Onko kaikki rakkaat vielä elossa, osa 2

En tiiä onko ne entiset rakkaat elossa kaikki, olishan se kiva tietää, mut obladi, oblada, elämä jatkuu.

Se tarkoittaa palstan rakkaita tietenkin.

Elossa ollaan.
Kävin jo sateessa happea ottamassa viisi minuuttia.
Päivä alkaa hitaasti kuten aina.
Miten on muitten aamu alkanut ?

Varmaankin tuli kirjoitusmäärät täyteen.
Hyvä aloittaa uusi ketju.

Juu, elossa edelleen, vaikkakin rappukäytävässä ja seinien takana naapurin ulkomaalaistaustaiset juopot pitivät meteliä illalla ja yöllä. Valvoin aamuyön ja tuli sitten aamupäivällä torkuttua.

Muistin herättyäni, että tänään on Kristuksen ylösnousemuspäivä ja aionkin jossain välissä katsoa tallenteistani mm. liturgiaa Uspenskin katedraalista.

Ulkona on pilvistä, +7 astetta.

Oispa vielä nuori. Kyllä juhlisinkin. Naapurit pitäisi tietysti huomioida ja
taloissahan on järjestysäännöt, mutta enpä jaksa sen enempää
asiaa ajatella. Meillä kuuluu sienien läpi supisuomalaistemn perheittein
aikuisten riitelyt ja lasten itkut joskus yölläkin, mutta ei se elämääni häiritse.

Nautin sisällä sateesta, joka herättää luonnon ja lueskelen ja välillä
käyn ulkonakin sateessa hengittelemässä raikasta ilmaa.

Onkoha se pääsiäisen masentava fiilis, joka saa miettimään kuolemaa ?
Mietin, että kunpa saisi kuolla kotona, mutta olisi joku luona,
ettei tarvitsisi yksin kuolla ja muutenkaan en haluaisi olla yksin.
Hoivakotiin en tahdo joutua. Kaksi läheistäni joutui.
Siitä jäi kuva, ettei hoivakoti ole koti eikä siellä hoivata.
Se on lähinnä laitos, missä yritetään huolehtia välttämättömistä tarpeistasi.

Jos en olisi näin vanha ja huonokuntoinen
olisin hankkinut edes koiran kaverikseni.
Koirat on symppiksiä,
ne vaistoavat ihmisen tunteet ja lohduttavat.
Erään ystäväni koira aikoinaan painoi päänsä
polviini, kun istuin surullisena tuolissa
ja taputteli lempeästi tassullaan minua ymmärtäväisen näköisenä.
En voi olla varma ymmärsikö se mielialani,
mutta tuntui siltä ja lohdulliselta.
Nyt en pystyisi enää koiraa ulkoiluttamaan
enkä varsinkaan viemään sitä aamupakkasilla ulos.
Mihin se joutuisi, kun kuolen ?

Hyvää huomenta kaikille !
Paistaako jossain päin Suomea aurinko ?
Etelässä ei.
Tein minikävelylenkin läheisin koirapuiston ympäri.
Siellä oli niin erikoisen näköinen koira karvojensa peitossa,
että olisi tehnyt mieli kysyä "anteeksi mikä eläin tämä on ?"
Ensin tuli mieleen pitkäkarvainen lammas.
Eläimeltä ei näkynyt kuonokaan.

Nyt on minulla jo kevyen lounaan aika.
Palaillaan !
Olettekä päässeet päivän alkuun ?

Syönyt graavilohta ruisleivän päällä.
Ripottelin tilliä sekä loraukset sitruunamehua päälle.

Taidankin ottaa toisen...

Minulle pappi kertoi, että jotkut saavat lohtua puhuessaan menetetylle
lähimmäiselleen. Kokeilin sitä epätoivoissani ja se tuo hivenne helpotusta,
kun ei voi enää koskaan kuulla rakkaimpansa ääntä, ei voi halata,
ei mitään. Voi itse puhua kuitenkin. Se tuntuu laihalta lohdulta,
mutta helpottaa hiukan hetkeksi tuskaa ja kaipausta.
Myös itkeminen helpotta. Kyyneleet voitelevat sydäntä ja sielua.

Elossa, koska sain syötyä raakapaistetut perunat ja osan lohesta.
Pakkasyö ja aamu, nyt on kai aste jo plussa,
vilu tulee villaisetta, jalka jäätyy huopasetta, mutta ei onneksi täällä ollut yli -20 kuten tuoll ylempänä.

Tässä se miettiessä mitä tekis, vai tekiskö mitään.

Täällä rakas on elossa. Kävin tänään taksilla ostarilla, vein vaatepussin keräyslaatikkoon, kävin apteekissa sekä hain kaupan kassalta Temun paketin jossa mm. uusi yöpaita sekä kämmen- ja sormituet rikkinäisille käsilleni. Edulliset, sanoisin.

Istuin jonkin aikaa pihapenkillämme, vaikka onkin pilvinen ja kylmä päivä. Nyt loikoan ja katselen tallenteistani Bondin Kuurakettia. Tykkään noista vanhoista Bondeista, Connery, Lazenby ja Moore. Nuoremmat ja aiheina huumerikollisuus ei niin kiinnosta.

Timantit ovst ikuisia on tosi hauska Bond sekä sitten nuo kaksi Mooren leffaa (Elä ja anna toisten kuolla ja Kultainen ase), joissa louisianalainen poliisimies J.W. Pepper. 🐘

Vainajille puhuminen on kaiketi hyvin tavallista.

Äitini haki isän kuoleman jälkeen lohtua puhumalla päivän asioista isälle, naurahti joskus kuten elävälle miehellensä puhuessa oli naurahtanut.

Samoin minä teen, Puhun kuolleille vanhemmilleni useinkin.
Kun tapahtuu jotain sellsita joista muistan heidän kanssaan keskutelleeni, kerron kun sellinen asisa osuu päivän rutiiniin.
Kiittän heitä
Kiitän turvallisesta llapsuudesta, ohjeista ja opetuksesta, kurituksesta, kielloista ja kaikesta tuesta jota olen kokenut ja saanut.
Puolisolle puhun, mutta ne asiat ovat aina hyvin henkilökohtaisia, joskus kiitän, joskus kiroan.

Huomenta "rakkaille".

+aste ja vesisade, välillä näytti että on räntää.
Hämärää ja hiljaista.
Vain töihin menijät liikkeellä
ja tietty koirat taluttajineen.

Kuinka päivä kuluu ja mitä saadaan aikaan?

Hyvää iltapäivää kaikille rakkaille ihmisille täällä !
Reipastuin vähän ja kävin tihkusateessa repimässä valtavan määrän
ohdakkeita pois kukkapenkeistä.
Pientä kevyttä liikettä ja happea.

Nyt aion uppoutua henkiselle puolelle eli lukemaan (sohvalla pitkälläni)
Minulla on menossa mielenkiintoinen opus ihmisen ajattelun aivoituksista.
Kirja on FT Timo Airaksisen "Filosofiaa raakana".
Kirja ei ollenkaan liian "korkealentoinen", jos sellainen jollekin tulisi mieleen.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille !

Minkä kirjan olette muuten viimeksi lukeneet vai jaksatteko enää lukea ?
Minulla alkaa olla silmissä jotain häikkää, lukeminen on hidastunut ja ajattelukin.
Silmät on kyllä tutkittu, ehkä lukemista onkin alkanut enemmän hidastuttaa
ajattelun ja keskittymisen rajoitukset.
Soromnoo, suruko siitä, lukee minkä pystyy, koska se on mukava ajankulu.

Kuinka kauan täällä vielä viestittelemme, kuka tietää.
On kiva välillä kuulla mitä toiset tekevät, kun
omat puuhat on sitä ja samaa taas.
Eilen söin ja tänään söin,
mutta uni oli taas hukassa.

Tätä se on. moni valittaa katkonaisia öitä
päivällä on sitten kuin nukkuneen rukous, nukahtaa istualleen
ja pelästyy, siinä sekin lepohetki meni.

Mainoksia tuli taas selkärepullinen, ihan turhaa tuo kotiin kantaminen, kauppiaat
ottavat nekin eurot sitten hinnoissa takaisin
mitä mainostaminen maksaa.
Halvan kahvin perässä en kyllä juokse.

Kun luker noita kirjoituksia, syntyy vaikutelma etzä monelle ei puolido ole ollut rakas. Kylöä sen ymmärtää.

Minulle puoliso oli rakkain ja tärkein ihminen maailmassa.

Puoliso, jonka kanssa oli elänyt ja vuoteensa jakanut, ei mitenkään voi olla yhdentekevä ja ylimääräinen risti eläissään.
Kaikista tulee kuolemansa jälkeen hyviä.

Palstarakkaat.
On heitä, joita voi ihailla, olla mukan takkaa jakamassa, tai yhtyä iloon,
mutta on myös matkaan sivusta hyppääviä, joille palstarakkaus on ihan vieras käsite.

Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, täälläkin voi tulla läheiseksi, usko huvikses.

Mitä mahtoi alun perin tarkoittaa; "usko huviksesi?"