Oodi Ruosteiselle Avensikselle (D4D)

Oi sinä Avensis, tien harmaa vaeltaja,
dieselin tumman laulaja,
vuosien varrelta karhea sielu,
kuin savunharmaa varjo Suomen teillä.

Synnyit aikain aamuhämärässä,
vuonna kaksituhatta ja jotakin,
silloin kun diesel oli vielä kuninkaan veri
ja kaikki luottivat Toyotan nimeen.

Sun pellillesi kertyi talvien taide,
ruoste, tuo pohjolan hiljainen veistäjä,
kaarien reunat kuihtuivat pois,
kuin toivo kevätsateessa.

Mutta kuljit!
Väsymättä, vaikka hehkutikut huusivat öisin,
vaikka EGR tukkeutui kuin runoilijan sydän,
ja starttimoottori natisi kuin vanha mies saunassa.

Oi D4D, sinä luotettu kone,
nyt makaat hiljaa, nokka kohti varikkomerta.
Nokka-akseli katkesi kuin unelma,
ja männät karkasivat kuin synnit menneisyydestä.

Sun moottorisi — tuo rautainen sydän —
sanoi: "En jaksa enää."
Ja öljy valui kuin kyynel asfaltin helmaan,
mustana, hiljaisena jäähyväislauluna.

Avensis, oi Avensis,
nyt sinut vie hinaus pois.
Ei auta huolto, ei rukous,
vain paaliin tie sua johdattakoon.

Mut muistan sut aina,
kun haistan palaneen öljyn tuoksun,
kun näen kilon ruostetta tiellä,
tai kuulen tuulilasinpyyhkimen laulavan yksin sateessa.

Lepää nyt, vanha sissi.
Olet ansainnut paikkasi
romuttamon hiljaisessa paratiisissa,
missä löpö on puhdasta
ja DPF ei koskaan tukkeudu.