Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi 2. Miksi en pääse eläkkeelle? Testejä pitäisi alkaa tekemään siis kognitiivisia tutkimuksia. Pelottaa etten ikinä pääse eläkkeelle. Toimintakykyä ei ole ollenkaan ja pillereitä menee todella paljon tai sekoan. Käyn psykoterapiassa mutta ei se kaksisuuntaista paranna. Hyvä kun pystyy paikalle menemään. Mitkään lääkkeet eivät juuri auta. Pitäisikö minun sekoilla tuolla muiden hullujen seurassa että pääsisin eläkkeelle? Eivät kaikki ihmiset toteuta addiktioita samalla tavalla ja tuntuu että kun ei ole nks teoilla näyttöä ei voida laittaa eläkkeellekkään. En pysty näkemään ketään ihmisiä ollenkaan tai käymään kylässä. Joo minä seurustelen ja kumppanin kanssa jotenkin pärjään ja voin olla koska hän ei kiinnitä minuun niin suurta huomiota mutta kaikki ihmissuhteet tuntuvat vaativan liikaa intensiivisyyttä ja toimintakyky ei riitä niihin. Se ei edes riitä itsestäni huolehtimaan. En liiku ollenkaan ja istun tai nukun vain. Löytyy myös lisää diagnooseja kuten ptsd, ahdistuneisuushäiriö, vakava masennus, pmdd, sosiaalisten tilanteiden pelko.
Kuinka moni on päässyt eläkkeelle näiden sairauksien vuoksi?
34
322
Vastaukset
- Anonyymi
Minulla oli 60 vuotiaana psykiatrin todistus ja suositus eläkkeelle.En saanut.Sitten 61 vuotiaana sain eläkkeen.
- Anonyymi
Lisään vielä: minulla oli 61- vuotiaana kahden lääkärin suositus eläkkeelle. psykiatrin ja yleislääkärin.
- Anonyymi
Työkyvyttömyys perustuu lakiin, ja siihen miten se on sinne kirjattu. (perus ajatuksena se, että sillä yritetään olla yhtä epäreiluja kaikille.)
Se ei siis perustu diagnoosiin. Ehkä siksi joskus sekä lääkärin, että potilaan mielipide voi hyvinkin erota lainsäätäjän mielipiteestä siitä että mikä on työkyvytön.
En puhu nyt mistään yksittäisestä tapauksesta, mutta siis työkyvyttömyyttä ei ole se, että haluaisi tehdä hyväpalkkaista työtä, mutta kykenee vain matalapalkka alalle.
Työkyvyttömyyseläkkeellä olleena, ja sieltä työelämään palanneena sanoisin loppukanetiksi sen, että työkyvyttömyyseläke ei ole mikään onnen täyttymys. Se ei itsessään ei tarjoa elämään merkityksellisyyttä tai onnistumisen kokemuksia.
Eli kun haaveilee työkyvyttömyyseläkkeestä, kannattaa miettiä, että riittääkö onnistumisen kokemukseksi se että käy kaupassa, tai katsoo netflixiä. Enkä halua yhtään vähätellä niitä ihmisiä jotka ovat siinä elämäntilanteessa joille se on aiti onnistuminen. - Anonyymi
Mikäli on oikeasti, sairautensa takia, kyvytön tekemään töitä, niin lääkäri/ lääkärit tekevät oman arvionsa asiasta. Mutta vakuutusyhtiöt ovat sitten asia erikseen. Vaikka esim. julkisen puolen lääkäri tekisikin työkvyttömyyseläkkeelle oikeuttavat lausunnot, niin vakuutusyhtiö voi katsoa asian toisin.
Mitään paratiisia, tai elämää välttämättä positiivisesti muuttavaa eläkepäätös ei kuitenkaan tee. Seurauksena voi olla pysyvä syrjäytyminen yhteiskunnasta. Joten siksi( kään) ei ole kovin suositeltavaa, Etenkään, jos on vielä nuori. Aina on kuitenkin mahdollisuuksia kuntoutua, tai että tulee positiivinen käänne ja muutos parempaan.
Mt-diagnoosin, etenkin pysyväisluonteisen saaminen ei ole myöskään kovin ideaalia., eikä sen seuraukset. Koska terveydenhuollossa on aika paljon tiettyä otettua asenteellisuutta. Niin, että jos jatkossa ja tulevaisuudessa henkilö, jolla on mt-diagnoosi tarvitsisi kenties joitakin tutkimuksia esim. somaattisen, tai neurologisen oireilun takia, niin niiden asiaankuuluvien tutkimusten saaminen voi olla epävarmaa, tai että niin ei tapahdu. Näin on siksi, koska terveydenhuollossa aika paljon tuijotetaan kunkin henkilön sairaushistoriaan, diagnooseihin ja käyttämiin lääkkeisiin. Lisäksi terveydenhuollossa tehdään ja tapahtuu aika paljon priorisointia, ja kategorisointia. Eli ihmisiä jaotellaan eri karsinoihin, eli luokkiin ja mitä alhaisemmalla sosiaali, tai ekonomisella luokkatasolla on, tai jopa eri mt-sairauksien mukaan, niin tehdään kyseisten asioiden perusteella luokittelua.
Siis tällaisia havaintoja olen tehnyt suomalaisesta terveydenhuollosta noin 25 vuoden ajalta. Mikä on aika pitkä aika.
En siis suosittele koskaan profiloitumaan mt-diagnoiduksi.- Anonyymi
Edelliseen tekstiin pieni kirjoituskorjaus: en siis todellakaan suosittele hankkimaan itselleen mitään mt-diagnoosia, ja profiloitumaan käveleväksi mt-diagnoosin kantajaksi.
Koska se ei olde todellakaan mikään pelastus, tai tee elämästä onnellista. Sen lisäksi joutuu eri systeemeissä kokemaan eriarvoista. leimaavaa ja epäasiallista kohtelua. Tai ei saa tarvitsemiaan lääketieteellisiä tutkimuksia. Jolloin muut sairaudet saattavat jäädä toteamatta.
Näin on tapahtunut monen kohdalla jakyseinen tilanne ollut jo ainakin 25 vuoden ajan tässä maassa. - Anonyymi
Ei kai siinä mahdollisuuta edes suositella mitenkään se jolla on diagnoosi ei voi sille mitään .
Siis ei niinkuin itse ole mahdollista määrätä diagnoosiaan.
Puhut suosittelusta ihan kun kauppa tavarasta,
Joten jos saa eläkkeen niin se tulee aiitä mikä on vaiva eikä keksityiltä jutuista. - Anonyymi
Minulla on tehty diagnosoinnit sekä persoonallisuustestit ja en pysty katsomaan edes TV:tä sekä dissosiaatiohäiriö löytyy myös varmasti. En ole ajatellut, että se olisi jokin lottovoitto päästä eläkkeelle vaan tässä tapauksessa minun kuuluisi olla eläkkeellä. 🤷🏻♀️
Ja siis et suosittele hoidontarpeen arvioinnin vuoksi "hakemaan mt diagnoosia". Sitä ei mitään haeta vaan se on mitä se on se totuus.
Sinulla ei tunnu olevan mitään järkeä puheissasi. Diagnooseja ei saa kuka tahansa jos on vakavia mt ongelmia niin varmasti saa.... - Anonyymi
Tuossa tuli täyslaidallinen faktaa.
Priorisointi, kategorisointi, sen kohteeksi joutuminen on tullut hyvin tutuksi.
Nuorena aikuisena jäin työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys- ja päihdeongelmien takia, sain diagnooseja.
Syrjäydyin yhteiskunnasta täysin, alkoholismin lisäksi psyyken lääkkeiden kanssa meni sekakäyttö aivan mahdottomaksi.
Elämä oli pilalla pari vuosikymmentä, luulin, ettei mikään muutu paremmaksi enää koskaan.
No kaikkihan on mahdollista, joitain asioita voi saada paremmaksi.
Päihdehelvetti jäi onneksi taakse, lääkkeiden käyttö loppui, jotenkin olen saanut elämästä kiinni, vaikka työkykyistä minusta ei enää tule.
Ongelmana on joskus asenteet, kun esim. terveydenhuollon puolella jäädään tuijottamaan menneisyydessä tapahtuneita asioita.
Vanhat diagnoosit painavat paljon, lääkärit pitävät usein hyvinkin sairaana psyykkisesti, tuntematta potilasta lainkaan, tietämättä hänen elämästään yhtään mitään.
( Vaihdoin ensimmäisen persoonan pois, koska meitä on paljon, en ole ainoa )
Muut sairaudet jäävät herkästi toteamatta, hoitamatta, kun ei apua saa, joskus ei välitetä mistään mitään. Tai jotain saatetaan todetakin, mutta siihen jää, sinulla on tämä ja tuo vialla, ole hyvä, pärjäile sen kanssa.
En profiloidu omasta tahdostani millään tavalla sairaan rooliin, en mieti sitä, että olisin jollain tavalla viallinen. Ihminen olen minäkin. Kuka meistä olisi toistaan parempi, kummoisempi. Toisilla menee paremmin, toisilla huonommin.
Ja jos alettaisiin ihan kunnolla jokaiselta ihmiseltä psyykeä kaivelemaan, niin suurimmalta osalta sieltä ammattilaiset jotain epämääräistä löytäisivät.
Itsetuntoa pystyy saamaan paremmaksi, mutta on siinä myös pitelemistä, kun ajoittain saa lastin paskaa niskaan, esim. terveydenhuollossa, jos menee valittelemaan jotain fyysistä vaivaa.
Onneksi sitä tapahtuu harvemmin, mutta ne harvatkin kerrat ovat liikaa.
Työkyvyttömyyseläkkeessä on hyvät ja huonot puolensa. Toki olin aikoinaan tyytyväinen, että sellaiselle pääsin, koska en todellakaan olisi kyennyt töitä tekemään.
Aiemmin jo mainitsin, että työkykyiseksi en enää ole palannut, se johtuu eletyistä vuosista, jäljet ovat jääneet, sekä aivoihin että kehoon muutenkin.
Rankka taival tuli tallustettua, ehkä niin oli kohdallani tarkoitus. Vaikka olisihan tuo toisinkin voinut mennä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa tuli täyslaidallinen faktaa.
Priorisointi, kategorisointi, sen kohteeksi joutuminen on tullut hyvin tutuksi.
Nuorena aikuisena jäin työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys- ja päihdeongelmien takia, sain diagnooseja.
Syrjäydyin yhteiskunnasta täysin, alkoholismin lisäksi psyyken lääkkeiden kanssa meni sekakäyttö aivan mahdottomaksi.
Elämä oli pilalla pari vuosikymmentä, luulin, ettei mikään muutu paremmaksi enää koskaan.
No kaikkihan on mahdollista, joitain asioita voi saada paremmaksi.
Päihdehelvetti jäi onneksi taakse, lääkkeiden käyttö loppui, jotenkin olen saanut elämästä kiinni, vaikka työkykyistä minusta ei enää tule.
Ongelmana on joskus asenteet, kun esim. terveydenhuollon puolella jäädään tuijottamaan menneisyydessä tapahtuneita asioita.
Vanhat diagnoosit painavat paljon, lääkärit pitävät usein hyvinkin sairaana psyykkisesti, tuntematta potilasta lainkaan, tietämättä hänen elämästään yhtään mitään.
( Vaihdoin ensimmäisen persoonan pois, koska meitä on paljon, en ole ainoa )
Muut sairaudet jäävät herkästi toteamatta, hoitamatta, kun ei apua saa, joskus ei välitetä mistään mitään. Tai jotain saatetaan todetakin, mutta siihen jää, sinulla on tämä ja tuo vialla, ole hyvä, pärjäile sen kanssa.
En profiloidu omasta tahdostani millään tavalla sairaan rooliin, en mieti sitä, että olisin jollain tavalla viallinen. Ihminen olen minäkin. Kuka meistä olisi toistaan parempi, kummoisempi. Toisilla menee paremmin, toisilla huonommin.
Ja jos alettaisiin ihan kunnolla jokaiselta ihmiseltä psyykeä kaivelemaan, niin suurimmalta osalta sieltä ammattilaiset jotain epämääräistä löytäisivät.
Itsetuntoa pystyy saamaan paremmaksi, mutta on siinä myös pitelemistä, kun ajoittain saa lastin paskaa niskaan, esim. terveydenhuollossa, jos menee valittelemaan jotain fyysistä vaivaa.
Onneksi sitä tapahtuu harvemmin, mutta ne harvatkin kerrat ovat liikaa.
Työkyvyttömyyseläkkeessä on hyvät ja huonot puolensa. Toki olin aikoinaan tyytyväinen, että sellaiselle pääsin, koska en todellakaan olisi kyennyt töitä tekemään.
Aiemmin jo mainitsin, että työkykyiseksi en enää ole palannut, se johtuu eletyistä vuosista, jäljet ovat jääneet, sekä aivoihin että kehoon muutenkin.
Rankka taival tuli tallustettua, ehkä niin oli kohdallani tarkoitus. Vaikka olisihan tuo toisinkin voinut mennä.Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästi kirjoituksestasi. Olen hyvin pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan systeemissä. Et ole ainoa, joka on joutunut kokemaan vastaavanlaisia asioita. Olen itse kokenut aika tavalla samanlaisia asioita.
Moni, etenkin nuori, kuvittelee, että jos saa itselleen jonkin diagnoosin, lääkkeitä, tai pääsee eläkeputkeen, että siitä alkaa se "parempi ja valoisampi elämä". Näin ei todellakaan ole, eikä käy. Aika monen kohdalle tulee se pysyvä syrjäytyminen tästä yhteiskunnasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästi kirjoituksestasi. Olen hyvin pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan systeemissä. Et ole ainoa, joka on joutunut kokemaan vastaavanlaisia asioita. Olen itse kokenut aika tavalla samanlaisia asioita.
Moni, etenkin nuori, kuvittelee, että jos saa itselleen jonkin diagnoosin, lääkkeitä, tai pääsee eläkeputkeen, että siitä alkaa se "parempi ja valoisampi elämä". Näin ei todellakaan ole, eikä käy. Aika monen kohdalle tulee se pysyvä syrjäytyminen tästä yhteiskunnasta.Kiitos pahoitteluista.
Mutta älä turhaan kokemuksiani pahoittele, en pahoittele niitä itsekään.
Elämä jatkuu.
- Anonyymi
Ei se diagnoosi itsessään auta. Jos sulla ei ole 40 vuotiaana yhtään työhistoriaa niin sillä voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Itse pääsin 35 vuotiaana kun ei ollut työhistoriaa ja työkokemusta.
- Anonyymi
Minäkin ajattelin, että ei minun tarvitse ottaa kourallista pillereitä joka ilta. Rupesin sitten itse säätämään. Vähensin puolen vuoden aikana yhdet pillerit loppuun. Ei kauan kestänyt kun oli poliisit ja ambulanssi ovella. Onneksi veivät avo-osastolle. Aamulla oli joku levittänyt kakkaa kylppärin lattialle. Minulle tuli lähtö suljetulle.
- Anonyymi
Ymmärrätkö mistä tässä puhutaan? Juttusi kuulostaa hieman oudoilta. En ole sanonut, että jättäisin lääkkeeni ottamatta....
🙈
- Anonyymi
Kyllä täällä tyhmyys kukoistaa jälleen. Eikö kukaan osaa lukea tuota aloitustekstiä? Ja vielä senkin jälkeen pädetään irrationaalisista asioista. Älä kirjoita mitään jos et ymmärrä vastata kysymykseen tai lukea oikein. Erittäin yksinkertaista väkeä.
- Anonyymi
Mistähän niihin aloituksessa esittämiin kysymyksiin pystytään tällä palstalla vastaamaan? Terveystaholla, tai sitten Kela ovat ainoita, jotka pystyvät niihin vastaamaan.
Mutta kuten muutama jo edellä sanoi, niin kyllähän sinne eläkkeelle pääsee, jos sairaudet invalidisoivat, tai jos henkilö ei kykene töihin.
Mutta ei se eläkkeelle pääseminen takaa sitä, että elämänlaatu välttämättä paranee. Yleensä se tarkoittaa pysyvää syrjäytymistä tässä yhteiskunnassa. Kai tuon tosiasian saa sentään kertoa, koska se on kuitenkin totta.
- Anonyymi
Moni ansaitsee päästä työkyvyyttömys eläkkeelle. Valitettavasti siihen tarvitaan terveydenhuollon lausunto. Kohta tarvitaan Riikka Purran lausunto.
- Anonyymi
Kuulostaa että sinut on lamautettu tuolla diagnoosilitanialla. Ja jos yhdelle ihmiselle pystytään latelemaan noita liutakaupalla, niin miten nuo häiriöt nyt edes erottaa toisistaan. Luulisi vikojen kun alkavan jo kumotakin toisiaan.
- Anonyymi
"Kuulostaa että sinut on lamautettu tuolla diagnoosilitanialla. Ja jos yhdelle ihmiselle pystytään latelemaan noita liutakaupalla, niin miten nuo häiriöt nyt edes erottaa toisistaan. Luulisi vikojen kun alkavan jo kumotakin toisiaan."
Yleensä epävakaa on pohja kaikelle mt ongelmalle. Monesti sitä ei edes ymmärretä, että se on siellä pohjalla myöskin olemassa. Oletko tutkinut näitä asioita? On mahdollista olla useampi persoonallisuushäiriökin kerralla ja siihen epävakaa tai kaksisuuntainen tai molemmat tai adhd ja autismi. Kannattaa tutustua näihin ennen, kuin puhuu tietämättään. Eivät ne toisiaan kumoa muuta, kuin jos ei ole kuin vaikka nyt toinen jota epäillään kun ne voi täysin hyvin olla samanaikaisesti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kuulostaa että sinut on lamautettu tuolla diagnoosilitanialla. Ja jos yhdelle ihmiselle pystytään latelemaan noita liutakaupalla, niin miten nuo häiriöt nyt edes erottaa toisistaan. Luulisi vikojen kun alkavan jo kumotakin toisiaan."
Yleensä epävakaa on pohja kaikelle mt ongelmalle. Monesti sitä ei edes ymmärretä, että se on siellä pohjalla myöskin olemassa. Oletko tutkinut näitä asioita? On mahdollista olla useampi persoonallisuushäiriökin kerralla ja siihen epävakaa tai kaksisuuntainen tai molemmat tai adhd ja autismi. Kannattaa tutustua näihin ennen, kuin puhuu tietämättään. Eivät ne toisiaan kumoa muuta, kuin jos ei ole kuin vaikka nyt toinen jota epäillään kun ne voi täysin hyvin olla samanaikaisesti.Vaikeinta on myöntää että itselläkin voi olla mt häiriö. Itsekin mietin olenko ottanut lääkkeet. Päättelin koska ollen hereillä niin olen unohtanut. Tempaisin naamariin yhden annoksen. Siunausta jos ei palata.
- Anonyymi
Itse en tiedä miten suhtautua näidin mielenterveysongelmiin.
Kumppanini tytär oli nuorempana erittäin ulospäoin suuntauva ihminen joka sopeutui joukkoon erittäin helposti ja tutustui uusiin ihmisiin helposti.
Yhtäkkiä hänelle tuli sosialisten tilanteiden pelko.
Kuitenkin hän käy festareilla aina saksaa myöten joten siinä ei tuo pelko hidasta menemistä mutta kun puhutaan työstä ja opiskelusta niin tuo pelko astuu voimaan.
Jotenkin tuntuu että tilanteen mukaan ollaan mt ongelmaisia ja ehkä itse luullaan että on ongelma ja itse ruokitaan sitä.
Tiedän että on oikeasti näitä mt ongelmaisia mutta heillä ei nuo ongelmat katoa tietyissä tilanteissa.
No tämä nyt oli vain minun havainto ja mielipide.- Anonyymi
Taitaa olla jonkinlainen itsetunto-ongelma kyseessä.
Voi olla, että tytär pitää itseään huonompana kuin muut, ja siitä saattaa seurata pelkoja toimia sosiaalisissa tilanteissa ( mainitsin siis, että voi/saattaa olla, kun ei voi toisen puolesta tietää, mitä hän tuntee, miten kokee ).
Festarit on kivoja, siellä ei tarvitse kuin mennä ja pitää kivaa porukan mukana, kun taas työelämässä ja opiskelussa on uskottava ja luotettava itseensä, ja jos se ei onnistu, on vaikeaa tehdä työtäkään, tai opiskella.
Saattaa tulla ajatuksia, osaanko tarpeeksi hyvin, riittääkö tämä mitä teen, jne.
Mitä paremmin ihminen hyväksyy itsensä, myös heikkouksineen, sen helpompaa eläminen ja oleminen on.
Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, vaikka nykyään valitettavasti sitä tavoitellaan ihan liikaa, ja sitten tulee ahdistus ja muu, kun ei pystykään täydellisyyteen. Ei sitä kukaan muu vaadi toiselta, ihminen vaatii sitä itse itseltään.
Jos on huono itsetunto, miettii usein myös sitä, mitä muut mahtavat ajatella minusta/sinusta, pelkää mokaako jotain, tekeekö tai sanooko jotain väärin.
Kenties on pieni häpeä olemassa omasta itsestä, joka aiheuttaa paniikkihäiriötä sosiaalisissa tilanteissa.
Se ei ole tilanteesta kiinni mitenkään tahallisesti, tai tarkoituksellisesti, vaikka se saattaa ulkopuolisesta siltä vaikuttaa. Asiat, joihin ei erikoisemmin tarvitse taitoa/osaamista, omaa panosta, ei aiheuta pelkoa osaamisesta ja pystymisestä, ja silloin tilanteet on helpompia.
En tiedä, saako tuosta yhtään kiinni siitä, mitä tarkoitan.
- Anonyymi
Itsellä on välilevyt puristuksessa ja krooniset hermokivut ja korona sain vakavasti 2020 että olisin kuollut sitten mielenterveys ongelmat, masennus ja syrjäytynyt. Lääkäri totesi minut työkyvytömäksi ja olen myös oksentelu väikka kuinka fysioterapeutti, kuntoilu sitten käynyt deraapiassa jne. Kela hylkäsi sairauspäiväraha 2kk myönsi ja kaksi hylkäsi. Ammatilis en kuntoilun en kykene koulua myös en kykene ja töihin myös en ehkä sellaisen kykenisi mikä helppo ja pystyis työskentele vaan yksi. Päältä päin minua ihmiset luule uhreiluliseksi ja luule, että lusmuilen ihan huvikseen kotona. Nyt sitten ollan työttömänä työ hakijana taas ei haku velvoitetta. Söin puoli vuotta masennus lääkkeitä ja kaksi päivä takasin lopetin sen myrkyn syömisen kun seinan kun ei see muuta minun ulkonäköä ja mina en viihtyy ihmisten kanssa. Olen lähes aina yksin. Kyllä toisille ihmisille myös käynyt sillein, että lääkäri totenut työkyvytömäksi ja Kela ei ole päästänyt työkyvytömyseläkkeele jotkut taas pääse helpomin. Masenus lääkettä kun lopetti seninän aivoissa on aivo sumua vähe niinku vakavassa koronassa kun kääntäen päätä niin päässä heittä aika pahasti.
- Anonyymi
Suomi on ns. hyvinvointi valtio tai ainakin sanotaan olleen, nyt on vähän toisin tuon vihervasemmiston ajaneen sote-sotkun ja kustannusten nousun jälkeen.
Näitä päästään eläkkeelle hakevia ja ns.työhön koko elämänsä aikana pystymättömiä kyllä löytyy joka suunnalta ja paljon. On tämän päivän trendi olla vain ja sosiaalitoimen pitää hyvinvoinnin nimissä hoitaa sekä kustantaa eläminen.
Koska näitä eläkkeelle pyrkiviä on niin hurjasti niin ne oikeat mt- vilkaisia ei saada eroteltua joukosta. Yksikin "kuuluisa psykiatri" kertoi tai oikeasti korosti itseään sanomalla että jokainen tällä alueella oleva romaani /tumma on hänen päätöksellään sairaseläkkeellä.
Näin se on toiminut aikaisemmin ja ne jotka ovat oikeasti fyysisesti sairaita esim. selkävaivaiset, sydänvikaiset jne. yrittävät tehdä työnsä ja vielä pienellä palkalla ja kun tulee aika esim. 40 vuotta työelämää niin saavat todella pienen eläkkeen (1000 €) käteen ja ne jotka eivät ole tehneet päivääkään töitä niin lähes saman takuueläkkeen.
Tämä on sitä vääryyttä työtätekeviä kohtaan jota vasemmisto ihannoi. - Anonyymi
Eläkkeen saaminen ei auta tautiin.
- Anonyymi
Kyllä se mulla ainaki lievitti oireita.Unettomuuski on lievittynyt.
- Anonyymi
Ei se autakaan tautiin, mutta oireita se voi lievittää.
- Anonyymi
Pitää olla tyyppi 4 vähintään.pääsin heti eläkkeelle.olen sen jälkeen tehnyt ikäni pimeitä töitä.en ole tarvinnut sak enkä muiden sosialistien apuja.
- Anonyymi
Moni kaksisuuntainen kykenee käymään töissä kun on lääkkeet, vaan säännöllisesti. Mutta jos kädet ja jalat ei toimi kuten pitäisi niin silloin luulen että saa eläkkeen .sanovat etteivät katso sairastuta vaan työkykyä . Että siinäkin ihmeellinen ajatus tyyli, sairauden vuoksihan moni juuri menettää työkykynsä .
Joten testejä kai tekevät että näkevät onko työkykyä jälkäjellä .- Anonyymi
Ihmeellinen on myös ajatus että jos ei kykene juoksemaan olisi työkyvytön mutta kykenee kuitenkin istumaan koko päivän tietokoneen ääressä ja palaamaan tietokonepelejä.
Mitä jos sen tietokonepelin tilalle laitetaan kirjanpito-ohjelma; olisiko se silloin työtä?
Tämä vain esimerkkinä että mitä on työkyvytön, ainoastaan yli 60v katsotaan kykeneekö tekemään sitä omaa ammattiaan ja siinäkin järkiselitys, eli jos akaa yli 60v kouluttautumaan johonkin muuhun ammattiin, esim. kirjanpitäjäksi niin edessä olisi pahimmillaan 3-4v opiskelut. Ei jäisi enään aikaa tehdä sitä uutta ammattia ennen työeläkeikää.
Itse olen myös hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja hylky tullut joten "jatkan" vanhassa ammatissa ja haen eläkettä vuoden päästä kun olen ensin sairastanut nuo kelan 300 päivää pois.
Ikää on silloin yli 60v. - Anonyymi
Ihmeellinen on myös ajatus että jos ei kykene juoksemaan olisi työkyvytön mutta kykenee kuitenkin istumaan koko päivän tietokoneen ääressä ja palaamaan tietokonepelejä.
Mitä jos sen tietokonepelin tilalle laitetaan kirjanpito-ohjelma; olisiko se silloin työtä?
Tämä vain esimerkkinä että mitä on työkyvytön, ainoastaan yli 60v katsotaan kykeneekö tekemään sitä omaa ammattiaan ja siinäkin järkiselitys, eli jos akaa yli 60v kouluttautumaan johonkin muuhun ammattiin, esim. kirjanpitäjäksi niin edessä olisi pahimmillaan 3-4v opiskelut. Ei jäisi enään aikaa tehdä sitä uutta ammattia ennen työeläkeikää.
Itse olen myös hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja hylky tullut joten "jatkan" vanhassa ammatissa ja haen eläkettä vuoden päästä kun olen ensin sairastanut nuo kelan 300 päivää pois.
Ikää on silloin yli 60v. - Anonyymi
Ihmeellinen on myös ajatus että jos ei kykene juoksemaan olisi työkyvytön mutta kykenee kuitenkin istumaan koko päivän tietokoneen ääressä ja palaamaan tietokonepelejä.
Mitä jos sen tietokonepelin tilalle laitetaan kirjanpito-ohjelma; olisiko se silloin työtä?
Tämä vain esimerkkinä että mitä on työkyvytön, ainoastaan yli 60v katsotaan kykeneekö tekemään sitä omaa ammattiaan ja siinäkin järkiselitys, eli jos akaa yli 60v kouluttautumaan johonkin muuhun ammattiin, esim. kirjanpitäjäksi niin edessä olisi pahimmillaan 3-4v opiskelut. Ei jäisi enään aikaa tehdä sitä uutta ammattia ennen työeläkeikää.
Itse olen myös hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja hylky tullut joten "jatkan" vanhassa ammatissa ja haen eläkettä vuoden päästä kun olen ensin sairastanut nuo kelan 300 päivää pois.
Ikää on silloin yli 60v. - Anonyymi
Kai nyt järkikin sanoo, että sairaus ja työkyky/työkyvyttömyys liittyvät tavalla tai toisella yhteen ?
Että oli tuo edellinen aika omituinen kommentti.
- Anonyymi
Näitä työtä karttavia on rutkasti Suomessa, paljon helpompaa hakea sossusta avustuksia ja ruokajonosta sapuskat. Ei tarvita herätyskellon ääntä kuunnella, voi hyvin käydä edellisenä iltana ottamassa muutamat paukut ihan huoleta. Säästyy aika työmatkoihin,eväiden teko ja jos on muksuja niin ne voi jossain välissä heittää päiväkotiin jotta saa olla opittu rauhassa.
Kyllä Suomessa huoli pidetään. - Anonyymi
Minä taas en pääse edes hoitoonkaan koska julkisen terveydenhoidon puoli tuntuu kuitenkin olevan täysin jumissa. Itse hakeuduin tutkimuksiin alkuvuodesta kaksi vuotta sitten vuosikymmeniä jatkuneen erittäin vahvan pakko-oireisuuden ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön viittaavien oireiden sekä keskittymisongelmien takia. Itse olen kärsinyt noista ongelmista jo lapsuudesta saakka. Syy miksi hakeuduin hoidon piiriin vasta aikuisiällä oli yksinkertaisesti se häpeän tunne ja se että ihmiset katsoo mielenterveysongelmat heikkoutena ja että siinä putoaa ns toisenluokan kansalaiseksi. Hoitoa en ole saanut edelleenkään saati diagnoosia enkä ole edes päässyt kaikkiin niihin haastatteluihinkaan tai testeihin mitä on luvattu. Monesti näitten perään tiedustellessa sanotaan ettei hoitajia tai lääkäreitä ole ja on vain odotettava. Ne vaivalla saadut ajatkin on usein peruutettu useita kertoja jolloin käyntien välillä saattaa olla jopa kuukausia joista pisin aika oli 8kk. Näitten peruuntumisten ja viivästyksien takia olen esimerkiksi joutunut tekemään samat kyselyt jopa neljä kertaa mikä turhauttaa aloittaa kaikki aina alusta. Rahaa minulla ei ole yksityiselle psykiatrille sillä pahentuneet oireet ovat vieneet työkyvyn ja olen tällä hetkellä työkokeilussa että minulla olisi edes jotain mistä pitää kiinni. Oma keissi on siis edelleen auki nyt jo yli kahden vuoden ajan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih253534- 2543505
No nyt! Linda Lampenius jakoi sensuellin kuvan itsestä - "Olematon mekko" saa hieraisemaan silmiä...
Linda Lampenius täyttää tänään 55 vuotta. Eipä uskoisi kuvan perusteella. Onnea, onnea, onnea pop-artistille ja huippuvi282024Mites teillä keskustelut soljuu?
Oli tossa mun aloittamassa ketjussa eilen illalla aikamoinen show. Mutta toisaalta ainahan mä oon valitellut kun täällä2701706Shokki! Marko Paanaselle ei riitä 100 000 euron budjetti - Vaatii kesken remontin näin paljon lisää!
Hupsista, noinkos siinä sitten kävi, budjetti ei pitänytkään…! Eikä taida olla ihan eka kerta, näitähän sattuu... Onko151419Pystyt sille toiselle
Kertomaan ne salaisetkin asiat. Olette läheisiä. En tiedä kerrottu minusta. Tuskin kerrot. Puhutko sanaakaan. Toisaalta81399Venäjän rikollisen sodan juurisyyt
Koska edellinen ketju Venäjän rikollisen sodan juurisyistä oli niin suosittu, että se tuli pikaisesti täyteen eikä sitä3861241Annen grillin nousu ja konkka..
Olipa se nopea grilli bisnes..Voi voi sentään mitäs nyt tilalle?501169Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens751025Huominen haastattelu
Huomenna 27.02 Torstaina. OLLI. SAHIMÄKI Järviradiossa haastateltavana kello 12:00 👏👏281007