"Joka luulee olevansa synnitön"

Kannattaa tehdä uskonratkaisu ja kertoa.

Ylläpito sabotoi palstaa postaamalla työkseen solvauksia ja hullutuksiaan ja valheitaan palstalle. Ylläpidon tarkoitus on estää kaikki rauhallinen ja oikeamielinen keskustelu helluntailaisuudesta ja tuoda tilalle luterilaisuuden pakanalliset opit ja saatanan synagoogan valheet.

Katuva ei tarkoita kaatuvaa.

Yhteis ja valtakunnan politiikoissa asiallakaan ei ole kovin väliä. Joten asiaton kuuluu samaan lokeroon.

Rukouspyyntö srk:n vastuunkantajille:

// Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään. //

Amen 😇

On olemassa myös luulevaisuuden henki.

Ylpeyden vai nöyryyden henki on vallassa seurakunnasasi ?

- Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.

"Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon."

Älä välitä niistä vaikka ne puhuu pehmosia.

Kristitty todistaa mielellään henkilökohtaisesta uskosta mutta lahkolaiset eivät.
Ne karttavat totuutta kuin ruttoa.

Pelastusvarma olen. Muut asiat minulla, kaikilla uskovilla tuomitsee Jumala.

B. Kerro ensin oletko itse katunut syntejäsi. Miksi vaadit toisilta, kun et kerro asioita kohdaltasi. Hyvin tyypillistä. Kerro ensin oma tilanteesi.

Jos seurakunnan jäsenillä ei ole synnintuntoa, niin voi voi.

Lihalle ja omille tuntemuksille ei kannata antaa valtaa.

Aloituksen kysymykset ovat naurettavia ja kertovat että mitään ymmärrystä ei aiheesta ole.

Onko uskosi muiden herjaamista

Kyllä/ei

Kuvitteletko olevasi herjaamalla muita parempi uskova

Kyllä/ei

Synneistä pääsee vain ymmärtämällä, ei koskaan syyllistäjien tempuilla. Synti on epätotuutta, itsekkyyttä ja ajatusvirheitä. Ei sen kummoisempaa.

Ei henkisyydessä ole mitään pastoreita eikä pappeja. He ovat seurakuntien työntekijöitä.

Lopettaisitte tuomaroinnin kuten kirjassanne neuvotaan. Omaa elämää sitä pitää elää eikä toisten!

Kaikki mitä teemme on synnin saastuttamaa. Sen takia on meidän kokonaan kadotettuina vastaan otettava kaikki Jumalan armosta hänen kauttansa, joka on meidän tähtemme työtä tehnyt, antanut henkensä ja verensä meidän edestämme ja joka sanoo: »Teidän pitää elämän minun kauttani.»
»Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi»
( Rosenius)
-
Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani ( Joh. 14:6)

Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun uskottomuutesi enkä muistele sinun syntejäsi.
(Jes. 43: 25 )

s-seutulainen

Vain pakkovauvakaste-uskonnossa on oppi, että ollaan pakkovauvakasteen jälkeen synnittömiä ja pelastus on varma.

sairas itsensä toistaja taas aloituksessa.
Etkö jo pääse vapaaksi ongelmastasi.
Käy sotekeskuksessa puhumassa, että sinun piposi on kireällä ja alat toistaa itseäsi jatkuvasti... Ongelmahan se on tuokin

ja aloittaja --- kyllä- ei jankkaaja.

Mitä puhut sontaa- jokainenhan tietää, että olet harhassa, kuten itse sivullisenakin tiedän....

Mutta sinulla on tuo iänikuinen valheellinen mielikuva ja harhanäky josta niität sen sanojen tuomionkin iitsellesi.

Etkö tunne Jumalanpelkoa ollenkaan. Siis älä leiki jatkuvasti--- jankkaajana.

Olet valheen aloittaja ja syntinen siitä asiasta.... .tee se parannus--- ettet kolahda itse- helluntalais- syyttäjänä heitin kanssa helvetin tuleen...

Olet säälittävä.... näin ajassa seuranneena.

Syntejä kadutaan, tunnustetaan ja pyydetään anteeksi uskoontulon alkuvaiheessa mutta ei uskovan elämä ole tarkoitettu koko ajan syntien katumiseksi.

Palstan suurin yksittäinen kommenttien ja aloitusten postaaja on luterilais-pakanamessiaaninen ylläpito. Lähes kaikki ylläpidon kautta tulevat viestit ovat täynnä vihaa helluntailaisia kohtaan; solvauksia ja panettelua ja valheellisia väittämiä.

Ajatus uskovan täydellisestä synnittömyydestä on valhe. Jokainen uudestisyntynyt kristitty kantaa luonnossaan taipumusta syntiin, sekä lankeaa siihen tavalla tai toisella. Juuri siksi kristilliseen elämäämme kuuluu tärkeänä osana syntien tunnustaminen ja Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen.

Kuoleman ruumis

Jo pelkästään ajatus siitä, että olisin ”synnitön”, on Jumalan edessä ylpeyttä ja eksymisen seurausta. Uskovasta ei tule täydellistä tässä elämässä. Paavali opettaa kirjeessään:

”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.”  ( Fil. 3:12)

”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”  ( Room. 6:22-23)

Paavali sanookin, että synnin valta ihmiseen on murrettu Kristuksen ristinkuoleman ja sovitusveren kautta. Meidän ei tule siis enää palvella syntiä, vaikka se onkin meidän luonnossamme lihan takia. Tätä ruumiin ja hengen välistä jännitettä hän kuvaa myös osuvasti kirjeessään Roomalaisille:

”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.”  ( Room. 7:21-24)

( Lähde: Otelainaus /"Synnittömyysoppi"/Radio Liekki - sivusto)

-

"Jollei Jumala vanhurskauta tällaista jumalatonta ja samalla kuitenkin Jeesuksen nimeä avuksi huutavaa ihmistä, ei meille kenelläkään olisi mitään toivoa. Huudamme vain siksi avuksemme Jeesuksen nimeä, koska meillä ei ole tässä elämässä muutakaan toivoa!"
( Olavi Peltola)

"Ei armoa (eikä anteeksiantamusta) tarvitse todella sellainen syntinen, jonka synnit ovat vain tekoja, ajatuksia ja sanoja, mutta joka ei suostu myöntämään eikä ole nähnyt sydämensä luonnon saastaisia pohjamutia ja joutunut niistä hätään. - Vain itsestään epätoivoinen ihminen tarttuu armoon ( ja anteeksiantamukseen)."
(Rosenius)

s-seutulainen

Luterilaiset täyttävät pilkallaan ja herjoillaan ja valheillaan helluntailaisuutta käsittelevän palstan. Kaiken tämän törkyn päälle luterilaiset ovat vaatimassa heidän opetuksiensa noudattamista ja hyväksymistä, kuten esimerkiksi s-seutulainen tekee.
S-seutulainen monta kertaa ja kiivaasti väittänyt olevansa syntinen, kehuskellen ankaralla synnin taistelullaan, tämän jokainen voi todeta. S-seutulaisen kirkkauden kruunu ja pelastuksen tae on synnit ja synnilisyys ja huono omatunto.
Luterilastenko kädestä Jeesuksen omien pitäisi syödä? KUULE, NE KÄDET OVAT VERELLÄ TAHRITUT!

Luterilaisuuteen sisältyy aina Jeesuksen omien ja juutalaisten vainoaminen. Oppinsa mukaisesti luterilaiset pääsevät sisälle Jumalan valtakuntaan ns. kasteen kautta. Kasteessaan luterilaiset saavat uskon ja Pyhän Hengen ja kasteen lahjana osan ensimmäiseen ylösnousemukseen.
Mutta mitä Jeesus opetti: Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi...Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
Kastemalja ei ole Jeesus, vaan kastemaljojen ääreltä ja kasteen kautta nouseminen on Herran sanojen mukaan muualta nousemista lammastarhaan. Muualta, myös kastemaljoista Jumalan valtakuntaan nousseet ovat varkaita ja ryöväreitä. Näin ollen luterilaiset ovat Sanan mukaan muualta kuin ovesta lammastarhaan tulleita varkaita ja ryöväreitä.
Sana puhuu varkaista ja ryöväreitä: Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Luterilaiset ovat astuneet lammastarhaan tuhoamaan ja tappamaan lampaita.
S-seutulainen, julma susi ja varas ja ryöväri ja on palstalla varastamassa sen, mikä kuuluu Jumalan valtakuntaan ja Jumalan lapsille: vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jumalan valtakunta ei ole alituista syyllisyyttä ja synnissä kieriskelyä eikä huonoa omaatuntoa. Uskosta osaton s-seutulainen haluaa varastaa Jeesuksen omien rauhan ja Jeesuksen antaman pyhyyden: häävaatteet.

Monen mielestä on kyllästymiseen asti opetettu totuutta ihmisen syntisyydestä. On ollut masentava kokemus tajuta, että monet uskovan nimeä kantavat eivät tahdo todella sielunsa pohjiin asti tulla pysäytetyksi tämän totuuden eteen. Jotakin järkyttävän pinnallista on meidän uskonelämässämme. Tulee vihaisia vastalauseita: "Aina sinä puhut synnistä. Kyllä me sen muutenkin tiedämme!"

Tuskaisena olen kuitenkin nähnyt, etteivät useimmat uskovat alkuunkaan todella tiedä, mitä synti on. Emme ole joutuneet järkytetyiksi syntisyydestämme Jumalan edessä. Elämrme uskovina salaisen itsevanhurskauden sokaisemina: kuvittelernme olevamme syntisiä ja kaipaavamme armoa. Mutta sydämen kivikova pohja on aivan särkymätön, emmekä koskaan ole todella säikähtäneet Jumalan pyhyyttä. Synti on meille sittenkin enemmän ulkonaisia, näkyviä tahroja, tekosyntejä, sanasyntejä, mielenlaatusyntejä kuin koko olemuksemme pohjatonta ja järkyttävää kapinaa ja vihamielisyyttä Jumalaa vastaan.

Minulle ainakin on ollut ankara läksy oppia, että tämä turmelus seuraa uskovaa halki koko hänen elämänsä. Siitä ei koskaan tule loppua. Tiedän toki, että moni ystävä ei hyväksy tätä totuutta.

Toinen asia, jota olen yrittänyt korostaa, on uskonvanhurskaus tai Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa. Puhuessani edellisestä totuudesta en ehkä monen mielestä tarpeeksi selvästi ole tuonut esille jälkimmäistä. Myönnän kyllä, etten aikaisemmin oikein uskaltanut puhua Jumalan armosta, Tunsin, että jollei Pyhä Henki saa todella kirkastaa syntiämme synniksi, puhe armosta on vain ihmisen antamaa lohdutusta, jonka avulla jälleen taitavasti vältämme katumuksen ja vedämme armon irstaisuuteemme eli omavanhurskauteemme.

Olen ajatellut, että ellei laki saa meidän uskovien suuta tukituksi ja todella syyllisiksi Jumalan edessä, ei myöskään evankeliumi meille maistu eikä se pääse meitä todella parantamaan.

Näitä asioita kerran pohtiessani sattui silmiini E.V. Pakkalan hartauskirjasta seuraava katkelma: "Oli aika elämässäni, jolloin uskoin, että kristityn ihmisen tie vie Golgatan taa uusiin, suuriin, ihmeellisiin pääsiäiskokemuksiin jo tässa maailmassa ja täällä ajassa - tällä puolen kuoleman linjan. Mutta vähitellen olen alkanut ymmärtää, ettei Kristuksen seuraamisessa ole mitään tietä Golgatan taa Olen alkanut uskoa, että oikea todellinen, pääsiäinen on meille koittava vasta kuokman virran toisella puolella. "

Oleellisinta, tärkeintä uskonelämässä on näin yhä syvenevä synnin ja armon tunto. Jotka tästä ytimestä lähtevät pois etsiäkseen jotain korkeampaa, menevät harhaan. Pyhän Hengen täyteys on ytimeltään yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa loppuun asti samalla aikaa vanhurskaaksi ja syntiseksi. Juurtuminen, kasvaminen ja syveneminen on juuri tämän herkistyvän synnin tunnon keskellä tapahthvaa kasvua meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa .

On henkeäsalpaavan riemullista, kun tämä kaikki alkaa todella kirkastua omalle kohdalle. Mikään ei ole enää minun varassani, vaan kaikki, aivan kaikki on Vapahtajan rakkauden ja armon varassa. Mitä heikommaksi ja syntisemmäksi tulen omissa silmissäni, mitä kuolleemmaksi ja tylsemmäksi tunnen sisimpäni, sitä lapsenomaisemmin kaikkea järkeä ja tunnettani uhmaten saan turvautua ja huutaa avukseni Jeesuksen armoa. Syntien anteeksiantamuksessa on todellakin joka hetki elämä ja autuus.
( Olavi Peltola)

s-seutulainen

Kirkkoherra KK ei ole katunut syntejään.
Pakkovauvakastettujen opin mukaan vauvakaste pelastaa syntejä ei tarvitse katua.

Reformaation isät Martti Luther ja Philip Melanchthon antoivat arvovaltansa ja teologisen tukensa vainoille ja väkivallalle puheillaan ja kirjoituksillaan. Dokumentit osoittavat, että Luther ja Melanchthon antoivat useita jyrkkiä ja väkivallan sallivia lausuntoja uudestikastajista. He eivät pelkästään hyväksyneet ihmisten vainoamista ja heihin kohdistettua fyysistä väkivaltaa, vaan jopa kannustivat vallanpitäjiä siihen sekä maallisin että teologisin perustein.

Silloinen maallinen hallinto käytti arvovaltaisten kirkonmiesten tuomitsevia puheita ja kirjallisia lausuntoja hyväksi uudestikastajiin kohdistamansa vainon legitiimeinä perusteluina. Keisarikunnassa laadittiin uskonpuhdistajien tukemana laki, joka mahdollisti vainoamisen ”laillisesti”.

Luther joutui ottamaan kantaa anabaptisteiksi nimitettyjen kristittyjen tappamiseen vuonna 1527. Hän antoi suostumuksensa laille ja kuolemantuomioille, vaikka tapahtumia hänen omien sanojensa mukaan olikin ”kauheaa katsella”.

Luterilainen kirkko on aina ollut antikristillinen. Se näkyy näistä kommenteista täällä.

Ei ole olemassa käsitettä pelastusvarmuus. Se ei pidä paikkaansa. Kukaan ei ensinnäkään ole synnitön. Jo se tekee pelastusvarmuus käsityksen jo pelkkänä ajatuksena mahdottomaksi. En keksi tätä omasta päästäni. Raamattu sanoo profeetta Sefanjan kautta " etsikää Herraa te maan nöyrät, EHKÄ te saatte suojan Jumalan vihan päivänä. Ainakin minulle sana "ehkä " ei anna kuvaa, että meillä on 100% nen pelastus varmuus luvattu.
Eikö Raamattu kehotta kilvoittelemaan uskon matkamme sen loppuun saakka kuten Paavali ja kumppanit.. Lisä todisteena Jeesus toteaa, että " ...se joka kestää loppuun saakka pelastuu". Joten miten on edellä esitettyjen faktojen perusteella? Eikö pelastuksen eteen totisesti tarvitse tehdä mitään muuta kuin uskoa?
Jokainen voi toki Raamatuistaan tarkastaa etten puhu lööperiä.

Pelastus on ilmainen lahja. Sitä emme voi teoilla ansaita. Tämä on realismia.
Tekoja kuitenkin odotetaan uskovilta. Tämäkin on perusteltu Raamatussa.
Siellä kirjoitetaan, että " usko ilman tekoja on kuollutta uskoa", eikä usko siis kanna uskovaa eteenpäin elämän myrskyjen iskiessä pelkästään, vaikka usko on edellytys pelastumiseemme.
Meidän luomuksina täytyy jotenkin näyttää Jumalan edessä, että uskomme häneen on aitoa ja todellista. Toki hän sen näkisi ja näkeekin jokatapauksessa, mutta näin Jumala toimii. Teoillamme voimme osoittaa uskomme olevan todellista joka perustuu rakkauteen.

Aadamin ja Eevan piti osoittaa tottelevaisuudellaan oma uskonsa. Heitä sitoi vain yksi selvä kielto. Muusta Raamattu ei kerro. Miten kävi? Rangaistus oli sen mukainen. Sama tämän aikakauden uskovilla. Meiltä odotetaan tottelavaisuutta ei synnittömyyttä koska emme mitenkään voi peittää/ poistaa syntisyyttämme. Vain Jeesus Kristus voi. Pelastumis toivoomme kuuluu, vaikka sen perustana onkin armo, muitakin elementtejä, jotka uskovat tietoisesti tai tiedostamattaan unohtavat.

On oltava tietoinen Jumalan odotteista meitä ihmisiä kohtaan ja parhaan tahtomme mukaan yrittää täyttää ne elämässämme Jumalan avulla.
Lue Jumalan sanaa joka päivä. Ole hedelmää tuottava uskova eli keskitä elämäsi evankeliumin ja sen julistamisen rinnalle. Rukoile lakkaamatta. Tämä on erityisen tärkeää. Kun evankelioit mahdollisuuksiasi mukaan osoitat, että rakastat lähimmäistäsi kuten Jeesus sinua pyytää rakastamaan. Paras tapa osoittaa epäitsekäs rakkautesi on kertoa elämää pelastavaa sanomaa.
Tästä löydät todisteet Matteuksen luvuista 24 ja 28. Näiden lisäksi säilytä moraalinen puhtautesi eli varo tämän tuhoutuvan maailman tahroja. Ilman moraalista puhtautta ei voi saada pelastusta. Miksi Jumala katsoisi läpi sormiensa uskovan moraalittomuudessa rypemistä ilman parannuksen tekoa?

Pyri käymään hengellisissä kokouksissa ja tilaisuuksissa. Raamattu sanoo, että " älkää jättäkö yhteen kokoontumistanne, kuten eräillä on tapana". Tämä sanottiin jo 2000 vuotta sitten varhaiskristityille. Se koskee myös meitä jokaista näinä lopun aikoina.
Lopuksi. Jeesus sanoo että se tie on " kapea" joka vie elämään ja harvat sen löytäisivät.
Luuletteko tosiaan, että kapealla tiellä saa tehdä mitä lystää ja odottaa Jeesuksen paluuta kädet ristissä laiskotellen tekemättä mitään uskonsa vahvistamiseksi ja lähimmäistensä auttamiseksi saamaan pelastus?. Siinä valitettavasti aikamme maallistuneet uskovat erehtyvät pahan kerran.

" Joka kestää loppuun saakka se pelastuu". En ymmärrä, miten uskovat, jotka eivät rukoile, lue Raamattua, käy jumalanpalveluksissa tai muissa kokouksissa, kestävät uskollisesti uskossa tämän lopun ajan koettelemukset, jotka ovat vasta edessä. Hengellisesti aliravittu kristitty on vaarassa hävitä elämän kilpajuoksussa.

Kyllä Paavalin jutuista saa aika selkeän kuvan siitä mitä ajattelee pelastuksesta. Mutta ei ajattele että pelastuu omien tekojen ansiosta, ei niin erinomaisen lain tekojan kautta, vaan luottaa siinä Jumalaan, siihen ettei Jumala lupauksiaan petä.

Siten ei herjaamalla voi pelastua.

Paavalihan sanoo olleensa syntisistä suurin kun oli vainonnut sapatin vuoksi Jumalan seurakuntaa.

Mutta ei hän silti arvo sitä että pelastuuko että pelastaako Jumala hänet vai ei.

Outo Jumala olisikin jos ohjaisi ihmisen kääntymykseen, antaisi Pyhän Hengen ja sitten lähettäisi helvettiin.

Suomen luterilaisten yleinen kansanhuvi juopottelun lisäksi on ollut uskoontulleitten ja kirkosta eronneitten yleinen poljenta ja häpäiseminen!

Tästä on elämänmittainen kokemus josta voisi kirjoittaa paksun kirjan, ainakin yhtä paksun kuin väisäsen tekele vauvan kasteesta josta ei raamattu tiedä mitään!

Eli turhaan jankkaatte aiheesta, asia on fakta.

Usko on varmuutta, jos ei ole uskoa, niin ei myöskään ole varmuutta. Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle! Uskosta osattomilla ei ole uskoa, toisin sanoen uskosta osattomilla EI OLE lujaa luottamusta ja varmuutta.
Sana todistaa Aabrahamista, uskon isästä: Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
Jeesus itse lupaa: Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Siis Jeesus puhuu Hänen äänensä ja Sanansa kuulevista, ei niistä joiden päähän on valutettu vettä papin käsistä. Niille, jotka kuulevat ja toimivat Sanan mukaan Jeesus antaa lupauksen: Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Uskosta osattomat luterilaiset, ne joiden uskonto on lihan mukaan syntynyt, irvittelevät lupauksen mukaan syntynyttä: "Saara näki egyptiläisen Haagarin pojan, jonka tämä oli Aabrahamille synnyttänyt, ilvehtivän"...

Luterilaisen kirkon alamäki jatkuu.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011199623.html?utm_source=newsshowcase&utm_medium=discover&utm_campaign=CCwQk43xh4C2-7DSARiI19zJmMqlhqQBKioIMBDwib2hlPzc8McBGM_9_7LFuruBkwEqEAgAKgcICjDMxc8LMPvg5gM&utm_content=related

Huomen aamulla juopottelun perisynti vaivaa pakkovauvakastettuja.

Vaikuttaa sakastista tulevat kommentit vähäpoikien tuotteilta.
Muuta ei näköjään osata kuin väännellä ja kopioida edelläolleita kommentteja!
Säälittävää käyttäytymistä. Ehkä pomppivat kuitenkin ohjeitten mukaan aina välillä.

Mitä hyötyä on kristinuskosta, jos syntejä ei ole sovitettu ja eikä ole pelastusvarmuutta?

Hölmö aloitus. Pelastusvarmuus ei ole synnittömyyttä, vaan uskoa Kristuksen sovitustyöhön.

"VARMA on tämä sana, ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Jeesus Kristus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin" (Tim. 1:15)

Tietenkin kannattaa uskoa sen vuoksi että joutuu helvettiin.

Toinen vaihtoehto on selittää että helvettiä ole, vaan Jeesus selitteli aivan jotain muuta kuin helveistä. Niin se ei kovin paljon pelota joutua helvettiin kun sitä ei edes ole.

Sehän se vasta pelottavaa olisi jos helvetti olisi mutta ei mitään keinoa pelastua siitä.

Vähän olisi silloin uskosta sanottavaa.

Paavalihan sanoo, että olisimme kaikista ihmisistä surkuteltavimmat jos panisimme toivomme vain tähän aikaan.

Hänelle elämä tuonpuoleissa olis suuri toivo, joka ei ollut täyttynyt kuten hän kertoo ettei se ole mikään toivo, jonka näkee täyttyneen.

Ei Paavali missään kerro, että ehkä uskova pelastuu ehkä ei. Vaikka sanoo olevansa syntisistä suurin, tai olleensa, niin hän on varma siitä että tulee pelastumaan ja Pyhä Henki sen hänelle kertoo, ei hän ole keksinyt sitä omasta päästä että kun on näin loistava oppi ja näin hyvät mielipiteet, niin on pakko pelastua. Pyhän Hengen sinetin kautta ihminen kokee pelastuvansa.

Ei kuolleiden ylösnousemus ole sama kuin pelastus. Siinä pelastetut nousevat hengessä taivaaseen ja tuomitut menevät lain mukaan tuomittavaksi. Niillä, joilla on Pyhän Hengen sinetti, ne nousevat ylösnousemuksessa pelastukseen ja joilla ei ole, niin menevä ylönousemuksessa tuomiolle. Eikä siellä kukaan saa vapauttavaa tuomiota. Lain tuomiosta ei kukaan ole vapaa juuri siitä syystä, että jos niin mitataan, ei ole ketään synnitöntä, eikä silloin Jeesus tule avuksi, että nyt pelastu sitten vaikka vähän olet rämpinyt.

Se kaikki tapahtuu Hengessä, niin taivaaseen mene kuin helvettii meno. Kaikki kokemuset siinä ovat hengellisiä kokemuksia. Enää silloin ihminen ei koe enää mitään maallisia aistimuksia, vaan pelkästään hengellisiä ja sielullisia asioita. Se tuomitaan mikä ihmisen sisin on, ei ulkoisia asioita. Taivaassa ilo on hengellistä iloa ja helvetin kärsimykset ovat sielullisia kärsimyksiä.