Koetko esteitä liikkumiseen

10 vuotta talvisin lenkkeillyt icebugin nastakengillä ilman ongelmia ja kaatumisia, ihan reippaasti on saanut kävellä . Nykyään on vähän vähentynyt kun ei enää oikein huvita sateella tallustella, pitäisi hommata kävely/juoksumatto sadepäiville. Toki muuta jumppaa tai jopa paikallaanjuoksua voi kotonakin harrastaa ihan hengästymiseenkin asti.

Liukastuminen on ainoa vaaramomentti, näin talvisin.

Talviulkoilu melkein nollassa, lähi liikuntareitti varattu hiihtäjille, kadun viertä kävely on tylsää.
Juoksu matto olisi kätevä, vaikka on kuntopyörä ja soutulaite.

Kuntopyörä on turvallinen kuntoiluväline. Jos asuu kerrostalossa niin "rapputreeni" on poikaa. Kannattaa myös jumpata. Netistä löytyy hyviä jumppaohjeita myös meidän ikäisillemme.

Lihasvoima häviää yllättävän nopeasti, joten siitä on syytä pitää huolta. Pienikin treeni päivässä on hyväksi.

kylmätotuus

Statiinit tuhonneet liikkumisen edellytykset.
25:n vuoden takaisen, lievän sydärin vuoksi kolestrolini viitearvot ovat kohtuutoman tiukat.
Vuosia sitten minulle määrättiin Simvastatiinia muistaakseni 20mg/pv.
Se tuhosi pikku hiljaa kävelykynnon joten lyhyetkin siirtymät alkoivat tukkimaan reisiä.
Lihaskuntoilua sentään pystyin jatkamaan.
Tarkoitan normitangon tavallisia harjoitteita kuten rinnalle- ja maastavedot, etukyykyt ja hack-kyykyt tangolla.
Olen itse riivatun tyytyväinen, että 75v ikäisenä vedin maasta maksimiksi 200kg.
Pystysuuntaiset nostot, oman painon harjoitteet jne.
Alkulämpimän ottaminen meni hankalaksi.
Kävin yleislekurin vastaanotolla valittamassa ilmiöstä. Tutkimusten jälkeen hän määräsi uuden statiinin. Atorvastatiini 40mg.
Se oli lopullinen niitti liikkumiselleni.
Esimerkiksi vuodessa loppui maastaveto ja hack-kyykky.
Joulukuu -23, Paino 78kg. Normitangon hack kapeana pyramidina 6 + 4 + 2 +1 ylöspäin toistot rautaa lisäten ja alaspäin vähentäen.
Kääntöpisteet.
Syyskuu -23, 150kg.
Joulukuu -23, 140kg
Helmikuu -24, 140kg
Maaliskuu -24, vain tasasarjoja 90kg:lla.
Huhtikuu -24, Hack oli lopetettava.
Jopa oli tehokas statiini.
Lopetin statiinin tämän vuoden alussa. hyvin lievää elpymistä on havaittavissa.
Statiinin oheistuote, Liikerajoitteisen lonkkanivelen tuhoutuminen leikkausta odottavaan kuntoon.
Reisin näivettyessä kelvottomiksi pahoitti oireillut lonkkani lihastuen puutteessa mielensä ja romuttui vauhdilla.
Edes vatsaa ei voi treenata muuten kuin tehden puristuksia lattialla selinmakuulla sääret vapaina penkillä.
Leuanvedot kulmariipunnassa aiheuttavat romulonkan kipuilua. Rockit onnistuvat vähäisemmällä tuskalla. Tuulilasin pyyhkiminen rekillä on mahdottomuus yms. esteitä.
Verenpaine on alkanut hiipimään ylöspäin.
Leukailut ja putkivempeleiden heiluttelu eivätkä taljat korvaa kunnon treenejä ja niissä kuntouttamisvehkeissäkin ovat painot pienentyneet.
Vanhus vm. 1943.

Esteitä liikkumisessa? UKK: kaikki syyt on tekosyitä.

Liikunta ulkona huonoilla säillä ei ole kivaa, silloin jää liikunta väliin. Olen sen verran sokerista etten sateella lähde ulos ellei ole ihan pakko.

Olen syntymä laiska ja erinomaisen hyvin on mennyt 76 vuotta. En ole yksinään käynyt kuin kerran pari turhanpäiten ulkona.
Jo 14 v ajattelin asiaa. Jos treenaa, se kunto pitäisi pitää aina kuntoilemalla jatkuvasti. Tajusin että minä en aloita sitä kierrettä
Kävelen kyllä messuilla, näyttelyissä, marjastamassa ja ulkomailla aamusta iltaan ja tarvittaessa vauhdikkaasti. Mutta turhia lenkkejä en kävele.

76v tuli polvi kipeäksi, menin lääkäriin ja kuvattiin lonkka ja polvi. Heti kuvista näki että lonkassa vika. Kuukauden kuluttua pääsin varaamaan ajan, sain sen 3 kk kuluttu, tammikuussa.
Koska pelkäsin leikkausta, siirsin sen toukokuulle, jotta läheiset voivat ajella auttamaan valoisana aikana.
Leikkaus oli niin helppo ja kivuton, en olisi tarvinnut muiden apua.

Silloinkin otin asenteen, liikun niin varovasti että leikkaushaava ei satu.
Että leikkaus saa parantua . verisuonet ja hermot jne.
En ottanut edes sairaalassa lähtöpäivänä lääkettä kipuun , enkä mitään kotonakaan.
Huomasin että viikon jälkeen haava kipeytyy, väsyy 40 m kävelyn jälkeen, vähensin kävelyä.
2 viikon jälkeen aloin ajamaan autoa jossa koroke terveellä puolella, onneksi leikattiin vasen ja on automaattivaihteisto. nosti rollaattorin autoon siis 2 viikon jälkeen, terveellä puolella.
Keppejä ei edes kokeillut.

Käytin rollaattoria 2 kk, en kipujen takia vaan sen että kävelen rauhallisesti.
Rollaattorin kahvat olivat alhaalla, jotta painoa tulee käsiin ja jaloista vähenee. jo 3 kk jälkeen ja edelleen jalka on täysin kivuton. heti kun lopetin rollaattorin, potkaisin varpaitani usein. Laitoin jo syksyllä sukat ym seisten yhdellä jalalla enkä tukenut seinään.

Tuo lääkkeettömyys johtui kun takapuolesta leikattiin 20v sitten rasvapatti. En halunnut lääkettä, jotta osaan varoa haavaa. Jouduin siinä hoitajien kanssa riitoihin.

Niin leikkauksesta sain paperipussissa oikein kovaan kipuun pillereitä ja suositeltiin ostamaa kovaan kipuun lääkettä. N eon vielä avaamattomia.

Niin minulla hyvin menee, mutta huomisesta ei tiedä.
Vaimo oli myös täysi terve ja reipas. Vasen käsi oli outo, otettiin verenpaineita , sykettä ja happipitoisuutta. Kaikki hyvin.
Kun vaimo nousi tuolista, kaatui ja kädet ja jalat aivan velttoja , kasvot turvoksissa. hänestä tuli 15 minuutissa syötettävä. Toki hieman kuntoutui, mutta kävelyn hitaus jäi 2 km/h vaikka jumppasi ja tuli punaisena kotiin. Nyt ollut 2 kk vain sänkypotilaana. uuri voi nostaa joskus pyörätuoliin.

Monet on koettu. Matkalla.

Osa ikäreistä liikkuu vain pakolliset kauppareissujen kaltaiset ja elelevät suhtkoht terveenä vanhaksi.
Varmasti geeneillä oma osansa kuin myös juopottelun ja savuttelun välttämisellä.

Kyllästyttää nuo ikuiset ohjeet, joita on kuultu miljoona kertaa
-muista juoda tarpeeksi
-liiku, liiku, liiku

Taidan ottaa ohjeet opiksi ja lähteä liikkumaan kohti pubia ja juoda tarpeeksi...

Rauhallisemmin on liikuttava nykyään.

Voimat vähenee mut ei muita esteitä.

Ulkoilun tulos oli kaatuminen, nyt oikea käsi ollut pois pelistä lähes kaksi viikkoa.

Jalkaa pakottaa päivittäin sekä lonkasta että nivusesta ja heräilen yöllä kipuun. Kulumaa ei lonkassa ole röntgenkuvan perusteella. Olkapäässä on, sitäkin pakottaa ja käsi puutuu. Buranan otan aniharvoin, yleensä vain liikuttelen ja roikotan jalkaa ja menee ohi niin että pääsen takaisin uneen. Tämä ei ole valitusta, asennoidun että on vain hyväksyttävä vaivat.
Teen fysioterapeutin antamia liikkeitä lähes joka aamu sängyssä. Vain silloin kun päivällä on enemmän muuta liikuntaa, jätän väliin. Sisälläkin voi hengästyä, paikallajuoksulla. voi pitää seinästä kiinni jos pyörryttää, huimaustakin on, liian alhaisen verenpaineen takia.
Liikun joka päivä, niin että laiskuudesta vaivat eivät ole tulleet, vanhuudesta vain.
En ole päässyt mittaamaan hapenottokykyä, kiinnostaisi kyllä. Missähän voisi?

Nykypäivänä saa nastakenkiä tai irtonastaremmejä, jotka sidotaan kenkään kiinni.

Kyl hapenottokyky iän mukana vähenee, se on normaalia.

Ei ole suurempia esteiotä.

Elän hengitän, en ole halvaantunut käsi sormet jalka keho pää toimii olen elossa.
Varokaa kaatumista, kyllä tämä tästä kun oikea käsi tervehtyy, muuta huolta kun saisi ikkunat pestyä, ruun laitto imurointi onnistuu niin oikeesti ihan hyvin.

Kunnon kengillä ja jäänestoilla köpöttelee talvella komiasti. Viime talvi oli lauha.

Kommenteista päätellen täällä raajarikkoja kaikki, silti juoksee satasen alle aika yksikön pää kolmantena jalkana ja koomassa oleva oli eka.

Pääsiäisenä pitää nauttia happipitoista leipää.

Liikkumisesteitä on monia.

Huonot jalat, polvien tekonivelet.
Kyynärsauvat.
Asunto 2. krs, ei hissiä.
Elän yksin.
Ei autoa, bussipysäkille puoli km.
Samoin lähimpään kauppaan.

Ulkoilen lähinnä omassa pihapiirissä.
Käytän tarvitt. taksia.

Sain tilaisuuden mitata hapenottokyvyn josta päästään veren happipitoisuuteen. Normaaliarvo on 95-100, minulle oli 96. Näköjään kannattaa kiivetä pitkälle korkealle mäelle pari kertaa viikossa. Joskus pääsen pysähtymättä ja lepäämättä kerralla ylös, en aina. Vaikka toista jalkaa ja lonkkaa pakottaa, en kuitenkaan rehki mitään silloin kun kipu on pahimmillaan. Fyssarin mukaan liikkeitä pitää tehdä juuri niin pieninä ratoina, että kipu ei tunnu kovana. Mutta kun niitä kipuja kuitenkin on, ainahan se jonkin verran tuntuu, toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän.

Ei ole esteitä, mennä pitää ja olla mukana, tuleen ei saa jäädä makaamaan.