Pesänkavallus, miten menetellä?

Anonyymi-ap

Ihan kaverin puolesta kyselen. Kaverin isä kuoli joitakin aikoja sitten, josta kaverilla ei ollut mitään tietoa. Siis tieto oli, että joku on hänen isänsä, mutta kuka, niin sitä kaveri ei tiennyt.

Tuo kaverin isä oli kuollut ja kaveri sai kutsun perunkirjoitukseen aivan puskista, koska perunkirjoittaja oli ottanut selvää vainajan perillisistä ja tämä kaverini olikin syntynyt lyhyen avioliiton aikana, eikä testamenttia ollut.

Perunkirjoitustilaisuudessa kaverille oli paikalla täysin hänelle tuntemattomia setiä ja tätejä, sekä perunkirjoituksen tekijä. Kaveri oli ihmeissään ja niin olivat toisetkin paikalla olleet.

Lopulta sitten selvisi, että kaverini perii kaiken, koska hän oli isänsä ainut laillinen jälkeläinen. sedät ja tädit olivat ihmeissään, että eivätkö he peri mitään.

Kävi kuitenkin sitten ilmi, että kuolinpesän kaikki irtaimisto oli hävinnyt. Vain vaatimaton lomakiinteistö ja kaksi ruosteista japanialaista autoa oli siinä perunkirjoituksessa, sekä vähäiset rahavarat. Jälkeenpäin sitten ilmeni, että kaikki huonekalut, moottorikelkka, agregaatti ym. oli kavallettu pesästä, eikä niitä löytynyt mistään.

Kehoitin kaveria tekemään asiasta rikosilmoituksen, koska kyseessä on todellakin pesän kavallus. Mielestäni kaveri menestyisi vaateissaan, koska kuitenkin tuhansien eurojen arvosta omaisuutta on hävinnyt kuolinpesästä.

Eli millaiset sanktiot näistä pesänkavalluksista on? Kaverillahan ei ole mitään tunnesiteitä näihin mahdollisiin pesänkavaltajiin, joten hän voisi vaatia ilman mitään tunteilua kaiken palautettavaksi pesän varoihin.

24

464

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Pesänkavallus nimistä rikosta ei ole olemassa, vaan kyseessä on joko kavallus, tai törkeä kavallus. Rangaistus riippuu kavalletun omaisuuden arvosta. Kavalluksesta tuomitaan sakkoon, tai vankeuteen 1 v. 6 kk. Ehkä rikosilmoitus kannattaa tehdä, mutta sen mukana voi seurata kallis ja ehkä vuosia kestävä rikosprosessi eri oikeusasteissa.

      • Anonyymi

        Olisit nyt esittänyt hieman psremmin.


    • Anonyymi

      Sano ns. kaverillesi, että pesänhaltuunottaja on vastuussa kuolinpesän omaisuudesta, siihen asti kun luovuttaa pesän mahdolliselle perimään oikeutetulle.

      Eli kaverisi selvittää ensin haltuunottajan, sen jälkeen kenelle pesä on luovutettu.

      Siinä on kaksi pesän omaisuudesta vastuussa olevaa.

      Riippuen omausuuden arvosta, kumman edellä mainitun aikana omaisuutta on kadonnut, niin kaverisi ilmoittaa heille/hänelle vievänsä asian poliisitutkintaan, jollei omaisuus palaudu.

      Sitä ennen kannattaa selvittää edesmenneen rahan käyttö ja elämän tapa, ettei ole itse niitä myynyt.

      T. Professional of the word's and law, Lawetorder Z via V

      • Anonyymi

        Aika vaikea on varmaan ollut tämän perittävän ennen kuolemaansa myydä omaisuus, kun oli tapaturmaisesti yllättäen kuollut. Olisi ehkä testamentin tehnyt, ellei kuolema olisi yllättänyt. Testamenttia ei ole löytynyt.

        Mökkipäiväkirja paljasti kuitenkin hyvin säännöllisen elämän ja merkinnät polttoaineiden ostoista agregaattiin, sekä moottorikelkkaan. Mökkipäiväkirjaa ei kukaan ollut huomannut takan päältä, kun mökki oli puhdistettu tuon kuolemantapauksen jälkeen.

        Mitään irtainta omaisuutta ei löytynyt, vaikea kuvitella, että ne olisi myyty.

        Asia ei nyt minulle kuulu, mutta aika erikoinen tapaus kaikkineen tämä kaverin kohdalle osunut.


    • Anonyymi

      Moottorikelkan voi ehkä löytää rekisterinumeron kautta, vähän hankalaa mutta voi aina yrittää (ja ehkä uhkailla loput "perikunnasta".

      • Anonyymi

        Moottorikelkka ei ole ilmeisesti ollut rekisterissä, koska se on viety ja siitä ei löytynyt mitään papereita. Ne kaksi rekisterissä olevaan vanhaa autoa oli kyllä ja vain se vaatimaton lomakiinteistö.

        Kaverin takan päältä löytämä mökkipäiväkirja ja mökillä oleva katos agregaatin ja moottorikelkan paikaksi ovat ainoat todisteet niiden olemassa olosta. Agregaatin on pakko olla ollut siellä kaverin isän kuollessa, koska sillä oli hoidettu mökin sähköistys.

        Ja jos kaverin isä olisi myynyt agregaatin ja moottorikelkan, olisi hän varmasti siitä maininnut siinä mökkipäiväkirjassaan, kun merkinnät oli aika tarkkoja, kuinka hän oli ostanut bensiiniä niitä varten merkiten litramäärät ja kertonut ajelleensa ennen kuolemaa vielä moottorikelkallaan. Ei niitä bensiinikanistereitakaan siellä ollut.

        Sikäli erikoista, että yhtään huonekalujakaan ei ollut, kaveri totesikin hieman vitsinä, että isä oli viettänyt vaatimatonta elämää, edes ruokapöytää ei ollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moottorikelkka ei ole ilmeisesti ollut rekisterissä, koska se on viety ja siitä ei löytynyt mitään papereita. Ne kaksi rekisterissä olevaan vanhaa autoa oli kyllä ja vain se vaatimaton lomakiinteistö.

        Kaverin takan päältä löytämä mökkipäiväkirja ja mökillä oleva katos agregaatin ja moottorikelkan paikaksi ovat ainoat todisteet niiden olemassa olosta. Agregaatin on pakko olla ollut siellä kaverin isän kuollessa, koska sillä oli hoidettu mökin sähköistys.

        Ja jos kaverin isä olisi myynyt agregaatin ja moottorikelkan, olisi hän varmasti siitä maininnut siinä mökkipäiväkirjassaan, kun merkinnät oli aika tarkkoja, kuinka hän oli ostanut bensiiniä niitä varten merkiten litramäärät ja kertonut ajelleensa ennen kuolemaa vielä moottorikelkallaan. Ei niitä bensiinikanistereitakaan siellä ollut.

        Sikäli erikoista, että yhtään huonekalujakaan ei ollut, kaveri totesikin hieman vitsinä, että isä oli viettänyt vaatimatonta elämää, edes ruokapöytää ei ollut.

        Pesänilmoittaja on velvollinen kertomaan, ja hänellä on vastuu.

        On kai siellä ollut naapureita lähistöllä, jotka voisivat kertoa?
        Tehköön kierroksen naapurustossa.
        Entä muut tutut ja kaverit? Kai siellä joku on käynyt kotonaan kylässä?


    • Anonyymi

      No voi herranjestas , jos se vaha bensa-agritaatti oli max 700e arvoinen ja moottorikelkka joka ei edes ollut rekisterissä max 1500e, niin n . parin tonnin takia en käräjille lähtisi. Taitaisi mennä käräjöintiin paljon enemmän rahaa ,eikä vanhoja romuja mistään ilmestyisi.

      Jotain rajaa tyhmyydelle, Entä se vaatimattoman mökin irtaimisto. ,,,, hae kierrätyskeskuksesta vastaavat.

      • Anonyymi

        Siis hei halooooo! Tuolla logiikalla kuolinpesästä voi viedä vaikka mitä!

        Eihän ne agregaatit ja moottorikelkat kummoisia maksa, puhumattakaan vanhoista huonekaluista ja muusta irtaimistosta, jos vaan huonekaluja ja haarukoita on ollut.

        Niistä kaverin perimistä vanhoista autoista päätellen pesässä ei ole kovin arvokkaita tavaroita ollut, mutta mistä se nyt tietää, kun kaikki on viety. Onhan kaverilla nyt ne kaksi vanhaa japanialaista autoa ja se vaatimaton lomakiinteistö, ekstraa sekin aiempaa verraten, kun ei ollut mitään tietoa isästä ja perinnöistä. Voihan sitä hänen isällään ollut vaikka arvokkaita korujakin tai taide-esineitä. Nyt ei ole mitään valokuviakaan kaverin isästä kodissaan kuvattuna, joista voisi jotain päätellä millaista on ollut hänellä asuessaan.

        Näyttää siltä, ettei kaveri ala käräjöimään niiden tavaroiden perään, riittää kun ne sedät ja tädit on ihmeissään hänen löytymisestä perimään sen lomakiinteistön. Eihän ne japanialaiset vanhat autotkaan ole mitkään arvokkaat

        En minä tässä omien mökkinaapureiden omaisuuksista tiedä, kun en ole juuri missään tekemisissä.

        Erikoinen tilanne tämä on näin sivusta seurattuna, että miten tälläinen on oikein mahdollista, kun äiti oli hävittänyt kaiken tuosta kaverin isästä, ei kuvia ei mitään. Kaveri vain oli luulossa, että hän on jonkun yhden illan tulosta ja isästä ei ole tietoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis hei halooooo! Tuolla logiikalla kuolinpesästä voi viedä vaikka mitä!

        Eihän ne agregaatit ja moottorikelkat kummoisia maksa, puhumattakaan vanhoista huonekaluista ja muusta irtaimistosta, jos vaan huonekaluja ja haarukoita on ollut.

        Niistä kaverin perimistä vanhoista autoista päätellen pesässä ei ole kovin arvokkaita tavaroita ollut, mutta mistä se nyt tietää, kun kaikki on viety. Onhan kaverilla nyt ne kaksi vanhaa japanialaista autoa ja se vaatimaton lomakiinteistö, ekstraa sekin aiempaa verraten, kun ei ollut mitään tietoa isästä ja perinnöistä. Voihan sitä hänen isällään ollut vaikka arvokkaita korujakin tai taide-esineitä. Nyt ei ole mitään valokuviakaan kaverin isästä kodissaan kuvattuna, joista voisi jotain päätellä millaista on ollut hänellä asuessaan.

        Näyttää siltä, ettei kaveri ala käräjöimään niiden tavaroiden perään, riittää kun ne sedät ja tädit on ihmeissään hänen löytymisestä perimään sen lomakiinteistön. Eihän ne japanialaiset vanhat autotkaan ole mitkään arvokkaat

        En minä tässä omien mökkinaapureiden omaisuuksista tiedä, kun en ole juuri missään tekemisissä.

        Erikoinen tilanne tämä on näin sivusta seurattuna, että miten tälläinen on oikein mahdollista, kun äiti oli hävittänyt kaiken tuosta kaverin isästä, ei kuvia ei mitään. Kaveri vain oli luulossa, että hän on jonkun yhden illan tulosta ja isästä ei ole tietoa.

        Niin... voihan sitä olla ollut arvokastakin omaisuutta kuolinpesässä, vaikka olisi vanhoilla autoilla ajanutkin. Mistä sen tietää, jos ei ole tuota isää koskaan tuntenut.

        Tuossa tapauksessa ei ilmeisesti tavaroiden lahjoitus tai myynti ole ollut kyseessä, jos isä on kuollut tapaturmaisesti yllättäen. Joten pesästä on viety vainajan tavarat ja vain ne on jätetty, joita ei ole voitu viedä, eli rekisteröidyt autot ja se lomakiinteistö.


        Omalla kohdallani oli muutamia vuosia sitten varsin hauska tapaus, kun minut sivuutettiin testamentilla kohtuullisen suuresta perinnöstä. En toki ollut katkera siitä, että arvokas asunto-osake, listaamattoman yhtiön arvokkaat osakkeet ja lomakiinteistö menivät testamentilla sukulaiseni puolison sukulaisille. Huvittavin juttu oli, kun tiesin sukulaiseni taideaarteista, siellä oli kaksi hyvin arvokasta taulua, hyvin tunnetun taidemaalarin maalaamat öljyvärimaalaukset, ne olivat ns. leipätaulut. Taulut oli annettu tälle kauppaneuvossedälleni maksuksi taiteilijan kauppalaskuista. Setä oli ne aikoinaan pitkin hampain ottanut maksuksi veloista, ne olivat hänen asuntonsa seinällä muistuttamassa tästä taiteilijasta, tiesin hyvin niiden taulujen tarinan ja arvonkin.

        Vaan kuinka ollakaan, nämä perinnön saajat eivät tienneet niiden taulujen arvoa, eivätkä ottaneet niistä selvää, eivätkä kysyneet minulta mitään. Kun sitten kyselin niiden taulujen perään, olivat ne "arvottomina" viety jonnekin kesämökin ulkohuussiin koristeeksi, eli oli hieman tuunattu ulkohuussia. Taulut olivat pilalla! Oli minulla tunteet pinnassa. Ne arvokkaat osakkeet he olivat myyneet pilkkahintaan eräälle jobbarille, kun kysyin niitä ostaakseni...

        On minulla osakkeita ja tauluja, en minä sillä, mutta hieman olin näiden perijöiden asiantuntemuksesta ihmeissäni.


    • Anonyymi

      Itse tein aikoinaan rikosilmoituksen, kun varakkaan isäni koko omaisuus irtaimistoineen, kiinteistöineen ja siis aivan kaikki varallisuus hävisi kuoleman jälkeen. Oli avolesken kanssa tehnyt keskinäisen testamentin ja heillä oli myös yhteinen pankkitili. Tilitietoihin ei päässyt, koska avoleski ei antanut suostumusta siihen. Tein rikosilmoituksen dokumentteineen, valokuvineen ja kauppakirjoineen, mistä näki mitä omisti. Poliisi ei selvittänyt mitään, vaan uskoi avolesken valheita ja tuli päätös, että tutkinta lopetettu. Rikosta ei ole tapahtunut, vaan ihminen voi lahjoittaa elinaikanaan omaisuuden kenelle haluaa. Kyse oli siis huomattavasta omaisuudesta ja avoleski ei ollut nähnyt eikä kuullut mistään mitään. Avoleski myös kuuluu erääseen uskovaiseen lahkoon, ketkä ovat kuuluisia siitä, että otetaan kohteeksi vanha varakas henkilö ja siirretään hänen omaisuuteensa toisten nimiin. Suomessa ei oikeutta saa, kun ottamalla oikeus omiin käsiin.

      • Anonyymi

        > varakkaan isäni koko omaisuus irtaimistoineen, kiinteistöineen ja siis aivan kaikki varallisuus hävisi kuoleman jälkeen.

        Olitko mukana perunkirjoituksessa ja vetosit lakiosaasi? Saitko mitään varallisuutta?

        Kiinteää omaisuutta on vaikea luovuttaa epärehellisesti ja lopulta vaaditaan lainhuudatus. Tuo viittaisi siihen, että jutussa kaikki on mennyt lain mukaisesti ja testamentti on ollut pätevä. Mikä oli mielestäsi se päävalhe, jonka avoleski esitti poliisille?


    • Anonyymi

      Kyse on näytöstä. Jos tai kun rikosilmoituksen tekee, pitäisi olla todistaa vaikkapa ostokuitein, että jotakin on ollut olemassa. Sen jälkeen vielä pitää pystyä osoittamaan, että irtain on kadonnut luvattomasti.

      Esitutkinnan hoitaa aluksi poliisi, ja syyttäjä syyttää, jos aihetta löytyy. Äärimmäisessä tapauksessa syytettä voi ajaa käräjillä itse, mutta näyttöä tarvitaan silti.

      Anastuksesta määrätään rikoslaissa jopa vankeutta, ja se sijoittuu rikoksena petoksen ja varkauden välimaastoon.

      • Anonyymi

        Kerroppas, miten todistat ihmisen kuoleman jälkeen onko omaisuus annettu vai anastettu jos mitään dokumentteja ei vaadita ja omaisuuden anastaja sanoo, että omaisuus on lahjoitettu hänelle tai ettei mitään omaisuutta edes ole ollut? Mitkään kauppakirjat tai valokuvat omaisuudesta ei kelpaa todisteeksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerroppas, miten todistat ihmisen kuoleman jälkeen onko omaisuus annettu vai anastettu jos mitään dokumentteja ei vaadita ja omaisuuden anastaja sanoo, että omaisuus on lahjoitettu hänelle tai ettei mitään omaisuutta edes ole ollut? Mitkään kauppakirjat tai valokuvat omaisuudesta ei kelpaa todisteeksi.

        Niin, kyseessä on näyttö, siis epäillyn rikoksen puolesta ja vastaan. Suomessa on sellainen käytäntö, että syyllisyydestä ei saa jäädä varteenotettavaa epäilystä. Jos asiainkulusta jää epäilystä, tuomion on oltava vapauttava.

        Jos asian epäselvyys on olemassa jo esitutkinnassa, jutussa tehdään syyttämättäjättämispäätös. Näyttö ei siis riitä syytteen nostamiseksi ja lopulta langettavan tuomion saamiseksi. Turha haaskata aikaa turhaan.

        Minulla ei ole nyt tarve todistaa mitään, kun en ole asianosainen, ja taakka on sillä, joka tahtoo kertoa rikoksen tapahtuneen. Ihmiset ovat syyttömiä kunnes muuta osoitetaan, eikä kenenkään tarvitse todistaa itseään vastaan tai itseään syylliseksi rikokseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, kyseessä on näyttö, siis epäillyn rikoksen puolesta ja vastaan. Suomessa on sellainen käytäntö, että syyllisyydestä ei saa jäädä varteenotettavaa epäilystä. Jos asiainkulusta jää epäilystä, tuomion on oltava vapauttava.

        Jos asian epäselvyys on olemassa jo esitutkinnassa, jutussa tehdään syyttämättäjättämispäätös. Näyttö ei siis riitä syytteen nostamiseksi ja lopulta langettavan tuomion saamiseksi. Turha haaskata aikaa turhaan.

        Minulla ei ole nyt tarve todistaa mitään, kun en ole asianosainen, ja taakka on sillä, joka tahtoo kertoa rikoksen tapahtuneen. Ihmiset ovat syyttömiä kunnes muuta osoitetaan, eikä kenenkään tarvitse todistaa itseään vastaan tai itseään syylliseksi rikokseen.

        Jumalauta kun poliisit eivät edes tutki! Ei katsottu tilitietoja, ei pyydetty asiakirjoja ja dokumentteja syyllisten lausuntojen todisteeksi, vaan uskottiin mitä he kertoivat. Ei oltu nähty eikä kuultu mitään, vaikka minulla oli valokuvat ja dokumentit! Väitettiin, että ei oltu muun muassa nähty tiettyjä arvotavaroita, vaikka syyllinen itse on kuvassa missä kyseiset tavarat näkyy! Jos jumalauta nämä ei riitä todisteeksi, niin mitä sitten pitäisi olla? Ei ihme, että porukka alkaa lahtaamaan ihmisiä, kun poliisit ei tee töitään ja oikeus pitää hakea oman käden kautta!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jumalauta kun poliisit eivät edes tutki! Ei katsottu tilitietoja, ei pyydetty asiakirjoja ja dokumentteja syyllisten lausuntojen todisteeksi, vaan uskottiin mitä he kertoivat. Ei oltu nähty eikä kuultu mitään, vaikka minulla oli valokuvat ja dokumentit! Väitettiin, että ei oltu muun muassa nähty tiettyjä arvotavaroita, vaikka syyllinen itse on kuvassa missä kyseiset tavarat näkyy! Jos jumalauta nämä ei riitä todisteeksi, niin mitä sitten pitäisi olla? Ei ihme, että porukka alkaa lahtaamaan ihmisiä, kun poliisit ei tee töitään ja oikeus pitää hakea oman käden kautta!

        Turhaa on raivota. Poliisi päättää mitä tutkitaan, et sinä. Toki voit poliisin päätöksestä kannella.
        Edellä on jo kerrottu, että voit ajaa itse syytettä, jos poliisi ei ilmoitusta ryhdy tutkimaan, tai juttu ei etene, mikäli oikeus ottaa sen tutkittavaksi. Jos oikeudenkäynnin häviät, niin et saa oikeudenkäyntiä veronmaksajien piikkiin, vaan maksat silloin niin omat, kuin voittajan kaikki oikeudenkäyntiin liittyvät kulut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jumalauta kun poliisit eivät edes tutki! Ei katsottu tilitietoja, ei pyydetty asiakirjoja ja dokumentteja syyllisten lausuntojen todisteeksi, vaan uskottiin mitä he kertoivat. Ei oltu nähty eikä kuultu mitään, vaikka minulla oli valokuvat ja dokumentit! Väitettiin, että ei oltu muun muassa nähty tiettyjä arvotavaroita, vaikka syyllinen itse on kuvassa missä kyseiset tavarat näkyy! Jos jumalauta nämä ei riitä todisteeksi, niin mitä sitten pitäisi olla? Ei ihme, että porukka alkaa lahtaamaan ihmisiä, kun poliisit ei tee töitään ja oikeus pitää hakea oman käden kautta!

        "Ei katsottu tilitietoja, ei pyydetty asiakirjoja ja dokumentteja syyllisten lausuntojen todisteeksi, vaan uskottiin mitä he kertoivat. "

        Mistä syylliset on nyt tuomittu? Onko kuitenkin niin, että sinä epäilet jotakin tapahtuneen, mutta et voi todistaa sitä?

        Omassa asiassaan saa valehdella niin paljon kuin haluaa. Todistajana pitää puhua totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turhaa on raivota. Poliisi päättää mitä tutkitaan, et sinä. Toki voit poliisin päätöksestä kannella.
        Edellä on jo kerrottu, että voit ajaa itse syytettä, jos poliisi ei ilmoitusta ryhdy tutkimaan, tai juttu ei etene, mikäli oikeus ottaa sen tutkittavaksi. Jos oikeudenkäynnin häviät, niin et saa oikeudenkäyntiä veronmaksajien piikkiin, vaan maksat silloin niin omat, kuin voittajan kaikki oikeudenkäyntiin liittyvät kulut.

        Ei poliisit tutki nykyään kun kavereidensa rikoksia. Otin selvää poliisista kuka laitettiin asiaa hoitamaan, niin ei tutki yhtään mitään juttuja ja hänestä on tehty useita kanteluita. Netti pullollaan väärinkäytöksiä, mitä tämä osaamaton akka on tehnyt. Miten sattukaan Suomen huonoin ja tyhmin poliisi juuri tutkimaan tätä juttua, saatana. Näkee näitä viestejä lukiessa, missä kuplassa ihmiset elävät ja kuvittelevat Suomen poliisin ja oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuuteen. Ihan täyttä paskaa ja mädännäisyyttä pullollaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei poliisit tutki nykyään kun kavereidensa rikoksia. Otin selvää poliisista kuka laitettiin asiaa hoitamaan, niin ei tutki yhtään mitään juttuja ja hänestä on tehty useita kanteluita. Netti pullollaan väärinkäytöksiä, mitä tämä osaamaton akka on tehnyt. Miten sattukaan Suomen huonoin ja tyhmin poliisi juuri tutkimaan tätä juttua, saatana. Näkee näitä viestejä lukiessa, missä kuplassa ihmiset elävät ja kuvittelevat Suomen poliisin ja oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuuteen. Ihan täyttä paskaa ja mädännäisyyttä pullollaan.

        Aivan metsässä. Ei sinun juttuasi tutkinut Suomen huonoin ja tyhmin poliisi ole tehnyt jutussa päätöstä. Sen tekee Suomen toiseksi huonoin ja tyhmin poliisi jota kutsutaan tutkinnanjohtajaksi, yleensä komisario.


    • Anonyymi

      Ja kaikilla on enemmän niitä töitä.

      • Anonyymi

        Liekö kyseessä sama "komissario-akka" kuin minulla?
        Missäpäin Suomea?

        Selvää kolme rikosta, niin "oli vain pikku riita-asia". Neljännen rikoksen jätti kokonaan väliin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Liekö kyseessä sama "komissario-akka" kuin minulla?
        Missäpäin Suomea?

        Selvää kolme rikosta, niin "oli vain pikku riita-asia". Neljännen rikoksen jätti kokonaan väliin.

        Vaikka olisi kyseessä vain kympin vehje, niin sillä voi olla tärkeä tunnearvo omaiselle.

        Miksi muut kuolinpesän osakkaat eivät voi olla inhimillisiä ja antaa sen toisen omaisen pitää se kympin vehje, joka on tärkeä hänelle ja tuo lohtua?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka olisi kyseessä vain kympin vehje, niin sillä voi olla tärkeä tunnearvo omaiselle.

        Miksi muut kuolinpesän osakkaat eivät voi olla inhimillisiä ja antaa sen toisen omaisen pitää se kympin vehje, joka on tärkeä hänelle ja tuo lohtua?

        Voithan ostaa myös koko kuolinpesän irtaimiston. Esitä tarjous kuolinpesälle.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      22
      4234
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      18
      3236
    3. Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita

      Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy
      Maailman menoa
      398
      2284
    4. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      27
      1961
    5. Nainen, sellaista tässä ajattelin

      Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost
      Ikävä
      239
      1939
    6. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      1854
    7. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      32
      1649
    8. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      1528
    9. Kulujen jako parisuhteessa

      Hei, miten teillä jaetaan kulut parisuhteessa? Työttömyyttä ja opiskelua tulee omalla kohdalla jatkumaan vielä jonkin ai
      Parisuhde
      68
      1260
    10. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      12
      1251
    Aihe