Kreationistejen laiska ilmaisumuoto

Nuoren maan kreationistit usein yrittävät tarttua tieteessä tehtyihin ilmaisuihin hyvin hanakasti kiinni. Ja jos joku on ilmaistu huonosti, niin siitä tehdään iso numero.

Samalla heidän oma ilmaisu on äärimmäisen repaleista. Usein he käyttävät sanoja väärin niin tahallisesti kuin tahattomastikin. Ilmaisumuoto heillä voi olla äärimmäisen suurinpiirteistä, jonka sisältöä ei saa auki, koska väitteen tekijä ei suostu sitä avaamaan.

Yksi palstan esimerkki on se, kuinka kosminen kehitys ei voi olla totta. Myöhemmin tekstissä vedottiin, ettei noita tapahtumia ole tapahtunut kuin kerran, joka on vähintäänkin outo väite. Uusia aurinkoja ja planeettoja syntyy esimerkiksi jatkuvasti.
Mutta punaisena lankana koko aiheen alkuperä oli yritetty piilottaa sanakikkailuun, etteivät jotkut edes huomaisi näiden kahden väittämän yhteyttä.

Toinen esimerkki on perinteinen "kaikella pitää olla luoja" tai sama sanalla tarkoitus. Tämän argumentin jälkeen jossain välissä tuleekin ilmi erikoiskriteeri, jossa kaikella ei tarvitsekaan olla luojaa tai tarkoitusta.

Sitten on toki perinteinen palstallakin lukemattomia kertoja nähtyyn sanaan sattuma. Mitä tämä sana oikeasti tarkoittaa ilmaisijalle? Yleensä sanan kanssa on huomautettu, ettei se asian yhteydessä ole edes kokonaisuus, mutta itse sana on epämääräinen.
Toki ilmaisija voi uskoa, että aivan kaikki on ennalta määritelty, tai että joku taho on mikromanageroimassa kaikkea. Mutta äärimmäisen harvoin nuoren maan kreationisti uskoo noihin. Varsinkin kun se tuo erikoisongelmia heidän muuhun kokonaisuuteen.
Tässäkin asiassa on ongelmana se, ettei yksikään heistä edes uskaltaisi avata rehellisellä keskustelulla tätä asiaa enemmän. Ei heitä kiinnosta, vaikka heidän oma elämänfilosofia onkin pielessä.

Tässä on vain jäävuoren huippu kaikesta siitä, miten he itse ovat laiskoja ilmaisuissaan.
Ja kuten sanoin jo aikaisemmin, jotkut tekevät sitä tahallisesti tietoisesti, jotka ovat yleensä juuri niitä ensimmäisiä lähteitä, eli saarnaajia. Ja toiset ovat niitä, jotka tekevät sitä tahattomasti, jotka ovat vain hokevat tuota saarnaajan väitettä ilman mitään halua puhua asiasta enempää.

Rehellisellä keskustelulla voisi jälkimmäinen ryhmä oppia varomaan näitä ongelmia, mutta se vaatisi uskallusta keskusteluun.

Ja tämän ulkopuolella on toki ryhmä, joka ei tiedä sanojen merkitystä ihan lähtökohtaisesti. Heille ehkä kirjallisuus yleisesti tekisi hyvää.