IL:n juttu tänään: "Vähemmän tunnettu masennuslääke
Suomessa on saatavilla yli 20 erilaista masennuslääkettä, mutta suurin osa potilaista syö silti SSRI-lääkkeitä. Niillä voi olla hurjia haittavaikutuksia. Lääkäri suosittelee toista hoitoa."
Artikkeli on maksumuurin takana, ei pääse lukemaan. Pääseekö joku lukemaan, että kertoisi mikä on se isoin haittavaikutus, johon jutun otsikossa vihjataan? Tietysti näitä SSRI-artikkeleita on ollut aika ajoin aina, jotta olleeko meille käyttäjille enää niinkään uutta tietoa!
Jotakin tuon jutun mukaan on taas kerran 'löytynyt', että miten masennuslääkkeet vaikuttaa. Tosin, itse en enää siitä eroon pääse, enkä pysty ajattelemaan vaihtamista, näillä kai mennään. Mutta olo ei ole hyvä, tunteet puuttuu ja aina mäntti olla. Elämä hallinnassa kuitenkin ja onneks oon jo vanha.
IL:ssä on tänään juttu SSRI-lääkkeen haitoista. Mitä sanotaan?
322
1285
Vastaukset
- Anonyymi
Ainahan näitä artikkeleita ilmestyy lehtiin, koska tietävät että se on monen ongelma tänään. Journalisteilla ei ole lääketieteellistä koulutusta vaan kerrontaa riittää asiast jota ei oikeastaan edes tarvitsisi missään muualla kirjoitella kun lääkäri lehdissä .
Mitä tulee SSRI lääkitykseen niin suurin osa saa niistä avun. Jotkut miehet valittavat tosi että ivat impotentteja sen aikaa kun syövät lääkettä . Naisilla en ole kuullut koskaan olevan näitä haittoja, . Joka lääkkeessä on sivuvaikutuksia , ja esim hikoilu on yksi niistä , ja alussa voi huonommin kun alittaa lääke kuurin vaan se on ohimenevää ja kun lääke alkaa vaikuttamaan niin sanovat kaikki että tuntevat suurta kiitollisuutta kun masennus on poissa, joskin syövät niitä vielä muutaman kuukauden vaikka olisivatkin terveitä. En ole monellakaan kuullut olevan vaikeuksia lopettamisen kanssa koska heille opastetaan sitä pitkän linjan lopettamista joka saattaa kestää kolmekin kuukautta , joten se joka kuuntelee lääkäriään kun näitä kirjoitetaan hänelle ja tekee ihan vaan ohjeiden mukaisesti ei tunne pahemmasti sivuvaikutuksia eikä myöskään lopettamis haittoja.
Sitten on ihmisiä jotka juovat alkoholia vaikka on lääkitys menossa, silloin ei lääkitys toimi kuten on ajateltu , koska alkoholi ottaa pois sen lääkkeen vaikutuksen ja täten pilaa koko hoidon . Niin että lehtien jutut kaikista lääketieteellisistä asioista eivät koskaan pohjaudu laajaan tietoon ainoastaan saavat kyhättyä jotakin ,maksu muurin taa koska tietävät että lääkkeiden käyttäjät saattavat maksaa lukemisesta koska ovat kiinnostuneita. Joten riittää kun keskustelee hoitavan lääkärin kanssa omasta tilanteestaan , jota lehtikirjoitukset eivät osaa selittää edes.
Mitä enemmän lukee vääriä tietoja sitä huonommin hoituu paraneminen- Anonyymi
Ei pidä paikkaansa että suurin osa saa avun jos niiden number needed to treat,NNT luku,jossa yksi 7-8:sta saa hyödyn. Hyöty ei sulje haittaa pois, jos mietitään pitemmällä aikavälillä tapahtuvaa hoitoa jossa potilas on heikon pitkäaikaistutkimuksen valossa osa ei kontrolloitua lääketutkimusta. Onneksi olkoon niille ssri aineiden harmien vähättelijöille joilta puretaan aine miten sattuu ja saatte pitkäkestoista neurologista tai hermostollista harmia jossa hermosto on epätasapaonotilassa. Olette ansainneet joka harmin vähättelemällä harmeja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa että suurin osa saa avun jos niiden number needed to treat,NNT luku,jossa yksi 7-8:sta saa hyödyn. Hyöty ei sulje haittaa pois, jos mietitään pitemmällä aikavälillä tapahtuvaa hoitoa jossa potilas on heikon pitkäaikaistutkimuksen valossa osa ei kontrolloitua lääketutkimusta. Onneksi olkoon niille ssri aineiden harmien vähättelijöille joilta puretaan aine miten sattuu ja saatte pitkäkestoista neurologista tai hermostollista harmia jossa hermosto on epätasapaonotilassa. Olette ansainneet joka harmin vähättelemällä harmeja.
Paws eli protracted withdrawal on todellinen ilmiö. Vieroitusongelmia koki myös aiheen tutkoja joka on kirjoittanut aiheesta Maudsley Deprescribing kirjan koska koki purussa ongelmia mitä hän ei psykiatrian koulutuksesssan ollut kohdannut.
Lääkepaketeissa riskitekijänä vieroitusoireille nähdään pitkä käyttöaika ja isot annokset.
Seksuaaliset häiriöt (orgasmi,tuntohäiriöt, hakuttomyys jne)koskee niin naisia kuin miehiä ja uskon että Iltiksen juttu käsittelee juuri niitä. Pienellä määrällä nämä ei korjaudu käytän loputtua. Kyse on pssd:stä. Jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli merkintä paketteihin v 2019 EMAn eli Euroopan lääkeviraston toimesta.
Potilaat ansaitsee tehdä informoidun suostumuksen - Anonyymi
Jos miehet ovat lääkkeen vaikutuksesta impotentteja, niin monet naiset ovat mm. neuroleptien vaikutuksesta tunteettomia seksuaalisesti. Sama ongelma kuin miehillä. Ei tunne mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos miehet ovat lääkkeen vaikutuksesta impotentteja, niin monet naiset ovat mm. neuroleptien vaikutuksesta tunteettomia seksuaalisesti. Sama ongelma kuin miehillä. Ei tunne mitään.
Itse olen nainen ja tiedän että ssri:t leikkaa tunteita ja aiheuttaa seksuaalihäiriöitä naisille. Minulla on menossa jo tosi mones vuosi pssd:tä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos miehet ovat lääkkeen vaikutuksesta impotentteja, niin monet naiset ovat mm. neuroleptien vaikutuksesta tunteettomia seksuaalisesti. Sama ongelma kuin miehillä. Ei tunne mitään.
Sekin on yksilöllistä siis ei voi yleistää mitenkään. Se jokakokee lääkkeen negatiivisesti on yksilö, mutta ne jotka kokevat positiivisesti ovat enemmän kun se yksi siis koskaan ei voi kertoa omaa kokemustaan sinä ainoana totuutena .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa että suurin osa saa avun jos niiden number needed to treat,NNT luku,jossa yksi 7-8:sta saa hyödyn. Hyöty ei sulje haittaa pois, jos mietitään pitemmällä aikavälillä tapahtuvaa hoitoa jossa potilas on heikon pitkäaikaistutkimuksen valossa osa ei kontrolloitua lääketutkimusta. Onneksi olkoon niille ssri aineiden harmien vähättelijöille joilta puretaan aine miten sattuu ja saatte pitkäkestoista neurologista tai hermostollista harmia jossa hermosto on epätasapaonotilassa. Olette ansainneet joka harmin vähättelemällä harmeja.
Eli itsemurhan partaalla oleva ihminen ei saa kokeilla lääkkeitä koska vain yksi kahdeksasta lääkkeitäbkokeilleesta saa avun?
Kuulostaa ihan sairaudentunnottoman logiikalta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli itsemurhan partaalla oleva ihminen ei saa kokeilla lääkkeitä koska vain yksi kahdeksasta lääkkeitäbkokeilleesta saa avun?
Kuulostaa ihan sairaudentunnottoman logiikalta.Työttömillä itsemurhan riski on korkea
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli itsemurhan partaalla oleva ihminen ei saa kokeilla lääkkeitä koska vain yksi kahdeksasta lääkkeitäbkokeilleesta saa avun?
Kuulostaa ihan sairaudentunnottoman logiikalta.No siis jos näet että SSRI-lääkkeet suojaa itsemurhalta. Itse en ole ihan samaa mieltä kokemukseni kanssa jossa vieroitus laukaisi järkyttäviä itsemurha-ajatuksia ja olen kokenut esim akatisian. Jos SSRI-lääkkeet pelastaa itsemurhalta mutta asia ei välttämättä ole näin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No siis jos näet että SSRI-lääkkeet suojaa itsemurhalta. Itse en ole ihan samaa mieltä kokemukseni kanssa jossa vieroitus laukaisi järkyttäviä itsemurha-ajatuksia ja olen kokenut esim akatisian. Jos SSRI-lääkkeet pelastaa itsemurhalta mutta asia ei välttämättä ole näin
https://www.youtube.com/shorts/-hnBYufFIGo
Miksi ssri lääkkeet aiheuttaa itsemurha-ajatuksia? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Työttömillä itsemurhan riski on korkea
Työttömien kohdallakin se riippuu täysin ihmisestä, toiset ovat psyykkisesti kestävämpiä kuin toiset.
Jos tulee voimakkaasti tunne, ettei kelpaa mihinkään, on jotenkin epäonnistunut, tai muuten pitää itseään huonona ihmisenä, voi se ajaa masennukseen. - Anonyymi
Sen mitä tässä pari vuotta olen seurannut lähikauppani ikkunasta, niin joka päivä on joku terveyteen liittyvä lööppi ja klikki otsikko. "Nämä kolme vaarallista tapaa..."
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa että suurin osa saa avun jos niiden number needed to treat,NNT luku,jossa yksi 7-8:sta saa hyödyn. Hyöty ei sulje haittaa pois, jos mietitään pitemmällä aikavälillä tapahtuvaa hoitoa jossa potilas on heikon pitkäaikaistutkimuksen valossa osa ei kontrolloitua lääketutkimusta. Onneksi olkoon niille ssri aineiden harmien vähättelijöille joilta puretaan aine miten sattuu ja saatte pitkäkestoista neurologista tai hermostollista harmia jossa hermosto on epätasapaonotilassa. Olette ansainneet joka harmin vähättelemällä harmeja.
Ei ole mitään väliä, johan se tämä foorumi todistaa, että kukaan ihminen ei halua kasvaa henkisesti, vaaan mennä helpoimman kautta, ja nykyisin se on pilleri.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekin on yksilöllistä siis ei voi yleistää mitenkään. Se jokakokee lääkkeen negatiivisesti on yksilö, mutta ne jotka kokevat positiivisesti ovat enemmän kun se yksi siis koskaan ei voi kertoa omaa kokemustaan sinä ainoana totuutena .
Kyllä se kokonaismäärä lääkkeistä haittoja saaneiden osalta on todennäköisesti suurempi. Kyse ei ole vain yksittäisistä yksilöistä. Todellisia ja oikeita lukujahan ei edes tiedetä. Koska tarpeeksi laajoja kyselyitäkään ei ole tehty ja järjestetty,
Lisäksi vaikka joku olisikin, ja on varmasti tehnytkin asiasta huomautuksia, niitä ei ole hoitotahon puolella noteerattu. Koska koko systeemi perustuu siihen, että hoidetaan jotakin mielenterveyssairautta ja silloin kaikki hoitopäätökset ja lääkemääräykset on pohjattu niihin, mahdollisista haitoista välittämättä. Ja kaikki perustellaan "sairauden hoitamisella". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Työttömillä itsemurhan riski on korkea
Eihän meillä olisi työttömyyttä jos kaikki työttömät poistaisivat itsensä itsemurhalla tilastoista.
En tarkoita sitä, etteikö työ olis parempaa lääkettä mitä mikään muu mitä meillä on tarjolla, mutta mikään yksittäinen selitys se ei ole.
Mutta työssä ja työkyvyssäkin on ne omat kommervenkkinsä. Vaikka työ itsessään tuo merkityksellisyyden tunnetta ja onnistumisen kokemuksia, niin mikään psykoterapia se ei ole, missä ongelmat voi kaataa työkavereiden tai asiakkaiden niskaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No siis jos näet että SSRI-lääkkeet suojaa itsemurhalta. Itse en ole ihan samaa mieltä kokemukseni kanssa jossa vieroitus laukaisi järkyttäviä itsemurha-ajatuksia ja olen kokenut esim akatisian. Jos SSRI-lääkkeet pelastaa itsemurhalta mutta asia ei välttämättä ole näin
Siis käykö ihmiset hakemassa näitä lääkkeitä ihan vaan "huvikseen"?
Ei mikään ihme jos ihmiset vollottaa jälkikäteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän meillä olisi työttömyyttä jos kaikki työttömät poistaisivat itsensä itsemurhalla tilastoista.
En tarkoita sitä, etteikö työ olis parempaa lääkettä mitä mikään muu mitä meillä on tarjolla, mutta mikään yksittäinen selitys se ei ole.
Mutta työssä ja työkyvyssäkin on ne omat kommervenkkinsä. Vaikka työ itsessään tuo merkityksellisyyden tunnetta ja onnistumisen kokemuksia, niin mikään psykoterapia se ei ole, missä ongelmat voi kaataa työkavereiden tai asiakkaiden niskaan.Olisi ehkä järkevää että työttömät otettaisiin 3 kk pituiseen seurantaan
jossa heillä olisi mahdollisuus jutella psykiatrien kanssa
Näin moni jättäisi itsemuhran tekemättä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No siis jos näet että SSRI-lääkkeet suojaa itsemurhalta. Itse en ole ihan samaa mieltä kokemukseni kanssa jossa vieroitus laukaisi järkyttäviä itsemurha-ajatuksia ja olen kokenut esim akatisian. Jos SSRI-lääkkeet pelastaa itsemurhalta mutta asia ei välttämättä ole näin
Monillakin ihmisillä voi olla itsemurha-ajatuksia, mutta pieni osa heistä sen toteuttaa.
Ajatukset ja teko ovat kuitenkin eri asia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se kokonaismäärä lääkkeistä haittoja saaneiden osalta on todennäköisesti suurempi. Kyse ei ole vain yksittäisistä yksilöistä. Todellisia ja oikeita lukujahan ei edes tiedetä. Koska tarpeeksi laajoja kyselyitäkään ei ole tehty ja järjestetty,
Lisäksi vaikka joku olisikin, ja on varmasti tehnytkin asiasta huomautuksia, niitä ei ole hoitotahon puolella noteerattu. Koska koko systeemi perustuu siihen, että hoidetaan jotakin mielenterveyssairautta ja silloin kaikki hoitopäätökset ja lääkemääräykset on pohjattu niihin, mahdollisista haitoista välittämättä. Ja kaikki perustellaan "sairauden hoitamisella".Yleistähän se on, että hoitopäätökset ja lääkemääräykset perustuu sairauteen, sairauden hoitoon. Se on sairaudenhoidon systeemi.
Jos ei ole sairautta, ei ole hoidettavaakaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisi ehkä järkevää että työttömät otettaisiin 3 kk pituiseen seurantaan
jossa heillä olisi mahdollisuus jutella psykiatrien kanssa
Näin moni jättäisi itsemuhran tekemättäVielä kun olisi niitä resurssejakin siihen....
Montakohan psykiatria tuollaiseenkin tulisi palkata ?
Ja kuinka paljon lisääntyisi lääkkeiden käyttö, jos kaikki olisivat seurannassa ja juttelisi psykiatrien kanssa ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis käykö ihmiset hakemassa näitä lääkkeitä ihan vaan "huvikseen"?
Ei mikään ihme jos ihmiset vollottaa jälkikäteen.Ei varmaan "huvikseen" eiköhän siellä ole ihan ns. syyt taustalla, mutta näyttäisi pahasti siltä että useat ihmiset käyvät niitä lääkkeitä hakemassa ihan vääristä syistä. Ensimmäiseksi tulee mieleen tyhmyys ja laiskuus, koska ne ovat osoittautuneet omassakin elämässä turmion tieksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisi ehkä järkevää että työttömät otettaisiin 3 kk pituiseen seurantaan
jossa heillä olisi mahdollisuus jutella psykiatrien kanssa
Näin moni jättäisi itsemuhran tekemättäItse lähtisin voimakkaammin puhumaan täsmätyökykyisten puolesta, ja sillä tavalla rakentamaan jotain mielekästä tekemistä kaikille niille työkyvyttömille työnhakijoille, joilla ei ole työhaku velvoitetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se kokonaismäärä lääkkeistä haittoja saaneiden osalta on todennäköisesti suurempi. Kyse ei ole vain yksittäisistä yksilöistä. Todellisia ja oikeita lukujahan ei edes tiedetä. Koska tarpeeksi laajoja kyselyitäkään ei ole tehty ja järjestetty,
Lisäksi vaikka joku olisikin, ja on varmasti tehnytkin asiasta huomautuksia, niitä ei ole hoitotahon puolella noteerattu. Koska koko systeemi perustuu siihen, että hoidetaan jotakin mielenterveyssairautta ja silloin kaikki hoitopäätökset ja lääkemääräykset on pohjattu niihin, mahdollisista haitoista välittämättä. Ja kaikki perustellaan "sairauden hoitamisella".Nyt tulee taas sen luokan väitteitä, että näille voisi etsiä muitakin lähteitä kuin sairaudentunnottomien tietotoimiston.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleistähän se on, että hoitopäätökset ja lääkemääräykset perustuu sairauteen, sairauden hoitoon. Se on sairaudenhoidon systeemi.
Jos ei ole sairautta, ei ole hoidettavaakaan.Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että potilaan oireet on tulkittu jo päivystystilanteessa virheellisesti. Ja sama on saattanut jatkua psykiatrisessa sairaalassa. Etenkin, jos potilaalla on ollut jo aiemmin annettu mt-diagnoosi. Joten jos virhe on alkanut ensimmäisessä paikassa, jossa potilas on käynyt kertomassa vaikkapa väsymyksestä ja erehtynyt kertomaan, että on myös mt-oireiksi luokiteltuja oireita, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta, niin aika usein on potilas lähetetty psykiatriseen sairaalaan. Jossa virhe jatkuu samalla tavalla. Koska psykiatrisissa sairaaloissa keskitytään vahvistamaan annettua mt-diagnoosia. Ongelma on joskus lähtenyt siitä, että ei ole tk: ssa riittävän laajaa oirekartoitusta, vaan tuijotetaan vain mt-oireita. Tällöin esim. somaattinen, neurologinen tai autoimmuunisairauksien puoli on saattanut jäädä kokonaan tekemättä.
Itselläni oli paljon monia muitakin oireita, kuin ne, mitä tk: ssa kerroin. Esim. lihasheikkous ja fatiikki rasituksen jälkeen. Sitä en tiedä, että tulkittiinko nekin oireet "mt-oireiluksi".
Yli 20 vuotta psyykelääkkeitä käyttäneenä, ja huomatessani, että eivät ne esim. lihasheikkous ja muut oireet koskaan kadonneet, vaan jäivät pysyviksi, niin lopetin hyvästä syystä kyseisten neuroleptien käytön. Koska lääkkeet vain pahensivat paitsi autoimmuunityyppisiä oireita, myös laskivat merkittävästi toimintakykyä.
Eivät ne tk: ssa, tai psykiatrisissa paikoissa, joissa keskitytään löytämään joitakin mt-diagnoosia vahvistavia todisteita ole aina johtanut hyvinvoinnin lisääntymiseen ja edistämiseen). Tai ole mikään todiste siitä, että tehdyt diagnoosit olisivat 100%: sti edes aina oikeita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että potilaan oireet on tulkittu jo päivystystilanteessa virheellisesti. Ja sama on saattanut jatkua psykiatrisessa sairaalassa. Etenkin, jos potilaalla on ollut jo aiemmin annettu mt-diagnoosi. Joten jos virhe on alkanut ensimmäisessä paikassa, jossa potilas on käynyt kertomassa vaikkapa väsymyksestä ja erehtynyt kertomaan, että on myös mt-oireiksi luokiteltuja oireita, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta, niin aika usein on potilas lähetetty psykiatriseen sairaalaan. Jossa virhe jatkuu samalla tavalla. Koska psykiatrisissa sairaaloissa keskitytään vahvistamaan annettua mt-diagnoosia. Ongelma on joskus lähtenyt siitä, että ei ole tk: ssa riittävän laajaa oirekartoitusta, vaan tuijotetaan vain mt-oireita. Tällöin esim. somaattinen, neurologinen tai autoimmuunisairauksien puoli on saattanut jäädä kokonaan tekemättä.
Itselläni oli paljon monia muitakin oireita, kuin ne, mitä tk: ssa kerroin. Esim. lihasheikkous ja fatiikki rasituksen jälkeen. Sitä en tiedä, että tulkittiinko nekin oireet "mt-oireiluksi".
Yli 20 vuotta psyykelääkkeitä käyttäneenä, ja huomatessani, että eivät ne esim. lihasheikkous ja muut oireet koskaan kadonneet, vaan jäivät pysyviksi, niin lopetin hyvästä syystä kyseisten neuroleptien käytön. Koska lääkkeet vain pahensivat paitsi autoimmuunityyppisiä oireita, myös laskivat merkittävästi toimintakykyä.
Eivät ne tk: ssa, tai psykiatrisissa paikoissa, joissa keskitytään löytämään joitakin mt-diagnoosia vahvistavia todisteita ole aina johtanut hyvinvoinnin lisääntymiseen ja edistämiseen). Tai ole mikään todiste siitä, että tehdyt diagnoosit olisivat 100%: sti edes aina oikeita.On minullekin fyysisiä oireita väitetty johtuviksi psyykkisistä syistä, ja mt-taustaakin löytyy.
Ymmärrän hyvin, kuinka vaikeaa on joskus tavallisella yleislääkärillä käynti fyysisten ongelmien kanssa.
Minua ei ole koskaan lähetetty psykiatriseen hoitoon käydessäni terveyskeskuksessa, tai mistään muualtakaan.
Jos lääkärit epäilevät psyykkistä syytä, niin kyllä he puhuvat sitten siihen malliin, että tarvitsisitko mahdollisesti hoitoa. Ei ketään lähetetä yleislääkäriltä psykiatriseen hoitoon, jos ei siihen ole selkeää akuuttia tarvetta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei varmaan "huvikseen" eiköhän siellä ole ihan ns. syyt taustalla, mutta näyttäisi pahasti siltä että useat ihmiset käyvät niitä lääkkeitä hakemassa ihan vääristä syistä. Ensimmäiseksi tulee mieleen tyhmyys ja laiskuus, koska ne ovat osoittautuneet omassakin elämässä turmion tieksi.
Syyrä vain ihmisiä tyhmäksi. Mutta niin on psykiatriankin työntekijät typeriä. Viimeksikin osastolla ollessa joku hoitotyöntekijä suositteli aineita aivokemioita tasapainottamaan. Heillä ei ole mitään näyttöä että on tarve tasapainottaa aivokemioita tai mitään vajavuutta aivojen kemiallisessa sähköisessä toiminnassa mille löytyisi todiste että lääkkeet aivoterveellisellä tavalla pitemmälläkin tähtäimellä korjaa sitä.
Väärät perusteet suositella ihmisille lääkkeitä terveydenhuollon työntekijöiden toimesta ja informoidun suostumuksen puute ei tee ihmisistä tyhmiä.
Lääkeyhtiöiden osalta on todisteita että he on
A) Löytäneet mpkartoituksissa ihmistem huolia että nämä aineet aiheuttaa riippuvuutta. Kampanjoineet sen eteen että ei aiheuta informoidakseen lääkäreitä mutta eivät ole kertoneet vieroitusoireista ja dependencestä
B) on dataa että jotkut lääkeyhtiöt on peitelleet lopetukseen liittyviä ongelmia, on esim löytynyt yjtiön sisäinen suositus kuinka aiheeseen vain voidaan vastata jos kysytään mutta siitä ei pyritä informoimaan sitä piilossa pitäen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että potilaan oireet on tulkittu jo päivystystilanteessa virheellisesti. Ja sama on saattanut jatkua psykiatrisessa sairaalassa. Etenkin, jos potilaalla on ollut jo aiemmin annettu mt-diagnoosi. Joten jos virhe on alkanut ensimmäisessä paikassa, jossa potilas on käynyt kertomassa vaikkapa väsymyksestä ja erehtynyt kertomaan, että on myös mt-oireiksi luokiteltuja oireita, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta, niin aika usein on potilas lähetetty psykiatriseen sairaalaan. Jossa virhe jatkuu samalla tavalla. Koska psykiatrisissa sairaaloissa keskitytään vahvistamaan annettua mt-diagnoosia. Ongelma on joskus lähtenyt siitä, että ei ole tk: ssa riittävän laajaa oirekartoitusta, vaan tuijotetaan vain mt-oireita. Tällöin esim. somaattinen, neurologinen tai autoimmuunisairauksien puoli on saattanut jäädä kokonaan tekemättä.
Itselläni oli paljon monia muitakin oireita, kuin ne, mitä tk: ssa kerroin. Esim. lihasheikkous ja fatiikki rasituksen jälkeen. Sitä en tiedä, että tulkittiinko nekin oireet "mt-oireiluksi".
Yli 20 vuotta psyykelääkkeitä käyttäneenä, ja huomatessani, että eivät ne esim. lihasheikkous ja muut oireet koskaan kadonneet, vaan jäivät pysyviksi, niin lopetin hyvästä syystä kyseisten neuroleptien käytön. Koska lääkkeet vain pahensivat paitsi autoimmuunityyppisiä oireita, myös laskivat merkittävästi toimintakykyä.
Eivät ne tk: ssa, tai psykiatrisissa paikoissa, joissa keskitytään löytämään joitakin mt-diagnoosia vahvistavia todisteita ole aina johtanut hyvinvoinnin lisääntymiseen ja edistämiseen). Tai ole mikään todiste siitä, että tehdyt diagnoosit olisivat 100%: sti edes aina oikeita."Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että potilaan oireet on tulkittu jo päivystystilanteessa virheellisesti."
Ou jees, kyllä vaan.
Minä kävin 30 vuotta hakemassa apua julkisesta terveydenhoidosta. Sain kolmen minuutin diagnooseja siitä että tarvitsen masennuslääkitystä, sain lähetettä psykiatriseen hoitoon ym ym. Joku saattoi ottaa perusverikokeet ja kun niissä ei näkynyt mitään ihmeellistä, ongelma täytyi johtua mielenterveydestä. Loppuvaiheessa maksa-arvoni oli koholla, mutta sekin kuitattiin sillä, että oletettiin että käytän liikaa alkoholia. Kerroin juoneeni 8 tölkkiä olutta vuoden aikana, mutta kommenttini ohitettiin täysin.
Kieltäydyin kohteliaasti näistä mielenterveys hoidoista koska tiesin koko ajan että elimistössäni on jotain pielessä. Ketään tämä asia ei kuitenkaan kiinnostanut, kun asiasta aloin kertomaan. Saatettiin jopa puhua päälle kesken lauseen "noilla asioille ei ole mitään merkitystä".
Lopulta kun olin niin huonossa kunnossa että pyörtyilin ja jaksaminen oli melkein nollassa, keksin mistä on kysymys. Minulla on keliakia.
Kiitos vaan terveydenhuollolle, asiaani käsitteli vuosien varrella varmaan likemmä 30 lääkäriä eikä kenellekään tullut muuta mieleen kuin tulkita ongelmani mielenterveydestä johtuviksi, ihan sen vuoksi, että minulla oli huono olo.
Jäi aika paljon elämässä tekemättä, jäi palkkasaatavia ja eläkkeitä noin miljoonan edestä saamatta koska en juurikaan pystynyt käymään töissä. Mitään tukea en tietenkään saanut koska en suostunut vääriin diagnooseihin ja hoitoihin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että potilaan oireet on tulkittu jo päivystystilanteessa virheellisesti."
Ou jees, kyllä vaan.
Minä kävin 30 vuotta hakemassa apua julkisesta terveydenhoidosta. Sain kolmen minuutin diagnooseja siitä että tarvitsen masennuslääkitystä, sain lähetettä psykiatriseen hoitoon ym ym. Joku saattoi ottaa perusverikokeet ja kun niissä ei näkynyt mitään ihmeellistä, ongelma täytyi johtua mielenterveydestä. Loppuvaiheessa maksa-arvoni oli koholla, mutta sekin kuitattiin sillä, että oletettiin että käytän liikaa alkoholia. Kerroin juoneeni 8 tölkkiä olutta vuoden aikana, mutta kommenttini ohitettiin täysin.
Kieltäydyin kohteliaasti näistä mielenterveys hoidoista koska tiesin koko ajan että elimistössäni on jotain pielessä. Ketään tämä asia ei kuitenkaan kiinnostanut, kun asiasta aloin kertomaan. Saatettiin jopa puhua päälle kesken lauseen "noilla asioille ei ole mitään merkitystä".
Lopulta kun olin niin huonossa kunnossa että pyörtyilin ja jaksaminen oli melkein nollassa, keksin mistä on kysymys. Minulla on keliakia.
Kiitos vaan terveydenhuollolle, asiaani käsitteli vuosien varrella varmaan likemmä 30 lääkäriä eikä kenellekään tullut muuta mieleen kuin tulkita ongelmani mielenterveydestä johtuviksi, ihan sen vuoksi, että minulla oli huono olo.
Jäi aika paljon elämässä tekemättä, jäi palkkasaatavia ja eläkkeitä noin miljoonan edestä saamatta koska en juurikaan pystynyt käymään töissä. Mitään tukea en tietenkään saanut koska en suostunut vääriin diagnooseihin ja hoitoihin.Olit fiksu, eli hyvin älykäs, kun et lähtenyt lääkäreiden suostutteluihin mennä mt-puolelle ja niiden palveluiden tarjoamiin hoitoihin.
Kertomasi asioita on tapahtunut monen muunkin kohdalla. Noin ei pitäisi ikinä terveydenhuollossa menetellä, että jos perusverikokeista ei löydy mitään, niin aletaan järjestellä lähetettä mt-puolelle, tai ainakin suositellaan menemään sinne. Mutta itse asiassa kyseinen menettelytapa on ollut maassamme käytössä aivan liian kauan. Jo monen vuosikymmenen ajan aika monen mt-diagnosoidun oireiden taustalla on ollut jokin somaattinen, neurologinen, tai autoimmuunisairaustausta. Mutta heidän oireensa on tulkittu virheellisesti mt-sairaudeksi.
Lukemattomia ihmisiä on kohdeltu törkeästi terveydenhuollossa ja valmiiksi asenteellisesti. Puhumattakaan, että on rikottu räikeästi tasa-arvoon, tasa-arvoiseen, sekä myös ihmisarvoiseen kohteluun liittyviä sääntöjä ja ehkä jopa lakipykäliä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syyrä vain ihmisiä tyhmäksi. Mutta niin on psykiatriankin työntekijät typeriä. Viimeksikin osastolla ollessa joku hoitotyöntekijä suositteli aineita aivokemioita tasapainottamaan. Heillä ei ole mitään näyttöä että on tarve tasapainottaa aivokemioita tai mitään vajavuutta aivojen kemiallisessa sähköisessä toiminnassa mille löytyisi todiste että lääkkeet aivoterveellisellä tavalla pitemmälläkin tähtäimellä korjaa sitä.
Väärät perusteet suositella ihmisille lääkkeitä terveydenhuollon työntekijöiden toimesta ja informoidun suostumuksen puute ei tee ihmisistä tyhmiä.
Lääkeyhtiöiden osalta on todisteita että he on
A) Löytäneet mpkartoituksissa ihmistem huolia että nämä aineet aiheuttaa riippuvuutta. Kampanjoineet sen eteen että ei aiheuta informoidakseen lääkäreitä mutta eivät ole kertoneet vieroitusoireista ja dependencestä
B) on dataa että jotkut lääkeyhtiöt on peitelleet lopetukseen liittyviä ongelmia, on esim löytynyt yjtiön sisäinen suositus kuinka aiheeseen vain voidaan vastata jos kysytään mutta siitä ei pyritä informoimaan sitä piilossa pitäen.Minä olen itse menestynyt elämässä parhaiten vasta sitten kun olen ollut itselleni rehellinen niistä kaikista asioista jotka olen tehnyt "tyhmästi" ja olen ollut valmis oppimaan uutta ja tekemään ne samat asiat paremmin.
Toisin kuin "kateelliset suomalaiset" luulee, niin ei ole minulta pois jos joku toinenkin pääsee elämässään eteenpäin vastaavalla tavalla tunnustamalla virheensä ja korjaamalla ne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olit fiksu, eli hyvin älykäs, kun et lähtenyt lääkäreiden suostutteluihin mennä mt-puolelle ja niiden palveluiden tarjoamiin hoitoihin.
Kertomasi asioita on tapahtunut monen muunkin kohdalla. Noin ei pitäisi ikinä terveydenhuollossa menetellä, että jos perusverikokeista ei löydy mitään, niin aletaan järjestellä lähetettä mt-puolelle, tai ainakin suositellaan menemään sinne. Mutta itse asiassa kyseinen menettelytapa on ollut maassamme käytössä aivan liian kauan. Jo monen vuosikymmenen ajan aika monen mt-diagnosoidun oireiden taustalla on ollut jokin somaattinen, neurologinen, tai autoimmuunisairaustausta. Mutta heidän oireensa on tulkittu virheellisesti mt-sairaudeksi.
Lukemattomia ihmisiä on kohdeltu törkeästi terveydenhuollossa ja valmiiksi asenteellisesti. Puhumattakaan, että on rikottu räikeästi tasa-arvoon, tasa-arvoiseen, sekä myös ihmisarvoiseen kohteluun liittyviä sääntöjä ja ehkä jopa lakipykäliä.Mulla se on vaihtehtoinen teoria tuohon asenne ongelmaan.
Kun tietää, että kuinka moni ihminen on tyytyväinen saamaansa hoitoon, ja kuinka montaa se auttaa, niin on aika paljon todennäköisempää, että se on juuri ne asennevammaiset ihmiset jotka ovat pettyneitä siihen että hoitotaho on ensimmäinen joka oikeasti uskaltaa palauttaa nämä ihmiset maanpinnalle.
Jopa siinä määrin, että heidän asennevammoihin ei enää mitkään pehmeät hoidot tehoa samalla tavalla kuin näihin kaikkiin muihin joilla on tavoitteena oma parantuminen.
Sitten he ovat buthurt koko loppuelämänsä siitä, että joku uskalti kertoa heille totuuden.
Voin toki olla väärässä, mutta pitäydyn mielipiteessäni, niin pitkään kunnes sen toisin todistaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla se on vaihtehtoinen teoria tuohon asenne ongelmaan.
Kun tietää, että kuinka moni ihminen on tyytyväinen saamaansa hoitoon, ja kuinka montaa se auttaa, niin on aika paljon todennäköisempää, että se on juuri ne asennevammaiset ihmiset jotka ovat pettyneitä siihen että hoitotaho on ensimmäinen joka oikeasti uskaltaa palauttaa nämä ihmiset maanpinnalle.
Jopa siinä määrin, että heidän asennevammoihin ei enää mitkään pehmeät hoidot tehoa samalla tavalla kuin näihin kaikkiin muihin joilla on tavoitteena oma parantuminen.
Sitten he ovat buthurt koko loppuelämänsä siitä, että joku uskalti kertoa heille totuuden.
Voin toki olla väärässä, mutta pitäydyn mielipiteessäni, niin pitkään kunnes sen toisin todistaa.Jos jokin lääke ei vie joitakin tiettyjä oireita, vaan vain pahentaa niitä, silloin tehty arvio ja määrätyt lääkkeet ovat olleet vääriä. Näin yksinkertaista se on.
Eihän kukaan järkevä ihminen käytä sellaisia lääkkeitä, jotka joko aiheuttavat merkittävää lisähaittaa, tai pahentavat muita oireita. Ei, vaikka sitä miten perusteltaisiin jonkin toisen "sairauden hoitamisella".
Alalla olevilla tämä on aika tyypillistä ajattelua ja asennoitumista. Että jollekin on annettu jokin mt-diagnoosi, niin se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että kaikki yksilön oireilu johtuisi jostakin mielenterveysongelmasta. Ja alalla vallitsee todella paljon strereotypistä ajattelua, ihmisten kategorisoimista, ja myös valmiiksi otettua asenteellisuuta. En tiedä, onko tästä aiheesta tehty tarpeeksi mitään tutkimuksia, ja laaja-alaisempia galluppeja. Ja liekö tehty edes väitöskirjojakaan. Suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan tietynkaltainen ajattelu, että ei saa kritisoida, eikä tuoda esille epäkohtia, tai vikoja. Se on lähes kuolemansyntiin verrattavissa oleva asia.
Mutta kun en usko, että olen ainoa, jolle on käynyt vastaavalla tavalla. Että päivystystilanteessa tuijotetaan vain mielenterveysoireisiin, etenkin, jos henkilölle on potilashistorian aikana annettu jokin mt-diagnoosi. Diagnoosit ikävä kyllä leimaavat. Ja siksi en suosittele, että kukaan koskaan menee kertomaan mitään mt-oireita edes tk:ssa. Omalla kohdallani ilmeisesti väsymyskin tulkittiin mt-oireeksi. Mutta kun sitä oiretta on muissakin , kuin mt-sairauksissa. Tk: ssa ei aina tehdä riittävän laajoja oirekartoituksia, tai muiden sairauksien poissulkumenetelmiä. Ei välttämättä tehdä perustutkimuksia.
Jotkut elävät illuusioissa, jos kuvittelevat, että terveydenhuollossa tehdään "kaikki aina oikein", tai että toimitaan oikein. Tai että lääkäreillä ei olisi jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Tai uskomus, että se käypähoitosuositus esim. psykoosidiagnosoitujen kohdalla, että heidän pitäisi jotakin lääkettä psykoosien ennaltaehkäisemiseksi on muka oikein.
Itse tein omasta mielestäni aivan oikean päätöksen lopettaa kyseisten "terveyttä ja hyvinvointia muka edistävien" lääkkeiden käytön. Koska ne lääkkeet vain pahensivat omaa vointia ja veivät toimintakyvyn ja ajoivat alkoholismiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olit fiksu, eli hyvin älykäs, kun et lähtenyt lääkäreiden suostutteluihin mennä mt-puolelle ja niiden palveluiden tarjoamiin hoitoihin.
Kertomasi asioita on tapahtunut monen muunkin kohdalla. Noin ei pitäisi ikinä terveydenhuollossa menetellä, että jos perusverikokeista ei löydy mitään, niin aletaan järjestellä lähetettä mt-puolelle, tai ainakin suositellaan menemään sinne. Mutta itse asiassa kyseinen menettelytapa on ollut maassamme käytössä aivan liian kauan. Jo monen vuosikymmenen ajan aika monen mt-diagnosoidun oireiden taustalla on ollut jokin somaattinen, neurologinen, tai autoimmuunisairaustausta. Mutta heidän oireensa on tulkittu virheellisesti mt-sairaudeksi.
Lukemattomia ihmisiä on kohdeltu törkeästi terveydenhuollossa ja valmiiksi asenteellisesti. Puhumattakaan, että on rikottu räikeästi tasa-arvoon, tasa-arvoiseen, sekä myös ihmisarvoiseen kohteluun liittyviä sääntöjä ja ehkä jopa lakipykäliä.Minullakin oli takavuosina elimellistä vaivaa, pari lääkäriä oli jatkuvasti passittamassa psykiatrin juttusille, toinen laittoi lähetteenkin, jota tosin psykiatrian puolella ihmeteltiin, koska olin silloin psykiatrian avohoidon asiakkaana. He tiesivät fyysisen tilanteeni hyvin, ihmettelivät miksi lähete laitettiin.
Vaiva johti lopulta leikkauspöydälle, sitä ei olisi pystynyt kukaan psykiatri hoitamaan.
Kaikkea sitä saa kuulla ja nähdä terveydenhuollon puolella, kun on " hullun paperit " olemassa.
Joskus tuntuu hyvinkin turhauttavalta, eikä edes viitsi mennä lääkäriin, jos tulee tarvetta, kyllästyttää sellainen ala-arvoinen kohtelu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla se on vaihtehtoinen teoria tuohon asenne ongelmaan.
Kun tietää, että kuinka moni ihminen on tyytyväinen saamaansa hoitoon, ja kuinka montaa se auttaa, niin on aika paljon todennäköisempää, että se on juuri ne asennevammaiset ihmiset jotka ovat pettyneitä siihen että hoitotaho on ensimmäinen joka oikeasti uskaltaa palauttaa nämä ihmiset maanpinnalle.
Jopa siinä määrin, että heidän asennevammoihin ei enää mitkään pehmeät hoidot tehoa samalla tavalla kuin näihin kaikkiin muihin joilla on tavoitteena oma parantuminen.
Sitten he ovat buthurt koko loppuelämänsä siitä, että joku uskalti kertoa heille totuuden.
Voin toki olla väärässä, mutta pitäydyn mielipiteessäni, niin pitkään kunnes sen toisin todistaa.Joskus on myös ammattilaisilla asennevammaa, ei se aina ole potilailla.
Ammattilaisetkin ovat " vain " ihmisiä, ja heitäkin on erilaisia.
Mitään ei tietenkään voi yleistää, yksittäistapauksia joukkoon mahtuu kyllä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos jokin lääke ei vie joitakin tiettyjä oireita, vaan vain pahentaa niitä, silloin tehty arvio ja määrätyt lääkkeet ovat olleet vääriä. Näin yksinkertaista se on.
Eihän kukaan järkevä ihminen käytä sellaisia lääkkeitä, jotka joko aiheuttavat merkittävää lisähaittaa, tai pahentavat muita oireita. Ei, vaikka sitä miten perusteltaisiin jonkin toisen "sairauden hoitamisella".
Alalla olevilla tämä on aika tyypillistä ajattelua ja asennoitumista. Että jollekin on annettu jokin mt-diagnoosi, niin se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että kaikki yksilön oireilu johtuisi jostakin mielenterveysongelmasta. Ja alalla vallitsee todella paljon strereotypistä ajattelua, ihmisten kategorisoimista, ja myös valmiiksi otettua asenteellisuuta. En tiedä, onko tästä aiheesta tehty tarpeeksi mitään tutkimuksia, ja laaja-alaisempia galluppeja. Ja liekö tehty edes väitöskirjojakaan. Suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan tietynkaltainen ajattelu, että ei saa kritisoida, eikä tuoda esille epäkohtia, tai vikoja. Se on lähes kuolemansyntiin verrattavissa oleva asia.
Mutta kun en usko, että olen ainoa, jolle on käynyt vastaavalla tavalla. Että päivystystilanteessa tuijotetaan vain mielenterveysoireisiin, etenkin, jos henkilölle on potilashistorian aikana annettu jokin mt-diagnoosi. Diagnoosit ikävä kyllä leimaavat. Ja siksi en suosittele, että kukaan koskaan menee kertomaan mitään mt-oireita edes tk:ssa. Omalla kohdallani ilmeisesti väsymyskin tulkittiin mt-oireeksi. Mutta kun sitä oiretta on muissakin , kuin mt-sairauksissa. Tk: ssa ei aina tehdä riittävän laajoja oirekartoituksia, tai muiden sairauksien poissulkumenetelmiä. Ei välttämättä tehdä perustutkimuksia.
Jotkut elävät illuusioissa, jos kuvittelevat, että terveydenhuollossa tehdään "kaikki aina oikein", tai että toimitaan oikein. Tai että lääkäreillä ei olisi jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Tai uskomus, että se käypähoitosuositus esim. psykoosidiagnosoitujen kohdalla, että heidän pitäisi jotakin lääkettä psykoosien ennaltaehkäisemiseksi on muka oikein.
Itse tein omasta mielestäni aivan oikean päätöksen lopettaa kyseisten "terveyttä ja hyvinvointia muka edistävien" lääkkeiden käytön. Koska ne lääkkeet vain pahensivat omaa vointia ja veivät toimintakyvyn ja ajoivat alkoholismiin.Tämä olisi voinut olla minunkin kirjoittamani juttu. Sen verran tutulta vaikutti.
Mt-taustan omaavan on joskus todella hankalaa saada apua fyysisiin vaivoihinsa, kun ajoittain joku lääkäri on ottanut ennakolta huonon asenteen potilasta kohtaan.
Tämä on todella valitettavaa.
Minulle on yksi psykiatrikin kerran sanonut, että se on kyllä yleisessä tiedossa. Eli psykiatrian puolikin tietää, millaisia ongelmia terveydenhuollossa voi olla, jos on mt-ongelmaa taustalla.
Onneksi näitä asennevammaisia lääkäreitä on pienissä määrin, mutta jo yksikin on liikaa.
Lääkäreitäkin kuitenkin opetetaan kohtelemaan potilaita samanarvoisesti, mutta se ei toteudu aina.
Enkä minä, tai sinä, joka kirjotit tuon tekstin ( 09:00:42 ), ole suinkaan ainoa, jotka tähän ongelmaan olemme törmänneet. Löytyy varmaan paljon muitakin.
Ja vielä jos antaa palautetta tai kritisoi jotenkin, niin vielä enemmän kohtaa syyllistämistä psyykkisistä ongelmista. Jos kertoo, että on saanut huonoa kohtelua, niin saatetaan väittää, että sinä vain luulet niin.
Kyllä ihmisillä se korvien väli toimii, vaikka olisi minkälainen tausta, tai mt-sairautta edelleenkin olemassa. Sairaudet ei poista ihmisyyttä keneltäkään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joskus on myös ammattilaisilla asennevammaa, ei se aina ole potilailla.
Ammattilaisetkin ovat " vain " ihmisiä, ja heitäkin on erilaisia.
Mitään ei tietenkään voi yleistää, yksittäistapauksia joukkoon mahtuu kyllä.Minä olen tehnyt puolentusinaa erilaista onnistunutta valitusta. Niitä on todella helppo tehdä jos vaan on perusteet kunnossa. Suosittelen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen tehnyt puolentusinaa erilaista onnistunutta valitusta. Niitä on todella helppo tehdä jos vaan on perusteet kunnossa. Suosittelen.
Jos olisin valittanut joka kerta, kun olisi ollut ehkä tarpeenkin, ei puoli tusinaa riittäisi mihinkään.
Muutaman valituksen olen vuosien varrella tehnyt, ja täysin aiheesta joka kerta.
Asia, josta valittaa, on pystyttävä todistamaan/todentamaan, ei siitä muuten ole hyötyä.
Jos lääkäri on valehdellut, kun on pomonsa puhutellut häntä valituksen jälkeen, niin vastaus potilaalle on " kun on vain sana sanaa vastaan..". Siinähän on aika selkeää, että lääkäriä uskotaan mieluummin. Tosin sitten on helpompaa, kun valheen pystyy osoittamaan tapahtuneeksi.
Jos alkaisi valituksia " tehtailemaan ", niin kohtelu menisi entistä huonommaksi. Jo parin valituksen jälkeen on saanut huomata, ettei valittamisesta ole oikein pidetty.
Toki aiheesta on aina hyvä valittaa, mutta itse en ainakaan pienemmistä jaksa nähdä vaivaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos jokin lääke ei vie joitakin tiettyjä oireita, vaan vain pahentaa niitä, silloin tehty arvio ja määrätyt lääkkeet ovat olleet vääriä. Näin yksinkertaista se on.
Eihän kukaan järkevä ihminen käytä sellaisia lääkkeitä, jotka joko aiheuttavat merkittävää lisähaittaa, tai pahentavat muita oireita. Ei, vaikka sitä miten perusteltaisiin jonkin toisen "sairauden hoitamisella".
Alalla olevilla tämä on aika tyypillistä ajattelua ja asennoitumista. Että jollekin on annettu jokin mt-diagnoosi, niin se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että kaikki yksilön oireilu johtuisi jostakin mielenterveysongelmasta. Ja alalla vallitsee todella paljon strereotypistä ajattelua, ihmisten kategorisoimista, ja myös valmiiksi otettua asenteellisuuta. En tiedä, onko tästä aiheesta tehty tarpeeksi mitään tutkimuksia, ja laaja-alaisempia galluppeja. Ja liekö tehty edes väitöskirjojakaan. Suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan tietynkaltainen ajattelu, että ei saa kritisoida, eikä tuoda esille epäkohtia, tai vikoja. Se on lähes kuolemansyntiin verrattavissa oleva asia.
Mutta kun en usko, että olen ainoa, jolle on käynyt vastaavalla tavalla. Että päivystystilanteessa tuijotetaan vain mielenterveysoireisiin, etenkin, jos henkilölle on potilashistorian aikana annettu jokin mt-diagnoosi. Diagnoosit ikävä kyllä leimaavat. Ja siksi en suosittele, että kukaan koskaan menee kertomaan mitään mt-oireita edes tk:ssa. Omalla kohdallani ilmeisesti väsymyskin tulkittiin mt-oireeksi. Mutta kun sitä oiretta on muissakin , kuin mt-sairauksissa. Tk: ssa ei aina tehdä riittävän laajoja oirekartoituksia, tai muiden sairauksien poissulkumenetelmiä. Ei välttämättä tehdä perustutkimuksia.
Jotkut elävät illuusioissa, jos kuvittelevat, että terveydenhuollossa tehdään "kaikki aina oikein", tai että toimitaan oikein. Tai että lääkäreillä ei olisi jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Tai uskomus, että se käypähoitosuositus esim. psykoosidiagnosoitujen kohdalla, että heidän pitäisi jotakin lääkettä psykoosien ennaltaehkäisemiseksi on muka oikein.
Itse tein omasta mielestäni aivan oikean päätöksen lopettaa kyseisten "terveyttä ja hyvinvointia muka edistävien" lääkkeiden käytön. Koska ne lääkkeet vain pahensivat omaa vointia ja veivät toimintakyvyn ja ajoivat alkoholismiin.Mutta pelkkä lääkevastaisuus tai lääkkeen sivuvaikutuksista puhuminen ei tee ihmisestä mielenterveyden moniosaajaa.
Rohkeasti väitän, että se asennevamma puskee sieltä esille sillä, whatabautismin määrällä, millä sitä keskustelua yritetään vääntää väkisin niihin lääkkeiden sivuvaikutuksiin.
Törkeimmät tapaukset jopa väittää että se totaalinen kyvyttömyys jutella mielenterveydestä, syy ja seuraus suhteista ja laaja alaisesti hoidosta olisi jotenkin normaali järkevää ihmistä?
Eikö se yhtään ihmetytä, että miksi vain asennevammaiset ihmiset saa sitä huonoa hoitoa niiltä alalta olevilta ihmisiltä, vaikka kaikki muut saa ihan hyvää hoitoa ihan samoilta ihmisiltä, eikä se ole edes pelkkää lääkehoitoa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta pelkkä lääkevastaisuus tai lääkkeen sivuvaikutuksista puhuminen ei tee ihmisestä mielenterveyden moniosaajaa.
Rohkeasti väitän, että se asennevamma puskee sieltä esille sillä, whatabautismin määrällä, millä sitä keskustelua yritetään vääntää väkisin niihin lääkkeiden sivuvaikutuksiin.
Törkeimmät tapaukset jopa väittää että se totaalinen kyvyttömyys jutella mielenterveydestä, syy ja seuraus suhteista ja laaja alaisesti hoidosta olisi jotenkin normaali järkevää ihmistä?
Eikö se yhtään ihmetytä, että miksi vain asennevammaiset ihmiset saa sitä huonoa hoitoa niiltä alalta olevilta ihmisiltä, vaikka kaikki muut saa ihan hyvää hoitoa ihan samoilta ihmisiltä, eikä se ole edes pelkkää lääkehoitoa?Haitan kokeminen aineista ei sulje pois sitä että vaikka kuinka positiivisesti suhtautuisi hoitotahoon, ottaisi kuinka terveydestään vastuuta tai muuta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta pelkkä lääkevastaisuus tai lääkkeen sivuvaikutuksista puhuminen ei tee ihmisestä mielenterveyden moniosaajaa.
Rohkeasti väitän, että se asennevamma puskee sieltä esille sillä, whatabautismin määrällä, millä sitä keskustelua yritetään vääntää väkisin niihin lääkkeiden sivuvaikutuksiin.
Törkeimmät tapaukset jopa väittää että se totaalinen kyvyttömyys jutella mielenterveydestä, syy ja seuraus suhteista ja laaja alaisesti hoidosta olisi jotenkin normaali järkevää ihmistä?
Eikö se yhtään ihmetytä, että miksi vain asennevammaiset ihmiset saa sitä huonoa hoitoa niiltä alalta olevilta ihmisiltä, vaikka kaikki muut saa ihan hyvää hoitoa ihan samoilta ihmisiltä, eikä se ole edes pelkkää lääkehoitoa?Puhutko yleisellä tasolla, vai väitätkö minua lääkevastaiseksi, tai että minulla ei olisi jotakin kokemusta mt-puolen palveluista? Siinä erehdyt aika pahasti. Kokemusta ennätti tulla 25 viimeisen vuoden ajalta. Itselläni ei ole "asennevammaa", mutta sinusta en kyllä tiedä, että miten asia on.
Teksteistäsi päätellen kannatat ilmeisesti pakkohoitoja, terveyttä vahingoittavia ja tuhoavia lääkityksiä, ja että ihmisten elämässä tapahtuneilla asioilla, tai olosuhteilla ei ole mitään merkitystä.
Ilmeisesti myös ihailet sokeasti psykiatreja, tai kyseistä alaa. Et kykene näkemään siellä olevia vikoja ja puutteita. Omasta mielestäsi "kaikki ovat olleet hoitoihinsa tyytyväisiä". Ihmettelen älykkyytesi puutteita. Koska et kykene näkemään asioita riittävän laajassa perspektiivissä. Ja ignooraat tänne kommentoivien ihmisten omakohtaisia kokemuksia, tai heidän näkemyksiään. Empatiaa sinulta ei myöskään löydy.
Kuvittelet ilmeisesti, että suurin osa onm ollut hoitoihinsa tyytyväinen. Olet ilmeisesti myöskin sitten selvänäkijä. Koska mitään todellisia lukuja ei ole olemassa. Suurin osa on äänestänyt omilla jaloillaan, eli lähteneet pois kaikenlaisista psykiatrian palveluista. Ei heidän äänensä ja mielipiteensä missään näy, koska heille ei kohdisteta mitään kyselyjäkään, jos ylipäätään niitä palveluita käyttävillekään. Mutta elä siinä niissä illuusioissa, jos kerran se tuntuu niin hyvältä.
Sitä en tiedä, oletko trolli, mutta kirjoituksistasi voisi kyllä senkin päätelmän.
Silloin, kun sinulta loppuu kyky edes yrittää ymmärtää mt-diagnosoituja, jotka kritisoivat systeemiä, jota et tietenkään hyväksy, tai sitten loppuu sopivien argumenttien löytäminen, alat haukkua toisia. Nimitteleminen on nimittäin sitä. Haukut kommentoijia milloin sairaudentunnottomiksi, psykiatriavastaisiksi, tai asennevammaisiksi. Eivät ne systeemissä olevat valuvia ja puutteet tällä tavalla tule selityiksi, tai kuitatuiksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhutko yleisellä tasolla, vai väitätkö minua lääkevastaiseksi, tai että minulla ei olisi jotakin kokemusta mt-puolen palveluista? Siinä erehdyt aika pahasti. Kokemusta ennätti tulla 25 viimeisen vuoden ajalta. Itselläni ei ole "asennevammaa", mutta sinusta en kyllä tiedä, että miten asia on.
Teksteistäsi päätellen kannatat ilmeisesti pakkohoitoja, terveyttä vahingoittavia ja tuhoavia lääkityksiä, ja että ihmisten elämässä tapahtuneilla asioilla, tai olosuhteilla ei ole mitään merkitystä.
Ilmeisesti myös ihailet sokeasti psykiatreja, tai kyseistä alaa. Et kykene näkemään siellä olevia vikoja ja puutteita. Omasta mielestäsi "kaikki ovat olleet hoitoihinsa tyytyväisiä". Ihmettelen älykkyytesi puutteita. Koska et kykene näkemään asioita riittävän laajassa perspektiivissä. Ja ignooraat tänne kommentoivien ihmisten omakohtaisia kokemuksia, tai heidän näkemyksiään. Empatiaa sinulta ei myöskään löydy.
Kuvittelet ilmeisesti, että suurin osa onm ollut hoitoihinsa tyytyväinen. Olet ilmeisesti myöskin sitten selvänäkijä. Koska mitään todellisia lukuja ei ole olemassa. Suurin osa on äänestänyt omilla jaloillaan, eli lähteneet pois kaikenlaisista psykiatrian palveluista. Ei heidän äänensä ja mielipiteensä missään näy, koska heille ei kohdisteta mitään kyselyjäkään, jos ylipäätään niitä palveluita käyttävillekään. Mutta elä siinä niissä illuusioissa, jos kerran se tuntuu niin hyvältä.
Sitä en tiedä, oletko trolli, mutta kirjoituksistasi voisi kyllä senkin päätelmän.
Silloin, kun sinulta loppuu kyky edes yrittää ymmärtää mt-diagnosoituja, jotka kritisoivat systeemiä, jota et tietenkään hyväksy, tai sitten loppuu sopivien argumenttien löytäminen, alat haukkua toisia. Nimitteleminen on nimittäin sitä. Haukut kommentoijia milloin sairaudentunnottomiksi, psykiatriavastaisiksi, tai asennevammaisiksi. Eivät ne systeemissä olevat valuvia ja puutteet tällä tavalla tule selityiksi, tai kuitatuiksi." vai väitätkö minua...? "
Taas oli joku, joka otti itseensä.
Kun ei näistä kirjoituksista kannata vetää mitään henkilökohtaisia herneitä.
Itse olen kyllä samaa mieltä kuin sinäkin, että arvostella saa, myös niitä lääkehaittoja.
Se, että on monia, jotka eivät ole välttämättä itse niin syvälle psykiatriaan joutuneet sukeltamaan, kertoo siitä, ettei heillä ole niin paljon kokemusta kuin heillä, jotka ovat käyneet kovan prässin läpi.
Ja asenteissa on aivan varmasti isojakin vaihteluita, puolin ja toisin, sekä ammattilaisissa, että potilaissa/asiakkaissa.
Olen sitä mieltä, että kyllä mielipiteet pitäisi olla lupa kertoa ilman, että joku alkaa heti väittämään sairaudentunnottomaksi tai sairaaksi.
Asiat eivät ole koskaan ihan mustavalkoisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" vai väitätkö minua...? "
Taas oli joku, joka otti itseensä.
Kun ei näistä kirjoituksista kannata vetää mitään henkilökohtaisia herneitä.
Itse olen kyllä samaa mieltä kuin sinäkin, että arvostella saa, myös niitä lääkehaittoja.
Se, että on monia, jotka eivät ole välttämättä itse niin syvälle psykiatriaan joutuneet sukeltamaan, kertoo siitä, ettei heillä ole niin paljon kokemusta kuin heillä, jotka ovat käyneet kovan prässin läpi.
Ja asenteissa on aivan varmasti isojakin vaihteluita, puolin ja toisin, sekä ammattilaisissa, että potilaissa/asiakkaissa.
Olen sitä mieltä, että kyllä mielipiteet pitäisi olla lupa kertoa ilman, että joku alkaa heti väittämään sairaudentunnottomaksi tai sairaaksi.
Asiat eivät ole koskaan ihan mustavalkoisia.Ehkei hän välttämättä ottanut itseensä vaan kertoi vaan mielipiteensä sinusta ja kirjoituksistasi.
Eikö se ole sallittua, vai otitko kenties itseesi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkei hän välttämättä ottanut itseensä vaan kertoi vaan mielipiteensä sinusta ja kirjoituksistasi.
Eikö se ole sallittua, vai otitko kenties itseesi?En ottanut itseeni, hän ei edes kommentoinut minun tekstejäni.
Miten itse tulkitset, jos joku kysyy " väititkö että minä ? " ? Siinähän toinen kuvittelee, että häntä olisi syytetty jostain. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhutko yleisellä tasolla, vai väitätkö minua lääkevastaiseksi, tai että minulla ei olisi jotakin kokemusta mt-puolen palveluista? Siinä erehdyt aika pahasti. Kokemusta ennätti tulla 25 viimeisen vuoden ajalta. Itselläni ei ole "asennevammaa", mutta sinusta en kyllä tiedä, että miten asia on.
Teksteistäsi päätellen kannatat ilmeisesti pakkohoitoja, terveyttä vahingoittavia ja tuhoavia lääkityksiä, ja että ihmisten elämässä tapahtuneilla asioilla, tai olosuhteilla ei ole mitään merkitystä.
Ilmeisesti myös ihailet sokeasti psykiatreja, tai kyseistä alaa. Et kykene näkemään siellä olevia vikoja ja puutteita. Omasta mielestäsi "kaikki ovat olleet hoitoihinsa tyytyväisiä". Ihmettelen älykkyytesi puutteita. Koska et kykene näkemään asioita riittävän laajassa perspektiivissä. Ja ignooraat tänne kommentoivien ihmisten omakohtaisia kokemuksia, tai heidän näkemyksiään. Empatiaa sinulta ei myöskään löydy.
Kuvittelet ilmeisesti, että suurin osa onm ollut hoitoihinsa tyytyväinen. Olet ilmeisesti myöskin sitten selvänäkijä. Koska mitään todellisia lukuja ei ole olemassa. Suurin osa on äänestänyt omilla jaloillaan, eli lähteneet pois kaikenlaisista psykiatrian palveluista. Ei heidän äänensä ja mielipiteensä missään näy, koska heille ei kohdisteta mitään kyselyjäkään, jos ylipäätään niitä palveluita käyttävillekään. Mutta elä siinä niissä illuusioissa, jos kerran se tuntuu niin hyvältä.
Sitä en tiedä, oletko trolli, mutta kirjoituksistasi voisi kyllä senkin päätelmän.
Silloin, kun sinulta loppuu kyky edes yrittää ymmärtää mt-diagnosoituja, jotka kritisoivat systeemiä, jota et tietenkään hyväksy, tai sitten loppuu sopivien argumenttien löytäminen, alat haukkua toisia. Nimitteleminen on nimittäin sitä. Haukut kommentoijia milloin sairaudentunnottomiksi, psykiatriavastaisiksi, tai asennevammaisiksi. Eivät ne systeemissä olevat valuvia ja puutteet tällä tavalla tule selityiksi, tai kuitatuiksi.Oletko milloin viimeksi kysynyt näiltä ihmisiltä, mitä he ovat mieltä pakkohoidosta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhutko yleisellä tasolla, vai väitätkö minua lääkevastaiseksi, tai että minulla ei olisi jotakin kokemusta mt-puolen palveluista? Siinä erehdyt aika pahasti. Kokemusta ennätti tulla 25 viimeisen vuoden ajalta. Itselläni ei ole "asennevammaa", mutta sinusta en kyllä tiedä, että miten asia on.
Teksteistäsi päätellen kannatat ilmeisesti pakkohoitoja, terveyttä vahingoittavia ja tuhoavia lääkityksiä, ja että ihmisten elämässä tapahtuneilla asioilla, tai olosuhteilla ei ole mitään merkitystä.
Ilmeisesti myös ihailet sokeasti psykiatreja, tai kyseistä alaa. Et kykene näkemään siellä olevia vikoja ja puutteita. Omasta mielestäsi "kaikki ovat olleet hoitoihinsa tyytyväisiä". Ihmettelen älykkyytesi puutteita. Koska et kykene näkemään asioita riittävän laajassa perspektiivissä. Ja ignooraat tänne kommentoivien ihmisten omakohtaisia kokemuksia, tai heidän näkemyksiään. Empatiaa sinulta ei myöskään löydy.
Kuvittelet ilmeisesti, että suurin osa onm ollut hoitoihinsa tyytyväinen. Olet ilmeisesti myöskin sitten selvänäkijä. Koska mitään todellisia lukuja ei ole olemassa. Suurin osa on äänestänyt omilla jaloillaan, eli lähteneet pois kaikenlaisista psykiatrian palveluista. Ei heidän äänensä ja mielipiteensä missään näy, koska heille ei kohdisteta mitään kyselyjäkään, jos ylipäätään niitä palveluita käyttävillekään. Mutta elä siinä niissä illuusioissa, jos kerran se tuntuu niin hyvältä.
Sitä en tiedä, oletko trolli, mutta kirjoituksistasi voisi kyllä senkin päätelmän.
Silloin, kun sinulta loppuu kyky edes yrittää ymmärtää mt-diagnosoituja, jotka kritisoivat systeemiä, jota et tietenkään hyväksy, tai sitten loppuu sopivien argumenttien löytäminen, alat haukkua toisia. Nimitteleminen on nimittäin sitä. Haukut kommentoijia milloin sairaudentunnottomiksi, psykiatriavastaisiksi, tai asennevammaisiksi. Eivät ne systeemissä olevat valuvia ja puutteet tällä tavalla tule selityiksi, tai kuitatuiksi.No puhutaas nyt yleisellä tasolla. Jos ihminen tai ihmiset ovat täysin haluttomia hankkimaan mitään tietoa tai ymmärtämään mitään premisseistä, syy seuraus suhteista, ja ylipäätään mitään kokonaisuutta mielenterveydestä tai siihen liittyvästä hoidosta. Vaan vääntää sen keskustelun vain yhteen asiaan.
Niin eihän vuodet tai vuosikymmenet kerro siinä muusta kuin sen asenneongelman pituudesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No puhutaas nyt yleisellä tasolla. Jos ihminen tai ihmiset ovat täysin haluttomia hankkimaan mitään tietoa tai ymmärtämään mitään premisseistä, syy seuraus suhteista, ja ylipäätään mitään kokonaisuutta mielenterveydestä tai siihen liittyvästä hoidosta. Vaan vääntää sen keskustelun vain yhteen asiaan.
Niin eihän vuodet tai vuosikymmenet kerro siinä muusta kuin sen asenneongelman pituudesta.Minä puhun omalla kohdallani, omalla tasolla.
Yli kahdenkymmenen vuoden psykiatrian " uraputken ", siis potilaana, läpi käyneenä, tapahtui itsessäni iso muutos. Tai sanoisinko suoraan, että sen oli tapahduttava.
Mistään ei olisi tullut mitään, lopputulos ei olisi ollut niin hyvä kuin se lopulta oli, vain ja ainoastaan sen takia, että minun itseni oli muutettava omaa asennettani.
Kaikkihan eivät halua ymmärtää, eikä hyväksyä sitä mitä tarkoitan, mutta niin se vain on.
( Olen kyllä vähän salaa ylpeäkin siitä, että selvisin lopulta. ) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No puhutaas nyt yleisellä tasolla. Jos ihminen tai ihmiset ovat täysin haluttomia hankkimaan mitään tietoa tai ymmärtämään mitään premisseistä, syy seuraus suhteista, ja ylipäätään mitään kokonaisuutta mielenterveydestä tai siihen liittyvästä hoidosta. Vaan vääntää sen keskustelun vain yhteen asiaan.
Niin eihän vuodet tai vuosikymmenet kerro siinä muusta kuin sen asenneongelman pituudesta.Aloituksessa kyllä kysytään, että mitä iltalehden artikkeli SSRI-lääkkeisiin liittyen koski. Ja sana "haitta" mainitaan jo keskustelun aloituksessa. Silloinhan tarkoitus on nimenomaan keskustella lääkkeiden haittavaikutuksista ja keskusteluun osallistujat kertovat omia näkemyksiään.
Miksi siis ylipäätään osallistut tähän keskusteluun, jos kerran aihe ei sinua miellytä?
Itse asiassa tästä asiastahan keskustellaan aivan liian vähän mediassa ja vielä vähemmän alalla olevien parissa. Mikä on sikäli erikoista ja hyvin kummallista. Koska lääkkeiden aiheuttamat haitttojen pitäisi kiinnostaa alalla olevia. Mutta ainakin itselleni tuli sen 25 vuoden aikana se kuva, että jostakin syystä alalla olevat vähättelevät systemaattisesti potilaiden kertomia asioita, etenkin lääkkeisiin ja niiden käyttöön liittyen. Sama koskee myös potilaiden asemaa ja heidän kohteluaan muutenkin. Ja myös ihmisoikeuksiin liittyviä rikkomuksia.
Jos lääkkeiden aiheuttamat haitat eivät kiinnosta, niin sellaisten henkilöiden pitää etsiä itselleen muuta tekemistä, kuin lähteä nillittämään tälle palstalle. Edelleenkin ihmettelen tuota, että mitä sinä tähän keskusteluosioon tulet, jos et kerran edes pidä kyseisestä aiheesta. Itse en osallistu koskaan sellaisiin keskusteluihin, joihin en halua ottaa osaa, tai en kykenisi käyttäytymään asiallisesti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No puhutaas nyt yleisellä tasolla. Jos ihminen tai ihmiset ovat täysin haluttomia hankkimaan mitään tietoa tai ymmärtämään mitään premisseistä, syy seuraus suhteista, ja ylipäätään mitään kokonaisuutta mielenterveydestä tai siihen liittyvästä hoidosta. Vaan vääntää sen keskustelun vain yhteen asiaan.
Niin eihän vuodet tai vuosikymmenet kerro siinä muusta kuin sen asenneongelman pituudesta.Joo, kyllä minä käytin mt-palveluita ainakin tietyin väliajoin ja lääkkeitäkin käytin yli 20 vuotta. Huom. 20 vuotta! Ihan riittävä aika minusta, eikö totta? Kunnes koin heräämisen, ja valaistumisen, että miksi minä niitä lääkkeitä käyttäisin, kun vointi ei muuttunut, väsymys ja lihasheikkoudet pahenivat, toimintakyky oli vain 20%: ttia ja alkoholisoiduin siinä sivussa.
Muutos lähtee kyseenalaistamisesta, että ei usko sokeasti muiden ulkoapäin tulevien uskomusten mukaisesti. Tällä tarkoitan hoitoalalla olevien, vahvasti asenteellisuuteen pohjautuvien uskomusten kritisoimista. Että psykoosidiagnoosin saaneen tulisi joidenkin hoitoalalla olevien "pelkojen" ( uusien psykoosien ennalta ehkäisemiseksi )vuoksi syödä omaa hyvinvointia ja terveyttä alaspäin vieviä ja lisäsairauksia aiheuttavia lääkkeitä. Otan muuten mieluummin senkin riskin, että niin sattuisi käymään. Mutta ainakin toistaiseksi menee kiitos ihan hyvin.
Ja en halua dementoitua 20 vuotta ennenaikaisesti. Haluaisitko sinä, että niin tapahtuisi itsellesi? Koska riski dementoitua ennenaikaisesti, tietyn geenitaustan omaavana on olemassa. Se on asia, jota ei voi sivuuttaa ja jättää huomiotta. Jos joku, oli se sitten sairaanhoitaja, tai lääkäri toimii jonkun terveyttä alaspäin vievällä, tai heikentävällä tavalla, että se aiheuttaisi jonkin muun sairauden puhkeamisen henkilöllä ja edesvastuutonta ja epäeettistä. Etenkin, jos on kyseisellä hoitoalalla. Kenellä se asenneongelma on, sinulla vai minulla? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloituksessa kyllä kysytään, että mitä iltalehden artikkeli SSRI-lääkkeisiin liittyen koski. Ja sana "haitta" mainitaan jo keskustelun aloituksessa. Silloinhan tarkoitus on nimenomaan keskustella lääkkeiden haittavaikutuksista ja keskusteluun osallistujat kertovat omia näkemyksiään.
Miksi siis ylipäätään osallistut tähän keskusteluun, jos kerran aihe ei sinua miellytä?
Itse asiassa tästä asiastahan keskustellaan aivan liian vähän mediassa ja vielä vähemmän alalla olevien parissa. Mikä on sikäli erikoista ja hyvin kummallista. Koska lääkkeiden aiheuttamat haitttojen pitäisi kiinnostaa alalla olevia. Mutta ainakin itselleni tuli sen 25 vuoden aikana se kuva, että jostakin syystä alalla olevat vähättelevät systemaattisesti potilaiden kertomia asioita, etenkin lääkkeisiin ja niiden käyttöön liittyen. Sama koskee myös potilaiden asemaa ja heidän kohteluaan muutenkin. Ja myös ihmisoikeuksiin liittyviä rikkomuksia.
Jos lääkkeiden aiheuttamat haitat eivät kiinnosta, niin sellaisten henkilöiden pitää etsiä itselleen muuta tekemistä, kuin lähteä nillittämään tälle palstalle. Edelleenkin ihmettelen tuota, että mitä sinä tähän keskusteluosioon tulet, jos et kerran edes pidä kyseisestä aiheesta. Itse en osallistu koskaan sellaisiin keskusteluihin, joihin en halua ottaa osaa, tai en kykenisi käyttäytymään asiallisesti.Vaikka onkin kyse haitoista, on kai muillakin oikeus mielipiteensä tuoda julki ?
Oletko itse vain hiljaa, jos olet eri mieltä joistain asioista, mitä muut mahdollisesti kertovat/sanovat ?
Koskien mitä tahansa asiaa, on aina olemassa eriäviä mielipiteitä. Toiset puolustelevat, toiset syyttelevät.
Itse ymmärrän, että haitoista valitetaan, ja käydään keskustelua, toki se on hyvä asia. Ja olen itsekin kokenut lääkehaittoja, enimmäkseen silloin, kun niitä käytin. Jälkeenpäin ei enää samanlaisia haittoja ole, vaikka neurologista ongelmaa, monihermosairaus, onkin jäänyt/tullut jäädäkseen.
Pääsen itse helpommalla, kun en pohdi mikä on aiheuttanut mitäkin, mistä mikäkin johtuu, vaan keskityn pärjäämään elämässäni jäljelle jääneen haitan kanssa. Ei ole henkisesti helppoa, kun on fysiikan, liikkumisen kanssa vaikeuksia, mutta pärjättävä on. Ja koen sen helpommaksi, kun en kaivele siihen johtaneita syitä, vaikkakin tiedossa ne on, enkä koe tarpeelliseksi hakea syyllisiäkään kaikkeen, mitä hyötyä siitä olisi ? Ei mitään.
Toki kuka vaan voi, ja saa, keskustella mitä, ja mistä vaan niin paljon kuin haluaa. Mutta olisi hyvä suvaita myös se, että jotkut voivat olla asioista eri mieltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, kyllä minä käytin mt-palveluita ainakin tietyin väliajoin ja lääkkeitäkin käytin yli 20 vuotta. Huom. 20 vuotta! Ihan riittävä aika minusta, eikö totta? Kunnes koin heräämisen, ja valaistumisen, että miksi minä niitä lääkkeitä käyttäisin, kun vointi ei muuttunut, väsymys ja lihasheikkoudet pahenivat, toimintakyky oli vain 20%: ttia ja alkoholisoiduin siinä sivussa.
Muutos lähtee kyseenalaistamisesta, että ei usko sokeasti muiden ulkoapäin tulevien uskomusten mukaisesti. Tällä tarkoitan hoitoalalla olevien, vahvasti asenteellisuuteen pohjautuvien uskomusten kritisoimista. Että psykoosidiagnoosin saaneen tulisi joidenkin hoitoalalla olevien "pelkojen" ( uusien psykoosien ennalta ehkäisemiseksi )vuoksi syödä omaa hyvinvointia ja terveyttä alaspäin vieviä ja lisäsairauksia aiheuttavia lääkkeitä. Otan muuten mieluummin senkin riskin, että niin sattuisi käymään. Mutta ainakin toistaiseksi menee kiitos ihan hyvin.
Ja en halua dementoitua 20 vuotta ennenaikaisesti. Haluaisitko sinä, että niin tapahtuisi itsellesi? Koska riski dementoitua ennenaikaisesti, tietyn geenitaustan omaavana on olemassa. Se on asia, jota ei voi sivuuttaa ja jättää huomiotta. Jos joku, oli se sitten sairaanhoitaja, tai lääkäri toimii jonkun terveyttä alaspäin vievällä, tai heikentävällä tavalla, että se aiheuttaisi jonkin muun sairauden puhkeamisen henkilöllä ja edesvastuutonta ja epäeettistä. Etenkin, jos on kyseisellä hoitoalalla. Kenellä se asenneongelma on, sinulla vai minulla?Edelliseen tekstiin pari korjausta ja lisäystä. Jos joku, oli se sitten sairaanhoitaja, tai lääkäri hoitaa potilasta sellaisilla tavoilla, tai määräämillään hoidoilla, tai lääkkeillä, ja hoitotaho toimii jonkun henkilön terveyttä alaspäin vievällä, heikentävällä tavalla, joka aiheuttaa jonkin muun vakavan sairauden puhkeamisen kyseisellä henkilöllä, se on edesvastuutonta, ja epäeettisesti toimittu.
Jo useamman vuosikymmen ajan potilaita on hoidettu, etenkin julkisella puolella, lähinnä pääasiallisesti diagnosoimalla, kategorisoimalla ja lääkkeillä. Pääpaino on ollut lähes kokonaan lääkityksissä. Jos joku ei tuota tiedä, niin ei ole ollut systeemissä koskaan millään tavalla mukana, ei joko potilaana, tai hoitohenkilöstöön kuuluvana. Vain ne, jotka ovat olleet systeemissä mukana tietävät kyllä nämä asiat. Nk. esim. minä.
Lääkkeiden aiheuttamia potilaalle aiheutuvia haittoja ja kärsimyksiä vähätellään ja ignoorataan systeemissä.
Mitään sellaista lääkettä ei pidä mennä määräämään, joka aiheuttaa lisäsairauksia niitä käyttäville.
Eikä pidä mennä suosittelemaan kenellekään, että "Mene hakemaan itsellesi apua mt-palveluista". Koska useimmilla lääkkeillä on enemmän haitta, kuin hyötyvaikutuksia. Ainakaan niitä ei pidä käyttää pitkäaikaisesti, eli koko elämänaikaa.
Ja jos ei joku ei ymmärtänyt, niin kyseinen aihe, eli lääkkeiden haittavaikutukset, on oikeasti tärkeä. Koska suurimmaksi osaksi, etenkin julkisella puolella potilaita hoidetaan lääkkeillä. Tuliko tämä asia nyt selväksi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloituksessa kyllä kysytään, että mitä iltalehden artikkeli SSRI-lääkkeisiin liittyen koski. Ja sana "haitta" mainitaan jo keskustelun aloituksessa. Silloinhan tarkoitus on nimenomaan keskustella lääkkeiden haittavaikutuksista ja keskusteluun osallistujat kertovat omia näkemyksiään.
Miksi siis ylipäätään osallistut tähän keskusteluun, jos kerran aihe ei sinua miellytä?
Itse asiassa tästä asiastahan keskustellaan aivan liian vähän mediassa ja vielä vähemmän alalla olevien parissa. Mikä on sikäli erikoista ja hyvin kummallista. Koska lääkkeiden aiheuttamat haitttojen pitäisi kiinnostaa alalla olevia. Mutta ainakin itselleni tuli sen 25 vuoden aikana se kuva, että jostakin syystä alalla olevat vähättelevät systemaattisesti potilaiden kertomia asioita, etenkin lääkkeisiin ja niiden käyttöön liittyen. Sama koskee myös potilaiden asemaa ja heidän kohteluaan muutenkin. Ja myös ihmisoikeuksiin liittyviä rikkomuksia.
Jos lääkkeiden aiheuttamat haitat eivät kiinnosta, niin sellaisten henkilöiden pitää etsiä itselleen muuta tekemistä, kuin lähteä nillittämään tälle palstalle. Edelleenkin ihmettelen tuota, että mitä sinä tähän keskusteluosioon tulet, jos et kerran edes pidä kyseisestä aiheesta. Itse en osallistu koskaan sellaisiin keskusteluihin, joihin en halua ottaa osaa, tai en kykenisi käyttäytymään asiallisesti.Onko kukaan täällä edes lukenut sitä artikkelia?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa että suurin osa saa avun jos niiden number needed to treat,NNT luku,jossa yksi 7-8:sta saa hyödyn. Hyöty ei sulje haittaa pois, jos mietitään pitemmällä aikavälillä tapahtuvaa hoitoa jossa potilas on heikon pitkäaikaistutkimuksen valossa osa ei kontrolloitua lääketutkimusta. Onneksi olkoon niille ssri aineiden harmien vähättelijöille joilta puretaan aine miten sattuu ja saatte pitkäkestoista neurologista tai hermostollista harmia jossa hermosto on epätasapaonotilassa. Olette ansainneet joka harmin vähättelemällä harmeja.
Että yleensä ihmiset joilla ei ole lääketieteen koulutusta edes, kirjoittelevat artikkeleita niistä. Ja mitä tulee lääkkeiden apuun niin se on hyvällä mallilla, ihmiset tuntevat että lääke auttaa heidän masennuksensa. Joten jos nyt jokunen sekaäyttöjä voi huonosti niin se ei tarkoita että kaikki voivat huonosti .kun lääke otetaan kuten on sanottu, niin se myös auttaa.
Jantäällä palstalla ei ole asiantuntijoita edes näistä asioista .
Joten paras kun ei edes keskustella siitä mistä on hyvin suopeat tiedot. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka onkin kyse haitoista, on kai muillakin oikeus mielipiteensä tuoda julki ?
Oletko itse vain hiljaa, jos olet eri mieltä joistain asioista, mitä muut mahdollisesti kertovat/sanovat ?
Koskien mitä tahansa asiaa, on aina olemassa eriäviä mielipiteitä. Toiset puolustelevat, toiset syyttelevät.
Itse ymmärrän, että haitoista valitetaan, ja käydään keskustelua, toki se on hyvä asia. Ja olen itsekin kokenut lääkehaittoja, enimmäkseen silloin, kun niitä käytin. Jälkeenpäin ei enää samanlaisia haittoja ole, vaikka neurologista ongelmaa, monihermosairaus, onkin jäänyt/tullut jäädäkseen.
Pääsen itse helpommalla, kun en pohdi mikä on aiheuttanut mitäkin, mistä mikäkin johtuu, vaan keskityn pärjäämään elämässäni jäljelle jääneen haitan kanssa. Ei ole henkisesti helppoa, kun on fysiikan, liikkumisen kanssa vaikeuksia, mutta pärjättävä on. Ja koen sen helpommaksi, kun en kaivele siihen johtaneita syitä, vaikkakin tiedossa ne on, enkä koe tarpeelliseksi hakea syyllisiäkään kaikkeen, mitä hyötyä siitä olisi ? Ei mitään.
Toki kuka vaan voi, ja saa, keskustella mitä, ja mistä vaan niin paljon kuin haluaa. Mutta olisi hyvä suvaita myös se, että jotkut voivat olla asioista eri mieltä."Ei ole henkisesti helppoa, kun on fysiikan, liikkumisen kanssa vaikeuksia, mutta pärjättävä on. Ja koen sen helpommaksi, kun en kaivele siihen johtaneita syitä"
Tämä on sinun selviytymistarinasi. Jos olet eri mieltä asioista sen vuoksi, että jollakin on erilaiset ongelmat ja häntä kiinnostaa selvittää niitä, niin vertaat kahta aivan erilaista tilannetta.
Joten olet siis eri mieltä asioista, siksi että on olemassa aivan eri asioita jotka olet nyt niputtanut samaan laatikoon ja koitat hämmentää niitä samalla kauhalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paws eli protracted withdrawal on todellinen ilmiö. Vieroitusongelmia koki myös aiheen tutkoja joka on kirjoittanut aiheesta Maudsley Deprescribing kirjan koska koki purussa ongelmia mitä hän ei psykiatrian koulutuksesssan ollut kohdannut.
Lääkepaketeissa riskitekijänä vieroitusoireille nähdään pitkä käyttöaika ja isot annokset.
Seksuaaliset häiriöt (orgasmi,tuntohäiriöt, hakuttomyys jne)koskee niin naisia kuin miehiä ja uskon että Iltiksen juttu käsittelee juuri niitä. Pienellä määrällä nämä ei korjaudu käytän loputtua. Kyse on pssd:stä. Jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli merkintä paketteihin v 2019 EMAn eli Euroopan lääkeviraston toimesta.
Potilaat ansaitsee tehdä informoidun suostumuksenEi ole kaikilla niitä seksuaalisia ongelmia liioin , naisilla hyvin harvoin.mutta itse masennus ja miten syvä se on tekee myös sen haluttomuuden . Ja jos parantunut täysin ja alkaa vähentämään lääkkeitä niin ei tule mitään vieroitus oireita. Ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavalla lääkkeisiin, ja jos jo pelkää kun alkaa niitä syömään niin ei ihme jos epäonnistuu. .
Niin että kokemukset lääkkeistä ovat yksilöllisiä jokaisella.
Siksi on tärkeää ettei yleistetä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että yleensä ihmiset joilla ei ole lääketieteen koulutusta edes, kirjoittelevat artikkeleita niistä. Ja mitä tulee lääkkeiden apuun niin se on hyvällä mallilla, ihmiset tuntevat että lääke auttaa heidän masennuksensa. Joten jos nyt jokunen sekaäyttöjä voi huonosti niin se ei tarkoita että kaikki voivat huonosti .kun lääke otetaan kuten on sanottu, niin se myös auttaa.
Jantäällä palstalla ei ole asiantuntijoita edes näistä asioista .
Joten paras kun ei edes keskustella siitä mistä on hyvin suopeat tiedot.Voi kiesus mikä trolli. Sekakäytöstähän ne SSRI-aineiden ongelmat johtuu xD
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No siis jos näet että SSRI-lääkkeet suojaa itsemurhalta. Itse en ole ihan samaa mieltä kokemukseni kanssa jossa vieroitus laukaisi järkyttäviä itsemurha-ajatuksia ja olen kokenut esim akatisian. Jos SSRI-lääkkeet pelastaa itsemurhalta mutta asia ei välttämättä ole näin
Siis sinulla oli masennus jäljellä kun aloitit vieroituksen. Monella on parikin vuotta lopettamisen jälkeen pieni tuki annos lääkkeestä ,niin että näissäkin asioissa on todella myös positiivisia potilaita, siksipä ei pitäisi yleistää luullen että jos itse ei pääse itårti lääkkeestä että niin on kaikilla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen mitä tässä pari vuotta olen seurannut lähikauppani ikkunasta, niin joka päivä on joku terveyteen liittyvä lööppi ja klikki otsikko. "Nämä kolme vaarallista tapaa..."
Siksipä ne kirjoittelevat lööppejä kun tietävät että Suomessa on niin paljon masennuspotilaita ja usein laittavat artikkelit maksumuurin taakse , mutta sairaat oikein imee itseensä näitä juttuja !siksi maksavat saadakseen lukea että onko minun lääkkeeni niissä jutuissa mukana. Se on myyntitekniikan, ja journalisteilla ei ole lääketieteellistä koulutusta. Kajos olisi niin sellaisia juttuja ei edes kirjoitettaisi,leikitään ainoastaan ihmisten peloilla ja paniikki kohtauksilla. Ja taas joku maksaa peloissaan . Että näkee mitä salaisuuksia artikkeli pitää sisällään. . Pitäisi osata luottaa lääkärinsä ja ei haksahdella kaiken mailman humbuukijuttihin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se kokonaismäärä lääkkeistä haittoja saaneiden osalta on todennäköisesti suurempi. Kyse ei ole vain yksittäisistä yksilöistä. Todellisia ja oikeita lukujahan ei edes tiedetä. Koska tarpeeksi laajoja kyselyitäkään ei ole tehty ja järjestetty,
Lisäksi vaikka joku olisikin, ja on varmasti tehnytkin asiasta huomautuksia, niitä ei ole hoitotahon puolella noteerattu. Koska koko systeemi perustuu siihen, että hoidetaan jotakin mielenterveyssairautta ja silloin kaikki hoitopäätökset ja lääkemääräykset on pohjattu niihin, mahdollisista haitoista välittämättä. Ja kaikki perustellaan "sairauden hoitamisella".Jaa että luulet niin! Minä taas tiedän että enemmistöllä ei ole viåaikeuksia lääkkeiden kanssa mitenkään. Moni on kiittänyt avusta jälkeen päin ja sanonut että hentodwlla luulivat ettei olo tule koskaan enää normaaliksi .niin että niitä syö paljon isompi joukko kun osaat edes kuvitella .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syyrä vain ihmisiä tyhmäksi. Mutta niin on psykiatriankin työntekijät typeriä. Viimeksikin osastolla ollessa joku hoitotyöntekijä suositteli aineita aivokemioita tasapainottamaan. Heillä ei ole mitään näyttöä että on tarve tasapainottaa aivokemioita tai mitään vajavuutta aivojen kemiallisessa sähköisessä toiminnassa mille löytyisi todiste että lääkkeet aivoterveellisellä tavalla pitemmälläkin tähtäimellä korjaa sitä.
Väärät perusteet suositella ihmisille lääkkeitä terveydenhuollon työntekijöiden toimesta ja informoidun suostumuksen puute ei tee ihmisistä tyhmiä.
Lääkeyhtiöiden osalta on todisteita että he on
A) Löytäneet mpkartoituksissa ihmistem huolia että nämä aineet aiheuttaa riippuvuutta. Kampanjoineet sen eteen että ei aiheuta informoidakseen lääkäreitä mutta eivät ole kertoneet vieroitusoireista ja dependencestä
B) on dataa että jotkut lääkeyhtiöt on peitelleet lopetukseen liittyviä ongelmia, on esim löytynyt yjtiön sisäinen suositus kuinka aiheeseen vain voidaan vastata jos kysytään mutta siitä ei pyritä informoimaan sitä piilossa pitäen.No mistä luulet että johtuu se ettei kaikki saa mitään vieroitusoireita , tarkoitan tässä SSRI lääkkeitä enkä mitään neuroleptejä . Siis se on todiste että ihmiset voivat lopettaa lääkkeen käytön kun ovat kylliksi vahvoja tekemään sen.
Masennuksen laatukin varmaan vaikuttaa. Jos on keskivaikea masennus niin pääsee irti lääkkeistään vähennys systeemillä mutta vaikea masennus vaati pidemmän hoidon.
Sitten on yritettävä itsekkin noudattaa niitä neuvoja miten on sanottu vastaan otolla .
Aivojen tulee saada uusiavirikkeitä esin voi lukea jännän kirjan. Mennä lenkille , nostella puntteja sillä ei sitä vaan voi istua ja odottaa koska masennus menee ohitse Jaan antaa aivoille virikkeitä . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että potilaan oireet on tulkittu jo päivystystilanteessa virheellisesti."
Ou jees, kyllä vaan.
Minä kävin 30 vuotta hakemassa apua julkisesta terveydenhoidosta. Sain kolmen minuutin diagnooseja siitä että tarvitsen masennuslääkitystä, sain lähetettä psykiatriseen hoitoon ym ym. Joku saattoi ottaa perusverikokeet ja kun niissä ei näkynyt mitään ihmeellistä, ongelma täytyi johtua mielenterveydestä. Loppuvaiheessa maksa-arvoni oli koholla, mutta sekin kuitattiin sillä, että oletettiin että käytän liikaa alkoholia. Kerroin juoneeni 8 tölkkiä olutta vuoden aikana, mutta kommenttini ohitettiin täysin.
Kieltäydyin kohteliaasti näistä mielenterveys hoidoista koska tiesin koko ajan että elimistössäni on jotain pielessä. Ketään tämä asia ei kuitenkaan kiinnostanut, kun asiasta aloin kertomaan. Saatettiin jopa puhua päälle kesken lauseen "noilla asioille ei ole mitään merkitystä".
Lopulta kun olin niin huonossa kunnossa että pyörtyilin ja jaksaminen oli melkein nollassa, keksin mistä on kysymys. Minulla on keliakia.
Kiitos vaan terveydenhuollolle, asiaani käsitteli vuosien varrella varmaan likemmä 30 lääkäriä eikä kenellekään tullut muuta mieleen kuin tulkita ongelmani mielenterveydestä johtuviksi, ihan sen vuoksi, että minulla oli huono olo.
Jäi aika paljon elämässä tekemättä, jäi palkkasaatavia ja eläkkeitä noin miljoonan edestä saamatta koska en juurikaan pystynyt käymään töissä. Mitään tukea en tietenkään saanut koska en suostunut vääriin diagnooseihin ja hoitoihin.Ihan niin oli minun parhaalla ystävälläni ei muka vikaa löytynyt, vaan kun pökertyi töissä niin joutui sairaalaan ja keliakia oli diagnoosi. Hän muutti heti ruokavalionsa ja hänestä tuli iloinen ihminen taas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ei ole henkisesti helppoa, kun on fysiikan, liikkumisen kanssa vaikeuksia, mutta pärjättävä on. Ja koen sen helpommaksi, kun en kaivele siihen johtaneita syitä"
Tämä on sinun selviytymistarinasi. Jos olet eri mieltä asioista sen vuoksi, että jollakin on erilaiset ongelmat ja häntä kiinnostaa selvittää niitä, niin vertaat kahta aivan erilaista tilannetta.
Joten olet siis eri mieltä asioista, siksi että on olemassa aivan eri asioita jotka olet nyt niputtanut samaan laatikoon ja koitat hämmentää niitä samalla kauhalla.Joo, nimenomaan minun selviytymistarinani, en voi kertoa kenenkään toisen selviytymistarinaa.
Olen joistain asioista eri mieltä, mutta tietenkin ymmärrän, että ihmiset ovat asioista eri mieltä. Jokaisella on omanlaisensa ongelmat, jotka he kokevat itse, muut eivät voi tietää, miltä heistä milloinkin tuntuu. Jokaisella on myös omanlaisensa selviytymiskeinot, se mikä käy yhdelle, ei välttämättä käy toiselle.
Enkä vertaile yhtään mitään, juurikin sen takia, koska monet ovat eri mieltä näistä.
Ihmisillä on täysi oikeus kertoa omat mielipiteensä, ja omat tuntemuksensa, kukapa sitä voisi kieltää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos jokin lääke ei vie joitakin tiettyjä oireita, vaan vain pahentaa niitä, silloin tehty arvio ja määrätyt lääkkeet ovat olleet vääriä. Näin yksinkertaista se on.
Eihän kukaan järkevä ihminen käytä sellaisia lääkkeitä, jotka joko aiheuttavat merkittävää lisähaittaa, tai pahentavat muita oireita. Ei, vaikka sitä miten perusteltaisiin jonkin toisen "sairauden hoitamisella".
Alalla olevilla tämä on aika tyypillistä ajattelua ja asennoitumista. Että jollekin on annettu jokin mt-diagnoosi, niin se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että kaikki yksilön oireilu johtuisi jostakin mielenterveysongelmasta. Ja alalla vallitsee todella paljon strereotypistä ajattelua, ihmisten kategorisoimista, ja myös valmiiksi otettua asenteellisuuta. En tiedä, onko tästä aiheesta tehty tarpeeksi mitään tutkimuksia, ja laaja-alaisempia galluppeja. Ja liekö tehty edes väitöskirjojakaan. Suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan tietynkaltainen ajattelu, että ei saa kritisoida, eikä tuoda esille epäkohtia, tai vikoja. Se on lähes kuolemansyntiin verrattavissa oleva asia.
Mutta kun en usko, että olen ainoa, jolle on käynyt vastaavalla tavalla. Että päivystystilanteessa tuijotetaan vain mielenterveysoireisiin, etenkin, jos henkilölle on potilashistorian aikana annettu jokin mt-diagnoosi. Diagnoosit ikävä kyllä leimaavat. Ja siksi en suosittele, että kukaan koskaan menee kertomaan mitään mt-oireita edes tk:ssa. Omalla kohdallani ilmeisesti väsymyskin tulkittiin mt-oireeksi. Mutta kun sitä oiretta on muissakin , kuin mt-sairauksissa. Tk: ssa ei aina tehdä riittävän laajoja oirekartoituksia, tai muiden sairauksien poissulkumenetelmiä. Ei välttämättä tehdä perustutkimuksia.
Jotkut elävät illuusioissa, jos kuvittelevat, että terveydenhuollossa tehdään "kaikki aina oikein", tai että toimitaan oikein. Tai että lääkäreillä ei olisi jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Tai uskomus, että se käypähoitosuositus esim. psykoosidiagnosoitujen kohdalla, että heidän pitäisi jotakin lääkettä psykoosien ennaltaehkäisemiseksi on muka oikein.
Itse tein omasta mielestäni aivan oikean päätöksen lopettaa kyseisten "terveyttä ja hyvinvointia muka edistävien" lääkkeiden käytön. Koska ne lääkkeet vain pahensivat omaa vointia ja veivät toimintakyvyn ja ajoivat alkoholismiin.Lääkkeet ja alkoholi eivät kuulu edes käyttää samaan aikaan, koska niin alkoholi kuten lääkkeetkin vaikuttavat samaan osaan aivoja ja silloin ja tuloksen voi arvata ei lääke tule auttamaan koskaan jos juo alkoholia . Moni saanoo että ottaa vaan pari olutta, mutta siinä oluessakin on alkoholia . Ja sitten haukutaa lääkettä kun ei muka auta edes. Usein on niin että monet ovat käyttäneet viinaa ja lääkettä saman aikaisesti sitten huudellaan ettei lääkkeet auta ja miten vaarallisia ne ovat. Siis pitää vaan tehdä vailnta joko lääke tai alkoholi Ja jos nyt alkoholistiksi tulee niin se ei ole hoidon vika , vaan ihmisen jolla ei ole pitkäjännitteisyyttä saada itseään terveeksi Äja lääkkeen kun ottaa joka päivä samaan aikaan niin keho tottuu tasaiseen lääkitykseen ja ihminen alkaa voimaan paremmin . alkoholistiksi en minä ainakaan alkaisi. Ennemmin söisin lääkkeitä jos olisi pakko ,
että tervehtyy. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jaa että luulet niin! Minä taas tiedän että enemmistöllä ei ole viåaikeuksia lääkkeiden kanssa mitenkään. Moni on kiittänyt avusta jälkeen päin ja sanonut että hentodwlla luulivat ettei olo tule koskaan enää normaaliksi .niin että niitä syö paljon isompi joukko kun osaat edes kuvitella .
Kerrotko jo, oletko ammattilainen, vai jotain muuta ?
Miksi sinua kiitellään avusta, jos et ole ammattilainen ? Vai pidätkö jotain kaveriterapiaa lääkkeitä käyttäville tutuillesi ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että yleensä ihmiset joilla ei ole lääketieteen koulutusta edes, kirjoittelevat artikkeleita niistä. Ja mitä tulee lääkkeiden apuun niin se on hyvällä mallilla, ihmiset tuntevat että lääke auttaa heidän masennuksensa. Joten jos nyt jokunen sekaäyttöjä voi huonosti niin se ei tarkoita että kaikki voivat huonosti .kun lääke otetaan kuten on sanottu, niin se myös auttaa.
Jantäällä palstalla ei ole asiantuntijoita edes näistä asioista .
Joten paras kun ei edes keskustella siitä mistä on hyvin suopeat tiedot.Tarkoitat siis, että Duodecim, Lääkärilehti, ym. kirjoittelevat artikkeleita, joissa ei ole päätä eikä häntää ?
Kyllä niihin, ja muihinkin asiallisiin julkaisuihin kirjoittavat täysin koulutetut lääketieteen ammattilaiset.
Jotain rajaa noihin sinun juttuihisi, kiitos. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että yleensä ihmiset joilla ei ole lääketieteen koulutusta edes, kirjoittelevat artikkeleita niistä. Ja mitä tulee lääkkeiden apuun niin se on hyvällä mallilla, ihmiset tuntevat että lääke auttaa heidän masennuksensa. Joten jos nyt jokunen sekaäyttöjä voi huonosti niin se ei tarkoita että kaikki voivat huonosti .kun lääke otetaan kuten on sanottu, niin se myös auttaa.
Jantäällä palstalla ei ole asiantuntijoita edes näistä asioista .
Joten paras kun ei edes keskustella siitä mistä on hyvin suopeat tiedot.Tarkoitat siis, että Duodecim, Lääkärilehti, ym. kirjoittelevat artikkeleita, joissa ei ole päätä eikä häntää ?
Kyllä niihin, ja muihinkin asiallisiin julkaisuihin kirjoittavat täysin koulutetut lääketieteen ammattilaiset.
Jotain rajaa noihin sinun juttuihisi, kiitos. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että yleensä ihmiset joilla ei ole lääketieteen koulutusta edes, kirjoittelevat artikkeleita niistä. Ja mitä tulee lääkkeiden apuun niin se on hyvällä mallilla, ihmiset tuntevat että lääke auttaa heidän masennuksensa. Joten jos nyt jokunen sekaäyttöjä voi huonosti niin se ei tarkoita että kaikki voivat huonosti .kun lääke otetaan kuten on sanottu, niin se myös auttaa.
Jantäällä palstalla ei ole asiantuntijoita edes näistä asioista .
Joten paras kun ei edes keskustella siitä mistä on hyvin suopeat tiedot.Tarkoitat siis, että Duodecim, Lääkärilehti, ym. kirjoittelevat artikkeleita, joissa ei ole päätä eikä häntää ?
Kyllä niihin, ja muihinkin asiallisiin julkaisuihin kirjoittavat täysin koulutetut lääketieteen ammattilaiset.
Jotain rajaa noihin sinun juttuihisi, kiitos. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että yleensä ihmiset joilla ei ole lääketieteen koulutusta edes, kirjoittelevat artikkeleita niistä. Ja mitä tulee lääkkeiden apuun niin se on hyvällä mallilla, ihmiset tuntevat että lääke auttaa heidän masennuksensa. Joten jos nyt jokunen sekaäyttöjä voi huonosti niin se ei tarkoita että kaikki voivat huonosti .kun lääke otetaan kuten on sanottu, niin se myös auttaa.
Jantäällä palstalla ei ole asiantuntijoita edes näistä asioista .
Joten paras kun ei edes keskustella siitä mistä on hyvin suopeat tiedot.Tarkoitatko ihan tosissasi, että Duodecim, Lääkärilehti, ym. julkaisevat kouluttamattomien ihmisten kirjoituksia ?
Kyllä niihin ja muihin asiallisiin artikkeleihin kirjoittavat koulutetut lääketieteen ammattilaiset.
Jotain rajaa noihin sinunkin juttuihisi, kiitos. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Että yleensä ihmiset joilla ei ole lääketieteen koulutusta edes, kirjoittelevat artikkeleita niistä. Ja mitä tulee lääkkeiden apuun niin se on hyvällä mallilla, ihmiset tuntevat että lääke auttaa heidän masennuksensa. Joten jos nyt jokunen sekaäyttöjä voi huonosti niin se ei tarkoita että kaikki voivat huonosti .kun lääke otetaan kuten on sanottu, niin se myös auttaa.
Jantäällä palstalla ei ole asiantuntijoita edes näistä asioista .
Joten paras kun ei edes keskustella siitä mistä on hyvin suopeat tiedot.Nyt jotain rajaa noihin sinun juttuihisi, kiitos.
Et kai oikeasti tarkoita, että Duodecim, Lääkärilehti, ja muihin asiallisiin artikkeleihin kirjoittavat ihmiset eivät ole koulutettuja ?
Kyllä niihin ihan lääketieteen koulutetut ammattilaiset kirjoittavat. - Anonyymi
No johan tuli vahingossa moneen kertaan, kun näytti koko ajan punaista, ettei tätä saa lähetettyä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa että suurin osa saa avun jos niiden number needed to treat,NNT luku,jossa yksi 7-8:sta saa hyödyn. Hyöty ei sulje haittaa pois, jos mietitään pitemmällä aikavälillä tapahtuvaa hoitoa jossa potilas on heikon pitkäaikaistutkimuksen valossa osa ei kontrolloitua lääketutkimusta. Onneksi olkoon niille ssri aineiden harmien vähättelijöille joilta puretaan aine miten sattuu ja saatte pitkäkestoista neurologista tai hermostollista harmia jossa hermosto on epätasapaonotilassa. Olette ansainneet joka harmin vähättelemällä harmeja.
Oletko sinäkin psykiatrialla töissä , kun sanot ettei pidä paikkaansa ,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos miehet ovat lääkkeen vaikutuksesta impotentteja, niin monet naiset ovat mm. neuroleptien vaikutuksesta tunteettomia seksuaalisesti. Sama ongelma kuin miehillä. Ei tunne mitään.
Niinhän se on usein sairaudenkin kanssa vaikka ei söisi mitään lääkkeitä , että halut häipyy,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisi ehkä järkevää että työttömät otettaisiin 3 kk pituiseen seurantaan
jossa heillä olisi mahdollisuus jutella psykiatrien kanssa
Näin moni jättäisi itsemuhran tekemättäOnhan se juttelu ehkä hyvä monelle , mutta onko suomi kypsä ymmärtämään sen tarvetta , koska tuntuu ettei monikaan pääse puheterapiaan .
Sitten on terapeutteja jotka eivät tiedä ihmisestä yhtään mitään.
Yksikin oli ehdotellut aienikuraaille menemistä. Siis ihmiselle jolla ei ollut pienintäkään kiinnostusta. kursseihin 5ai sieniin.
Vaikutti ihan siltä että terapeutilla itsellään oli kiinnostus aienikursseille .
Ensinhän tøki on saatava tunte potilas ja hönen harrastuksensa ennekö ehdotellaan mitä tahansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleistähän se on, että hoitopäätökset ja lääkemääräykset perustuu sairauteen, sairauden hoitoon. Se on sairaudenhoidon systeemi.
Jos ei ole sairautta, ei ole hoidettavaakaan.Joka helmikuun lopussa alkavat lehdet kirjoitella MT sairauksista j uusista lääkkeistä. Koska tietävät että kevät on masennusten aikaa, samoin kun syksykin . Tietysti myös maksumuurin takana että saavat rahaa sillä että joku epätoivoisesti haluaa päästä irti . masennuksestaan .
Niin että kun ei oikein suurta painoa laiteta näille lehtijutuilla, sillä jos olisi jokin uusi ihme aine niin. Hoi5osektori olisi siitä ensimäsenä tietoinen .
Onhan niitä aineita esitelty vuosikausia ja vähätelty ne nykyiset lääkkeet . Savat kansan lukemaan artikkeleitaan ei mitään muuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei varmaan "huvikseen" eiköhän siellä ole ihan ns. syyt taustalla, mutta näyttäisi pahasti siltä että useat ihmiset käyvät niitä lääkkeitä hakemassa ihan vääristä syistä. Ensimmäiseksi tulee mieleen tyhmyys ja laiskuus, koska ne ovat osoittautuneet omassakin elämässä turmion tieksi.
Ihme kummaa se että itse olen tavannut ainoastaan ihmisiä jotka ivat saaneet avun vaivaansa SSRI lääkkeistä. palstalla näyttää olevan ettei kukaan ole saanut apua lääkkeistään .
Voi olla etteivät ihmiset jotka ivat tyytyväisiä lääkityksensä ole edes näillä palstoilla koskaan.
Niin että meitä on monenlaisia tyyppejä tässä maailmassa, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt tulee taas sen luokan väitteitä, että näille voisi etsiä muitakin lähteitä kuin sairaudentunnottomien tietotoimiston.
Näin se on monen kohdalla , sairauden tunnottomuus vie heiltä voimat, kas kun eivät kuulemma ole ” hulluja”:kuten itse sanovat. Vaan kun masennus voi ilmetä niin moninaisena ettei näillä ole siitä mitään tietoa. Siistin osa etsii kovasti netistä sairauksia joita heillä ehkä olisi , sen sijaan että hyväksyisivät sen että heillä nyt vaan on masennus ja sekin paranee aikanaan, nopeammin kun kun lopettaa keksimästä että onkin jokin muu sairaus .äkun näitä juttuja on kuullut vuosi kausia niin voi vaan sanoa että enemmistö reagoi negatiivisesti omaan diagnoosiisa , kas kun lääkäri ei ole huomannut sitä tai tätä hänestä jne.
Joten , paras kun ei edes vastaile heille, sillä se ei johda minnekkään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeet ja alkoholi eivät kuulu edes käyttää samaan aikaan, koska niin alkoholi kuten lääkkeetkin vaikuttavat samaan osaan aivoja ja silloin ja tuloksen voi arvata ei lääke tule auttamaan koskaan jos juo alkoholia . Moni saanoo että ottaa vaan pari olutta, mutta siinä oluessakin on alkoholia . Ja sitten haukutaa lääkettä kun ei muka auta edes. Usein on niin että monet ovat käyttäneet viinaa ja lääkettä saman aikaisesti sitten huudellaan ettei lääkkeet auta ja miten vaarallisia ne ovat. Siis pitää vaan tehdä vailnta joko lääke tai alkoholi Ja jos nyt alkoholistiksi tulee niin se ei ole hoidon vika , vaan ihmisen jolla ei ole pitkäjännitteisyyttä saada itseään terveeksi Äja lääkkeen kun ottaa joka päivä samaan aikaan niin keho tottuu tasaiseen lääkitykseen ja ihminen alkaa voimaan paremmin . alkoholistiksi en minä ainakaan alkaisi. Ennemmin söisin lääkkeitä jos olisi pakko ,
että tervehtyy.En minäkään ollut mikään alkoholisti, ennen kuin vasta käytettyäni neuroleptejä noin 10 vuoden ajan. Anhedonia, levottomuus, sekä tunteiden menettäminen ajoivat tarttumaan alkoholiin. Kunnes ymmärsin, että yksiä henkisen pahanolon ja alkoholin käyttöön laukaisevia tekijöitä oli nimenomaan käyttämäni neuroleptit. On tämän elämän aikana tullut käytettyä myös SSRI-lääkkeitä.
Itse asiassa voin huomattavasti paremmin, kun en enää käytä kumpaakaan. Lihasheikkoudet eivät ole enää niin pahat, ja toimintakyky on parantunut noin 60%: lla. Siis se toimintakyky, joka oli aiemmin lääkkeitä käyttäessä vain 30%: ttia.
Jos kenen tahansa pitäisi tehdä valinta, että haluaako nukkua päivästä 12 h ja nouseminen sängystä on p*run vaikeaa ja jaksaa tehdä asioita vain neljän tunnin ajan. Käveleminen olisi vaikeaa. Olisi käytännössä koko ajan nälkä lääkkeiden takia. Ja samalla tietoisuus muiden sairauksien, kuten diabeteksen, sydän ja verisuonitautien, tai ennen aikaisen dementian puhkeaminen saattaisivat tulla omalle kohdalle, ei ole lainkaan epäselvää, minkä valinnan itsekukin järkevä ja älykäs ihminen tekee. Vaikka hoitosuositukset, tai mikä tahansa psykiatrinen taho sanoisi mitä tahansa muuta.
Kummallista kyllä tunnen olevani terveempi ilman myrkkyjä! Siihen saa keksiä trolli ihan mitä tahansa, ei mene läpi enää mitkään pillereiden kehumiset, tai väittäminen, että ne tekevät ihmisen terveeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin, että potilaan oireet on tulkittu jo päivystystilanteessa virheellisesti. Ja sama on saattanut jatkua psykiatrisessa sairaalassa. Etenkin, jos potilaalla on ollut jo aiemmin annettu mt-diagnoosi. Joten jos virhe on alkanut ensimmäisessä paikassa, jossa potilas on käynyt kertomassa vaikkapa väsymyksestä ja erehtynyt kertomaan, että on myös mt-oireiksi luokiteltuja oireita, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta, niin aika usein on potilas lähetetty psykiatriseen sairaalaan. Jossa virhe jatkuu samalla tavalla. Koska psykiatrisissa sairaaloissa keskitytään vahvistamaan annettua mt-diagnoosia. Ongelma on joskus lähtenyt siitä, että ei ole tk: ssa riittävän laajaa oirekartoitusta, vaan tuijotetaan vain mt-oireita. Tällöin esim. somaattinen, neurologinen tai autoimmuunisairauksien puoli on saattanut jäädä kokonaan tekemättä.
Itselläni oli paljon monia muitakin oireita, kuin ne, mitä tk: ssa kerroin. Esim. lihasheikkous ja fatiikki rasituksen jälkeen. Sitä en tiedä, että tulkittiinko nekin oireet "mt-oireiluksi".
Yli 20 vuotta psyykelääkkeitä käyttäneenä, ja huomatessani, että eivät ne esim. lihasheikkous ja muut oireet koskaan kadonneet, vaan jäivät pysyviksi, niin lopetin hyvästä syystä kyseisten neuroleptien käytön. Koska lääkkeet vain pahensivat paitsi autoimmuunityyppisiä oireita, myös laskivat merkittävästi toimintakykyä.
Eivät ne tk: ssa, tai psykiatrisissa paikoissa, joissa keskitytään löytämään joitakin mt-diagnoosia vahvistavia todisteita ole aina johtanut hyvinvoinnin lisääntymiseen ja edistämiseen). Tai ole mikään todiste siitä, että tehdyt diagnoosit olisivat 100%: sti edes aina oikeita.Lihas heikkouden tunne tulee juuri siksi kun on masentunut. Jotku masennus potilaat ovat tunteneet itsensä niin heikoiksi etteivät jaksa makuuhuoneesta olohuoneen sohvalle kunnolla. Vaan ohitse menevät nekin oireet menneet kun masennus hellittää.
Niin että ei se mitenkään. Harvinaista ole että on tunne että on lihas heikkous, jotkun tulevat todella hengästyneeksi kun vaan vähänkin liikkuvat .
Kas kun aivot ei jaksa antaa signaaleja tarpeeksi. . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On minullekin fyysisiä oireita väitetty johtuviksi psyykkisistä syistä, ja mt-taustaakin löytyy.
Ymmärrän hyvin, kuinka vaikeaa on joskus tavallisella yleislääkärillä käynti fyysisten ongelmien kanssa.
Minua ei ole koskaan lähetetty psykiatriseen hoitoon käydessäni terveyskeskuksessa, tai mistään muualtakaan.
Jos lääkärit epäilevät psyykkistä syytä, niin kyllä he puhuvat sitten siihen malliin, että tarvitsisitko mahdollisesti hoitoa. Ei ketään lähetetä yleislääkäriltä psykiatriseen hoitoon, jos ei siihen ole selkeää akuuttia tarvetta.Nykyään ei ole edes paikkoja minne potilaat laitettaisiin, joten masennus potilaat harvoin pääsevät hoitoon. Mutta alkoholisti ne pääsee katkolle heti kun sanovat että haluavat lopettaa, vaikka kaikkitietävät etteivät koskaan tule terveiksi , kun pääsevät hyvään kuntoon hoidossa niin taas mennään juomaan. Siis siihen on yhteiskunnalla varaa. ,
Joskus kauan sitten oli parantoloita minne masentuneet saivat mennä vapaaehtoisesti. Niistä sai hyviä tuloksia, mutta ilmeisesti. Yhteiskunnalla ei ole varaa niihin nykyaikana . Vaan potilas saa taistella itse. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lihas heikkouden tunne tulee juuri siksi kun on masentunut. Jotku masennus potilaat ovat tunteneet itsensä niin heikoiksi etteivät jaksa makuuhuoneesta olohuoneen sohvalle kunnolla. Vaan ohitse menevät nekin oireet menneet kun masennus hellittää.
Niin että ei se mitenkään. Harvinaista ole että on tunne että on lihas heikkous, jotkun tulevat todella hengästyneeksi kun vaan vähänkin liikkuvat .
Kas kun aivot ei jaksa antaa signaaleja tarpeeksi. .Lihasheikkous on monen muun sairauden, kuin kyllä masennuksen pääasiallinen oire. Esim. CFS; myastenia gravis ja muut hermolihassairaudet, ja MS-tauti ovat muutamia esimerkkej, joissa on lihasheikkoutta. Unohditko tietoisesti ne muut vaihtoehdot?
Omalla kohdallani lihasheikkous ja liikuntakykyongelmat paranivat, kun lopetin SSRI ja neuroleptilääkitykset. Lääkkeiden käyttöhistoriaa ennätti tulla yhteensä 20 vuotta.
Se riitti kiitos minulle! Sain tarpeekseni jatkuvasta, yhä pahenevasta väsymyksestä, liikunta ja toimintakyvyn menettämisestä.
Hyödyt versus haitat... Kysyin itseltäni "Haluanko voida aina näin huonosti?" Ja lopulta päätös oli yllättävän helppo. Päätös lopettaa omaa vointia heikentävät lääkkeet ja ennaltaehkäistä mahdollisesti tulevia lisäsairauksia ( koska useamman haittavaikutuksen aiheuttamia sairauksia kuten diabetestä, sydän ja verisuonisairauksia ja dementiaa on suvussa) se ratkaisun teko oli lähes itsestään selvä. Terveys lähtee myös sairauksien ennaltaehkäisemisestä. Ja se koskee myös mt-diagnosoituja, kultaseni!
Eikä päätökseeni vaikuttanut enää se, mitä lääketiede, tai psykiatrian puolella toimivat siitä, eli lääkkeiden lopettamisesta ajattelevat. Tällä tarkoitan psykoosien uusimisriskiä. Vaakakupissa painaa huomattavasti enemmän niiden muiden sairauksien tulemisen riski. Omasta mielestäni päätös on ymmärrettävä ja järkevä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se on usein sairaudenkin kanssa vaikka ei söisi mitään lääkkeitä , että halut häipyy,
Psyykkiset sairaudet voivat aiheuttaa myös fyysistä oireilua, vaikka mitä. Eli impotenssikin voi olla täysin mahdollinen jopa ilman lääkityksiä.
Myös naisilla voi mennä seksihalut ja tuntemukset vain psyykkisistä syistä, vaikka ilman lääkityksiä.
Psyyke ja mieli ovat kehon kanssa aika vahvassakin yhteydessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin se on monen kohdalla , sairauden tunnottomuus vie heiltä voimat, kas kun eivät kuulemma ole ” hulluja”:kuten itse sanovat. Vaan kun masennus voi ilmetä niin moninaisena ettei näillä ole siitä mitään tietoa. Siistin osa etsii kovasti netistä sairauksia joita heillä ehkä olisi , sen sijaan että hyväksyisivät sen että heillä nyt vaan on masennus ja sekin paranee aikanaan, nopeammin kun kun lopettaa keksimästä että onkin jokin muu sairaus .äkun näitä juttuja on kuullut vuosi kausia niin voi vaan sanoa että enemmistö reagoi negatiivisesti omaan diagnoosiisa , kas kun lääkäri ei ole huomannut sitä tai tätä hänestä jne.
Joten , paras kun ei edes vastaile heille, sillä se ei johda minnekkään.Kovasti aina jossain kommentissa kieltelet ihmisiä yleistämästä näitä asioita, ja itse kuitenkin väität, kuinka monen kohdalla on niin ja näin, ja noin.
Kun et voi oikeasti tietää tänne palstoille kirjoittelevien ihmisten tilanteita, niin pidä vähän pienempää mölinää. Äläkä yleistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lihas heikkouden tunne tulee juuri siksi kun on masentunut. Jotku masennus potilaat ovat tunteneet itsensä niin heikoiksi etteivät jaksa makuuhuoneesta olohuoneen sohvalle kunnolla. Vaan ohitse menevät nekin oireet menneet kun masennus hellittää.
Niin että ei se mitenkään. Harvinaista ole että on tunne että on lihas heikkous, jotkun tulevat todella hengästyneeksi kun vaan vähänkin liikkuvat .
Kas kun aivot ei jaksa antaa signaaleja tarpeeksi. .Kas kun...
Minulla sattuu olemaan polyneuropatiaa, hermostosairaus, joka heikentää lihasvoimia, ja jonkin verran koko fyysistä jaksamista, ja siltikään, minulla ei ole masennusta.
Millä selität, että minullakin se johtuisi " juuri siksi kun on masentunut " ?
Kerropa nyt oikein viisaana ja kaikkitietävänä, kun tunnut täällä tietävän kaikkien muiden vaivat ja niiden syyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nykyään ei ole edes paikkoja minne potilaat laitettaisiin, joten masennus potilaat harvoin pääsevät hoitoon. Mutta alkoholisti ne pääsee katkolle heti kun sanovat että haluavat lopettaa, vaikka kaikkitietävät etteivät koskaan tule terveiksi , kun pääsevät hyvään kuntoon hoidossa niin taas mennään juomaan. Siis siihen on yhteiskunnalla varaa. ,
Joskus kauan sitten oli parantoloita minne masentuneet saivat mennä vapaaehtoisesti. Niistä sai hyviä tuloksia, mutta ilmeisesti. Yhteiskunnalla ei ole varaa niihin nykyaikana . Vaan potilas saa taistella itse." Kaikki tietävät etteivät tule koskaan terveeksi..."
Siis mitä sinä selität ?
Olen itse tervehtynyt alkoholismista ( toipunut ), juurikin tukea saamalla, ja tunnen muitakin, jotka ovat alkoholismistaan selvinneet, jotkut jopa sen katkon kautta.
Eikä se ole niin yksinkertaista edes nykypäivänä, että alkoholisti pääsisi katkolle heti kun haluaa mennä.
Anteeksi nyt, mutta et taida olla enää kovin nuori, kun parantoloistakin mainitsit ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan se juttelu ehkä hyvä monelle , mutta onko suomi kypsä ymmärtämään sen tarvetta , koska tuntuu ettei monikaan pääse puheterapiaan .
Sitten on terapeutteja jotka eivät tiedä ihmisestä yhtään mitään.
Yksikin oli ehdotellut aienikuraaille menemistä. Siis ihmiselle jolla ei ollut pienintäkään kiinnostusta. kursseihin 5ai sieniin.
Vaikutti ihan siltä että terapeutilla itsellään oli kiinnostus aienikursseille .
Ensinhän tøki on saatava tunte potilas ja hönen harrastuksensa ennekö ehdotellaan mitä tahansa.Miten terapeutin sitten pitäisi terapoida, jos hän ei saa ehdottaa mitään?
Tai miten ylipäätään voi sitoutua vuosia kestävään prosessiin jos yhdestä ehdotuksesta pahoittaa mielensä.
En sano, etteikö terapia olisi yksi parhaita tapoja lähteä lähestymään mileneterveysongelmia, muta kun sillä ei pystytä pelastamaan kaikkia ihmisiä. Näkeehän sen jo hyvin tälläkin foorumilla, kun on ihmisiä joille ei tolkun puhe mene jakeluun, eikä he pysty työstämään itseään tai ongelmiaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihme kummaa se että itse olen tavannut ainoastaan ihmisiä jotka ivat saaneet avun vaivaansa SSRI lääkkeistä. palstalla näyttää olevan ettei kukaan ole saanut apua lääkkeistään .
Voi olla etteivät ihmiset jotka ivat tyytyväisiä lääkityksensä ole edes näillä palstoilla koskaan.
Niin että meitä on monenlaisia tyyppejä tässä maailmassa,Siis, kun siellä paljon tapaa ihmisiä, niin on siellä sellaisia jotka eivät juurikaan hyödy SSRI lääkkeistä, ja sitten itse kuulun siihen nykäsmäiseen fifty sixty ryhmään.
Mutta sitten on se ihan oma pieni ryhmänsä, joka keksii ihan omaa essonbaaria niihin tarinoihin, millä ei tunnu olevan mitään tekemistä itse masennuksen vaan jonkun ihan toisen sairauden kanssa.
Suurin osa kuitenkin on tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka se ei täydellistä olekkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis, kun siellä paljon tapaa ihmisiä, niin on siellä sellaisia jotka eivät juurikaan hyödy SSRI lääkkeistä, ja sitten itse kuulun siihen nykäsmäiseen fifty sixty ryhmään.
Mutta sitten on se ihan oma pieni ryhmänsä, joka keksii ihan omaa essonbaaria niihin tarinoihin, millä ei tunnu olevan mitään tekemistä itse masennuksen vaan jonkun ihan toisen sairauden kanssa.
Suurin osa kuitenkin on tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka se ei täydellistä olekkaan."Suurin osa kuitenkin on tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka se ei täydellistä olekkaan."
Mistä sä tämän repäsit?
Minä en tiedä ketään kuka olisi ollut tyytyväinen mielenterveyshoitoonsa. Sen sijaan niitä, jotka eivät ole, tiedän toistakymmentä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihme kummaa se että itse olen tavannut ainoastaan ihmisiä jotka ivat saaneet avun vaivaansa SSRI lääkkeistä. palstalla näyttää olevan ettei kukaan ole saanut apua lääkkeistään .
Voi olla etteivät ihmiset jotka ivat tyytyväisiä lääkityksensä ole edes näillä palstoilla koskaan.
Niin että meitä on monenlaisia tyyppejä tässä maailmassa,No onhan se ihan oikeasti ihme, perin kummallista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten terapeutin sitten pitäisi terapoida, jos hän ei saa ehdottaa mitään?
Tai miten ylipäätään voi sitoutua vuosia kestävään prosessiin jos yhdestä ehdotuksesta pahoittaa mielensä.
En sano, etteikö terapia olisi yksi parhaita tapoja lähteä lähestymään mileneterveysongelmia, muta kun sillä ei pystytä pelastamaan kaikkia ihmisiä. Näkeehän sen jo hyvin tälläkin foorumilla, kun on ihmisiä joille ei tolkun puhe mene jakeluun, eikä he pysty työstämään itseään tai ongelmiaan.Mielenterveysongelmista kärsivien kanssa pitäisi kai olla varovainen puheissaan, kun jotkut ottavat kaiken itseensä, tai kilahtavat toisten mielipiteistä, mahdollisista hoidollisista neuvoista tai vinkeistä, ym.
Se voisi olla yksi oireista näissä mt-ongelmissa, että ottaa toisten puheet " väärällä " tavalla vastaan, kääntämällä ne itse mielessään pahaa tarkoittaviksi. Johtuneeko sitten heikosta itsetunnosta, tai mistä lienee.
Jos ei mt-ongelmaista tunne kunnolla, on vaikea osata sanoa asioita tavalla, ettei toinen ota nokkiinsa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joskus on myös ammattilaisilla asennevammaa, ei se aina ole potilailla.
Ammattilaisetkin ovat " vain " ihmisiä, ja heitäkin on erilaisia.
Mitään ei tietenkään voi yleistää, yksittäistapauksia joukkoon mahtuu kyllä.Maailma ei ole täydellinen, ja hoitaja voi tehdä virheen, tai vielä harvinaisemmassa tapauksessa hoitoalalle on voinut päästä ihminen joka ei sinne sovellu.
Mutta tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi erilaiset valitysmenettelyt.
Mutta jos todella haluat pureutua "asennevammaan" tai siihen, miksi keskustelu on niin ontuvaa, niin voit tutustua vaikka tähän jo yli kymmenen vuotta vanhaan opinnäytetyöhön.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/62543/ValmisOpinnayte_Mirka.pdf?sequence=1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykkiset sairaudet voivat aiheuttaa myös fyysistä oireilua, vaikka mitä. Eli impotenssikin voi olla täysin mahdollinen jopa ilman lääkityksiä.
Myös naisilla voi mennä seksihalut ja tuntemukset vain psyykkisistä syistä, vaikka ilman lääkityksiä.
Psyyke ja mieli ovat kehon kanssa aika vahvassakin yhteydessä."Psyykkiset sairaudet voivat aiheuttaa myös fyysistä oireilua, vaikka mitä. Eli impotenssikin voi olla täysin mahdollinen jopa ilman lääkityksiä.
Myös naisilla voi mennä seksihalut ja tuntemukset vain psyykkisistä syistä, vaikka ilman lääkityksiä.
Psyyke ja mieli ovat kehon kanssa aika vahvassakin yhteydessä."
Juuri teidänlaisten jankkujen vuoksi tarvitaan lisätutkimusta PSSD:stä. Valitettavasti se menee lääkeyhtiöiden ja psykiatrian kiinnostuksen puutteen vuoksi tällä hetkellä omakustanteisena potilasrahoitteisena eteenpäin. Sen voin kertoa että nämä autoimmuunivälitteiset ohutsäieneuropatialöydökset kertovat jo omalta osaltaan jotain, lisäksi radiologit on saaneet todennettua käytännössä surkastumaa PSSD:tä potevien genitaaleissa jotka muistuttaa paljon vanhempien ihmisten genitaaleja, ja eläinkokeissakin on havaittu seksuaalihäiriöitä.
Masennus EI AIHEUTA GENITAALIALUEEN PISTELYÄ, TUNTOHÄIRIÖITÄ TAI ESIMERKIKSI ORGASMIN KATOAMISTA TYYSTIN.
PSSD on todellinen vaikka kuinka jankkaisit impotenssista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Maailma ei ole täydellinen, ja hoitaja voi tehdä virheen, tai vielä harvinaisemmassa tapauksessa hoitoalalle on voinut päästä ihminen joka ei sinne sovellu.
Mutta tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi erilaiset valitysmenettelyt.
Mutta jos todella haluat pureutua "asennevammaan" tai siihen, miksi keskustelu on niin ontuvaa, niin voit tutustua vaikka tähän jo yli kymmenen vuotta vanhaan opinnäytetyöhön.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/62543/ValmisOpinnayte_Mirka.pdf?sequence=1Noh, itselläni ei ole ainakaan todettu skitsofreniaa. Toki esim psykologiset kartoitukset voivat olla hevonpaskaa. Sekin on kyllä mahdollista :D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielenterveysongelmista kärsivien kanssa pitäisi kai olla varovainen puheissaan, kun jotkut ottavat kaiken itseensä, tai kilahtavat toisten mielipiteistä, mahdollisista hoidollisista neuvoista tai vinkeistä, ym.
Se voisi olla yksi oireista näissä mt-ongelmissa, että ottaa toisten puheet " väärällä " tavalla vastaan, kääntämällä ne itse mielessään pahaa tarkoittaviksi. Johtuneeko sitten heikosta itsetunnosta, tai mistä lienee.
Jos ei mt-ongelmaista tunne kunnolla, on vaikea osata sanoa asioita tavalla, ettei toinen ota nokkiinsa.Miettikääpä tosielämää. Keskustelette vastapuolen kanssa ja jankkaatte kuinka he ovat sairaudentunnottomia, huonoitsetuntoisia eivätkä ymmärrä sairauttaan.
Itseasiassa minulla ei ole tarpeen lainkaan käyttää vastaavia argumentteja jossa heittelen olkiukkoja ja ad hominemeita. Ei ole lainkaan tarpeen kyseenalaistaa vastapuolen uskottavuutta tai diagnosoida ketään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Maailma ei ole täydellinen, ja hoitaja voi tehdä virheen, tai vielä harvinaisemmassa tapauksessa hoitoalalle on voinut päästä ihminen joka ei sinne sovellu.
Mutta tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi erilaiset valitysmenettelyt.
Mutta jos todella haluat pureutua "asennevammaan" tai siihen, miksi keskustelu on niin ontuvaa, niin voit tutustua vaikka tähän jo yli kymmenen vuotta vanhaan opinnäytetyöhön.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/62543/ValmisOpinnayte_Mirka.pdf?sequence=1pthyi. Olisikin vain yksi hoitaja. Psykiatria on monelta osin kuin yksi virhe sen ymmärtämisessä mitä ihmisyys on. Siinä ei valitukset auta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Suurin osa kuitenkin on tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka se ei täydellistä olekkaan."
Mistä sä tämän repäsit?
Minä en tiedä ketään kuka olisi ollut tyytyväinen mielenterveyshoitoonsa. Sen sijaan niitä, jotka eivät ole, tiedän toistakymmentä.Joo en kyllä itsekään, vaikka tiedän siis lukuisia psykiatriassa käyneitä tunne kovin montaa joka kehuisi että voi pojat kun oli hyvää hoitoa. :D Lienee ne eniten tykästyneitä joilla on semmoset puoli vuotta ollut joku mieto lääkitys. Meistä joiden aivoja on runneltu pitkään aineilla ja on kahlattu jo jotain liikehäiriöitä aineiden seurauksena lienee että hoidon tyytyväisyysprosentti on laskenut jo monta pinnaa pakkasen puolelle. Erityisesti sydäntä on lämmittänyt se täydellinen uskon puute kokemaamme harmiin mitä olemme pahimmillaan psykiatriassa kokeneet.
Enkä tiedä onko oikeasti moni mennyt varsinaisesti parempaan suuntaan. Se lienee se että parempaan suuntaan kun ei mene millään lässytyksellä ja aineilla vaan pelkästään kunnollisilla elintavoilla pitemmän päälle ja tunteiden kohtaamisella. Ja elämän kärsimystähän psykiatria ei poista, ei menetyksiä, sairauksia, vanhenemista. Se on kuin kultti joka lupaa parempaa mutta uskoisin että monelle siitä käteen jää lääkehuurut, vieroitusoireet ja isompi hämmennys tunne-elämästä pitkällä tähtäimellä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten terapeutin sitten pitäisi terapoida, jos hän ei saa ehdottaa mitään?
Tai miten ylipäätään voi sitoutua vuosia kestävään prosessiin jos yhdestä ehdotuksesta pahoittaa mielensä.
En sano, etteikö terapia olisi yksi parhaita tapoja lähteä lähestymään mileneterveysongelmia, muta kun sillä ei pystytä pelastamaan kaikkia ihmisiä. Näkeehän sen jo hyvin tälläkin foorumilla, kun on ihmisiä joille ei tolkun puhe mene jakeluun, eikä he pysty työstämään itseään tai ongelmiaan.Jos tehdään tämmöinen empiirinen oman elämäni tutkimus SSRI-aineista niin suurin osa ihmisistä ketä tunnen ketkä mainitsee käyttäneensä SSRI:tä itseni mukaan lukien on lopettanut SSRI-aineet seksuaalihäiriöiden vuoksi tai valittaa että niistä tulee seksuaalihäiriöitä. Yksi vaikuttaa olevan ihan ok tässä mielessä kun ei ole valittanut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lihas heikkouden tunne tulee juuri siksi kun on masentunut. Jotku masennus potilaat ovat tunteneet itsensä niin heikoiksi etteivät jaksa makuuhuoneesta olohuoneen sohvalle kunnolla. Vaan ohitse menevät nekin oireet menneet kun masennus hellittää.
Niin että ei se mitenkään. Harvinaista ole että on tunne että on lihas heikkous, jotkun tulevat todella hengästyneeksi kun vaan vähänkin liikkuvat .
Kas kun aivot ei jaksa antaa signaaleja tarpeeksi. .Minä uskon että jos joku masennuspotilas on heikko se heikkouden tunne johtunee pitkälti muusta tilasta kuin sinun mielikuvitussairaudestasi. Monilla jää autonomisen hermoston ongelmat diagnosoimatta jonkun epämääräisen masennussairauden vuoksi. Pitkittynyt stressi sotkee kehoa. Kenties jollain jää diagnosoimatta asioita mitkä oikeasti fysiologisesti on terveydessä pielessä mikä voi laukaista esim aivosumua esim suolistoon liittyvät jutut tai jonkun sairauden jälkitila tai jotain.
Jos jollakin se masennus parantuu biologisesti, niin se on asteittainen aktivoituminen ja kunnon ruokavalio ja oikea levon ja liikunnan suhde. Auringonvalokin on hyvä, sitä valitettavasti puuttuu monelta mikä johtaa väsymykseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis, kun siellä paljon tapaa ihmisiä, niin on siellä sellaisia jotka eivät juurikaan hyödy SSRI lääkkeistä, ja sitten itse kuulun siihen nykäsmäiseen fifty sixty ryhmään.
Mutta sitten on se ihan oma pieni ryhmänsä, joka keksii ihan omaa essonbaaria niihin tarinoihin, millä ei tunnu olevan mitään tekemistä itse masennuksen vaan jonkun ihan toisen sairauden kanssa.
Suurin osa kuitenkin on tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka se ei täydellistä olekkaan.Ja paskinta mitä SSRI-lääkkeissä on, on tämä:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33224471/
https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f
Muka aluksi toimivat lääkkeet kääntyy mahdollisesti ihmisen hyvinvointia vastaan pitemmässä juoksussa.
Onneksi psykiatriassa mietitään ihmisen oireilua kuin kvartaalikapitalismissa ja kaikki iatrogeeninen on usein potilaan oireilua että eipä tuommoiset spekulationit kiinnostaa. Pitemmällä aikavälillä se on aina potilaan mielikuvitussairaus vaikka kuinka aine olisi fysiologisella tasolla degeneroinut ihmistä ja vienyt elämänlaatua sillä tavoin että ne luonnolliset asiat mitä ihmiselämään kuuluu on voitu varastaa aineilla suurelta osin.
Se on vinha psykologinen koe että miten ihminen suhtautuu esim seksuaalisuutensa menettämiseen jos monilla lajeilla suvun jatkaminen on yksi olennaisimmista asioista kaikessa. Onneksi psykiatria tekee tämmöisiä vähän tahattomiakin epämääräisiä kokeita kun ihan virallisia kokeita se ei ole kiinnostunut tekemään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Suurin osa kuitenkin on tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka se ei täydellistä olekkaan."
Mistä sä tämän repäsit?
Minä en tiedä ketään kuka olisi ollut tyytyväinen mielenterveyshoitoonsa. Sen sijaan niitä, jotka eivät ole, tiedän toistakymmentä.Joskus riittää, kun on tyytyväinen elämäänsä, vaikka hoito ei olisikaan niin hyvää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Psyykkiset sairaudet voivat aiheuttaa myös fyysistä oireilua, vaikka mitä. Eli impotenssikin voi olla täysin mahdollinen jopa ilman lääkityksiä.
Myös naisilla voi mennä seksihalut ja tuntemukset vain psyykkisistä syistä, vaikka ilman lääkityksiä.
Psyyke ja mieli ovat kehon kanssa aika vahvassakin yhteydessä."
Juuri teidänlaisten jankkujen vuoksi tarvitaan lisätutkimusta PSSD:stä. Valitettavasti se menee lääkeyhtiöiden ja psykiatrian kiinnostuksen puutteen vuoksi tällä hetkellä omakustanteisena potilasrahoitteisena eteenpäin. Sen voin kertoa että nämä autoimmuunivälitteiset ohutsäieneuropatialöydökset kertovat jo omalta osaltaan jotain, lisäksi radiologit on saaneet todennettua käytännössä surkastumaa PSSD:tä potevien genitaaleissa jotka muistuttaa paljon vanhempien ihmisten genitaaleja, ja eläinkokeissakin on havaittu seksuaalihäiriöitä.
Masennus EI AIHEUTA GENITAALIALUEEN PISTELYÄ, TUNTOHÄIRIÖITÄ TAI ESIMERKIKSI ORGASMIN KATOAMISTA TYYSTIN.
PSSD on todellinen vaikka kuinka jankkaisit impotenssista.Onko se jankkaamista, kun asiaan kertaalleen kertoo oman mielipiteensä ?
Tämä on juuri sitä, kun otetaan itseensä, jos joku sanoo jotakin, mistä on itse eri mieltä.
Yritä nyt sitten keskustella muiden kanssa, kun sanot jotain, niin mikään ei ole hyvä. Vaan onneksi muita ei tarvitse miellyttää.
Jos toinen ei hyväksy, mitä toinen sanoo, sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Sitten on annettava asian olla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miettikääpä tosielämää. Keskustelette vastapuolen kanssa ja jankkaatte kuinka he ovat sairaudentunnottomia, huonoitsetuntoisia eivätkä ymmärrä sairauttaan.
Itseasiassa minulla ei ole tarpeen lainkaan käyttää vastaavia argumentteja jossa heittelen olkiukkoja ja ad hominemeita. Ei ole lainkaan tarpeen kyseenalaistaa vastapuolen uskottavuutta tai diagnosoida ketään.Niinpä, eivät kaikki tosiaankaan ole sellaisia, että pitäisi jankuttaa asioista.
Olen tavannut elämäni varrella aika paljon mt-ongelmaisia ( itsellänikin on ongelmia ollut ), enkä tunne tarvetta jankata kenellekään yhtään mitään.
Ei se minulle edes kuulu, onko joku sairaudentunnoton vai ei, tai minkälainen itsetunto jollain on. Olemme kaikki ihmisiä, toiset terveempiä, toiset sairaampia.
Sairaus ei vie ihmisarvoa keneltäkään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Suurin osa kuitenkin on tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka se ei täydellistä olekkaan."
Mistä sä tämän repäsit?
Minä en tiedä ketään kuka olisi ollut tyytyväinen mielenterveyshoitoonsa. Sen sijaan niitä, jotka eivät ole, tiedän toistakymmentä.Tiedolla johtamiseen kuuluu tietysti tiedon kerääminen.
Jos sinua oikeasti kiinnostaisi, niin voisin linkata, kelan tutkimuksia ja tilastoja, tilastokeskusta tai THL:n tutkimuksia, mutta taitaa olla niin, että joudut todistamaan itsellesi että olet vänkäämisen sijaan aidosti kiinnostunut asiasta, ja etsit sen tiedon itse.
Sen voin kuitenkin luvata, että sieltä se löytyy.
Ja niin merkittävä ryhmä kuin toistakymmentä hoitoonsa pettynyttä onkin, niin tilastollisesti se ei ole suurin osa. Tälläkin kylällä, joka siis on suomen mittakaavassa pieni kylä, on noin kolmetuhatta miepäpalvelun käyttäjää. Siinäkin esimerkissä toista kymmentä on kuitenkin alle prosentti.
Mitä muutenkin mielenterveyskuntotujiin tulee, niin suosittelen tutustumaan niihin laajasti. eikä vain muutamaan hassuun, jotka nyt sattuvat vahvistamaan omaa vahvistusharhaa. Oma käsitykseni kuntoutujista ja esimerkiksi siitä, miten he kokevat saamansa hoidon, muuttui aika paljonkin sitä mukaa kun tutustuin ihmisiin enemmän. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielenterveysongelmista kärsivien kanssa pitäisi kai olla varovainen puheissaan, kun jotkut ottavat kaiken itseensä, tai kilahtavat toisten mielipiteistä, mahdollisista hoidollisista neuvoista tai vinkeistä, ym.
Se voisi olla yksi oireista näissä mt-ongelmissa, että ottaa toisten puheet " väärällä " tavalla vastaan, kääntämällä ne itse mielessään pahaa tarkoittaviksi. Johtuneeko sitten heikosta itsetunnosta, tai mistä lienee.
Jos ei mt-ongelmaista tunne kunnolla, on vaikea osata sanoa asioita tavalla, ettei toinen ota nokkiinsa.Sanoisin melkein että ei. En siis tarkoita, että sairaille pitäisi jotenkin olla epäkohtelias tai töykeä, mutta ihan tavan tolkunpuhe pitää riittää, se kilahtelu on juuri sitä sairaan ihmisen harrastamaa terroria muita ihmisiä kohtaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miettikääpä tosielämää. Keskustelette vastapuolen kanssa ja jankkaatte kuinka he ovat sairaudentunnottomia, huonoitsetuntoisia eivätkä ymmärrä sairauttaan.
Itseasiassa minulla ei ole tarpeen lainkaan käyttää vastaavia argumentteja jossa heittelen olkiukkoja ja ad hominemeita. Ei ole lainkaan tarpeen kyseenalaistaa vastapuolen uskottavuutta tai diagnosoida ketään.Mikä tarve sinulla sitten on olla täällä?
Enkä nyt äkkiseltään muista ketään foorumi vänkääjää joka ei olisi yrittänyt kyseenalaistaa nykyistä vaikuttavuuteen perustuvaa mielenterveyshoitoa. Mutta siinä toki voin olla väärässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joka helmikuun lopussa alkavat lehdet kirjoitella MT sairauksista j uusista lääkkeistä. Koska tietävät että kevät on masennusten aikaa, samoin kun syksykin . Tietysti myös maksumuurin takana että saavat rahaa sillä että joku epätoivoisesti haluaa päästä irti . masennuksestaan .
Niin että kun ei oikein suurta painoa laiteta näille lehtijutuilla, sillä jos olisi jokin uusi ihme aine niin. Hoi5osektori olisi siitä ensimäsenä tietoinen .
Onhan niitä aineita esitelty vuosikausia ja vähätelty ne nykyiset lääkkeet . Savat kansan lukemaan artikkeleitaan ei mitään muuta.Multa on varmaan jäänyt monta helmikuuta välistä, kun en ole vuosittain huomannut tuollaista tapahtuvan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miettikääpä tosielämää. Keskustelette vastapuolen kanssa ja jankkaatte kuinka he ovat sairaudentunnottomia, huonoitsetuntoisia eivätkä ymmärrä sairauttaan.
Itseasiassa minulla ei ole tarpeen lainkaan käyttää vastaavia argumentteja jossa heittelen olkiukkoja ja ad hominemeita. Ei ole lainkaan tarpeen kyseenalaistaa vastapuolen uskottavuutta tai diagnosoida ketään.Mitä tarkoittaa vastapuoli, kun puhutaan sairauksista ja terveydestä ?
Onko se joku tappelu tai sotatilanne, jos on muka asetuttava toinen toisensa vastustajaksi ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanoisin melkein että ei. En siis tarkoita, että sairaille pitäisi jotenkin olla epäkohtelias tai töykeä, mutta ihan tavan tolkunpuhe pitää riittää, se kilahtelu on juuri sitä sairaan ihmisen harrastamaa terroria muita ihmisiä kohtaan.
Jos se kilahtelu johtuu sairaudesta, niin ei sitä ole miksikään terroriksi tarkoitettu tahallaan, silloin siinä on sairaus taustalla.
On kai itsessäkin jotain vikaa, jos kokee toisen ihmisen uhkana vain hänen sairautensa takia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä tarve sinulla sitten on olla täällä?
Enkä nyt äkkiseltään muista ketään foorumi vänkääjää joka ei olisi yrittänyt kyseenalaistaa nykyistä vaikuttavuuteen perustuvaa mielenterveyshoitoa. Mutta siinä toki voin olla väärässä.Jos ihan tosissani haluan kyseenalaistaa jotain kohtia mielenterveyshoidosta, teen sen lääkärin tai hoitajan kanssa keskustellessa.
Mitä hyötyä siitä täällä on ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tarkoittaa vastapuoli, kun puhutaan sairauksista ja terveydestä ?
Onko se joku tappelu tai sotatilanne, jos on muka asetuttava toinen toisensa vastustajaksi ?Hyvä pointti. Näinhän sen tietenkään ei pitäisi olla, mutta miksi se sitten sairaudentunnottomien kanssa aina kääntyy sellaiseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä uskon että jos joku masennuspotilas on heikko se heikkouden tunne johtunee pitkälti muusta tilasta kuin sinun mielikuvitussairaudestasi. Monilla jää autonomisen hermoston ongelmat diagnosoimatta jonkun epämääräisen masennussairauden vuoksi. Pitkittynyt stressi sotkee kehoa. Kenties jollain jää diagnosoimatta asioita mitkä oikeasti fysiologisesti on terveydessä pielessä mikä voi laukaista esim aivosumua esim suolistoon liittyvät jutut tai jonkun sairauden jälkitila tai jotain.
Jos jollakin se masennus parantuu biologisesti, niin se on asteittainen aktivoituminen ja kunnon ruokavalio ja oikea levon ja liikunnan suhde. Auringonvalokin on hyvä, sitä valitettavasti puuttuu monelta mikä johtaa väsymykseen.Minä taas en usko, että masennusten räjähdysmäisen lisääntymisen syynä olisi monilta huomaamattomaksi jäänyt autonomisten hermostojen ongelmat.
Eiköhän se uskottavampi selitys ole se, että masennuksesta on tullut jotenkin salonkikelpoinen, ja muut tekijät. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos tehdään tämmöinen empiirinen oman elämäni tutkimus SSRI-aineista niin suurin osa ihmisistä ketä tunnen ketkä mainitsee käyttäneensä SSRI:tä itseni mukaan lukien on lopettanut SSRI-aineet seksuaalihäiriöiden vuoksi tai valittaa että niistä tulee seksuaalihäiriöitä. Yksi vaikuttaa olevan ihan ok tässä mielessä kun ei ole valittanut.
Minä tunnen vain yhden joka on lopettanut SSRI lääkkeen käytön nimenomaan sen takia ettei ota eteen. Kukaan muu ei ole oikeastaan puhunut halaistua sanaa että ovatko lopettaneet tai jatkaneet lääkkeen käyttöä.
Mutta oletan heidän lopettaneen siinä vaiheessa, kun elämä toimii muuten jo paremmin, ja ovat paremmassa kunnossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Multa on varmaan jäänyt monta helmikuuta välistä, kun en ole vuosittain huomannut tuollaista tapahtuvan.
Masiksessa on tosiaan olemassa pari sellasita arkkityyppiä, toinen tyyppi potee sellaista pimeää kaamosmasennusta, mikä lienee myös yleisempi kansankielessä, tai jotenkin ymmärrettävämpi, mutta sitten on ihan se oma poppoonsa joka menee maan alle kun valo lisääntyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos se kilahtelu johtuu sairaudesta, niin ei sitä ole miksikään terroriksi tarkoitettu tahallaan, silloin siinä on sairaus taustalla.
On kai itsessäkin jotain vikaa, jos kokee toisen ihmisen uhkana vain hänen sairautensa takia.Kyllä ja ei. Osa on varmaan on ihan puhdasta sairautta, mutta kuinka paljon siitä on sitä opittua mekanismia? Kannattaa myös muistaa että kaikki kuntoutujat eivät ole sellaisia keskenkasvuisia teinityttöjä. Siihen kilahtleun anatomiaan mahtuu hyvin monta erilaista ihmissuhdetta ja dynamiikkaa miten sitä käytetään.
Jos ihminen oppii siihen että hän saa tahtonsa läpi "kilahtelemalla" niin ihminen vaan on sellainen olento että rupeaa käyttämään sitä hyväkseen. Ja se jos mikä perustuu pelotteluun, eikä ainoastaan siihen, että ihminen nyt vaan sattuu olemaan sairas.
Ja vaikka tässä ketjussa puhutaankin lähinnä SSRI lääkkeistä, eli käytännössä masennuksesta, niin täytyy muistaa että erityisesti psykoosisairaat väittävät olevansa "vain" masentuneita. Mutta sieltä kumpuava agressiivisuus on jo sitten kokonaan toisen ketjun aihe. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masiksessa on tosiaan olemassa pari sellasita arkkityyppiä, toinen tyyppi potee sellaista pimeää kaamosmasennusta, mikä lienee myös yleisempi kansankielessä, tai jotenkin ymmärrettävämpi, mutta sitten on ihan se oma poppoonsa joka menee maan alle kun valo lisääntyy.
En ole kumpaakaan arkkityyppiä noista kahdesta vaihtoehdosta.
Tarkoitin helmikuiden väliin jäämisellä sitä, kun joku tuolla aiemmin kertoi, kuinka joka helmikuu tulee muka jotain juttuja lääkkeistä maksumuurin takana, johtuen keväästä, enkä ole sellaisia huomannut toistuvaksi joka ikinen helmikuu.
Ja kyllä varmaan jokainen jollain tavalla piristyy, kun valoisa aika alkaa, vaikka ei potisi edes mitään mielenterveyden häiriötäkään.
Itse ainakin tykkään, kun tulee valoisampaa. Tosin ei se kaamoskaan masenna. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miettikääpä tosielämää. Keskustelette vastapuolen kanssa ja jankkaatte kuinka he ovat sairaudentunnottomia, huonoitsetuntoisia eivätkä ymmärrä sairauttaan.
Itseasiassa minulla ei ole tarpeen lainkaan käyttää vastaavia argumentteja jossa heittelen olkiukkoja ja ad hominemeita. Ei ole lainkaan tarpeen kyseenalaistaa vastapuolen uskottavuutta tai diagnosoida ketään.Itse olisin aika hiljaa ad homineista, silloin kun foorumin oikeastaan ainoa argumentti on "Minä" silloin kun selitetään, miksi lääkkeiden sivuvaikutukset ovat tärkeämpiä kuin mikään muu mikä mielenterveyteen liittyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ja ei. Osa on varmaan on ihan puhdasta sairautta, mutta kuinka paljon siitä on sitä opittua mekanismia? Kannattaa myös muistaa että kaikki kuntoutujat eivät ole sellaisia keskenkasvuisia teinityttöjä. Siihen kilahtleun anatomiaan mahtuu hyvin monta erilaista ihmissuhdetta ja dynamiikkaa miten sitä käytetään.
Jos ihminen oppii siihen että hän saa tahtonsa läpi "kilahtelemalla" niin ihminen vaan on sellainen olento että rupeaa käyttämään sitä hyväkseen. Ja se jos mikä perustuu pelotteluun, eikä ainoastaan siihen, että ihminen nyt vaan sattuu olemaan sairas.
Ja vaikka tässä ketjussa puhutaankin lähinnä SSRI lääkkeistä, eli käytännössä masennuksesta, niin täytyy muistaa että erityisesti psykoosisairaat väittävät olevansa "vain" masentuneita. Mutta sieltä kumpuava agressiivisuus on jo sitten kokonaan toisen ketjun aihe."täytyy muistaa että erityisesti psykoosisairaat väittävät olevansa "vain" masentuneita. Mutta sieltä kumpuava agressiivisuus on jo sitten kokonaan toisen ketjun aihe"
Trolololo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ja ei. Osa on varmaan on ihan puhdasta sairautta, mutta kuinka paljon siitä on sitä opittua mekanismia? Kannattaa myös muistaa että kaikki kuntoutujat eivät ole sellaisia keskenkasvuisia teinityttöjä. Siihen kilahtleun anatomiaan mahtuu hyvin monta erilaista ihmissuhdetta ja dynamiikkaa miten sitä käytetään.
Jos ihminen oppii siihen että hän saa tahtonsa läpi "kilahtelemalla" niin ihminen vaan on sellainen olento että rupeaa käyttämään sitä hyväkseen. Ja se jos mikä perustuu pelotteluun, eikä ainoastaan siihen, että ihminen nyt vaan sattuu olemaan sairas.
Ja vaikka tässä ketjussa puhutaankin lähinnä SSRI lääkkeistä, eli käytännössä masennuksesta, niin täytyy muistaa että erityisesti psykoosisairaat väittävät olevansa "vain" masentuneita. Mutta sieltä kumpuava agressiivisuus on jo sitten kokonaan toisen ketjun aihe.Olen ollut psykoosisairas, ja alusta alkaen sen tiesin, sekä myönsin. En väittänyt sitä masennukseksi, koska en ollut erityisemmin masentunut. Siitä huolimatta on tullut syötyä SSRI:t ja muut mahdolliset " mömmöt ". Neuroleptejä pääasiassa.
Ja miksi luulet, että psykoosisairaat olisivat aggressiivisia ? Eivät kaikki ole, toki jotkut voivat olla, mutta ei sitä voi yleistää.
Eikä " kilahtelevia " ihmisiä ole pakko kestää, heistä voi pysytellä kaukana. Tietysti lääkärit ym. joutuvat heidän " kilahtelujaan " väkisinkin kestämään työnsä puolesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olisin aika hiljaa ad homineista, silloin kun foorumin oikeastaan ainoa argumentti on "Minä" silloin kun selitetään, miksi lääkkeiden sivuvaikutukset ovat tärkeämpiä kuin mikään muu mikä mielenterveyteen liittyy.
Kenestäpä ihminen voisi kertoa kuin ainoastaan itsestään, silloin kun hän kertoo omista kokemuksistaan ?
Ja mitä kukakin sitten tärkeänä pitää, sekin on jokaisen oma asia.
Mielenterveyteen ja sen hoitoon liittyy aika paljon kaikenlaista. Keskustelu on aika suppeaa, kun se pyörii vain lääkkeiden haittavaikutuksissa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"täytyy muistaa että erityisesti psykoosisairaat väittävät olevansa "vain" masentuneita. Mutta sieltä kumpuava agressiivisuus on jo sitten kokonaan toisen ketjun aihe"
Trolololo.Kyllä sitä vähän aggressiiviseksi tulee jos saa psykoosisairauden leiman jonkun jankun mielestä jos 99,99999 prosenttia elämänsä aikana ei ole kärsinyt psykoosisairauksista ja ainoan kerran kun näennäisesti on, niin on ollut silloin kun kärsii pitkäaikaisen masarilääkkeen vieroitusoireista, ja sen ja sen puhkaiseman unettomuuden hoitoon määrättyjen aineiden puhkaisemista ekstrapyramidaalioireista. Ja saa ep diagnoosin vasta kun psykiatria on pahentanut oloa potenssiin kymmenen heittelemällä eri aineita päällekkäin hoitamaan lääkrhaitan tuottamaa pahaa oloa ja on todella paha olla ja on lääkekierteessä mikä alkoi tuosta hetkestä. Ja paraneminen alkaa EP diagnoosista ja asianmukaisista lääkityksistä sen ekstrapyramidaalioireen hoitoon. Toipuminen tpaahtui kun hermosto tasoittui kun lakkasin vetämästä pillereitä. En identifioidu edes masentuneeksi itseasiassa. Se on BS diagnoosi joka ei kerro minulle itsestäni juuri mitään. Se on kuin sanoisin että minulla on jalka kipeä ja siksi kurja olo. Saman verran se kertoo tunne elämästäni itselleni.
Itse identifioidun ihmiseksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä taas en usko, että masennusten räjähdysmäisen lisääntymisen syynä olisi monilta huomaamattomaksi jäänyt autonomisten hermostojen ongelmat.
Eiköhän se uskottavampi selitys ole se, että masennuksesta on tullut jotenkin salonkikelpoinen, ja muut tekijät.Todellakin uskon että autonomisen hermoston ongelmat on yleistyttäneet masennusta. En ihmettelisi jos monella syy masennukseen on pitkittyneen stressin jälkitila ja kehomme on erittäin viisas, se pysäyttää ja pysäyttää miettimään ja uudelleensuuntaamaan elämää kun kohtelemme kehoamme kaltoin. Stressin jälkeen kroppa putoaa alivireyteen. Jengi vetää työelämässä kilpaillen työpaikoista, monet välillä vähän loppuunpalaa. Kokoajan joko turboteholla monet vetää tai sitten hommat seisahtuu kun loppuunpalavat tai ei saa töitä. Aatokset työttömiä kohtaan on yhä koventuneita. Nykyajan ihminen on menettänyt kytköksensä ihmisyyteen ja sen kärsimykseen ja luulee että kärsimys ja tehottomuus on heti sairautta psykiatrian paradigman kautta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olisin aika hiljaa ad homineista, silloin kun foorumin oikeastaan ainoa argumentti on "Minä" silloin kun selitetään, miksi lääkkeiden sivuvaikutukset ovat tärkeämpiä kuin mikään muu mikä mielenterveyteen liittyy.
En missään tapauksessa suosi sitä että mennään henkilökohtaisuuksiin, mutta siltä on hyvin vaikea välttyä tällä foorumilla, kun se keskustelun taso on käytännössä jotain tällaista.
Ei voi olla muuta kuin lääkehoitoa, koska minä en ole sitä saanut.
Ei voi olla terapiaa, koska minä en ole sitä saanut.
Ei voi olla tutkimusta hoitotyytyväisyydestä koska minä en ole siinä mukana.
Ei voi olla ihmisiä jotka ovat vieroittautuneet ilman viekkareita koska minä.
Ei voi olla sairaudentunnottomia ihmisiä, koska minä nyt en ainakaan.
Ja lista sen kun jatkuu.
Sillä lopputulemalla, että mistään asiasta ei voi puhua yleisellä tasolla koska minä. Minä, ja oma subjektiivinen kokemus ei vain ole objektiivisen väittelyn käypä argumentti. Ja jos se on ainoa ja varsinkin väärä argumentti, niin... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen ollut psykoosisairas, ja alusta alkaen sen tiesin, sekä myönsin. En väittänyt sitä masennukseksi, koska en ollut erityisemmin masentunut. Siitä huolimatta on tullut syötyä SSRI:t ja muut mahdolliset " mömmöt ". Neuroleptejä pääasiassa.
Ja miksi luulet, että psykoosisairaat olisivat aggressiivisia ? Eivät kaikki ole, toki jotkut voivat olla, mutta ei sitä voi yleistää.
Eikä " kilahtelevia " ihmisiä ole pakko kestää, heistä voi pysytellä kaukana. Tietysti lääkärit ym. joutuvat heidän " kilahtelujaan " väkisinkin kestämään työnsä puolesta.Voit sitä agressiivisuuden määrää tai laatua käydä kyselemässä vaikka täältä. Se ei nimittäin ole mikään uhriton rikos.
https://finfami.fi/
Joka neljäs lapsi asuu perheessä jossa on mielenterveysongelmaa, ja heistä yli neljäkymmentä porsenttia on vaarassa sairastua itse. Eli pelkkä kilahtelun välttelykään ei aina riitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voit sitä agressiivisuuden määrää tai laatua käydä kyselemässä vaikka täältä. Se ei nimittäin ole mikään uhriton rikos.
https://finfami.fi/
Joka neljäs lapsi asuu perheessä jossa on mielenterveysongelmaa, ja heistä yli neljäkymmentä porsenttia on vaarassa sairastua itse. Eli pelkkä kilahtelun välttelykään ei aina riitä.Törmäsin vasta Twitterissä kuvioon, jossa Laura Delano niminen nainen joka on perustanut mm Inner Compass sivuston vieroituksen tueksi oli kirjoittanut kriittisen kirjan kokemuksistaan psykiatriassa, jossa hoidossa oli paljon epäkohtia. Hän lopulta vieroittautui lääkkeistä ja myös irroittautui psykiatriasta. Kyseenalaisti diagnoosinsa. Yksi hyvässä asemassa oleva psykiatri oli lukenut kirjan ja auttavaisesti Twitterissä diagnosoi hänet kirjan perusteella epävakaa persoonallisuushäiriöiseksi, siis ilman että oli nähnyt koko ihmistä.
Semmoisia psykiatrit ovat. Ja myös psykiatriaa kannattavat potilaat. Heillä on ihan kompulsiivinen tarve määritellä ja kategorisoida toisia ihmisiä ja heitellä diagnooseja. Sen näkee tässäkin ketjussa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Törmäsin vasta Twitterissä kuvioon, jossa Laura Delano niminen nainen joka on perustanut mm Inner Compass sivuston vieroituksen tueksi oli kirjoittanut kriittisen kirjan kokemuksistaan psykiatriassa, jossa hoidossa oli paljon epäkohtia. Hän lopulta vieroittautui lääkkeistä ja myös irroittautui psykiatriasta. Kyseenalaisti diagnoosinsa. Yksi hyvässä asemassa oleva psykiatri oli lukenut kirjan ja auttavaisesti Twitterissä diagnosoi hänet kirjan perusteella epävakaa persoonallisuushäiriöiseksi, siis ilman että oli nähnyt koko ihmistä.
Semmoisia psykiatrit ovat. Ja myös psykiatriaa kannattavat potilaat. Heillä on ihan kompulsiivinen tarve määritellä ja kategorisoida toisia ihmisiä ja heitellä diagnooseja. Sen näkee tässäkin ketjussa.Kaikki tiet vievät lääkityksiin... Kaikki lähtee hoitosuosituksista.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532
Masennuslääkepaketissa lukee että pitemmät käyttöajat ja isommat annokset on yhteydessä vieroitusoireisiin. Ehkä jotkut erityisesti välttyy niiltä kun ovat tosiaan käyttäneet niitä lyhyemmän aikaa pienemmillä annoksilla tai ovat onnekkaita. Vieroituspalstojen veikkaus on että mitä enemmän ihmisillä on aloituksia ja lopetuksia ja aloituksia ja seinäänlopetuksia ja polyfarmasiaa, sen todennäköisemmin homma leviää käsiin lääkkeiden kanssa ja iskeekin ongelmia.
Tiedän että MT-puolella on hyvää hoitoa. On minullekin tarjottu moista tilanteessa kun olen jo saanut merkittävää haittaa. Too bad, se ei paranna neurologista ja hermostollista haittaa mitä aineista on saanut. Toki voi auttaa diilaamaan sen kanssa. Hyvä apu ei lämmitä siinä vaiheessa kun pissat on jo housuissa pakkasella.
Uskonkin että MT-järjestelmässä hoidolla paikkaillaan myös hoitojen seuraamuksia. Krooninen masennuslääkitys voi aiheuttaa iatrogeenisesti aiheutettua alakuloa. Jossain vaiheessa iatrogeenisyys alkaa näkyä kasvavina toimintakyvyn haasteina ja pahana olona kun homeostaasia kehossa sotketaan aine toisensa jälkeen. Niitä sitten hoidetaan systeemissä kalliilla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä ja ei. Osa on varmaan on ihan puhdasta sairautta, mutta kuinka paljon siitä on sitä opittua mekanismia? Kannattaa myös muistaa että kaikki kuntoutujat eivät ole sellaisia keskenkasvuisia teinityttöjä. Siihen kilahtleun anatomiaan mahtuu hyvin monta erilaista ihmissuhdetta ja dynamiikkaa miten sitä käytetään.
Jos ihminen oppii siihen että hän saa tahtonsa läpi "kilahtelemalla" niin ihminen vaan on sellainen olento että rupeaa käyttämään sitä hyväkseen. Ja se jos mikä perustuu pelotteluun, eikä ainoastaan siihen, että ihminen nyt vaan sattuu olemaan sairas.
Ja vaikka tässä ketjussa puhutaankin lähinnä SSRI lääkkeistä, eli käytännössä masennuksesta, niin täytyy muistaa että erityisesti psykoosisairaat väittävät olevansa "vain" masentuneita. Mutta sieltä kumpuava agressiivisuus on jo sitten kokonaan toisen ketjun aihe.Jokaisella on oma, erilainen, jopa synnynnäinen temperamentti. Ja siihenkin vaikuttaa niin moni asia, jopa sieltä kohdusta alkaen. Me jokainen suututaan joskus ja ilmaistaan eri tavalla. Sosiaaliset normit määrittelee useimmiten, että pysyykö se kontrollissa, vai ei. Ja yleensä me hallitaan se. Poikkeuksiakin siihen löytyy. Tilanteeseen voivat vaikuttaa stressihormonit, muut somaattinen ja neurologinen terveystilanne, tunnekuormitus, tai ahdistuneisuus, ja vaikea elämäntilanne. Ja ihan tavallinen väsymys, tai turhautuminen. Ei niiden "kilahtelemisten" taustalla tarvitse olla mitään psyykkistä poikkeavuutta, tai psyykkistä sairautta. Psykiatriassahan tämä ajattelu on aika tavallista. Että jos joku suuttuu, ilmaisee mielipiteensä, joka ei ole hyväksytty toisten mielestä, tms., niin heti pidetään sitä ominaisuutta jonakin merkkinä, tai todisteena jostakin psyykesairaudesta.
Itse myönnän suoraan, olen kilahtanut joskus. En silti puukkojen kanssa heilunut turuilla ja toreilla ja uhannut koskaan ketään.
Edelliselle sanon edelleen senkin, että tietty asenteellisuus näkyy ja paistaa sinun kirjoitteluistasi aina hieman liikaa läpi. Toivottavasti ei kukaan ole potilaasi. Sääliksi kävisi. Sen verran on liikaa asenteellisuutta ja rasistisuutta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kenestäpä ihminen voisi kertoa kuin ainoastaan itsestään, silloin kun hän kertoo omista kokemuksistaan ?
Ja mitä kukakin sitten tärkeänä pitää, sekin on jokaisen oma asia.
Mielenterveyteen ja sen hoitoon liittyy aika paljon kaikenlaista. Keskustelu on aika suppeaa, kun se pyörii vain lääkkeiden haittavaikutuksissa.Ihminen voi myös ajatella objektiivisesti ja ymmärtää, että oma henkilökohtainen kokemus ei automaattisesti ole kaikkien muiden kokemus, saati tilastollinen tai tutkimuskellinen fakta.
Ja kun kokemuksista puhutaan, niin minulta meni hyvän aikaa oppia ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä ei ole yhtä negatiivisia kokemuksia hoidosta mitä minulla itselläni on. Se vain on asia jonka joudun hyväksymään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen voi myös ajatella objektiivisesti ja ymmärtää, että oma henkilökohtainen kokemus ei automaattisesti ole kaikkien muiden kokemus, saati tilastollinen tai tutkimuskellinen fakta.
Ja kun kokemuksista puhutaan, niin minulta meni hyvän aikaa oppia ymmärtämään, että kaikilla ihmisillä ei ole yhtä negatiivisia kokemuksia hoidosta mitä minulla itselläni on. Se vain on asia jonka joudun hyväksymään.Sehän siinä tärkeintä onkin, ettei omia kokemuksia voi verrata muiden kokemuksiin sillä tavalla, että muilla menisi asiat samalla tavalla kuin itsellä, tai itsellä kuten muilla.
On ymmärrettävä se, jos itse on kokenut joitain juttuja huonoksi, toinen ei välttämättä ole, vaan ehkä kokenut parempaa, tai päinvastoin. Ja on hyvä myös hyväksyä se, että joku toinen voi, ja saakin, olla eri mieltä.
Näin se vaan menee, johtuen ihan siitä, kun olemme kaikki erilaisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Törmäsin vasta Twitterissä kuvioon, jossa Laura Delano niminen nainen joka on perustanut mm Inner Compass sivuston vieroituksen tueksi oli kirjoittanut kriittisen kirjan kokemuksistaan psykiatriassa, jossa hoidossa oli paljon epäkohtia. Hän lopulta vieroittautui lääkkeistä ja myös irroittautui psykiatriasta. Kyseenalaisti diagnoosinsa. Yksi hyvässä asemassa oleva psykiatri oli lukenut kirjan ja auttavaisesti Twitterissä diagnosoi hänet kirjan perusteella epävakaa persoonallisuushäiriöiseksi, siis ilman että oli nähnyt koko ihmistä.
Semmoisia psykiatrit ovat. Ja myös psykiatriaa kannattavat potilaat. Heillä on ihan kompulsiivinen tarve määritellä ja kategorisoida toisia ihmisiä ja heitellä diagnooseja. Sen näkee tässäkin ketjussa.En ole ihan varma mitä hyötyä aina siitä ihmisen näkemisestä on? Eihän röntgen lääkärikään katsele ihmisiä, vaan niitä röntgen kuvia.
Väittäisin että joissain asioissa jopa parempi ettei nää.
Joku nyt varmaan pahoittaa mielensä kun sanon tämän, mutta väitän että anonyymifoorumit ovat hyvä paikka spotata tietyt mielen sairaudet, kun ihmiset kuvittelee että anonyymiteetin he voi sanoa mitä sylki suuhun tuo.
Henkilökohtaisesti en kaipaa mitään isovelvi valvoo järjestelmää, mutta en pidä mitenkään mahdottomana, että nykyisen tekoälyn kehittymisen tahdilla, ruvettaisiin niitä sairaimpia yksilöitä ohjaamaan hoidon piiriin tekoälyn tekemien analyysien avulla. - Anonyymi
Etänä=tapaamatta edes koskaan. Toki esim donald trumpin diagnosoijia on riittänyt. Mielenkiintoista on miksi joku psykiatri näkee asiakseen diagnosoida jonkun kirjan perusteella joka on irtautunut psykiatriasta ja elää nykyään hyvää elämää ja on muistellut elämäänsä kirjassa. Joka ei pyydä mitään diagnooseja tai analyysia. Mutta sellaista psykiatria on vallankäyttöineen. Näkee oikeudekseen määritellä ihmisiä, tässä tapauksessa naisen yhdellä asenteellisimmista diagnooseista koskaan. https://x.com/dsowens17/status/1894508197635133615?t=0C9QsmRmvC_YjZAi6u3lrA&s=09
Yksi psykiatrian kriitikko sanoikin tuon psykiatrin kehittämästä leimasta näin
You will also be familiar with the extensive literature highlighting how this label has been so often used in a misogynistic way to deflect attention from the real, abusive causes of female pain - pathologising women while absolving those responsible for that pain.... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sehän siinä tärkeintä onkin, ettei omia kokemuksia voi verrata muiden kokemuksiin sillä tavalla, että muilla menisi asiat samalla tavalla kuin itsellä, tai itsellä kuten muilla.
On ymmärrettävä se, jos itse on kokenut joitain juttuja huonoksi, toinen ei välttämättä ole, vaan ehkä kokenut parempaa, tai päinvastoin. Ja on hyvä myös hyväksyä se, että joku toinen voi, ja saakin, olla eri mieltä.
Näin se vaan menee, johtuen ihan siitä, kun olemme kaikki erilaisia.Sanahelinää. Olennaista on asiat kuten miten perustellaan pillerien käyttöä (esim pseurotieteen perustelut millä pilleri markkinoidaan ihan erilaisena mitä se on), informoitu suostumus, hoitosuositusten lääkrkrskeisyys esim kansainvälisen mittapuun mukaan, se miten psykiatria suhtautuu ihmisten kokemiin haittoihin, nöyrästi vai vähätellen... Se on olennaista, ei saako joku hyötyä tai haittaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanahelinää. Olennaista on asiat kuten miten perustellaan pillerien käyttöä (esim pseurotieteen perustelut millä pilleri markkinoidaan ihan erilaisena mitä se on), informoitu suostumus, hoitosuositusten lääkrkrskeisyys esim kansainvälisen mittapuun mukaan, se miten psykiatria suhtautuu ihmisten kokemiin haittoihin, nöyrästi vai vähätellen... Se on olennaista, ei saako joku hyötyä tai haittaa
Meidän erilaisuus sisältää myös sen, kuinka suhtaudumme psykiatriaan, hoitoihin, lääkityksiin.
Miten kukakin kokee asiat, pitääkö niitä haitallisina vai ei, kokeeko jonkin nöyryyttäväksi vai ei, kokeeko tulleensa kohdelluksi vähätellysti vai ei, jne.
Se ei ole sanahelinää, se on totta, juuri sen takia, koska koemme ja tunnemme asioista eri tavoillamme.
Et näköjään ole ihan ymmärtänyt, mitä tuolla edellisellä kommentilla tarkoitin, tai sitten tein sen jotenkin huonosti ymmärrettäväksi. Ulosantini ei ole aina maailman parasta, siis lähinnä harvemmin se sitä on. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Multa on varmaan jäänyt monta helmikuuta välistä, kun en ole vuosittain huomannut tuollaista tapahtuvan.
Seuraappa tätä foorumia pari kuukautta, ja huomaat kuinka täälläkin kirjoittelijat aktivoituu helmikuussa, eikä aina pelkästään positiivisella tavalla.
- Anonyymi
Eroon pääsee jokainen kun tekee sen oikealla tavalla siis hyvin pitkällä ajan jaksolla , ja pienentää ihan vähän kerrallaan lääkeannostaan. Kaikille ei riitä se parin kuukauden lopetus aina vaan tarttee pidemmän ajan
- Anonyymi
Joo,vuoden vähennyskään ei ole pitkä aika vuosien käytön jälkeen. Avainsana on hyberbolinen loppua kohden pienenevä vähennystyyli. Itse vähensin nopraa. Uneni häiriintyi. Uni on kemiallinen prosessi missä eri välittäjäaineet näyttelee roolia. Psykiatriset lääkkeet vou haittana tai vieroituksessa sotkea unen. En tiedä suostuisiko ihmiset aineisiin mitä pitää vähennellä pitkäänkin. Informoitu suostumus dependencestä eli fyysisestä mukautumisesta ja riippuvuudesta ja vieroitusoireista on tärkeä.
Hyviä ohjeita
Stopping Antidepressants (Rc Psych)
Maudsley deprescribing kirja - Anonyymi
Minä pääsin eroon ihan kylmällä kalkkunalla, eikä ole senjälkeen foorumeilla tarvinnut valitella tunnottomuuksista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä pääsin eroon ihan kylmällä kalkkunalla, eikä ole senjälkeen foorumeilla tarvinnut valitella tunnottomuuksista.
Jokainen ammattilainen ja järkevä ihminen tietää että kylmä kalkkuna on vaarallisin tapa vieroittautua. Se on keholle äärimmäinen tapa.
Saatat sietää tuota kerran mutta vieroituspalstoilla yksi hypoteesi on että ihmisten hermosto herkistyy ajan saatossa jos aineita ajaa alas miten sattuu. On monimutkaisia lääkehistorioita,uusia aloituksia,lopetuksia,kylmiä kalkkunoita. Joku kerta iskeekin ongelmat vieroituksessa.
Se johtaa voimakkaampiin vieroitusoireisiin monilla,riski on todennäköisempi isoilla annoksilla ja pitkillä käyttöajoilla.
Bentsoissa aiheen tutkija H.Ashton epäili että kylmä kalkkuna ja liian nopea vieroitus oli yhteydessä todennäköisempiin pitkien vieroitusoireiden riskiin.
Yksi mitä ei kanssa suositella on annosvuorottekuvähennykset. Vieroitusta tutkinut tutkija perustaa aineiden hitana vieroituksen hyödyt aivojen toiminnan tutkimiseen,ei mutuun. Pienilläkin aineilla voi olla silti affiniteettia reseptoreihin. Siksi vähennys kannattaa tehdä hyberbolisesti eli loppua kohden vähennysmääriä pienentäen - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen ammattilainen ja järkevä ihminen tietää että kylmä kalkkuna on vaarallisin tapa vieroittautua. Se on keholle äärimmäinen tapa.
Saatat sietää tuota kerran mutta vieroituspalstoilla yksi hypoteesi on että ihmisten hermosto herkistyy ajan saatossa jos aineita ajaa alas miten sattuu. On monimutkaisia lääkehistorioita,uusia aloituksia,lopetuksia,kylmiä kalkkunoita. Joku kerta iskeekin ongelmat vieroituksessa.
Se johtaa voimakkaampiin vieroitusoireisiin monilla,riski on todennäköisempi isoilla annoksilla ja pitkillä käyttöajoilla.
Bentsoissa aiheen tutkija H.Ashton epäili että kylmä kalkkuna ja liian nopea vieroitus oli yhteydessä todennäköisempiin pitkien vieroitusoireiden riskiin.
Yksi mitä ei kanssa suositella on annosvuorottekuvähennykset. Vieroitusta tutkinut tutkija perustaa aineiden hitana vieroituksen hyödyt aivojen toiminnan tutkimiseen,ei mutuun. Pienilläkin aineilla voi olla silti affiniteettia reseptoreihin. Siksi vähennys kannattaa tehdä hyberbolisesti eli loppua kohden vähennysmääriä pienentäenSsri:t voi olla haitallisia keholle mutta vieroitus se voikin vasta sotkea hermostoa. Dependencen vuoksi vieroitus kannattaa aina tehdä turvallisesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen ammattilainen ja järkevä ihminen tietää että kylmä kalkkuna on vaarallisin tapa vieroittautua. Se on keholle äärimmäinen tapa.
Saatat sietää tuota kerran mutta vieroituspalstoilla yksi hypoteesi on että ihmisten hermosto herkistyy ajan saatossa jos aineita ajaa alas miten sattuu. On monimutkaisia lääkehistorioita,uusia aloituksia,lopetuksia,kylmiä kalkkunoita. Joku kerta iskeekin ongelmat vieroituksessa.
Se johtaa voimakkaampiin vieroitusoireisiin monilla,riski on todennäköisempi isoilla annoksilla ja pitkillä käyttöajoilla.
Bentsoissa aiheen tutkija H.Ashton epäili että kylmä kalkkuna ja liian nopea vieroitus oli yhteydessä todennäköisempiin pitkien vieroitusoireiden riskiin.
Yksi mitä ei kanssa suositella on annosvuorottekuvähennykset. Vieroitusta tutkinut tutkija perustaa aineiden hitana vieroituksen hyödyt aivojen toiminnan tutkimiseen,ei mutuun. Pienilläkin aineilla voi olla silti affiniteettia reseptoreihin. Siksi vähennys kannattaa tehdä hyberbolisesti eli loppua kohden vähennysmääriä pienentäenNo jokainen aidosti masentunut tietää että sillä ei ole mitään väliä onko se vaarallista vai ei, jos huomista ei ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No jokainen aidosti masentunut tietää että sillä ei ole mitään väliä onko se vaarallista vai ei, jos huomista ei ole.
Olen itsekin kerran alasajanut masennuslääkkeet ihan tosi nopealla tavalla. Käytännössä oli niin sisäisesti kuollut olo että ei kiinnostanut miten lopetan ja minulle oli nuorena sanottu että "ne voi lopettaa milloin vain". (joo tosi tehokkaita masennuslääkkeitä kun olo oli tasoa zombi) . No minä en tajunnut mitkä riskit siinä oli. Lopetin nopsaa ja mulla ei oo muistikuvia viikoista jolloin podin vieroitusoireita. Aina kun käänsin katsetta tuntui ZÄP. ZÄP. ZÄP. Aivosähköiskuina. Olo oli pöhnäinen. Kärsin niiden yli.
Ja ihme tapahtui, seksikyvyt palasi ja mieliala nousi. Tämä nostatti minussa hypoteesin, ehkä itseasiassa kaikenlaiset annosmuutokset voi piristää ihmistä, myös lopetus. Avainsana on se että kehon homeostaasi muuttuu.
Nuo kaikki valitettavasti jättää jälkensä hermostoon, uskon näin. Lopetin neuroleptit isosta annoksesta seinään osastojaksolla koska minulle laukesi joka annoksen jälkeen pahenevat ekstrapyramidaalioireet ja ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta kiduttaa itseään ja ottaa rauhoittavia päälle että kestää nahoissaan.
Suositeltavaa? No ei se ollut suositeltavaa varmaan tuplata annostakaan osastolla mutta niin psykiatri teki ja aiheutti minulle tuon olon.
Olo oli niin hirveä että sanat ei riitä. Tärisin. Kärsin. Isosta annoksesta nollaan. Hermostoani on turmeltu niin pahasti psykiatrian toimesta että ei se minua yllätä miksi minulla tuntuu neuropaattisia oireita nykyään ja on PSSD. Muut lääkkeet alasajoin tosi järkevästi ja hitaasti, taustatyötä tehden. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen itsekin kerran alasajanut masennuslääkkeet ihan tosi nopealla tavalla. Käytännössä oli niin sisäisesti kuollut olo että ei kiinnostanut miten lopetan ja minulle oli nuorena sanottu että "ne voi lopettaa milloin vain". (joo tosi tehokkaita masennuslääkkeitä kun olo oli tasoa zombi) . No minä en tajunnut mitkä riskit siinä oli. Lopetin nopsaa ja mulla ei oo muistikuvia viikoista jolloin podin vieroitusoireita. Aina kun käänsin katsetta tuntui ZÄP. ZÄP. ZÄP. Aivosähköiskuina. Olo oli pöhnäinen. Kärsin niiden yli.
Ja ihme tapahtui, seksikyvyt palasi ja mieliala nousi. Tämä nostatti minussa hypoteesin, ehkä itseasiassa kaikenlaiset annosmuutokset voi piristää ihmistä, myös lopetus. Avainsana on se että kehon homeostaasi muuttuu.
Nuo kaikki valitettavasti jättää jälkensä hermostoon, uskon näin. Lopetin neuroleptit isosta annoksesta seinään osastojaksolla koska minulle laukesi joka annoksen jälkeen pahenevat ekstrapyramidaalioireet ja ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta kiduttaa itseään ja ottaa rauhoittavia päälle että kestää nahoissaan.
Suositeltavaa? No ei se ollut suositeltavaa varmaan tuplata annostakaan osastolla mutta niin psykiatri teki ja aiheutti minulle tuon olon.
Olo oli niin hirveä että sanat ei riitä. Tärisin. Kärsin. Isosta annoksesta nollaan. Hermostoani on turmeltu niin pahasti psykiatrian toimesta että ei se minua yllätä miksi minulla tuntuu neuropaattisia oireita nykyään ja on PSSD. Muut lääkkeet alasajoin tosi järkevästi ja hitaasti, taustatyötä tehden.Yksi suurimpia syitä miksi en suosittele kylmää kalkkunaa on vieroituksessa puhkeava akatisia. Withdrawal akathisia. Todellinen ilmiö. Älkää ihmiset lopettako kylmällä kalkkunalla. Kaikki vieroitukset jättää myös jäljen hermostoonne.
- Anonyymi
Sä pääset eroon. Jos haluat. Ja se on paras päätös. Tunteet palaa kyllä ja oikea elämä. SSRI on kusetusta, älä jää siihen.
- Anonyymi
SSRI:t on kusetusta. Uskon että suurin osa niiden tehoa on ihmisen saama muu psykososiaalinen tuki ja plasebovaikutus missä ihminen uskoo paranemiseensa kun hän käyttää hyödyllistä ainetta. Pitkän ajan vaikutus voi ollakin eri - masentava ja uusia ongelmia luova. Jos SSRI:ssa on joku vaikutus uskon sen tulevan kehon reaktioiden laimentamisen kautta. Eli siis ahdistus turtuu siinä missä genitaalit. Mutta maksuna voi olla ihmisyyden menettäminen monilta osin, päätökset joita ei tee kun on mieli turrutettuna mutta pitäisi tehdä sun muut ikävät oheisvaikutukset esim parisuhdeongelmiin seksivaikutusten takia.
Jos mietitään oliko wörtti menettää seksuaalisuus noilla aineilla joiden teho on tuota. Vastaus on EI, EI ja vielä kerran EI.
Paskinta on se että kaikkea haittaa voidaan loputtomasti niputtaa mielenterveyden piikkiin. Se on loputon kehä paskaa ihmiselämässä. En todellakaan suosittele, enkä varsinkaan pitemmälle käytölle. Vieroitus pitää tehdä oikeasti kunnolla! Ja tieteellistä tutkimusnäyttöä hyödyksi käyttäen, ei rivilääkärin mutua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
SSRI:t on kusetusta. Uskon että suurin osa niiden tehoa on ihmisen saama muu psykososiaalinen tuki ja plasebovaikutus missä ihminen uskoo paranemiseensa kun hän käyttää hyödyllistä ainetta. Pitkän ajan vaikutus voi ollakin eri - masentava ja uusia ongelmia luova. Jos SSRI:ssa on joku vaikutus uskon sen tulevan kehon reaktioiden laimentamisen kautta. Eli siis ahdistus turtuu siinä missä genitaalit. Mutta maksuna voi olla ihmisyyden menettäminen monilta osin, päätökset joita ei tee kun on mieli turrutettuna mutta pitäisi tehdä sun muut ikävät oheisvaikutukset esim parisuhdeongelmiin seksivaikutusten takia.
Jos mietitään oliko wörtti menettää seksuaalisuus noilla aineilla joiden teho on tuota. Vastaus on EI, EI ja vielä kerran EI.
Paskinta on se että kaikkea haittaa voidaan loputtomasti niputtaa mielenterveyden piikkiin. Se on loputon kehä paskaa ihmiselämässä. En todellakaan suosittele, enkä varsinkaan pitemmälle käytölle. Vieroitus pitää tehdä oikeasti kunnolla! Ja tieteellistä tutkimusnäyttöä hyödyksi käyttäen, ei rivilääkärin mutua.Olen käyttänyt SSRI lääkettä yli 20 vuotta, enkä yhtään sure , miten sen lopettaisin. Miksi on kiire lopettaa hyvää lääkettä, joka auttaa paniikkiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen käyttänyt SSRI lääkettä yli 20 vuotta, enkä yhtään sure , miten sen lopettaisin. Miksi on kiire lopettaa hyvää lääkettä, joka auttaa paniikkiin.
Minulla ei ole SSRI lääkkeistä sivuoireita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla ei ole SSRI lääkkeistä sivuoireita.
Ei niitä kaikille tulekaan. Joillekin tulee, joillekin ei.
- Anonyymi
SSRI lääkkeet on pahimpia myrkkyjä maailmassa, jota ihmisille syötetään lääkärien toimesta. Niiden haittavaikutuksista ei puhuta juuri lainkaan. Vaikka ne ovat todella kiusalliset. Suomessa nämä ovat sallittuja varsin nuorillekin, vaikka monessa maassa ikäraja on 18.
- Anonyymi
Kyllä tuoteselostuksessa tavallisesti lukee kaikki sivuvaikutukset ,joten kun lukee vaan , mutta monet niistä ovat ainoastaan mahdollisia ei siis välttämätä edes tule. Äja se että otetaan lääkkeet ihan kuten lääkäri on sanonut niin en ole kulllut haittavaikutuksista pahemmasti, mutta monella in itse masennus antanut muutamia viikkoja oireita , jotka laitetaan lääkkeen syyksi,mites muuten , kun aina on hyvä syyttää jotain muuta kun omaa sairauttaan. Myrkyistä puheen ollen , otapa ja lue mitkä aineosat sisältyy sinun tabletteihin, siis mikä niistä on myrkkyä.
Moni ottaa alkoholiakin lääkkeiden aikana joten ei ihme jos ei lääkkeet auta . Koska viina ja lääkkeet vaikuttavat ihan samaan kohtaan aivoissa , silloin ei voi odottaakaan paranemista .
Niinnettä lääkkeet ovat hyviä olemassa silloin kun niitä tarvitsee , kun ne osataan ottaa oikein.ämoni ei edes tiedä lääkkeistään sen vertaa että ottaisi selville mikä lääke otetaan ruuan kanssa ja milloin ennen tai jälkeen ruokailua , silti ollaan valittamassa koko ajan .
Joten lääkkeet ovat todella tarpeen jollekkin , ja jos ei yksi lääke aovi niin sen voi vaihtaa toiseen. Kukaan ei voi yleistää omien kokemustensa perusteella että joku lääke olisi huono lääke.
Joten miljoonat ihmiset syövät näitä lääkkeitä,maailmassa, vaikka eräöt ne saavat haittavaikutuksia , joko lääkkeistään tai ihan vaan sairaus temppuilee. - Anonyymi
Puhutaan toki.
Tiedossa on kaikki ” mahdolliset ” vaikutukset.
Myös sairauden aiheuttamat vaikutukset.
Älä yleistä sitä mikä on sinun kokemuksesta. - Anonyymi
No ainakin niiden hyötyjä korostetaan aivan liikaa. Potentiaalinen haittaprofiili on mielestä aivan todella paljon ihmisyyttä ja elämänlaatua haittaava. Esim hidas aineen nysrääminen alas kokien ongelmia ei ole asia mitä moni on allekirjoittanut.
Kaiken bullshitin sijaan kannattaa ymmärtää näiden psyykenaineiden ulottuvuus psykoaktiivisina aineina joiden lakeihin kuuluu dependence, kehon mukautuminen niihin,toleranssi,vieroitusoireet ja usein samantyyppistä kaavaa aiheuttamat harmit tunne-elämälle.
-dependence
-vieroitushaitat,jopa pitkäkestoinen oireilu lääke lopettaessa joka aiheuttaa hermoston epätasapainotilaa
-seksuaalihäiriöt,jopa pysyvät.
-pieni riski akatisiaan.
-itsrmurha-ajatusten kohoaminen
- tuntematon vaikutus esim kasvuun ja kehitykseen. En ihmettelisi jos aineita nuorena käyttäneiden joukossa olisi paljon pssd:tä potevia ja aseksuaaleiksi identifioituvia
Eli nämä riskit pitää kokea marginaalisen hyödyn vuoksi joka on erittäin kyseenalaistettavaa pitemmällä tähtäimellä. Esim itsellänihuomasin jo kuukausissa hyödyn heikkenemistä ja pitkällä aikavälillä aineesta tuli kemiallisen yhä oahemman kastraation tekevä apatisoiva tunne-elämästä erkauttava aine josta päivänkin katkos teki tokkuraisen epämiellyträvän sähköiskuisen olon. Pitkäaikaiskäyttäjä voi sotkea aineen dependencen eli fyysisen riippuvuuden aineen hyödyksi. Tasainen normaali olo lääkkeissä ja horjuminen lopetuksessa ei ole välttämättä absoluuttinen osoitus lääkkeen tehosta.
Tehon sijaan ihminen saattaakin saada apatian. Siirä on tutkimuskin - ssri induced apathy syndrome. Ihminen on välinpitämättömämpi ja jopa empatia muita kohtaan voi leikkautua. Ihminen tekee aineisaa enemmän huonompia ratkaisuja ja ei ratkaise asioita elämässän mille olisi valppaampi lääkkeettömänä. Hän vain on tasaisessa tilassa mutta hieman sokeana sille miten aine häneen vaikuttaa (medication spellbinding)..
On myös eri asia onko aine tehokas lyhyen aikaa vai pysyvämmin.
En suosittele näitä aineita etenkään kellekään ketä rakastan,etenkään pitemmäksi aikaa. Eräs minulle rakas söi näitä ja hän ei ollut yhtään oma itsensä. Hän sanoi aina lopettaneen lääkkeet saman syyn takia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä tuoteselostuksessa tavallisesti lukee kaikki sivuvaikutukset ,joten kun lukee vaan , mutta monet niistä ovat ainoastaan mahdollisia ei siis välttämätä edes tule. Äja se että otetaan lääkkeet ihan kuten lääkäri on sanonut niin en ole kulllut haittavaikutuksista pahemmasti, mutta monella in itse masennus antanut muutamia viikkoja oireita , jotka laitetaan lääkkeen syyksi,mites muuten , kun aina on hyvä syyttää jotain muuta kun omaa sairauttaan. Myrkyistä puheen ollen , otapa ja lue mitkä aineosat sisältyy sinun tabletteihin, siis mikä niistä on myrkkyä.
Moni ottaa alkoholiakin lääkkeiden aikana joten ei ihme jos ei lääkkeet auta . Koska viina ja lääkkeet vaikuttavat ihan samaan kohtaan aivoissa , silloin ei voi odottaakaan paranemista .
Niinnettä lääkkeet ovat hyviä olemassa silloin kun niitä tarvitsee , kun ne osataan ottaa oikein.ämoni ei edes tiedä lääkkeistään sen vertaa että ottaisi selville mikä lääke otetaan ruuan kanssa ja milloin ennen tai jälkeen ruokailua , silti ollaan valittamassa koko ajan .
Joten lääkkeet ovat todella tarpeen jollekkin , ja jos ei yksi lääke aovi niin sen voi vaihtaa toiseen. Kukaan ei voi yleistää omien kokemustensa perusteella että joku lääke olisi huono lääke.
Joten miljoonat ihmiset syövät näitä lääkkeitä,maailmassa, vaikka eräöt ne saavat haittavaikutuksia , joko lääkkeistään tai ihan vaan sairaus temppuilee.Masennus ei ole sairaus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennus ei ole sairaus.
Masennus on oire kuten kipu. Se ei kerro laukaisijasta. Se on oireyhtymä josta moni puhiu kuin se laukaisisi oireita. Usein ne on seurausta muusta.
Tämä oli hyvää pohdintaa kriittiseltä psykiatrilta:
"as a doctor,I misunderstood depression"
https://youtu.be/OxEkavyrEl0?si=urfsemJUwlBfz1Vv - Anonyymi
Olen tullut huomanneeksi, että kyllä.
Useinkin fyysisiä oireita, joille on olemassa oikea syykin taustalla, niin väitetään johtuviksi psyykkisistä syistä.
Ja vielä enemmän sitä tapahtuu, jos mt-ongelmia on ollut taustalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ainakin niiden hyötyjä korostetaan aivan liikaa. Potentiaalinen haittaprofiili on mielestä aivan todella paljon ihmisyyttä ja elämänlaatua haittaava. Esim hidas aineen nysrääminen alas kokien ongelmia ei ole asia mitä moni on allekirjoittanut.
Kaiken bullshitin sijaan kannattaa ymmärtää näiden psyykenaineiden ulottuvuus psykoaktiivisina aineina joiden lakeihin kuuluu dependence, kehon mukautuminen niihin,toleranssi,vieroitusoireet ja usein samantyyppistä kaavaa aiheuttamat harmit tunne-elämälle.
-dependence
-vieroitushaitat,jopa pitkäkestoinen oireilu lääke lopettaessa joka aiheuttaa hermoston epätasapainotilaa
-seksuaalihäiriöt,jopa pysyvät.
-pieni riski akatisiaan.
-itsrmurha-ajatusten kohoaminen
- tuntematon vaikutus esim kasvuun ja kehitykseen. En ihmettelisi jos aineita nuorena käyttäneiden joukossa olisi paljon pssd:tä potevia ja aseksuaaleiksi identifioituvia
Eli nämä riskit pitää kokea marginaalisen hyödyn vuoksi joka on erittäin kyseenalaistettavaa pitemmällä tähtäimellä. Esim itsellänihuomasin jo kuukausissa hyödyn heikkenemistä ja pitkällä aikavälillä aineesta tuli kemiallisen yhä oahemman kastraation tekevä apatisoiva tunne-elämästä erkauttava aine josta päivänkin katkos teki tokkuraisen epämiellyträvän sähköiskuisen olon. Pitkäaikaiskäyttäjä voi sotkea aineen dependencen eli fyysisen riippuvuuden aineen hyödyksi. Tasainen normaali olo lääkkeissä ja horjuminen lopetuksessa ei ole välttämättä absoluuttinen osoitus lääkkeen tehosta.
Tehon sijaan ihminen saattaakin saada apatian. Siirä on tutkimuskin - ssri induced apathy syndrome. Ihminen on välinpitämättömämpi ja jopa empatia muita kohtaan voi leikkautua. Ihminen tekee aineisaa enemmän huonompia ratkaisuja ja ei ratkaise asioita elämässän mille olisi valppaampi lääkkeettömänä. Hän vain on tasaisessa tilassa mutta hieman sokeana sille miten aine häneen vaikuttaa (medication spellbinding)..
On myös eri asia onko aine tehokas lyhyen aikaa vai pysyvämmin.
En suosittele näitä aineita etenkään kellekään ketä rakastan,etenkään pitemmäksi aikaa. Eräs minulle rakas söi näitä ja hän ei ollut yhtään oma itsensä. Hän sanoi aina lopettaneen lääkkeet saman syyn takia.Eiköhän hoitoalalla työskentelevät ole nähneet niitä hyötyjä omin silmin , joten i niitä liikaa korosteta. Ihmiset jotka tarvitsevat lääkkeen mittavat sen että tulisivat terveeksi. Eivätkä lueskele joidenkin kirjoituksia netistä jotka ovat ainoastaan negatiivisia. Äsiksi he tervehtyvät kun eivät ole kiinnostuneina epäluuloisesti etsimään vikoja, vaan jos jotain ilmenee soittavat lääkärilleen . Mitä enemmän ihmiset lukevat kaiken mailman artikkeleita asiasta niin ei ihme jos voivat huonosti.
Jokaisen tulisi ymmärtää etteivät heidän tietonsa ole oikein riittäviä tuomitsemaan mitään. Psykiatri lukee niin monta vuotta erikoistuakseen ja omaa pohjatiedot asioista, mitä ei kovapää tavis tiedä edes, siltikin on kovasti huutelemassa.
Näinhän se oli rokotteenkin kanssa, salaliittoteoriat kuhisi epäilevien nurkissa , silti oli enemmistö viisasta porukkaa ja ymmärsivät miksi rokotus tuotetaan , ilman ennakkoluuloja . Niin että oikeastaan tämäkin palsta on ihan turha sinänsä eikä johda minnekkään - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennus on oire kuten kipu. Se ei kerro laukaisijasta. Se on oireyhtymä josta moni puhiu kuin se laukaisisi oireita. Usein ne on seurausta muusta.
Tämä oli hyvää pohdintaa kriittiseltä psykiatrilta:
"as a doctor,I misunderstood depression"
https://youtu.be/OxEkavyrEl0?si=urfsemJUwlBfz1VvYleensä vaan suru , pettymys, avioero, tai jokin traaginen tapaus o se joka laukaisee masennuksen. Sen tietää kyllä kaikki jotka käyttävät lääkkeitä .
Jotkut ovat enemmän altiita masennukseen kun toiset. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen tullut huomanneeksi, että kyllä.
Useinkin fyysisiä oireita, joille on olemassa oikea syykin taustalla, niin väitetään johtuviksi psyykkisistä syistä.
Ja vielä enemmän sitä tapahtuu, jos mt-ongelmia on ollut taustalla.Juu sellaistakin sattuu. Muistan nuorena kun olimme muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja vatsa oli kipeä , sanoivat ettei nuorella voi olla mitään vakavaa , ja en saanut apua, meni muutama päivä ja vatsa vaan tuli kipeäksi enemmän , siitä tuli sappikeikkaus akuuttina. Joten sen jälkeen hävisi ne vaivat, vaan en koskaan tule unohtamaan miten halvaksi tunsin itseni kipujen kanssa ja ympäristö vaan meinasi että olen yliherkkä ja suren muuttoa. Ensinnäkin olin mielissäni muutosta ja siitä että sain työn toisella paikkakunnalla , Mutta nämä vaan olivat päättäneet mikä vika minussa oli, senkin ilman minkäänlaista koulutusta hoitoalalta .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä vaan suru , pettymys, avioero, tai jokin traaginen tapaus o se joka laukaisee masennuksen. Sen tietää kyllä kaikki jotka käyttävät lääkkeitä .
Jotkut ovat enemmän altiita masennukseen kun toiset.Masennus voi olla kompassi pahasta olosta ulos :) ja herätys. Ei vain negatiivinen asia. Masennus voi olla alivireyttä kovan stressin jälkeen. Keho pakottaa pysähtymään. Tekemään muutoksia haitallisiin toimintamalleihin. Pahimmillaan masennus ei toki ole tarkoituksenmukaista. Esim masennus joka seuraa kun joku vetää kamalan ryyppyputken ja mieliala droppaa aivokemioita sekoittaessa niin alas että tekisi mieli kuolla. Silloinkin se on kompassi - ala hoitanaan terveyttäsi!
Surut pitää surra,lääkintä on laastari joka pitemmällä tähtäimellä voi heikentää tilannetta ja tuoda uusia iatrogeenisia ongelmia - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennus voi olla kompassi pahasta olosta ulos :) ja herätys. Ei vain negatiivinen asia. Masennus voi olla alivireyttä kovan stressin jälkeen. Keho pakottaa pysähtymään. Tekemään muutoksia haitallisiin toimintamalleihin. Pahimmillaan masennus ei toki ole tarkoituksenmukaista. Esim masennus joka seuraa kun joku vetää kamalan ryyppyputken ja mieliala droppaa aivokemioita sekoittaessa niin alas että tekisi mieli kuolla. Silloinkin se on kompassi - ala hoitanaan terveyttäsi!
Surut pitää surra,lääkintä on laastari joka pitemmällä tähtäimellä voi heikentää tilannetta ja tuoda uusia iatrogeenisia ongelmiaHiton paskat lääkäreihin uskominen minut paransi. Miten voi parantua fyysistä riippuvuutta aiheuttavissa tunne-elämää turruttaen sotkevissa aineissa joiden ongelmat kasvoi ajan saatossa. Heistä ei osannut minua kukaan vieroittaakaan oikein. Ja uskoin heihin sinisilmäisesti. En saanut tehdä informoitua suostumustakaan. Eläminen uskoen parhaaseen ei suojele aina ihmistä, vaan uskon että terve lääkekriittisyys lääkäriltä voi auttaa potilasta. Sen ymmärtäminen millaisista aineista edes on kyse.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hiton paskat lääkäreihin uskominen minut paransi. Miten voi parantua fyysistä riippuvuutta aiheuttavissa tunne-elämää turruttaen sotkevissa aineissa joiden ongelmat kasvoi ajan saatossa. Heistä ei osannut minua kukaan vieroittaakaan oikein. Ja uskoin heihin sinisilmäisesti. En saanut tehdä informoitua suostumustakaan. Eläminen uskoen parhaaseen ei suojele aina ihmistä, vaan uskon että terve lääkekriittisyys lääkäriltä voi auttaa potilasta. Sen ymmärtäminen millaisista aineista edes on kyse.
Hassua että ssri salaliittoteoriat on yksi kerrallaan pamahdelleet yleiseen tietoon. Pitkittyneet viekkarit, pssd... Jne. :D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen tullut huomanneeksi, että kyllä.
Useinkin fyysisiä oireita, joille on olemassa oikea syykin taustalla, niin väitetään johtuviksi psyykkisistä syistä.
Ja vielä enemmän sitä tapahtuu, jos mt-ongelmia on ollut taustalla.Olisi järkevää myös kuunnella niitä fyysisiä oireita.alakulo,aivosumu, unettomuus,lisääntyneet kivut ym voi kertoa paljon asioista mitkä vaatisi ratkaisua elämässä esim liian suuret stressitasot,ylikierroksilla käyvä hermosto, huono ruokavalio,liikaa alkoholinkäyttöä,ylikunto,liian vähän palautumista. Tai esim elämäntyyliin liittyvistä ongelmista kuten liian suuri ylisuorittaminen..ssrit lakaisee ongelmat maton alle pahimmassa tapauksessa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennus ei ole sairaus.
Ikäs se sitten on jos ei masennus kun jotkut ovat niin masennuksissa että saattaavat maata sohvalla vuodenkinverran. Ei terve ihminen jaksaisi sellaista.
Olisko parempi ettei niin kovasti seliteltäisi asioita mistä ei näköjään ymmärretä mitään . Ihmsen psyyke in se eniten mielenkiintoinen alue , kun aina ei tiedetä mitkä tekijät ovat yhteispelissä aivo koneistossa. Ätutkimuksia tehdään koko ajan näistä asioista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikäs se sitten on jos ei masennus kun jotkut ovat niin masennuksissa että saattaavat maata sohvalla vuodenkinverran. Ei terve ihminen jaksaisi sellaista.
Olisko parempi ettei niin kovasti seliteltäisi asioita mistä ei näköjään ymmärretä mitään . Ihmsen psyyke in se eniten mielenkiintoinen alue , kun aina ei tiedetä mitkä tekijät ovat yhteispelissä aivo koneistossa. Ätutkimuksia tehdään koko ajan näistä asioista.Itse uskon että masennus ei ole niinkään aivojen ongelma kovalevytasolla vaan enemmän sovellusten ongelma näin kuvainnollisesti. Toki uskon että esim paskat elintavat ja pitkittynyt stressi voi toki laukaista jotain aivomuutoksia mutta uskon myös että loppuviimein kunnon ruokavalio, keskustelu, asteittainen aktivoituminen, valonsaanti, liikkuminen, levon ja liikunnan oikea suhde ja autonomisen hermoston tasapainottaminen on askel siitä ulos ja parannus.
Uskon että lääkevaihetta ei läheskään aina tarvita kun ihminen alkaa asteittain tehdä hyödyllisiä muutoksia ja opettelee ulos tästä tilasta. Olen itsekin luovuttaneena maannut sohvalla ja noussut siitä ylös, ilman lääkkeitä.
Miksi tein niin? Minulle tapahtui sietorajani ylittänyt terveysongelma joka alensi elämänlaatuani. Elämästäni tuli sen myötä taistelua pitkiksi ajoiksi. Etsin uudet keinot, hyväksyin sen ja minut paransi enemmän filosofinen hyväksyvä ajattelu ja asteittainen toimimaan alkaminen kuin joku psykiatria.
Ihmisen alentaminen pelkiksi aivoiksi raivostuttaa minua psykiatriassa. Meidän aivoissa on merkittävä kapasiteetti parantaa tilannettamme.
Yksi hyvä asia minkä hoksasin kerran on se että aivomme ei ole suunniteltu onnellisuuteen. Ne on suunniteltu homeostaasiin. Muutokset voivat olla ahdistavia ja hankalia. Mutteivat mahdottomia. Joskus pitää vähän sotia omia ajatusmalleja ja aivoja vastaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse uskon että masennus ei ole niinkään aivojen ongelma kovalevytasolla vaan enemmän sovellusten ongelma näin kuvainnollisesti. Toki uskon että esim paskat elintavat ja pitkittynyt stressi voi toki laukaista jotain aivomuutoksia mutta uskon myös että loppuviimein kunnon ruokavalio, keskustelu, asteittainen aktivoituminen, valonsaanti, liikkuminen, levon ja liikunnan oikea suhde ja autonomisen hermoston tasapainottaminen on askel siitä ulos ja parannus.
Uskon että lääkevaihetta ei läheskään aina tarvita kun ihminen alkaa asteittain tehdä hyödyllisiä muutoksia ja opettelee ulos tästä tilasta. Olen itsekin luovuttaneena maannut sohvalla ja noussut siitä ylös, ilman lääkkeitä.
Miksi tein niin? Minulle tapahtui sietorajani ylittänyt terveysongelma joka alensi elämänlaatuani. Elämästäni tuli sen myötä taistelua pitkiksi ajoiksi. Etsin uudet keinot, hyväksyin sen ja minut paransi enemmän filosofinen hyväksyvä ajattelu ja asteittainen toimimaan alkaminen kuin joku psykiatria.
Ihmisen alentaminen pelkiksi aivoiksi raivostuttaa minua psykiatriassa. Meidän aivoissa on merkittävä kapasiteetti parantaa tilannettamme.
Yksi hyvä asia minkä hoksasin kerran on se että aivomme ei ole suunniteltu onnellisuuteen. Ne on suunniteltu homeostaasiin. Muutokset voivat olla ahdistavia ja hankalia. Mutteivat mahdottomia. Joskus pitää vähän sotia omia ajatusmalleja ja aivoja vastaan.Vaiheet ovat
1. Rypeminen
2. Uudelleenorganisoituminen ajatuksen tasolla, lähes kyllästyminen rypemiseen ja siitä lähtevä pieni ajatus: mitä jos alkaisin vaikka vähän parantaa ruokavaliotani.
3. Tästä lähdetään yksi askel kerrallaan. On ihan ok vihata elämää, haistattaa sille paskat ja kokea ikäviä tunteita.
4. Kun elämäntapamuutokset alkaa vaikuttaa viikoissa, energiatasot nousevat. Mieliala nousee ajan saatossa. Aivoihin rakentuu kokoajan uusia hermoyhteyksiä, aivot voi aina rakentaa uudelleen tietyiltä osin, vaikkakin esim harmi lääkkeistä tai kovasta stressistä voi jäättää jälkiä.
Ei ole olemassa mitään pysyvää tasapainoa, onnea ja auvoa. Elämä on jatkuvaa selviytymiskeinojen omaksumista. Jos joku kokee ettei elämästä selviä kuin napsimalla esim ahdistusta turruttavia aineita niin se on ok, mutta kieltäydyn uskomasta että lääkitys on niin usein tarpeen mitä psykiatria näitä suosittelee ihmisille, saatika niiksi ajoiksi miten niitä syödään vailla suunnitelmaa milloin ne on tarkoitus lopettaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaiheet ovat
1. Rypeminen
2. Uudelleenorganisoituminen ajatuksen tasolla, lähes kyllästyminen rypemiseen ja siitä lähtevä pieni ajatus: mitä jos alkaisin vaikka vähän parantaa ruokavaliotani.
3. Tästä lähdetään yksi askel kerrallaan. On ihan ok vihata elämää, haistattaa sille paskat ja kokea ikäviä tunteita.
4. Kun elämäntapamuutokset alkaa vaikuttaa viikoissa, energiatasot nousevat. Mieliala nousee ajan saatossa. Aivoihin rakentuu kokoajan uusia hermoyhteyksiä, aivot voi aina rakentaa uudelleen tietyiltä osin, vaikkakin esim harmi lääkkeistä tai kovasta stressistä voi jäättää jälkiä.
Ei ole olemassa mitään pysyvää tasapainoa, onnea ja auvoa. Elämä on jatkuvaa selviytymiskeinojen omaksumista. Jos joku kokee ettei elämästä selviä kuin napsimalla esim ahdistusta turruttavia aineita niin se on ok, mutta kieltäydyn uskomasta että lääkitys on niin usein tarpeen mitä psykiatria näitä suosittelee ihmisille, saatika niiksi ajoiksi miten niitä syödään vailla suunnitelmaa milloin ne on tarkoitus lopettaa.Ja siis ihminen ei tietenkään ole vain biologinen taso, vaan Maslown tarvehierarkian mukaisesti ihmisellä on paljon erilaisia tarpeita mutta perustarpeet pitää olla tyydytettynä että voi päästä seuraaville tasoille. https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia
Ihmisillä on sisäsyntyisiä tarpeita (sosiaalisuus, usein merkityksellisyydenkin haku elämässä) mitkä ei ole todellakaan typistettävissä siihen että jollain elintavoilla parannat oloasi. Mutta kaikki lähtee minun mielestäni, koko ihmisen hyvinvointi perustarpeista eli ruokavaliosta jne. Liikkumisesta. Liikkeestä, esim kävely on liike joka kohentaa ihmisen kognitiota, edistää aivoterveyttä, vähentää stressiä. Hyvinvointi tarvitsee aina että peruspilarit on kunnossa koska esim huono terveys aiheuttaa kärsimystä. Ihminen tarvitsee turvaa sun muuta mikä monella varmaan horjuu jossain pätkätyösuhteissa. On jatkuvassa tilassa esim että pitää selviytyä taloudellisesti.
Uskon vakaasti että ihmisen ongelmat ei ole typistettävissä aivojen ongelmiksi biologisella tasolla useinkaan vaan kun sanon että ne on sovellusten ongelmia, uskon että ihmisen ongelma voi olla esim masennuksessa vaikkapa se että hän ei ole vaikka hyväksynyt jotain asiaa. Esim joku masentuu vaikkapa jos jalka amputoidaan. Sitten ihminen asteittain hyväksyy sen ja elää sitten sen asian kanssa. Löytää merkitystä elämäänsä. Se on lähes sielullinen ongelma enemmän kuin aivojen ongelma. Ja mikäli olisikin jotain stressin aiheuttamaa aivomuutosta, liike, aivoterveyden tukeminen on lääke ja mielihyvä voi alkaa pelata asteittain eikä SSRI-lääke ole tarpeen. Toki ymmärrän sen plaseboarvon ja ahdistuksen poistavuusarvon joillain. Turrutus helpottaa oloa.
. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja siis ihminen ei tietenkään ole vain biologinen taso, vaan Maslown tarvehierarkian mukaisesti ihmisellä on paljon erilaisia tarpeita mutta perustarpeet pitää olla tyydytettynä että voi päästä seuraaville tasoille. https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia
Ihmisillä on sisäsyntyisiä tarpeita (sosiaalisuus, usein merkityksellisyydenkin haku elämässä) mitkä ei ole todellakaan typistettävissä siihen että jollain elintavoilla parannat oloasi. Mutta kaikki lähtee minun mielestäni, koko ihmisen hyvinvointi perustarpeista eli ruokavaliosta jne. Liikkumisesta. Liikkeestä, esim kävely on liike joka kohentaa ihmisen kognitiota, edistää aivoterveyttä, vähentää stressiä. Hyvinvointi tarvitsee aina että peruspilarit on kunnossa koska esim huono terveys aiheuttaa kärsimystä. Ihminen tarvitsee turvaa sun muuta mikä monella varmaan horjuu jossain pätkätyösuhteissa. On jatkuvassa tilassa esim että pitää selviytyä taloudellisesti.
Uskon vakaasti että ihmisen ongelmat ei ole typistettävissä aivojen ongelmiksi biologisella tasolla useinkaan vaan kun sanon että ne on sovellusten ongelmia, uskon että ihmisen ongelma voi olla esim masennuksessa vaikkapa se että hän ei ole vaikka hyväksynyt jotain asiaa. Esim joku masentuu vaikkapa jos jalka amputoidaan. Sitten ihminen asteittain hyväksyy sen ja elää sitten sen asian kanssa. Löytää merkitystä elämäänsä. Se on lähes sielullinen ongelma enemmän kuin aivojen ongelma. Ja mikäli olisikin jotain stressin aiheuttamaa aivomuutosta, liike, aivoterveyden tukeminen on lääke ja mielihyvä voi alkaa pelata asteittain eikä SSRI-lääke ole tarpeen. Toki ymmärrän sen plaseboarvon ja ahdistuksen poistavuusarvon joillain. Turrutus helpottaa oloa.
.SSRI lääke ei ole minulla aiheuttanut turrutusta.
Nuoruuden kriisin jälkeen ( kriisi oli tosi voimakas, itsetuhoisuutta ) näin vanhempana suuri asia on, että luotan Jumalaan. Päivät ovat pää-asiassa täynnä iloa ja rauhaa. Jos on masennusta, kysymys on tunneista. Silloin kysyn itseltäni; " Kuinka kauan aiot murjottaa? " Sitten alan tekemään jotain. Se auttaa heti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hiton paskat lääkäreihin uskominen minut paransi. Miten voi parantua fyysistä riippuvuutta aiheuttavissa tunne-elämää turruttaen sotkevissa aineissa joiden ongelmat kasvoi ajan saatossa. Heistä ei osannut minua kukaan vieroittaakaan oikein. Ja uskoin heihin sinisilmäisesti. En saanut tehdä informoitua suostumustakaan. Eläminen uskoen parhaaseen ei suojele aina ihmistä, vaan uskon että terve lääkekriittisyys lääkäriltä voi auttaa potilasta. Sen ymmärtäminen millaisista aineista edes on kyse.
Sinulla on voinut olla samalla joku toinen"tunne-elämää turruttava a" aine.Ei minulla ole SSRI-lääkkeestä mitään tunne-elämää turruttavaa.Olen käyttänyt SSRI-lääkettä 20 vuotta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla on voinut olla samalla joku toinen"tunne-elämää turruttava a" aine.Ei minulla ole SSRI-lääkkeestä mitään tunne-elämää turruttavaa.Olen käyttänyt SSRI-lääkettä 20 vuotta.
Ihmiset reagoivat lääkkeisiin eri tavalla. Jos sinulle niistä ei tule mitään haittaa, jollekin toiselle voi tulla.
Elämä ei ole sellaista " kun minulla on/ei ole, niin sinullakin on/ei ole ". Tai päinvastoin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset reagoivat lääkkeisiin eri tavalla. Jos sinulle niistä ei tule mitään haittaa, jollekin toiselle voi tulla.
Elämä ei ole sellaista " kun minulla on/ei ole, niin sinullakin on/ei ole ". Tai päinvastoin.Ja haitoissa tunne elämälle on säännönmukaisuuksia ssri lääkkeissä. Apatia, tunne elämän lama, levottomuus (akatisia), liika mielialan tasapainoton nousu (mania).
Mielenkiintoisia kuvauksia mirä olen lukenut on ollut vieroituksen puhkaisemat maniatilat vaikkei ihmisellä koskaan ole dg kaksisuuntaista. Siitä vieroituksessa puhkeavasta maniasta on jotain tutkimustakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja haitoissa tunne elämälle on säännönmukaisuuksia ssri lääkkeissä. Apatia, tunne elämän lama, levottomuus (akatisia), liika mielialan tasapainoton nousu (mania).
Mielenkiintoisia kuvauksia mirä olen lukenut on ollut vieroituksen puhkaisemat maniatilat vaikkei ihmisellä koskaan ole dg kaksisuuntaista. Siitä vieroituksessa puhkeavasta maniasta on jotain tutkimustakin.Itselleni ei koskaan masennuslääkkeet sopineet, kun aiheuttivat maniaa.
Sen takia olen niistä kieltäytynyt, vaikka on yritetty tyrkyttää milloin kivunhoitoon, milloin tupakanpolton lopettamisen tueksi.
- Anonyymi
Ne kyseisten lääkkeiden haittavaikutukset löytyvät jokaisen pakkauksen tuoteselosteesta.
Mutta muistelisin, että näitä haittavaikutuksia on tuotu esille valveutuneiden, hyvän kriittisen ajattelun omaavien ja itse lääkkeitä käyttäneiden puolelta kerrottuna.
Ainakin tunteet katoavat, ja itsetuhoisuus kasvaa. Ja oliko ne nekin extrapyramidaalioireetkin aika monella mahdollisia.
Lisäksi nuorten käyttäjien kohdalla aggressiivisuus ja jopa väkivaltaisuus lisääntyy. Mm. kouluampumistekojen taustalla oli monella ollut käytössä SSRI-lääkkeet. Sivuhuomautuksena tämäkin asia.
Olen käyttänyt itse kyseisiä lääkkeitä ja en todellakaan suosittele kenellekään koskaan aloittamaan kyseisiä lääkkeitä.- Anonyymi
Edelliseen tekstiin pieni, mutta olennainen lisäys. Kukaan korkean eettisen ja moraalisen vastuun ja sen kantamisen tunteva lääkäri ei määrää kyseisiä lääkkeitä kenellekään.
Kaikkea ei pidä, eikä tule perustella ja oikeuttaa omia päätöksiä, tai tekemiään lääkemääräyksiä jonkin "sairauden hoitamisella". Jos ja mikäli jokin lääke aiheuttaa jollekin ihmiselle/ ihmisille peruuttamatonta ja korjaamatonta vahinkoa. - Anonyymi
Tuosta tunteiden katoamisesta , en ole kuullut kenenkään sanovan , yksikin nainen tunsi niin kovasti vaikka söikin lääkkeitä että rakastui ja meni naimisiin, tänään ilman lääkitystä .
- Anonyymi
Itselleni SSRIt ovat vaikuttaneet nimemomaan tunteita tasaavasti ja kiukkuisuutta /ärtyneisyyttä poistamalla. Ne ovat raukaisevia.
Tuo "kouluampumisten taustalla olo" ei mitenkään todista noiden lääkkeiden aiheuttaneen väivaltatekoja, pikemminkin siis niistä huolimatta - ihmisessä on sisällä jo se psyykkinen häiriö "valmiina".
Tuollaisia kausaliteetin yhtäläistämisiä samanaikaisuuteen tapahtuu populistien heikossa ymmärryksessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itselleni SSRIt ovat vaikuttaneet nimemomaan tunteita tasaavasti ja kiukkuisuutta /ärtyneisyyttä poistamalla. Ne ovat raukaisevia.
Tuo "kouluampumisten taustalla olo" ei mitenkään todista noiden lääkkeiden aiheuttaneen väivaltatekoja, pikemminkin siis niistä huolimatta - ihmisessä on sisällä jo se psyykkinen häiriö "valmiina".
Tuollaisia kausaliteetin yhtäläistämisiä samanaikaisuuteen tapahtuu populistien heikossa ymmärryksessä.https://yle.fi/a/3-6173100?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Kyllä,ssrit voi olla joillain yhteydessä aggression lisääntymiseen. Itse sain pienen idean siitä aivokemioiden heilahdellessa vieroituksessa missä koin sietämätöntä aggressiota kun jono kulki hitaasti. Niin,jono kulki hitaasti kaupassa.
Ssrit voi olla yhteydessä myös akatisiaan eli epämiellyttävään jäytävään sisäiseen levottomuuteen ja liikkumispakonkin tunteeseen mitä on yhdistetty väkivaltatapauksiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuosta tunteiden katoamisesta , en ole kuullut kenenkään sanovan , yksikin nainen tunsi niin kovasti vaikka söikin lääkkeitä että rakastui ja meni naimisiin, tänään ilman lääkitystä .
Tunnelama ilmeni minulla ssri aineissa apatiana ja hankaluutena ymmärtää tunteitani. Olo oli pinnallisen tasainen mutta oikeasti olin eksyksissä. En kokenut tarvetta korjata asioita mitä nykypäivänä ympäröivässä elämässäni korjaisin. Koin etten tuntenut yhtä voimakkaasti ssrit laukaisi minulle vieroituksen kautta depersonalisaatiota. Tunnen edelleenkin samaistivani enemmän ihmiseen ilman aineita kun siihen ketä oli hankala tuntea aineissa. Tunnemuistoni ovat hukassa käyttäajoilta.sairasta.
Terapia oli hyödytöntä lääkkeissä. En ollut tunne-elämääni kytköksissä. Ssrit voi sabotoida ihastumista myös ja seksuaalisuutta. Aika moni tuttu kuka noita käyttää raportoi seksihäiriöitä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnelama ilmeni minulla ssri aineissa apatiana ja hankaluutena ymmärtää tunteitani. Olo oli pinnallisen tasainen mutta oikeasti olin eksyksissä. En kokenut tarvetta korjata asioita mitä nykypäivänä ympäröivässä elämässäni korjaisin. Koin etten tuntenut yhtä voimakkaasti ssrit laukaisi minulle vieroituksen kautta depersonalisaatiota. Tunnen edelleenkin samaistivani enemmän ihmiseen ilman aineita kun siihen ketä oli hankala tuntea aineissa. Tunnemuistoni ovat hukassa käyttäajoilta.sairasta.
Terapia oli hyödytöntä lääkkeissä. En ollut tunne-elämääni kytköksissä. Ssrit voi sabotoida ihastumista myös ja seksuaalisuutta. Aika moni tuttu kuka noita käyttää raportoi seksihäiriöitäMikä voisi mennä vikaan kun määräät tämän tason aineita juuri 18 vuotta täyttäneelle täysin kertomatta mitä ongelmia ssri:stä voi olla psykoaktiivisen aineen profiililtaan?
(Dependence,tunteiden ja seksuaalisuuden leikkaaminen).
Pahennat asioita vielä perustelemalla kuinka aine hoitaa biologisesti muka jotain kemiallisesti viallista - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://yle.fi/a/3-6173100?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Kyllä,ssrit voi olla joillain yhteydessä aggression lisääntymiseen. Itse sain pienen idean siitä aivokemioiden heilahdellessa vieroituksessa missä koin sietämätöntä aggressiota kun jono kulki hitaasti. Niin,jono kulki hitaasti kaupassa.
Ssrit voi olla yhteydessä myös akatisiaan eli epämiellyttävään jäytävään sisäiseen levottomuuteen ja liikkumispakonkin tunteeseen mitä on yhdistetty väkivaltatapauksiin.Eiköhän se aggressio ole mukana ihan vaan sairauden kuvassa.tavallisesti lääkkeet tasoittaa ja rauhoittaa .
Pitäisikö ehkä nostaa lääkkeen tehoa, nuo i oireet ovat perus sairauteen kuuluvia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se aggressio ole mukana ihan vaan sairauden kuvassa.tavallisesti lääkkeet tasoittaa ja rauhoittaa .
Pitäisikö ehkä nostaa lääkkeen tehoa, nuo i oireet ovat perus sairauteen kuuluvia.Ai väität että minun sairauden kuvaani kuuluu muka tunne että olen niin raivoissani että voisin suunnilleen alkaa raivota kaupan jonossa ääneen. Joo, "aivan".
Olet siis eri mieltä kuin tuo lääkintäneuvos. Uskon serotoniinitasojen vaikuttavan agressioon joillain. https://www.cam.ac.uk/research/news/serotonin-levels-affect-the-brains-response-to-anger - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai väität että minun sairauden kuvaani kuuluu muka tunne että olen niin raivoissani että voisin suunnilleen alkaa raivota kaupan jonossa ääneen. Joo, "aivan".
Olet siis eri mieltä kuin tuo lääkintäneuvos. Uskon serotoniinitasojen vaikuttavan agressioon joillain. https://www.cam.ac.uk/research/news/serotonin-levels-affect-the-brains-response-to-angerVieroitusoireissa ihminen voi kokea sahaavia tunteita, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Ja en puhu nyt jostain amfetamiinivieroituksesta vaan ihan SSRI-lääkkeistä (yllättävän paljon näissä on yhteistä unen häiriintymisestä alkaen). Lue vaikka paketista kuvaukset tunne-elämän vieroitusoireista. Uskon vakaasti että psykiatrian aineet voi vaikuttaa myös ihmisen kykyyn kontrolloida impulssejaan joillakin kellä ei ole vahva itseinhibitio. Suurin väkivallan aiheuttaja lienee kuitenkin esim rauhoittavat + alkoholi kombo sekakäyttö, muttei muutkaan aineet voi joihinkin ihmisiin vaikuttaa huonolla tavalla. Aineissa on myös paradoksaalisia reaktioita. Esim rauhoittavat voi vaikuttaa joihinkin levottomuutta lisäten rauhoittamisen sijaan. Miksei myös ssrissa voi olla paradoksaalisia reaktioita joillain?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vieroitusoireissa ihminen voi kokea sahaavia tunteita, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Ja en puhu nyt jostain amfetamiinivieroituksesta vaan ihan SSRI-lääkkeistä (yllättävän paljon näissä on yhteistä unen häiriintymisestä alkaen). Lue vaikka paketista kuvaukset tunne-elämän vieroitusoireista. Uskon vakaasti että psykiatrian aineet voi vaikuttaa myös ihmisen kykyyn kontrolloida impulssejaan joillakin kellä ei ole vahva itseinhibitio. Suurin väkivallan aiheuttaja lienee kuitenkin esim rauhoittavat alkoholi kombo sekakäyttö, muttei muutkaan aineet voi joihinkin ihmisiin vaikuttaa huonolla tavalla. Aineissa on myös paradoksaalisia reaktioita. Esim rauhoittavat voi vaikuttaa joihinkin levottomuutta lisäten rauhoittamisen sijaan. Miksei myös ssrissa voi olla paradoksaalisia reaktioita joillain?
Ja en tiedä onko se aina itseinhibitiostakaan kiinni. Kun minulla oli ekstrapyramidaalioireita, käyttäydyin huomattavasti kaoottisemmin. Kun menee kyky istua paikallaan rauhassa, ja keho signaloi jatkuvaa vaaraa sisäpuolelta, on selittämätön hätä mitä kukaan ei näe, niin voihan se olla vähän hankala olla hillitty, paikallaan ja oma rauhallinen ja harkitsevainen itsensä. En tietenkään ymmärrä kouluampujien tekoja mutta jos nuori tunne-elämältään kehittymätön henkilö laitetaan aineisiin jolla voi olla jo alunalkujaankin sisäsyntyistä jotain raivoa ja aggressiota niin en ihmettele jos nämä aineet syöksee jonkun yli, onhan nuorilla varoiteltu itsemurhariskinkin kasvusta (vaikka on täyttä shaibaa että se koskisi vain nuoria jos mietitään esim akatisiaa) On niitäkin kuvauksia joissa jollakin on nuppi seonnut lääkkeiden myötä ja ovat sitten toipuneet lääkkeettömänä tästä kokemuksestaan ts lääkkeiden edesauttama ja puhkaisema sekavuus psykoositila. Tässä kuvauksia dokumentintekijä Katinkan kokemuksesta:
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/ecdaad50-9af8-4314-b4c3-4e2af08ea6db
En ihmettele laisinkaan jos jollakin ihmisillä tulee tehtyä tekoja mitä he ei muuten tekisi aineissa. Kun käytin voimakkaampia psykiatrian aineita minulla oli tunne että ne vaikutti ajatteluuni huonollakin tavalla. Ensinnäkin, minulla tuntui että ajatus ei kulje. Kuin pääni olisi tyhjä neurolepteissä. Se oma sisäinen puhe ja omat tutut ajatusmallit muuttuivat myös haitallisella tavalla. Pääni oli sumuinen. Kun yleensä aina itsereflektoin ajatuksiani ja mietin onko joku ajatus järkevä, menetin kykyni tähän. Tuntui kuin minusta olisi tullut jotenkin tyhmempi lääkkeen myötä, kyvytön hahmottamaan asioita moniulotteisesti. Toimin enemmän impulssien mukaan. Jos yleinen tunne-elämä on sellaista että on tunneherkkä, analyyttinen ja on monimutkaisia ajatusrakennelmia ja yhtäkkiä joku aine muuttaa tätä, siinä on suuret riskinsä ja uskon että kaikki nämä aineet voi alentaa ihmisten estoja siinä missä alkoholikin. Oli mielenkiintoista että itse en suinkaan mennyt psykoositilaan SSRI-vieroituksessa lääkkeettömänä vaan vasta sen jälkeen kun olin alkanut kokeilla erinäköisiä aineita uneen. Pahimmat ongelmat puhkesi kun yksi aine muutettiin lennosta toiseen. Uneni oli häiriintynyt vieroituksessa merkittävästi. Psykoosia kuvaisin kuin REM-uneksi hereillä jossa absurditkin ajatusrakennelmat jotka ovat unimaisia tulevat valveillaoloon. Itselläni oli merkittävästi häiriintynyt uni ja uskon että lääkevieroituksella oli osansa ja arpansa tämän häiriöitymisen puhkeamiseen koska uni on ennenkaikkea kemiallinen prosessi. Tämä on yksi syy miksi vastustan psykiatrian aineita koska uskon että ne voi sotkea unet joko haittana tai vieroituksessa. Paraneminen tapahtui vasta ajamalla alas psykiatrian aineita. Unettomuuden lääkkeettömät hoitokeinot ovat parhaita keinoja hoitaa unta koska neuroleptit veti "pään jumiin" eikä lääkeuni koskaan korvaa oikeaa. Uni lääkkeissä oli kuin kooma, ei palauttavalta tuntuvaa jossa heräsi pöhnään.
Jos lääkkeet tai lääkevieroitukset voisivat puhkaista jollain sekavuutta tai psykoosia niin sitäkin kautta uskon että lääke voi vaikuttaa aggressioon. Aloin toipua sekavuudesta siten että lopetin aineita. Tämän myötä tapahtui muutoksia jossa itsereflektointikykyni ja seuraussuhteiden käsittäminen parani, aloin tuntea oloni omaksi itsekseni ja tuntea normaalisti. Kun olen vuosia välttänyt psykiatrian aineita tunnen oman ajatteluni, reflektoin sitä, kohtaan tunteita ja kaikki on siinä suhteessa paremmin kuin tuossa luonnottomassa aivojumitilassa mitä psykiatrian voimakkaat aineet laukaisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai väität että minun sairauden kuvaani kuuluu muka tunne että olen niin raivoissani että voisin suunnilleen alkaa raivota kaupan jonossa ääneen. Joo, "aivan".
Olet siis eri mieltä kuin tuo lääkintäneuvos. Uskon serotoniinitasojen vaikuttavan agressioon joillain. https://www.cam.ac.uk/research/news/serotonin-levels-affect-the-brains-response-to-angerKirjoittikohan tuo nyt juuri sinusta/sinulle ? Tuskin kuitenkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoittikohan tuo nyt juuri sinusta/sinulle ? Tuskin kuitenkaan.
Hän viittasi että ihmisten kokema aggressio lääkkeissä kuuluu sairaudenkuvaan. Kuvasin itse aggressiota jota koin purkuvaiheessa. Kun tiedän mitä on akatisia ja kun tiedän mitä on purun aiheuttama aggression tunne, en ihmettele että nuorilla tunne elämän kehitykseltään vielä kovin kesken olevilla väkivaltariski kasvaa jos jotain vastaavaa tapahtuu
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://yle.fi/a/3-6173100?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Kyllä,ssrit voi olla joillain yhteydessä aggression lisääntymiseen. Itse sain pienen idean siitä aivokemioiden heilahdellessa vieroituksessa missä koin sietämätöntä aggressiota kun jono kulki hitaasti. Niin,jono kulki hitaasti kaupassa.
Ssrit voi olla yhteydessä myös akatisiaan eli epämiellyttävään jäytävään sisäiseen levottomuuteen ja liikkumispakonkin tunteeseen mitä on yhdistetty väkivaltatapauksiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän viittasi että ihmisten kokema aggressio lääkkeissä kuuluu sairaudenkuvaan. Kuvasin itse aggressiota jota koin purkuvaiheessa. Kun tiedän mitä on akatisia ja kun tiedän mitä on purun aiheuttama aggression tunne, en ihmettele että nuorilla tunne elämän kehitykseltään vielä kovin kesken olevilla väkivaltariski kasvaa jos jotain vastaavaa tapahtuu
Onko jatkuva valittaminen joku sairauden tuottama agressio?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai väität että minun sairauden kuvaani kuuluu muka tunne että olen niin raivoissani että voisin suunnilleen alkaa raivota kaupan jonossa ääneen. Joo, "aivan".
Olet siis eri mieltä kuin tuo lääkintäneuvos. Uskon serotoniinitasojen vaikuttavan agressioon joillain. https://www.cam.ac.uk/research/news/serotonin-levels-affect-the-brains-response-to-angerKyllä minun maalaisjärkeni sanoo, että ihminen joka päivästä toiseen kirjoittelee vihapuheita jostain ammattiryhmästä anonyymifoorumeilla on alttiimi agressioon myös livenä, mitä sellainen ihminen joka ei näin tee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä minun maalaisjärkeni sanoo, että ihminen joka päivästä toiseen kirjoittelee vihapuheita jostain ammattiryhmästä anonyymifoorumeilla on alttiimi agressioon myös livenä, mitä sellainen ihminen joka ei näin tee.
Lääkkeiden haittavaikutusten, tai edes kyseisten systeemin epäkohtien ja vikojen esille tuominen ei ole vihapuhetta. Se on vain sinun puolueellinen tulkintasi asiasta. Oletko kyseisellä alalla muuten? Tulipahan vain mieleen...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän viittasi että ihmisten kokema aggressio lääkkeissä kuuluu sairaudenkuvaan. Kuvasin itse aggressiota jota koin purkuvaiheessa. Kun tiedän mitä on akatisia ja kun tiedän mitä on purun aiheuttama aggression tunne, en ihmettele että nuorilla tunne elämän kehitykseltään vielä kovin kesken olevilla väkivaltariski kasvaa jos jotain vastaavaa tapahtuu
Ymmärsin kyllä, mihin hän viittasi, mutta kun kommentti alkoi " Ai väität että minun sairauden kuvaani kuuluu..", niin sen takia mainitsin, ettei varmaan kukaan mitään henkilökohtaista kenellekään tarkoittanut.
Ei näitä juttuja kannata itseensä ottaa, toisilleen tuiki tuntemattomien kirjoituksia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä minun maalaisjärkeni sanoo, että ihminen joka päivästä toiseen kirjoittelee vihapuheita jostain ammattiryhmästä anonyymifoorumeilla on alttiimi agressioon myös livenä, mitä sellainen ihminen joka ei näin tee.
Maalaisjärki voi ajatella myös niin päin, että ehkä joillekin voi olla vain jotenkin helpottavaa purkaa pahaa oloaan täällä anonyymina, vaikka eivät todellisuudessa sitä muuten missään näyttäisi käytöksellään tai muuten.
Toki varmasti joukkoon mahtuu monenlaista, laidasta laitaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko jatkuva valittaminen joku sairauden tuottama agressio?
Jospa sairaus ilmentyy aggression tuomisena ulos valittamisen muodossa.
Potilas voi olla pettynyt esim. hoitavaan tahoon, ja se voi saada tuntemaan aggressiota, joka saattaa johtaa valittamiseen.
Jatkuvasti valittavalla ihmisellä ei voi kamalan hyvä olo olla, jos mieli on koko ajan negatiivinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeiden haittavaikutusten, tai edes kyseisten systeemin epäkohtien ja vikojen esille tuominen ei ole vihapuhetta. Se on vain sinun puolueellinen tulkintasi asiasta. Oletko kyseisellä alalla muuten? Tulipahan vain mieleen...
Tämä on kysytty jo monta kertaa, mutta kysytään uudestaan. Onko ihmisen pakko olla alalla jos on hyvä mielenterveyden substanssi osaaminen?
Eikö potilaana ollut ihminen ole voinut kokea esimerkiksi niitä kaikkia tarjottuja lääkkeettömiä hoitoja?
Ja kiitos kysymästä, olen ammatiltani jotain yksityisyrittäjän ja enkelisijoittajan välimaastoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on kysytty jo monta kertaa, mutta kysytään uudestaan. Onko ihmisen pakko olla alalla jos on hyvä mielenterveyden substanssi osaaminen?
Eikö potilaana ollut ihminen ole voinut kokea esimerkiksi niitä kaikkia tarjottuja lääkkeettömiä hoitoja?
Ja kiitos kysymästä, olen ammatiltani jotain yksityisyrittäjän ja enkelisijoittajan välimaastoa.Riittävän kauan kun on psykiatrian rattaissa, niin jopa potilaalla tietomäärä lisääntyy.
Tulee kokemusta ja tietoa lääkkeistä, hoidoista, ym.
Vaikka ihmisellä olisi mt-ongelmia, hän voi ihan hyvin tietääkin jotain niistä asioista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jospa sairaus ilmentyy aggression tuomisena ulos valittamisen muodossa.
Potilas voi olla pettynyt esim. hoitavaan tahoon, ja se voi saada tuntemaan aggressiota, joka saattaa johtaa valittamiseen.
Jatkuvasti valittavalla ihmisellä ei voi kamalan hyvä olo olla, jos mieli on koko ajan negatiivinen.Vai että psykiatria/lääketeollisuuskritiikki on vihapuhetta. Vai silviissii. Ollaanpa sitä nykyään herkkiä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai että psykiatria/lääketeollisuuskritiikki on vihapuhetta. Vai silviissii. Ollaanpa sitä nykyään herkkiä
No kuvittelehan nyt ite kirjottelevas sukupuolivähemmistöistä vuositolkulla niin että ainoa argumentti olisi oikeastaan se, että kerrot kuinka huono olo sinulle tuli homoilusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No kuvittelehan nyt ite kirjottelevas sukupuolivähemmistöistä vuositolkulla niin että ainoa argumentti olisi oikeastaan se, että kerrot kuinka huono olo sinulle tuli homoilusta.
Ei mitenkään verrattavissa, sori.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei mitenkään verrattavissa, sori.
Vai mistä lähtien psykiatria on ollut joku seksuaalivähemmistö mitä syrjitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on kysytty jo monta kertaa, mutta kysytään uudestaan. Onko ihmisen pakko olla alalla jos on hyvä mielenterveyden substanssi osaaminen?
Eikö potilaana ollut ihminen ole voinut kokea esimerkiksi niitä kaikkia tarjottuja lääkkeettömiä hoitoja?
Ja kiitos kysymästä, olen ammatiltani jotain yksityisyrittäjän ja enkelisijoittajan välimaastoa.Mitä kaikkia lääkkeettömiä tarjottuja hoitoja? On tutkimusdataa jossa esim masennuksen vuoksi eläkoityneet ei ole saaneet terapiaa riittävästi. Kela edellyttä lääkkeenkäyttöä. Terapia lääkittynä itselle oli ajanhukkaa suurelta osin. Miksi psykiatria ihan rutiinilla sedatoi ja tutruttaa potilaitaan aineilla hoidon nimissä? Potilaanko vika se on olla hämillään tunne elänästä aineilla ilman informoitua suostumusta ilman edes mainintaa negatiivisista tunne elämän vaikutuksista kuten tunnelamasta. Ssri aineet on tutkimuksissa yhdistetty myös mm apatiaan. En muista oliko vielä jopa empatiakyvun leikkautumiseen koska empatiakin vaatii tunne elämää
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai että psykiatria/lääketeollisuuskritiikki on vihapuhetta. Vai silviissii. Ollaanpa sitä nykyään herkkiä
Jaa, väitinkö noin ?
En maininnut mitään lääketeollisuudesta, en vihapuheesta.
Kuka mahtaa olla se herkkä ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä kaikkia lääkkeettömiä tarjottuja hoitoja? On tutkimusdataa jossa esim masennuksen vuoksi eläkoityneet ei ole saaneet terapiaa riittävästi. Kela edellyttä lääkkeenkäyttöä. Terapia lääkittynä itselle oli ajanhukkaa suurelta osin. Miksi psykiatria ihan rutiinilla sedatoi ja tutruttaa potilaitaan aineilla hoidon nimissä? Potilaanko vika se on olla hämillään tunne elänästä aineilla ilman informoitua suostumusta ilman edes mainintaa negatiivisista tunne elämän vaikutuksista kuten tunnelamasta. Ssri aineet on tutkimuksissa yhdistetty myös mm apatiaan. En muista oliko vielä jopa empatiakyvun leikkautumiseen koska empatiakin vaatii tunne elämää
Lääkkeetön hoito ei tarkoita ainoastaan terapiaa.
Vaihtoehtoja löytyy, on erilaisia ryhmiä, yhteisöllistä tekemistä, jossain jopa työtoimintaa, järjestöjä, yhdistyksiä, tuossa joitain vaihtoehtoja.
Jos käy esim. psykiatrian poliklinikalla, yleensä sielläkin kerrotaan mahdollisesta heidän omasta toiminnastaan.
Toki on ihmisestä kiinni, mitä hän on itse valmis tekemään itsensä eteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai että psykiatria/lääketeollisuuskritiikki on vihapuhetta. Vai silviissii. Ollaanpa sitä nykyään herkkiä
Tämä sama keskustelu on niin käyty maahanmuuton yhteydessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeetön hoito ei tarkoita ainoastaan terapiaa.
Vaihtoehtoja löytyy, on erilaisia ryhmiä, yhteisöllistä tekemistä, jossain jopa työtoimintaa, järjestöjä, yhdistyksiä, tuossa joitain vaihtoehtoja.
Jos käy esim. psykiatrian poliklinikalla, yleensä sielläkin kerrotaan mahdollisesta heidän omasta toiminnastaan.
Toki on ihmisestä kiinni, mitä hän on itse valmis tekemään itsensä eteen.Kaikki toipumisessa lähtee biologian psykiatrian paradigman kyseenalaistamisessa. Ei mikään ryhmä auta jos perusta on vinksallaan diagnoosi- ja lääkekeskeisessä systeemissä. Kyse on epämääräisistä oireyhtymistä minkä oireita, ei mitenkään spesifisti, pyritään korjaamaan aineilla. Sedated society.
Kaikki tiet vie lääkkeisiin : kela, psykiatrian selitykset miksi aineita pitää käyttää jotka saa ne vaikuttamaan hyödyllisiltä, lääkekeskeiset hoitosuositukset. Eläkkeelle ajautuneet harvemmin on saaneet terapiaakaan.
Jos haluaa terapiaa ja vain terapiaa, eikä aineita esim masennukseen suosittelen yksityistä psykiatria jonka repertuaariin kuuluu psykoterapia. Sekään ei vielä toki takaa ettei psykiatrisi kaiva kirjaa jossa on Ketipinorin mainoksia kannessa ja mieti kokoajan puheidesi perusteella mitä ainetta kannattaisi määrätä.
Mielenterveyttä hoitaa moni asia myös psykiatrian ulkopuolella jossa ei erityisesti tarvi olla mt leimaa. Itselläni esim eräs harrastus auttoi tosi paljon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki toipumisessa lähtee biologian psykiatrian paradigman kyseenalaistamisessa. Ei mikään ryhmä auta jos perusta on vinksallaan diagnoosi- ja lääkekeskeisessä systeemissä. Kyse on epämääräisistä oireyhtymistä minkä oireita, ei mitenkään spesifisti, pyritään korjaamaan aineilla. Sedated society.
Kaikki tiet vie lääkkeisiin : kela, psykiatrian selitykset miksi aineita pitää käyttää jotka saa ne vaikuttamaan hyödyllisiltä, lääkekeskeiset hoitosuositukset. Eläkkeelle ajautuneet harvemmin on saaneet terapiaakaan.
Jos haluaa terapiaa ja vain terapiaa, eikä aineita esim masennukseen suosittelen yksityistä psykiatria jonka repertuaariin kuuluu psykoterapia. Sekään ei vielä toki takaa ettei psykiatrisi kaiva kirjaa jossa on Ketipinorin mainoksia kannessa ja mieti kokoajan puheidesi perusteella mitä ainetta kannattaisi määrätä.
Mielenterveyttä hoitaa moni asia myös psykiatrian ulkopuolella jossa ei erityisesti tarvi olla mt leimaa. Itselläni esim eräs harrastus auttoi tosi paljon.Terapia voi olla hankalaa sedatoituna, aivot ja tunteet pahimmillaan jäässä (kärsin niin pahoista kognition ongelmista polyfarmasiassa ja vieroitus teki hyvin huonovointiseksi) että minkäänlainen terapiatyöskentely oli vaikeaa. Suosittelen kyllä terapiaa, mutta se voi olla waste of time and money, jos pahimmillaan olet hyvin fucked up aineiden jälkeen ja vieroituksessa jolloin joudut käsittelemään asioita pahimmillaan ihan uudessa tilanteessa uusien oireiden kera hämillään vuosien turrutetun tunne elämäsi jälkeen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terapia voi olla hankalaa sedatoituna, aivot ja tunteet pahimmillaan jäässä (kärsin niin pahoista kognition ongelmista polyfarmasiassa ja vieroitus teki hyvin huonovointiseksi) että minkäänlainen terapiatyöskentely oli vaikeaa. Suosittelen kyllä terapiaa, mutta se voi olla waste of time and money, jos pahimmillaan olet hyvin fucked up aineiden jälkeen ja vieroituksessa jolloin joudut käsittelemään asioita pahimmillaan ihan uudessa tilanteessa uusien oireiden kera hämillään vuosien turrutetun tunne elämäsi jälkeen.
Lisäksi terapialla ei kyetä hoitamaan narsismia tai skitsofreniaa riippumatta siitä että käyttääkö lääkkeitä vai ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisäksi terapialla ei kyetä hoitamaan narsismia tai skitsofreniaa riippumatta siitä että käyttääkö lääkkeitä vai ei.
Vai niin.
Itse en ole ihan samaa mieltä asiasta koska kyseenalaistan psykiatrian diagnoosien ehdottomuuden jo ihan siitä näkökulmasta että kyse on epämääräisistä oireyhtymistä ja diagnoosien paikkaansapitävyyskin voi olla vähän sitä ja tätä.
Ehkä psykiatrian ongelma on juurikin se kun se esittelee kuinka jostain tiloista ei koskaan voi parantua. Sieltä tulee ihmisiä eläintarhaan ja heidät laitetaan karsinoittain. Sitä voi miettiä kuinka paljon karsina vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja muiden ajatteluun itsestään, tulevaisuudestaan, kuinka samanlaisia karsinassa olevien tilanne ja oireet ja laukaisjat on jne. Aika toivotonta ja tylyä on sanoa ettei terapia koskaan auta.joitakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä kaikkia lääkkeettömiä tarjottuja hoitoja? On tutkimusdataa jossa esim masennuksen vuoksi eläkoityneet ei ole saaneet terapiaa riittävästi. Kela edellyttä lääkkeenkäyttöä. Terapia lääkittynä itselle oli ajanhukkaa suurelta osin. Miksi psykiatria ihan rutiinilla sedatoi ja tutruttaa potilaitaan aineilla hoidon nimissä? Potilaanko vika se on olla hämillään tunne elänästä aineilla ilman informoitua suostumusta ilman edes mainintaa negatiivisista tunne elämän vaikutuksista kuten tunnelamasta. Ssri aineet on tutkimuksissa yhdistetty myös mm apatiaan. En muista oliko vielä jopa empatiakyvun leikkautumiseen koska empatiakin vaatii tunne elämää
Mitä tutkimusta tarkoitat? Tätäkö?
https://tietotarjotin.fi/uutinen/620732/aiempaa-useampi-suomalainen-sai-tukea-kuntoutuspsykoterapiaan-vuonna-2022
Ylipäätään oletko koskaan miettinyt, että miten laitos jonka tehtävä on myöntää työkyvyttömyyseläkkeitä vasta sitten kun kaikki keinot on käytetty, myöntää sairaseläkkeitä ennen kun kaikki keinot on käytetty? Joku tässä esittämässä yhtälössäsi ei oikein nyt toimi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai niin.
Itse en ole ihan samaa mieltä asiasta koska kyseenalaistan psykiatrian diagnoosien ehdottomuuden jo ihan siitä näkökulmasta että kyse on epämääräisistä oireyhtymistä ja diagnoosien paikkaansapitävyyskin voi olla vähän sitä ja tätä.
Ehkä psykiatrian ongelma on juurikin se kun se esittelee kuinka jostain tiloista ei koskaan voi parantua. Sieltä tulee ihmisiä eläintarhaan ja heidät laitetaan karsinoittain. Sitä voi miettiä kuinka paljon karsina vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja muiden ajatteluun itsestään, tulevaisuudestaan, kuinka samanlaisia karsinassa olevien tilanne ja oireet ja laukaisjat on jne. Aika toivotonta ja tylyä on sanoa ettei terapia koskaan auta.joitakin.Kuvittelen että narsistin uhrit kokisivat sen lähinnä oikeudenmukaiseksi, jos narsisteilla olisi sellainen varoitusmerkki, jota muut ihmiset tietäisi vältellä...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuvittelen että narsistin uhrit kokisivat sen lähinnä oikeudenmukaiseksi, jos narsisteilla olisi sellainen varoitusmerkki, jota muut ihmiset tietäisi vältellä...
Toisaalta, kun tapaa uuden ihmisen, tulee se narsismi aika nopeasti sieltä kuitenkin esiin.
Siinä vaiheessa voi itse saman tien nostaa kytkintä, eikä jäädä altistumaan tämän narsistin vaikutteille.
Etukäteenhän tuntematonta ihmistä on vaikea vältellä, koska hänestä ei voi vielä siinä vaiheessa tietää, millainen hän on. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisaalta, kun tapaa uuden ihmisen, tulee se narsismi aika nopeasti sieltä kuitenkin esiin.
Siinä vaiheessa voi itse saman tien nostaa kytkintä, eikä jäädä altistumaan tämän narsistin vaikutteille.
Etukäteenhän tuntematonta ihmistä on vaikea vältellä, koska hänestä ei voi vielä siinä vaiheessa tietää, millainen hän on.Niin no kyllä ja ei. Narsistien uhreilla luulisi olevan ihan hyvä narskututka, mutta kannattaa muistaa että narskut ovat narsismin ammattilaisia. He ovat hioneet taitojaan koko elämän ajan.
Eli ihan aina se ei ole niin yksinkertaista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisaalta, kun tapaa uuden ihmisen, tulee se narsismi aika nopeasti sieltä kuitenkin esiin.
Siinä vaiheessa voi itse saman tien nostaa kytkintä, eikä jäädä altistumaan tämän narsistin vaikutteille.
Etukäteenhän tuntematonta ihmistä on vaikea vältellä, koska hänestä ei voi vielä siinä vaiheessa tietää, millainen hän on.Ehkä sä voit mennä sinne narsistiketjuihin jankkaamaan aiheesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä sä voit mennä sinne narsistiketjuihin jankkaamaan aiheesta.
https://keskustelu.suomi24.fi/terveys/henkinen-hyvinvointi-ja-mielenterveys/narsismi
Ole hyvä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä sä voit mennä sinne narsistiketjuihin jankkaamaan aiheesta.
En koe minkäänlaista tarvetta jankata aiheesta, kiitos vaan.
Kun nyt joku narsismin mainitsi, niin otin vain kantaa asiaan. Se siitä.
- Anonyymi
18 on perusteltu ikäraja, parempi olisi 20. Nämä lääkkeet pilaavat seksuaalisuuden, sekä luovat petollisen tyytyväisyyden tunteen, vaikka asiat olisivat aivan penkin alla elämässä. Ne ei hillitse päihteiden käyttöä, vaan päin vastoin. Tarvitaan ihan muita apuja. Nämä myrkyt kieltoon.
- Anonyymi
Minulla ne pilasi seksuaalisuuden. Aloitin nuorena.
- Anonyymi
Jos sinus seksualisuutesi on pilalla, niin sen vuoksiko muiden ei saisi sitten niitä käyttää..
Monelle ei tule minkäänlaisia sivuoireita ainoastaan voivat paremmin lääkkeen ansioista. .ja e sinä voi mitenkään sanoa etteikö 18 vuotiaan voi niitä käyttää. Lääkärit kirjoittavat lääkkeitä siksi että ihminen alkaisi voida paremmin , kuten niin moni tekeekin.
Sillä he eivät edes nauti alkoholia silloin kun ovat lääkityksen alla.
Koska tietävät että alkoholi kolaroi lääkkeen kanssa ja menettää tehonsa.. muitakin sairauksia tulee liiasta juomisesta.
Joten kielto lääkkeistä on sinun omien kokemustesi tulosta, koska pohjatietoa ei näytä olevan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sinus seksualisuutesi on pilalla, niin sen vuoksiko muiden ei saisi sitten niitä käyttää..
Monelle ei tule minkäänlaisia sivuoireita ainoastaan voivat paremmin lääkkeen ansioista. .ja e sinä voi mitenkään sanoa etteikö 18 vuotiaan voi niitä käyttää. Lääkärit kirjoittavat lääkkeitä siksi että ihminen alkaisi voida paremmin , kuten niin moni tekeekin.
Sillä he eivät edes nauti alkoholia silloin kun ovat lääkityksen alla.
Koska tietävät että alkoholi kolaroi lääkkeen kanssa ja menettää tehonsa.. muitakin sairauksia tulee liiasta juomisesta.
Joten kielto lääkkeistä on sinun omien kokemustesi tulosta, koska pohjatietoa ei näytä olevan.18 vuotiaana noiden käyttäminen on käytännössä osa ei kontrolloitua lääketieteelistä koetta missä tutkit omassa kehossasi niiden vaikutuksia aivojen kasvuun, kehitykseen,nuorilla vielä seksuaalisuuden muotoutumiseen. Onnea matkaan!
Ainakin omassa tuttavapiirissä seksihaitat aineissa on hyvin yleisiä ihmisten kuvailujen perusteella.
Haittavaikutukset voidaan hahmottaa osana lääkkeen toimintamekanismia,ne on tiettyjä säännönmukaisuuksia mitä aineeseen liittyy useammin johtuen serotoniinin takaisinoton eston vaikutuksista kehossa. Eihän kaikilla parane masennuskaan.
- Anonyymi
Alkoholilla huuhdoin ssrin. tyhmät vaikutukset pois. Krapulassa tuntui alapäässäkin sitten normiolo. Nykyään en käytä kumpaakaan. Elän säällistä mukavaa elämää.
- Anonyymi
Olen lukenut että joillain ssrit laukaisee juomishimoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen lukenut että joillain ssrit laukaisee juomishimoa.
Niinhän joku väittää. Vaan SSRI ja alkoholi ei ole mikään sopiva yhdistelmä . Toinen aine ottaa toisen aiheen vaikutuksen pois joten jos juo niin miksi muka sitten pitäisi syödä lääkkeitäkin, ei ne silloin pahemmasti auta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän joku väittää. Vaan SSRI ja alkoholi ei ole mikään sopiva yhdistelmä . Toinen aine ottaa toisen aiheen vaikutuksen pois joten jos juo niin miksi muka sitten pitäisi syödä lääkkeitäkin, ei ne silloin pahemmasti auta.
Minulla oli nuoruudessa alkoholiongelma, jonka seurauksena meni sitten psyykekin huonoon kuntoon.
" Jos juo niin miksi muka sitten pitäisi syödä lääkkeitäkin "
Ihan siksi söin, koska psykiatrit niitä määräsivät kärsiessäni alkoholin laukaisemista psykooseista, delirium tremens, ym.
Sehän ei kyllä ollut oikeasti mikään hyvä yhdistelmä alkoholi ja lääkkeet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla oli nuoruudessa alkoholiongelma, jonka seurauksena meni sitten psyykekin huonoon kuntoon.
" Jos juo niin miksi muka sitten pitäisi syödä lääkkeitäkin "
Ihan siksi söin, koska psykiatrit niitä määräsivät kärsiessäni alkoholin laukaisemista psykooseista, delirium tremens, ym.
Sehän ei kyllä ollut oikeasti mikään hyvä yhdistelmä alkoholi ja lääkkeet.Päihdehoidossa on paljon korjattavaa. Esim se että päihdeongelmaa aletaan hoitaa päätä lisää sotkevilla koukuttavilla aineilla ja luullaan että tälleen sen saa kuntoon. Ja mielenterveyttä ja päihdeongelmaa hoidetaan erillisenä. Minnesotahoitojen soisi yleistyvän joissa on jo huomattavasti kokonaisvaltaisempi näkökulma. Nykyisellään ne on hyvin kalliita ja ostopalveluja saa rajoitetusti maksusitoumuksella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Päihdehoidossa on paljon korjattavaa. Esim se että päihdeongelmaa aletaan hoitaa päätä lisää sotkevilla koukuttavilla aineilla ja luullaan että tälleen sen saa kuntoon. Ja mielenterveyttä ja päihdeongelmaa hoidetaan erillisenä. Minnesotahoitojen soisi yleistyvän joissa on jo huomattavasti kokonaisvaltaisempi näkökulma. Nykyisellään ne on hyvin kalliita ja ostopalveluja saa rajoitetusti maksusitoumuksella.
Ristiriita hoidoissa taitaa olla juurikin siinä, että päihdeongelmia ei haluta oikein alkaa hoitaa, jos on psyyken ongelmia, sekä päinvastoin, psyyken ongelmia ei haluttaisi hoitaa, ennen kuin on päihdeongelmat selvitetty.
Olisi otettava huomioon, että nämä kaksi ongelmaa kulkevat aika usein " käsi kädessä ", kumpi sitten onkaan alkanut ensin, joka tapauksessa jompikumpi.
Sen verran aikoinaan opin , että päihdeongelman hoitoon psyyken lääkkeet on todella huono hoitomuoto. Se johtaa herkästi lääkkeiden ja päihteiden sekakäyttöön, ja ongelmat kasvaa herkästi lähes ylitsepääsemättömän isoiksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla oli nuoruudessa alkoholiongelma, jonka seurauksena meni sitten psyykekin huonoon kuntoon.
" Jos juo niin miksi muka sitten pitäisi syödä lääkkeitäkin "
Ihan siksi söin, koska psykiatrit niitä määräsivät kärsiessäni alkoholin laukaisemista psykooseista, delirium tremens, ym.
Sehän ei kyllä ollut oikeasti mikään hyvä yhdistelmä alkoholi ja lääkkeet.Omalla kohdallani kävi toisin, eli päinvastoin. Ennen kuin aloin käyttämään neuroleptejä ja masennuslääkkeitä, en ollut koukuttunut alkoholiin. Kummallista, että noin 10 vuoden kyseisten lääkkieden käytön jälkeen minusta tuli alkoholisti.
Kiitos tästä suomalaisen huipputerveydenhuollon ja etenkin psykiatrian! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omalla kohdallani kävi toisin, eli päinvastoin. Ennen kuin aloin käyttämään neuroleptejä ja masennuslääkkeitä, en ollut koukuttunut alkoholiin. Kummallista, että noin 10 vuoden kyseisten lääkkieden käytön jälkeen minusta tuli alkoholisti.
Kiitos tästä suomalaisen huipputerveydenhuollon ja etenkin psykiatrian!https://rxisk.org/driven-to-drink-antidepressants-and-cravings-for-alcohol/
Onkohan niiden alkoholihimojen taustalla tasaisen tappava olo lääkkeessä? Alkoholi käytännössä ,mitä olen kuullut joiltakin voi jopa hetkellisesti helpottaa seksuaalihäiriöitä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://rxisk.org/driven-to-drink-antidepressants-and-cravings-for-alcohol/
Onkohan niiden alkoholihimojen taustalla tasaisen tappava olo lääkkeessä? Alkoholi käytännössä ,mitä olen kuullut joiltakin voi jopa hetkellisesti helpottaa seksuaalihäiriöitäNuo alkoholi- ja lääkeongelmat läpikäyneenä tunnistan itsessäni sellaisen, että jos aloittaisin jonkin lääkkeen ( neurolepti, SSRI ) käytön uudelleen, tulisi minulle taas tunne, että mikään ei enää tunnu miltään, mielenkiinto elämään ja olemiseen katoaisi, tunteet latistuisivat, ja luultavimmin aloittaisin runsaan alkoholin käytönkin sitä myötä uudelleen.
Siinä vaiheessa varmaankin pakenisin tuntemuksia, joita ei sitten enää olisi, kaikki tuntuisi vain tyhjältä.
Elelen mieluummin raittiina ja ilman lääkkeitä. Loppujen lopuksi kuitenkin psyyke pysyy parempana, pystyn jäsentämään ja tuntemaan tunteitani ja ajatuksiani, olotilojani.
Tiedostan tämän siitä, kun olen käynyt nämä läpi aiemmin elämässäni, ymmärsin mikä johti mihinkin ja miksi. Ei kiitos enää toista kertaa.
- Anonyymi
On niitä hirveän paljon haittavaikutuksia kyllä myös neuroleptilääkkeissäkin, jotka geenitaustan omaavina laukaisevat lisäsairauksia, vaikka minkälaista, aina diabeteksestä, sydän ja verisuonitauteihin, aiheuttavat infarkteja ja ennen aikaista dementiaa. Heikentävät kognitiivisia kykyjä. Ja niitä lääkkeitä vielä suositellaan, että pitäisi tietyn diagnoosin omaavien syödä ja käyttää koko loppuelämä. Käypä hoitosuositukset taitavat vieläkin suositella edellä mainittua.
Psykoosisairauden leiman ja nimikkeen saaneet ovat sorretuimmassa asemassa koko systeemissä.
Missä lie vastuullisuus ja eettisyys alalla toimivien piirissä?- Anonyymi
Neuroleptien pitkäaikainen käyttö aiheutti minulle monihermosairauden ja ongelmia kognitiossa.
Muisti on mennyt ajan saatossa huonommaksi ja huonommaksi. Lääkkeiden käyttöni loppui jo yli kymmenen vuotta sitten. Mutta nuo kaksi haittaa eivät ole korjaantunut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neuroleptien pitkäaikainen käyttö aiheutti minulle monihermosairauden ja ongelmia kognitiossa.
Muisti on mennyt ajan saatossa huonommaksi ja huonommaksi. Lääkkeiden käyttöni loppui jo yli kymmenen vuotta sitten. Mutta nuo kaksi haittaa eivät ole korjaantunut.Jollain on todettu ohutsäieneuropatiaa jolla on PSSD. Eli todennäköisesti lääkkeen aiheuttamaa neuropatiaa. Se selittää tuntopuutokset.
https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/
Pahinta on, että tunnekokemukseni ovat latistuneet ja tuntoaistini on alentunut. Olen menettänyt erogeenisen tuntoaistin lähes kokonaan enkä tunne seksuaalista mielihyvää ollenkaan. Miten sallitaan, että lääketieteellä puututaan näin pyhään asiaan, jolla on valtava merkitys ihmisten hyvinvoinnille?”
PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu.
Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.
Neurologi on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. "
Aatelkaa,tässä maassa on edes yksi lääkäri joka ottaa harmit vakavasti!!!
Arvatkaapa kuinka moni aineiden seurauksena autonomisen hermoston häiriöitä tai ohutsäieneuropatiaa saava saa mitään ymmärrystä lääkäriltä? Ei kovin moni - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jollain on todettu ohutsäieneuropatiaa jolla on PSSD. Eli todennäköisesti lääkkeen aiheuttamaa neuropatiaa. Se selittää tuntopuutokset.
https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/
Pahinta on, että tunnekokemukseni ovat latistuneet ja tuntoaistini on alentunut. Olen menettänyt erogeenisen tuntoaistin lähes kokonaan enkä tunne seksuaalista mielihyvää ollenkaan. Miten sallitaan, että lääketieteellä puututaan näin pyhään asiaan, jolla on valtava merkitys ihmisten hyvinvoinnille?”
PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu.
Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.
Neurologi on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. "
Aatelkaa,tässä maassa on edes yksi lääkäri joka ottaa harmit vakavasti!!!
Arvatkaapa kuinka moni aineiden seurauksena autonomisen hermoston häiriöitä tai ohutsäieneuropatiaa saava saa mitään ymmärrystä lääkäriltä? Ei kovin moniOlen netissä nähnyt ihmisiä jotka on saaneet todistettua neurotoksista lääkeharmia Amerikassa esim neurotoksisuutta toteavan ammattilaisen avulla kuvauksissa joit Suomessa ei usein käytetä esim spect ja QEEG https://hormonesmatter.com/antidepressant-induced-toxic-encephalopathy-a-case-update/
https://youtu.be/eL79Npa4uYI?si=RbtydogAurRf1Lra
QEEG ja Spect kuvauksissa on voitu löytää poikkeuslöydöksiä aivojen toiminnasta ihmisillä joilla yhdellä oli esim monimutkainen oirekuva aineiden seurauksena jossa oli esim ekstrapyramidaalioireita. Tässä jollakin oli puhjennut neurologista oirekuvaa ssri aineiden seurauksena.
Itse uskon että läpikävin jotain neurologisesti joka puhkesi ssri vieroituksesta. Se paheni kun vieroitusunettomuutta lääkittiin ja psykuatria alkoi hoitaa tilaani vain masennuksena. Yhtäkkiä kaikki alkoi mennä päin kuusta lääkkeiden kanssa.Minusta alkoi tuntua kuin kehossani olisi alkanut mennä polttelevia tunteita tuntohäiriöinä ja minulla oli loputon pääkipu. Ensinnäkin minulla oli ekstrapyramidaalioire,myöhemmin vahvistettu lääkärin toimesta mutta kun koin sitä lääkärit täysin vähäyteli sitä. Joku meni pahasti pieleen. minulla oli ssri vieroituksessa yhtäkkiä puhjenneita kognitiivisen tason ongelmia jotka paheni psykiatrian tunkiessa turruttavia sedatiivilääkkeitä yhä kasvavalla tahdilla polyfarmasiana. Aloin potea parestesiaa ja tuntohäiriöitä joista parestesian lääkäri suostui myöntämään että johtui ehkä ssri vieroituksesta.Ne seksuaalihäiriöt mitä minulla oli lääkkeissä ollut paheni täyteen tunnottomuuteen asti eli tuntohäiriöitä meni pitkin kehoa. Kun oireita pahennettiin lääkinnällä,ne jäi pysyviksi osiltaan,ei onneksi kaikki.
Jos rahoitun tässä,haluaisin käydä itselle tutkimassa ohutsäieneuropatian josko se olisi selitys jatkuville kihelmöinneille,pistelyille ja tunnottomuudelle mitä koen edelleen etenkin raajoissa. Kärsin vuosia autonomisen hermoston häikistä myös (en esim hikoillut lainkaan,hermosto veti kokoajan ylikierroksilla,sain sydämentykytyksiä kokoajan,pyörrytti ja uuvuin nopeaa,liikunnan jaksamisen ongelmat). Mitä pitempään harmista sen paremmin autonominen hermostoni kestää rasitusta ja keho on paremmassa kondiksessa. Väittäisin että harmin kääntämiseen meni vuosia. Vuosia. En ihan allekirjoittanut tätä ryhtyessäni aineita vetämään. Olin koekaniini - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen netissä nähnyt ihmisiä jotka on saaneet todistettua neurotoksista lääkeharmia Amerikassa esim neurotoksisuutta toteavan ammattilaisen avulla kuvauksissa joit Suomessa ei usein käytetä esim spect ja QEEG https://hormonesmatter.com/antidepressant-induced-toxic-encephalopathy-a-case-update/
https://youtu.be/eL79Npa4uYI?si=RbtydogAurRf1Lra
QEEG ja Spect kuvauksissa on voitu löytää poikkeuslöydöksiä aivojen toiminnasta ihmisillä joilla yhdellä oli esim monimutkainen oirekuva aineiden seurauksena jossa oli esim ekstrapyramidaalioireita. Tässä jollakin oli puhjennut neurologista oirekuvaa ssri aineiden seurauksena.
Itse uskon että läpikävin jotain neurologisesti joka puhkesi ssri vieroituksesta. Se paheni kun vieroitusunettomuutta lääkittiin ja psykuatria alkoi hoitaa tilaani vain masennuksena. Yhtäkkiä kaikki alkoi mennä päin kuusta lääkkeiden kanssa.Minusta alkoi tuntua kuin kehossani olisi alkanut mennä polttelevia tunteita tuntohäiriöinä ja minulla oli loputon pääkipu. Ensinnäkin minulla oli ekstrapyramidaalioire,myöhemmin vahvistettu lääkärin toimesta mutta kun koin sitä lääkärit täysin vähäyteli sitä. Joku meni pahasti pieleen. minulla oli ssri vieroituksessa yhtäkkiä puhjenneita kognitiivisen tason ongelmia jotka paheni psykiatrian tunkiessa turruttavia sedatiivilääkkeitä yhä kasvavalla tahdilla polyfarmasiana. Aloin potea parestesiaa ja tuntohäiriöitä joista parestesian lääkäri suostui myöntämään että johtui ehkä ssri vieroituksesta.Ne seksuaalihäiriöt mitä minulla oli lääkkeissä ollut paheni täyteen tunnottomuuteen asti eli tuntohäiriöitä meni pitkin kehoa. Kun oireita pahennettiin lääkinnällä,ne jäi pysyviksi osiltaan,ei onneksi kaikki.
Jos rahoitun tässä,haluaisin käydä itselle tutkimassa ohutsäieneuropatian josko se olisi selitys jatkuville kihelmöinneille,pistelyille ja tunnottomuudelle mitä koen edelleen etenkin raajoissa. Kärsin vuosia autonomisen hermoston häikistä myös (en esim hikoillut lainkaan,hermosto veti kokoajan ylikierroksilla,sain sydämentykytyksiä kokoajan,pyörrytti ja uuvuin nopeaa,liikunnan jaksamisen ongelmat). Mitä pitempään harmista sen paremmin autonominen hermostoni kestää rasitusta ja keho on paremmassa kondiksessa. Väittäisin että harmin kääntämiseen meni vuosia. Vuosia. En ihan allekirjoittanut tätä ryhtyessäni aineita vetämään. Olin koekaniiniJa on ihan sairasta kuinka yksin ihminen on kun kokee harmia. Esim tuo voimalehden artikkeli oli todella sydäntä lämmittävä. On muitakin jolle on puhjennut vastaavia haittoja,vaikka ekstrapyramidaalioireista ei puhuttu.
Psykiatrit lähettelee potilaitaan esim osastolla magneettiin mutta ei aivojen rakennekuvaus totea harmia. Sillä voi pestä kätensä. Asiat ei ole niin yksinkertaisia aivotasolla. Pitää mennä syvemmälle. Niin ei haluta tehdä. On helppo yksinkertaistaa ja pestä kädet. Sivuuttaa. Todeta harvinaiseksi. Syyttää potilaan sairautta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja on ihan sairasta kuinka yksin ihminen on kun kokee harmia. Esim tuo voimalehden artikkeli oli todella sydäntä lämmittävä. On muitakin jolle on puhjennut vastaavia haittoja,vaikka ekstrapyramidaalioireista ei puhuttu.
Psykiatrit lähettelee potilaitaan esim osastolla magneettiin mutta ei aivojen rakennekuvaus totea harmia. Sillä voi pestä kätensä. Asiat ei ole niin yksinkertaisia aivotasolla. Pitää mennä syvemmälle. Niin ei haluta tehdä. On helppo yksinkertaistaa ja pestä kädet. Sivuuttaa. Todeta harvinaiseksi. Syyttää potilaan sairauttaEn tiedä edistyykö ssri ja psyykenlääkeharmien ymmärrys itse valtavirtapsykiatrian suunnalta mutta onneksi muut vastuuntuntoiset lääkärit ja kriittiset psykiatrien edustajat pyrkii edistämään ymmärrystä niistä.
Radiologi teki tutkimuksia pssd potilailla,monilla tilanne oli alapäässä niin paha kuin vanhuksilla.
https://youtu.be/TiJ94cqa9II?si=p-RvDuRP2iPKVW5s
Ja eihän se ihme ole jos erilaiset biologiset toiminnot kuten aamuerektio häviää,paikat alkaa surkastua.
Pssd:n kieltäjät ei voi myöskään sivuuttaa esim eläinkoelöydöksiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä edistyykö ssri ja psyykenlääkeharmien ymmärrys itse valtavirtapsykiatrian suunnalta mutta onneksi muut vastuuntuntoiset lääkärit ja kriittiset psykiatrien edustajat pyrkii edistämään ymmärrystä niistä.
Radiologi teki tutkimuksia pssd potilailla,monilla tilanne oli alapäässä niin paha kuin vanhuksilla.
https://youtu.be/TiJ94cqa9II?si=p-RvDuRP2iPKVW5s
Ja eihän se ihme ole jos erilaiset biologiset toiminnot kuten aamuerektio häviää,paikat alkaa surkastua.
Pssd:n kieltäjät ei voi myöskään sivuuttaa esim eläinkoelöydöksiä.Ja mitä tulee kokemaani ekstrapyramisaalioireeseen,akatisiaan.
Chat gpt"Akatisia on yksi ekstrapyramidaalioireista. Ekstrapyramidaaliset oireet liittyvät yleensä liikehäiriöihin, jotka johtuvat keskushermoston toimintahäiriöistä. Akatisia ilmenee levottomuutena ja jatkuvana tarpeena liikkua, ja se voi olla erityisen häiritsevä oire, joka liittyy usein tiettyjen lääkkeiden, kuten antipsykoottisten lääkkeiden, käyttöön. Se eroaa muista ekstrapyramidaalioireista, kuten Parkinsonin taudista tai dystoniasta, mutta kuuluu samaan ryhmään, jossa liikehäiriöt ovat keskeisiä."
Kun menin osastolle,sekä psykiatri että eräs hoitaja täysin vähätteli sitä että kuvasin liikkumispakon tunnetta,epämukavuutta ja pahaa sisäistä levottomuutta mikä puhkesi ssri-vieroituksesta ja paheni unettomuuteen kokeiltujen lääkkeiden myötävaikutuksesta. Tämä oli muka vain masennusta mutta ei todellakaan ollut. Akatisia yhdistyi minulla myös itsemurha-ajatuksiin jotka alkoi ihan äkillisesti samoihin aikoihin. Tiesin että jokin oli mennyt vikaan.
Kyseenalaistamista tuli kun sanoin että tuo alkoi todennäköisesti ssri-vieroituksen seurauksena milloin minulla oli siitä ensimerkit. Epämukavasta kehollisesta levottomuustilasta jossa paikallaan oleminen muuttui vaikeaksi ja oli jatkuva piilevä "hätä" ja epämukavuus.
Sittemmin aihetta tutkinut tutkija,Lancetissakin julkaistuksi tullut Mark Horowitz joka kirjoitti nyt Maudsley Deprescribing kirjan ja on ollut mukana koostamassa Britannian Royal college of psychiatristin masennuslääkevieroitusohjematskua "Stopping Antidepressants". Maudsley-sarja, joka koostuu psykiatrian ja mielenterveyden alaan liittyvistä kirjoista, on arvostettu ja laajalti käytetty erityisesti kliinisessä käytännössä sekä akateemisessa koulutuksessa. Sarjan teokset tarjoavat syvällistä tietoa ja tutkimukseen perustuvia näkemyksiä erilaisista mielenterveyden häiriöistä, hoitomenetelmistä ja diagnostiikasta. Ne ovat erityisesti tunnettuja käytännönläheisyydestään ja asiantuntevasta sisällöstään.
Stopping antidepressants materiaalissa akatisia on mainittu yhtenä vieroitusoireena. On olemassa erityyppisissä tilanteissa puhkeavaa akatisiaa,myös vieroitus ja tardiivia akatisiaa. Itse tutkija on somessa kuvannut omaa kokemustaan vieroitusakatisiasta. Maudsley deprescribing kirjassa sanotaan näin:
https://www.amazon.com/Maudsley-Guidelines-prescribing-Prescribing/dp/111982298X
"Troubleshooting issues which can arise on stopping these medications, including AKATHISIA, withdrawal symptoms, acute or protracted, and relapse."
Psykiatria lääkitsi minua lisää polyfarmasialla. Lopussa oloni alkoi olla jo niin sekava ja tuskainen kun psykiatrin mielestä annostuplailu ratkaisi ongelmia (mikä johti joka annoksen jälkeen sietämättömään oloon nahoissani akatisian vuok#si) että lopetin lääkkeet itse. Tunsin oiretta vähätellyksi. Kiitos yhden lääkärin hän uskoi minua ja määräsi lääkkeet pelkästään akatisiaan. Siitä alkoi mahdollisuuteni toipua. Kesti kuukausia tulla ymmärretyksi. Sinä aikana olin käynyt läpi kamalia lääkehaittoja.
Tämä kokemus sai minut kyseenalaistamaan psykiatriaa. Eräänä päivänä ymmärsin: olin käyttänyt lääkkeitä vuosia,sitten minulle määrättiin polyfarmasiaa harmien aikaan. Psykiatria ei tosiaankaan ole kattavasti tutkinut tuon kombon vaikutusta hermostoon. Pahinta on harmien vähättely heidän toimestaan. Yksikin hoitaja kivenkovaa väitti ettei ssrit puhkaise akatisiaa. In your face. Luepa esim tuo maudsley deprescribing kirja. Sain myöhemmin diagnoosin,kiitos sen kun olin vetänyt todistetummin akatisiaa puhkaisseita aineita - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mitä tulee kokemaani ekstrapyramisaalioireeseen,akatisiaan.
Chat gpt"Akatisia on yksi ekstrapyramidaalioireista. Ekstrapyramidaaliset oireet liittyvät yleensä liikehäiriöihin, jotka johtuvat keskushermoston toimintahäiriöistä. Akatisia ilmenee levottomuutena ja jatkuvana tarpeena liikkua, ja se voi olla erityisen häiritsevä oire, joka liittyy usein tiettyjen lääkkeiden, kuten antipsykoottisten lääkkeiden, käyttöön. Se eroaa muista ekstrapyramidaalioireista, kuten Parkinsonin taudista tai dystoniasta, mutta kuuluu samaan ryhmään, jossa liikehäiriöt ovat keskeisiä."
Kun menin osastolle,sekä psykiatri että eräs hoitaja täysin vähätteli sitä että kuvasin liikkumispakon tunnetta,epämukavuutta ja pahaa sisäistä levottomuutta mikä puhkesi ssri-vieroituksesta ja paheni unettomuuteen kokeiltujen lääkkeiden myötävaikutuksesta. Tämä oli muka vain masennusta mutta ei todellakaan ollut. Akatisia yhdistyi minulla myös itsemurha-ajatuksiin jotka alkoi ihan äkillisesti samoihin aikoihin. Tiesin että jokin oli mennyt vikaan.
Kyseenalaistamista tuli kun sanoin että tuo alkoi todennäköisesti ssri-vieroituksen seurauksena milloin minulla oli siitä ensimerkit. Epämukavasta kehollisesta levottomuustilasta jossa paikallaan oleminen muuttui vaikeaksi ja oli jatkuva piilevä "hätä" ja epämukavuus.
Sittemmin aihetta tutkinut tutkija,Lancetissakin julkaistuksi tullut Mark Horowitz joka kirjoitti nyt Maudsley Deprescribing kirjan ja on ollut mukana koostamassa Britannian Royal college of psychiatristin masennuslääkevieroitusohjematskua "Stopping Antidepressants". Maudsley-sarja, joka koostuu psykiatrian ja mielenterveyden alaan liittyvistä kirjoista, on arvostettu ja laajalti käytetty erityisesti kliinisessä käytännössä sekä akateemisessa koulutuksessa. Sarjan teokset tarjoavat syvällistä tietoa ja tutkimukseen perustuvia näkemyksiä erilaisista mielenterveyden häiriöistä, hoitomenetelmistä ja diagnostiikasta. Ne ovat erityisesti tunnettuja käytännönläheisyydestään ja asiantuntevasta sisällöstään.
Stopping antidepressants materiaalissa akatisia on mainittu yhtenä vieroitusoireena. On olemassa erityyppisissä tilanteissa puhkeavaa akatisiaa,myös vieroitus ja tardiivia akatisiaa. Itse tutkija on somessa kuvannut omaa kokemustaan vieroitusakatisiasta. Maudsley deprescribing kirjassa sanotaan näin:
https://www.amazon.com/Maudsley-Guidelines-prescribing-Prescribing/dp/111982298X
"Troubleshooting issues which can arise on stopping these medications, including AKATHISIA, withdrawal symptoms, acute or protracted, and relapse."
Psykiatria lääkitsi minua lisää polyfarmasialla. Lopussa oloni alkoi olla jo niin sekava ja tuskainen kun psykiatrin mielestä annostuplailu ratkaisi ongelmia (mikä johti joka annoksen jälkeen sietämättömään oloon nahoissani akatisian vuok#si) että lopetin lääkkeet itse. Tunsin oiretta vähätellyksi. Kiitos yhden lääkärin hän uskoi minua ja määräsi lääkkeet pelkästään akatisiaan. Siitä alkoi mahdollisuuteni toipua. Kesti kuukausia tulla ymmärretyksi. Sinä aikana olin käynyt läpi kamalia lääkehaittoja.
Tämä kokemus sai minut kyseenalaistamaan psykiatriaa. Eräänä päivänä ymmärsin: olin käyttänyt lääkkeitä vuosia,sitten minulle määrättiin polyfarmasiaa harmien aikaan. Psykiatria ei tosiaankaan ole kattavasti tutkinut tuon kombon vaikutusta hermostoon. Pahinta on harmien vähättely heidän toimestaan. Yksikin hoitaja kivenkovaa väitti ettei ssrit puhkaise akatisiaa. In your face. Luepa esim tuo maudsley deprescribing kirja. Sain myöhemmin diagnoosin,kiitos sen kun olin vetänyt todistetummin akatisiaa puhkaisseita aineitaJa joo olisi voinut tehdä valituksen hoidosta.noiden pitäisi opinnoissa lukea maudlsey deprescribing kirja pakollisena
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja joo olisi voinut tehdä valituksen hoidosta.noiden pitäisi opinnoissa lukea maudlsey deprescribing kirja pakollisena
Voi olla että hitaammalla hyberbolisella ssri vieroituksella ja tiedolla aiheesta olisin välttänyt kaiken paskan mitä kävin läpi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla että hitaammalla hyberbolisella ssri vieroituksella ja tiedolla aiheesta olisin välttänyt kaiken paskan mitä kävin läpi.
Olen löytänyt täältä Suomi24:sta tosi vanhoja ketjuja joissa on jo puhuttu aiheista kuten vaikeat vieroitusoireet jo 2000-luvun puolella.:) niitäkin pitkään vähäteltiin. itse olen kansalaisaktivismina lähettänyt juttuvinkkejä ssri vieroitustutkimukseen ja ulkolaisista artikk eleista aiheeseen liittyen lehteen. Ja kas kummaa niistä alkoikin tulla enemmän juttua,sattuman kaupalla. Meidän potilaiden kirjoituksista jää jälki ja mekin voidaan vaikuttaa eli meidän kärsimys ei jää täysin turhaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jollain on todettu ohutsäieneuropatiaa jolla on PSSD. Eli todennäköisesti lääkkeen aiheuttamaa neuropatiaa. Se selittää tuntopuutokset.
https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/
Pahinta on, että tunnekokemukseni ovat latistuneet ja tuntoaistini on alentunut. Olen menettänyt erogeenisen tuntoaistin lähes kokonaan enkä tunne seksuaalista mielihyvää ollenkaan. Miten sallitaan, että lääketieteellä puututaan näin pyhään asiaan, jolla on valtava merkitys ihmisten hyvinvoinnille?”
PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu.
Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.
Neurologi on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. "
Aatelkaa,tässä maassa on edes yksi lääkäri joka ottaa harmit vakavasti!!!
Arvatkaapa kuinka moni aineiden seurauksena autonomisen hermoston häiriöitä tai ohutsäieneuropatiaa saava saa mitään ymmärrystä lääkäriltä? Ei kovin moniMiten sallitaan ?
Ainä tarvitset MT lääkkeitä ja luet tuoteselostuksesta nettä mitäsivuvaikutuksiamon lääkkeellä , aikuisena ihmisenä valitsee tietenkin ottaako lääkkeet vai voiko huonosti. Sillä silloin kun voi huonosti menee myös seksuaaliset halut pois. Kukaan ei pakota ottamaan
Lääkkeitä
Eräs mies oli kanssa kyvytön aan kun ette ilmestyi nainen johon hän kiintyi kivasti, niin kaikki asiat toimi
.niin etä ihmisen keho on sinänsä ihmeellinen , sitä ei lääketiedekkään aina osaa selittää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jollain on todettu ohutsäieneuropatiaa jolla on PSSD. Eli todennäköisesti lääkkeen aiheuttamaa neuropatiaa. Se selittää tuntopuutokset.
https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/
Pahinta on, että tunnekokemukseni ovat latistuneet ja tuntoaistini on alentunut. Olen menettänyt erogeenisen tuntoaistin lähes kokonaan enkä tunne seksuaalista mielihyvää ollenkaan. Miten sallitaan, että lääketieteellä puututaan näin pyhään asiaan, jolla on valtava merkitys ihmisten hyvinvoinnille?”
PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu.
Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.
Neurologi on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. "
Aatelkaa,tässä maassa on edes yksi lääkäri joka ottaa harmit vakavasti!!!
Arvatkaapa kuinka moni aineiden seurauksena autonomisen hermoston häiriöitä tai ohutsäieneuropatiaa saava saa mitään ymmärrystä lääkäriltä? Ei kovin moniMinulle tuli aksonaalinen polyneuropatia.
Sen verran syvälle sukelsin tutkiessani neuroleptien vaikutuksia ja haittoja, löysin tekstejä, että ne saattavat tuhota aivojen aksoneita.
Ei ole vaikea maallikonkaan laskea yksi plus yksi, jollain tavallahan nuo kietoutuvat yhteen. En toki ole ammattilainen.
SSRI-lääkkeistä en tiedä, millaisia vaikutuksia niillä voi olla hermostoon, tai saavatko mahdollisesti jotain pysyvää tuhoa aikaiseksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä edistyykö ssri ja psyykenlääkeharmien ymmärrys itse valtavirtapsykiatrian suunnalta mutta onneksi muut vastuuntuntoiset lääkärit ja kriittiset psykiatrien edustajat pyrkii edistämään ymmärrystä niistä.
Radiologi teki tutkimuksia pssd potilailla,monilla tilanne oli alapäässä niin paha kuin vanhuksilla.
https://youtu.be/TiJ94cqa9II?si=p-RvDuRP2iPKVW5s
Ja eihän se ihme ole jos erilaiset biologiset toiminnot kuten aamuerektio häviää,paikat alkaa surkastua.
Pssd:n kieltäjät ei voi myöskään sivuuttaa esim eläinkoelöydöksiä.Pitänee ilmeisesti odotella että ilmaantuu lääkäreitä joilla on moraalista selkärankaa tutkia ssri harmeja lisää ja riskeerata oma asemansa koska harmeista puhuvat usein saa vihaa päälleen.
Uskon että tulevina vuosina käsitys aineiden harmeista ja huonojen lääkereaktioiden,huonon metabolisoinnin ja vieroitusharmien ymmärrys kasvaa neurologisesti,seksuaaliterveydellisesti ja hermoston terveyden kannalta.
Uskon että jonain päivänä tätä määrää ssritä kauhistellaan ellei maailma mene aiempaa hullummaksi medikalisaation kanssa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä edistyykö ssri ja psyykenlääkeharmien ymmärrys itse valtavirtapsykiatrian suunnalta mutta onneksi muut vastuuntuntoiset lääkärit ja kriittiset psykiatrien edustajat pyrkii edistämään ymmärrystä niistä.
Radiologi teki tutkimuksia pssd potilailla,monilla tilanne oli alapäässä niin paha kuin vanhuksilla.
https://youtu.be/TiJ94cqa9II?si=p-RvDuRP2iPKVW5s
Ja eihän se ihme ole jos erilaiset biologiset toiminnot kuten aamuerektio häviää,paikat alkaa surkastua.
Pssd:n kieltäjät ei voi myöskään sivuuttaa esim eläinkoelöydöksiä.Nyt on tällä palstalla ainoastaan ne negatiiviset, sillä ne jillaelömä pyyhkii lääkkeen kanssa eivät edes tiedä että tälläinen palsta on olemassa.
Minä taas olen nähnyt potilaita joilla asiat ivat kuten pitääkin ,vaikka syövät lääkkeitä, ja muutama lopettanut lääkkeiden käytön . Joten toisaalta tässä voi vertailla miten eri tavalla ihmiset kokevat saan lääkkeen ottamisen.
Joten yhden asian jonka olen pannut merkille on aina jonkun syyllistämistä , milloin lääkkeet, milloin lääkärit, koskaan ei olla menty lähellekkään omaa , siis mikään ei pitäisimolla niin että jonkun syyksi laitetaan omat asiansa siis ihminen on mennyt lääkäriin jostain syystä saanut lääkkeen joita monet miljoonat ihmiset syövät , vaan jostainsyystä lääkitys si ole juuri kaikkine sopiva,, silloin lopetetaan lääkitys jos tuntuu ettei hallitse tilanteita .mutta masennuskin kun se on syvä antaa kaikki nuo oireet mistä täällä puhutaan lääkeitä syytellen
Niin että kukin tavallaan . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten sallitaan ?
Ainä tarvitset MT lääkkeitä ja luet tuoteselostuksesta nettä mitäsivuvaikutuksiamon lääkkeellä , aikuisena ihmisenä valitsee tietenkin ottaako lääkkeet vai voiko huonosti. Sillä silloin kun voi huonosti menee myös seksuaaliset halut pois. Kukaan ei pakota ottamaan
Lääkkeitä
Eräs mies oli kanssa kyvytön aan kun ette ilmestyi nainen johon hän kiintyi kivasti, niin kaikki asiat toimi
.niin etä ihmisen keho on sinänsä ihmeellinen , sitä ei lääketiedekkään aina osaa selittää.Mitä horiset ?
Lääkkeen jälkeen jatk.seksuaalihäiriöistä tuli maininta paketteihin v. 2019. SIIS VUONNA 2019. Eli kaikki ennen sitä ei tienneet siitä.
Vieroitusoireista jotka voi olla vaikeampia ja pitkittyneempia alettiin puhumaan vasta takavuosina ja vieroituksesta oli tehty muutenkin suhteellisen vähän tutkimusta. Ehkä n. tämän artikkelin jälkeen jonka New York times julkaisi tästä alettiin kunnolla kirjoittaa.
https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html
Ohutsäieneuropatia on hyvin marginaalinen asia lääkärien ymmärryksessä. En ole löytänyt kenenkään muun suomalaisen lääkärin kuin tuon neurologin myöntävän että lääkkeiss ävoi olla tällaisia yhteyksiä. Suurin osa vähättelee harmeja minkä ehtii. Potilaan elämänlaadun alenemat voi helposti laittaa sairauden piikkiin.
Kannattaa näin potilaana miettiä sitä kuinka kun kerran saat masennusdiagnoosit, helposti kaikki elämäsi hankaluudet ja täysin siihen alakuloiseen olotilaan kuuluvat ireet jatkossa pistetään sairauden piikkiin. Jos koet elämän ihan mukavaksikin monelta osaa, ja sinulla on seksuaalihäiriöitä, sinulla on sitten varmaan joku piilevä masennus. Se on kuin joku rutto joka ei koskaan parane mielessäsi.
Oikeasti masennuksella oli ennen Prozac-aikakautta erittäin hyvät spontaanit paranemisennusteet.
Itse kyllä lääketieteen ammattilaisena ottaisin nuorten ihmisten kuvaukset seksuaalihäiriöistä, jatkuvista sellaisesta vakavammin. Ettehän halua olla väärällä puolella historiaa ja luulisi että aihetta kannatttaisi tutkia :)
Minulla on ollut kyllä mahdollisuuksia seksiin itseä kiinnostavan ihmisen kanssa mutta PSSD:tä se ei ole poistanut. PSSD on ja pysyy. Mielenkiintoisinta on PSSD:n toteaminen myös unissa. Olen nähnyt jotain seksuaaliteemaisia unia ja hoksaan unessakin että joku on pahasti pielessä kun olen turra. Ja herään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä horiset ?
Lääkkeen jälkeen jatk.seksuaalihäiriöistä tuli maininta paketteihin v. 2019. SIIS VUONNA 2019. Eli kaikki ennen sitä ei tienneet siitä.
Vieroitusoireista jotka voi olla vaikeampia ja pitkittyneempia alettiin puhumaan vasta takavuosina ja vieroituksesta oli tehty muutenkin suhteellisen vähän tutkimusta. Ehkä n. tämän artikkelin jälkeen jonka New York times julkaisi tästä alettiin kunnolla kirjoittaa.
https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html
Ohutsäieneuropatia on hyvin marginaalinen asia lääkärien ymmärryksessä. En ole löytänyt kenenkään muun suomalaisen lääkärin kuin tuon neurologin myöntävän että lääkkeiss ävoi olla tällaisia yhteyksiä. Suurin osa vähättelee harmeja minkä ehtii. Potilaan elämänlaadun alenemat voi helposti laittaa sairauden piikkiin.
Kannattaa näin potilaana miettiä sitä kuinka kun kerran saat masennusdiagnoosit, helposti kaikki elämäsi hankaluudet ja täysin siihen alakuloiseen olotilaan kuuluvat ireet jatkossa pistetään sairauden piikkiin. Jos koet elämän ihan mukavaksikin monelta osaa, ja sinulla on seksuaalihäiriöitä, sinulla on sitten varmaan joku piilevä masennus. Se on kuin joku rutto joka ei koskaan parane mielessäsi.
Oikeasti masennuksella oli ennen Prozac-aikakautta erittäin hyvät spontaanit paranemisennusteet.
Itse kyllä lääketieteen ammattilaisena ottaisin nuorten ihmisten kuvaukset seksuaalihäiriöistä, jatkuvista sellaisesta vakavammin. Ettehän halua olla väärällä puolella historiaa ja luulisi että aihetta kannatttaisi tutkia :)
Minulla on ollut kyllä mahdollisuuksia seksiin itseä kiinnostavan ihmisen kanssa mutta PSSD:tä se ei ole poistanut. PSSD on ja pysyy. Mielenkiintoisinta on PSSD:n toteaminen myös unissa. Olen nähnyt jotain seksuaaliteemaisia unia ja hoksaan unessakin että joku on pahasti pielessä kun olen turra. Ja herään.SUORAA PUHETTA: Olen ollut masentunut ja genitaalialueeni on toiminut ihan niinkuin pitää.
Minulla on ollut myös seksuaalisia haluja.
Olen ollut lääkkeellä jolla genitaalialue muuttui välittömästi ASAP tunnottomammaksi ja käytännössä piti käyttää enemmän voimaa että tuntui mitään. Kun annosta kerran nostettiin menetin kykyni orgasmiin täysin. En koskaan ymmärtänyt miksi joku olisi tuntenut vaikka suuseksin palkitsevaksi. Se oli täysin turhaa.
Alkuun haitat ei vielä olleet niin pahoja mutta asteittain annosnoston jälkeen haitat vain paheni. Oirekuvaan yhdistyi myös virtsaamisvaikeudet. Saatoin istua kauan odotellen virtsan tuloa vaan eipä sitä tullut ja rakko ei välillä tyhjentynyt ja pissasin jopa housuuni. viiveellä Kuin aivoilta olisi lähtenyt käsky joka ei yhdistynyt virtsarakon hallintaan. Uskon että tämä oirekuva liittyy seksuaalihäiriöiden tunnottomuus-oirekuvaan.
Kun lopetin lääkkeet tapahtui ihmeitä : tunto palasi n. 5 kk:ssa. Aloin tuntea seksin niin miten se pitäisi tuntea. Tässä vaiheessa minulla oli n. vuosia SSRI:n käyttöä takana jona aikana en ollut koskaan aikuisiälläni harrastanut seksiä ilman lääkitystä ja ihmettelin välillä "whats the deal with it". Melko surullista sanoisin, miten psykiatria tekee nuorista kemiallisia kastraatteja. Tämä vaikutti huonosti esim parisuhde-elämään koska en tiennyt oliko kyse siis SSRI-lääkkeen haitasta vai siitä että en tunne vetoa kumppania kohtaan.
SSRI-lääkkeen lopettaessa kärsin jo ekakerralla kamalista sähköiskutuntemuksista. Jossain vaiheessa aloin saada paniikkeja mitä minulla ei ennen ollut . Aloitin lääkkeet uudelleen.
Se on elämäni suurin virhe mitä kadun lopun elämääni. Vikalla vieroituskerralla tapahtui outoja. Halut voimistuivat vieroituksessa niin että tunto tuntui melkein yliherkältä. Sitten tapahtui NAPS. Sanoisin että se oli ajankohta mistä alkoi PSSD. Olin tuolloin vielä nuori jonka ei todellakaan pitäisi olla kemiallinen kastraatti.
Uskon että kaikki palautumismahdollisuuteni vei lääkkeet mitä psykiatria määräsi SSRI-vieroituksen aikana. Ne laukaisi pommin hermostossani jossa aloin tuntea polttelevia tuntemuksia, parestesiaa, ja tuntopuutoksia ja liikehäiriöitä. Pahimmillaan tunsin oloni täysin turraksi kuin kehoni olisi ollut puudutettu. Meinasin itkeä kun tajusin kuinka pahat seksuaalihäiriöt minulla on. Kehoni oli ihan turra. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
SUORAA PUHETTA: Olen ollut masentunut ja genitaalialueeni on toiminut ihan niinkuin pitää.
Minulla on ollut myös seksuaalisia haluja.
Olen ollut lääkkeellä jolla genitaalialue muuttui välittömästi ASAP tunnottomammaksi ja käytännössä piti käyttää enemmän voimaa että tuntui mitään. Kun annosta kerran nostettiin menetin kykyni orgasmiin täysin. En koskaan ymmärtänyt miksi joku olisi tuntenut vaikka suuseksin palkitsevaksi. Se oli täysin turhaa.
Alkuun haitat ei vielä olleet niin pahoja mutta asteittain annosnoston jälkeen haitat vain paheni. Oirekuvaan yhdistyi myös virtsaamisvaikeudet. Saatoin istua kauan odotellen virtsan tuloa vaan eipä sitä tullut ja rakko ei välillä tyhjentynyt ja pissasin jopa housuuni. viiveellä Kuin aivoilta olisi lähtenyt käsky joka ei yhdistynyt virtsarakon hallintaan. Uskon että tämä oirekuva liittyy seksuaalihäiriöiden tunnottomuus-oirekuvaan.
Kun lopetin lääkkeet tapahtui ihmeitä : tunto palasi n. 5 kk:ssa. Aloin tuntea seksin niin miten se pitäisi tuntea. Tässä vaiheessa minulla oli n. vuosia SSRI:n käyttöä takana jona aikana en ollut koskaan aikuisiälläni harrastanut seksiä ilman lääkitystä ja ihmettelin välillä "whats the deal with it". Melko surullista sanoisin, miten psykiatria tekee nuorista kemiallisia kastraatteja. Tämä vaikutti huonosti esim parisuhde-elämään koska en tiennyt oliko kyse siis SSRI-lääkkeen haitasta vai siitä että en tunne vetoa kumppania kohtaan.
SSRI-lääkkeen lopettaessa kärsin jo ekakerralla kamalista sähköiskutuntemuksista. Jossain vaiheessa aloin saada paniikkeja mitä minulla ei ennen ollut . Aloitin lääkkeet uudelleen.
Se on elämäni suurin virhe mitä kadun lopun elämääni. Vikalla vieroituskerralla tapahtui outoja. Halut voimistuivat vieroituksessa niin että tunto tuntui melkein yliherkältä. Sitten tapahtui NAPS. Sanoisin että se oli ajankohta mistä alkoi PSSD. Olin tuolloin vielä nuori jonka ei todellakaan pitäisi olla kemiallinen kastraatti.
Uskon että kaikki palautumismahdollisuuteni vei lääkkeet mitä psykiatria määräsi SSRI-vieroituksen aikana. Ne laukaisi pommin hermostossani jossa aloin tuntea polttelevia tuntemuksia, parestesiaa, ja tuntopuutoksia ja liikehäiriöitä. Pahimmillaan tunsin oloni täysin turraksi kuin kehoni olisi ollut puudutettu. Meinasin itkeä kun tajusin kuinka pahat seksuaalihäiriöt minulla on. Kehoni oli ihan turra.Tuntuu niinkuin aivoistani olisi hävinnyt PSSD:n myötä palkitsevuutta muuhunkin. Saatan olla iloinenkin, minulla on ollut tosi mukava päivä tai mukava ajanjakso, olen aikaansaavakin mutta PSSD on ja pysyy. Jos joku pääsisi mikroskooppisesti tutkimaan aivotasolla mitä minulle tapahtui voisin uskoa että jotain samaa mitä esim serotonergisia huumeita pitkään käyttävät kokevat, kroonisia seksuaalihäiriöitä. Jossain vaiheessa palkitsevuus aineesta muuttuu turraksi tunne-elämäksi, niin SSRI-aineissa kuin huumeissa. Ja ihminen altistuu krooniselle alakulolle joka on kemiallisesti aiheutettua tällä keinotekoisella stimuloinnilla. Tardive dysphoria. Kokeilin joskus vähän alkoholia lääkkeiden jälkeen ja sillä ei ollut enää mitään vaikutusta minuun. Vuosia olen aineiden jälkeen taistellut myös aivosumun ja autonomisen hermoston ongelmien kanssa. Alkoholia en enää käytä lainkaan. Olen yrittänyt aivoterveyden ja terveyden tukemisella parantaa PSSD:ni. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli että minulla oli pari ikkunaa vuosia sitten ennen koronaa PSSD:n kanssa. Sain koronan josta sain mm pisteleviä tuntemuksia ja pahaa aivosumua. Tämän jälkeen PSSD:ni on ollut pahalla tasolla. Se edistys mikä minulla oli, katosi. Uskon että tämä kaikki voisi tukea hypoteesiani siitä että kyse on jonkinsortin ohutsäieneuropatiasta. Ohutsäieneuropatiaa tavataan myös esim long covid oireistoa potevilla. Se selittäisi myös pistelyn tunteet raajoissa ja genitaaleissa. PSSD voi olla myös seurausta neurologisesta hermostollisesta haitasta mitä koin lääkkeistä.
"Serotonergisten masennuslääkkeiden käyttöön
liittyviä tai niiden käytön jälkeen jäljelle jäävien
seksuaalisten toimintahäiriöiden mekanismia
ei tunneta. Useita hypoteesejä on esitetty.
Serotoniinilla on keskeinen rooli hypotala-
mus-aivolisäke-sukurauhasakselin toiminnassa.
Suuri serotoniinipitoisuus hypotalamuksessa
saattaa johtaa tämän akselin vaimennussäätelyn
käynnistymiseen ja pienentää testosteronipitoi-
suuksia (6). SSRI-lääkityksen johtaa juuri
5-HT 1A -reseptorien vaimennussäätelyyn (down-
regulation) ja desensitisaatioon, joka saattaa
olla myös pitkäaikaisten seksuaalihaittojen
mekanismi (18,19).
On myös ehdotettu, että ”serotonergisellä
neurotoksisuudella” voisi myös olla merkitystä
pitkäaikaisten seksuaalihaittojen synnyssä,
koska 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini eli
ekstaasi lisää serotoniinin vapautumista ja estää
sen takaisinottoa, ja tiedetään, että sen aiheutta-
mat seksuaalisen toiminnanhäiriöt voivat jat-
kua pitkään huumeen käytön lopettamisen jäl-
keen. Tällöin oletettu mekanismi on AKSONAALINEN VAURIO (13)."
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/118360/voiko_masennuslaakkeen_aiheuttama_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuntuu niinkuin aivoistani olisi hävinnyt PSSD:n myötä palkitsevuutta muuhunkin. Saatan olla iloinenkin, minulla on ollut tosi mukava päivä tai mukava ajanjakso, olen aikaansaavakin mutta PSSD on ja pysyy. Jos joku pääsisi mikroskooppisesti tutkimaan aivotasolla mitä minulle tapahtui voisin uskoa että jotain samaa mitä esim serotonergisia huumeita pitkään käyttävät kokevat, kroonisia seksuaalihäiriöitä. Jossain vaiheessa palkitsevuus aineesta muuttuu turraksi tunne-elämäksi, niin SSRI-aineissa kuin huumeissa. Ja ihminen altistuu krooniselle alakulolle joka on kemiallisesti aiheutettua tällä keinotekoisella stimuloinnilla. Tardive dysphoria. Kokeilin joskus vähän alkoholia lääkkeiden jälkeen ja sillä ei ollut enää mitään vaikutusta minuun. Vuosia olen aineiden jälkeen taistellut myös aivosumun ja autonomisen hermoston ongelmien kanssa. Alkoholia en enää käytä lainkaan. Olen yrittänyt aivoterveyden ja terveyden tukemisella parantaa PSSD:ni. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli että minulla oli pari ikkunaa vuosia sitten ennen koronaa PSSD:n kanssa. Sain koronan josta sain mm pisteleviä tuntemuksia ja pahaa aivosumua. Tämän jälkeen PSSD:ni on ollut pahalla tasolla. Se edistys mikä minulla oli, katosi. Uskon että tämä kaikki voisi tukea hypoteesiani siitä että kyse on jonkinsortin ohutsäieneuropatiasta. Ohutsäieneuropatiaa tavataan myös esim long covid oireistoa potevilla. Se selittäisi myös pistelyn tunteet raajoissa ja genitaaleissa. PSSD voi olla myös seurausta neurologisesta hermostollisesta haitasta mitä koin lääkkeistä.
"Serotonergisten masennuslääkkeiden käyttöön
liittyviä tai niiden käytön jälkeen jäljelle jäävien
seksuaalisten toimintahäiriöiden mekanismia
ei tunneta. Useita hypoteesejä on esitetty.
Serotoniinilla on keskeinen rooli hypotala-
mus-aivolisäke-sukurauhasakselin toiminnassa.
Suuri serotoniinipitoisuus hypotalamuksessa
saattaa johtaa tämän akselin vaimennussäätelyn
käynnistymiseen ja pienentää testosteronipitoi-
suuksia (6). SSRI-lääkityksen johtaa juuri
5-HT 1A -reseptorien vaimennussäätelyyn (down-
regulation) ja desensitisaatioon, joka saattaa
olla myös pitkäaikaisten seksuaalihaittojen
mekanismi (18,19).
On myös ehdotettu, että ”serotonergisellä
neurotoksisuudella” voisi myös olla merkitystä
pitkäaikaisten seksuaalihaittojen synnyssä,
koska 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini eli
ekstaasi lisää serotoniinin vapautumista ja estää
sen takaisinottoa, ja tiedetään, että sen aiheutta-
mat seksuaalisen toiminnanhäiriöt voivat jat-
kua pitkään huumeen käytön lopettamisen jäl-
keen. Tällöin oletettu mekanismi on AKSONAALINEN VAURIO (13)."
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/118360/voiko_masennuslaakkeen_aiheuttama_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=yTässä muiden kuvauksia PSSD:stä. Itse uskon että se on paljon yleisempi kanssakulkijoilla jotka on nuoresta pitäen käyttänyt näitä aineita pitkään kuin edes ajatellaan. Ei tarvi kauan netin syövereihin mennä keskustelemaan kun löytää ihmisiä jotka kuvaa jonkunasteista pssd:tä. Se voi olla lievempiä orgasminsaantiongelmia mutta myös ihan totaalista tunnottomuutta ja melkein kuin aivot olisi unohtanut mitä seksi on. Ja on niitäkin jotka on parantuneet siitä kuvaa että siinä menee pitkä tovi.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009490997.html
https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/5808937
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/ecdaad50-9af8-4314-b4c3-4e2af08ea6db
jne... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt on tällä palstalla ainoastaan ne negatiiviset, sillä ne jillaelömä pyyhkii lääkkeen kanssa eivät edes tiedä että tälläinen palsta on olemassa.
Minä taas olen nähnyt potilaita joilla asiat ivat kuten pitääkin ,vaikka syövät lääkkeitä, ja muutama lopettanut lääkkeiden käytön . Joten toisaalta tässä voi vertailla miten eri tavalla ihmiset kokevat saan lääkkeen ottamisen.
Joten yhden asian jonka olen pannut merkille on aina jonkun syyllistämistä , milloin lääkkeet, milloin lääkärit, koskaan ei olla menty lähellekkään omaa , siis mikään ei pitäisimolla niin että jonkun syyksi laitetaan omat asiansa siis ihminen on mennyt lääkäriin jostain syystä saanut lääkkeen joita monet miljoonat ihmiset syövät , vaan jostainsyystä lääkitys si ole juuri kaikkine sopiva,, silloin lopetetaan lääkitys jos tuntuu ettei hallitse tilanteita .mutta masennuskin kun se on syvä antaa kaikki nuo oireet mistä täällä puhutaan lääkeitä syytellen
Niin että kukin tavallaan .Mitä sitten vaikka joku on saanut lääkkeistä hyötyä? Alentaako se jotenkin ihmisten oikeutta informoituun suostumukseen ja niiden oikeutta saada tukea ja ymmärrystä ketkä on saaneet haittaa?
Jos mietitään kaikkia ihmisiä kenen tiedän käyttäneen aineita, joita on oikeastaan jo huolettavan paljon ihmisissä ketä tunnen (kuvaa hyvin medikalisaation tasoa Suomessa) on kaksi ihmistä jotka käytännössä hylkäsi lääkkeet mitä lääkäri määräsi ja heillä pyyhkii ok. Toinen otti terapiaa, toinen ei ja terapia korreloi tässä paremman olon kanssa. Se kuvaa hyvin sitä tosiseikkaa miten yleisesti vakavampi masennus ymmärrettiin hyvin harvinaisena tilana entisaikaan jolla on erittäin hyvä paranemisennuste spontaanisti. Se voi vaatia esim itselle haitallisten ajatusmallien, olosuhteiden tai muun muuttamista. Vaativa elämänmuoto nykyään tottakai altistaa tietynlaiselle uupumiselle ja kyynistymiselle ja jopa alakulolle jos vetää itseään liian piippuun.
Sitten on niitä jolla menee suhteellisen hyvin mutta kuvaavat seksuaalihaittoja ja ovat valmiita hyväksymään ne osana hoitoa (en tiedä hyväksyisivätkö PSSD:tä). Yhden tutun en ole kuullut SSRI-aineita käyttävänä kuvanneen seksuaalihaittoja. On niitä jotka on syöneet melko hyödyttömältä tuntuvia lääkkeitä vuosia jotka kyseenalaistaa onko niistä edes hyötyä. Pahimmassa jamassa lienevät olevan polyfarmasiapotilaat ketä tiedän. Suhtaudun hyvin kriittisesti ihmisten puheisiin lääkkkeiden hyödyistä joilla on ns kuherruskuukausi niiden kanssa eli ovat hyvin alkuvaiheessa käyttöä. Kaipaan enemmän niistä vieroittautuneiden kokemuksia (monella on selvä syykin siihen - usein seksuaalihaitta ja tunnelama).
Sitten on lääkevieroittautujia joilla tuntui menevän oikeasti aika kusisesti kun sarjassa ottivat psykiatrian hoitoja (enkä ihmettelisi jos osa niistä heidän kuvaamista oireista olisi liittynyt vahvoisiin aineisiin mitä heille tungettiin esim tuska kognition häiriöistä) ja asiat alkoi parantua lääkkeettömyyden myötä.
Paremminvoivia yhdistää tietynlainen vastuunotto itsestä huolehtimisesta. - Anonyymi
Eikä vain geenit vaan se miten lääkettä metabolisoi. Esim joillain se pitoisuus nousee veressä suuremmaksi, toksiseksi. Tällöin he kokee helpommin haittaa. Maksa ei metabolisoi ainetta kunnolla. Itselleni ei koskaan ole missään aineessa sopinut isompi annos. Masennuslääkkeessä se apatisoi ja aiheutti entistä pahempia seksuaalihäiriöitä. Neuroleptilinjalla, jolla olin onneksi vain muutaman kuukauden se laukaisi liikehäiriöitä ja tuskaisen olotilan paljon pahemmassa mittakaavassa. Ainoa milloin olen kokenut elon siedettäväksi psykiatrisissa aineissa on ollut hoitoannosta jopa pienemmällä annoksella. Mutta olen huomannut että ei tuota tarvi mihinkään. Oloa voi nostaa esim elintavoilla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle tuli aksonaalinen polyneuropatia.
Sen verran syvälle sukelsin tutkiessani neuroleptien vaikutuksia ja haittoja, löysin tekstejä, että ne saattavat tuhota aivojen aksoneita.
Ei ole vaikea maallikonkaan laskea yksi plus yksi, jollain tavallahan nuo kietoutuvat yhteen. En toki ole ammattilainen.
SSRI-lääkkeistä en tiedä, millaisia vaikutuksia niillä voi olla hermostoon, tai saavatko mahdollisesti jotain pysyvää tuhoa aikaiseksi.Mielenkiintoinen tuo aksoniteoria neurolepteissä. Siitähän on näyttöä jossain apinakokeissa, että neuroleptit vaikutti aivojen harmaan aineen tilavuuteen. Uskon täysin että mitä vähemmän noita aineita käyttää, monesti sitä suuremmat on ennusteet ettei ajaudu työkyvyttömäksi. Ja löytää siis muita keinoja pärjätä henkisten oireidensa kanssa.
Nuo oli tuossa voimalehdessä hypoteeseja masennuslääkkeen aiheuttamassa PSSD:ssä joillain että kyse on vasta-ainevälitteisestä autoimmuunitilasta ja ohutsäieneuropatiasta.
Ohutsäieneuropatia voi vaikuttaa aivojen ja hermojen välisiin yhteyksiin monin tavoin mm. siinä miten aivot vastaanottaa ja käsittelee aistimuksia mikä voi johtaa tuntohäiriöihin ja pisteleviin tuntemuksiin. .Ohuet säikeet sisältävät myös autonomisia hermosäikeitä, jotka säätelevät kehon tahdosta riippumattomia toimintoja, kuten sydämen sykettä ja ruoansulatusta. Ohutsäieneuropatia voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin, ruoansulatusongelmiin ja muihin autonomisiin häiriöihin.
Tämä selittäisi niin paljon omalla kohdalla. Suurin syy miksen ole lähtenyt hankkimaan diagnoosia on että se maksaa, tältä paikkakunnalta heikommin löytyy tästä tietäviä lääkäreitä jotka suostuu yhdistämään PSSD:n siihen ja toisekseen ei ole parannusta.
En ihmettele lainkaan jos tällaiset aineet mitä itsekin olen syönyt on etenkin pitkällä aikavälillä aivoja degeneroivia, dementiaa puhkaisevia jne. Kaikki tutkimukset millä perustellaan niiden tehoa pitäisi yleistää myös pitemmälle aikavälille ja pitkän aikavälin käytön vieroituksen jälkeen. Silloin sitä vasta pitäisikin tutkia ihmisen aivoja ja kehoa, ei vain lyhytaikaista hyötyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja on ihan sairasta kuinka yksin ihminen on kun kokee harmia. Esim tuo voimalehden artikkeli oli todella sydäntä lämmittävä. On muitakin jolle on puhjennut vastaavia haittoja,vaikka ekstrapyramidaalioireista ei puhuttu.
Psykiatrit lähettelee potilaitaan esim osastolla magneettiin mutta ei aivojen rakennekuvaus totea harmia. Sillä voi pestä kätensä. Asiat ei ole niin yksinkertaisia aivotasolla. Pitää mennä syvemmälle. Niin ei haluta tehdä. On helppo yksinkertaistaa ja pestä kädet. Sivuuttaa. Todeta harvinaiseksi. Syyttää potilaan sairauttaMyös aivosairauksiin voi liittyä, ja usein liittyykin, muutoksia myös psyykessä.
Ja sen takia aivot ilmeisesti kuvataan, jos siellä mahdollisesti näkyisi jotain tekijää, joka on aiheuttanut sen, että potilas oireilee psyykkisesti.
Jos aivorakenteissa ei näy vikaa, niin silloin on kyse puhtaasti psyykestä, ei ainakaan varsinaisesta aivosairaudesta.
Aivokuvantaminen on enemmänkin poissulkeva tutkimus, suljetaan pois juurikin mahdolliset aivosairaudet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo aksoniteoria neurolepteissä. Siitähän on näyttöä jossain apinakokeissa, että neuroleptit vaikutti aivojen harmaan aineen tilavuuteen. Uskon täysin että mitä vähemmän noita aineita käyttää, monesti sitä suuremmat on ennusteet ettei ajaudu työkyvyttömäksi. Ja löytää siis muita keinoja pärjätä henkisten oireidensa kanssa.
Nuo oli tuossa voimalehdessä hypoteeseja masennuslääkkeen aiheuttamassa PSSD:ssä joillain että kyse on vasta-ainevälitteisestä autoimmuunitilasta ja ohutsäieneuropatiasta.
Ohutsäieneuropatia voi vaikuttaa aivojen ja hermojen välisiin yhteyksiin monin tavoin mm. siinä miten aivot vastaanottaa ja käsittelee aistimuksia mikä voi johtaa tuntohäiriöihin ja pisteleviin tuntemuksiin. .Ohuet säikeet sisältävät myös autonomisia hermosäikeitä, jotka säätelevät kehon tahdosta riippumattomia toimintoja, kuten sydämen sykettä ja ruoansulatusta. Ohutsäieneuropatia voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin, ruoansulatusongelmiin ja muihin autonomisiin häiriöihin.
Tämä selittäisi niin paljon omalla kohdalla. Suurin syy miksen ole lähtenyt hankkimaan diagnoosia on että se maksaa, tältä paikkakunnalta heikommin löytyy tästä tietäviä lääkäreitä jotka suostuu yhdistämään PSSD:n siihen ja toisekseen ei ole parannusta.
En ihmettele lainkaan jos tällaiset aineet mitä itsekin olen syönyt on etenkin pitkällä aikavälillä aivoja degeneroivia, dementiaa puhkaisevia jne. Kaikki tutkimukset millä perustellaan niiden tehoa pitäisi yleistää myös pitemmälle aikavälille ja pitkän aikavälin käytön vieroituksen jälkeen. Silloin sitä vasta pitäisikin tutkia ihmisen aivoja ja kehoa, ei vain lyhytaikaista hyötyä.Mietiskelin aikoinaan tuota hermoston toimintaa ja sen häiriöitä, kun itselleni tuli joistain neurolepteistä kovia lihaskramppeja.
Ja muistelin ensimmäisiä osastojaksojani. Siellä oli silloin muutama potilas, jotka kävelivät pää vinossa, heillä lääkkeet aiheuttivat jotain haittaa niskalihaksiin, koska kasvot olivat kattoa kohti, niska vinossa, niskaa " veti " jokin.
Myös itselläni yksi lääke vuosia sitten aiheutti silmien " vetoa ", eli silmät katsoivat ylöspäin, katse oli katossa tai taivaalla, jokin hermostollinen haitta ilmeisesti sekin, johtuiko sitten jostain silmien tai otsan lihaksista, tms.
Ja kun ajatellaan, että lihakset eivät toimi ilman hermostoa, hermojen käskyjä ja ohjausta, niin jotain yhteistähän noilla täytyy olla.
Jos lääkkeet aiheuttaa haittaa lihaksille, niin samallahan se haittaa myös hermostoa ( tai päinvastoin ), eli kai se hermostosairauskin voi sieltä jotain kautta saada alkunsa.
En ole lääketiedettä lukenut, mutta näin maallikkona aina kovasti kiinnostaa, mikä voisi johtua mistäkin, ja mikä voisi johtaa mihinkin, ja miksi jotain tapahtuu.
En pysty omia päätelmiäni millään todistamaan, mutta tuolla tavalla olen asioita junaillut mielessäni. Paljon olen aiheesta lukenut, mutta kun se lääketieteen osaaminen todellakin puuttuu. Aiheena erittäin mielenkiintoinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myös aivosairauksiin voi liittyä, ja usein liittyykin, muutoksia myös psyykessä.
Ja sen takia aivot ilmeisesti kuvataan, jos siellä mahdollisesti näkyisi jotain tekijää, joka on aiheuttanut sen, että potilas oireilee psyykkisesti.
Jos aivorakenteissa ei näy vikaa, niin silloin on kyse puhtaasti psyykestä, ei ainakaan varsinaisesta aivosairaudesta.
Aivokuvantaminen on enemmänkin poissulkeva tutkimus, suljetaan pois juurikin mahdolliset aivosairaudet."Jos aivorakenteissa ei näy vikaa, niin silloin on kyse puhtaasti psyykestä"
Ei asia ihan näinkään ole. Ongelmat aineiden harmeista ei näy välttämättä magneettikuvassa mutta se ei tarkoita ettei niitä olisi. Niitä on jotkut potilaat saaneet ulkomailla todennettua esim SPECT, QEEG ja neuropsykiatrisissa kokeissa, siis neurotoksisuutta, neurotoksisuus spesialistien avulla: https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/
Näin joku on kuvannut tilaansa mikä hänelle lääkkeistä puhkesi: " QEEG is an EEG with a visual mapping component. It measures the electrical activity or signal transduction between electrodes placed in specific locations on the brain. My test results showed that in certain areas of the brain there was very little organized electrical activity and other areas where there was unusual amount of high activity. What that means is that in some areas of my brain, the signals are very low and essentially not sufficiently strong for the activities that need to be performed but in other areas of my brain, there was way too much electrical activity. Specifically, the report said:
This was the first confirmation of the cognitive dysfunction that I have been living with for the last few years. Doctor after doctor told me that my symptoms were not real and somehow made up (and some still do, as the QEEG is used mainly in research circles and not always accepted in conventional medicine). The QEEG clearly showed the abnormal electrical activity underlying my symptoms. Next up, the SPECT scan, a test I had to fight for, because again, no one seems to believe that a drug like Lexapro could cause such damage."
Amerikkalaisen jalkapallon pelaajilla on tilaa esimerkiksi nimeltä CTE, jossa aivot on ottaneet toistuvaa osumaa. Sitä voi olla toisinaan hankala tunnistaa magneettikuvauksessa. Usein se todistetaan parhaiten patologisessa tutkimuksessa. CTE aiheuttaa kognitiivisia ongelmia ja voi aiheuttaa muutakin henkistä tuskaa.
Myöskin kehon ongelmat vaikuttaa psyykeeseen, erilaisten sairauksien vaikutus, esim jos vaikka on paha tinnitus tai kipu. Toki voidaan ajatella että tällöinkin ongelma on psykologinen mutta esim jos koin ekstrapyramidaalioireiden aiheuttamaa hätää, joka on siis neurologinen, hermostollinen oire"
Uskon että näiden psykiatristen aineiden tekemät neurologiset ja hermostolliset haitat ja pitkittyneet vieroitusoireet voi tuhota psyykeä huomattavasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jos aivorakenteissa ei näy vikaa, niin silloin on kyse puhtaasti psyykestä"
Ei asia ihan näinkään ole. Ongelmat aineiden harmeista ei näy välttämättä magneettikuvassa mutta se ei tarkoita ettei niitä olisi. Niitä on jotkut potilaat saaneet ulkomailla todennettua esim SPECT, QEEG ja neuropsykiatrisissa kokeissa, siis neurotoksisuutta, neurotoksisuus spesialistien avulla: https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/
Näin joku on kuvannut tilaansa mikä hänelle lääkkeistä puhkesi: " QEEG is an EEG with a visual mapping component. It measures the electrical activity or signal transduction between electrodes placed in specific locations on the brain. My test results showed that in certain areas of the brain there was very little organized electrical activity and other areas where there was unusual amount of high activity. What that means is that in some areas of my brain, the signals are very low and essentially not sufficiently strong for the activities that need to be performed but in other areas of my brain, there was way too much electrical activity. Specifically, the report said:
This was the first confirmation of the cognitive dysfunction that I have been living with for the last few years. Doctor after doctor told me that my symptoms were not real and somehow made up (and some still do, as the QEEG is used mainly in research circles and not always accepted in conventional medicine). The QEEG clearly showed the abnormal electrical activity underlying my symptoms. Next up, the SPECT scan, a test I had to fight for, because again, no one seems to believe that a drug like Lexapro could cause such damage."
Amerikkalaisen jalkapallon pelaajilla on tilaa esimerkiksi nimeltä CTE, jossa aivot on ottaneet toistuvaa osumaa. Sitä voi olla toisinaan hankala tunnistaa magneettikuvauksessa. Usein se todistetaan parhaiten patologisessa tutkimuksessa. CTE aiheuttaa kognitiivisia ongelmia ja voi aiheuttaa muutakin henkistä tuskaa.
Myöskin kehon ongelmat vaikuttaa psyykeeseen, erilaisten sairauksien vaikutus, esim jos vaikka on paha tinnitus tai kipu. Toki voidaan ajatella että tällöinkin ongelma on psykologinen mutta esim jos koin ekstrapyramidaalioireiden aiheuttamaa hätää, joka on siis neurologinen, hermostollinen oire"
Uskon että näiden psykiatristen aineiden tekemät neurologiset ja hermostolliset haitat ja pitkittyneet vieroitusoireet voi tuhota psyykeä huomattavasti.Ja totta, aivosairauksiin liittyy ongelmia psyykessä jolloin joku triggeröi huonoa oloa. Sama pätee aineharmeihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja totta, aivosairauksiin liittyy ongelmia psyykessä jolloin joku triggeröi huonoa oloa. Sama pätee aineharmeihin.
Itse uskon että evoluution valossa kehomme ei ole rakennettu näiden aineiden harmeihin. Meidän kehossamme on flight or fight efekti jota myös aineen sekoittava vaikutus sisältäpäin voi ylitriggeröidä. Esim jos vieroitusoireisto pitkittyy, hiljalleen niiden aiheuttama stressi nakertaa kehoamme. Kun minulla oli samaan aikaan vieroituksen puhkaisemaa unettomuutta ja ekstrapyramidaalioireita, tuntui että se oli täysin luonnoton tila keholle, ihan sietämätön. Ei saanut lepoa kun kokoajan oli hirveä olla. Kokoajan keho sisältä hälytti vaaraa kun välittäjäaineet ja hermosto oli sekaisin ja olisin tarvinnut lepoa toipuakseni mutta SSRI-lääkevieroitus oli puhkaissut minulle unihäiriöitä. Väsähdin vain jollain rauhoittavalla tai aivan sietämättömään väsymykseen. Vähän hankala nukkua jos pitää liikutella raajoja samaan aikaan ja se tunne on kokoajan päällä. Kun kehossa tulvii jatkuvat stressihormonit pitkään kun keho hiljalleen kääntää harmia, se sairastuttaa. Olen lukenut kuinka jollain puhkeaa krooninen väsymys oireistoa SSRI-aineiden myötä. Toipumisvaiheessa koin aivan hillitöntä uupumusta mutta se helpotti ajan saatossa.Se oli toisaalta asia mitä tarvitsin, paljon unta.
https://www.sciencealert.com/antidepressants-could-trigger-some-cases-of-chronic-fatigue-syndrome
Kun olen ajanut aineita alas koen että kehon luonnollinen toiminta mihin totuin koko elämäni ennen aineita alkoi palautua.
Ja muutenkin autonomisen hermoston häikkää jää näistä aineista joillekin. Keho ja mieli voi käydä ylikierroksilla vieroitusvaiheessa mutta siis kyse on myös autonomisen hermoston epätasapainotilasta. Vieroituspalstoilla SSRI-aineiden aiheuttamia vieroitusoireita on hypoteesina verrattu tavallaan lääkkeellä puhkaistuun dysautonomiaan eli autonomisen hermoston häiriöihin. Voi se toki olla se vieroitus traumatisoivaakin ja se on yksi triggeri ylikierroksille.
Olen miettinyt sitä että kun SSRI:t aiheuttaa joillekin haittana pupillien laajenemaa voiko se jotenkin olla yhteydessä sympaattisen hermoston eli autonomisen hermoston haaran joka vastaa taistele pakene tilasta yliaktivoitumiseen eli varhaisimmat merkit hermoston sotkemisesta lähtisi jo tuolta. Luin toisaalta että yhteys sympaattisen hermoston yliaktivoitumiseen SSRI-lääkkeiden käytön kautta ei ole suora, mutta joillakin ihmisillä lääkkeet voivat aiheuttaa ahdistusta tai levottomuutta, mikä voi aktivoida sympaattista hermostoa haittana. Levottomuushan on joidenkin kokema SSRI-haitta, mainittu paketissa akatisian kanssa.
SSRI:t sinänsä, miten olen käsittänyt käytön aikana voivat auttaa säätelemään stressitasoja jos ihminen kokee vähäisempää ahdistusta. Uskon että taas vieroituksessa tämä voi keikahtaa aivan päinvastoin ja stressitasot voi nousta luonnottomiin mittakaavoihin joillain.
Koko vieroitus voi olla psyykeelle ja hermostolle stressaava siis kaaoksessa olevan autonomisen hermoston, erilaisten oireiden mutta myös tunne-elämän kaaoksessa olemisen takia. Koska vieroitus laukaisee ei mihinkään liittyviä tunnetiloja (tunteiden heittely). Tunne-elämä voi myös palata, itselle täysin vieraalta tuntuvana jos on ollut aineiden alla vuosia. Kokemus on stressaava ja kuluttaa kehoa ja todennäköisesti yliaktivoi stressihormoneita kehossa ja nostaa kortisolit ylös. Se taas nakertaa kehoa ja mieltä. Itse uskon että psyykenlääkkeet voi aiheuttaa merkittävää epätasapainoa kehossa haittojensa myötä.
Pidän itse lääkkeitä vähän kuin pissimisenä pakkasella housuun. Lämmittää hetken mutta märät housut jalassa voi olla ikävä olla pakkasessa, kylmä tulee nopeaa. Toki jollain tilanne pysyy balanssissa aineilla eikä tule pahoja haittoja vieroituksessa mutta homeostaasin horjutus vieroituksella voi sotkea tilanteen eikä aina ole todellakaan kyse relapsista.
SSRI-aineiden tuottamia harmeja neurologisesti ja hermostollisesti varmasti päädytään lääkitsemään psykiatriassa uusilla aineilla ja relapsina vaikka kyse olisi jostain jota lääke on iatrogeenisesti pahentanut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietiskelin aikoinaan tuota hermoston toimintaa ja sen häiriöitä, kun itselleni tuli joistain neurolepteistä kovia lihaskramppeja.
Ja muistelin ensimmäisiä osastojaksojani. Siellä oli silloin muutama potilas, jotka kävelivät pää vinossa, heillä lääkkeet aiheuttivat jotain haittaa niskalihaksiin, koska kasvot olivat kattoa kohti, niska vinossa, niskaa " veti " jokin.
Myös itselläni yksi lääke vuosia sitten aiheutti silmien " vetoa ", eli silmät katsoivat ylöspäin, katse oli katossa tai taivaalla, jokin hermostollinen haitta ilmeisesti sekin, johtuiko sitten jostain silmien tai otsan lihaksista, tms.
Ja kun ajatellaan, että lihakset eivät toimi ilman hermostoa, hermojen käskyjä ja ohjausta, niin jotain yhteistähän noilla täytyy olla.
Jos lääkkeet aiheuttaa haittaa lihaksille, niin samallahan se haittaa myös hermostoa ( tai päinvastoin ), eli kai se hermostosairauskin voi sieltä jotain kautta saada alkunsa.
En ole lääketiedettä lukenut, mutta näin maallikkona aina kovasti kiinnostaa, mikä voisi johtua mistäkin, ja mikä voisi johtaa mihinkin, ja miksi jotain tapahtuu.
En pysty omia päätelmiäni millään todistamaan, mutta tuolla tavalla olen asioita junaillut mielessäni. Paljon olen aiheesta lukenut, mutta kun se lääketieteen osaaminen todellakin puuttuu. Aiheena erittäin mielenkiintoinen.Itsekin olen hyvin kiinnostunut siitä mitä negatiivisia hermostovaikutuksia nämä aineet aiheuttavat ja millä mekanismilla. En ihmettele lainkaan jos hermostosairaudet ja nämä aineet on yhteydessä. Onhan näillä kapasiteetti aiheuttaa lääkeparkinsonismiakin, parkinsonin kaltaisia oireita. PArkinson kuuluu neurodegeneratiivisten sairauksien ryhmään, ja siinä tapahtuu dopamiinintuottavien hermosolujen kuolemaa aivoissa. Tämä johtaa liikehäiriöihin, kuten tärinään, jäykkyyteen, hitaampaan liikkumiseen ja tasapainovaikeuksiin. Ei se varmaan hyvää keholle tee aiheuttaa hieman vastaavia oireita lääkkeillä, tilapäisesti tai kroonisesti.
Neuroleptien aiheuttama parkinsonismi johtuu niiden vaikutuksesta dopamiiniin, joka on keskeinen neurotransmitteri aivoissa. Neuroleptit estävät dopamiinin vaikutusta, mikä voi johtaa dopamiinin vähentymiseen tietyillä alueilla aivoissa, erityisesti niissä, jotka säätelevät liikettä. Tämä voi aiheuttaa Parkinsonin kaltaisia oireita.
Itse koin ekstrapyramidaalijärjestelmän oireita mm. akatisiaa ja sellaista vähän kuvaamaasi vetävää spasmia kaulalihaksessa kun käytin psykiatrian aineita laajemmin lyhyen aikaa. Psykiatri räiski sarjatulimaisesti useammilla aineilla joten hankala on enää sanoa mikä aiheutti mitäkin kun listassa meni useampi lääke. " EPO:n syntyyn vaikuttaa lääkkeiden vaikutus dopamiinijärjestelmään aivoissa. Antipsykoottiset lääkkeet, erityisesti vanhemmat (esim. tyypilliset antipsykoottiset lääkkeet), estävät dopamiinin vaikutusta D2-reseptoreissa, mikä voi johtaa dopamiinin epätasapainoon ja ekstrapyramidaalisiin oireisiin. Aivojen liikuntatoimintoja säätelevät alueet, kuten basal ganglia, ovat erityisen herkkiä tämän tyyppiselle muutokselle.
Uudemmat antipsykoottiset lääkkeet (ns. atyyppiset antipsykoottiset lääkkeet) voivat aiheuttaa vähemmän ekstrapyramidaalioireita, mutta nekin voivat silti aiheuttaa niitä joillakin potilailla"
Mitä masennuslääkkeisiin tulee niin ei nekään täysin haitattomia ole jos pystyvät aiheuttamaan jonkin tason ekstrapyramidaalijärjestelmän oireita akatisian muodossa.
Vieroituksessa tai muutoin
Toki monelle ei aiheudu koska se on harvinaisempaa, mutta voi aiheutua. Siksi aiheen tutkija suosittaa esim tietynlaista vieroitusta että haitoilta voidaan välttyä kuten akatisia. Akatisia on mainittu pakkausselosteessakin. Ja sitten tuo ohutsäieneuropatiahypoteesi on kanssa yksi.
Kyllähän noissa voimakkaita hermostovaikutuksia on, esim sähköiskutuntemukset päässä ja pitkin kehoa on hulluja. Vieroituspalstoilla spekuloidaan että kyse on hermoston epätasapainotilasta mitä usein liian nopea vähennys laukaisee. Sähköiskutuntemuksia tavataan myös esim MS-taudissa jolloin niillä on nimikin, lhermittes sign. Ehkä vieroituksen vaikutuksia keholle miettiessä ja tutkiessa voitaisiin pitää yhtenä keskiössä olevana oireena juuri tätä ilmiötä, sähköiskuja.
Ja en olisi siis lainkaan, yhtään yllättynyt mikäli joku pystyisi vetämään yhteyden neuropatian ja näiden lääkkeiden välille jonain kauniina päivänä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä edistyykö ssri ja psyykenlääkeharmien ymmärrys itse valtavirtapsykiatrian suunnalta mutta onneksi muut vastuuntuntoiset lääkärit ja kriittiset psykiatrien edustajat pyrkii edistämään ymmärrystä niistä.
Radiologi teki tutkimuksia pssd potilailla,monilla tilanne oli alapäässä niin paha kuin vanhuksilla.
https://youtu.be/TiJ94cqa9II?si=p-RvDuRP2iPKVW5s
Ja eihän se ihme ole jos erilaiset biologiset toiminnot kuten aamuerektio häviää,paikat alkaa surkastua.
Pssd:n kieltäjät ei voi myöskään sivuuttaa esim eläinkoelöydöksiä.Missä on "kriittisiä psykiatrien edustajia" Jos sellainen olisi, sen pitäisi olla PÄTEVÄ psykiatri. Ei siin Ben Furman, joka kyllä on psykiatri, mutta Suomen kuvalehden mukaan ei ole pätevä.
Yleislääkärien on turha väittää, koska heillä ei ole psykiatrista pätevyyttä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä on "kriittisiä psykiatrien edustajia" Jos sellainen olisi, sen pitäisi olla PÄTEVÄ psykiatri. Ei siin Ben Furman, joka kyllä on psykiatri, mutta Suomen kuvalehden mukaan ei ole pätevä.
Yleislääkärien on turha väittää, koska heillä ei ole psykiatrista pätevyyttä.Kyllähän kuka vaan saa väittää mitä vaan, mutta eri asia on se, kuka sitten on oikeassa, kuka ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllähän kuka vaan saa väittää mitä vaan, mutta eri asia on se, kuka sitten on oikeassa, kuka ei.
Joanna Moncrieff, Mark Horowitz ja https://youtube.com/@taperclinic?si=UOc0dmcq5ficxgjB hän on sellaisia joilla näen olevan asiantuntemusta lääkeharmien ympärillä ulkomailla. Suomalaista vastinetta ei ole tältä osin, ainakaan julkisessa keskustelussa. Toki Furman on pitänyt aihetta Suomessa esillä, kiitos hänelle. Esim Suomen lääkekeskeisiä masennuksenhoitosuosituksia verrattuna moniin muihin maihin sekä suunnanmuutoksia esim vieroitusoireongelmien vakavamminottamisessa Britanniassa jossa psykiatrit itse kiitos myös potilasryhmien ja kriittisten ammattilaisten rummutuksen jälkern alkoi ottaa aiheen vakavammin mm puhumalla aiheesta julkisesti ja julkaisemalla Stopping Antidepressants turvallisemman purkusuosituksen
Tutkimus edistyy ulkomailla. Potilaat joutuu myös organisoitumaan maksamaan oman harminsa tutkimusta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joanna Moncrieff, Mark Horowitz ja https://youtube.com/@taperclinic?si=UOc0dmcq5ficxgjB hän on sellaisia joilla näen olevan asiantuntemusta lääkeharmien ympärillä ulkomailla. Suomalaista vastinetta ei ole tältä osin, ainakaan julkisessa keskustelussa. Toki Furman on pitänyt aihetta Suomessa esillä, kiitos hänelle. Esim Suomen lääkekeskeisiä masennuksenhoitosuosituksia verrattuna moniin muihin maihin sekä suunnanmuutoksia esim vieroitusoireongelmien vakavamminottamisessa Britanniassa jossa psykiatrit itse kiitos myös potilasryhmien ja kriittisten ammattilaisten rummutuksen jälkern alkoi ottaa aiheen vakavammin mm puhumalla aiheesta julkisesti ja julkaisemalla Stopping Antidepressants turvallisemman purkusuosituksen
Tutkimus edistyy ulkomailla. Potilaat joutuu myös organisoitumaan maksamaan oman harminsa tutkimustaPotilaat siis itse, kun ovat olleet osa ei kontrolloitua lääketutkimusta käyttäessään aineita kasvuiässäkin jo jopa maksavat PSSD tutkimuksesta. Koska jotkut epätoivoiset toivoo että sieltä löytyisi parannus. Epäilen kyllä sitä että ainesotku mahdollisine neuropatioineen on korjattavissa. Parasta on välttää koko aineita ja käyttää niitä turvallisemmin,lyhyemmin aikaa mahd pienillä annoksilla, turvallisesti vieroittautuen ja informoidun suostumuksen saaneena
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joanna Moncrieff, Mark Horowitz ja https://youtube.com/@taperclinic?si=UOc0dmcq5ficxgjB hän on sellaisia joilla näen olevan asiantuntemusta lääkeharmien ympärillä ulkomailla. Suomalaista vastinetta ei ole tältä osin, ainakaan julkisessa keskustelussa. Toki Furman on pitänyt aihetta Suomessa esillä, kiitos hänelle. Esim Suomen lääkekeskeisiä masennuksenhoitosuosituksia verrattuna moniin muihin maihin sekä suunnanmuutoksia esim vieroitusoireongelmien vakavamminottamisessa Britanniassa jossa psykiatrit itse kiitos myös potilasryhmien ja kriittisten ammattilaisten rummutuksen jälkern alkoi ottaa aiheen vakavammin mm puhumalla aiheesta julkisesti ja julkaisemalla Stopping Antidepressants turvallisemman purkusuosituksen
Tutkimus edistyy ulkomailla. Potilaat joutuu myös organisoitumaan maksamaan oman harminsa tutkimustaErittäin fiksua ja järkevää on ollut heiltä mm
Kyseenalaistaa paljon 1990-2000 luvulla rummutettu kemiallinen epätasapainovertaus, millä ainetta on perusteltu potilaille. Tästä teoriasta löytyy tai ainakin löytyi pitkään eräänkin suomalaisen sairaalan sivustoilla masennuksesta jälkiä (ja myös lääkrpaketeista joissa kylläkin tietysti asia on ilmaistu "saattaa johtua", vaikka potilaita on saatettu gaslightata siitäkin onko heille sanottu moista syynä käyttää aineita. Jotkut psykiatreista melkein kieltää historian tai ainakin sen että itse olisivat moisilla teorioilla ihmisille suosittaneet aineita.
Eräässä dokkarissa missä haastateltiin mm yhtä noista psykiatreista kaivettiin vanhoja lääkeyhtiöiden sisäisen viestinnän dokumentteja joissa käy ilmi vastentahtoisuus ilmaista vieroitusoireista. Itsetuhoisuudesta on tosiaan lääkkeissä käyty keskustelua jo hyvin varhain kuten videoissa käy ilmi.
PSSD:tä olisi mielenkiintoista penkoa lisää miltä osin lääkeyhtiöillä on saattanut olla siitä tietoa. Ongelmahan on se että kellään ei varsinaisesti ole suurta intressiä tehdä esim pitkäaikaishaittatutkimusta koska lääkkeiden pitkäaikaiskäytön perusteeksi on riittänyt jo esim 1-2 v tutkimukset vaikka jengi voi käyttää aineita jopa vuosikymmenuä.ihmiset on osa ei kontrolloitua lääketutkimusta jossa ihminen tutkii kehossaan itse lääkkeen vaikutuksen esim kehittyvien aivojen kehitykseen nuorena käyträessään.
Uusin hypetys on tämä epämääräinen neurogeneesi, uusien hermosolujen synty, BNDFjne selitys johon useammilla noilla psykiatreilla on loistava näkökulma. Ei VOIDA tietää onko tämä merkki suotuisasta vaikutus vai aivojen reaktio häirintäänsä vrt aivoinfarktin jälkeinen neurogeneesi.
Sitäkin voi miettiä mikä osa aineessa muka vuosi toisensa jälkeen tuolla selityksellä kannattelee mielialaa. Uskon että aivot sopeutuu aineeseen ajan saatossa ja monien tosiasiallinen teho lopussa on suurilta osin dependenceä. Dependencen yksi lainalaisuuksista on että on hankala sanoa onko aine oikeasti hyödyllinen enää vai hoitaako se lähinnä dependenceä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erittäin fiksua ja järkevää on ollut heiltä mm
Kyseenalaistaa paljon 1990-2000 luvulla rummutettu kemiallinen epätasapainovertaus, millä ainetta on perusteltu potilaille. Tästä teoriasta löytyy tai ainakin löytyi pitkään eräänkin suomalaisen sairaalan sivustoilla masennuksesta jälkiä (ja myös lääkrpaketeista joissa kylläkin tietysti asia on ilmaistu "saattaa johtua", vaikka potilaita on saatettu gaslightata siitäkin onko heille sanottu moista syynä käyttää aineita. Jotkut psykiatreista melkein kieltää historian tai ainakin sen että itse olisivat moisilla teorioilla ihmisille suosittaneet aineita.
Eräässä dokkarissa missä haastateltiin mm yhtä noista psykiatreista kaivettiin vanhoja lääkeyhtiöiden sisäisen viestinnän dokumentteja joissa käy ilmi vastentahtoisuus ilmaista vieroitusoireista. Itsetuhoisuudesta on tosiaan lääkkeissä käyty keskustelua jo hyvin varhain kuten videoissa käy ilmi.
PSSD:tä olisi mielenkiintoista penkoa lisää miltä osin lääkeyhtiöillä on saattanut olla siitä tietoa. Ongelmahan on se että kellään ei varsinaisesti ole suurta intressiä tehdä esim pitkäaikaishaittatutkimusta koska lääkkeiden pitkäaikaiskäytön perusteeksi on riittänyt jo esim 1-2 v tutkimukset vaikka jengi voi käyttää aineita jopa vuosikymmenuä.ihmiset on osa ei kontrolloitua lääketutkimusta jossa ihminen tutkii kehossaan itse lääkkeen vaikutuksen esim kehittyvien aivojen kehitykseen nuorena käyträessään.
Uusin hypetys on tämä epämääräinen neurogeneesi, uusien hermosolujen synty, BNDFjne selitys johon useammilla noilla psykiatreilla on loistava näkökulma. Ei VOIDA tietää onko tämä merkki suotuisasta vaikutus vai aivojen reaktio häirintäänsä vrt aivoinfarktin jälkeinen neurogeneesi.
Sitäkin voi miettiä mikä osa aineessa muka vuosi toisensa jälkeen tuolla selityksellä kannattelee mielialaa. Uskon että aivot sopeutuu aineeseen ajan saatossa ja monien tosiasiallinen teho lopussa on suurilta osin dependenceä. Dependencen yksi lainalaisuuksista on että on hankala sanoa onko aine oikeasti hyödyllinen enää vai hoitaako se lähinnä dependenceä.Amerikassa on nyt Trumpin hallinto ja isot puheet ja saa nähdä tekojen kanssa mutta niin paljon kun en olekaan Trumpin kannattaja tunnen aina sisäistä hymyilyä siitä kun heidän huuhaaksikin leimattu Robert F Kennedy meinaa tutkia SSRI aineiden turvallisuutta laajemminkin. Se on ihan suositeltavaa maassa jossa Fdan lepsuus on mahdollistanut mm opioidiepidemian,. On erittäin hyvä tutkia lääkevirasto Fdan toimia suurennuslasin kanssa, erityisesti kaikenlaisen korruption osalta ja kytköksiä lääkeyhtiöihin. Tv. ssä pyörii lääkemainokset ja maa on medikalisaation mallimaa, jossa ihmisten terveys rapautuu. Painoarvoa saa myös mikromuovien terveysvaikutukset (joita on alettu löytää jopa ihmisaivoista), ultraprosessoidun ruoan ongelmat ja esim yhtä tiheämmäksi muuttuneet lapsuuden rokotukset.
En ole mikään rokotevastustaja mutta kaiken vaikutusta on hyvä tutkia ja kartoittaa, jos väestö on kokoajan sairaampaa ihan lähtien lisäaineista jota Amerikassa saa tunkea ruokaan aineina mitä täällä ei sallita. Lääkkeet hoitaa aina vain oireita mutta harvemmin parantavat mitään kroonista tilaa. Terbeys lähtee aina pohjimmiltaan elintavoista.
Sydäntäni lämmittää kun esille on otettu esim ssri aineiden vieroitusongelmat ja väkivaltatapaukset.
Kyseiset teemat on hallinnosta huolimatta on hyvä ottaa tutkinnan aiheeksi. Valitettavasti en usko rebublikaanipolitiikan parantavan köyhien asemaa ja sitä kautta kansanterveyttä.
T. Ssri aineista terveys kärsi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erittäin fiksua ja järkevää on ollut heiltä mm
Kyseenalaistaa paljon 1990-2000 luvulla rummutettu kemiallinen epätasapainovertaus, millä ainetta on perusteltu potilaille. Tästä teoriasta löytyy tai ainakin löytyi pitkään eräänkin suomalaisen sairaalan sivustoilla masennuksesta jälkiä (ja myös lääkrpaketeista joissa kylläkin tietysti asia on ilmaistu "saattaa johtua", vaikka potilaita on saatettu gaslightata siitäkin onko heille sanottu moista syynä käyttää aineita. Jotkut psykiatreista melkein kieltää historian tai ainakin sen että itse olisivat moisilla teorioilla ihmisille suosittaneet aineita.
Eräässä dokkarissa missä haastateltiin mm yhtä noista psykiatreista kaivettiin vanhoja lääkeyhtiöiden sisäisen viestinnän dokumentteja joissa käy ilmi vastentahtoisuus ilmaista vieroitusoireista. Itsetuhoisuudesta on tosiaan lääkkeissä käyty keskustelua jo hyvin varhain kuten videoissa käy ilmi.
PSSD:tä olisi mielenkiintoista penkoa lisää miltä osin lääkeyhtiöillä on saattanut olla siitä tietoa. Ongelmahan on se että kellään ei varsinaisesti ole suurta intressiä tehdä esim pitkäaikaishaittatutkimusta koska lääkkeiden pitkäaikaiskäytön perusteeksi on riittänyt jo esim 1-2 v tutkimukset vaikka jengi voi käyttää aineita jopa vuosikymmenuä.ihmiset on osa ei kontrolloitua lääketutkimusta jossa ihminen tutkii kehossaan itse lääkkeen vaikutuksen esim kehittyvien aivojen kehitykseen nuorena käyträessään.
Uusin hypetys on tämä epämääräinen neurogeneesi, uusien hermosolujen synty, BNDFjne selitys johon useammilla noilla psykiatreilla on loistava näkökulma. Ei VOIDA tietää onko tämä merkki suotuisasta vaikutus vai aivojen reaktio häirintäänsä vrt aivoinfarktin jälkeinen neurogeneesi.
Sitäkin voi miettiä mikä osa aineessa muka vuosi toisensa jälkeen tuolla selityksellä kannattelee mielialaa. Uskon että aivot sopeutuu aineeseen ajan saatossa ja monien tosiasiallinen teho lopussa on suurilta osin dependenceä. Dependencen yksi lainalaisuuksista on että on hankala sanoa onko aine oikeasti hyödyllinen enää vai hoitaako se lähinnä dependenceä.Montakos loistavaa psykiatria sinä tunsit, kun tunnut tietävän heidän kannan BNDF: ään?
Vai tuliko taas vähän valheteltua? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Montakos loistavaa psykiatria sinä tunsit, kun tunnut tietävän heidän kannan BNDF: ään?
Vai tuliko taas vähän valheteltua?No sinäkö se linkkaat kokoajan sitä masennuslääkkeiden neurogeneesiteoriaa vai kuka jonain hienona todisteena miksi niitä pitäisi käyttää, uusimpana totuutena? Väittäisin että suuri osa lääkäreistä määrää näitä aineita illuusiossa että ne toimii mekanismin kautta mitä Joanna Moncrieffkin esittelee teoriassaan models of drug action eli kuin jotain biologista ongelmaa korjaavina.
Masennuslääkkeen toimumisteoriat voi jakaa eri kategorioihin. Yksi on kemiallisen epätasapainon korjaus, yksi on neurogeneesin edistäminen (uusien hernosolujen synty).
No miksi niitä sitten käytetään koko loppuelämä? Oireiden hoitoon? Okei, sekin on hyväksyttävämpi selitys. Itse olen sillä kannalla että ne on eniten drug centred modelin mukaan psykoaktiivisia aineita jotka aiheuttaa dependenceä joista voi ehkä olla hyötyä oireisiin (mutta myös riskinsä ja ei minkään suotuisan pitemmän päälle tapahtuvan hyödyllisen biologisen aivoterveyttä oikessti pitkäaikaisesti tukevan vaikutuksen johdosta) minkä johdosta olo on jatkuvassa käytössä normaalilta tuntuva vain kun ottaa pillerin ja lopettaessa aivoissa napsuu sähköiskut sun muuta jos ei ota. Homeostaasi menee sotkuun jos ei ota. Dependence voi saada lääkkeen vaikuttamaan hyödyllisemmältä mitä se onkaan.
Hienoa jos on niin järkeviä lääkkeirä että kyseenalaistavat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sinäkö se linkkaat kokoajan sitä masennuslääkkeiden neurogeneesiteoriaa vai kuka jonain hienona todisteena miksi niitä pitäisi käyttää, uusimpana totuutena? Väittäisin että suuri osa lääkäreistä määrää näitä aineita illuusiossa että ne toimii mekanismin kautta mitä Joanna Moncrieffkin esittelee teoriassaan models of drug action eli kuin jotain biologista ongelmaa korjaavina.
Masennuslääkkeen toimumisteoriat voi jakaa eri kategorioihin. Yksi on kemiallisen epätasapainon korjaus, yksi on neurogeneesin edistäminen (uusien hernosolujen synty).
No miksi niitä sitten käytetään koko loppuelämä? Oireiden hoitoon? Okei, sekin on hyväksyttävämpi selitys. Itse olen sillä kannalla että ne on eniten drug centred modelin mukaan psykoaktiivisia aineita jotka aiheuttaa dependenceä joista voi ehkä olla hyötyä oireisiin (mutta myös riskinsä ja ei minkään suotuisan pitemmän päälle tapahtuvan hyödyllisen biologisen aivoterveyttä oikessti pitkäaikaisesti tukevan vaikutuksen johdosta) minkä johdosta olo on jatkuvassa käytössä normaalilta tuntuva vain kun ottaa pillerin ja lopettaessa aivoissa napsuu sähköiskut sun muuta jos ei ota. Homeostaasi menee sotkuun jos ei ota. Dependence voi saada lääkkeen vaikuttamaan hyödyllisemmältä mitä se onkaan.
Hienoa jos on niin järkeviä lääkkeirä että kyseenalaistavat.On niitä järkeviä lääkäreitäkin olemassa.
Itse voin omalta kohdaltani sanoa, että joka ikinen tapaamani lääkäri on varmaan ollut minua järkevämpi, ainakin lääketieteeseen liittyvissä asioissa.
Kolmenkymmenen vuoden aikana tuli tavattua jonkinlainen määrä psykiatreja, en pysty edes laskemaan, saatetaan liikkua yli sadassa.
Kyllä he kaikki ovat erilaisia, on osaavampia ja vähemmän osaavia, kuuntelevia ja ei kuuntelevia, ymmärtäväisiä ja ei ymmärtäväisiä.
Jotkut ovat olleet aivan ymmärtäväisiä myös lääkkeistä keskustellessa, kun taas jotkut eivät ole kuunnelleet tai välittäneet siitä, mitä potilas sanoo.
En sanoisi koskaan " kaikki on " tai " suurin osa ", tätäkään ei voi yleistää.
En myöskään puolustele suuremmin psykiatriaa, mutta en myöskään täysin tyrmää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sinäkö se linkkaat kokoajan sitä masennuslääkkeiden neurogeneesiteoriaa vai kuka jonain hienona todisteena miksi niitä pitäisi käyttää, uusimpana totuutena? Väittäisin että suuri osa lääkäreistä määrää näitä aineita illuusiossa että ne toimii mekanismin kautta mitä Joanna Moncrieffkin esittelee teoriassaan models of drug action eli kuin jotain biologista ongelmaa korjaavina.
Masennuslääkkeen toimumisteoriat voi jakaa eri kategorioihin. Yksi on kemiallisen epätasapainon korjaus, yksi on neurogeneesin edistäminen (uusien hernosolujen synty).
No miksi niitä sitten käytetään koko loppuelämä? Oireiden hoitoon? Okei, sekin on hyväksyttävämpi selitys. Itse olen sillä kannalla että ne on eniten drug centred modelin mukaan psykoaktiivisia aineita jotka aiheuttaa dependenceä joista voi ehkä olla hyötyä oireisiin (mutta myös riskinsä ja ei minkään suotuisan pitemmän päälle tapahtuvan hyödyllisen biologisen aivoterveyttä oikessti pitkäaikaisesti tukevan vaikutuksen johdosta) minkä johdosta olo on jatkuvassa käytössä normaalilta tuntuva vain kun ottaa pillerin ja lopettaessa aivoissa napsuu sähköiskut sun muuta jos ei ota. Homeostaasi menee sotkuun jos ei ota. Dependence voi saada lääkkeen vaikuttamaan hyödyllisemmältä mitä se onkaan.
Hienoa jos on niin järkeviä lääkkeirä että kyseenalaistavat.Sinäkö se olet aina se joka on vähän buthurt, kun joku linkkaa tietoa siitä, miten serotoniini toimii?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinäkö se olet aina se joka on vähän buthurt, kun joku linkkaa tietoa siitä, miten serotoniini toimii?
Ai siis serotoniinin takaisinoton estäjät?
Hyvä selostus siitä miten serotoniini toimii niin on täällä:
Many adaptive processes evolved to be regulated by serotonin, including emotion, development, neuronal growth and death, platelet activation and the clotting process, attention, electrolyte balance, and reproduction. It is a principle of evolutionary medicine that the disruption of evolved adaptations will degrade biological functioning. Because serotonin regulates many adaptive processes, antidepressants could have many adverse health effects. For instance, while antidepressants are modestly effective in reducing depressive symptoms, they increase the brain’s susceptibility to future episodes after they have been discontinued. Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death). Antidepressants can also cause developmental problems, they have adverse effects on sexual and romantic life, and they increase the risk of hyponatremia (low sodium in the blood plasma), bleeding, stroke, and death in the elderly. Our review supports the conclusion that antidepressants generally do more harm than good by disrupting a number of adaptive processes regulated by serotonin. However, there may be specific conditions for which their use is warranted (e.g., cancer, recovery from stroke). We conclude that altered informed consent practices and greater caution in the prescription of antidepressants are warranted.
https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3334530/
- Anonyymi
Tästäkin aiheesta on aika paljon kirjoitettu omakohtaisia kokemuksia tälläkin keskustelupalstalla jo ainakin 15 vuotta, mutta heitä kohtaan on osoitettu lähes suoranaista vihaa, syytelty ja haukuttu edesvastuuttomiksi, ties miksi sairaudentunnottomiksi ja psykiatriavastaisiksi. Ja väitetty, että haittavaikutusten esille tuominen ei muka perustuisi faktoihin. Huvittavimpia ovat ne kommentoijat, jotka lähes palvovat ja kumartelevat lääkäreitä, ja väittävät heitä erehtymättömiksi. Tai, perustelevat kommenttejaan sillä, että "lääkärit ovat niin lukeneita", että "tietävät kaikesta kaiken". Ja että kyllä lääkärit ovat aina oikeassa määrätessään vahinkoa ihmisille aiheuttavia lääkkeitä.
Ketkä ovatkaan oikeassa tuodessaan esille merkittäviä haittavaikutuksia?
Varoittaminen lääkkeiden haittavaikutuksita on aivan oikein tehtyä. Ja kritiikin esilletuominen on myöskin oikein.- Anonyymi
Haluan korostaa että en milloinkaan koskaan enkä ikinä halua sanoa kellekään,luovu aineistasi. Ssri:t aiheuttaa dependenceä minkä seurauksena ne aiheuttaa vieroitusoireita. Kehosi mukautuu aineen alla oloon. Mitä pitempään ja suurempia annoksia olet vetänyt sen suuremmat riskit vieroitusoireille.
Keho pakotetaan vieroituksessa muuttamaan homeostaasi uusiksi kuten lääkkeen aloituksessakin. Se on iso ja stressaava projekti ja se kannattaa tehdä lääkärin kanssa uusinta tutkimusnäyttöä ja pätevien ihmisten tekemiä ohjeita käyttäen RCpsych Stopping antidepressants,Maudsley Deprescribing kirja
Toisaalta kysy itseltäsi aina,onko normaalina oleva olosi myös seurausta dependence ulottuvuudesta? Se voi saada lääkkeen vaikuttamaan hyödyllisemmältä kuin on. Ennen masennus ymmärrettiin hetkellisempänä tilana jolla oli hyvä spontaani paranemisennuste. Alunperin masarilääkkeet oli suunniteltu lyhyeen käyttöön. Sittemmin niiden pitkäaikaiskäyttöä perusteltiin n 1 - 2 vuoden tutkimuanäytöllä jossa usein on vähätelty masislääkevieroitusoireita ja dependwnceä ja sotkettu sitä relapsiin.
Masennuslääkkeisiin voi kuulua ongelmia tunne elämän puolella tunteiden leikkautumisesta seksuaalihäiriöihin ja apatiaan. Ja sisäisen levottomuuden kasvuun.
Älä elä elämääsi sumussa turhaan käyttäen aineita tarpeettoman pitkään. Lääkärisi pitäisi jo alussa tehdä alustava pläni. Aina sanotaan että pitäisi 6 kk odottaa masennuksetta jotta voi purkaa aineet. Niinkö tehokkaita oikeasti ssrit ovat.nnt luku on 7-8. Pitemmällä aikavälillä voi jopa spekuloida kroonistavatko ne ihmisten masennusta (tardive dysphoria) reseptoreissa tapahtuvien muutosten takia (esim G.Favan vastatoleranssimallia idea) ja pahentavat ihmisen oireilua iatrogeenisesti.
Ole hereillä. Suojele itseäsi. Nojaa terapiaan,vaikkakin lääkkeet voi heikentää myös terapian hyötyjä jos tunne elämä on jäissä
- Anonyymi
Eli kukaan ei ole lukenut sitä itse artikkelia?
- Anonyymi
Niin hei, Aloittaja tässä. Siis mitähän siinä IL:n jutussa sanottiin? Ei varmaan kukaan olekaan sit nähnyt? Siinä viitataan johonkin yhteen oireeseen, niin mietin olisiko se jokin uusi tieto vielä minullekin, hm.
- Anonyymi
Tuo mitä jutussa sanottiin niistä uusista löydöksistä miten aine toimii niin todennäköisesti viitattiin tähän juttuun:
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-aivoissa/
Sen mukaan yhtäkkiä SSRI-lääke toimii samalla mekanismilla masennukseen kuin ketamiini. Tämä on aika mielenkiintoista koska ketamiini lähtökohtaisesti on ollut katuhuumeenakin käytetty aine ja anestesia-aine joka voi aiheuttaa euforisia ja dissosiatiivisia vaikutuksia, ja sen käyttö voi olla vaarallista ja siihen liittyy riskejä, kuten psykologiset ongelmat, riippuvuus ja fyysiset haitat. Tämä teoria on pohjimmiltaan neurogeneesiteoria. Neurogeneesi tarkoittaa uusien hermosolujen syntymistä aivoissa. Tämä prosessi on erityisen merkittävä tiettyjen aivojen alueiden, kuten hippokampuksen, kohdalla, jossa se liittyy oppimiseen, muistiin ja tunteisiin. Neurogeneesi on tärkeä myös aivojen plastisuuden kannalta, eli kyvylle sopeutua ja muuttua kokemusten ja ympäristön vaikutuksesta.
BDNF (aivojen derivointi neurotrofinen tekijä) on tärkeä tekijä aivojen kehityksessä ja neurogeneesissä, ja se vaikuttaa hermosolujen kasvuun, eloonjäämiseen ja synaptiseen plastisuuteen. TrkB (tropomyosiini-reseptori kytkeytyvä BDNF-reseptori) on BDNF:n pääasiallinen reseptori, ja sen aktiivointi voi edistää neurogeneesiä ja parantaa mielialaa.
Jos masennuslääkkeet sitoutuvat suoraan TrkB-reseptoriin, tämä voi tarkoittaa, että ne voivat suoraan vaikuttaa BDNF:n toimintaa ja siten edistää neurogeneesiä aivoissa
Jos masennuslääkkeet olisivat tämän vuoksi hyödyllisiä myös elämäntapakeinoilla voi edistää neurogeneesiä. Uskoisin että kaikki ei tosiaankaan ole masennuksesta invalidissa tilassa ja olen itsekin joskus mähöttänyt sängyssä kuukausikaupalla ja noussut sieltä parempaan oloon lähinnä elintavoilla
BDNF (aivoperäinen neurotrofinen tekijä) on proteiini, joka tukee aivojen terveyttä ja neurogeneesiä, eli uusien hermosolujen syntyä. BDNF-tasojen ja neurogeneesin edistämiseksi voi tehdä useita elintapamuutoksia. Tässä on joitakin keinoja:
Liikunta: Säännöllinen aerobinen liikunta, kuten uinti tai pyöräily, on yksi tehokkaimmista tavoista lisätä BDNF-tasoja. Liikunta stimuloi aivojen verenkiertoa ja edistää hermosolujen kasvua. Ravinto:
"Omega-3-rasvahapot: Kala, kuten lohi, sekä pähkinät ja siemenet voivat tukea BDNF:n tuotantoa. Antioksidantit: Marjat, erityisesti mustikat, sekä vihannekset voivat suojata aivoja ja edistää neurogeneesiä.
Kurkuma: Kurkuma sisältää kurkumiinia, joka on yhdistetty BDNF-tasojen nousuun.
Terveet rasvat: Kuten avokado ja oliiviöljy, voivat tukea aivojen toimintaa.
Riittävä ja laadukas uni on tärkeää aivojen terveydelle ja BDNF:n tuotannolle. Pyri noudattamaan säännöllistä unirutiinia ja varmistamaan, että saat tarpeeksi unta.
Korkea stressitaso voi vähentää BDNF-tasoja. Meditaatio, jooga ja muut rentoutumistekniikat voivat auttaa hallitsemaan stressiä.
Sosiaalinen toiminta ja hyvät ihmissuhteet voivat edistää aivojen terveyttä ja BDNF:n tuotantoa..
Uuden oppiminen ja haasteet, kuten kielten opiskelu tai uusien taitojen hankkiminen, voivat stimuloida aivoja ja lisätä BDNF:n tuotantoa.
Lisäravinteet: Joitakin lisäravinteita, kuten magnesiumia ja vitamiinia D, on tutkittu BDNF:n tukemisen näkökulmasta. "
"
On lukuisia biologisia teorioita masennukselle
"
– Neurogenesis (growth of new brain cells)
– Inflammation
– Stress hormones.
• Most common from animal studies, not proven in humans
– Summary of all studies (meta-analysis) conducted finds no support for these theories in
depression (Kennis et al 2020).
• Growth of new neurons could be beneficial or evidence of response to insult
– E.g. blunt trauma to the head, chemical damage and stroke cause the growth of new
neurons."
Tässä on ongelmia mitä neurogeneesiteoriassa on. Uusien hermosolujen synty VOI OLLA HYÖDYLLISTÄ mutta se VOI OLLA MYÖS VASTAUS KEHOLTA HARMIIN, SIIHEN ETTÄ SEN TOIMINTAA ON HÄIRITTY JA SE TEKEE SEURAUKSENA KOMPENSAATIONA TOIMENA LISÄÄNTYNYTTÄ NEUROGENEESIÄ ELI HERMOSOLUJEN SYNTYMISTÄ. Esimerkiksi iskuvamma päähän, kemiallinen vahinko tai aivoinfarkti aiheuttaa uusien neuronien kasvua.
Aikuisellakin tapahtuu uusien hermosolujen syntyä, etenkin hippokampuksessa.
Se on kuitenkin rajoitetumpaa verrattuna lapsuuteen. En lähtisi huvikseen tekemään harmia aivoille koska neuroplastisuus. Siinäkin on rajansa, esim ei keho pysty kaikilla korjaamaan tardiivia dyskinesiaa.
Masennuslääkkeiden käyttö nuorena, erityisesti pitkäaikaisesti, voi vaikuttaa aivojen kehitykseen ja neuroplastisuuteen tuntemattomin tavoin Joillakin ihmisillä voi esiintyä haittavaikutuksia, kuten kognitiivisia tai tunne-elämään liittyviä ongelmia, jotka voivat itsessään jo vaikuttaa neuroplastisuuden vähenemiseen. Sitä sopii miettiä mitä itselleni teki näiden hienojen neurogeneesiä edistävien lääkkeiden käyttö aikana kun aivoni kasvoi aikuisuuteen. Veikkaus, hyötyä vai haittaa? Vastaus : haittaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo mitä jutussa sanottiin niistä uusista löydöksistä miten aine toimii niin todennäköisesti viitattiin tähän juttuun:
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-aivoissa/
Sen mukaan yhtäkkiä SSRI-lääke toimii samalla mekanismilla masennukseen kuin ketamiini. Tämä on aika mielenkiintoista koska ketamiini lähtökohtaisesti on ollut katuhuumeenakin käytetty aine ja anestesia-aine joka voi aiheuttaa euforisia ja dissosiatiivisia vaikutuksia, ja sen käyttö voi olla vaarallista ja siihen liittyy riskejä, kuten psykologiset ongelmat, riippuvuus ja fyysiset haitat. Tämä teoria on pohjimmiltaan neurogeneesiteoria. Neurogeneesi tarkoittaa uusien hermosolujen syntymistä aivoissa. Tämä prosessi on erityisen merkittävä tiettyjen aivojen alueiden, kuten hippokampuksen, kohdalla, jossa se liittyy oppimiseen, muistiin ja tunteisiin. Neurogeneesi on tärkeä myös aivojen plastisuuden kannalta, eli kyvylle sopeutua ja muuttua kokemusten ja ympäristön vaikutuksesta.
BDNF (aivojen derivointi neurotrofinen tekijä) on tärkeä tekijä aivojen kehityksessä ja neurogeneesissä, ja se vaikuttaa hermosolujen kasvuun, eloonjäämiseen ja synaptiseen plastisuuteen. TrkB (tropomyosiini-reseptori kytkeytyvä BDNF-reseptori) on BDNF:n pääasiallinen reseptori, ja sen aktiivointi voi edistää neurogeneesiä ja parantaa mielialaa.
Jos masennuslääkkeet sitoutuvat suoraan TrkB-reseptoriin, tämä voi tarkoittaa, että ne voivat suoraan vaikuttaa BDNF:n toimintaa ja siten edistää neurogeneesiä aivoissa
Jos masennuslääkkeet olisivat tämän vuoksi hyödyllisiä myös elämäntapakeinoilla voi edistää neurogeneesiä. Uskoisin että kaikki ei tosiaankaan ole masennuksesta invalidissa tilassa ja olen itsekin joskus mähöttänyt sängyssä kuukausikaupalla ja noussut sieltä parempaan oloon lähinnä elintavoilla
BDNF (aivoperäinen neurotrofinen tekijä) on proteiini, joka tukee aivojen terveyttä ja neurogeneesiä, eli uusien hermosolujen syntyä. BDNF-tasojen ja neurogeneesin edistämiseksi voi tehdä useita elintapamuutoksia. Tässä on joitakin keinoja:
Liikunta: Säännöllinen aerobinen liikunta, kuten uinti tai pyöräily, on yksi tehokkaimmista tavoista lisätä BDNF-tasoja. Liikunta stimuloi aivojen verenkiertoa ja edistää hermosolujen kasvua. Ravinto:
"Omega-3-rasvahapot: Kala, kuten lohi, sekä pähkinät ja siemenet voivat tukea BDNF:n tuotantoa. Antioksidantit: Marjat, erityisesti mustikat, sekä vihannekset voivat suojata aivoja ja edistää neurogeneesiä.
Kurkuma: Kurkuma sisältää kurkumiinia, joka on yhdistetty BDNF-tasojen nousuun.
Terveet rasvat: Kuten avokado ja oliiviöljy, voivat tukea aivojen toimintaa.
Riittävä ja laadukas uni on tärkeää aivojen terveydelle ja BDNF:n tuotannolle. Pyri noudattamaan säännöllistä unirutiinia ja varmistamaan, että saat tarpeeksi unta.
Korkea stressitaso voi vähentää BDNF-tasoja. Meditaatio, jooga ja muut rentoutumistekniikat voivat auttaa hallitsemaan stressiä.
Sosiaalinen toiminta ja hyvät ihmissuhteet voivat edistää aivojen terveyttä ja BDNF:n tuotantoa..
Uuden oppiminen ja haasteet, kuten kielten opiskelu tai uusien taitojen hankkiminen, voivat stimuloida aivoja ja lisätä BDNF:n tuotantoa.
Lisäravinteet: Joitakin lisäravinteita, kuten magnesiumia ja vitamiinia D, on tutkittu BDNF:n tukemisen näkökulmasta. "
"
On lukuisia biologisia teorioita masennukselle
"
– Neurogenesis (growth of new brain cells)
– Inflammation
– Stress hormones.
• Most common from animal studies, not proven in humans
– Summary of all studies (meta-analysis) conducted finds no support for these theories in
depression (Kennis et al 2020).
• Growth of new neurons could be beneficial or evidence of response to insult
– E.g. blunt trauma to the head, chemical damage and stroke cause the growth of new
neurons."
Tässä on ongelmia mitä neurogeneesiteoriassa on. Uusien hermosolujen synty VOI OLLA HYÖDYLLISTÄ mutta se VOI OLLA MYÖS VASTAUS KEHOLTA HARMIIN, SIIHEN ETTÄ SEN TOIMINTAA ON HÄIRITTY JA SE TEKEE SEURAUKSENA KOMPENSAATIONA TOIMENA LISÄÄNTYNYTTÄ NEUROGENEESIÄ ELI HERMOSOLUJEN SYNTYMISTÄ. Esimerkiksi iskuvamma päähän, kemiallinen vahinko tai aivoinfarkti aiheuttaa uusien neuronien kasvua.
Aikuisellakin tapahtuu uusien hermosolujen syntyä, etenkin hippokampuksessa.
Se on kuitenkin rajoitetumpaa verrattuna lapsuuteen. En lähtisi huvikseen tekemään harmia aivoille koska neuroplastisuus. Siinäkin on rajansa, esim ei keho pysty kaikilla korjaamaan tardiivia dyskinesiaa.
Masennuslääkkeiden käyttö nuorena, erityisesti pitkäaikaisesti, voi vaikuttaa aivojen kehitykseen ja neuroplastisuuteen tuntemattomin tavoin Joillakin ihmisillä voi esiintyä haittavaikutuksia, kuten kognitiivisia tai tunne-elämään liittyviä ongelmia, jotka voivat itsessään jo vaikuttaa neuroplastisuuden vähenemiseen. Sitä sopii miettiä mitä itselleni teki näiden hienojen neurogeneesiä edistävien lääkkeiden käyttö aikana kun aivoni kasvoi aikuisuuteen. Veikkaus, hyötyä vai haittaa? Vastaus : haittaa.Tässä hyvä matsku masennuslääkkeistä missä on puhuttu siis neurogeneesiteorioiden ongelmista ja vieroitusongelmista sun muusta jota lainasin: https://www.nswmentalhealthcommission.com.au/sites/default/files/inline-files/Maudsley Deprescribing guidelines - from publication to practice - Presenter Slides.pdf
En lukenut Iltiksen maksumuuriartikkeliasi mutta villi veikkaukseni haitasta on etenkin seksuaalisen puolen haitat mitä ei sitten nähdä olevan joissain lääkkeissä. Itse en tätä purematta niele, uskon että lähes jokainen psykiatrian lääke, toiset todennäköisemmin voi sotkea ihmisen kykyä seksuaalisuuteen haitatessaan kehon homeostaasia ja viedessään sitä aina uuteen tilaan.
Kokemukseni on että neuroleptit ovat vielä pahemmin kemiallisesti kastroivia kuin SSRI-lääkkeet itsessään. Niitä käyttäessäkin minulla oli sentään jotain seksuaalista elämää, kylläkin leikattuna ja vähemmän nautittavana versiona tuntopuutosten ja orgasmivaikeuksieen kera. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo mitä jutussa sanottiin niistä uusista löydöksistä miten aine toimii niin todennäköisesti viitattiin tähän juttuun:
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-aivoissa/
Sen mukaan yhtäkkiä SSRI-lääke toimii samalla mekanismilla masennukseen kuin ketamiini. Tämä on aika mielenkiintoista koska ketamiini lähtökohtaisesti on ollut katuhuumeenakin käytetty aine ja anestesia-aine joka voi aiheuttaa euforisia ja dissosiatiivisia vaikutuksia, ja sen käyttö voi olla vaarallista ja siihen liittyy riskejä, kuten psykologiset ongelmat, riippuvuus ja fyysiset haitat. Tämä teoria on pohjimmiltaan neurogeneesiteoria. Neurogeneesi tarkoittaa uusien hermosolujen syntymistä aivoissa. Tämä prosessi on erityisen merkittävä tiettyjen aivojen alueiden, kuten hippokampuksen, kohdalla, jossa se liittyy oppimiseen, muistiin ja tunteisiin. Neurogeneesi on tärkeä myös aivojen plastisuuden kannalta, eli kyvylle sopeutua ja muuttua kokemusten ja ympäristön vaikutuksesta.
BDNF (aivojen derivointi neurotrofinen tekijä) on tärkeä tekijä aivojen kehityksessä ja neurogeneesissä, ja se vaikuttaa hermosolujen kasvuun, eloonjäämiseen ja synaptiseen plastisuuteen. TrkB (tropomyosiini-reseptori kytkeytyvä BDNF-reseptori) on BDNF:n pääasiallinen reseptori, ja sen aktiivointi voi edistää neurogeneesiä ja parantaa mielialaa.
Jos masennuslääkkeet sitoutuvat suoraan TrkB-reseptoriin, tämä voi tarkoittaa, että ne voivat suoraan vaikuttaa BDNF:n toimintaa ja siten edistää neurogeneesiä aivoissa
Jos masennuslääkkeet olisivat tämän vuoksi hyödyllisiä myös elämäntapakeinoilla voi edistää neurogeneesiä. Uskoisin että kaikki ei tosiaankaan ole masennuksesta invalidissa tilassa ja olen itsekin joskus mähöttänyt sängyssä kuukausikaupalla ja noussut sieltä parempaan oloon lähinnä elintavoilla
BDNF (aivoperäinen neurotrofinen tekijä) on proteiini, joka tukee aivojen terveyttä ja neurogeneesiä, eli uusien hermosolujen syntyä. BDNF-tasojen ja neurogeneesin edistämiseksi voi tehdä useita elintapamuutoksia. Tässä on joitakin keinoja:
Liikunta: Säännöllinen aerobinen liikunta, kuten uinti tai pyöräily, on yksi tehokkaimmista tavoista lisätä BDNF-tasoja. Liikunta stimuloi aivojen verenkiertoa ja edistää hermosolujen kasvua. Ravinto:
"Omega-3-rasvahapot: Kala, kuten lohi, sekä pähkinät ja siemenet voivat tukea BDNF:n tuotantoa. Antioksidantit: Marjat, erityisesti mustikat, sekä vihannekset voivat suojata aivoja ja edistää neurogeneesiä.
Kurkuma: Kurkuma sisältää kurkumiinia, joka on yhdistetty BDNF-tasojen nousuun.
Terveet rasvat: Kuten avokado ja oliiviöljy, voivat tukea aivojen toimintaa.
Riittävä ja laadukas uni on tärkeää aivojen terveydelle ja BDNF:n tuotannolle. Pyri noudattamaan säännöllistä unirutiinia ja varmistamaan, että saat tarpeeksi unta.
Korkea stressitaso voi vähentää BDNF-tasoja. Meditaatio, jooga ja muut rentoutumistekniikat voivat auttaa hallitsemaan stressiä.
Sosiaalinen toiminta ja hyvät ihmissuhteet voivat edistää aivojen terveyttä ja BDNF:n tuotantoa..
Uuden oppiminen ja haasteet, kuten kielten opiskelu tai uusien taitojen hankkiminen, voivat stimuloida aivoja ja lisätä BDNF:n tuotantoa.
Lisäravinteet: Joitakin lisäravinteita, kuten magnesiumia ja vitamiinia D, on tutkittu BDNF:n tukemisen näkökulmasta. "
"
On lukuisia biologisia teorioita masennukselle
"
– Neurogenesis (growth of new brain cells)
– Inflammation
– Stress hormones.
• Most common from animal studies, not proven in humans
– Summary of all studies (meta-analysis) conducted finds no support for these theories in
depression (Kennis et al 2020).
• Growth of new neurons could be beneficial or evidence of response to insult
– E.g. blunt trauma to the head, chemical damage and stroke cause the growth of new
neurons."
Tässä on ongelmia mitä neurogeneesiteoriassa on. Uusien hermosolujen synty VOI OLLA HYÖDYLLISTÄ mutta se VOI OLLA MYÖS VASTAUS KEHOLTA HARMIIN, SIIHEN ETTÄ SEN TOIMINTAA ON HÄIRITTY JA SE TEKEE SEURAUKSENA KOMPENSAATIONA TOIMENA LISÄÄNTYNYTTÄ NEUROGENEESIÄ ELI HERMOSOLUJEN SYNTYMISTÄ. Esimerkiksi iskuvamma päähän, kemiallinen vahinko tai aivoinfarkti aiheuttaa uusien neuronien kasvua.
Aikuisellakin tapahtuu uusien hermosolujen syntyä, etenkin hippokampuksessa.
Se on kuitenkin rajoitetumpaa verrattuna lapsuuteen. En lähtisi huvikseen tekemään harmia aivoille koska neuroplastisuus. Siinäkin on rajansa, esim ei keho pysty kaikilla korjaamaan tardiivia dyskinesiaa.
Masennuslääkkeiden käyttö nuorena, erityisesti pitkäaikaisesti, voi vaikuttaa aivojen kehitykseen ja neuroplastisuuteen tuntemattomin tavoin Joillakin ihmisillä voi esiintyä haittavaikutuksia, kuten kognitiivisia tai tunne-elämään liittyviä ongelmia, jotka voivat itsessään jo vaikuttaa neuroplastisuuden vähenemiseen. Sitä sopii miettiä mitä itselleni teki näiden hienojen neurogeneesiä edistävien lääkkeiden käyttö aikana kun aivoni kasvoi aikuisuuteen. Veikkaus, hyötyä vai haittaa? Vastaus : haittaa.Ketamiinia käytetään myös kovan kivun hoitoon.
Yhden leikkauksen jälkeen minulla oli todella kovat kivut, ja sain kolmena päivänä Ketamiini tabletteja lääkkeeksi.
Olin aivan sekaisin, psykoosin rajamailla, pieniä harhojakin oli muutamaan kertaan, öisin olin levoton, rauhaton.
Kun lääkitys lopetettiin sen muutaman vuorokauden jälkeen, olo palasi saman tien normaaliksi, harhat, sekavuus, levottomuus loppuivat.
Kokemuksen jälkeen en yhtään ihmetellyt, miksi Ketamiinia käytetään myös huumeena, mutta en myöskään ymmärrä, miten sellaista ainetta voidaan käyttää masennuksen hoitoon.
Toki jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla. Mutta Ketamiinin kohdalla olisi hyvä tietää etukäteen potilaan mahdollinen psykoosialttius, jos sitä harkitaan esim. masennuksen hoitoon. Itselläni oli nuoruudessa psykooseja, eli voi olla, että siitä syystä Ketamiini oli minulle liian " kovaa kamaa ". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ketamiinia käytetään myös kovan kivun hoitoon.
Yhden leikkauksen jälkeen minulla oli todella kovat kivut, ja sain kolmena päivänä Ketamiini tabletteja lääkkeeksi.
Olin aivan sekaisin, psykoosin rajamailla, pieniä harhojakin oli muutamaan kertaan, öisin olin levoton, rauhaton.
Kun lääkitys lopetettiin sen muutaman vuorokauden jälkeen, olo palasi saman tien normaaliksi, harhat, sekavuus, levottomuus loppuivat.
Kokemuksen jälkeen en yhtään ihmetellyt, miksi Ketamiinia käytetään myös huumeena, mutta en myöskään ymmärrä, miten sellaista ainetta voidaan käyttää masennuksen hoitoon.
Toki jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla. Mutta Ketamiinin kohdalla olisi hyvä tietää etukäteen potilaan mahdollinen psykoosialttius, jos sitä harkitaan esim. masennuksen hoitoon. Itselläni oli nuoruudessa psykooseja, eli voi olla, että siitä syystä Ketamiini oli minulle liian " kovaa kamaa ".Tuo yksi psykiatri kuvasi SSRI-haittoja tuossa yhdessä linkissä näin: Jos jotkut ryhmässä polttelevat pössyä, muutama voi olla onnensa kukkuloilla mutta yksi alkaakin saada paranoidisia ajatuksia ja ahdistua. Saada huonon tripin. Hän ei koekaan pössyä rentouttavaksi, vaan ahdistavaksi.Sama voi päteä myös lääkkeisiin kuten SSRI-lääkkeisiin. Yksi saakin paradoksaalisen reaktion ryhmästä. Olen myös kuullut joltain ihmiseltä ettei pössy vaikuta mitenkään häneen, ei suotuisasti eikä negatiivisesti. Voi olla että kaikki ei koe ketamiinia yhtä ahdistavaksi mutta voi laukaista joillekin dissosiatiivisia oireita esimerkiksi, sehän on käytännössä anestesia aine ja jotkut tykkää siitä että se irtaannuttaa.
"Ketamiinin kaikkein syvintä tilaa, itsestään irtautumista, kutsutaan nimellä K-hole eli eräänlainen pohjaton reikä.
– Minulle se on käytännössä totaalinen mielen irtautuminen aistihavainnoista, Saku kuvailee." https://yle.fi/a/74-20049982
Itse aloin saada huonoja reaktioita lääkkeisiin jossain vaiheessa, en aluksi saanut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo yksi psykiatri kuvasi SSRI-haittoja tuossa yhdessä linkissä näin: Jos jotkut ryhmässä polttelevat pössyä, muutama voi olla onnensa kukkuloilla mutta yksi alkaakin saada paranoidisia ajatuksia ja ahdistua. Saada huonon tripin. Hän ei koekaan pössyä rentouttavaksi, vaan ahdistavaksi.Sama voi päteä myös lääkkeisiin kuten SSRI-lääkkeisiin. Yksi saakin paradoksaalisen reaktion ryhmästä. Olen myös kuullut joltain ihmiseltä ettei pössy vaikuta mitenkään häneen, ei suotuisasti eikä negatiivisesti. Voi olla että kaikki ei koe ketamiinia yhtä ahdistavaksi mutta voi laukaista joillekin dissosiatiivisia oireita esimerkiksi, sehän on käytännössä anestesia aine ja jotkut tykkää siitä että se irtaannuttaa.
"Ketamiinin kaikkein syvintä tilaa, itsestään irtautumista, kutsutaan nimellä K-hole eli eräänlainen pohjaton reikä.
– Minulle se on käytännössä totaalinen mielen irtautuminen aistihavainnoista, Saku kuvailee." https://yle.fi/a/74-20049982
Itse aloin saada huonoja reaktioita lääkkeisiin jossain vaiheessa, en aluksi saanut.Se mun Ketamiini kokemus oli kyllä sellainen, että ei kiitos enää ikinä.
En halua irtaantua todellisuudesta, tykkään tästä tavallisesta todellisuudesta riittävästi, vaikka se ei aina niin mukavaa olekaan.
Nuorempana halusin paeta ikäviä tunteita ja vastoinkäymisiä päihteisiin, mutta vanhemmiten olen oppinut käsittelemään ne selvin päin, en koe tarvetta paeta niitä.
Pakenemalla ne ei poistu, ne vain siirtyvät myöhemmäksi, eli edessä ovat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo yksi psykiatri kuvasi SSRI-haittoja tuossa yhdessä linkissä näin: Jos jotkut ryhmässä polttelevat pössyä, muutama voi olla onnensa kukkuloilla mutta yksi alkaakin saada paranoidisia ajatuksia ja ahdistua. Saada huonon tripin. Hän ei koekaan pössyä rentouttavaksi, vaan ahdistavaksi.Sama voi päteä myös lääkkeisiin kuten SSRI-lääkkeisiin. Yksi saakin paradoksaalisen reaktion ryhmästä. Olen myös kuullut joltain ihmiseltä ettei pössy vaikuta mitenkään häneen, ei suotuisasti eikä negatiivisesti. Voi olla että kaikki ei koe ketamiinia yhtä ahdistavaksi mutta voi laukaista joillekin dissosiatiivisia oireita esimerkiksi, sehän on käytännössä anestesia aine ja jotkut tykkää siitä että se irtaannuttaa.
"Ketamiinin kaikkein syvintä tilaa, itsestään irtautumista, kutsutaan nimellä K-hole eli eräänlainen pohjaton reikä.
– Minulle se on käytännössä totaalinen mielen irtautuminen aistihavainnoista, Saku kuvailee." https://yle.fi/a/74-20049982
Itse aloin saada huonoja reaktioita lääkkeisiin jossain vaiheessa, en aluksi saanut.Tunnen useampia ihmisiä, jotka pössyttelevät kannabista, ilmeisesti lähes päivittäin, usein kuitenkin.
Joka ikinen heistä on silmin nähden muuttunut jonkin verran käytökseltään, on herkemmin hermostumista, ym., sekä on tullut ahdistusta, masennustakin, myös vieroitusoireita on ollut havaittavissa.
Muutoksen on huomannut ihan muutaman vuoden sisällä.
Ymmärrän, että tuokin aine voi hetkellisesti jotain lohtua ja hyvää oloakin tuoda, mutta pitemmän päälle siinä ei ole mitään hyvää.
Tosin he, jotka tunnen, käyttävät samaan aikaan alkoholia, eli saattaahan vaikutukset olla erilaisia, jos ei käyttäisi alkoholia ollenkaan.
Itsekin kauan sitten polttelin, ja huomasi siinä muutokset omallakin kohdalla.
En toki tuomitse ketään, jokainen tekee kuten itse haluaa, ei siihen voi muut oikein sanoa mitään. Joskus kyllä harmittaa, kun kiva ja hyvä ihminen ajaa itsensä huonoon jamaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnen useampia ihmisiä, jotka pössyttelevät kannabista, ilmeisesti lähes päivittäin, usein kuitenkin.
Joka ikinen heistä on silmin nähden muuttunut jonkin verran käytökseltään, on herkemmin hermostumista, ym., sekä on tullut ahdistusta, masennustakin, myös vieroitusoireita on ollut havaittavissa.
Muutoksen on huomannut ihan muutaman vuoden sisällä.
Ymmärrän, että tuokin aine voi hetkellisesti jotain lohtua ja hyvää oloakin tuoda, mutta pitemmän päälle siinä ei ole mitään hyvää.
Tosin he, jotka tunnen, käyttävät samaan aikaan alkoholia, eli saattaahan vaikutukset olla erilaisia, jos ei käyttäisi alkoholia ollenkaan.
Itsekin kauan sitten polttelin, ja huomasi siinä muutokset omallakin kohdalla.
En toki tuomitse ketään, jokainen tekee kuten itse haluaa, ei siihen voi muut oikein sanoa mitään. Joskus kyllä harmittaa, kun kiva ja hyvä ihminen ajaa itsensä huonoon jamaan."Nuorempana halusin paeta ikäviä tunteita ja vastoinkäymisiä päihteisiin, mutta vanhemmiten olen oppinut käsittelemään ne selvin päin, en koe tarvetta paeta niitä.
Pakenemalla ne ei poistu, ne vain siirtyvät myöhemmäksi, eli edessä ovat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin."
Fiksu havainto. Psykiatria voi opettaa ihmisiä myös pelkäämään tunteitaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Nuorempana halusin paeta ikäviä tunteita ja vastoinkäymisiä päihteisiin, mutta vanhemmiten olen oppinut käsittelemään ne selvin päin, en koe tarvetta paeta niitä.
Pakenemalla ne ei poistu, ne vain siirtyvät myöhemmäksi, eli edessä ovat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin."
Fiksu havainto. Psykiatria voi opettaa ihmisiä myös pelkäämään tunteitaan.Kun kerroin, että olen oppinut käsittelemään tunteitani, on pakko sanoa, että siinä kehityksessä oli psykiatriallakin sormensa pelissä. Eli oikeanlaista hoitoa oikeaan aikaan sai minut " heräämään " ja tulemaan tutuksi itseni kanssa.
En voi tietää, olisinko onnistunut ilman tukea ja apua.
Psykiatria ei olisi missään vaiheessa saanut minua pelkäämään tunteitani, eivät edes yrittäneet.
- Anonyymi
Eiköhän se haittavaikutus ole seksihalujen katoaminen tai ruoanhimon lisääntyminen.
Enemmän mietin mikä olisi vaihtoehto. Jos Voxraa tarkoitetaan niin ei se ainakaan ole mikään ongelmaton. Useamman kerran yritin aloittaa mutta sellainen päänsärky ja valoherkkyys silmiin kuin saisi migeenikohtuksen aina kun yrittää aloittaa.
Valdoxan (agomelatiini) on mielestäni kiinnostavampi vähemmän tunnettu vaihtoehto, tuo on ainoa 6-7 kokeilemastani lääkkeestä jostain huomasi parannusta mielialaan. Eikä minkäänlaisia sivuoireita. Ärsyttävää oli vain ravata maksa-kokeisa siinä alussa mutta ei vaikuttanut mitenkään omiin maksa-arvoihin. - Anonyymi
On niitä tosi vaarallisiakin uusia masennuslääkkeitä. Meinas jo henki lähtee
- Anonyymi
On ne ollut ennenkin pahimmassa tapauksessa vaarallisia.
Itselläni oli kolmekymmentä vuotta sitten samaan aikaan käytössä kahta eri masennuslääkettä, ja kappas, ne eivät sopineetkaan yhteen, vaan tuli hengenvaarallinen tilanne. Siihen loppui niiden lääkkeiden käyttö ihan saman tien.
- Anonyymi
Aloitus oli niin mikä? Käsittääkseni kyse on, tai ainakin oli, kyseisen lääkkeen haitoista. Ja niitähän näissä "lääkäreiden niin kehumissa lääkkeissä" riittää.
Oma lukunsa ovat ne keskustelupalstoille pörräämään, tai muita tänne kommentoimaan tulevat nimittelijät ja haukkujat, jotka sitten kritisoivat itse kommentoijia, ilmeisesti paremman tekemisen puutteessa. Eivätkä edes tajua olevansa lääkkeiden haittavaikutuksiin liittyvistä asioista olevassa keskusteluketjussa. Ja jotka ihmettelevät, miksi vain "lääkkeiden haittavaikutuksista" niin kovasti tällä palstalla huudellaan.
Ja joidenkin sydänharrastus on vain pelkkä tyhjänpäiväinen trollaus. Kirjoitetaan asian vierestä, ei edes yritetä ymmärtää, mitä jotkut kirjoittavat. Vaikka keskustelussa oli nimenomaan tarkoitus keskustella lääkkeiden haittavaikutuksista. Ainoa tarkoitus on vain päästä pätemään besserwisserinä.- Anonyymi
Ja tunkekoon se yksi trolli ne "premissinsä" sinne, minne päivä ei paista. Kun ei näytä itse tajuavan, että ketjun aihe koski nimenomaan lääkkeiden aiheuttamia HAITTOJA. On se kumma, kun ei edes osaa lukea.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja tunkekoon se yksi trolli ne "premissinsä" sinne, minne päivä ei paista. Kun ei näytä itse tajuavan, että ketjun aihe koski nimenomaan lääkkeiden aiheuttamia HAITTOJA. On se kumma, kun ei edes osaa lukea.
Noh noh. Pitäähän sen kritiikin kestää sitä kritiikkiä. Jokainen joka on mankelin vetänyt läpi ilman psykoosia tietää, että täällä puhutaan aika paljon paskuria milenterveydestä ja sen hoidosta. Ja sitä valhettelua ja panettelua (aka vihapuhetta) esitetään täällä "kritiikin" nimissä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noh noh. Pitäähän sen kritiikin kestää sitä kritiikkiä. Jokainen joka on mankelin vetänyt läpi ilman psykoosia tietää, että täällä puhutaan aika paljon paskuria milenterveydestä ja sen hoidosta. Ja sitä valhettelua ja panettelua (aka vihapuhetta) esitetään täällä "kritiikin" nimissä.
Myös jotkut psykooseja läpikäyneet ihmiset tietävät tuon. Miten se mahdollinen psykoosin läpikäyminen vaikuttaisi asiaan ?
Psykoosisairaus ei poista älyn ja järjen käyttöä, ei ymmärrystä, ei näkemyksiä, asioita kohtaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myös jotkut psykooseja läpikäyneet ihmiset tietävät tuon. Miten se mahdollinen psykoosin läpikäyminen vaikuttaisi asiaan ?
Psykoosisairaus ei poista älyn ja järjen käyttöä, ei ymmärrystä, ei näkemyksiä, asioita kohtaan.Kerro sinä, miksi ne älykkäät, järkevät, ymmärtävät ihmiset heittävät nämä ominaisuudet roskakoriin, ja päästävät sen "sairauden valloilleen."
Koska minä en sitä aidosti ymmärrä, miksi näin käy. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja tunkekoon se yksi trolli ne "premissinsä" sinne, minne päivä ei paista. Kun ei näytä itse tajuavan, että ketjun aihe koski nimenomaan lääkkeiden aiheuttamia HAITTOJA. On se kumma, kun ei edes osaa lukea.
No kun premisseistä puhutaan, niin kummin siinä otiskossa lukee?
Vaihtoehto ykis "IL:ssä on tänään juttu SSRI-lääkkeen haitoista. Mitä sanotaan?"
Vaihtoehto kaksi "Listaa kaikki mahdolliset SSRI-lääkkeiden haitat joista IL:ssä voitaisiin sanoa" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerro sinä, miksi ne älykkäät, järkevät, ymmärtävät ihmiset heittävät nämä ominaisuudet roskakoriin, ja päästävät sen "sairauden valloilleen."
Koska minä en sitä aidosti ymmärrä, miksi näin käy.Mielen sairauksia ei taida kukaan ymmärtää perinpohjin.
Eikä kukaan varmaan sairastu omasta tahdostaan, eli he eivät päästä sairautta valloilleen ihan vaan huvikseen.
Miksi nyt kenellekin voi psyykkinen sairaus tulla, syitä on varmaan yhtä paljon kuin on sairaitakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myös jotkut psykooseja läpikäyneet ihmiset tietävät tuon. Miten se mahdollinen psykoosin läpikäyminen vaikuttaisi asiaan ?
Psykoosisairaus ei poista älyn ja järjen käyttöä, ei ymmärrystä, ei näkemyksiä, asioita kohtaan.Nimenomaan. Talk about vihapuhe. Identifioituu psykoosia läpikäymättömäksi. Säälittävää :D Ja toisekseen, ihminen ei ole psykoosisairaus jos hänellä vuosikymmen sitten esim on ollut lyhytkestoinen psykoosi sen enempää kuin syöpäpotilas on ikuinen syöpäpotilas. Toki joku voi identifioitua ikuiseksi syöpäpotilaaksi tai malariapotilaaksi mutta se ei silti tee heistä ikuista malariapotilasta. Se toki on totta että psykiatrian maailmassa leimat jäävät kuin joku rutto ihmiseen. Niiden aiheuttamasta leimasta ei terveydenhuollossakaan eikä missään psykiatrian lausunnossa koskaan pääse pois koska siellä muistellaan koko henkilön historia vaikka vuosikymmenien takaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan. Talk about vihapuhe. Identifioituu psykoosia läpikäymättömäksi. Säälittävää :D Ja toisekseen, ihminen ei ole psykoosisairaus jos hänellä vuosikymmen sitten esim on ollut lyhytkestoinen psykoosi sen enempää kuin syöpäpotilas on ikuinen syöpäpotilas. Toki joku voi identifioitua ikuiseksi syöpäpotilaaksi tai malariapotilaaksi mutta se ei silti tee heistä ikuista malariapotilasta. Se toki on totta että psykiatrian maailmassa leimat jäävät kuin joku rutto ihmiseen. Niiden aiheuttamasta leimasta ei terveydenhuollossakaan eikä missään psykiatrian lausunnossa koskaan pääse pois koska siellä muistellaan koko henkilön historia vaikka vuosikymmenien takaa.
Muistan lukeneeni ihanan tarinan psykiatriasta kerran jossa jonkun äiti oli vanhoilla päivillään diagnosoitu psykoosisairaaksi sen jälkeen kun psykiatri oli kerrasta katkaissut hänen bentsolääkityksensä seinään joka oli ollut muuhun kuin psykoosiin. En häntäkään laskisi välttämättä psykoosisairaaksi. Kuten en Jordan Petersoniakaan joka sai skitsofreniadiagnoosin kun lääkäri veti häneltä bentsot nopeaa pois ja laittoi tuossa tilassa ketamiinihoitoon. Enkä välttämättä jotain ihmistä jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ensimmäistä kertaa psykiatrian tapaan kun hän on vetänyt SSRI-moskalla päänsä sekaisin. Toki saattaisin heidät laskea esim iatrogeenisesti sairastutetuksi jolla todennäköisesti on tullut neurologista ja hermostollista harmia.
Monille mielen sairauksille on helppo selitys - elämä on kärsimystä. Elämä ei vastaa sisäisiin tarpeisiimme jotka meillä lajina saattaisi olla koska moderni elämänmuoto ei joiltain osin sovi meille. Traumaattiset kokemukset ja voimakas pitkään jatkunut stressi. Mahdollisesti stressialttius esim lapsuuden kautta jos on ollut hermostoltaan herkkä tai esim on oikeasti elänyt esim todella turvattomissa olosuhteissa.
Monella mielen sairaudet ovat pelkoa omia tunteitaan kohtaan. Pitää joku toinen laittaa määrittelemään se. No psykiatriallahan on keinot. Mutta loppupeleissä, ennemmin tai myöhemmin, ihminen joutuu kohtaamaan tunteensa ja epämiellyttävät jutut,viimeistään kun elämä alkaa laittaa sairauksia, menetyksiä ynnä muuta.
En tiedä millaista on se jos joku kokee että hänellä on skitsofrenia ja millaista se on. Mutta väittäisin että hyvin suurelta osin nyky-yhteiskuntamme mielenterveysongelmat on selitettävissä ja paremmin ratkaistavissa muulla kuin psykiatrian medikalisaatiolla ja biologisella paradigmalla ja diagnoosikehikolla. - Anonyymi
Luetaankohan me nyt ihan varmasti samaa ketjua? Minä olin kyllä lukevinani aloituspostauksesta, että siellä nimenomaan kysyttiin.
A) Onko kukaan lukenut iltalehden artikkelia?
B) Onko siinä mitään sellaista uutta, mitä ei jo tiedetä?
Kumpaan näistä simppeleistä kysymyksistä arvon keskustelupalstojen pörrääjät ovat vastanneet?
No totuuden nimissä on tietysti sanottava, että tämä ei ole ainoastaan lääkehaittafoorumin ongelma, vaan sama ilmiö toistuu muuallakin, esimerkiksi Opel foorumilla. Jos siellä kysyt, että miten Omega Lotukseen vaihdat lamput, niin vastaushan on, että miksi et osta bemaria.
Vaikka ilmiö on suht yleinen, niin itse en lähtis hirveesti flexailemaan sillä että väitän ketjun olevan jotain muuta geneeristä pörräystä kuin sitä mitä alkuperäisissä kysymyksissä on. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan. Talk about vihapuhe. Identifioituu psykoosia läpikäymättömäksi. Säälittävää :D Ja toisekseen, ihminen ei ole psykoosisairaus jos hänellä vuosikymmen sitten esim on ollut lyhytkestoinen psykoosi sen enempää kuin syöpäpotilas on ikuinen syöpäpotilas. Toki joku voi identifioitua ikuiseksi syöpäpotilaaksi tai malariapotilaaksi mutta se ei silti tee heistä ikuista malariapotilasta. Se toki on totta että psykiatrian maailmassa leimat jäävät kuin joku rutto ihmiseen. Niiden aiheuttamasta leimasta ei terveydenhuollossakaan eikä missään psykiatrian lausunnossa koskaan pääse pois koska siellä muistellaan koko henkilön historia vaikka vuosikymmenien takaa.
Nimenomaan.
Terveydenhuollossa ihmistä pidetään samanlaisena, jollainen hän on ollut kirjausten mukaan vaikkapa kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten. Mahdollisen diagnoosin saadessaan on ollut yleensä aika huonossa kunnossa.
Jos on psykiatrian puolen merkintöjä tiedoissa, usein terveydenhuollon ammattilaiset olettavat potilaan olevan samanlainen, kuin millaiseksi se joku diagnoosi ihmisen määrittää.
Ihan kuin kahdessa-kolmessakymmenessä ei voisi ihmisessä tapahtua mitään muutosta. Me ihmiset muutumme, kehitymme suuntaan tai toiseen jatkuvasti.
Uskon kyllä sen, että psykoosikin voi uusia, vaikka olisi vuosikausia aikaa edellisestä/edellisistä. Myös syöpä voi uusia, vaikka olisi todettu parantuneeksi. Ja mitä malariaan tulee, tauti jää elimistöön, ja puhkeaa usein silloin tällöin aktiiviseen tilaan.
Mutta on turhaa ajatella, että jotain tulisi väkisinkin aina käymään, koska sitä ei voi tietää. Ihminen ei välttämättä sairastu enää uudestaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistan lukeneeni ihanan tarinan psykiatriasta kerran jossa jonkun äiti oli vanhoilla päivillään diagnosoitu psykoosisairaaksi sen jälkeen kun psykiatri oli kerrasta katkaissut hänen bentsolääkityksensä seinään joka oli ollut muuhun kuin psykoosiin. En häntäkään laskisi välttämättä psykoosisairaaksi. Kuten en Jordan Petersoniakaan joka sai skitsofreniadiagnoosin kun lääkäri veti häneltä bentsot nopeaa pois ja laittoi tuossa tilassa ketamiinihoitoon. Enkä välttämättä jotain ihmistä jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ensimmäistä kertaa psykiatrian tapaan kun hän on vetänyt SSRI-moskalla päänsä sekaisin. Toki saattaisin heidät laskea esim iatrogeenisesti sairastutetuksi jolla todennäköisesti on tullut neurologista ja hermostollista harmia.
Monille mielen sairauksille on helppo selitys - elämä on kärsimystä. Elämä ei vastaa sisäisiin tarpeisiimme jotka meillä lajina saattaisi olla koska moderni elämänmuoto ei joiltain osin sovi meille. Traumaattiset kokemukset ja voimakas pitkään jatkunut stressi. Mahdollisesti stressialttius esim lapsuuden kautta jos on ollut hermostoltaan herkkä tai esim on oikeasti elänyt esim todella turvattomissa olosuhteissa.
Monella mielen sairaudet ovat pelkoa omia tunteitaan kohtaan. Pitää joku toinen laittaa määrittelemään se. No psykiatriallahan on keinot. Mutta loppupeleissä, ennemmin tai myöhemmin, ihminen joutuu kohtaamaan tunteensa ja epämiellyttävät jutut,viimeistään kun elämä alkaa laittaa sairauksia, menetyksiä ynnä muuta.
En tiedä millaista on se jos joku kokee että hänellä on skitsofrenia ja millaista se on. Mutta väittäisin että hyvin suurelta osin nyky-yhteiskuntamme mielenterveysongelmat on selitettävissä ja paremmin ratkaistavissa muulla kuin psykiatrian medikalisaatiolla ja biologisella paradigmalla ja diagnoosikehikolla.Ihmiselle saadaan tehtyä psykoosi suhteellisen helposti.
Yksi esimerkki ihan omasta elämästä.
Sanoin kerran yhdelle yleislääkärille, että on kamalan vaikea saada hoidatettua fyysisiä ongelmia, kun taustalla on mt-ongelmia.
Keskusteltiin siinä muutakin, esim. aivojeni limbisestä järjestelmästä, joka oli hänen mielestään sekaisin silloin.
Käyntitekstiin hän oli kirjannut " kyseessä ehkä alkava psykoosi ".
Eli noinkin pienestä saattaa lääkäri tehdä psykoosioletuksen.
No vähän myöhemmin käväisin juttelemassa myös psykiatrin kanssa, eikä psykoosista ollut tietoakaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luetaankohan me nyt ihan varmasti samaa ketjua? Minä olin kyllä lukevinani aloituspostauksesta, että siellä nimenomaan kysyttiin.
A) Onko kukaan lukenut iltalehden artikkelia?
B) Onko siinä mitään sellaista uutta, mitä ei jo tiedetä?
Kumpaan näistä simppeleistä kysymyksistä arvon keskustelupalstojen pörrääjät ovat vastanneet?
No totuuden nimissä on tietysti sanottava, että tämä ei ole ainoastaan lääkehaittafoorumin ongelma, vaan sama ilmiö toistuu muuallakin, esimerkiksi Opel foorumilla. Jos siellä kysyt, että miten Omega Lotukseen vaihdat lamput, niin vastaushan on, että miksi et osta bemaria.
Vaikka ilmiö on suht yleinen, niin itse en lähtis hirveesti flexailemaan sillä että väitän ketjun olevan jotain muuta geneeristä pörräystä kuin sitä mitä alkuperäisissä kysymyksissä on.A. En ole lukenut artikkelia lainkaan.
B. Siinä tuskin on mitään uutta, mikä ei olisi jo tiedossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
A. En ole lukenut artikkelia lainkaan.
B. Siinä tuskin on mitään uutta, mikä ei olisi jo tiedossa.Sanoin että uskon saaneeni vaurion lääkkeistä - ja tunsin oloni toivottomaksi - psykoosiepäily alkoi siitä ja lääkäri oli käyttänyt tätä pakkohoidon perusteena.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luetaankohan me nyt ihan varmasti samaa ketjua? Minä olin kyllä lukevinani aloituspostauksesta, että siellä nimenomaan kysyttiin.
A) Onko kukaan lukenut iltalehden artikkelia?
B) Onko siinä mitään sellaista uutta, mitä ei jo tiedetä?
Kumpaan näistä simppeleistä kysymyksistä arvon keskustelupalstojen pörrääjät ovat vastanneet?
No totuuden nimissä on tietysti sanottava, että tämä ei ole ainoastaan lääkehaittafoorumin ongelma, vaan sama ilmiö toistuu muuallakin, esimerkiksi Opel foorumilla. Jos siellä kysyt, että miten Omega Lotukseen vaihdat lamput, niin vastaushan on, että miksi et osta bemaria.
Vaikka ilmiö on suht yleinen, niin itse en lähtis hirveesti flexailemaan sillä että väitän ketjun olevan jotain muuta geneeristä pörräystä kuin sitä mitä alkuperäisissä kysymyksissä on.Vaikka kukaan ei olisi lukenut kyseistä iltalehden artikkelia, niin aika monet tähänkin keskusteleen osallistuneista ovat käyttäneet lääkkeitä, ja saaneet niistä haittavaikutuksia. Lisäksi ainakin suurin osa haittavaikutuksista löytyy kyllä pakkauksen tuoteselosteesta ja netistä etsimällä.
Vastaus B: hen on: artikkelissa ei välttämättä ole siis mitään uutta.
Psykiatrian tai lääketieteen puolella toimivien näkökanta potilaalle tuleviin haittoihin on käynyt, tai valjennut ainakin vastaanotolla oleville potilaille. Osa on kertonut haittavaikutuksista lääkärille, mutta yleensä niitä vähätellään ja hoitoa perustellaan "hyvällä hoitovasteella", tai "lukuisilla tutkimuksilla, ja hyvällä näytöllä, jotka puoltavat lääkkeen käyttöä. Tai sitten jo monta vuosikymmentä tutuksi tulleella fraasilla, :"Että tämä lääkitys on sinun sairauteesi määrätty, ja että sinulla on tämä ja tämä sairaus, joka selittää kaikki sinun oireesi.
Totuus on ikävä kyllä se, että monikaan lääkitystä aloittaessa ei oikeasti tiennyt, mitä heidän käyttämänsä lääkkeet voivat heille aiheuttaa. Ne tulivat useimmilla täytenä yllätyksenä.
Lääkärithän eivät koskaan erehdy, "hehän ovat niin lukeneita ja kaiken tiedon opiskelleita", nk. eräs tälläkin palstalla kovasti väittää.
Haittavaikutukset, tai lisäsairaudet ovat minusta hyvä syy ja peruste olla käyttämättä mitään sellaista lääkettä, joka sellaista aiheuttaa. Itsestäänselvä asia. Mistä ei ole mitään epäselvyyttä. Järkevä ja älykäs ihminen osaa kyllä tehdä oikeita ratkaisuja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanoin että uskon saaneeni vaurion lääkkeistä - ja tunsin oloni toivottomaksi - psykoosiepäily alkoi siitä ja lääkäri oli käyttänyt tätä pakkohoidon perusteena.
Pakkohoitoon laitettaessa ei yhden lääkärin päätös vaikuta mitään, taisi olla niin, että tarvitaan kahden tai kolmen yksimielinen päätös pakkohoidon tarpeesta.
Myös potilaan käytös vaikuttaa, miten lääkärit tilanteen katsovat, vaikka niinkin tosin voi pahimmassa mahdollisessa tilanteessa käydä, että lääkäri ei vain yksinkertaisesti pidä potilaan käytöstä riittävän asiallisena.
On tullut vuosikymmenten aikana nähtyä jos vaikka minkälaista potilaiden kohtelua ja päättelyä potilaistaan , miten lääkärit toimivat. Heitäkin on paljon erilaisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanoin että uskon saaneeni vaurion lääkkeistä - ja tunsin oloni toivottomaksi - psykoosiepäily alkoi siitä ja lääkäri oli käyttänyt tätä pakkohoidon perusteena.
Minä kieltäydyin aikoinaan jatkamasta lääkitystä, jonka olin todennut turhaksi enää pitkäaikaisen käytön jälkeen.
Lääkäri oli eri mieltä asiasta, olisi pitänyt kuulemma jatkaa käyttöä ennaltaehkäisemään psykooseja, joita tosin ei ollut ilmennyt viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ollenkaan. Aikamme keskustelimme ja se siitä.
Ei hän minua mihinkään pakkohoitoon lähettänyt.
Tuosta on jo useampia vuosia aikaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka kukaan ei olisi lukenut kyseistä iltalehden artikkelia, niin aika monet tähänkin keskusteleen osallistuneista ovat käyttäneet lääkkeitä, ja saaneet niistä haittavaikutuksia. Lisäksi ainakin suurin osa haittavaikutuksista löytyy kyllä pakkauksen tuoteselosteesta ja netistä etsimällä.
Vastaus B: hen on: artikkelissa ei välttämättä ole siis mitään uutta.
Psykiatrian tai lääketieteen puolella toimivien näkökanta potilaalle tuleviin haittoihin on käynyt, tai valjennut ainakin vastaanotolla oleville potilaille. Osa on kertonut haittavaikutuksista lääkärille, mutta yleensä niitä vähätellään ja hoitoa perustellaan "hyvällä hoitovasteella", tai "lukuisilla tutkimuksilla, ja hyvällä näytöllä, jotka puoltavat lääkkeen käyttöä. Tai sitten jo monta vuosikymmentä tutuksi tulleella fraasilla, :"Että tämä lääkitys on sinun sairauteesi määrätty, ja että sinulla on tämä ja tämä sairaus, joka selittää kaikki sinun oireesi.
Totuus on ikävä kyllä se, että monikaan lääkitystä aloittaessa ei oikeasti tiennyt, mitä heidän käyttämänsä lääkkeet voivat heille aiheuttaa. Ne tulivat useimmilla täytenä yllätyksenä.
Lääkärithän eivät koskaan erehdy, "hehän ovat niin lukeneita ja kaiken tiedon opiskelleita", nk. eräs tälläkin palstalla kovasti väittää.
Haittavaikutukset, tai lisäsairaudet ovat minusta hyvä syy ja peruste olla käyttämättä mitään sellaista lääkettä, joka sellaista aiheuttaa. Itsestäänselvä asia. Mistä ei ole mitään epäselvyyttä. Järkevä ja älykäs ihminen osaa kyllä tehdä oikeita ratkaisuja.Jos totuutta etsit, niin suosittelen että hyväksyt sen tosiasian, että monet ellei jopa kaikki tähän ketjuun vastanneet ihmiset ovat kirjoittaneet tästä yhdestä ja samasta lääkehaitasta kaikkiin käsiinsä saamiin ketjuihin, välittämättä siitä, että mistä se ketju itseasiassa kertoo.
Miksi siis tämäkään ketju tekisi siinä poikkeuksen, jos koskaan ei ole tarkoitus puhua aiheesta? Kapea-alaiseen inttämiseen ja whatabautismiin liittyy myös se täysi kyvyttömyys ymmärtää mielenterveyttä tai siihen liittyviä tukitoimia / hoitoja kokonaisuudessa. Jopa siinä määrin, että se muistuttaa vahvasti Dunnin-Kruger efektiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos totuutta etsit, niin suosittelen että hyväksyt sen tosiasian, että monet ellei jopa kaikki tähän ketjuun vastanneet ihmiset ovat kirjoittaneet tästä yhdestä ja samasta lääkehaitasta kaikkiin käsiinsä saamiin ketjuihin, välittämättä siitä, että mistä se ketju itseasiassa kertoo.
Miksi siis tämäkään ketju tekisi siinä poikkeuksen, jos koskaan ei ole tarkoitus puhua aiheesta? Kapea-alaiseen inttämiseen ja whatabautismiin liittyy myös se täysi kyvyttömyys ymmärtää mielenterveyttä tai siihen liittyviä tukitoimia / hoitoja kokonaisuudessa. Jopa siinä määrin, että se muistuttaa vahvasti Dunnin-Kruger efektiä.Mitä sitten vaikka on muita mielenterveyden tukitoimia jos määrätään neurotoksisia kehoa sotkevia aineita? Mitä se hyödyttää ottaa tukitoimia jos saa harmia? Onko sitten vielä tukitoimia harmiinkin että sen yli pääsee?
Ei diagnoosikeskeiselle biologiselle psykiatrialle! Ei sedatoinnille etenkään jatkuvana apuna. Ei uppereille ja downereille ja upperin jälkeen downerille tai downerin jälkeen upperille. Ei ihmisten terveyden tuhoamiselle muka mielenterveyshoidon nimissä, kehon sotkemiselle, ja elämänlaadun tuhoamiselle. Ei lääkeriippuvuuksille kun keho mukautuu fyysisesti aineille. Ei kaoottisille ajoille kun yrittää purkaa aineita joihin homeostaasi ojn mukautunut.
Kyllä traumainformoidulle psykiatrialle jossa kysytään mitä henkilölle on tapahtunut sen sjiaan mikä hänessä on vikana ja ymmärretään yhteiskunnan vaikutus henkilöiden hyvinvointiin. Kyllä holistisuudelle. Kyllä ihmisyyden monenlaisille tunteille.
- Anonyymi
Joo nämä paskat tuhoaa tunne elämän. Olen kokenut sen. Lopetin 22v. armoton liikunta, metsätyöt, ym. liikunta ovat poistaneet ehkä sitä tehokkaasti. Mutta saamaton, ja toimeton olet jos niitä käyttää.
- Anonyymi
Juttu on kyllä niin että enemmällä osalle ne vaikuttaa positiivisesti , kukaan ei voi sanoa ainoatstaan omien kokemustensa perusteella että lääkkeet vaikuttaa huonosti. Joillekin ne vaan ei ehkä eivät sovi. Esim ihmiset jota juovat alkoholia saman aikaisesti kun syövät lääkkeitä. Ei ihme ettei lääkkeet sovi. Eräät eivät saa niistä mitään apua toiset sitäkin paremmin . Joten tätäkään asiaa ei saa yleistää ö
- Anonyymi
Sinulla ei ole mitään pitäviä todisteita että SSRI-lääkkeet vaikuttaa positiivisesti enemmistölle. Ei niin mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla ei ole mitään pitäviä todisteita että SSRI-lääkkeet vaikuttaa positiivisesti enemmistölle. Ei niin mitään.
Ei pitäviä todisteita pysty saamaan muilta kuin noiden lääkkeiden käyttäjiltä. Osa tuntee saavansa niistä hyödyn ilman haittoja, ja osa taas saa lähinnä niitä haittoja.
Mihin tavallinen ihminen todisteita tarvitsee, kun keskustelee lääkityksistä ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla ei ole mitään pitäviä todisteita että SSRI-lääkkeet vaikuttaa positiivisesti enemmistölle. Ei niin mitään.
Kun aloin 90-luvun lopussa käyttää fluoksetiinia tk-lääkärin suostuttelun jälkeen, niin kyllä se hyvin auttoi alussa! Kohottauduin taas elämään ja työhön aloitettuani kuurin. Apu oli tosi selkeä. Mutta, minulla on edelleen sama lääke, joskin puolet pienemmällä mg:lla, enkä pysty tätä lääkitystä kehostani poistamaan viekkujen takia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun aloin 90-luvun lopussa käyttää fluoksetiinia tk-lääkärin suostuttelun jälkeen, niin kyllä se hyvin auttoi alussa! Kohottauduin taas elämään ja työhön aloitettuani kuurin. Apu oli tosi selkeä. Mutta, minulla on edelleen sama lääke, joskin puolet pienemmällä mg:lla, enkä pysty tätä lääkitystä kehostani poistamaan viekkujen takia.
Joo SSRI:t ei lääkeyhtiöiden markkinointikampanjoiden mukaan aiheuttanut riippuvuutta. Lääkeyhtiöt oli tehneet kartoitusta ja hoksanneet että ihmisten mielipide uusia aineita kohtaan oli skeptinen juuri riippuvuuden suhteen, koska esim bentsodiatsepiinit oli todettu riippuvuutta aiheuttaviksi, vasta vuosikymmeniä myöhemmin, siis jo ihan hoitoannoksilla. No, siitähän lääkeyhtiöt sitten saivat idean - kampanjoidaan lääkäreille että lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Englannissa oli mm . Defeat Depression kampanja jonka ideana oli siis a) markkinoida meille tauti (masennus ymmärrettiin ennen huomattavasti harvinaisempana tilana) ja b) ratkaisu: SSRI-lääkkeet. Oli tärkeää että lääkärit saatiin ymmärtämään että SSRI-lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta jotta potilaat myös ymmärtäisivät sen. Tosin unohtui sanoa että SSRI-aineet aiheuttaa dependenceä, lopetus voi olla hankalaa sen vuoksi ja vaatia pitkiäkin lääkkeiden purkuja. Mietin kuinka moni potilas on tämän ignoranssin takia saanut kärsiä nahoissaan kun on pahaa aavistamattomana tällaisen vähättelyn jälkeen purkanut aineensa, tai lääkäri on purkanut ne liian nopealla tahdilla ja lääkärikin on vähätellyt että ei siitä mitään seurauksia ole. Varmasti on ihmisiä lisälääkittykin, turhaan.
Mutta mikä on täydellisen kriminaalista, on dokumentit eräänkin lääkeyhtiön sisäisestä viestinnästä missä he on käytännössä antaneet ohjeistusta olla puhumatta vieroitusoireyhtymästä. Vastaavat vain jos kysytään.
Mietin että kun kuulin omalta lääkäriltänikin sellaisen mainospuheen lääkkeestä jossa lääke ei aiheuta riippuvuutta ja sen voi lopettaa milloin vain että mistäköhän lääkeyhtiöiden mainospuheesta tuokin papukaijamainen jargoni on.
Oikeastihan potilaana olisin ansainnut tietää heti alkuun:
- dependencestä eli fyysisestä riippuvuudesta ja sen lieveilmiöistä
- vieroitusoireista
- tärkeydestä purkaa aine hitaasti koska jo yhden päivän annosunohdus voi tuoda ongelmia
- seksuaalihäiriöistä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo SSRI:t ei lääkeyhtiöiden markkinointikampanjoiden mukaan aiheuttanut riippuvuutta. Lääkeyhtiöt oli tehneet kartoitusta ja hoksanneet että ihmisten mielipide uusia aineita kohtaan oli skeptinen juuri riippuvuuden suhteen, koska esim bentsodiatsepiinit oli todettu riippuvuutta aiheuttaviksi, vasta vuosikymmeniä myöhemmin, siis jo ihan hoitoannoksilla. No, siitähän lääkeyhtiöt sitten saivat idean - kampanjoidaan lääkäreille että lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Englannissa oli mm . Defeat Depression kampanja jonka ideana oli siis a) markkinoida meille tauti (masennus ymmärrettiin ennen huomattavasti harvinaisempana tilana) ja b) ratkaisu: SSRI-lääkkeet. Oli tärkeää että lääkärit saatiin ymmärtämään että SSRI-lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta jotta potilaat myös ymmärtäisivät sen. Tosin unohtui sanoa että SSRI-aineet aiheuttaa dependenceä, lopetus voi olla hankalaa sen vuoksi ja vaatia pitkiäkin lääkkeiden purkuja. Mietin kuinka moni potilas on tämän ignoranssin takia saanut kärsiä nahoissaan kun on pahaa aavistamattomana tällaisen vähättelyn jälkeen purkanut aineensa, tai lääkäri on purkanut ne liian nopealla tahdilla ja lääkärikin on vähätellyt että ei siitä mitään seurauksia ole. Varmasti on ihmisiä lisälääkittykin, turhaan.
Mutta mikä on täydellisen kriminaalista, on dokumentit eräänkin lääkeyhtiön sisäisestä viestinnästä missä he on käytännössä antaneet ohjeistusta olla puhumatta vieroitusoireyhtymästä. Vastaavat vain jos kysytään.
Mietin että kun kuulin omalta lääkäriltänikin sellaisen mainospuheen lääkkeestä jossa lääke ei aiheuta riippuvuutta ja sen voi lopettaa milloin vain että mistäköhän lääkeyhtiöiden mainospuheesta tuokin papukaijamainen jargoni on.
Oikeastihan potilaana olisin ansainnut tietää heti alkuun:
- dependencestä eli fyysisestä riippuvuudesta ja sen lieveilmiöistä
- vieroitusoireista
- tärkeydestä purkaa aine hitaasti koska jo yhden päivän annosunohdus voi tuoda ongelmia
- seksuaalihäiriöistäOlen tuo 2025-02-25 20:23:10 , jolle (mm.) kommentoit. Kiitosta oikein, niin just hyvin nämä kuviot tiedät ja kerrot. Minä tuolloin jouduin lääkäreillä käymään ongelmieni takia ja kolme eri lääkäriä ehdotti ja kehui mulle tätä aika uutta markkinoille tullutta ihan ihmeellistä keksintöä, ssri-lääkitystä masentuneisuuteen. Jotenkin se tyrkytys mulle, tuolloin heikoilla olevalle, toimi ja sille kolmannelle, joka oli tk-lääkäri, sitten sanoin, että no joo otan kokeiluun. Kadun kovasti, sillä tuosta se lähti, turvauduin siihen. Ja tässä minun tapauksessani masentuneisuuteni on välillä aika hyvin poissakin aina välillä ollut, on aika lailla riippunut olosuhteistakin. Nyt ajattelisin, että ei minun tapauksessa olisi ollut tuolloin juuri tuon lääkkeen aloituksen paikka! Ja nyt, 27 vuotta minulla on mennyt tuota pilleriä ottaessa, ja ihmetellessä, enkä tiedä miten lopettaa. Tosin, en ihan tasapainoinen ole, ja mahdoton on tietää, auttaako fluoksetiini vai ei!
- Anonyymi
Miksi olet kiinnostunut jonkun lehden artikkelista lääkkeistä joita niin moni käyttää , siksihän ne niitä laitteleekin sinne kun tietävät että ihmisiä kiinnostaa. Äkun kysyy omalta lääkäriltä lääkkeistään niin saa oikean vastauksen , se kun luotetaan johonkin artikkeliin joka on tehty juuri siksi kun tämä aika on se jolloin ihmiset voivat huonosti. Lehti haluaa tienata ihmisten pelolla ja uteliaisuudella , siis ei mitään muuta, tarkoitusta niillä artikkeleilla ole. .
Hoitoalalla ei niinkään nähdä erikoisemmin niitä sivuvaikutuksia , joten aika rumaa tienata rahaa ihmisten tuskalla. Ja peloitella kaiken mailman sivuvaikutuksia. Olen nähnyt näitä potilaita viimeiset 30 vuotta aika tavalla ja enemmistö voi hyvin , ja näitä artikkeleita tulee aina juuri niinä aikoina kun masennukset ovat korkeimmillaan. Syksyllä sitten taas tulee uusi artikkeli. Kun kausi masennukset vaivaa.- Anonyymi
Eihän niitä ongelmia tarvi nähdä jos kuittaa kaiken ihmisten huononevana olona.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän niitä ongelmia tarvi nähdä jos kuittaa kaiken ihmisten huononevana olona.
Elämään ilmaantuvat ongelmat voivat saada olon huononemaan.
Ongelmat voi olla syynä oireille, huono olo on oire.
Oireita on hyvä hoitaa, mutta tärkeintä olisi hoitaa sitä syytä, että pystyisi elämään ilman oireita.
- Anonyymi
Ihmiset ei välitä, jos se ei tapahdu heille itselleen.
- Anonyymi
Valitettavasti tämäkin pitää paikkaansa.
Se taas kertoo sen, ettei asiasta tiedä, jos se ei ole tapahtunut itselle.
Vieraat ja oudot asiat herättävät lähinnä ennakkoluuloja ja pelkoja ihmisissä. Ne lientyvät, jos ottaa asioista selvää ja saa tietoa. - Anonyymi
Koskee ennen kaikkea alalla olevia. Tämän huomion heistä joskus tehneenä. On ollut aika ikävää tehdä tällaisia havaintoja. Tämä kommentti siis edelliseen kirjoitukseen, jota en ole itse kirjoittanut. Selvennykseksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koskee ennen kaikkea alalla olevia. Tämän huomion heistä joskus tehneenä. On ollut aika ikävää tehdä tällaisia havaintoja. Tämä kommentti siis edelliseen kirjoitukseen, jota en ole itse kirjoittanut. Selvennykseksi.
Koskee sekä alalla olevia, mutta myös muita terveydenhuollon ammattilaisia, yleislääkäreitä, hoitajia, ym.
Toki yhteiskunnassa riittää paikkoja, joissa ihminen kohdataan, ja joskus toisen tausta voi vaikuttaa ikävälläkin tavalla. Esim. ihan tavallinen työelämä voi tuoda haasteita, niitä voi olla myös tavallisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä ajoittain.
Ihmisten asenne on aika paljon kiinni siitä, kuinka hyvin, tai huonosti, on tietoinen mt-ongelmista. Jos niistä ei yleisellä tasolla tiedä oikeastaan mitään, asenne on silloin yleisemmin huono.
Alan ammattilaisilla on kyllä tietoa, mutta siinä kohtaa voidaan puhua ihmisestä, mikä vaikuttaa hänen suhtautumistapaansa. Ammattialinen voi olla ylimielinen, väheksyvä, jopa halveksuva, mt-ongelmaista kohtaan, vaikka jopa itse olisi hoitamassa juuri tätä potilasta.
Mutta se kertoo enemmänkin siitä, että on tullut valittua ammatti väärältä alalta.
Onhan meillä kaikilla omanlaisemme suhtautumistapa muihin ihmisiin, joistain pidämme, joistain toisista taas emme.
Siltikin voi toiselle osoittaa jonkinlaista välittämistä, ei muita ihmisiä kohtaan tarvitse olla ylimielinen tai halveksuva, olkoonkin toinen millainen on.
Ainakin mölyt voi pitää mahassaan, eikä osoittaa toiselle suoraan omia mielipiteitään, vaikka toinen ei niin mukava olisikaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koskee ennen kaikkea alalla olevia. Tämän huomion heistä joskus tehneenä. On ollut aika ikävää tehdä tällaisia havaintoja. Tämä kommentti siis edelliseen kirjoitukseen, jota en ole itse kirjoittanut. Selvennykseksi.
Miksi ilmiö ei koskisi myös potilaita?
Tälläkin foorumillä kivenkovaa väitetään että ihmiset joilla on jotenkin neutraalit kokemukset ja suhtautuminen hoitoon, olisivat jotenkin alan työntekijöitä? Eli heitä ei uskota, koska itse ei olla koettu asiaa samalla tavalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ilmiö ei koskisi myös potilaita?
Tälläkin foorumillä kivenkovaa väitetään että ihmiset joilla on jotenkin neutraalit kokemukset ja suhtautuminen hoitoon, olisivat jotenkin alan työntekijöitä? Eli heitä ei uskota, koska itse ei olla koettu asiaa samalla tavalla.Totta kai se koskee myös potilaita.
Potilaatkin ovat ihmisiä, kuten ovat ammattilaisetkin. Ja jokainen ihminen käyttäytyy omalla tavallaan, myös kohtaamisessa toisen ihmisen kanssa, on se sitten kaveri, lääkäri, tai kuka tahansa.
Mutta on myös hyvä kohdata itsensä, itsestäkin oppii aina jotain uutta.
- Anonyymi
Tiedän kyllä tapauksen jossa uusi masennuslääke oli viedä hengen. Jospa se on tarkoituskin. Hullut hautaan.
- Anonyymi
Olen tuon kokenut omakohtaisesti jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Henki meinasi lähteä.
Psykiatri määräsi minulle kahta eri masennuslääkettä, jotka olivat silloin aivan uusia. Ne määrättiin käytettäväksi rinnakkain, samaan aikaan.
Ne eivät vain minun kohdallani sopineet yhteen, ja tuli joku hengenvaarallinen tilanne, pienellä viiveellä.
Ensin sairastelin useamman kuukauden jatkuvasti flunssia. Sairastaessani flunssaa kävin muutaman kerran yleislääkäreillä, ja he kyllä kysyivät noista kahdesta lääkkeestä, syönkö niitä samaan aikaan, mutta vastatessani kyllä, asiaan ei kuitenkaan puututtu.
Jonkin ajan kuluttua tilanne meni siihen, että nousi korkea kuume, iho meni punaiseksi ja tuli jotain näppylöitä, yleisvointi meni todella huonoksi.
Sitten olikin jo kiire päivystykseen, jossa aika pian kuume oli jo todella korkea, yli neljäkymmentä astetta, ja tajukin lähti jossain vaiheessa.
Siihen loppui niiden kahden lääkkeen käyttö kokonaan.
- Anonyymi
HS:ssa taisi olla tänään uusi artikkeli, jonka mukaan SSRI, tai mirtsapiini voi aiheuttaa dementian pahenemista, ainakin niillä jo muistisairautta potevilla, joilla on ensioireita, ja jotka käyttävät masennuslääkkeitä. Mirtsapiinista, jota muistaakseni käytetään unettomuuden hoidossa, on ollut vastaavia tuloksia aiemminkin, että ne heikentävät kognitiivisia kykyjä.
Sama vaikutus lienee enemmän, kuin mahdollinen, ja todennäköistä myös neurolepteillä. Mitä suurempi on potilaan käyttämä annos, sitä suuremmalla todennäköisyydellä niiden käyttö vaikuttaa dementiaoireita pahentavalla tavalla, tai ainakin sairastuminen nopeutuu. Olen huomannut itsessänikin kognitiivisten kykyjen merkittävää heikkenemistä. Tuli käytettyä lääkettä aivan liian pitkään. Älysin sentään lopettaa lääkkeiden käytön 20 vuotta tullessa täyteen.
On melko lailla tuhatvarmaa, että lähitulevaisuudessa tulee lisää todisteita psyykelääkkeiden haittavaikutuksista, joista yksi on muistin ja kognitiivisiin kykyihin oleva alentava vaikutus ja ennen aikaisten dementiasairauksien puhkeaminen kyseisiä lääkkeitä käyttäville. Siksi niitä antikolinenergisiä lääkkeitä ei tulisi koskaan määrätä liian suuriannoksisina määrinä ja pitkäaikaiseen käyttöön. Jos lääkäri tekee niin, silloin ei toimi vastuullisesti, eikä eettisesti oikein.- Anonyymi
Edelliseen lisäys: kyseisiin muistisairauksiin sairastumisen riski kasvaa, eli potentiaalistuu niiden henkilöiden kohdalla, joilla on geenitaustaa, eli suvussa kyseisiä sairauksia. Kuten minulla on. Sama koskee diabetesta, tai sydän ja verisuonitauteja. Neuroleptit aiheuttavat mm. infarkteja. Jolloin on olemassa riski saada sydäninfarkteja. Tämä ei ole pelottelua, vaan jokaisen on hyvä tietää, ja ottaa selvää lääkkeiden haittavaikutuksista. Aihe on tärkeä, eikä sitä voi kukaan , oli sitten potilas, trolli, tai kyseisellä alalla oleva millään tavalla sivuuttaa, mitätöidä, tai ignoorata. Tai perustella jonkin lääkkeen käyttöä "jonkin sairauden hoitamisella", etenkin, jos se lääke voi sivuvaikutuksena aiheuttaa muita sairauksia.
- Anonyymi
Minulla huononi muisti huomattavan paljon, mutta vasta siinä vaiheessa, kun olin jo lopettanut neuroleptit.
Olin alle 50-vuotias, kun parille lääkärille valittelin muistiongelmia, mutta vastaus oli, että olin liian nuori, eihän minulla voinut muistissa olla vikaa.
En sitten enää muistiani valittele, vaikka tuonkin jälkeen on mennyt koko ajan huonommaksi.
Ehkä täytyy odotella jonnekin seitsemänkymppiseksi, niin muistiongelmat ovat jo selkeästi huomattavissa. - Anonyymi
Tähän dementoitumisriskiin liittyen kerron ystävästäni. Hän kuoli 82-vuotiaana aivan täysin dementiavapaana ihmisenä, menehtyi muihin asioihin. Hän oli alle 30-v sairastunut psykoosiin vaikean lapsuutensa takia. Hänellä oli koko ikä sitten lääkityksiä ja muutaman kerran myöhemminkin joutui sairaalaan harhaisen masennus-psykoosin takia. Tämän kaiken takia hänellä oli aina melko runsas, tosi kunnollinen psyyken lääkitys, ja hän pysyikin sitten vanhoilla päivillään kohtuu kunnossa, ilman sairaalaa. - Runsaista elinikäisistä lääkityksistä huolimatta mitään dementiaa hän ei saanut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän dementoitumisriskiin liittyen kerron ystävästäni. Hän kuoli 82-vuotiaana aivan täysin dementiavapaana ihmisenä, menehtyi muihin asioihin. Hän oli alle 30-v sairastunut psykoosiin vaikean lapsuutensa takia. Hänellä oli koko ikä sitten lääkityksiä ja muutaman kerran myöhemminkin joutui sairaalaan harhaisen masennus-psykoosin takia. Tämän kaiken takia hänellä oli aina melko runsas, tosi kunnollinen psyyken lääkitys, ja hän pysyikin sitten vanhoilla päivillään kohtuu kunnossa, ilman sairaalaa. - Runsaista elinikäisistä lääkityksistä huolimatta mitään dementiaa hän ei saanut.
Dementiaan sairastuminen on aika yksilöllistä, ja jotkut muistisairaudet voivat olla perinnöllisiä.
Pakko todeta, on harvinaista, että lääkkeitä ikänsä käyttänyt ihminen elää noinkin iäkkääksi, yli kasikymppiseksi.
Tiedän monien kuolleen noin kuusikymppisinä, jopa muutamia hyviä tuttujanikin.
Vuosikausia lääkkeitä käyttäneille on tullut sydänongelmia, ym. sairauksia, jotka ovat vieneet hautaan turhan aikaisin.
Itsemurhan tehneitä olen tuntenut vain muutaman. Eli enimmät ovat kuolleet elimellisiin sairauksiin. - Anonyymi
Tähän täytyy toki muistaa, että muistisairailta vanhuksilta puretaan muistisairauden lääkityksiä laitoshoidossa, kun niistä ei enää odoteta saatavan hyötyä.
Enkä pidä poissuljettuna, etteikö muistisairas vanhus niissä olosuhteissa jopa hyötyisi enemmän mielialalääkkeestä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän täytyy toki muistaa, että muistisairailta vanhuksilta puretaan muistisairauden lääkityksiä laitoshoidossa, kun niistä ei enää odoteta saatavan hyötyä.
Enkä pidä poissuljettuna, etteikö muistisairas vanhus niissä olosuhteissa jopa hyötyisi enemmän mielialalääkkeestä.Onhan se tuttua, että vanhuksia on laitoksissa joskus jopa lääkitty liikaa neurolepteillä tai muilla lääkkeillä.
Hyötyykö siitä vanhus vai henkilökunta ?
Tarkoituksena on kenties ollut levottoman vanhuksen rauhoittaminen, mutta siinäkin pitäisi olla rajansa, eikä ketään pidä lääkitä makaamaan sänkyyn.
Vuosia sitten oli lehdessä juttua jostain vanhainkodista, jossa vanhukset olivat aikalailla lääkittyinä.
Siellä oli vaihtunut lääkäri, ja tämä uusi oli tarkastanut kaikkien lääkitykset, vähennellyt niiden annostuksia, ja kas kummaa, oli vanhukset piristyneet aivan silminnähden. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan se tuttua, että vanhuksia on laitoksissa joskus jopa lääkitty liikaa neurolepteillä tai muilla lääkkeillä.
Hyötyykö siitä vanhus vai henkilökunta ?
Tarkoituksena on kenties ollut levottoman vanhuksen rauhoittaminen, mutta siinäkin pitäisi olla rajansa, eikä ketään pidä lääkitä makaamaan sänkyyn.
Vuosia sitten oli lehdessä juttua jostain vanhainkodista, jossa vanhukset olivat aikalailla lääkittyinä.
Siellä oli vaihtunut lääkäri, ja tämä uusi oli tarkastanut kaikkien lääkitykset, vähennellyt niiden annostuksia, ja kas kummaa, oli vanhukset piristyneet aivan silminnähden.Tulevaisuus näyttää mitä tietoa saadaan esim. masennuslääkkeiden harmeista aivoille. Neurolepteissähän on jo aika hyvää näyttöä niiden degeneroivista vaikutuksista ja aivovauriopotentiaalista. Harmaan aineen pieneneminen, parkinsonismin kaltaiset oireet dopamiinin luonnottoman salpauksen takia koska dopamiini on tärkeä välittäjäaine motoriikassa, ekstrapyramidaalioireet, tardiivi dyskinesia jonka riski kasvaa vuosi vuodelta. Jokainen isompaa annosta käyttänyt kyllä hoksaa mitä haittoja kognitiivisesti ja tunne-elämäänkin noissa aineissa on. Ainut ongelma niissä oli ainakin itselle että ne vei minulta kykyä olla ihminen ja teki minusta apaattisen ja tyhjensi maailmani kaikesta mielenkiintoisesta plus teki pakkoliikkumista.
Rauhoittavissa on myös huomattu ongelmia kognitiolle jatkuvassa käytössä.Ne mm leikkaa syvää unta. Syvä uni putsaa aivoja amyloidiplakeista SSRI-lääkkeet supistaa REM-unen jaksoa. On osittain pienimuotoinen ihmiskoe kun ihminen vuositolkulla muuttaa unen arkkitehtuuria näin joka on rakentunut tietynlaiseksi evoluution aikana.
Antikolinergeissa tosiaan on huomattavia riskejä muistille. Itselleni mirtaa määrättiin jo nuorena joskus. Muistan kuinka heräsin monesti aivan tolkuttomaan aivosumuun, ja ylinukuin tosi monia tunteja.
SSRI-lääkkeissä uskoisin olevan myös ongelmia koska esim PSSD:tä potevat kuvaa myös jonkin sortin kogniton/neurologisia haittoja. En tiedä onko se välttis hyvä asia että aivoissa menee sähköiskuja sarjana kun unohtaa yhdenkin annoksen. Neurogeneesi mitä lääkkeiden sanotaan puhkaisevan voinee olla reaktio siihen että aine häiritsee kemiallisesti aivojen toimintaa ja kyse on samanlaisesta prosessista kuin minkä mikä tahansa insultti aivoille aivoinfarktista alkaen laukaisee : lisääntyneen neurogeneesin.
Kärsin vielä suht nuorena suhteellisesti oireista joiden perusteella en ihmettelisi jos joku päivä sairastun muistisairauteen ja voi vain miettiä mitä roolia näyttelee lääkekuorma mitä käytin jo aivojen kasvuiästä alkaen. Suvussa ei ole erityisesti muistisairauksia mutta etenkin polyfarmasia oli aivoilleni todella haitallista mihin päädyin kun lääkäri määräsi lääkkeitä lääkkeen haittaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tulevaisuus näyttää mitä tietoa saadaan esim. masennuslääkkeiden harmeista aivoille. Neurolepteissähän on jo aika hyvää näyttöä niiden degeneroivista vaikutuksista ja aivovauriopotentiaalista. Harmaan aineen pieneneminen, parkinsonismin kaltaiset oireet dopamiinin luonnottoman salpauksen takia koska dopamiini on tärkeä välittäjäaine motoriikassa, ekstrapyramidaalioireet, tardiivi dyskinesia jonka riski kasvaa vuosi vuodelta. Jokainen isompaa annosta käyttänyt kyllä hoksaa mitä haittoja kognitiivisesti ja tunne-elämäänkin noissa aineissa on. Ainut ongelma niissä oli ainakin itselle että ne vei minulta kykyä olla ihminen ja teki minusta apaattisen ja tyhjensi maailmani kaikesta mielenkiintoisesta plus teki pakkoliikkumista.
Rauhoittavissa on myös huomattu ongelmia kognitiolle jatkuvassa käytössä.Ne mm leikkaa syvää unta. Syvä uni putsaa aivoja amyloidiplakeista SSRI-lääkkeet supistaa REM-unen jaksoa. On osittain pienimuotoinen ihmiskoe kun ihminen vuositolkulla muuttaa unen arkkitehtuuria näin joka on rakentunut tietynlaiseksi evoluution aikana.
Antikolinergeissa tosiaan on huomattavia riskejä muistille. Itselleni mirtaa määrättiin jo nuorena joskus. Muistan kuinka heräsin monesti aivan tolkuttomaan aivosumuun, ja ylinukuin tosi monia tunteja.
SSRI-lääkkeissä uskoisin olevan myös ongelmia koska esim PSSD:tä potevat kuvaa myös jonkin sortin kogniton/neurologisia haittoja. En tiedä onko se välttis hyvä asia että aivoissa menee sähköiskuja sarjana kun unohtaa yhdenkin annoksen. Neurogeneesi mitä lääkkeiden sanotaan puhkaisevan voinee olla reaktio siihen että aine häiritsee kemiallisesti aivojen toimintaa ja kyse on samanlaisesta prosessista kuin minkä mikä tahansa insultti aivoille aivoinfarktista alkaen laukaisee : lisääntyneen neurogeneesin.
Kärsin vielä suht nuorena suhteellisesti oireista joiden perusteella en ihmettelisi jos joku päivä sairastun muistisairauteen ja voi vain miettiä mitä roolia näyttelee lääkekuorma mitä käytin jo aivojen kasvuiästä alkaen. Suvussa ei ole erityisesti muistisairauksia mutta etenkin polyfarmasia oli aivoilleni todella haitallista mihin päädyin kun lääkäri määräsi lääkkeitä lääkkeen haittaan.En usko niiden kaikkien tekemiesi tekstiesi älykkyyden ja hienojen oivallusten perusteella, että sinulla on mitään alkavaa muistisairautta, vielä moneen vuosikymmeneen. Sen verran professorimaista tekstiä kirjoitat. Etenkin, kun olet lopettanut niiden lääkkeiden käytön suhteellisen nopeasti, ja et ole todennäköisesti käyttänyt niitä liian pitkään.
Ja jos niitä sairauksia ei sinulla suvussa, niin tuskin tuleekaan.
Tilanne on toinen monen muun kohdalla.
- Anonyymi
Kuinkakohan monelle nykynuorelle jotka erehtyvät / heidän vanhenpansa erehtyvät viemään nuoren/lapsen psykiatrille käy näin?
https://nypost.com/2025/02/25/us-news/gen-zers-says-antidepressants-have-ruined-their-sex-lives/?utm_medium=social&utm_source=twitter&utm_campaign=nypost - AnonyymiUUSI
Voi ei. taas joku keksi hyötyä masis lääkkeistä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009938395.html- AnonyymiUUSI
Oho, joo! Silmäilin tuota juttua. Aivan liian 'kevyin' perustein (siis minun, maallikon, mielestä) mainostetaan ja ehdotetaan fluoksetiinia käyttämään tai siis sitä pidetään hyvänä, aivan mainiona lääkkeenä! Huhh!
On tosi surkea juttu, jos joku jää fluoksetiinia koko iäkseen käyttämään jonkin tämänlaisen (long covid) suosituksen takia. Terv 27 v fluoksetiinin pientä annosta syönyt saamatta lääkettä lopetettua.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2533462
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih253434No nyt! Linda Lampenius jakoi sensuellin kuvan itsestä - "Olematon mekko" saa hieraisemaan silmiä...
Linda Lampenius täyttää tänään 55 vuotta. Eipä uskoisi kuvan perusteella. Onnea, onnea, onnea pop-artistille ja huippuvi282014Mites teillä keskustelut soljuu?
Oli tossa mun aloittamassa ketjussa eilen illalla aikamoinen show. Mutta toisaalta ainahan mä oon valitellut kun täällä2701696Shokki! Marko Paanaselle ei riitä 100 000 euron budjetti - Vaatii kesken remontin näin paljon lisää!
Hupsista, noinkos siinä sitten kävi, budjetti ei pitänytkään…! Eikä taida olla ihan eka kerta, näitähän sattuu... Onko141406Pystyt sille toiselle
Kertomaan ne salaisetkin asiat. Olette läheisiä. En tiedä kerrottu minusta. Tuskin kerrot. Puhutko sanaakaan. Toisaalta81399Venäjän rikollisen sodan juurisyyt
Koska edellinen ketju Venäjän rikollisen sodan juurisyistä oli niin suosittu, että se tuli pikaisesti täyteen eikä sitä3861231Annen grillin nousu ja konkka..
Olipa se nopea grilli bisnes..Voi voi sentään mitäs nyt tilalle?501149Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens751015Huominen haastattelu
Huomenna 27.02 Torstaina. OLLI. SAHIMÄKI Järviradiossa haastateltavana kello 12:00 👏👏281007