Rento ja riidaton riimiketju

Ajattelen sinua, jonka vaaleat hiukset eivät pysy korvien takana. Välillämme on yhteys, joka ei selityksiä kaipaa.

Mitä jos vain lopettaisin;
hymyilyn, koskettelun, katseet,
vain sinulle tarkoitetut jutut.

Hyväksyisin tunteeni ja tilanteen,
jatkaisin elämääni
ja haaveilisin vain salaa.

Tänään en jotenkin jaksa.

No niin, onpahan tuota jo näköjään kahdella vai liekö vaan yhdellä runosuani sykkinyt 👍🏻

En kirjoita enää
sillä tulen vain surulliseksi
ettei sinunlaisia ole maisemissa
en halua heitä
viileänasiallista akateemikkoa
lapsenomaista aktivistia
nuoruuttaan takaisin bilettävää päiväperhosta
miestä kaipaavaa tuulenpesää
sukupuolessaan piehtaroivaa muurahaiskäpyä

En kirjoita enää
sillä etäisyys on tehnyt työnsä
ihminen kasvanut uutta kohti
pudottanut kuolleet lehdet
viskannut parvekkeelta
haihattelut, sanat ja ravintoköyhät juuret

Kirjoitan enää jotta muistaisin
sinäkin olit, olet
olemassa, nukut yösi vaaleat hiukset sotkussa
jonkun naamalla
onnekas hölmö sekin
joka herää katseesi pehmeyteen

Ohitsesi minut päästit
jäit itkemään kanssa valkopääsi
Tämä tuuhea tumma tukka

Saa kasvaa ja onkin aito kukka
harmin paikka lähes toisille hautapaikka
me jatkamme elämää
emme taakse katso kenenkään

hymyssä suin sua muistellaan ei katkera
baarissa kuiskella
ottakaamme itseämme niskasta kiinni ja parempi
onni
omastansa tiukasti pitää kiinni

MUtta ennencuin he lewätä panit/ tulit Caupungin miehet Sodomast/ nuoret ja wanhat/ ja caicki Canssa jocaculmalda/ ja pijritit huonen. Ja cudzuit Lothin ulos/ ja sanoit hänelle: cusa owat ne miehet jotca sinun tygös yöllä tulit? tuo heitä meidän tygöm tutaxem heitä. Silloin Loth meni ulos heidän tygöns owen eteen/ ja sulki owen jälkens. Ja sanoi: älkätte rackat weljeni tehkö nijn pahoin!

Tänään näin sinut taas.
Tunteeni ovat kuivuneet,
sydämeni tyhjä.
Smalltalkisi ei saanutkaan vastakaikua,
vaikka ylläsi oli taas
Erityisen Ihanan Ihmisen naamio.

Silmiisi katsoessani mietin pääsiäismunia;
hurmaava kuori, halpaa suklaata ja
sisälläsi suuri tyhjyys.

Olen tainnut päästä sinusta yli.

Sinunlaistasi en osannut odottaa enkä toivoa.
Enhän edes tiennyt, että kaltaisiasi on olemassa.
Muita en kaipaa.
Sinua kaipaan joka hetki.

Juureni hapuilivat juuriasi, siinä suunnassa maa oli pehmeä ja maa antoi juuriemme yhtyä.
Lehteni kurottivat lehtiesi luokse ja tuuli kietoi lehtemme yhteen.
Meidät oli tarkoitettu toisillemme.
Sen tiesi maa, sen tiesi tuuli.
Nyt sen tiedän myös minä.

Kaks 🎶🎵ketjuun (kai nekin tähän mahtuu 😉)

https://youtu.be/1t8lToKgUbk?si=qOkbfMR6gEj6kgKt

https://youtu.be/z_0I2sAHdWQ?si=GFPCp5-RiFdI0Gp5

♥️

Joskus, mulle,
sä oot kuin tähtisadetikku.

Mielenkiintoinen ja kaunis katsella.

Mutta jos erehtyy liian lähelle,
polttaa näppinsä kipeästi.

Huomasin sinut jo kaukaa, sillä et ollut niin kuin muut
nainen jonka rinnalla ajattelee
minulle kävi hyvin
minulle ei riitä vähempi luonne
häntä saattoi katsoa ylpeydellä
hän saattoi tehdä pienen eleen
hipaista hiuksiani korvan taakse
se oli enemmän kuin olin kenestäkään tuntenut vuosiin

Sinussa oli lempeää valoa jota olin kaivannut
ulkoista kauneutta, mitä
en myönnä ääneen kanssasiskoille
he ovat nopeita tuomitsemaan
kuvasi on tallessa mielessäni
kaikki viehkeät eleesi, kaaresi ja mielenliikkeesi

Kaunista kesää

Voisin olla tosi
nautintosi
vaikka luulet minun olevan
vain heterosi
se on epätosi
mitä jos olisinkin ilosi
tämä on tunnustus
tämä on toden tosi
uskallanko?