Hylätyt lähimmäiset, omaiset, ystävät

Pitäisikö se miettiä sitä omaa osuutta asiaan?

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö se miettiä sitä omaa osuutta asiaan?

Pitää miettiä myös omaa osuutta asiaan. Totta tämä. Mutta asiaan tarvitaan molempia ( ja kaikkia asianomaisia). Kukaan ei voi yksipuolisesti tehdä mitään asian eteen jos toinen osapuoli ( toiset osapuolet) ei ole kontaktissa, ei kysele kuulumisia ei kutsu kylään, ei tule kylään, ei ehdota tapaamisia (oli sitten kyseessä, omainen, läheinen, ystävä, tuttava). Siinä sitten on jäänyt yksikseen miettimään omaa osuuttaan asiaan, kun aikansa on yrittänyt. Eikä todellakaan ole ollut riitaa eikä mitään negatiivista kanssakäymisessä. Tämä on hyvin monen kohtalo. Tämä on välinpitämättömyyttä läheisiä ja ystäviä kohtaan. Todella häpeällistä, ei ole Suomi onnellisten maa, vaan yksinäisten, epätoivoisten ,hylättyjen maa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö se miettiä sitä omaa osuutta asiaan?

On pakko pitää etäisyyttä sukulaisten kun hän manipuloi, yrittää aina vain hyötyä. Jos en voi tehdä niin kuin hän haluaa, niin tulee niin törkeää haukkumista tekstiviestinä että huhhuh. Lisäksi hän valehtelee. En pidä häneen enää yhteyttä. Vastaan harkiten ja mahdollisimman lyhyesti jos saan häneltä tekstiviestin. Koskaan hän ei ole soittanut. Ottaa yhteyttä vain kun hyötyy minusta. Viimeksi olimme samassa tilaisuudessa. Sama manipulointi alkoi jälleen olin monta viikkoa todella ahdistunut hänen käyttäytymisensä ja entisten haukkumisten vuoksi. En millään voi olla hänen ystävänsä enkä olla yhteydessä, muuten sairastun vakavaan ahdistukseen, minun täytyy suojella itseäni. Nyt voin hyvin. Tämä tällainen on kylläkin aika harvinaista tällainen ystävän manipulointi ja haukkuminen. Onneksi minulla on muuten hyvät sukulaiset ja hyviä ystäviä sekä lapset ja lapsenlapset. Pitäkää huoli itsestänne, niin että jaksatte olla ihmisiä toinen toisillenne.

Sinulle, joka kommentoit että ei ole enää kellään joka auttaisi ja tukisi. Tiedätkö on olemassa matalan kynnyksen keskusteluapua tarjolla, sekä myös esim kirkon apu ja keskustelupiirit, myös kunta tulee apuun tukea ja apua tarvitsevalle. Ei kukaan jaksa auttaa eikä tukea Jpkaisella on omat murheensa, jos siihen vielä toisten murheita kantaa niin lyyhistyy itsekin takuuvarmasti. Asioitten hoitoon, jos ei itse siihen pysty saa apua kaupungilta ja kauppaostoksetkin saadaan palveluna, eoltilta tai kaupan omana palveluna. Ystäväni loukkasi olkapäänsä, kovasti valitti ja soitteli. Olin ihan jo uuvuksissa moisesta. Meinasi siihen päälle vielä että minun pitäisi hänen kauppa-asiansa ym. hoidella. Ei minusta siihen ole, itselläkin o n jo sen verran ikää tullut (70-vuotta), vaikka kunto onkin päällisin puolin ihan ok. Älkää hyvät ihmiset vaatiko liikaa kanssaihmisiltänne ja menkää puhumaan huolistanne, psykologille, vapaaehtoisille, juttu-porinapiiriin...Eikä ne aikuiset lapsetkaan meitä iäkkäitä jatkuvasti jaksa. Ystävän, kaverin, sisaren, sukulaisten seura on kyllä hyväksi, mutta ei kannata heillekään valittaa eikä passauttaa. Edesmennyt isäni sanoi, että jokaisella on oma elämä. Aikuinen tyttäreni sanoi ,että jos on liian usein tekemisissä ( tarkoitti minua ja miestäni), niin alkaa naamataulu tympiä. Entinen työkaverini sanoi, että aikuisille lapsille pitää suoda oma elämä. Nämä yritän muistaa. Kohtuudella voi kuitenkin aikuisilta lapsiltakin apua harvakseltaan pyytää, jos on ihan pakko. Palveluita ja vaihtoehtoja on kuitenkin tarjolla.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle, joka kommentoit että ei ole enää kellään joka auttaisi ja tukisi. Tiedätkö on olemassa matalan kynnyksen keskusteluapua tarjolla, sekä myös esim kirkon apu ja keskustelupiirit, myös kunta tulee apuun tukea ja apua tarvitsevalle. Ei kukaan jaksa auttaa eikä tukea Jpkaisella on omat murheensa, jos siihen vielä toisten murheita kantaa niin lyyhistyy itsekin takuuvarmasti. Asioitten hoitoon, jos ei itse siihen pysty saa apua kaupungilta ja kauppaostoksetkin saadaan palveluna, eoltilta tai kaupan omana palveluna. Ystäväni loukkasi olkapäänsä, kovasti valitti ja soitteli. Olin ihan jo uuvuksissa moisesta. Meinasi siihen päälle vielä että minun pitäisi hänen kauppa-asiansa ym. hoidella. Ei minusta siihen ole, itselläkin o n jo sen verran ikää tullut (70-vuotta), vaikka kunto onkin päällisin puolin ihan ok. Älkää hyvät ihmiset vaatiko liikaa kanssaihmisiltänne ja menkää puhumaan huolistanne, psykologille, vapaaehtoisille, juttu-porinapiiriin...Eikä ne aikuiset lapsetkaan meitä iäkkäitä jatkuvasti jaksa. Ystävän, kaverin, sisaren, sukulaisten seura on kyllä hyväksi, mutta ei kannata heillekään valittaa eikä passauttaa. Edesmennyt isäni sanoi, että jokaisella on oma elämä. Aikuinen tyttäreni sanoi ,että jos on liian usein tekemisissä ( tarkoitti minua ja miestäni), niin alkaa naamataulu tympiä. Entinen työkaverini sanoi, että aikuisille lapsille pitää suoda oma elämä. Nämä yritän muistaa. Kohtuudella voi kuitenkin aikuisilta lapsiltakin apua harvakseltaan pyytää, jos on ihan pakko. Palveluita ja vaihtoehtoja on kuitenkin tarjolla.

Lue lisää

Monesti on niin että paljon paremmin kyllä luistaa jutut kanssaihmisten janssa, kun niiden , jotka ovat jossain töissä, koska usein ovat niin olevinaan jtn, ns. Parempia ihmisiä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatra. Kyllä elämä kantaa ja ihmisiä kohtaa kadulla ja jutut luistaa kenen kanssa luistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle, joka kommentoit että ei ole enää kellään joka auttaisi ja tukisi. Tiedätkö on olemassa matalan kynnyksen keskusteluapua tarjolla, sekä myös esim kirkon apu ja keskustelupiirit, myös kunta tulee apuun tukea ja apua tarvitsevalle. Ei kukaan jaksa auttaa eikä tukea Jpkaisella on omat murheensa, jos siihen vielä toisten murheita kantaa niin lyyhistyy itsekin takuuvarmasti. Asioitten hoitoon, jos ei itse siihen pysty saa apua kaupungilta ja kauppaostoksetkin saadaan palveluna, eoltilta tai kaupan omana palveluna. Ystäväni loukkasi olkapäänsä, kovasti valitti ja soitteli. Olin ihan jo uuvuksissa moisesta. Meinasi siihen päälle vielä että minun pitäisi hänen kauppa-asiansa ym. hoidella. Ei minusta siihen ole, itselläkin o n jo sen verran ikää tullut (70-vuotta), vaikka kunto onkin päällisin puolin ihan ok. Älkää hyvät ihmiset vaatiko liikaa kanssaihmisiltänne ja menkää puhumaan huolistanne, psykologille, vapaaehtoisille, juttu-porinapiiriin...Eikä ne aikuiset lapsetkaan meitä iäkkäitä jatkuvasti jaksa. Ystävän, kaverin, sisaren, sukulaisten seura on kyllä hyväksi, mutta ei kannata heillekään valittaa eikä passauttaa. Edesmennyt isäni sanoi, että jokaisella on oma elämä. Aikuinen tyttäreni sanoi ,että jos on liian usein tekemisissä ( tarkoitti minua ja miestäni), niin alkaa naamataulu tympiä. Entinen työkaverini sanoi, että aikuisille lapsille pitää suoda oma elämä. Nämä yritän muistaa. Kohtuudella voi kuitenkin aikuisilta lapsiltakin apua harvakseltaan pyytää, jos on ihan pakko. Palveluita ja vaihtoehtoja on kuitenkin tarjolla.

Lue lisää

Joillakin eläkeläisjärjestöilläkin on vapaaehtoistoimintaa pieneen apuun esim lampun vaihtoon, polkupyörän kumin vaihtoon, pieniin kodin kunnostukseen liittyvää ym. esim. taulun laittaminen seinälle. Kyllä nuoreillekin on kaupungin tukea saatavilla esim. jos nuori sairastuu niin että ei pysty asioitaan hoitamaan. Aikuinen poikani joka sairastui vakavasti olisi saanut apua sairaalasta ja kaupungilta, jos hänellä ei olisi ollut läheistä auttamassa. Autoin häntä joka päivä. Nyt hän on jo terve ja työelämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Monesti on niin että paljon paremmin kyllä luistaa jutut kanssaihmisten janssa, kun niiden , jotka ovat jossain töissä, koska usein ovat niin olevinaan jtn, ns. Parempia ihmisiä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatra. Kyllä elämä kantaa ja ihmisiä kohtaa kadulla ja jutut luistaa kenen kanssa luistaa.

Lue lisää

Tietysti ensisijaisia ovat ystävät ja kaverit. Mitta ei heistäkään jokalähtöön ole. Yksinäisille ja itsensä yksinäisiksi tunteville on silloin apua tarjolla. Henkilökohtaisesti voin sanoa että mämä juttutuokiot lieventävät yksinäisyyttä. Sinne ei myöskään tarvitse sitoutua. Menen sinne silloin kun ei ole muuta tarjolla. Lievittävät kyllä yksinäisyyttä ja helpottavat yksinäisen olotilaa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää miettiä myös omaa osuutta asiaan. Totta tämä. Mutta asiaan tarvitaan molempia ( ja kaikkia asianomaisia). Kukaan ei voi yksipuolisesti tehdä mitään asian eteen jos toinen osapuoli ( toiset osapuolet) ei ole kontaktissa, ei kysele kuulumisia ei kutsu kylään, ei tule kylään, ei ehdota tapaamisia (oli sitten kyseessä, omainen, läheinen, ystävä, tuttava). Siinä sitten on jäänyt yksikseen miettimään omaa osuuttaan asiaan, kun aikansa on yrittänyt. Eikä todellakaan ole ollut riitaa eikä mitään negatiivista kanssakäymisessä. Tämä on hyvin monen kohtalo. Tämä on välinpitämättömyyttä läheisiä ja ystäviä kohtaan. Todella häpeällistä, ei ole Suomi onnellisten maa, vaan yksinäisten, epätoivoisten ,hylättyjen maa.

Lue lisää

Minä menetin mieheni. Sen jälkeen meidän yhteiset "ystävämme" eivät ole olleet millään lailla yhteydessä. Aluksi yritin olla yhteydessä. Mutta huomasin että he (,tai edes toinen osapuoli heistä) eivät välitä seurastani, eivätkä.halia olla tekemisissä kanssani. Onneksi minulla on omia henkilökohtaisia ystäviä ja kavereita, niin että en jäänyt ihan ypöyksin. Yksinäinen olen siltikin. Ei kait sitä tosiaankaan jokalähtöön sitä seuraa saa. Avio-ja avopuolisot hankkikaa , jos mahdollista myös henkilökohtaisia ystäviä ja kavereita. Aika hepposella pohjalla on toisen osapuolen kautta tulleet" ystävät".

Anonyymi kirjoitti:

Monesti on niin että paljon paremmin kyllä luistaa jutut kanssaihmisten janssa, kun niiden , jotka ovat jossain töissä, koska usein ovat niin olevinaan jtn, ns. Parempia ihmisiä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatra. Kyllä elämä kantaa ja ihmisiä kohtaa kadulla ja jutut luistaa kenen kanssa luistaa.

Lue lisää

Vapaaehtoiset auttajat eivät ole töissä. He tekevät sitä hommaa hyvästä sydämestä ja saavat siitä itsekin jotain. Onkohan näitä vapaaehtoisia auttajia sitten pilvin pimein tulossa koska kaverini laitettiin sieltä pois. On kuulemma niin paljon tuntua niihin hommiin ja pitää kuulemma antaa toisillekin tilaisuus. Kaverini oli monta kuukautta masentunut kun näin hänet sieltä ulos heitettiin. Ihmettelin kun kaverista ei pitkään aikaan kuulunut pihaustakaan. Soitin hänelle muutama päivä sitten. Sain kuulla miten on asiantila. Hän oli ollut hyvin yksinäinen ja epätoivoinen kuukausitolkulla ja oli sitä mieltä että täällä Suomessa ei kukaan huolehdi kenestäkään. . Nyt hänen lapsensa oli perheineen muuttanut Eteläeuroopasta (jossa lapset välittävät ja huolehtivat vanhemmistaan) Suomeen ja Ouluun ja kaverini oli niin täpinöissään että hän taitaa unohtaa minut kokonaan. Ikävä tilanne minulle mutta hyvä hänelle. Tosin en tiedä kuinka kauan nyoriperhe jaksaa touhuta hänen kanssaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vapaaehtoiset auttajat eivät ole töissä. He tekevät sitä hommaa hyvästä sydämestä ja saavat siitä itsekin jotain. Onkohan näitä vapaaehtoisia auttajia sitten pilvin pimein tulossa koska kaverini laitettiin sieltä pois. On kuulemma niin paljon tuntua niihin hommiin ja pitää kuulemma antaa toisillekin tilaisuus. Kaverini oli monta kuukautta masentunut kun näin hänet sieltä ulos heitettiin. Ihmettelin kun kaverista ei pitkään aikaan kuulunut pihaustakaan. Soitin hänelle muutama päivä sitten. Sain kuulla miten on asiantila. Hän oli ollut hyvin yksinäinen ja epätoivoinen kuukausitolkulla ja oli sitä mieltä että täällä Suomessa ei kukaan huolehdi kenestäkään. . Nyt hänen lapsensa oli perheineen muuttanut Eteläeuroopasta (jossa lapset välittävät ja huolehtivat vanhemmistaan) Suomeen ja Ouluun ja kaverini oli niin täpinöissään että hän taitaa unohtaa minut kokonaan. Ikävä tilanne minulle mutta hyvä hänelle. Tosin en tiedä kuinka kauan nyoriperhe jaksaa touhuta hänen kanssaan.

Lue lisää

Onhan palvelivaa puhelinta ja kirjoittaminenkin on monelle ihmiselle hyvinkin ns. Antoisaa. Antaa itselle ja muillekin ehkä jsks jtn, jos esim. Rennosti kirjoittaa. Montaa tyyliä siinäkin.

Lähimmäisen ja ystävän apua kyllä saa kun ei vaadi kohtuuttomia. Ehkä onmyös hyvä sopia ns. "pelusäännöistä". Nimittäin ystävä, omainen , läheinen hyvin helposti alkaa pelätä että joutuu kokopäiväiseksi palvelijaksi ja uupuu ja väsyy itsekin. Olisi reilua ilmoittaa esim. jos joutuu joskus tilapäistä apua pyytämään, niin ilmoittaa että ei ole tarkoitus aina passauttaa ja iänikuisesti. Vain väliaikaisesti vähän aikaa, kunnes hankkii apua muualta esim. siivouspalvelut, kauppapalvelut, apteekkipalvelut. Näitä esimerkkipalveluita on saatavana kaupalta, apteekista , kaupungilta, yksityiseltä (esim. siivous) ja kolmannelta sektorilta. Vapaaehtoistyöntekijöiltä on myös apua saatavilla. Sairauteen lääkäriltä hoitajalta...vanhuus- ja ikäihmisten palveluiden järjestäjiltä. ja kuuluu eläkeläisjärjestöön niin sietä saa pientä apua kotiin vapaaehtoityöntekijöiltä sekä tietoa eri asioista. Mielenterveyden ongelmiin matalan kynnyksen paikoista. Ystävältä, lähimmäiseltä, omaiselta kyllä seuraa saa kunhan osaa pitää jonkinlaisen rajan , eikä rasita omilla huolilla lähimmäistä niin että lähimmäinen on kohta jo niin uupunut ja ahdistunut että joutuu pian hakemaan ahdistuslääkkeen. Muuten olen kyllä sitä mieltä että Suomessa pitäisi asenteet muuttua miten ottaa huomioon ihmiset, läheiset ..japitäisi tosiaankin enemmän välittää kanssaihmisistään. Henkilökohtaisesti minulle riittää, että minulla on/olisi ystävän, kaverin, siskon , veljen, perheen ja sukulaisten seuraa. Olen itsekin vasta kokenut vakavan sairauden. Hain apua edellämainituilta tahoilta, jotka helpottivvat huomattavasti tilannettani. Ystäviltä, kavereilta, sukulaisilta lähinnä seuraa kaipasin ja hain. En rasittanut heitä enkä uuvuttanut heitä omalla sairaudellani, toki he tietävät tilanteeni mutta pyrin pitämään tunnelman ja puheenaiheet toisena ja myönteisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö se miettiä sitä omaa osuutta asiaan?

Autoin kyllä sukulaista, jolle sairaus yllätti. Ensin hän oli neljä viikkoa ?(tai kauemmin, tosi kauan) sairaalassa. Kysyin haluaako ja jaksaako hän että käyn katsomassa,kävin yhden- kaksi kertaa viikossa. Sen jälkeen kun hän pääsi sairaalasta kainalosauvojen kanssa käytiin apteekissa ja muutaman kerran viikossa kaupassa minun autolla. Tarjosin myös seuraa. Jos tilanne olisi jatkunut loputtomiin, niin sitten olisi varmaan pitänyt jo turvautua yhteiskunnan palveluihin minun apuni lisäksi. Autoin häntä, koska hän apua tarvitsi ja luotin häneen. Nyt hän on jo toipunut ja ollut monta vuotta töissä. Sensijaan toisen sukulaisen kanssa jouduin vaikeuksiin. Hän passautti ja ajelutti pitkin kaupunkia niin että minun bensalaskut alkoivat jo olla aikamoiset, eikä lantinlanttia tullut bensarahaa. Kun sovittiin että käydään pizzalla, niin reissusta tuli kymmenien kilometrien ylimääräistä matkaa melkein joka reissulla kun hän ajelutti sinne tänne eestaas. Loppujen lopuksi melkein päädyin hänen jokapäiväiseksi palvelijaksi: pyykinpesijäksi, siivoojaksi. ..Kirjasto näkyi hänen ikkunasta ja hän viestitti minulle töihin, että haetko hänelle kirjan ja tuot sen minulle kun pääset töistä. Siis kävelevä ihminen. Kun aloin pikkuhiljaa säästellä autoni kulumista ja bensan kulumistakin, niin hän lopetti kaiken yhteydenpidon. Kohtuus kaikessa pitäisi olla. Seuraa kyllä olisin tarjonnut ja apuakin kohtuudella.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää miettiä myös omaa osuutta asiaan. Totta tämä. Mutta asiaan tarvitaan molempia ( ja kaikkia asianomaisia). Kukaan ei voi yksipuolisesti tehdä mitään asian eteen jos toinen osapuoli ( toiset osapuolet) ei ole kontaktissa, ei kysele kuulumisia ei kutsu kylään, ei tule kylään, ei ehdota tapaamisia (oli sitten kyseessä, omainen, läheinen, ystävä, tuttava). Siinä sitten on jäänyt yksikseen miettimään omaa osuuttaan asiaan, kun aikansa on yrittänyt. Eikä todellakaan ole ollut riitaa eikä mitään negatiivista kanssakäymisessä. Tämä on hyvin monen kohtalo. Tämä on välinpitämättömyyttä läheisiä ja ystäviä kohtaan. Todella häpeällistä, ei ole Suomi onnellisten maa, vaan yksinäisten, epätoivoisten ,hylättyjen maa.

Lue lisää

Paljon on ihmisiä jotka tietämättään vittuilee ja naljailee toisille. Se voi olkaa yksi mahdollinen syy.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon on ihmisiä jotka tietämättään vittuilee ja naljailee toisille. Se voi olkaa yksi mahdollinen syy.

Miten voi tietämättäään vittuilla ja naljailla. Kyllä sellainen ihminen on kertakaikkiaan ilkeä, pirullinrn ja huonoluontoinen. Tietämättään ei kenellekään voi vittuilla. Kyllä se ihan tietoista ja tahallista on. Tällaisten ihmisten kanssa ei kannata olla tekemisissä. Itsellä on täysi oikeus suojella itseä ja omaa hyvinvointiaan. Suojelkaa hyvät ihmiset itseänne tällaisilta ihmisiltä ja jos kohtaatte tällaisen, niin juoskaa pois ja kovaa.

Ei tarvitse olla k-pää maanvaiva eikä itsekäs p-naama kun yksinäisyys ja sen myötä epätoivo iskee. Tässä kulttuurissa lähimäiset unohtavat ihmisen. Ystävät helposti jättävät ja unohtavat. Hyvä esimerkki: tuttavani oli ystävä henkilön kanssa pienestä pitäen, kun "ystävä" alkoi seurustella ( siis jo vanhemmalla iällä, noin 65v.), niin tämän jälkeen hän unohti tuttavani täydellisesti ja kontaktit loppuivat siihen. Ei tullut enää kyläänkutsuja ei tapaamisia. Aika kamalaa. Nyt tuttavani kärsii yksinäisyydestä. KÄRSII YKSINÄISYYDESTÄ. On aika julmaa hylätä. Myös hyvin monet sisarukset vanhempien kuoltua eivät ole tekemisissä toistensa kanssa tai kanssakäyminen on pakonomaista. Ja mikä kaikista suurin rangaistus: aikuiset lapset eivät huomioi, ei kysy kuulumisia eivät tapaa vanhempiaan, eivät ole avuksi vähimmässäkään määrin (siis vähimmässäkään!).Onneksi on yhteiskunnan palveluita, ne eivät kuitenkaan korvaa läheistä, omaista, ystävää...Tiedä eräänkin äidin jonka poka ei ole tavannut äitiään 10-vuoteen. Luulisi että Helsingistä 10-vuodessa pääsisi edes yhden kerran käymään. Sama asia samalla paikkakunnalla asuvilla ei tapaamisia ei kuulumisten kyselyjä . Yksinäisiä ikääntyviä ja epätoivoisia on Suomi täynnä, vaikka heillä olisikin omaisia. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa: hävettää tämä tällainen.

Siis Lestoja

Et varmaan tarkoita ihan hyötyä sanan vatsinaisessa mielessä. Muuten olet pahasti harhateillä. Suosittelen että "kaveeraat" senkin vuoksi että ihminen niin sinäkin tarvitset muiden ihmisten seuraa, ystäviä ym. ..Jos et nyt sitä huomaa etkä ymmärrä, niin tulet sen varmasti myöhemmin huomaamaan. Hyödyllinen kaveri on kylläkin eri asia kuin olla muka kaveri vain silloin kuin kaverista on itselle hyötyä. Tottakai ystävä on samalla hyödyllinen, siis positiivisessa mielessä. Ystävän/kaverin ..kanssa viihtyy, häneen luottaa, hänen kanssaan on jotain yhteistä. Eikä kaikkien tuttujen kanssa voikaan kavereerata, ei se ole tarkoituksenmukaistakaan eikä aika eikä voimatkaan siihen riitä. Asianlaita nyt kuitenkin on niin että ihminen tarvitsee läheisiä, omaisia, sukulaisia , ystäviä, kavereita...

Miten sen suvun saisi osaksi elämää. Harvoin ollaan sisarusten kanssa tekemisissä. Serkkuja en tunne ollenkaan. Yksi serkku asuu Oulussa, jonka tapasin edesmenneiden vanhempieni luona noin 7 vuotta sitten. Sisarien aikuisista lapsista en ole kuullut vuosikausiin, he piutpaut minusta välittävät. Tuskin kukaan kutsuu edes lakkiaisiin. Kaksi aikuista lasta on Oulussa, toisella on lapsi ja puoliso. Olen pyrkinyt jättämään heidät omaan rauhaan, ei kait sitä voi heitäkään jatkuvasti häiritä. Onneksi ottavat edes joskus yhteyttä: syntymäpäivänä, jouluna, joskus muuna pyhäpäivänä, joskus lapsenlikkaa tarvitsevat ...Sukulaisten kanssa olisin mielelläni tekemisissä, mutta heillä on muuta ja aina kiire. Onnellinen on hän, jolla on sukulaisia lähellä...

En tiedä minkä ikäinen olet. Nuorena ehkä ajatteleekin että juttukaveri joutaakin mennä. Näin iäkkäänä juttukaveri on tervetullut. Heitä ei nimittäin ole kovin monta jäänyt eikä ole. Pidän jokaisesta juttukaverista kiinni joka suostuu olemaan juttukaverini, kaverini tai ystäväni. Teille nuorille annan hyvän neuvon: olkaa kavereille ja ystäville ystävällisiä, Antakaa heille aikaa ja huomioikaa heitä. Kutsukaa heitä arkeenne ja kotiinne. Kun teille arki koittaa, juhlat jää , työelämä jää , ehkä harrastukset jää. Ketä teillä silloin on. Tuleeko kukaan käymään luonanne , kutsuuko kukaan kylään.

Jos ei ole sukua tai he eivät jostain syystä ole temisissä , niin kyllä silloin juttukaveri, vanha kakaveri, uusi kaveri , ystävä on tervetullut. Vaikka sukulaisia olisin lähellä niin on hyvä olla myös ystäviä ja kavereita. Hyvin monilla ei ole sukulaisia, kavereita, ei ystäviä. Miten tämä voi olla mahdollista muka sivistyneessä ja muka hyvinvointiyhyeiskunnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei ole sukua tai he eivät jostain syystä ole temisissä , niin kyllä silloin juttukaveri, vanha kakaveri, uusi kaveri , ystävä on tervetullut. Vaikka sukulaisia olisin lähellä niin on hyvä olla myös ystäviä ja kavereita. Hyvin monilla ei ole sukulaisia, kavereita, ei ystäviä. Miten tämä voi olla mahdollista muka sivistyneessä ja muka hyvinvointiyhyeiskunnassa.

Lue lisää

Ei minullakaan ole ystäviä. Yritin puistossa kysellä, että haluaisitko jutella ? Kysyin usealta. Vastaukset kuuluivat, empä juuri, en tai ei ole aikaa.

Eihän siinä mitään pahaa ole että jakaa vaikeitakin asioita. Henkilökohtaisesti minä olen kuitenkin niin herkkä ihminen että ahdistun herkästi ihmisten vaikeiden asioiden vuoksi. En halua että minulle minulle valitetaan ja valittaja kertoo kaikki omien sukulaistenkin vakavat sairaudet ja mitä kauheaa ihmisille on tapahtunut tai ehkä tapahtuu ja kaiken syytää minun niskaan. Ja jos minä kysyn minkälainen sinun uusi pyöräsi on niin en halua kuulla että kinttu on kipeä aina ku sillä ajelen ja voi voi...Ja sitten velipoikakin jäi trukin alle ja se se vasta kauheaa onkin. Makaa sairaalassa ja voivoi. Ja tutulla on syöpä ja voivoi......Hei kaveri kysyin vain että minkälainen sinun uusi pyöräsi on. Voi vitt minä läkähdyn tämän taakan alle jonka jotkut ystävät/ kaverit aiheuttavat minulle. apuva...

Ei itään pahaa, Mutta jos kaverisi ei halua niitä sinun vaikeita asioita jakaa kanssasi, niin sitten se ei passaa. Tietenkin avoimuus on kaveruuden perusta mutta rajansa kaikella. Niin myös vaikeiden asioiden jakamisella.

Näin. Mutta ystävää, omaista, sukulaista, kaveria voisi joskus piristää positiivisella asenteella ja etenkin positiivisilla tai tavallisilla asioilla. On kait sitä muutakin keskusteltavaa kuin oma murhelista ja sairauskertomus. Kyllä jokaisella omia murheita jopa vakaviakin asioita on yllinkyllin ( tai sitten vain pienempiä huolia) , niin olisi ihan hyvä kuulla vähän parempaakin juttua. En minä ainakaan jaksa kuunnella enää omien murheiden päälle toisten murheita ja sairaskertomuksia ja hyvässä lykyssä kaverin sukulaisten sairaskertomuksia enkä koko maailman murheita. Jaksan paljon paremmin tätä elämänmenoa kun juttelemme tavallisista asioista, jopa positiivisista asioista. Kyllä jutun aiheita riittää kun vain hoksaa.

Anonyymi kirjoitti:

Näin. Mutta ystävää, omaista, sukulaista, kaveria voisi joskus piristää positiivisella asenteella ja etenkin positiivisilla tai tavallisilla asioilla. On kait sitä muutakin keskusteltavaa kuin oma murhelista ja sairauskertomus. Kyllä jokaisella omia murheita jopa vakaviakin asioita on yllinkyllin ( tai sitten vain pienempiä huolia) , niin olisi ihan hyvä kuulla vähän parempaakin juttua. En minä ainakaan jaksa kuunnella enää omien murheiden päälle toisten murheita ja sairaskertomuksia ja hyvässä lykyssä kaverin sukulaisten sairaskertomuksia enkä koko maailman murheita. Jaksan paljon paremmin tätä elämänmenoa kun juttelemme tavallisista asioista, jopa positiivisista asioista. Kyllä jutun aiheita riittää kun vain hoksaa.

Lue lisää

Oletteko muuten huomanneet että mämä ihmisten murheet ahdistavat ja kuulostavat puhelinkeskustelussa paljon kamalimmalta mitä kasvotusten jutustelussa. Kasvotusten kohdatessa huomioi muutakin kuin pelkät sanat. Siinä ikäänkuin kohtaa ihmisen kokonaisvaltaisesti, kohtaa ihmisen. Juttua tulee muutakin. Harmin paikka että ihmiset eivät kohtaa toisiaan kasvotusten, silloin maailmankuva ja oma muelenrauha olisi paljon paremmalla tolalla.

Anonyymi kirjoitti:

Näin. Mutta ystävää, omaista, sukulaista, kaveria voisi joskus piristää positiivisella asenteella ja etenkin positiivisilla tai tavallisilla asioilla. On kait sitä muutakin keskusteltavaa kuin oma murhelista ja sairauskertomus. Kyllä jokaisella omia murheita jopa vakaviakin asioita on yllinkyllin ( tai sitten vain pienempiä huolia) , niin olisi ihan hyvä kuulla vähän parempaakin juttua. En minä ainakaan jaksa kuunnella enää omien murheiden päälle toisten murheita ja sairaskertomuksia ja hyvässä lykyssä kaverin sukulaisten sairaskertomuksia enkä koko maailman murheita. Jaksan paljon paremmin tätä elämänmenoa kun juttelemme tavallisista asioista, jopa positiivisista asioista. Kyllä jutun aiheita riittää kun vain hoksaa.

Lue lisää

Nytkin mennään kovaa vauhtia kesää kohti taassen. Suomessa kun on nuo pitkät talvet ja kaamosaikaan, sekin voi toki vaikuttaa ja masentaa, jos sen sillä tavoin tuntee. Moni nauttii enemmän keväästä ja jesästä, jos on kesämökki niin sinne suuntaa tai retkille.

Minkä tyyppistä väkivaltaa olette kokeneet, haluatteko kirjoittaa ? Siitä pitäisi puhua, yleisesti enemmän,koska Suomessa suuri ongelma. Perheväkivaltaa esimerkiksi on aivan liikaa. Väkivalta on ehdottomasti Väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Minkä tyyppistä väkivaltaa olette kokeneet, haluatteko kirjoittaa ? Siitä pitäisi puhua, yleisesti enemmän,koska Suomessa suuri ongelma. Perheväkivaltaa esimerkiksi on aivan liikaa. Väkivalta on ehdottomasti Väärin.

Lue lisää

Olin lapsena kotikiusattu sitten koulukiusattu ja nyt sukukiusattu. Alkaa mitta olla täysi.

Anonyymi kirjoitti:

Olin lapsena kotikiusattu sitten koulukiusattu ja nyt sukukiusattu. Alkaa mitta olla täysi.

Onpas sullakin ollut paljon.

Voi teidän kanssanne. Minulla on muutamia hyviä ystäviä ja sukulaisia. Eipä ole väkivaltaa ollut, ei fyysistä eikä psyykkistä. Joskus tunnen itseni yksinäiseksi tässä suomalaisessa kulttuurissa. Ilmeisesti näin on suurella osalla suomalaisista. Tyytyväisyyden asteikolla 5- 10 lukema on keskimäärin 8. Voi olla jopa 9 ajoittain. Näin varmaan useimmilla. Joskus kun yksinäisyyden tunne yllättää niin silloin numero laskee. Hyvinä hetkinä melkein täydet 10.

Mitä sinä kirjoja suret, vaikka arvokkaita ovatkin. Turhaan ihmiset murehtivat asioita joita on tapahtunut kymmeniä vuosia sitten. Unohda asioista huonot puolet ja muistele hyviä puolia. Jopa huumorinkin voit avuksesi ottaa. Hyvää työtä olet tehnyt ja hyvä ihminen. Suomalainen ei ole oppinut kiittämään. Jos ei moitita niin se on sitten kiittämistä. Useimmat täältä lähtevät vanhainkodissa eivätkä omassa kämpässä, niin varmaan sinäkin. Siellä vanhain kodissa on hulinaa ja vilskettä enemmän kuin haluaisitkaan. Tuskin kovin hiljaisuudessa kuolet. Kyllä siellä vanhainkodissa väkeä piisaa. Mitä tuota ennakkoon suret. Se joka huomista suree, suree moninkertaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sinä kirjoja suret, vaikka arvokkaita ovatkin. Turhaan ihmiset murehtivat asioita joita on tapahtunut kymmeniä vuosia sitten. Unohda asioista huonot puolet ja muistele hyviä puolia. Jopa huumorinkin voit avuksesi ottaa. Hyvää työtä olet tehnyt ja hyvä ihminen. Suomalainen ei ole oppinut kiittämään. Jos ei moitita niin se on sitten kiittämistä. Useimmat täältä lähtevät vanhainkodissa eivätkä omassa kämpässä, niin varmaan sinäkin. Siellä vanhain kodissa on hulinaa ja vilskettä enemmän kuin haluaisitkaan. Tuskin kovin hiljaisuudessa kuolet. Kyllä siellä vanhainkodissa väkeä piisaa. Mitä tuota ennakkoon suret. Se joka huomista suree, suree moninkertaisesti.

Lue lisää

Minä olisin halunnut siitä vahasta kirjasta OPPIA, vaikka en saksaa monta sanaa osaakaan. Kuvat olivat hyviä.
Siitä toisesta kirjasta olisin halunnut tutustua historiaan.
Ja sen kaikista ensimmäisen kirjan sain vielä ostettua divarista, jotain 20+ € se maksoi.
Minulla on kyllä liikaa kirjoja, kaikkia en taatusti ehdi lukemaan. Kirjaston vaihtohyllyyn olen osan vienyt, mutta kuka ottaisi edes ilmaiseksi esim. 26 -osaisen tietosanakirjan? Paperinkeräykseen vientiä en katso järkeväksi kuin pelkälle roskaromaanille, vaikka äkkiä ne kirjaston vaihtohyllystäkin häviävät.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olisin halunnut siitä vahasta kirjasta OPPIA, vaikka en saksaa monta sanaa osaakaan. Kuvat olivat hyviä.
Siitä toisesta kirjasta olisin halunnut tutustua historiaan.
Ja sen kaikista ensimmäisen kirjan sain vielä ostettua divarista, jotain 20 € se maksoi.
Minulla on kyllä liikaa kirjoja, kaikkia en taatusti ehdi lukemaan. Kirjaston vaihtohyllyyn olen osan vienyt, mutta kuka ottaisi edes ilmaiseksi esim. 26 -osaisen tietosanakirjan? Paperinkeräykseen vientiä en katso järkeväksi kuin pelkälle roskaromaanille, vaikka äkkiä ne kirjaston vaihtohyllystäkin häviävät.

Lue lisää

Hyvä harrastus tuo sinun lukeminen. Toivottavasti löydät vielä hyviä ja mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi tai äänikirjoja kuunneltavaksi. Jos et enää harrasta lukemista, niin olet varmaan paljon oppinut ja saanut iloa kirjoista Hyvää kevättä.