Suklaamunien ja mämmin juhla

Pääsiäinen on siitä erikoinen juhla, että kukaan ei tunnu ihan tarkkaan tietävän, miksi sitä vietetään-- mutta kaikki ovat silti ihan varmoja, että siihen kuuluu suklaata, vapaapäiviä ja joku oudonmakuisen ruskea mössö, jota pitää syödä ainakin kerran vuodessa ihan vain muistuttaakseen itseään, miksei sitä syödä muuten koskaan.

Historiallisesti pääsiäisellä on toki syvät juuret. Jossain vaiheessa muinaiset ihmiset päättivät juhlia kevään tuloa sillä, että maalasivat kananmunia ja sytyttivät kokkoja. Sitten joku keksi piilottaa ne munat ja sanoi lapsille, että ne on jättänyt joku pupu. Koska totta kai-- loogisin mahdollinen selitys. Miksei vaikka suklaamanteliheppa?

Itse vietän pääsiäisen niin kuin kuka tahansa nykyihminen: syön niin paljon suklaamunia, että näen painajaisia muovisista yllätysleluista. Perjantaina yritän ymmärtää, miksi kaupat on kiinni juuri silloin kun tekee eniten mieli ostaa jotain täysin tarpeetonta. Lauantaina sekoan Tokmannin alennuksista ja ostan jotain pääsiäisaiheista krääsää, jota en tarvitse, mutta joka pääsee vuoden päästä varaston kautta roskiin. Sunnuntaina syön mämmiä yhden teelusikallisen, jotta voin kertoa "mämmi ei ole niin pahaa kuin ihmiset sanoo", ja maanantaina toivun siitä virheestä.

Yhtenä pääsiäisenä sain idean järjestää munajahdin aikuisille. Se meni hyvin siihen asti, kunnes naapurin mummo löysi vahingossa munan pihalta ja luuli sitä kissansa tuotokseksi. Pidin pokkani. Hänen kissansa sai ylimääräisen annoksen gourmet-ruokaa.

Että sellainen hengellinen kokemus taas tänä vuonna. Hyvää pääsiäistä kaikille-- ja muistakaa, että suklaapupu on se oikea kevään sanansaattaja.