Nyt sitten hypitään seinille globalisaation uusimpien seurausvaikutusten takia.

Jossakinhan rajan on tultava vastaan, ei kaikki tuotanto ja talous voi jatkuvasti vain kasvaa ja tulla tehokkaammaksi. Ei maapallon kapasiteetti sitä voi kestää ja tämä trumpin mullistus voi kääntää jatkuvan kasvun politiikan lopulta kestävämpään suuntaan. Ylikulutuksen on loputtava ja kaikkien on siirryttävä kestävään kulutukseen jossa otetaan maaperästä ja luonnosta vain tarvittava, ei enempää koska muuten luonnonvarat loppuvat. Miljonäärien rahasäiliöt ei siinä auta mitään vaikka miten pullistelisivatkin.

Great Resettiä pukkaa.
Trump on vain mies estraadilla eli syntipukki.

Venäjän diktaattori aloitti sodan palauttaakseen imperiumilleen Neuvostoliiton mahdin ja valtapiirin. Amerikkalaiset valitsivat demokratiaa ylenkatsovan Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi. Molemmat ovat uhkia ja onnettomuuksia niin demokratialle ja vapaudelle ja molempien juurisyyt liittyvät globalisaatioon. Globalisaatio aiheutti politiikan polarisaation demokraattisessa maailmassa. Vielä milleniumin vaihteessa demokratia vaikutti voittamattomalta. Putin olisi voinut sopeutua tilanteeseen. Globalisaatio ja sen synnyttämä polarisaatio kuitenkin jakoi ja heikensi demokraatista maalmaa, mikä rohkaisi Putinia toteuttamaan suurta suunnitelmaansa. Trumpin diktatuuriin viittaamia toimia Yhdysvalloissa ja kaveeraamista diktaatorien kanssa nyt tekopyhästi taivastellaan. Paljon vähemmän ihmetellään sitä, että miksi amerikkalaiset valitsivat demokraattisen valtion ja vapaan maailman johtajaksi täysin sopimattoman ja kyvyttömän ihmisen. Mikä kumman raivoreaktio sai amerikkalaiset niin tekemään? Sen raivon yksi ja ehkä tärkein syy on villin globalisaation karmeat tuhovaikutukset demokraattisissa valtioissa. Miksi ihmeessä demokraattisissa valtioissa ei vastustettu villiä globalisaatiota? Totta kai ahneet globaalikapitalistit ottivat innolla vastaan mahdollisuuden tehdä valtavia voittoja kiinalaisen halvan työvoiman riistolla, mitta miksi ihmeessä jopa vasemmistopuolueet kannattivat palavasilmäisesti globalisaatiota, joka heikentää työväestön mahdollisuuksia puolustaa etujaan, auttaa ökyrikkaita välttelemään veroja ja tuhoaa hyvinvointivaltion perusteita. Minusta se oli täysin käsittämätöntä. Vieläkään en keksi moiselle järjettömältä tuntuvalle käytökselle muuta syytä kuin vasemmistopuolueissa yhä piilevävästä vihasta demokratiaa ja kansallisvaltio-aatetta vastaan. Kommunisteille demokratia oli "porvarillista" ja kommunistisesta vastineesta sille tuli totalitarismia. Osa sosialisteista mukautui "porvarilliseen" demokratiaan ja puolusti menestykselliä työväestön etuja demokrattisten instituutioiden kuten vapaitten vaalien ja ay-liikkeen avulla. Julistautumalla "liberaaleiksi" ovat sosialidemokraatit nyt sitten hylänneet käytännöllisen ja tuloksia tuottaneen politiikkansa ja omaksuneet uudelleen totalitarismia lähentelevän ideologisen ehdottomuuden, perustellen sitä kansallisvastaisilla ylikansallisilla muka "liberaaleilla" arvoilla. Vasemmistolaisesta "liberaaliudesta" on nyt tullut demokratian syöpäkasvain. Siitä paraneminen edellyttäisi kahden perusasian tunnustamista: 1) kansallisvaltio on demokratian välttämätän joskaan ei riittävä ehto ja 2) demokratian ydin on ristiriitojen tunnustaminen ja sääntely. Ideologinen ehdottomuus ja pyrkimys ristiriitojen tukahduttamiseen arvodiktatuurilla tuhoaa toimivan demokratian.

(Tässä nyt keskustelen itseni kanssa kun tämä mielestäni äärimmäisen tärkeä aihe ei tunnu ketään kiinnostavan. Ei itsensä kanssa keskustelemine ole kivaa. Mieluummin ottaisin vastaan vaikka kuinka härskiä kritiikkiä ajatuksilleni.)