Joka ei synny uudesti ylhäältä

Mauro opetteli hepreaa voidakseen käyttää suoraan niitä ensisijaisia lähteitä, jotka toimivat maailman suurimman uskonnon, kristinuskon, perustana. Edizioni San Paolo tarjosi hänelle yhteistyötä Bibbia Ebraica Interlineare -kirjasarjaa varten. Lisäksi kustantaja julkaisi seitsemäntoista Vanhan testamentin kirjaa hänen käännöksenään. Yhteistyö keskeytyi vuonna 2010, kun kääntäjä alkoi pitää luentoja ja kirjoittaa omia kirjojaan. Yleensä Mauro ei pyrkinyt teologisiin kysymyksiin; hän kirjoitti kielellisistä ongelmista ja paradokseista sekä käännösmenetelmästä ja antiikin tekstien tulkinnasta, joihin hän työssään törmäsi ja jotka automaattisesti johtivat hänet ei-kanonisiin johtopäätöksiin.

Mitä vaikeuksia kääntäjä kohtaa työskennellessään antiikin asiakirjojen parissa? Asiantuntijoiden mukaan se, että tutkijat ympäri maailmaa ovat yhtä mieltä tietystä muinaisesta termistä, ei takaa tarkkuutta.

Ja monista raamatullisista termeistä käydään keskusteluja vuosisatoja.

Yhden esimerkin ei tarvitse mennä kauas: sana ”Jumala”. Joissakin tapauksissa asiantuntijat kiistelevät sekä yksittäisistä sanoista että kokonaisista jakeista.

Kyse ei ole edes yksittäisten termien kääntämisestä - joskus on oikeudenmukaisempaa jättää ne kääntämättä - vaan yleisen asiayhteyden välittämisestä - lukija näkee yhtäkkiä aivan toisenlaisen kuvan, joka poikkeaa suuresti tavanomaisista uskonnollisista perinteistä ja asenteista.

Usein nämä perinteet ovat ristiriidassa keskenään, sillä ne ovat vuosisatojen ajan kiistelleet oikeudesta ”totuuteen” Vanhaan testamenttiin koottujen hyvin erilaisten tekstien valossa.

Se on ”facciamo finta che” eli ”oletamme, että” (kirjaimellisesti: teeskentelemme, että), koska emme ole varmoja siitä, kuka nämä tekstit on kirjoittanut tai miltä ne näyttivät ensimmäisessä versiossaan. Emme edes tiedä, miten niitä luettiin alkuperäisessä muodossa, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja (muistakaa esimerkki sanoista karen ja keren, joita tarkastelimme toisessa osassa). Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena. Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa.

Emme edes tiedä, miten ne luettiin alkuperäisessä kielessä, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja.

Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena.

Anonyymi kirjoitti:

Mauro opetteli hepreaa voidakseen käyttää suoraan niitä ensisijaisia lähteitä, jotka toimivat maailman suurimman uskonnon, kristinuskon, perustana. Edizioni San Paolo tarjosi hänelle yhteistyötä Bibbia Ebraica Interlineare -kirjasarjaa varten. Lisäksi kustantaja julkaisi seitsemäntoista Vanhan testamentin kirjaa hänen käännöksenään. Yhteistyö keskeytyi vuonna 2010, kun kääntäjä alkoi pitää luentoja ja kirjoittaa omia kirjojaan. Yleensä Mauro ei pyrkinyt teologisiin kysymyksiin; hän kirjoitti kielellisistä ongelmista ja paradokseista sekä käännösmenetelmästä ja antiikin tekstien tulkinnasta, joihin hän työssään törmäsi ja jotka automaattisesti johtivat hänet ei-kanonisiin johtopäätöksiin.

Mitä vaikeuksia kääntäjä kohtaa työskennellessään antiikin asiakirjojen parissa? Asiantuntijoiden mukaan se, että tutkijat ympäri maailmaa ovat yhtä mieltä tietystä muinaisesta termistä, ei takaa tarkkuutta.

Ja monista raamatullisista termeistä käydään keskusteluja vuosisatoja.

Yhden esimerkin ei tarvitse mennä kauas: sana ”Jumala”. Joissakin tapauksissa asiantuntijat kiistelevät sekä yksittäisistä sanoista että kokonaisista jakeista.

Kyse ei ole edes yksittäisten termien kääntämisestä - joskus on oikeudenmukaisempaa jättää ne kääntämättä - vaan yleisen asiayhteyden välittämisestä - lukija näkee yhtäkkiä aivan toisenlaisen kuvan, joka poikkeaa suuresti tavanomaisista uskonnollisista perinteistä ja asenteista.

Usein nämä perinteet ovat ristiriidassa keskenään, sillä ne ovat vuosisatojen ajan kiistelleet oikeudesta ”totuuteen” Vanhaan testamenttiin koottujen hyvin erilaisten tekstien valossa.

Se on ”facciamo finta che” eli ”oletamme, että” (kirjaimellisesti: teeskentelemme, että), koska emme ole varmoja siitä, kuka nämä tekstit on kirjoittanut tai miltä ne näyttivät ensimmäisessä versiossaan. Emme edes tiedä, miten niitä luettiin alkuperäisessä muodossa, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja (muistakaa esimerkki sanoista karen ja keren, joita tarkastelimme toisessa osassa). Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena. Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa.

Emme edes tiedä, miten ne luettiin alkuperäisessä kielessä, koska kirjoitetussa hepreassa ei ole vokaaleja.

Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena.

Lue lisää

Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena.

Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa. Vanhan testamentin alkuperäiset kertomukset ovat muokatut jäljennökset sumero-akkadilaisista ja todennäköisesti foinikialaisista teksteistä.


Absurdius piilee siinä, että koulutusjärjestelmämme käsittelee sumero-akkadilaisia tekstejä myytteinä ja legendoina, joiden avulla muinaiset kansat yrittivät ymmärtää maailmaa, koska heille ei ollut vielä annettu ilmestystä.


Alkuperäisiä tekstejä pidetään myytteinä ja legendoina, kun taas Genesiksen kirja, joka sisältää Gilgamesh-eepoksen ja Enuma Elishin muokatut kopiot, esitetään totuutena ja jumalallisena kaitselmuksena.

Palaamme kysymykseen kirjaimellisen käännöksen asianmukaisuudesta.


Kirjaimellinen kääntäminen tarkoittaa sitä, että vältetään tarkoituksellisia tulkintoja ja yritetään välittää termien alkuperäinen merkitys heprean kielen etymologisten sanakirjojen mukaan.

Joidenkin sanojen kohdalla keskustelu on kestänyt vuosisatoja: Elohim, Jahve, ruach, kavod jne.


Ratkaisu: lukea huolellisesti niiden eri primaarilähteiden sisältö, joissa sana esiintyy, ja vertailla niitä huolella.

Esimerkki: Elohim (monikko) käännetään sanalla ”Dio” eli ”Jumala” (yksikössä), mutta juutalainen eksegetiikka (Raamatun tulkintaa käsittelevä teologian osa-alue) toteaa, että Raamatun kielessä ei ole yhtään sanaa, joka tarkoittaisi ”Jumalaa” palvonnan kohteena.

Kreikkalaiset teologit todennäköisesti täyttivät muinaiset tekstit omalla ymmärryksellään ja itselleen läheisillä kategorioilla.

Toistamatta niitä tulkitsijoita, jotka joutuvat etsimään tekstistä vahvistusta teeseilleen; epäselvissä tapauksissa selkeästi asiayhteydessä.

Oletetaan, että kirjoitettu on totta termien kirjaimellisessa merkityksessä, tehdään kirjaimellinen käännös ja tarkkaillaan objektiivisesti, mitä siitä tulee.

Emme tietenkään voi vaatia absoluuttista totuutta tällaisessa tekstissä, mutta tällaisella metodologisella lähestymistavalla ilmenee sisällön sisäinen logiikka ja johdonmukaisuus, joka ei kaipaa lisätulkintoja ja sellaisen kategorian kuin ”mysteeri” mukanaoloa.

Käännökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä tekstiä, ja mieluiten kirjaimellista käännöstä, joka on vapaa teologien tarkoituksellisesti antamista tulkinnoista ja ohjeista, vaikka lopputulos poikkeaisi hyvin paljon vuosisatoja vanhoista muotoiluista.


Tutkija soveltaa samaa menetelmää kreikankielisiin teksteihin ja analysoi niitä rinnakkain Raamatun kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi asia, joka meille kerrotaan, on se, että ne luotiin Jumalan ilmoituksen tuloksena.

Lisäksi huomaamme, kuinka monta muutosta nämä kirjat ovat kokeneet vuosisatojen kuluessa. Vanhan testamentin alkuperäiset kertomukset ovat muokatut jäljennökset sumero-akkadilaisista ja todennäköisesti foinikialaisista teksteistä.


Absurdius piilee siinä, että koulutusjärjestelmämme käsittelee sumero-akkadilaisia tekstejä myytteinä ja legendoina, joiden avulla muinaiset kansat yrittivät ymmärtää maailmaa, koska heille ei ollut vielä annettu ilmestystä.


Alkuperäisiä tekstejä pidetään myytteinä ja legendoina, kun taas Genesiksen kirja, joka sisältää Gilgamesh-eepoksen ja Enuma Elishin muokatut kopiot, esitetään totuutena ja jumalallisena kaitselmuksena.

Palaamme kysymykseen kirjaimellisen käännöksen asianmukaisuudesta.


Kirjaimellinen kääntäminen tarkoittaa sitä, että vältetään tarkoituksellisia tulkintoja ja yritetään välittää termien alkuperäinen merkitys heprean kielen etymologisten sanakirjojen mukaan.

Joidenkin sanojen kohdalla keskustelu on kestänyt vuosisatoja: Elohim, Jahve, ruach, kavod jne.


Ratkaisu: lukea huolellisesti niiden eri primaarilähteiden sisältö, joissa sana esiintyy, ja vertailla niitä huolella.

Esimerkki: Elohim (monikko) käännetään sanalla ”Dio” eli ”Jumala” (yksikössä), mutta juutalainen eksegetiikka (Raamatun tulkintaa käsittelevä teologian osa-alue) toteaa, että Raamatun kielessä ei ole yhtään sanaa, joka tarkoittaisi ”Jumalaa” palvonnan kohteena.

Kreikkalaiset teologit todennäköisesti täyttivät muinaiset tekstit omalla ymmärryksellään ja itselleen läheisillä kategorioilla.

Toistamatta niitä tulkitsijoita, jotka joutuvat etsimään tekstistä vahvistusta teeseilleen; epäselvissä tapauksissa selkeästi asiayhteydessä.

Oletetaan, että kirjoitettu on totta termien kirjaimellisessa merkityksessä, tehdään kirjaimellinen käännös ja tarkkaillaan objektiivisesti, mitä siitä tulee.

Emme tietenkään voi vaatia absoluuttista totuutta tällaisessa tekstissä, mutta tällaisella metodologisella lähestymistavalla ilmenee sisällön sisäinen logiikka ja johdonmukaisuus, joka ei kaipaa lisätulkintoja ja sellaisen kategorian kuin ”mysteeri” mukanaoloa.

Käännökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä tekstiä, ja mieluiten kirjaimellista käännöstä, joka on vapaa teologien tarkoituksellisesti antamista tulkinnoista ja ohjeista, vaikka lopputulos poikkeaisi hyvin paljon vuosisatoja vanhoista muotoiluista.


Tutkija soveltaa samaa menetelmää kreikankielisiin teksteihin ja analysoi niitä rinnakkain Raamatun kanssa.

Lue lisää

Ainoastaan kreikkalaisten tekstien osalta hän kutsuu menetelmäänsä Schliemannin nimellä, itsenäisen tutkijan, jota aikoinaan kutsuttiin hulluksi, koska hän oletti Homeroksen runojen olevan totta. Mutta Schliemann osoittautui oikeaksi!

Antiikin kirjailijat pyrkivät säilyttämään jälkipolville muiston todellisista tapahtumista, jotka määrittivät heidän kansansa historiaa.

Muinaisia tekstejä ja varsinkin ”uskonnollisia tai pyhiä” tekstejä käsittelevän kääntäjän älyllinen rehellisyys perustuu yksinkertaiseen ja uskomattoman vaikeaan valintaan: ryhtyä työhön selvin ja puolueettomin mielin ja yrittää ymmärtää, mitä todella on kirjoitettu.

Yleisesti ottaen ammattitaitoisen tutkijan esimerkki on yritys soveltaa kriittistä ajattelua silloin, kun dogman ja fanaattisuuden mukaan pitäisi luottaa ainoastaan uskoon.

Tämä lähestymistapa ei vähättele uskoa ja Jumalan käsitettä, vaan päinvastoin tekee niistä loogisempia poistamalla epäjohdonmukaisuudet, jotka voidaan selittää vain Jumalan tahdon käsittämättömyydellä.

Teologiset kysymykset ovat kuitenkin täysin erillinen aihe, jota varten on olemassa erikoistuneit tutkijoita, myös Suomessa.

Meitä kiinnostavat kummalliset esimerkit käännöksistä.

Nykyään kääntäjällä on käytössään uusia välineitä - sanakirjoja, kommentaareja, sanastoja ja avoimia tietolähteitä.

Muinaisten seemiläisten kielten asiantuntijan mielipiteen selvittämiseksi riittää, että tekee kyselyn. Vastaus tulee mahdollisimman pian perustelujen ja kuvakaappausten kanssa sanakirjamerkinnöistä. Tämä muuttaa radikaalisti kääntäjän ammatillisia mahdollisuuksia, myös muinaiskielisten tekstien osalta, joita aika ajoin ei vain kirjoiteta uudelleen vaan myös ”tulkitaan uudelleen”.


Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Tiedämme Vanhasta testamentista vain sen, mitä kunkin aikakauden hallitsijat, alkaen juutalaisista teologeista, jotka aloittivat monoteistisen opin, aina nykyisiin rakenteisiin, jotka toimivat jonkinlaiseen perustaan perustuvien teologisten ja ideologisten ajatusjärjestelmien kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Ainoastaan kreikkalaisten tekstien osalta hän kutsuu menetelmäänsä Schliemannin nimellä, itsenäisen tutkijan, jota aikoinaan kutsuttiin hulluksi, koska hän oletti Homeroksen runojen olevan totta. Mutta Schliemann osoittautui oikeaksi!

Antiikin kirjailijat pyrkivät säilyttämään jälkipolville muiston todellisista tapahtumista, jotka määrittivät heidän kansansa historiaa.

Muinaisia tekstejä ja varsinkin ”uskonnollisia tai pyhiä” tekstejä käsittelevän kääntäjän älyllinen rehellisyys perustuu yksinkertaiseen ja uskomattoman vaikeaan valintaan: ryhtyä työhön selvin ja puolueettomin mielin ja yrittää ymmärtää, mitä todella on kirjoitettu.

Yleisesti ottaen ammattitaitoisen tutkijan esimerkki on yritys soveltaa kriittistä ajattelua silloin, kun dogman ja fanaattisuuden mukaan pitäisi luottaa ainoastaan uskoon.

Tämä lähestymistapa ei vähättele uskoa ja Jumalan käsitettä, vaan päinvastoin tekee niistä loogisempia poistamalla epäjohdonmukaisuudet, jotka voidaan selittää vain Jumalan tahdon käsittämättömyydellä.

Teologiset kysymykset ovat kuitenkin täysin erillinen aihe, jota varten on olemassa erikoistuneit tutkijoita, myös Suomessa.

Meitä kiinnostavat kummalliset esimerkit käännöksistä.

Nykyään kääntäjällä on käytössään uusia välineitä - sanakirjoja, kommentaareja, sanastoja ja avoimia tietolähteitä.

Muinaisten seemiläisten kielten asiantuntijan mielipiteen selvittämiseksi riittää, että tekee kyselyn. Vastaus tulee mahdollisimman pian perustelujen ja kuvakaappausten kanssa sanakirjamerkinnöistä. Tämä muuttaa radikaalisti kääntäjän ammatillisia mahdollisuuksia, myös muinaiskielisten tekstien osalta, joita aika ajoin ei vain kirjoiteta uudelleen vaan myös ”tulkitaan uudelleen”.


Onko Raamattu uskottavaa?

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.


Mitä Raamatun tulkintojen ja painosten valtava määrä kertoo meille?

Vain sen, ettei pidä luottaa mihinkään niistä monista eri lahkoista, jotka väittävät, että heillä on ”oikean” Raamatun tekstit ja että he palvelevat ”oikeaa” Jumalaa.

Raamattu on ollut kolossaalisen petoksen kohteena - salailutyön kohteena, jonka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet ne, jotka halusivat käyttää Raamattua tarkoituksiin, joilla ei ollut mitään tekemistä hengellisyyden kanssa (sanan laajassa merkityksessä).

Tiedämme Vanhasta testamentista vain sen, mitä kunkin aikakauden hallitsijat, alkaen juutalaisista teologeista, jotka aloittivat monoteistisen opin, aina nykyisiin rakenteisiin, jotka toimivat jonkinlaiseen perustaan perustuvien teologisten ja ideologisten ajatusjärjestelmien kautta.

Lue lisää

Onko Raamattu uskottavaa?

EI OLE.

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.

Anonyymi kirjoitti:

Onko Raamattu uskottavaa?

EI OLE.

Kun joku, joka kuvittelee olevansa Raamatun asiantuntija, alkaa käydä pitkiä teologisia keskusteluja edistääkseen ja vahvistaakseen omaa käsitystään ja tulkintaansa tästä juutalaisten uskonnollisten myyttien kokoelmasta, hän tuskin ymmärtää, että itse asiassa eri historiallisina aikoina ja eri maantieteellisillä alueilla tämän uskonnollisen kokoelman teksti ja tulkinnat sekä sen koostumus poikkesivat merkittävästi toisistaan. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota kääntäjä , joka on kirjoittanut useita Tooran hepreankielisestä alkuperäiskappaleesta tehtyyn käännökseen perustuvia kirjoja. Ja tämä käännös eroaa merkittävästi Vanhan testamentin perinteisistä käännöksistä eurooppalaisille kielille.

Lue lisää

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.

Aloitan kuvaamalla sekaannusta, jolla ei ole mitään tekemistä käännösten kanssa. Katoliset uskovat, että Vanhassa testamentissa on 46 oikeaa kirjaa (toisin sanoen Raamatun Jumalan vaikutuksesta kirjoitettuja).

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein ensimmäinen ja toinen kirja sekä joitakin otteita Esteristä ja Danielista.

Hallussamme oleva Raamattu perustuu pääasiassa Stuttgartin Raamattuun jne.

Protestanttinen kirkko on yhdenmukaistanut itsensä juutalaisen kaanonin kanssa.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen, joista monet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne sisältävät huomattavia eroja tekstissä, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstiväärennöksiin).

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen verrattuna, joista monet ovat varsin merkittäviä, sillä ne sisältävät huomattavia tekstieroja, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstin vääristelyihin).


Tämä kreikankielinen versio edusti kirkkoisien raamatullinen perusta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen, kunnes Rooman kirkko päätti ottaa juutalaiset kaanonit perustakseen.

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Jos tietty henkilö on syntynyt Palestiinassa, samarialaisten alueella - hän kuulee, että totuus ei ole masorilaisten painoksissa, vaan Toorassa (Pentateukissa), joka eroaa masorilaisesta versiosta yli 2000 kohdassa.

Myös Peshitta - maroonien, nestoriaanien, jakobiittien ja melkiittien hyväksymä syyriankielinen Raamattu - eroaa masoriittiversiosta.

Siksi ennen käännösten tekemistä on pyrittävä tutustumaan mahdollisimman moneen Raamattuun ja otettava huomioon myös se, että niiden kannattajat julistavat kaikki Raamatut lukemattomassa valikoimassaan ainoiksi oikeiksi.


Jo näiden ensimmäisten merkkien pitäisi tehdä selväksi, että se, mihin Raamattuun luotamme, riippuu historiallisesta ajasta ja maantieteellisestä paikasta, jossa ja milloin olemme syntyneet, tai toisin sanoen, ei ole olemassa mitään ”absoluuttista”, koska aina on joku, joka päättää puolestamme dogmaattisesti, mikä on totta ja mistä se löytyy.


Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Osa niistä on peräisin 2. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä näissä kääröissä olevien Jesajan tekstien ja masoriittisten käsikirjoitusten välillä on yli 250 eroa, joista ensimmäisissä on kokonaisia sanoja ja jälkimmäisissä ei, ja niin edelleen”.



Voidaan siis todeta, että Vanhasta testamentista ei ole olemassa yhtä ainoaa versiota, vaan siitä on valtava määrä erilaisia muunnelmia eri juutalaisissa ja kristillisissä lahkoissa, joista kukin tunnustaa ”oikeaksi” vain yhden version.

Ja juuri tämä moninaisuus ei salli meidän sokeasti ja dogmaattisesti uskoa minkään yhden muunnelman totuuteen.

Vaikka epäilemättä Vanhan testamentin vanhimmat versiot pitäisi asettaa etusijalle, sillä ne ovat vähemmän alttiita vanhemmille tarkistuksille ja tulkinnoille, joita on tehty eri kirkkojen ja niiden hierarkkien etujen mukaisesti.
Kun otetaan huomioon kaikki tämä, voimme ymmärtää, että Vanhan testamentin erikielisä käännöksiä, jotka tehtiin vasta XIX vuosisadan jälkipuoliskolla, ei voida pitää ”oikeina” ja ”ainoina oikeina”.

Sillä niiden ero alkuperäiseen lähteeseen on hyvin suuri. Juuri tämän tosiasian tutkija todistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Raamatun tekstien leviämistä vauhdittivat yksinomaan sitä koskevat huijaukset.

Aloitan kuvaamalla sekaannusta, jolla ei ole mitään tekemistä käännösten kanssa. Katoliset uskovat, että Vanhassa testamentissa on 46 oikeaa kirjaa (toisin sanoen Raamatun Jumalan vaikutuksesta kirjoitettuja).

Sitä vastoin juutalaisessa kaanonissa tunnustetaan vain 39 kirjaa, eikä niissä tunnusteta oikeiksi niitä, jotka kristityt tunnustavat - Tobit, Juudit, Salomon sananlaskut, Baruk, Saarnaaja ja Qoheel, Makkabein ensimmäinen ja toinen kirja sekä joitakin otteita Esteristä ja Danielista.

Hallussamme oleva Raamattu perustuu pääasiassa Stuttgartin Raamattuun jne.

Protestanttinen kirkko on yhdenmukaistanut itsensä juutalaisen kaanonin kanssa.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Koptit (Lähi-idän suurin kristillinen yhteisö) - pitävät kanonisina (todellisia totuuksia sisältäviä) - muita latinalaiskatolisten ja juutalaisten hylkäämiä kirjoja, kuten Henokin kirjaa ja Jubileen kirjaa.

Kreikkalais-ortodoksinen kirkko puolestaan ei perustu Leningradin käsikirjoituksen masoriittiseen painokseen vaan Septuagintan (Egyptissä 3. vuosisadalla eaa. kreikaksi käännetty Raamattu) vanhempiin teksteihin.

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen, joista monet ovat hyvin tärkeitä, sillä ne sisältävät huomattavia eroja tekstissä, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstiväärennöksiin).

Tämä kreikankielinen Raamattu sisältää noin tuhat eroa Masoriitin painokseen verrattuna, joista monet ovat varsin merkittäviä, sillä ne sisältävät huomattavia tekstieroja, jotka saattavat viitata Masoriitin tekemiin korjauksiin (tekstin vääristelyihin).


Tämä kreikankielinen versio edusti kirkkoisien raamatullinen perusta ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen, kunnes Rooman kirkko päätti ottaa juutalaiset kaanonit perustakseen.

Rabbit sitä vastoin kieltävät Septuagintan ja sanovat hyväksyvänsä vain ne kirjat, jotka heidän mielestään ovat lain mukaisia, yksinomaan ne, jotka on kirjoitettu Palestiinassa, hepreaksi ja ennen Esraa (5. vuosisata eKr.) edeltävää aikaa. Mutta siinä ei ole vielä kaikki.

Jos tietty henkilö on syntynyt Palestiinassa, samarialaisten alueella - hän kuulee, että totuus ei ole masorilaisten painoksissa, vaan Toorassa (Pentateukissa), joka eroaa masorilaisesta versiosta yli 2000 kohdassa.

Myös Peshitta - maroonien, nestoriaanien, jakobiittien ja melkiittien hyväksymä syyriankielinen Raamattu - eroaa masoriittiversiosta.

Siksi ennen käännösten tekemistä on pyrittävä tutustumaan mahdollisimman moneen Raamattuun ja otettava huomioon myös se, että niiden kannattajat julistavat kaikki Raamatut lukemattomassa valikoimassaan ainoiksi oikeiksi.


Jo näiden ensimmäisten merkkien pitäisi tehdä selväksi, että se, mihin Raamattuun luotamme, riippuu historiallisesta ajasta ja maantieteellisestä paikasta, jossa ja milloin olemme syntyneet, tai toisin sanoen, ei ole olemassa mitään ”absoluuttista”, koska aina on joku, joka päättää puolestamme dogmaattisesti, mikä on totta ja mistä se löytyy.


Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vanhimmat käytössämme olevat Raamatun tekstit löydettiin Qumranin luolista.

Osa niistä on peräisin 2. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä näissä kääröissä olevien Jesajan tekstien ja masoriittisten käsikirjoitusten välillä on yli 250 eroa, joista ensimmäisissä on kokonaisia sanoja ja jälkimmäisissä ei, ja niin edelleen”.



Voidaan siis todeta, että Vanhasta testamentista ei ole olemassa yhtä ainoaa versiota, vaan siitä on valtava määrä erilaisia muunnelmia eri juutalaisissa ja kristillisissä lahkoissa, joista kukin tunnustaa ”oikeaksi” vain yhden version.

Ja juuri tämä moninaisuus ei salli meidän sokeasti ja dogmaattisesti uskoa minkään yhden muunnelman totuuteen.

Vaikka epäilemättä Vanhan testamentin vanhimmat versiot pitäisi asettaa etusijalle, sillä ne ovat vähemmän alttiita vanhemmille tarkistuksille ja tulkinnoille, joita on tehty eri kirkkojen ja niiden hierarkkien etujen mukaisesti.
Kun otetaan huomioon kaikki tämä, voimme ymmärtää, että Vanhan testamentin erikielisä käännöksiä, jotka tehtiin vasta XIX vuosisadan jälkipuoliskolla, ei voida pitää ”oikeina” ja ”ainoina oikeina”.

Sillä niiden ero alkuperäiseen lähteeseen on hyvin suuri. Juuri tämän tosiasian tutkija todistaa.

Lue lisää

Kun Jahve sai tämän maan, hän oli hyvin julma, omapäinen sotilas, joka tappoi ei-toivottuja pienimmästäkin provokaatiosta.

Mutta hänet esiteltiin meille jumalana, joka rakasti kaikkia.

Mutta tämä oli vain mies. Jahven lisäksi myös Elohim-nimet ovat äänessä, kuten Kamosh. Toisin sanoen Jahve oli aivan sama Elohim, hänellä oli samat voimat kuin muillakin.

Elohimien yläpuolella seisoi Elon, ylipäällikkö, jonka tahtoa he toteuttivat. Se oli pohjimmiltaan totalitaarinen hallinto.

Elonin johtamat Elohimit hallitsivat hyvin raa'asti. He harjoittivat uhrauksia. He vaativat ihmisiltä täydellistä kuuliaisuutta, selvää kuuliaisuutta. Mutta Elohimit olivat tavallisia ihmisiä, he eivät olleet kuolemattomia.

Raamatun Vanhassa testamentissa kuvataan, että ihmiset näkivät heidät ja tunnistivat heidät kaukaa, he pelkäsivät ja pakenivat heitä sanoen: ”Tässä he ovat, Elohim, meidän on parasta kääntyä ympäri ja lähteä, emme tiedä, mitä voi olla, mitä voi tapahtua”.

Hän oli arojen jumala, eli arojen komentaja.

Jopa Raamatun kirjoituksissa on aina joku, joka taistelee jonkun kanssa, jakaa maita, joku riitelee aina jonkun kanssa, joku panettelee jotakuta. Ja tämä on asetettu meille esimerkkinä.
https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta |

OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

MAURO BIGLIONI ON VATIKAANIN JOHTAVA MUINAISTEN KIELTEN ASIANTUNTIJA
Mauro Biglino

Vanhan testamentin 19 kirjan kääntäjä Edizioni San Paolon kanssa, muinaisten kielten tutkija Mauro Biglino erottui suuren yleisön silmissä vuodesta 2010 lähtien erinomaisella Raamatun kirjaimellisella uudelleentulkinnallaan, jonka hän ilmaisi sarjassaan myydyimpiä esseitä.

Hänen teoksensa on saanut innostumaan alan harrastajista, tutkijoista ja kaikenlaisista lukijoista. Hänen kirjansa ottavat lukijaa kädestä kiinni ja - ilman ennakkokäsityksiä tai teologisia suodattimia - kuljettavat häntä läpi kiehtovan kertomuksen Raamatun jakeista, joita analysoidaan niiden alkuperäisessä muodossa muinaishepreaksi.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana Mauro Biglino on tehnyt väsymättömästi valistus- ja tiedotustyötä satojen konferenssien kautta ja osallistumalla kansainvälisiin kokouksiin.

Hänellä on ollut monia tilaisuuksia keskustella lukemattomien asiantuntijoiden (muun muassa biologien, arkeologien, insinöörien ja lääkäreiden) kanssa, jotka ovat tukeneet hänen hypoteesejaan siitä, että Raamattu saattaisi sisältää selviä jäljiä ihmiskunnan todellisesta alkuperästä. Hänen mielestään ihmiskunnan on saattanut ”valmistaa” maan ulkopuolisten olentojen yhteisö, Elohim, jonka ihmiskunta on myöhemmin itse muuttanut jumaliksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kun Jahve sai tämän maan, hän oli hyvin julma, omapäinen sotilas, joka tappoi ei-toivottuja pienimmästäkin provokaatiosta.

Mutta hänet esiteltiin meille jumalana, joka rakasti kaikkia.

Mutta tämä oli vain mies. Jahven lisäksi myös Elohim-nimet ovat äänessä, kuten Kamosh. Toisin sanoen Jahve oli aivan sama Elohim, hänellä oli samat voimat kuin muillakin.

Elohimien yläpuolella seisoi Elon, ylipäällikkö, jonka tahtoa he toteuttivat. Se oli pohjimmiltaan totalitaarinen hallinto.

Elonin johtamat Elohimit hallitsivat hyvin raa'asti. He harjoittivat uhrauksia. He vaativat ihmisiltä täydellistä kuuliaisuutta, selvää kuuliaisuutta. Mutta Elohimit olivat tavallisia ihmisiä, he eivät olleet kuolemattomia.

Raamatun Vanhassa testamentissa kuvataan, että ihmiset näkivät heidät ja tunnistivat heidät kaukaa, he pelkäsivät ja pakenivat heitä sanoen: ”Tässä he ovat, Elohim, meidän on parasta kääntyä ympäri ja lähteä, emme tiedä, mitä voi olla, mitä voi tapahtua”.

Hän oli arojen jumala, eli arojen komentaja.

Jopa Raamatun kirjoituksissa on aina joku, joka taistelee jonkun kanssa, jakaa maita, joku riitelee aina jonkun kanssa, joku panettelee jotakuta. Ja tämä on asetettu meille esimerkkinä.
https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=nk35cGeKAdQ

The Bible Does Not Talk About God | Summary & Analisis of Mauro Biglino’s Thesis
Raamattu ei puhu Jumalasta |

OLISI VAIKEA USKOA JUMAALAAN, JOKA TEKEE ASIOITA, JOITA EMME USKOISI JULMIMMANKIN IHMISEN TEKEVÄN.

MAURO BIGLIONI ON VATIKAANIN JOHTAVA MUINAISTEN KIELTEN ASIANTUNTIJA
Mauro Biglino

Vanhan testamentin 19 kirjan kääntäjä Edizioni San Paolon kanssa, muinaisten kielten tutkija Mauro Biglino erottui suuren yleisön silmissä vuodesta 2010 lähtien erinomaisella Raamatun kirjaimellisella uudelleentulkinnallaan, jonka hän ilmaisi sarjassaan myydyimpiä esseitä.

Hänen teoksensa on saanut innostumaan alan harrastajista, tutkijoista ja kaikenlaisista lukijoista. Hänen kirjansa ottavat lukijaa kädestä kiinni ja - ilman ennakkokäsityksiä tai teologisia suodattimia - kuljettavat häntä läpi kiehtovan kertomuksen Raamatun jakeista, joita analysoidaan niiden alkuperäisessä muodossa muinaishepreaksi.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana Mauro Biglino on tehnyt väsymättömästi valistus- ja tiedotustyötä satojen konferenssien kautta ja osallistumalla kansainvälisiin kokouksiin.

Hänellä on ollut monia tilaisuuksia keskustella lukemattomien asiantuntijoiden (muun muassa biologien, arkeologien, insinöörien ja lääkäreiden) kanssa, jotka ovat tukeneet hänen hypoteesejaan siitä, että Raamattu saattaisi sisältää selviä jäljiä ihmiskunnan todellisesta alkuperästä. Hänen mielestään ihmiskunnan on saattanut ”valmistaa” maan ulkopuolisten olentojen yhteisö, Elohim, jonka ihmiskunta on myöhemmin itse muuttanut jumaliksi.

Lue lisää

GOD YAHWEH - Shocking Truth Behind The Original Bible Story | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 3
Jumala Jahve - järkyttävä totuus alkuperäisen Raamatun tarinan takana

https://www.youtube.com/watch?v=EfsrrBqPCNw

https://www.youtube.com/@MauroBiglinoOfficialChannel/videos

https://www.youtube.com/watch?v=WijP_yczjbE
ELOHIM are not GOD | Paul Wallis & Mauro Biglino. Ep 1
Elohim ei ole Jumala
https://www.youtube.com/watch?v=z0OdWA7SNyg&t=1332s

Erityisesti videon loppupuolella kiinnostavaa.

MONET ILAHTUVAT SIITÄ, ETTÄ VANHAN TESTAMENTIN JULMAT JA ANKARAT VALEJUMALAT EIVÄT KUVAA LAINKAAN OIKEAAJUMALAA.

TOISAALTA JOTKUT SAATTAVAT JÄRKYTTYÄ RAAMATUN ARVOVALLAN RAPAUTUMISESTA.

https://www.youtube.com/watch?v=z0OdWA7SNyg&t=1332s
Ihmiskunnan tuntematon esihistoria

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

MONET ILAHTUVAT SIITÄ, ETTÄ VANHAN TESTAMENTIN JULMAT JA ANKARAT VALEJUMALAT EIVÄT KUVAA LAINKAAN OIKEAAJUMALAA.

TOISAALTA JOTKUT SAATTAVAT JÄRKYTTYÄ RAAMATUN ARVOVALLAN RAPAUTUMISESTA.

Anonyymi kirjoitti:

MONET ILAHTUVAT SIITÄ, ETTÄ VANHAN TESTAMENTIN JULMAT JA ANKARAT VALEJUMALAT EIVÄT KUVAA LAINKAAN OIKEAAJUMALAA.

TOISAALTA JOTKUT SAATTAVAT JÄRKYTTYÄ RAAMATUN ARVOVALLAN RAPAUTUMISESTA.

Lue lisää

Raamattu on täynnä käännösvirheitä, tästä on jo niin paljion puhuttu. Ja laittoi sitten laittoi, mitä sitten. '

Sitä paitsi suuri osa Raamatusta ei kertoo lainkaan jumalasta, vaan siitä, joka sanoo olevansa jumala. Saatanalta se enemmän vaikuta kuin jumalalta. Nykyinen kristinusko sensuroinnin jälkeen on piilosaatananpalvontaa-juuri sen ikusien helvetiopin takia. Kristityt ovat tietämättä satanisteja, jossa saatanan nimi on vaihdettu jumalan nimeksi.

2. 4. Moos. 11:1 Jumala vihaa vaikertajia. Jos hän kuulee sinun valittavan, hän polttaa sinut kuoliaaksi.

Sananlaskut 1:26-28 Jumala nauraa epäonnellesi, haukkuu sinua, kun olet peloissasi, ja on välinpitämätön, kun pyydät häneltä apua.

RAAMATTU PUHUU JOSTAKUSTA, JOKA VÄITTÄÄ OLEVANSA SUMALA, MUTTA EI OLE SITÄ. SAATANALT SE ENEMMÄN VAIKUTTA. EI KIINNOSTA RAAMATUN SATANISMI.


KR 1933/-38
5Moos. 15:17 niin ota naskali ja PISTÄ SE hänen korvansa läpi oveen; olkoon hän sitten sinun orjasi ainiaan. Samoin tee myös orjattarellesi.

Älä kumarra äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka KOSTAN isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni”


Saatanalta se enemmän vaikuta kuin jumalalta.

Anonyymi kirjoitti:

Raamattu on täynnä käännösvirheitä, tästä on jo niin paljion puhuttu. Ja laittoi sitten laittoi, mitä sitten. '

Sitä paitsi suuri osa Raamatusta ei kertoo lainkaan jumalasta, vaan siitä, joka sanoo olevansa jumala. Saatanalta se enemmän vaikuta kuin jumalalta. Nykyinen kristinusko sensuroinnin jälkeen on piilosaatananpalvontaa-juuri sen ikusien helvetiopin takia. Kristityt ovat tietämättä satanisteja, jossa saatanan nimi on vaihdettu jumalan nimeksi.

2. 4. Moos. 11:1 Jumala vihaa vaikertajia. Jos hän kuulee sinun valittavan, hän polttaa sinut kuoliaaksi.

Sananlaskut 1:26-28 Jumala nauraa epäonnellesi, haukkuu sinua, kun olet peloissasi, ja on välinpitämätön, kun pyydät häneltä apua.

RAAMATTU PUHUU JOSTAKUSTA, JOKA VÄITTÄÄ OLEVANSA SUMALA, MUTTA EI OLE SITÄ. SAATANALT SE ENEMMÄN VAIKUTTA. EI KIINNOSTA RAAMATUN SATANISMI.


KR 1933/-38
5Moos. 15:17 niin ota naskali ja PISTÄ SE hänen korvansa läpi oveen; olkoon hän sitten sinun orjasi ainiaan. Samoin tee myös orjattarellesi.

Älä kumarra äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka KOSTAN isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni”


Saatanalta se enemmän vaikuta kuin jumalalta.

Lue lisää

Jos aloittaja luotta raamattuun, hän syntyy alhaalta, ei ylhäältä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos aloittaja luotta raamattuun, hän syntyy alhaalta, ei ylhäältä.

"se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Joka todellisuudessa tarkoitta saatanan valtakuntaa.

Anonyymi kirjoitti:

"se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Joka todellisuudessa tarkoitta saatanan valtakuntaa.

"Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki."

JA MIKÄ KALASTA ON SYNTYYNYT, ON KALA.

Anonyymi kirjoitti:

"Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki."

JA MIKÄ KALASTA ON SYNTYYNYT, ON KALA.

"se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Ei kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti:

"se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa."

Ei kiinnostaa.

Ikuinen helvettioppi tekee Raamatusta ( sensuroinnin ja lisäysten jälkeen) satanistisen.

ok.

Kuolemapalstalle asiaa käsitellään paljon mutta valitettavasti uskovaiset hämmentää siellä ja täälläkin omalla propagandallaan.

Anonyymi kirjoitti:

ok.

Wienissä syntymästään asti sokea nainen koki kliinisen kuoleman leikkauksen aikana, minkä jälkeen hän kuvaili kirurgien muotokuvia yllättävän tarkasti. Hänen mukaansa hän (sielu ohuessa ruumiinkuoressa) nousi fyysisestä ruumiista ja sai välittömästi oivalluksen. Kun sielu oli palannut lihaan, keho alkoi jälleen osoittaa elonmerkkejä, mutta näkyjä ei enää ollut, ja jäljelle jäi vain muisto siitä, mitä hän oli nähnyt. Tämä osoittaa, että alkuperäiset tunteet tulevat sielusta ja ilmenevät ulkoisten aistielinten kautta, jotka ovat pelkkiä mekaanisia laitteita, jotka eivät toimi ilman sielun elämänvoimaa. Tämän naisen silmähermot olivat surkastuneet syntymästä lähtien, ja siksi sielu ei voinut nähdä mitään ruumiin läpi, mutta kun hän tuli ulos ruumiista, sielun luonnollinen näkökyky ilmeni.
Reinkarnaatiolla on paljon mielenkiintoisia todisteita, jotka virallinen tiede jättää huomiotta. Esimerkiksi hypnoottisella regressiolla on tehty monia kokeita, joissa henkilö hypnotisoidaan menneeseen inkarnaatioon, jolloin menneeseen kehoon liittyvä muisti aktivoituu. Näissä tiloissa ihmiset muistavat menneisyyden nimensä ja muita yksityiskohtia. Tiedetään tapauksia, joissa he itse lapsiruumiinsa pukeutuneina muistavat ja löytävät vielä elossa olevat, mutta jo vanhat lapsensa menneistä inkarnaatioista jne. Mielenkiintoinen on myös ksenoglossia-ilmiö, jota ei voi selittää muuten kuin jälleensyntymisellä. Ksenoglossia on kyky puhua hypnoottisessa regressiotilassa kielellä, jota ei tässä elämässä osata.

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemapalstalle asiaa käsitellään paljon mutta valitettavasti uskovaiset hämmentää siellä ja täälläkin omalla propagandallaan.

Totta.

TOTUUS EI KOSKAAN SAA KETÄÄN TUNTEMAAN OLOAAN EPÄVARMAKSI TAI KYLVÄMÄÄN PELKOA YMPÄRILLEEN. TOTUUS EI LEVITÄ PELKOA.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.


Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita, kopioitu sumerilaisilta ja muualta, vain nimet ja paikannimet muutettu. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.

Kaikki muinaisista suurista saavutuksista kertovat asiakirjat ovat kuulopuheiden perusteella kirjoitettuja vaikutelmia, joita on monta kertaa vääristelty hetken vaatimusten mukaan

Ja kuitenkin näiden tarinoiden ja uudelleenkertomusten pohjalta on rakennettu laaja filosofinen ja ontologinen käsite, jonka väitetään tulleen itse Jumalan käsistä. Mikään ei kuitenkaan voi muuttaa sitä tosiasiaa, että kristinuskonnon perustana on usko, ei tieto.

Tässä yhteydessä on tehtävä varauma, että kristillisen kirkon helmassa on kaikkina aikoina ollut todella pyhiä ihmisiä. He eivät ole pyhiä siksi, että he ovat selvästi ja koko sydämestään noudattaneet kaikkia uskonnon periaatteita, vaan siksi, että he ovat tehneet siirtymän uskomisesta Jumalan tuntemiseen.


He eivät enää usko, mutta nyt he tietävät. Ja se, että he käyttävät kristillistä terminologiaa kuvaillessaan kokemuksiaan, johtuu tavasta ja tarpeesta löytää sanoja kuvaamaan sanoinkuvaamattomia ilmestyksiään.

Hurskaan tilan saavuttaminen ei ole kristillisen opetuksen ansiota eikä vanhurskaan elämän tulos.

Ihmiset ovat päässeet samaan tilaan ilman uskonnollisten opetusten välittämistä.

KAIKISSA MAAILMAN USKONNOISSA ON SELLAISIA IHMISIÄ, IHAN KAIKISSA POIKKEUKSETTA.

Anonyymi kirjoitti:

TOTUUS EI KOSKAAN SAA KETÄÄN TUNTEMAAN OLOAAN EPÄVARMAKSI TAI KYLVÄMÄÄN PELKOA YMPÄRILLEEN. TOTUUS EI LEVITÄ PELKOA.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.


Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita, kopioitu sumerilaisilta ja muualta, vain nimet ja paikannimet muutettu. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.

Kaikki muinaisista suurista saavutuksista kertovat asiakirjat ovat kuulopuheiden perusteella kirjoitettuja vaikutelmia, joita on monta kertaa vääristelty hetken vaatimusten mukaan

Ja kuitenkin näiden tarinoiden ja uudelleenkertomusten pohjalta on rakennettu laaja filosofinen ja ontologinen käsite, jonka väitetään tulleen itse Jumalan käsistä. Mikään ei kuitenkaan voi muuttaa sitä tosiasiaa, että kristinuskonnon perustana on usko, ei tieto.

Tässä yhteydessä on tehtävä varauma, että kristillisen kirkon helmassa on kaikkina aikoina ollut todella pyhiä ihmisiä. He eivät ole pyhiä siksi, että he ovat selvästi ja koko sydämestään noudattaneet kaikkia uskonnon periaatteita, vaan siksi, että he ovat tehneet siirtymän uskomisesta Jumalan tuntemiseen.


He eivät enää usko, mutta nyt he tietävät. Ja se, että he käyttävät kristillistä terminologiaa kuvaillessaan kokemuksiaan, johtuu tavasta ja tarpeesta löytää sanoja kuvaamaan sanoinkuvaamattomia ilmestyksiään.

Hurskaan tilan saavuttaminen ei ole kristillisen opetuksen ansiota eikä vanhurskaan elämän tulos.

Ihmiset ovat päässeet samaan tilaan ilman uskonnollisten opetusten välittämistä.

KAIKISSA MAAILMAN USKONNOISSA ON SELLAISIA IHMISIÄ, IHAN KAIKISSA POIKKEUKSETTA.

Lue lisää

Valaistuminen, yhteyden palauttaminen Jumalaan, on seurausta rehellisyydestä itseään kohtaan ja tuen etsimisestä sisältä, omasta psykologisesta kokemuksesta, ei ulkoisista opetuksista ja säännöistä. Kristinusko väittää, että vain ne, jotka tottelevat sitä, pelastuvat ja kaikkia muita rangaistaan.

KRISTINUSKO ON PAAVALILAISUUS.

"Pelastuksen"ja sen uskonnollisen instituution todellisten arvojen välillä, jollaiseksi kristinuskon nykyään tunnemme, on siis valtava kuilu.

Ja jos uskonto parhaissa aikomuksissaan todella haluaa auttaa tämän kuilun ylittämisessä, käytännössä se osoittautuu aivan päinvastaiseksi - se vain estää ihmisen pelastumisen.

Kuten kaikki muutkin mysteerit, varhaiskristinusko oli käytännöllinen opetus. Se ei ollut uskoa uskon vuoksi, vaan käytännön tiedon järjestelmä, jolla oli oma kielensä ja omat tekniikkansa "herättämiseksi unesta". Ja vain koulutetuilla ja arvokkailla oli pääsy tähän mystiseen tietoon. Henkisten totuuksien hienovaraisuuksien paljastamista profaaneille pidettiin vaarallisena, mitä kuvaa ihmeellisesti tarina itse Jeesuksesta.

Myöhemmin, kun kristinusko alkoi yleistyä, kristinuskon pääkomponentti kaiverrettiin siitä väkisin pois. Mysteerinä kristillisellä opetuksella pyrittiin saavuttamaan sama mielentila kuin Jeesuksella. Mutta muutama vuosisata Jeesuksen kuoleman jälkeen alkuperäisestä kristinuskosta oli jäljellä vain turmeltunut usko anteeksiantoon ja vanhurskaille luvattuun "pelastukseen."

Uusi kristinusko tarjosi rentoutumista ja luottamusta - "pelastamiseksi" riitti nyt, että uskoi "Jumalaan". Kristinusko tarjosi ilmaista apua niille, joita ei olisi päästetty lähellekään pyhää tietoa mysteereissä. Ei ole yllättävää, että näin kätevä uskonto saavutti suosiota hyvin nopeasti.
Kristinuskon alkuperäinen mystinen puoli säilyi gnostilaisissa opetuksissa, jotka olivat linkki varhaisen kristinuskon ja vanhempien mysteerien välillä.

Gnostilaisuus julistettiin kuitenkin pian harhaopiksi, ja kirkko teki suuria ponnisteluja sen hävittämiseksi. Lähes kaikki asiakirjatodisteet hävitettiin, ja vasta vuonna 1945 Egyptistä löydettiin gnostilaisia tekstejä, jotka paljastivat esoteerisen näkemyksen kristillisestä opetuksesta.


Varhaisessa kristinuskossa on tietoa jälleensyntymisestä.

Myös Juudaksen rooli on tärkeää tässä näytelmässä.


Alussa kristinuskossa oli paljon gnostilaisuutta, jota nyt vihataan, mutta se oli alun perin läsnä siinä opetuksissa.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

Anonyymi kirjoitti:

Valaistuminen, yhteyden palauttaminen Jumalaan, on seurausta rehellisyydestä itseään kohtaan ja tuen etsimisestä sisältä, omasta psykologisesta kokemuksesta, ei ulkoisista opetuksista ja säännöistä. Kristinusko väittää, että vain ne, jotka tottelevat sitä, pelastuvat ja kaikkia muita rangaistaan.

KRISTINUSKO ON PAAVALILAISUUS.

"Pelastuksen"ja sen uskonnollisen instituution todellisten arvojen välillä, jollaiseksi kristinuskon nykyään tunnemme, on siis valtava kuilu.

Ja jos uskonto parhaissa aikomuksissaan todella haluaa auttaa tämän kuilun ylittämisessä, käytännössä se osoittautuu aivan päinvastaiseksi - se vain estää ihmisen pelastumisen.

Kuten kaikki muutkin mysteerit, varhaiskristinusko oli käytännöllinen opetus. Se ei ollut uskoa uskon vuoksi, vaan käytännön tiedon järjestelmä, jolla oli oma kielensä ja omat tekniikkansa "herättämiseksi unesta". Ja vain koulutetuilla ja arvokkailla oli pääsy tähän mystiseen tietoon. Henkisten totuuksien hienovaraisuuksien paljastamista profaaneille pidettiin vaarallisena, mitä kuvaa ihmeellisesti tarina itse Jeesuksesta.

Myöhemmin, kun kristinusko alkoi yleistyä, kristinuskon pääkomponentti kaiverrettiin siitä väkisin pois. Mysteerinä kristillisellä opetuksella pyrittiin saavuttamaan sama mielentila kuin Jeesuksella. Mutta muutama vuosisata Jeesuksen kuoleman jälkeen alkuperäisestä kristinuskosta oli jäljellä vain turmeltunut usko anteeksiantoon ja vanhurskaille luvattuun "pelastukseen."

Uusi kristinusko tarjosi rentoutumista ja luottamusta - "pelastamiseksi" riitti nyt, että uskoi "Jumalaan". Kristinusko tarjosi ilmaista apua niille, joita ei olisi päästetty lähellekään pyhää tietoa mysteereissä. Ei ole yllättävää, että näin kätevä uskonto saavutti suosiota hyvin nopeasti.
Kristinuskon alkuperäinen mystinen puoli säilyi gnostilaisissa opetuksissa, jotka olivat linkki varhaisen kristinuskon ja vanhempien mysteerien välillä.

Gnostilaisuus julistettiin kuitenkin pian harhaopiksi, ja kirkko teki suuria ponnisteluja sen hävittämiseksi. Lähes kaikki asiakirjatodisteet hävitettiin, ja vasta vuonna 1945 Egyptistä löydettiin gnostilaisia tekstejä, jotka paljastivat esoteerisen näkemyksen kristillisestä opetuksesta.


Varhaisessa kristinuskossa on tietoa jälleensyntymisestä.

Myös Juudaksen rooli on tärkeää tässä näytelmässä.


Alussa kristinuskossa oli paljon gnostilaisuutta, jota nyt vihataan, mutta se oli alun perin läsnä siinä opetuksissa.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

Lue lisää

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.

Myös muissa maailmanuskonnoissa on samanlainen tilanne. Kaiskissa niisasä, josta puuttuu Parampara järjestelmä.
Tosin itäisissä uskonnoissa jopa ilman paramparaa valaistuneen tilan saavuttamisen käytännön puolta ei ole hylätty, vaan se on erotettu itsenäisiksi opetuksiksi.

Kristinusko muuttui lopulta eksoteeriseksi profaaniksi uskomusjärjestelmäksi.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.
Kristityt puhuvat nykyään kovasti rakkaudesta, joka todellisuudessa on suunnatonta vihaa, inhoa ja raivoa muita uskontoja kohtaan, kristityt ovat muuttuneet tyranneiksi ja despooteiksi, pakkokäännyttämällä "oikeaan uskontoon" aikaisemman todellisen rakkauden uskonnon, raunioilla.

Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.


Neljännellä vuosisadalla jKr. alkaa kristinuskon historia täysivaltaisena uskontona. Rooman keisari Konstantinus tunnusti kristinuskon tasavertaiseksi muiden tuolloin vallinneiden uskontojen kanssa. Hän itse pysyi kuitenkin lähes kuolemaansa asti pakanana ja joidenkin kertomusten mukaan hän vietti elämäntapaa, joka ei ollut edes keisarin eikä kristityn arvoinen.

Saman vuosisadan lopulla keisari Theodosius I vakiinnutti lopulta kristinuskon Rooman valtionuskonnoksi. Hieman myöhemmin pakanuus kiellettiin virallisesti, ja alkoi pakanoiden joukkokäännyttäminen ja pakkokäännyttäminen uuteen uskontoon.

On aivan ilmeistä, että kristinusko ei saanut valtiollista tukea sen totuudellisuuden vuoksi eikä siksi, että Rooman keisarit löysivät siitä sopusoinnun omien hengellisten pyrkimystensä kanssa. Se oli alusta alkaen sosiaalipoliittinen kysymys.

Massoja oli hallittava, ja kristinusko sopi siihen parhaiten. Sitä paitsi se oli jo saanut laajaa kansan tunnustusta. Valtion oli vain otettava ohjakset käsiinsä ja päästettävä vaunut oikeaan suuntaan. Kristinuskon etuna oli myös se, että se sisälsi selkeän hierarkian, jonka ansiosta koko uskonnollinen instituutio voitiin pitää selkeän valvonnan alaisena.

Kristinuskon tavoin Raamattu ei syntynyt yhdessä yössä. Pyhän kirjoituksen teksti muotoutui useiden vuosisatojen ajan, mutta myös sen lopullinen muoto oli jossain kolmannella tai neljännellä vuosisadalla jKr.

Anonyymi kirjoitti:

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.

Myös muissa maailmanuskonnoissa on samanlainen tilanne. Kaiskissa niisasä, josta puuttuu Parampara järjestelmä.
Tosin itäisissä uskonnoissa jopa ilman paramparaa valaistuneen tilan saavuttamisen käytännön puolta ei ole hylätty, vaan se on erotettu itsenäisiksi opetuksiksi.

Kristinusko muuttui lopulta eksoteeriseksi profaaniksi uskomusjärjestelmäksi.

ALKUPERÄISESTÄ KRISTINUSKOSTA EI OLE PALJON JÄLJELLÄ, KAIKKI ON KARSITTU PERIAATTEIDEN MUKAAN: HAJOTA JA HALLITSE.

JÄLJELLÄ ON VAIN USKONTO IHMISTEN HALLITSEMISEKSI JA MANIPULOIMISEKSI.
Kristityt puhuvat nykyään kovasti rakkaudesta, joka todellisuudessa on suunnatonta vihaa, inhoa ja raivoa muita uskontoja kohtaan, kristityt ovat muuttuneet tyranneiksi ja despooteiksi, pakkokäännyttämällä "oikeaan uskontoon" aikaisemman todellisen rakkauden uskonnon, raunioilla.

Kristinusko, sellaisena kuin se on kehittynyt, ei ole muuta kuin kokoelma legendoja ja tarinoita. Siinä ei ole voimaa - vain tarinoita siitä.


Neljännellä vuosisadalla jKr. alkaa kristinuskon historia täysivaltaisena uskontona. Rooman keisari Konstantinus tunnusti kristinuskon tasavertaiseksi muiden tuolloin vallinneiden uskontojen kanssa. Hän itse pysyi kuitenkin lähes kuolemaansa asti pakanana ja joidenkin kertomusten mukaan hän vietti elämäntapaa, joka ei ollut edes keisarin eikä kristityn arvoinen.

Saman vuosisadan lopulla keisari Theodosius I vakiinnutti lopulta kristinuskon Rooman valtionuskonnoksi. Hieman myöhemmin pakanuus kiellettiin virallisesti, ja alkoi pakanoiden joukkokäännyttäminen ja pakkokäännyttäminen uuteen uskontoon.

On aivan ilmeistä, että kristinusko ei saanut valtiollista tukea sen totuudellisuuden vuoksi eikä siksi, että Rooman keisarit löysivät siitä sopusoinnun omien hengellisten pyrkimystensä kanssa. Se oli alusta alkaen sosiaalipoliittinen kysymys.

Massoja oli hallittava, ja kristinusko sopi siihen parhaiten. Sitä paitsi se oli jo saanut laajaa kansan tunnustusta. Valtion oli vain otettava ohjakset käsiinsä ja päästettävä vaunut oikeaan suuntaan. Kristinuskon etuna oli myös se, että se sisälsi selkeän hierarkian, jonka ansiosta koko uskonnollinen instituutio voitiin pitää selkeän valvonnan alaisena.

Kristinuskon tavoin Raamattu ei syntynyt yhdessä yössä. Pyhän kirjoituksen teksti muotoutui useiden vuosisatojen ajan, mutta myös sen lopullinen muoto oli jossain kolmannella tai neljännellä vuosisadalla jKr.

Lue lisää

Kukaan ei kirjoittanut Raamattua. Tuntemamme paksu kirja on kokoelma hajallaan olevia kertomuksia, jotka on järjestetty historialliseen ja semanttiseen järjestykseen. Näiden tarinoiden kirjoittajia ei tunne kukaan - yksi kertoi ne, toinen välitti niitä eteenpäin, kolmas kirjoitti ne muistiin. Mutta suurin vaikutus oli viimeisellä - hänellä, joka sisällytti tarinan liiton tekstiin.

Raamatun kanonisen tekstin muodostuminen ei tapahtunut jumalallisella määräyksellä, vaan tiettyjen elävien ihmisten tahdosta, jotka päättivät, mitä he tunnustavat jumalalliseksi totuudeksi ja mitä he pitävät vaarallisena harhaoppina.

Raamattu on tulosta tietoisesta ja tarkoituksellisesta valinnasta, jossa valittiin tekstejä, jotka olivat hyväksyttäviä kehittyvälle kirkolle, ja jätettiin pois sellaiset tekstit, jotka kyseenalaistivat kirkon välttämättömyyden.

Raamattu ja sen asema jumalallisena totuutena tekivät lopullisesti lopun varhaisen kristinuskon ihanteista ja arvoista ja saattoivat päätökseen siirtymän suorasta Jumalan tuntemisesta uskoon häneen.

[Kristillinen saarnaaminen] on kokonainen metodologia, todellinen viettelyn koulu: periaatteellinen halveksunta ja nöyryytys niitä sfäärejä kohtaan, joista vastarinta voisi tulla (järki, filosofia ja viisaus, epäily ja varovaisuus); häpeilemätön itsensä ylistäminen ja opin korottaminen, samalla kun jatkuvasti muistutetaan, että sen on antanut meille Jumala itse... että mitään siinä ei voi kritisoida, vaan kaikki on hyväksyttävä uskon varassa... ja että se on hyväksyttävä ei millään tavalla vaan syvimmän nöyryyden ja kiitollisuuden tilassa...

Kristinusko levisi heikkojen uskontona. Se lupasi pääsyn henkisten arvojen maailmaan ilman ponnisteluja tai ennakkovalmisteluja. Kristinusko ”otti sisään” kaikki ne, jotka halusivat liittyä siihen, ja samalla se loi heissä tunteen omasta valinnaisuudestaan.


Toisin sanoen kristinuskosta tuli massojen psykologinen puolustautumiskeino heidän oman merkityksettömyytensä edessä. Kun ihminen ei voi luottaa itseensä ja omaan mielipiteeseensä, hänen on pakko keksiä keinotekoisia sääntöjä ja noudattaa niitä. Tämä on kristillisen mustavalkoisen moraalin perusta - sen tehtävänä on tukahduttaa ne, jotka eivät kykene itsemääräämiseen.

Kristinusko on siis orjuuden koodeksi. Se voi määrätä yhteisön olemassaolon aiheuttamatta suurta psykologista haittaa, mutta yhdellä ehdolla - jos yhteisö koostuu heikoista, lapsellisista sieluista, jotka ilman lakia lankeavat laittomuuteen.

He [juutalaiset] ovat vääristäneet arvot keksimällä moraalisia ihanteita, jotka - niin kauan kuin niihin uskotaan - tekevät heikkoudestaan voimaa ja olemattomuudestaan arvoa.

Kristinusko houkuttelee heikkoa sielua kahdella tavalla. Ensinnäkin, vastoin omia sääntöjään, se tyydyttää ylpeyttä ja luo tunteen jumalallisen maailmaan kuulumisesta - eräänlaisen tivolihenkisyyden. Toiseksi kristinusko julistaa aineellisten arvojen maailman, jota orja ei voi saavuttaa, paheelliseksi ja syntiseksi - se halventaa sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei kirjoittanut Raamattua. Tuntemamme paksu kirja on kokoelma hajallaan olevia kertomuksia, jotka on järjestetty historialliseen ja semanttiseen järjestykseen. Näiden tarinoiden kirjoittajia ei tunne kukaan - yksi kertoi ne, toinen välitti niitä eteenpäin, kolmas kirjoitti ne muistiin. Mutta suurin vaikutus oli viimeisellä - hänellä, joka sisällytti tarinan liiton tekstiin.

Raamatun kanonisen tekstin muodostuminen ei tapahtunut jumalallisella määräyksellä, vaan tiettyjen elävien ihmisten tahdosta, jotka päättivät, mitä he tunnustavat jumalalliseksi totuudeksi ja mitä he pitävät vaarallisena harhaoppina.

Raamattu on tulosta tietoisesta ja tarkoituksellisesta valinnasta, jossa valittiin tekstejä, jotka olivat hyväksyttäviä kehittyvälle kirkolle, ja jätettiin pois sellaiset tekstit, jotka kyseenalaistivat kirkon välttämättömyyden.

Raamattu ja sen asema jumalallisena totuutena tekivät lopullisesti lopun varhaisen kristinuskon ihanteista ja arvoista ja saattoivat päätökseen siirtymän suorasta Jumalan tuntemisesta uskoon häneen.

[Kristillinen saarnaaminen] on kokonainen metodologia, todellinen viettelyn koulu: periaatteellinen halveksunta ja nöyryytys niitä sfäärejä kohtaan, joista vastarinta voisi tulla (järki, filosofia ja viisaus, epäily ja varovaisuus); häpeilemätön itsensä ylistäminen ja opin korottaminen, samalla kun jatkuvasti muistutetaan, että sen on antanut meille Jumala itse... että mitään siinä ei voi kritisoida, vaan kaikki on hyväksyttävä uskon varassa... ja että se on hyväksyttävä ei millään tavalla vaan syvimmän nöyryyden ja kiitollisuuden tilassa...

Kristinusko levisi heikkojen uskontona. Se lupasi pääsyn henkisten arvojen maailmaan ilman ponnisteluja tai ennakkovalmisteluja. Kristinusko ”otti sisään” kaikki ne, jotka halusivat liittyä siihen, ja samalla se loi heissä tunteen omasta valinnaisuudestaan.


Toisin sanoen kristinuskosta tuli massojen psykologinen puolustautumiskeino heidän oman merkityksettömyytensä edessä. Kun ihminen ei voi luottaa itseensä ja omaan mielipiteeseensä, hänen on pakko keksiä keinotekoisia sääntöjä ja noudattaa niitä. Tämä on kristillisen mustavalkoisen moraalin perusta - sen tehtävänä on tukahduttaa ne, jotka eivät kykene itsemääräämiseen.

Kristinusko on siis orjuuden koodeksi. Se voi määrätä yhteisön olemassaolon aiheuttamatta suurta psykologista haittaa, mutta yhdellä ehdolla - jos yhteisö koostuu heikoista, lapsellisista sieluista, jotka ilman lakia lankeavat laittomuuteen.

He [juutalaiset] ovat vääristäneet arvot keksimällä moraalisia ihanteita, jotka - niin kauan kuin niihin uskotaan - tekevät heikkoudestaan voimaa ja olemattomuudestaan arvoa.

Kristinusko houkuttelee heikkoa sielua kahdella tavalla. Ensinnäkin, vastoin omia sääntöjään, se tyydyttää ylpeyttä ja luo tunteen jumalallisen maailmaan kuulumisesta - eräänlaisen tivolihenkisyyden. Toiseksi kristinusko julistaa aineellisten arvojen maailman, jota orja ei voi saavuttaa, paheelliseksi ja syntiseksi - se halventaa sitä.

Lue lisää

Silloin syntyy jokaiselle neuroottiselle suloinen tunne itseriittoisuudesta: ”Olen heikko ja köyhä vain siksi, että olen aineellisten arvojen yläpuolella. Olen hengellinen!” Osoittautuu, että vapaus, voima ja usko itseen devalvoituvat täysin, ja infantiilin psyyken ominaisuudet - alistuminen, epäily, vastuuttomuus, korkeaksi hengellisyydeksi naamioitu itsesääli - tulevat etusijalle.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Mooseksen sanotaan saaneen nämä käskyt suoraan Jumalalta. Vaikka tätä ei otettaisikaan kirjaimellisesti ja oletettaisiin, että kyseessä on ”tavallinen” mystinen oivallus, yksi perustavanlaatuinen kysymys jää jäljelle - mitä tekemistä nykyajan Raamattuun kirjatuilla sanoilla on sen kanssa, mitä Mooses todella sai Jumalalta?

Meille perille tulleet käskyt ovat käyneet läpi muutokset täynnä vääristäviä tekijöitä.

Ensinnäkin sanat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niillä voida ilmaista mitään syvällistä oivallusta.

Toiseksi, uudelleenkertomukset, käännökset ja uudelleenkäännökset - rikkinäinen puhelinmekanismi, jossa kertoja sijoittaa korostuksia mielensä mukaan ja jättää alkuperäisestä informaatiosta vain vähän jäljelle. Kolmanneksi poliittinen tekijä - Raamatun lopullisessa tekstissä käskyt muotoiltiin siten, että uuden uskonnon yleinen sosiaalipoliittinen linja voitiin säilyttää.

Voiko kristillisiin käskyihin luottaa tämän jälkeen? Sisältävätkö ne todella Jumalan äänen, vai sisältävätkö ne vain kristillisen papiston ”hyviä” aikomuksia? Viittaan käskyjen tekstiin, jotta en toistaisi niitä tässä: Kymmenen käskyä.

Katso, ainakin puolet käskyistä on puhtaasti sosiaalisia asenteita. Sääntöjä, joiden avulla voi elää mukavasti yhteisössä. Ja toinen puoli on itse uskonnon etujen puolustamista ja olemassa olevien perinteiden ylläpitämiseen liittyvää leikkiä.

Jos kaivaa syvälle, voi arvata joidenkin käskyjen esoteerisen perustan, mutta harva tekee niin. Yleensä käskyt ymmärretään kirjaimellisesti. Edistyneemmät uskovat menevät pidemmälle ja ymmärtävät käskyt laajemmin, mutta sekään ei muuta mitään. Pointti pysyy samana: käskyt ovat sosiaalisen koneiston voiteluaine, eivät väline pelastamiseksi.

Käskyt ovat kieltojen järjestelmä. Ne eivät kerro, mitä pitää tehdä, vaan ainoastaan, mitä ei pidä tehdä. Ne ovat vanhempien ohjeita, jotka on jätetty lapsille, jotka muutoin kääntävät kaiken päälaelleen.

Tällaisia kieltoja tarvitaan silloin, kun ihmisiin ei ole luottamusta - ja tästä pääsemme taas vanhaan logiikkaan - orja, joka jätetään ilman valvontaa, riehuu.

Siksi tarvitsemme käskyjen ja "Jumalan" vihan kapulaa, joka roikkuu aina näkyvällä paikalla.

Näin muodostuu ja vahvistuu sosiaalisen painostuksen tärkein väline. Vain kristinusko menee tavallista psykologiaa pidemmälle. Kristinusko vaatii noudattamaan niitä liittoja, joita se on omasta vapaasta tahdostaan pitänyt tärkeinä.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin syntyy jokaiselle neuroottiselle suloinen tunne itseriittoisuudesta: ”Olen heikko ja köyhä vain siksi, että olen aineellisten arvojen yläpuolella. Olen hengellinen!” Osoittautuu, että vapaus, voima ja usko itseen devalvoituvat täysin, ja infantiilin psyyken ominaisuudet - alistuminen, epäily, vastuuttomuus, korkeaksi hengellisyydeksi naamioitu itsesääli - tulevat etusijalle.

Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Mooseksen sanotaan saaneen nämä käskyt suoraan Jumalalta. Vaikka tätä ei otettaisikaan kirjaimellisesti ja oletettaisiin, että kyseessä on ”tavallinen” mystinen oivallus, yksi perustavanlaatuinen kysymys jää jäljelle - mitä tekemistä nykyajan Raamattuun kirjatuilla sanoilla on sen kanssa, mitä Mooses todella sai Jumalalta?

Meille perille tulleet käskyt ovat käyneet läpi muutokset täynnä vääristäviä tekijöitä.

Ensinnäkin sanat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niillä voida ilmaista mitään syvällistä oivallusta.

Toiseksi, uudelleenkertomukset, käännökset ja uudelleenkäännökset - rikkinäinen puhelinmekanismi, jossa kertoja sijoittaa korostuksia mielensä mukaan ja jättää alkuperäisestä informaatiosta vain vähän jäljelle. Kolmanneksi poliittinen tekijä - Raamatun lopullisessa tekstissä käskyt muotoiltiin siten, että uuden uskonnon yleinen sosiaalipoliittinen linja voitiin säilyttää.

Voiko kristillisiin käskyihin luottaa tämän jälkeen? Sisältävätkö ne todella Jumalan äänen, vai sisältävätkö ne vain kristillisen papiston ”hyviä” aikomuksia? Viittaan käskyjen tekstiin, jotta en toistaisi niitä tässä: Kymmenen käskyä.

Katso, ainakin puolet käskyistä on puhtaasti sosiaalisia asenteita. Sääntöjä, joiden avulla voi elää mukavasti yhteisössä. Ja toinen puoli on itse uskonnon etujen puolustamista ja olemassa olevien perinteiden ylläpitämiseen liittyvää leikkiä.

Jos kaivaa syvälle, voi arvata joidenkin käskyjen esoteerisen perustan, mutta harva tekee niin. Yleensä käskyt ymmärretään kirjaimellisesti. Edistyneemmät uskovat menevät pidemmälle ja ymmärtävät käskyt laajemmin, mutta sekään ei muuta mitään. Pointti pysyy samana: käskyt ovat sosiaalisen koneiston voiteluaine, eivät väline pelastamiseksi.

Käskyt ovat kieltojen järjestelmä. Ne eivät kerro, mitä pitää tehdä, vaan ainoastaan, mitä ei pidä tehdä. Ne ovat vanhempien ohjeita, jotka on jätetty lapsille, jotka muutoin kääntävät kaiken päälaelleen.

Tällaisia kieltoja tarvitaan silloin, kun ihmisiin ei ole luottamusta - ja tästä pääsemme taas vanhaan logiikkaan - orja, joka jätetään ilman valvontaa, riehuu.

Siksi tarvitsemme käskyjen ja "Jumalan" vihan kapulaa, joka roikkuu aina näkyvällä paikalla.

Näin muodostuu ja vahvistuu sosiaalisen painostuksen tärkein väline. Vain kristinusko menee tavallista psykologiaa pidemmälle. Kristinusko vaatii noudattamaan niitä liittoja, joita se on omasta vapaasta tahdostaan pitänyt tärkeinä.

Lue lisää

Syyllisyys ja omantunnon ristiriidat ovat kristinuskon "lahja" ihmiskunnalle.

Tässäkin toimii tunnettu ansa. Jos valistunutta ihmistä tarkkaillaan pitkään, voidaan jäljittää joitakin tyypillisiä reaktiomalleja. Voi esimerkiksi huomata, että hän ei halua tappaa ketään, että hän ei yritä tehdä aviorikosta, ei varasta, ei kadehdi, ei valehtele... - yleisesti ottaen hän elää vanhurskaasti.

Sitten voimme päätellä, että kyse on vain näiden yksinkertaisten sääntöjen noudattamisesta. Älkää tappako, älkää valehdelko, älkää varastako - ja kaikki on hyvin, teistä tulee yhtä hengellisiä ja onnellisia. Mutta tämä on hyvin suuri virhe, koska syy ja seuraus ovat tässä sekaisin.

Henkisen kehityksen taso on aina etusijalla - tämä taso muokkaa käyttäytymistä. Tätä mekanismia on mahdotonta kääntää päinvastaiseksi. Vaikka kuinka teeskentelisit olevasi valaistunut ihminen, henkisyys ei lisäänny, vaan pikemminkin jopa katoaa.

Valaistunut ihminen ei näytä vanhurskaalta siksi, että hänellä olisi tarpeeksi lujuutta ja tahdonvoimaa noudattaa kaikkia kuviteltavissa olevia käskyjä. Eikä syntisestä tule vähemmän syntistä siksi, että hän puristaa hampaansa yhteen eikä anna itselleen lupaa rikkoa vakiintunutta lakia.

Todellinen vanhurskas ihminen elää täysin ilman sääntöjä - hänellä ei ole enää motivaatiota, joka syntipukkien tekoihin synnyttää, joten hän näyttää vanhurskaalta. Mutta samaan aikaan hän voi tehdä sellaisia tekoja, jotka ovat täysin ristiriidassa kristillisten käskyjen kanssa, eikä se silti ole hänelle syntiä, koska jokaisen hänen tekonsa takana on Jumala itse (Itse).

No, ja syntinen on syntinen, koska hän elää vain sääntöjen mukaan, eikä voi itse päättää, mikä on pahaa ja mikä hyvää. Vaikka hän kuinka yrittäisi, vaikka hän teeskentelisi, niin kauan kuin hän noudattaa muiden ihmisten käskyjä, hän pysyy syntisenä.

Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.

Kristinuskosta tulee usein heikkojen lapsellisten turvapaikka, ja siksi se tekee kompromisseja joka käänteessä. Se lupaa antaa hengellisiä etuja kaikille, jotka liittyvät uskovien joukkoon.

Ja "pelastumiseen" ilman ponnisteluja ja yleensä ”ilmaiseksi” uskovat ne, jotka ovat vielä hyvin kaukana valaistuneesta tilasta.

Henkinen kasvu vaati kaikkina aikoina suurta rohkeutta ja kohtuuttomia ponnisteluja, joihin harvalla on varaa. Jotta voi todella ottaa askeleen henkisyyden suuntaan...


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.

Klassinen myytti sankarin syntymästä, joka kristillisessä perinteessä esitetään samoilla symboleilla ja kuvilla kuin monissa muissa kulttuureissa ja uskonnoissa, opettaa sielun heräämistä unesta.

Anonyymi kirjoitti:

Syyllisyys ja omantunnon ristiriidat ovat kristinuskon "lahja" ihmiskunnalle.

Tässäkin toimii tunnettu ansa. Jos valistunutta ihmistä tarkkaillaan pitkään, voidaan jäljittää joitakin tyypillisiä reaktiomalleja. Voi esimerkiksi huomata, että hän ei halua tappaa ketään, että hän ei yritä tehdä aviorikosta, ei varasta, ei kadehdi, ei valehtele... - yleisesti ottaen hän elää vanhurskaasti.

Sitten voimme päätellä, että kyse on vain näiden yksinkertaisten sääntöjen noudattamisesta. Älkää tappako, älkää valehdelko, älkää varastako - ja kaikki on hyvin, teistä tulee yhtä hengellisiä ja onnellisia. Mutta tämä on hyvin suuri virhe, koska syy ja seuraus ovat tässä sekaisin.

Henkisen kehityksen taso on aina etusijalla - tämä taso muokkaa käyttäytymistä. Tätä mekanismia on mahdotonta kääntää päinvastaiseksi. Vaikka kuinka teeskentelisit olevasi valaistunut ihminen, henkisyys ei lisäänny, vaan pikemminkin jopa katoaa.

Valaistunut ihminen ei näytä vanhurskaalta siksi, että hänellä olisi tarpeeksi lujuutta ja tahdonvoimaa noudattaa kaikkia kuviteltavissa olevia käskyjä. Eikä syntisestä tule vähemmän syntistä siksi, että hän puristaa hampaansa yhteen eikä anna itselleen lupaa rikkoa vakiintunutta lakia.

Todellinen vanhurskas ihminen elää täysin ilman sääntöjä - hänellä ei ole enää motivaatiota, joka syntipukkien tekoihin synnyttää, joten hän näyttää vanhurskaalta. Mutta samaan aikaan hän voi tehdä sellaisia tekoja, jotka ovat täysin ristiriidassa kristillisten käskyjen kanssa, eikä se silti ole hänelle syntiä, koska jokaisen hänen tekonsa takana on Jumala itse (Itse).

No, ja syntinen on syntinen, koska hän elää vain sääntöjen mukaan, eikä voi itse päättää, mikä on pahaa ja mikä hyvää. Vaikka hän kuinka yrittäisi, vaikka hän teeskentelisi, niin kauan kuin hän noudattaa muiden ihmisten käskyjä, hän pysyy syntisenä.

Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.

Kristinuskosta tulee usein heikkojen lapsellisten turvapaikka, ja siksi se tekee kompromisseja joka käänteessä. Se lupaa antaa hengellisiä etuja kaikille, jotka liittyvät uskovien joukkoon.

Ja "pelastumiseen" ilman ponnisteluja ja yleensä ”ilmaiseksi” uskovat ne, jotka ovat vielä hyvin kaukana valaistuneesta tilasta.

Henkinen kasvu vaati kaikkina aikoina suurta rohkeutta ja kohtuuttomia ponnisteluja, joihin harvalla on varaa. Jotta voi todella ottaa askeleen henkisyyden suuntaan...


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.

Klassinen myytti sankarin syntymästä, joka kristillisessä perinteessä esitetään samoilla symboleilla ja kuvilla kuin monissa muissa kulttuureissa ja uskonnoissa, opettaa sielun heräämistä unesta.

Lue lisää

Raamatussa niin värikkäästi kuvattu Jeesuksen elämänmatka on symbolinen heijastus valon ja pimeyden välisestä taistelusta, joka käydään meissä jokaisessa.


Kristinusko sen sijaan on kaikkein vaarallisin, koska se on vakaumuksen puute ja alisteinen yhteiskunnan eduille.

Olipa asia miten tahansa, valistus ja yhteiskunnalliset arvot ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan barrikadin vastakkaisilla puolilla.

Tässä eturistiriidassa moderni kristinusko pettää tarkoituksensa ja valitsee yhteiskunnan puolen - se pettää itsensä ja ihmiset, jotka ovat luottaneet siihen.

Kristinusko ei enää johda ihmisiä heidän pelastukseensa, vaan sillä on liian kiire pelastaa itsensä.


Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.



Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.


On hämmästyttävää, miten dogmaattisuus ja kyseenalaistamattomuus toimii. Yllä olevan lukeneet zombidogmauskoiset kokivat sen uhkana maailmankuvalleen, ja ateistit ymmärsivät sen luultavasti vahvistukseksi omalle mielipiteelleen kristinuskon arvottomuudesta sellaisenaan.

Yllä olevan lukeneet zombidogmauskoiset kokivat sen uhkana maailmankuvalleen, totuus kirpaisee.

Nykyajan kristinuskossa ei ole enää mitään alkupräistä jäljellä.

Kristinuskolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Raamatussa niin värikkäästi kuvattu Jeesuksen elämänmatka on symbolinen heijastus valon ja pimeyden välisestä taistelusta, joka käydään meissä jokaisessa.


Kristinusko sen sijaan on kaikkein vaarallisin, koska se on vakaumuksen puute ja alisteinen yhteiskunnan eduille.

Olipa asia miten tahansa, valistus ja yhteiskunnalliset arvot ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan barrikadin vastakkaisilla puolilla.

Tässä eturistiriidassa moderni kristinusko pettää tarkoituksensa ja valitsee yhteiskunnan puolen - se pettää itsensä ja ihmiset, jotka ovat luottaneet siihen.

Kristinusko ei enää johda ihmisiä heidän pelastukseensa, vaan sillä on liian kiire pelastaa itsensä.


Jos saat kaikki ympärilläsi olevat alas omalle tasollesi, voit tulla vahvaksi heikkojen joukossa - tämä on kristillisen yhteiskuntamoraalin tavoite ja logiikka.


Huolimatta siitä, että tunnemme kristinuskon vain hyvin vääristyneessä muodossa, siinä on silti mahdollista havaita jälkiä siitä ikuisesta viisaudesta, joka paljastettiin vihityille muinaisissa mysteereissä.



Kristinuskoa on helppo arvostella, mutta sitä ei pidä aliarvioida. Tässä kuvatut ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että suurin osa uskovista on profaaneja - ihmisiä, jotka ottavat kaiken liian kirjaimellisesti ja etsivät uskonnosta vastauksia kysymyksiin, jotka heidän pitäisi kysyä itseltään.


On hämmästyttävää, miten dogmaattisuus ja kyseenalaistamattomuus toimii. Yllä olevan lukeneet zombidogmauskoiset kokivat sen uhkana maailmankuvalleen, ja ateistit ymmärsivät sen luultavasti vahvistukseksi omalle mielipiteelleen kristinuskon arvottomuudesta sellaisenaan.

Yllä olevan lukeneet zombidogmauskoiset kokivat sen uhkana maailmankuvalleen, totuus kirpaisee.

Nykyajan kristinuskossa ei ole enää mitään alkupräistä jäljellä.

Kristinuskolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Lue lisää

Kristinuskolla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Mitä tahansa välinettä voi käyttää sekä hyvään että pahaan, kristityt käyttävät sitä pahaan, hindujen terrorisoimiseen.
Verta, vääräuskoisten teurastamista, hindujen tappamista, sitä, mistä kristityt haaveilevat hindujen palstoilla - onko tämä se jumala, jota kristinuskossa palvotaan? Tätäkö heidän jumalansa haluaa. Tutkikaa historiaa, tutkikaa nykyajan kristillisiä ja terroristijärjestöjä.

Kielletyn hedelmän dogmin on tarkoitus muodostaa elämän tutkimisen pelko.

Nykyisen kristinuskon tehtävä (mitä alkuperäisestä ja hyvästä on jäljellä) on luoda ansa ja zombisoida ihmiset.

On sellainen termi - ”harha, viettely”. Termi tarkoittaa petollista pyhyyttä, johon liittyy ylin ja hyvin hienovarainen itsensä imartelun, itsepetoksen, haaveilun, ylpeyden ja omasta arvokkuudesta ja täydellisyydestä vallitsevan käsityksen muoto.

Kristinusko on piilevää ylpeyttä, joka on kätketty ylivertaisuuteen teeskennellyn nöyryyden varjolla.
Jumala on rakkaus. Rakkaudessa ei voi olla pahaa. Rakkaudessa ei myöskään voi olla kaksinaisuutta, joten miksi kristittyjen keskuudessa on niin paljon murhanhimoisia, jos he noudattavat "oikeaa" uskontoa?

Ja kristittyjen tunne ylivertaisuudesta muihin uskontoihin ja ateisteihin nähden sekä halu tuhota hindut ja muut on itsessään uskonnollinen käsite.

Kysymys ei ole siitä, keneen uskoa, vaan siitä, mitä tapahtuu, jos uskoo ”oikeaan” jumalaan.

Kristinuskon hedelmä on halu tuhota hindut. Kyse ei ole kristinuskosta, vaan siitä, että mitä tapahtuu, jos sitä uskontoa noudattaa, se toimii terrorina - onko se siis oikea uskonto? He tunkeutuvat vieraalle alueelle, tänne, pakottavat omaa uskontoaan niille, jotka tietoisesti ei enää haluaa olla kristittyjä, oikea uskonto? He terrorisoivat - se on terroristinen uskonto. Ei enempää eikä vähempää.