Surua voi ymmärtää vain saman kokenut

Anonyymi-ap

Muut kuvittelevat yleensä suruaikaa lyhyemmäksi, mitä se todellisuudessa on.
Surun jakaminen on helpompaa sellaisen kanssa, jolla on oma kokemus
menetyksestä. Surun vaikein vaihe voi tulla vasta vuoden kahdenkin päästä.
Suru on muussa kuin ulkoisessa. Se on matka mielen eri kerroksiin.
Suru vie surevaa omia teitään, kun jokin on peruuttamattomasti päättynyt.
On vain olemassa, vaikkei tiedä miksi. Suru on paitsi tuskaa myös yksinäisyyden
ääripiste. Elämän ehdot eivät ole muutettavissa ja jokaisella on oma kohtalonsa.
(Martti Lindqvistin ajatuksia mukaellen)

19

371

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Omasta yhdestä isosta surusta on yli 20 vuotta. Silloin tällöin putkahtaa mieleen joku yksityiskohta tästä juuri tästä menetyksestä. Se velloo mielessä hetken aikaa ja häipyy. Enää lievä kipu vain hipaisee mutta aavistus siellä mielen sopukassa kuitenkin on. Eikä jätä enää kaipuuta jälkitunteeksi, lipuu vain ohi. Näin sen kuuluu olla, ei kokonaan tarvitse unohtaa. On ainakin merkki että vielä muistaa.

      • Anonyymi

        Monet rakkaiden surut on saanut kokea. Vaikein niistä on ollut ystävättäreni kuolema, ei sitten millään jaksa ymmärtää ettei häntä ole enää.oli se raskasta mielikin kuolema mutta koska hän oli niin sairas oli kuolema hänelle itselleen helpotus , koska tautiin ei ole parannusta.
        Moni ystävä on kuollut, ja muutama entinen työkaveri myös .
        Suru on jokaisen kuoleman kanssa eri laatuinen syyt ovat moninaiset miksi niin on.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Suru tulee jäädäkseen, se muuttuu muistoiksi, jotka ovat kaiken aikaa mukana. Omat poisnukkuneeni pysyvät mielen sopukoissa, enkä heitä ole pois häätänyt. Päivittäin nousee mieleen vilahdus vanhoista ajoista. Enää ei suru kaadu päälle, voin muistella hyvillä mielin menneitä. Vilahduksena vain:" Moi moi!"
        Mkr.


    • Anonyymi

      Mikä se oli aloittajan kokemus suruun, vai riittääkö, että kerrot mitä joku muu on siitä sanonut.?
      Anteeksi, mutta en ole kertomassa enempää.
      Olen kokenut surua kai sen minkä joku muukin, monta vainajaa pukenut arkkuun, laittanut kukkia rinnalle ja itkenyt avoimen arkun äärellä. Täällä ei kukaan surua lievitä, en jaa riepoteltavaksi omia enkä muiden kokemuksia, enhän edes tiedä mitä sinä olet kokenut!
      Minun suruni on koottu paketiksi.

      • Anonyymi

        Surusta voi keskustelle yleisellä tasolla niin kuin muistakin asioista.
        Ei keskustelu edellytä sitä, että vaikeimpia asioitaan on pakko tilittää tänne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Surusta voi keskustelle yleisellä tasolla niin kuin muistakin asioista.
        Ei keskustelu edellytä sitä, että vaikeimpia asioitaan on pakko tilittää tänne.

        Ihan niin keskustelu asiasta jotaka moni on on kokenut on vaan keskustelua, ja jokainen päättää itse mitä kertoo. Eikä siinä mitään pahaa ole. Ny5 jo on ollut paljon keskustelua muistakin asioista , keskusteluissa näkee ettei ola yksin surua kokemassa , vaikka miten tietää että suru tulee koskettamaan meitä kaikkia joskus niin hyvähän se on että siitä voi keskustella. Se joka ei halua keskustella voi vaan kelat eteenpäin kukaan ei pakota


    • Anonyymi

      Kävin aikoinaan läpi todella syvän surun, jopa itsemurha kävi mielessä. Kuljin läpi helvetin tulen.

      • Anonyymi

        Miten pääsit yli sen vaiheen ? Mikä sinut pelasti ?


      • Anonyymi

        Olen siinä ja siinä selviänkö tästä suruntuskasta ja hirvittävästä ikävästä.
        Kysyn mielessäni, miksi hän ei saanut elää vielä, kun hän ei ollut vanhakaan ja
        oli täynnä elämänhalua. Tiedän etten vastausta saa. Kysyn vaan joka päivä
        samaa jo monta vuotta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen siinä ja siinä selviänkö tästä suruntuskasta ja hirvittävästä ikävästä.
        Kysyn mielessäni, miksi hän ei saanut elää vielä, kun hän ei ollut vanhakaan ja
        oli täynnä elämänhalua. Tiedän etten vastausta saa. Kysyn vaan joka päivä
        samaa jo monta vuotta.

        Ikävä ei lopu koskaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten pääsit yli sen vaiheen ? Mikä sinut pelasti ?

        Ei surulta pelasta mikään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten pääsit yli sen vaiheen ? Mikä sinut pelasti ?

        Rukous. Ajatus, että en saa jäädä paikoilleni, se ei mitään auta.

        On kuljettava eteenpäin, vaikka helvetin tuli polttaa ympärillä. Jos jossain on ovi ulos, etsin sen.


    • Anonyymi

      Joka kolmas päivä vanhus päättää päivänsä. Osalla syy saattaa olla
      kestämätön suru ja yksinäisyys. Olen itsekin käynyt läpi sitä helvettiä
      ja tuskaa, eikä se ole hellittänyt vieläkään paljon, vaikka aikaa on mennyt.
      Miksei kuolemakaan korjaa, vaikka joka ilta sitä pyydän.

      • Anonyymi

        Kuolema valikoi epäoikeudenmukaisesti. Se ei anna armoa. Meiltä ei kysytä
        haluammeko antaa rakkaamme pois eikä kysytä haluammeko itse lähteä.


    • Anonyymi

      Sinä, joka menetit läheisesi, mietit yhä, miksi Jumala on epäoikeudenmukainen, ottaa nuoremman, ja se järjestys tuntuu sinusta väärältä, tai menetit puolisosi, vaikka hän ei ollut sairas.

      Sinulle suru on ehkä suurempi, kuin pitkän aikaa sairastaneen omaisen menettäminen. Sairaan, ehkä jo tajuttomuus ja kehon kivut ovat niin raskaita koettavaa läheisen kohdalla, ja olet vähitellen hyväksynyt tulevan kuoleman ja ymmärrät sen olevan läheisesi kärsimysten päättymistä ja lepoa.

      Läheisen omaiseni puoliso sairasti pitkälle edennyttä syöpää, ei voitu edes ajatella leikkauksesta olevan apua, mutta potilas uskoi , tai antoi meidän kaikkien luulla, että hän uskoo parantuvansa.
      Kun tajuttomuus oli melkein kokoaikaista, hoidettiin vain kipuja, läheiseni kysyi minulta kuten myös hoitavalta lääkäriltä, onko oikein toivoa potilaan kuolemaa?
      Teenkö minä syntiä kun toivon kuolemaa?
      Lääkäri lohdutti sanoen, että se on tässä tilanteessa parasta mitä voit potilaan hyväksi tehdä, ei ole väärin tehty sinun eikä sairaan kohdalla.
      Rukoilimme kaikki yhdessä potilaan puolesta, toivoen kuolemaa poistamaan kärsimykset , vaikka se tuntuukin meistä pahalta.

      Tuo läheinen, perheyhteisöömme kuuluva henkilö nukkuikin pois seuraavana aamuna.
      Suru oli kevyempää kantaa kun tiesimme, että enää hän ei tarvitse vahvoja lääkepistoksia, ei tunne kipuja ja nukkui rauhallisesti rakkaansa pidellessä häntä kädestä ja puhuen kuinka hyvin heillä on mennyt ja viimeisiksi sanoiksi sanoi; "Rakas, minä annan sinulle luvan lähteä, anna periksi ja mene, kyllä me täällä pärjäämme!
      Osaston lääkäri oli sängyn vierellä ja itki. Sanoi kuoleman olleen kaunis ja lämmin eron hetki, joka ei unohdu.

    • Anonyymi

      Sain tänään suruviestin lomapitäjässä asuneesta naapuristani, joka on nukkunut pois tänä aamuna.
      Ajattelen häntä lämmöllä ja toivon hyvää matkaa sinne, johon kaikki jäljet katoaa. Saima Harmajan mukaan, Rauhan maahan.
      Mkr.

      • Anonyymi

        Naapureihin voi syntyä hyvin läheiset suhteet.
        Yhden naapurini molemmat vanhemmat ovat poissa, nuorin lapsi on aina pitänyt minua luottohenkilönä.

        Poisnukkuneista jää aina muistot.
        Muistelemme heitä jotka olivat meille läheisiä.

        Surussasi.


    • Anonyymi

      Oman lapsen kuolema on joskus niin kova henkinen vamma, että äidistä tulee ärtynyt, katkera, joka ikään kuin kadottaa oman itsensä ja äidin tunteet.
      Tiedän henkilön jolle kävi noin, alkoi vuosikausia kestänyt taistelu henkisen tasapainon saavuttamiseksi. En tiedä kuinka nyt voi.
      Lapsi kuoli sairauteen hyvin nuorena, äkillisesti.
      Hän olisi tarvinnut vertaistukea.
      Onko teillä vastaavia kokemuksia, oman lapsen kuolema, ehkä?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      42
      7125
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      3978
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      50
      3438
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      41
      2978
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2756
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2248
    7. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2216
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      41
      2173
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      47
      2157
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      43
      2112
    Aihe