Jos voisit mennä ajassa taaksepäin

Ei vitussa jää mikään suru puseroon. Nämä kuukaudet ovat hyttysen paska kokonaisuudessa vaikka jäätävä ikävä onkin toisen lähelle.

En todellakaan. Ihania ihmisiä jotka ovat johdattaneet minut oikean luo. Nyt kun hänet saan, niin pelkkää kiitosta latelen🥰

En. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan enkä varmasti tule tuntemaan toiste.

Olen monta kertaa kysynyt itseltäni, että "Kannattiko?"

Jättäisitkö itse..?

En jättäisi mistään hinnasta väliin mitään.
Joskus ehkä epätoivon hetkellä miettinyt että paljon vähemmillä suruilla ja ikävällä olis siten päässyt, edelle ajaa kuitenkin kaikki hyvä mikä olis silloin jäänyt myös tapahtumatta ilman tutustumista.

Kyllä.
Poistaisin hempukan joka vei neitsyyteni.
Olisi maukasta olla taas Viaton.

Olisin halunnut jättää kännitoilailun väliin ja tutustua eri tavalla.

En. Hänestä oli tietämättään suunnaton apu selviytymisessä, kun kohtasin suurta surua ja menetyksiä. Aika oli muutenkin aika erikoinen. Jos miettii koko ajanjaksoa näin jälkeenpäin, niin oli se kyllä henkinen maratoni. Siinä tuli käytyä läpi kaikki mahdolliset tunnetilat. Näin jälkeenpäin toivon silti, ettei se suru jää puseroon.

Hänen kohtaamisensa opetti minulle, että rakastuminen ei olekaan iästä riippuva asia. Kaikki on kiinni oman sielun tilasta, onko auki, kiinni, unelmoiko, osaako nähdä hyvää ihmisessä. Ja opin myös, että sitä voi rakastua myös ihmiseen, joka ei olekaan millään tapaa edes hyvä tyyppi. Hänen jälkeen olen arvostanut kaikkia, jotka osaavat setviä vaikeuksia keskustellen, eivät tiuski, eivät syyttele muita omista ongelmistaan jne.

Eli en peruisi mitään. Opin, miten rakastuminen toimii ja opin arvostamaan piirteitä, joita aiemmin pidin itsestäänselvinä jokaisella aikuisella.

Hyvä kysymys. Ehkä olisin jättänyt, tuolla tiedolla jos olisin ollut. Mutta mistäpä sitä olisi tiennyt ja tuntui niin hyvältä antautua tunteelle jota silloin halusi tutkia lisää.

En missään nimessä. Hän on ihmeellisin asia mitä tielleni on tullut.

t. tänään masentunut ja luovuttamisen partaalla oleva mies

Vaikka en olis törmännyt -23 syksyllä siihen mieheen, niin olisin silti joskus väkisinkin.
Eikä tää tän hetkinen tilanne ole se lopullinen.
Tää tän hetkinen hiljaisuus on vaan joku hmmm välivaihe tässä. Vaikkei haluiskaan niin asiat tulee vielä eteen. Ja mä en tarkoita etten haluis.

💗⛺🌺🏝⛵🚐🏡♾💗

Jäisi DeLorean talliin. Hän on tuonut paljon hyvää elämääni, hänellä on ollut positiivinen vaikutus minuun. Meillä on ollut hauskaa ja lukemattomia hienoja hetkiä, olen todella nauttinut olla hänen seurassaan, hän on tuonut läsnäolollaan minulle iloa. Arvostan häntä, pidän ja tykkään hänestä ihmisenä.

Mutta nyt on tullut aika liikkua, lopettaa tämä jumitus. Olen odottanut ja haaveillut. Toivonut mahdotonta tapahtuvaksi, mutta ei se koskaan käy toteen. Enkä haluakaan, koska siitä seuraisi surua useammalle henkilölle. Riittää, että vain minä kärsin. (En usko, että minulla olisi muutenkaan mitään mahkuja häneen.)

Kyllä hän varmasti aavistaa, miten paljon enemmän tahtoisin. Kyllä hän osaa päätellä, että olen häneen rakastunut. Ei hän ole tyhmä mies, vaikka joskus väittää olevansa. Jos joku tässä on tyhmä, niin se olen luonnollisesti minä. Oi voi minua, oi aikoja, oi tapoja.

Kyllä jos olen aiheuttanut hänelle enemmän murhetta kuin iloa.
Sivusta

Kyllä.
E

En. Tuskaa pitää ihmisen elämässä olla.

Mistäs sen etukäteen voisi tietää. En jättäisi. Ei tunteet ole kuin irtokarkkeja, joista voi valita vain mieleisensä. Hän on ihana ja välillä on monia eri tunteita. Kuuluu asiaan.

Lähtökohtaisesti tietää että vaikka aika suhteelle olisi ollut otollisempi hän ei silti olisi minua ikinä valinnut koska on niin jäärä. Opetti paljon ja antoi juuri sen verran että viitsin viettää aikaa hänen seurassaan hetken. Hän oli elämäni viimeinen rimanalitus. Rakkaudella.

Hmm, mietitäänpä... vaikea sanoa...

Ei vaan, tämä olisi ihan selvä tapaus. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, huolehtisin että emme koskaan tapaisi. Ja jos se olisi mahdollista, pyyhkisin kaikki muistijäljet, molemmilta. Tyhjyys olisi parempi kuin tämä.

Toivon, ettei minun tai kenenkään toisen koskaan tarvitsisi kokea mitään tällaista. Ainoa ilo tästä olisi se, jos tämän voisi langettaa kiroukseksi jonnekin suuntaan.

En ole juurikaan tutustunut kehenkään.

En kaipaa ketään, mutta 5 exääni on sellaisia joihin en kehenkään olisi tarvinut tutustua, toisaalta sitten en tietäisi mitä miesten pahuus osaa olla.

Jasu

Pakollisen peruskoulun vuoksi on ollut pakko tutustua.

En. Minä en valinnut tätä tietoisesti enkä sitä olisi voinut estääkään. Tämä mies tullut jo kaksi vuotta uniini ja sieluntasolla tunnen kaiken ja enemmänkin. Mutta meillä on molemmilla jo valmiit elämät joten en ole ottanut askelta oikein mihinkään suuntaan eikä hänkään ole. Yöllä unissa me puhumme ja elämme.