vilpittömyys.... tehdääkö sitä puheissa?

Kuunnellaanko me todella Jumalaa- vaikka Sanan opista?
Mitä Hän haluaa? olemmeko me menettäneet uskomme siihen?
Eli meidän itsekeskeisyys onko se avain, että itse- elän panettelun jatkuvassa vuosia kestävässä - saman aihepiirin panetteluhengessä, kuten on luettavissa niissä suitten tunnustuksissa palstalta.

Haluaako Jumala- että näin olisi, vai- onko itsekeskeisyys omassa minuudessa niin heikko- ettei edes etsitä Raamatullista -sitä- mitä Jumala haluaa meidän olevan.
Minä olen Herra- ---sinun-- Jumalasi... sitä Hän haluaa.
sitten se itsekeskeisyyden mitta--- älä pidä muita jumalia Minun rinnallani.

Olemmeko unohtaneet?

Olemmeko menettäneet uskomme, vaikka uskontunnustuksen ääressä sunnutaisin --ikäänkuin-- siitä puhumme kirkoissa...

Oppisimmeko keskittymään siihen, ja ymmärtämää sitä, Sanan neuvoista ja ohjeista, mitä Herra tekee- ja mitä HÄN haluaa...

Valmistaudummeko me virkaan astumiseen- Kuningas saapuu, tulee häät ja seurakunta tulee olemaan Kristuksen, eli Kunkinkaan ---emäntä-- kansankielelle sanottuna.

Olemmeko menettäneet uskon- morsiamena olemiseen?

Eikö morsiamen ---pitäisi--- kehua siitä, että hän tuntee Ylkänsä- YlimmäisenPapin, Vapahtajan - Lunastajan - veren sovitus- sen kautta- anteeksiantajan ja on opetuslapsi, siinä se lapseus on.
On taivaallinen Isä- jota Jeesus Pyhän Hengen kautta valaisee...
Saamme Sanan siemenen kautta lapseuden ja uskon, jossa kuullaan Isän ääni- Olet Kristuksessa vapaa- seuraa Häntä.
Katso- Jumalan Karitsa- joka pois------ottaa--- maailman synnin.

Se on henkilökohtainen ja morsian tunnustaa uskonsa siihen suullaan.

siinä ei puhuta silloin itsekeskeisesti omiaan ja omin lupineen...
Vaan verensovituksen perusteella, Pyhässä Hengessä- ketä seurataan....

Eikös vain?

itsekeskeisyys muuttuu asenteeseen, että pelastuksessa kaikki liittyy Häneen, Lunastajaan-. Luojaan, Elämänantajaan, jossa on iankaikkisen Elämän sanat.. sekä Elämänkirja- avain, tunteeko Herra --- kun menen Hänen valkean valtaistuimen eteen.