No se siitä.
Ei ihmisiä hengiltä oteta , vaan sitä voi itse soittaa kuntaan ja kertoa tilanteensa ja pelkonsa yksinjäämisestä.
Niin että vaikka joku soittelee pari kertaa viikossa ja kyselee miten menee . Tai sitten hälytys ranneke on myös monella juuri siksi että tuntee olonsa turvalliseksi .
Onhan se niin että kunnilla ei ole oikeaa tietoa miten ollaan vanhoja, eikä aavistustakaan etä vanhat ovat ihan samoja ihmisiä kun olivat nuorenakin. Vähän hitaampia vain.
Olisihan se mahtavaa jos olisi sellaisia vanhusten taloja missä olisi kaikilla oma asunto ja hoitaja lähellä jos apua tarvitsee. Ämiten ne ennen pystyivät pitämään aidan jälkeen vanhain koteja kun rahat olivat loppu m siltikin vanhukset hoidettiin. Minunkin mummoni oli sellaisessa ja viihtyi todella siellä. Ei edes halunnut kotona tulla käymään, ei ollut kuulemma aikaa.
Paljon voi tehdä itsekkin asioittensa hyväksi.

Minulla on samanlaista pelkoa tulevaisuudesta.
Yksinäisenä ihmisenä joudun vanhuuteni viettämään, jos sinne asti selviän. Joskus jopa mietin, että olisi hyvä päästä pois, ennen kuin se on edessä.
Tulevaisuudessa minulla ei ole omaisia, ei lapsia, ei sisaruksia, ei ketään.
Yksinkö sitten makaan kotona sängyssä ja odottelen paskat vaipoissa, tuleeko tänään ketään vai ei. Syömiset, juomiset ja lääkitykset tapahtuisivat miten sattuu. Ei vaikuta kovin lupaavalta tulevaisuudelta, vanhuudelta.
Nyt jo on viitteitä siitä, että taitaa olla muistisairauskin edessä, se vielä pahentaisi kaikkea myöhemmin.
Toisaalta helpottavana ajatuksena on se, että olen jo nyt ennen vanhuutta monisairaana niin huonossa, heikossa kunnossa, että on hyvinkin todennäköistä, että viikatemies saapuu ennen kuin tulen vanhaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on samanlaista pelkoa tulevaisuudesta.
Yksinäisenä ihmisenä joudun vanhuuteni viettämään, jos sinne asti selviän. Joskus jopa mietin, että olisi hyvä päästä pois, ennen kuin se on edessä.
Tulevaisuudessa minulla ei ole omaisia, ei lapsia, ei sisaruksia, ei ketään.
Yksinkö sitten makaan kotona sängyssä ja odottelen paskat vaipoissa, tuleeko tänään ketään vai ei. Syömiset, juomiset ja lääkitykset tapahtuisivat miten sattuu. Ei vaikuta kovin lupaavalta tulevaisuudelta, vanhuudelta.
Nyt jo on viitteitä siitä, että taitaa olla muistisairauskin edessä, se vielä pahentaisi kaikkea myöhemmin.
Toisaalta helpottavana ajatuksena on se, että olen jo nyt ennen vanhuutta monisairaana niin huonossa, heikossa kunnossa, että on hyvinkin todennäköistä, että viikatemies saapuu ennen kuin tulen vanhaksi.

Lue lisää

Muistisairaus on pahin tulevaisuuden peloista. Se ahdistus ja pelko kun alkaa epäilemään jotain, sekin kuuluu muistisairauden oireisiin. Ei se ole pelkästään sitä että unohtaa mikä päivä tai unohtaa ottaa lääkkeensä . Se on myös henkistä tuskaa ja ahdistuneisuutta, pelkoa, kiukkua , raivoa ja sekavuutta. Aistiharhoja, näkee ja kuulee ahdistavia asioita menneisyydestä.
Toivon sairastuvani syöpään. Syöpää sairastavia hoidetaan hyvin, he pääsevät miellyttävään saattohoitoon, mukaviin olosuhteisiin ja tarpeeksi kipulääkkeitä. Jos taas sairastaa kotonaan hoitaa kipulääkityksensä itse niin aina voi ottaa tarpeeksi ison annoksen kipuläkettä tietäen että kotisairaanhoito tulee ja löytää ettei jää makaamaan useaksi vuorokaudeksi. Loppu on hämärän rajamailla oleilua, ei tunne kipua eikä ahdistusta, ei pelkoa eikä mitään epämiellyttävää.
Toki jos saisi elää yhteisössä jossa olisi muitakin ja jokainen katsoisi vähän toistensa perään mutta silti olisi talossa hoitohenkilökuntaa lähellä niin kyllä sellainenkin elämä kelpaisi.
Mutta yksinään huonokuntoisena eläminen ei innosta ajatus yhtään.
Itse pelkään myös kuolemiseen liittyvää kipua ja sitä että jää mätänemään ja haisemaan ja muut joutuvat näkemään sen mädäntyneen kehon. Se on nöyryyttävää. Ja inhottavaa ajatuksenakín. Mutta se on ainoa mitä nykyinen yhteiskunta on vanhuksille tarjoamassa.

On myös todella epäoikeudenmukaista se miten toiset saavat sen ideaalihoivan tai mukavan poislähdön ja toisilla ei ole edes valinnanvaraa.
Lääke tai mikä se sitten onkaan on sinä mielessä hyvä että sen voi joko ottaa tai jättää ottamatta mutta se toimisi jonkinlaisena takaporttina silloin kun elämä muodostuu todella rankaksi ja sietämättömäksi.
Eräässä elokuvassa oli kohtaus jossa nainen yritti itsemurhaa laittamalla päähänsä muovipussin ja kiristi sitä siten ettei saanut happea. Siitä kyllä seuraa tajuttomuus. Mutta ikävä lähtö se kuitenkin olisi
. Tai jos saisi jonkun mukaan ulkomaille joka tuntee kontaktit ja tietää mihin ottaa yhteyttä, on kielitaitoinen ja matkustaisi samaa matkaa, olisi mukana loppuun asti. Tuhkauksenhan voisi toimittaa ulkomaillakin niin ei tarvitse kuin uurna tuoda Suomeen.
Mutta kehen ottaa yhteyttä siitä ei ole mitään tietoa.
Todella harmillista. Olisiko eutanasia- yhdistyksellä tietoa tai mahdollisuutta auttaa?

Anonyymi kirjoitti:

Muistisairaus on pahin tulevaisuuden peloista. Se ahdistus ja pelko kun alkaa epäilemään jotain, sekin kuuluu muistisairauden oireisiin. Ei se ole pelkästään sitä että unohtaa mikä päivä tai unohtaa ottaa lääkkeensä . Se on myös henkistä tuskaa ja ahdistuneisuutta, pelkoa, kiukkua , raivoa ja sekavuutta. Aistiharhoja, näkee ja kuulee ahdistavia asioita menneisyydestä.
Toivon sairastuvani syöpään. Syöpää sairastavia hoidetaan hyvin, he pääsevät miellyttävään saattohoitoon, mukaviin olosuhteisiin ja tarpeeksi kipulääkkeitä. Jos taas sairastaa kotonaan hoitaa kipulääkityksensä itse niin aina voi ottaa tarpeeksi ison annoksen kipuläkettä tietäen että kotisairaanhoito tulee ja löytää ettei jää makaamaan useaksi vuorokaudeksi. Loppu on hämärän rajamailla oleilua, ei tunne kipua eikä ahdistusta, ei pelkoa eikä mitään epämiellyttävää.
Toki jos saisi elää yhteisössä jossa olisi muitakin ja jokainen katsoisi vähän toistensa perään mutta silti olisi talossa hoitohenkilökuntaa lähellä niin kyllä sellainenkin elämä kelpaisi.
Mutta yksinään huonokuntoisena eläminen ei innosta ajatus yhtään.
Itse pelkään myös kuolemiseen liittyvää kipua ja sitä että jää mätänemään ja haisemaan ja muut joutuvat näkemään sen mädäntyneen kehon. Se on nöyryyttävää. Ja inhottavaa ajatuksenakín. Mutta se on ainoa mitä nykyinen yhteiskunta on vanhuksille tarjoamassa.

On myös todella epäoikeudenmukaista se miten toiset saavat sen ideaalihoivan tai mukavan poislähdön ja toisilla ei ole edes valinnanvaraa.
Lääke tai mikä se sitten onkaan on sinä mielessä hyvä että sen voi joko ottaa tai jättää ottamatta mutta se toimisi jonkinlaisena takaporttina silloin kun elämä muodostuu todella rankaksi ja sietämättömäksi.
Eräässä elokuvassa oli kohtaus jossa nainen yritti itsemurhaa laittamalla päähänsä muovipussin ja kiristi sitä siten ettei saanut happea. Siitä kyllä seuraa tajuttomuus. Mutta ikävä lähtö se kuitenkin olisi
. Tai jos saisi jonkun mukaan ulkomaille joka tuntee kontaktit ja tietää mihin ottaa yhteyttä, on kielitaitoinen ja matkustaisi samaa matkaa, olisi mukana loppuun asti. Tuhkauksenhan voisi toimittaa ulkomaillakin niin ei tarvitse kuin uurna tuoda Suomeen.
Mutta kehen ottaa yhteyttä siitä ei ole mitään tietoa.
Todella harmillista. Olisiko eutanasia- yhdistyksellä tietoa tai mahdollisuutta auttaa?

Lue lisää

Mistä olet saanut käsityksen, että syöpäsairaat hoidetaan hyvin ?
Olen tuntenut syöpäsairaita ( jo edesmenneitä ), ja tälläkin hetkellä tunnen muutamia, joilla on kuolemaan johtava syöpä.
Hyvästä hoidosta en menisi puhumaan, toki rahalla saattaisi saada mitä vaan.
Sairaita ihmisiä pompotetaan talosta/laitoksesta toiseen, hoitoihin, piikkejä hakemaan, laboratorioon, milloin lääkärille, jne. Sairastaminen tapahtuu kuitenkin pääosin kotona.
En sanoisi tuollaista ihan hyväksi hoidoksi, kuolemansairaan ihmisen " heittelyä ".
Joillain on sentään omaisia ja läheisiä, joillain ei heitäkään.
Ei ole kovin arvokasta ihmisen elämä enää loppuvaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä olet saanut käsityksen, että syöpäsairaat hoidetaan hyvin ?
Olen tuntenut syöpäsairaita ( jo edesmenneitä ), ja tälläkin hetkellä tunnen muutamia, joilla on kuolemaan johtava syöpä.
Hyvästä hoidosta en menisi puhumaan, toki rahalla saattaisi saada mitä vaan.
Sairaita ihmisiä pompotetaan talosta/laitoksesta toiseen, hoitoihin, piikkejä hakemaan, laboratorioon, milloin lääkärille, jne. Sairastaminen tapahtuu kuitenkin pääosin kotona.
En sanoisi tuollaista ihan hyväksi hoidoksi, kuolemansairaan ihmisen " heittelyä ".
Joillain on sentään omaisia ja läheisiä, joillain ei heitäkään.
Ei ole kovin arvokasta ihmisen elämä enää loppuvaiheessa.

Lue lisää

Olet toki osin oikeassa, tuo mistä kirjoitit, pitää paikkansa mutta kipulääkkeitä kyllä saa. Muutoin on kyllä syöpäpotilaiden hoito vähän niin ja näin. Ellet satu pääsemään saattohoitokotiin.Näistähän on ollut dikumenttejakin, siloteltuja kuvia siitä miten hyvin hoidetaan. Mutta on ainoa sairaus jossa kipulääkettä saa aina kun tarvitsee.

Juuri katsoin yle Areenasta ruotsalaisdokumentin ALS: iin sairastuneesta muusikosta. Hirvittäviä kipuja joihin ei saatu mitään kunnollista kivunlievitystä. Perinteisestihän ALS: iin ei muka kuulu kipuja mutta veltostuneet lihakset eivät enää tukeneet leikattua lonkkaproteesia jossa oli metallia ja se metalli aiheutti hirvittäviä kipuja. Lääkekannabista hänelle oli myönnetty, mitä täällä Suonessa tuskin edes tarjottaisiinkaan tai edes myönnettäisiin. Henkilö myös oli sedaatiossa yön ajan ja silti kipu tuli nukutuksenkin läpi tajuntaan.
Se on kummallista miten kivunhoito on Suomessa joidenkin sairauksien kohdalla heikkoa ja toisissa taas hyvää.. Lääkekannabiksen käyttö kun voisi osaa auttaakin, mutta lupaa sen käyttöön saa erittäin harvoin.
Henkilö sitten järjesti oman kuolemansa kotona, kyseli ympäriinsä mistä saisi apua ja lopulta mutkien kautta löytyi henkilö joka sitten auttoi kärsimyksistä pois.
Kannattaa katsoa dokumentti. . Ruotsissahan on sama juttu kuin Suomessa, ; eutanasia on kielletty. Toivottavasti eutanasia laillistettaisiin jossain muussa Pohjoismaassa, koska se loisi painetta hyväksyä laki myös Suomessa.

Olen itse saattohoitanut syöpäsairasta miesystävääni ja kyllä kotisairaanhoito antoi kotiin myös nopeasti vaikuttavia vahvoja kipulääkkeitä jotka tehosivat hyvin ja leikkasivat kivut pois.. Tehokkaat lääkkeet vie kivut aika nopeasti pois, mutta saako muihin sairauksiin yhtä tehokkaita kipulääkkeitä? Ei saa. On vain kärsittävä, MS, Parkinsonin tauti, ALS, syd.vajaatoiminta, aivokasvain jne. Eri asia on sitten se onko kaikilla henkilöitä jotka osaavat vaatia kunnon kipulääkitystä ja osaako tai jaksaako potilas itse sen tehdä?
Eli omakohtaista kokemusta on hiukan syöpäpotilaan hoitokäytännöistä. Päivystyksessä joutuu odottelemaan useita tunteja, potilas on sekava eikä pääse osastolle hoitoon, taksilla hoitoihin ja takaisin koska kunto on niin heikko.
Mies kuoli kotiin. Kaikkea on nähty, hyvää ja huonoa. .
Eli toki ei aina asiat mene kuten odottaa. Paljon on kehitettävää mutta se ei saa poissulkea eutanasian mahdollisuutta. Se ettei kaikki ole vielä kuten pitää, koska siihen väliin mahtuu edelleenkin liikaa kärsimystä mikä ei ole hyväksyttävissä.