Miten pääsitte työkyvyttömyyseläkkeelle?

Itselläni epilepsia, psoriasis, astma. Lisäksi masennus ollut koko elämän, olen kuitenkin ammattikoulun käynyt ja duuniakin painanut monessa eri paikassa. Mutta tullut myös monta loppuunpalamista, suurimpana syynä pidän traumojani koulukiusaamisesta. Sitä ei osaa olla oma itsensä joukossa (tai ei uskalla), vaan ottaa jonkun toisen roolin sopiakseen joukkoon. Tämä on vain henkisesti saatanan raskasta ja imee kaikki mehut pitkässä juoksussa, kun kaikki vapaa-aika menee toipumiseen. Näistä jäänyt jonkinlaiset paniikkihäiriöt, ocd, sosiaalisten tilanteiden pelko. En ole näistä viitsinyt mitään diagnoosia hakea koska en koe sen hyödyttävän mitään. Tai ehkä jollain tasolla häpeän sitä, että minulla on jo niin paljon diagnooseja, että pelkään saada uusia. Jotenkin sitä on oman kasvatuksen vanki, tavallaan iskostettiin jo lapsena se päähän, että mistään ei saa valittaa ja pitää vain puskea eteenpäin veren maku suussa eteenpäin. Koskaan ei ole edes vihjattu, että työkyvyttömyyseläke olisi mahdollinen. En ole lääkärillä koskaan kehdannut ottaa asennetta, että valittaisin vaivojani, koska jollain tasolla luulen, että myöntäisin sitten itselleni että olen jotenkin viallinen sairauksieni takia. Sama homma muiden juttujen kanssa. Jotenkin kaunistelee asioita ja selittelee parhaiten päin.

Epilepsia diagnoosi pahin punainen vaate työnantajille, mielellään sitä töitä tekisi mutta, kun tuosta mainitsee, niin tyssää siihen. Monta työpaikkaa kaatunut koeajan jälkeen työhöntulotarkastuksessa. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Kai tässä sitten roikutaan jossain löysässä hirressä työkkärin ja pätkäduunien välissä loppuelämä. Tai sitten tulee lopullinen sekoaminen, ihmettelen että sitä ei ole vielä tullut. Niin paljon kaikkea aiheetonta kuraa saanut elämässään niskaan.

Mutta mieluummin terve olisin ja töissä kuin tässä tilanteessa.