Valheellinen terveydenhoito

Koska en halua, että se on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Koska en halua, että se on totta.

Kukapa nyt haluaa että vale on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Kukapa nyt haluaa että vale on totta.

Sairaudentunnoton?

Anonyymi kirjoitti:

Kukapa nyt haluaa että vale on totta.

Psykiatritkaan eivät usko potilaan valheita todeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatritkaan eivät usko potilaan valheita todeksi.

Psykiatrit uskovat että palkkaraha jota he saavat on todellista rahaa

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit uskovat että palkkaraha jota he saavat on todellista rahaa

Työstä kuin työstä palkka maksetaan yleensä rahana, rahallinen korvaus tehdystä työstä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit uskovat että palkkaraha jota he saavat on todellista rahaa

Olettamus on että aikuinen ihminen elättää itse itsensä, tavalla tai toisella.

Tahtomatta tulee mieleen, että ei ihan aina ymmärretä, että se on juuri näiden työssäkäyvien ihmisten veroista mistä ne kelan rahat maksetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olettamus on että aikuinen ihminen elättää itse itsensä, tavalla tai toisella.

Tahtomatta tulee mieleen, että ei ihan aina ymmärretä, että se on juuri näiden työssäkäyvien ihmisten veroista mistä ne kelan rahat maksetaan.

Lue lisää

Pikkuisen logiikkaa peliin. Jos oot julkisella puolella mielenterveystyöntekijä niin palkka maksetaan myös verorahoista. Ja jos yksityisellä, niin kusetat joko valtiontukia tai rikkaita. Ja rikkaiden ylimääräiset rahat ovat todennäköisesti jostain sijoitustuotoista.

Joten mielenterveystyön työntekijän palkka tulee isoimmaksi osaksi oikeasti hyödyllistä työtä tekevän työssäkäyvän veronmaksajan selkänahasta. Eli mielenterveystyöntekijä on huonovointisintakin asiakastaan pahempi sosiaalipummi.

Ja ainoa heidän työn saavutus on mielenterveyskriisi. Jos osaisivat hommansa, niin maassa olisi asiat hyvin. Mutta kun ei ole. Koska eivät tiedä mistään muusta mitään kuin ihmisten arvostelusta päin naamaa, jolle on tietysti hieno termi "arviointi" ja heistä juoruilusta palavereissa.

Ja sitten päät vaan sekaisin kaikilla hoidoilla kunnes käytös on sopivan alistuvaa ylisuurella egolla varustetun työntekijän mieleen. Ja sitten ihmetellään, että miksi iso osa tän toiminnan kohteina olevista ihmisistä ei ole työkykyisiä. No, koska aivot on lääkitty pellolle, niin ne myös on pellolla. Ja lääkebisnes saa diabeteslääketuottonsa.

Mutta hei, rahaa voidaan laittaa ihan valtavasti siihen, että varmistetaan, että kaikki yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat alistuu. Oli kyse sitten suvaitsemattomien rikkaiden vanhempien omapäisestä tyttärestä tai köyhän perheen pojasta, jonka pää ei kestänyt koko lapsuuden pituista stressiä rahan riittävyydestä. Jotain muuta stressiä heille mietittäväksi kuin vallankumoukselliset aatteet.

Anonyymi kirjoitti:

Pikkuisen logiikkaa peliin. Jos oot julkisella puolella mielenterveystyöntekijä niin palkka maksetaan myös verorahoista. Ja jos yksityisellä, niin kusetat joko valtiontukia tai rikkaita. Ja rikkaiden ylimääräiset rahat ovat todennäköisesti jostain sijoitustuotoista.

Joten mielenterveystyön työntekijän palkka tulee isoimmaksi osaksi oikeasti hyödyllistä työtä tekevän työssäkäyvän veronmaksajan selkänahasta. Eli mielenterveystyöntekijä on huonovointisintakin asiakastaan pahempi sosiaalipummi.

Ja ainoa heidän työn saavutus on mielenterveyskriisi. Jos osaisivat hommansa, niin maassa olisi asiat hyvin. Mutta kun ei ole. Koska eivät tiedä mistään muusta mitään kuin ihmisten arvostelusta päin naamaa, jolle on tietysti hieno termi "arviointi" ja heistä juoruilusta palavereissa.

Ja sitten päät vaan sekaisin kaikilla hoidoilla kunnes käytös on sopivan alistuvaa ylisuurella egolla varustetun työntekijän mieleen. Ja sitten ihmetellään, että miksi iso osa tän toiminnan kohteina olevista ihmisistä ei ole työkykyisiä. No, koska aivot on lääkitty pellolle, niin ne myös on pellolla. Ja lääkebisnes saa diabeteslääketuottonsa.

Mutta hei, rahaa voidaan laittaa ihan valtavasti siihen, että varmistetaan, että kaikki yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat alistuu. Oli kyse sitten suvaitsemattomien rikkaiden vanhempien omapäisestä tyttärestä tai köyhän perheen pojasta, jonka pää ei kestänyt koko lapsuuden pituista stressiä rahan riittävyydestä. Jotain muuta stressiä heille mietittäväksi kuin vallankumoukselliset aatteet.

Lue lisää

En oikein ymmärrä tuota logiikkaa, että mielenterveystyön tekijät saisivat palkkansa verorahoista, ja muut työtä tekevät saisivat sen muualta ?
Mihin tuo ajatus perustuu ?
Siis kaikki potilaat parantuisivat, jos mt-työntekijät osaisivat työnsä ? Mihin se perustuu ?
On olemassa myös potilaita, joita on hyvin vaikea parantaa. Paranemisprosessiin tarvitaan myös potilasta itseään. Myöskin negatiivisella asenteella kaikkea hoitoon liittyvää kohtaan, on vaikea päästä paranemisen alkuun.
Paranemiselle on annettava mahdollisuus.
Raha yksistään ei ratkaise mielenterveysongelmia, siihen tarvitaan paljon muutakin.

Anonyymi kirjoitti:

Pikkuisen logiikkaa peliin. Jos oot julkisella puolella mielenterveystyöntekijä niin palkka maksetaan myös verorahoista. Ja jos yksityisellä, niin kusetat joko valtiontukia tai rikkaita. Ja rikkaiden ylimääräiset rahat ovat todennäköisesti jostain sijoitustuotoista.

Joten mielenterveystyön työntekijän palkka tulee isoimmaksi osaksi oikeasti hyödyllistä työtä tekevän työssäkäyvän veronmaksajan selkänahasta. Eli mielenterveystyöntekijä on huonovointisintakin asiakastaan pahempi sosiaalipummi.

Ja ainoa heidän työn saavutus on mielenterveyskriisi. Jos osaisivat hommansa, niin maassa olisi asiat hyvin. Mutta kun ei ole. Koska eivät tiedä mistään muusta mitään kuin ihmisten arvostelusta päin naamaa, jolle on tietysti hieno termi "arviointi" ja heistä juoruilusta palavereissa.

Ja sitten päät vaan sekaisin kaikilla hoidoilla kunnes käytös on sopivan alistuvaa ylisuurella egolla varustetun työntekijän mieleen. Ja sitten ihmetellään, että miksi iso osa tän toiminnan kohteina olevista ihmisistä ei ole työkykyisiä. No, koska aivot on lääkitty pellolle, niin ne myös on pellolla. Ja lääkebisnes saa diabeteslääketuottonsa.

Mutta hei, rahaa voidaan laittaa ihan valtavasti siihen, että varmistetaan, että kaikki yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat alistuu. Oli kyse sitten suvaitsemattomien rikkaiden vanhempien omapäisestä tyttärestä tai köyhän perheen pojasta, jonka pää ei kestänyt koko lapsuuden pituista stressiä rahan riittävyydestä. Jotain muuta stressiä heille mietittäväksi kuin vallankumoukselliset aatteet.

Lue lisää

Keskiverto veronmaksaja käyttää itse maksamansa verot. Onko sillä oikeasti suurta merkitystä, että pitääkö keskiverto ihminen rahaa sukanvarressa, että pääsee lääkäriin, vai että ne kierrätetään yhteisestä kassasta?

Sitten on olemssa niin sanottuja nettomaksajia ja netto hyötyjiä. Jostain syystä logiikastasi tulee mieleen että taidat olla sellainen nettohyötyjä, jonka ongelma on se, että maailma ei alistu sinun tahtoosi.

Mielenterveyshoito voidaan lopettaa heti, kun sitä ei tarvita, ja nämäkin verovarat voidaan suunnata sinne, missä ihmiset oikeasti haluavat hoitoa.

Mitä olet tehnyt asian hyväksi, ettei tätä rahareikää enää tarvita?

Jos täälä on keskusteluja seurannut niin se on perusteltu täälä moneen kertaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos täälä on keskusteluja seurannut niin se on perusteltu täälä moneen kertaan.

Ai kun kapakan nurkkapöydässä viisi ihmistä toistaa samaa mantraa illasta toiseen, niin se riittää perusteluksi?

Ehkä nyt haettiin ihan oikeita perusteluita.

Anonyymi kirjoitti:

Ai kun kapakan nurkkapöydässä viisi ihmistä toistaa samaa mantraa illasta toiseen, niin se riittää perusteluksi?

Ehkä nyt haettiin ihan oikeita perusteluita.

Enemmän huolissani olisin, jos siellä nurkkapöydässä joku yksinään jotain toistelisi.

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Jos todellakin pysyisivät totuudessa eivät olisi sairaitakaan.
Moni kieltää sairauden josta heillä on vöörö luulo että silloin hullu jos ottaa avun psykiatrilta, heidän ennakkoluulonsa ohjaavat heitä . Nämä eivät tuke koskaan tukemaan terveeksi,, hyväksyminen omasta tilastaan on ensi askel paranmiseen.
Levittävät netissä väärää tietoa tajuamatta miten ihmiset sen tulkitsevat , siis vaan todetaan että siinä taas yksi sairautensa kieltäjä . Samat ihiåmiset hyväksyvät jos vaikka käsi menee poikki ja saavat kipsin siihen, ylpeänä selittelevät että kun käsi on poikki
Psyykkisissä sairauksissa on psyykkiset lääkkeet se kipsi , mutta siinä sitten tulee tenä, ennakko lukot kieltävät sen että heillä on mt sairaus . Joten miksi eivät hoitele sitten itseään terveeksi kun niin kovasti tietävät mikä heille on muka oikein, ja haukkuvat samalla lääkärit maan tasalle. Eikö kellot soi missään

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Lue lisää

Kyllä minultaki löydettiin lopulta ferritiini puute.
Ei se ferritiini puute olisi korjaantunut vaikka kuin olisi masennuslääkkeitä syönyt.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minultaki löydettiin lopulta ferritiini puute.
Ei se ferritiini puute olisi korjaantunut vaikka kuin olisi masennuslääkkeitä syönyt.

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Ihan niin ne ihmiset eivät tule koskaan terveeksi , kas kun ei luoteta lääkäriin, ei syödä lääkkeitä kun ovat päättäneet että lääkkeet om myrkkyä ja luullaa että joka asiassa heille valehdellaan usein he pitää itseään hyvin älykkäänä kun ovat älynneet että, ne lääkärit valehtelevat heille .
Sellaiset eivät tiedä hoitosysteemistä. mitään ja juuri kaikki ne luulot ovatkin juuri sitä sairautta . Niin että kun pysyisivät pois netistä sairaiden luulojensa kanssa. Sillä ainut asia mikä niissä luuloissa on vahva epäilynihannkaikkeen. Kas kun heitä yritetään muka pettää mutta ähäkutti älysivät sen eivätkä menneet lankaan. Näitä potilaita on hyvin paljon, ovat eläneet elämänsä epäilelemälläm ihan kaikkea ja se jos jokin sekoittaa päätä aina vaan enenmmän

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Ei toimittu ainakaan minun kohalla.
Yksityisellä puolella piti käydä kokeissa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minultaki löydettiin lopulta ferritiini puute.
Ei se ferritiini puute olisi korjaantunut vaikka kuin olisi masennuslääkkeitä syönyt.

Niinpä niin laiha lohtu etsivä löytää aina , joten silloin saa sen ” oikean ” hoidon kun on. ” oikea” sairaus josta sitten voi kertoa tutuille että taas on tehty väärä diagnoosi. Ensinnäkin nämäkin asiat ovat paljon laajempia. Kun mitä ihmiset osaavat edes ajatella
Niin että ferritiinin puutteesta voi kovasti puhua, mutta ei syistä mitkä sen ovat aiheuttaneet
Joten eräille on pääasia aina se ettei vaan olisi mt sairauksia. Vaan kun niitä on ja tukee olemaan , eri muodoissa eri ihmisillä .

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä niin laiha lohtu etsivä löytää aina , joten silloin saa sen ” oikean ” hoidon kun on. ” oikea” sairaus josta sitten voi kertoa tutuille että taas on tehty väärä diagnoosi. Ensinnäkin nämäkin asiat ovat paljon laajempia. Kun mitä ihmiset osaavat edes ajatella
Niin että ferritiinin puutteesta voi kovasti puhua, mutta ei syistä mitkä sen ovat aiheuttaneet
Joten eräille on pääasia aina se ettei vaan olisi mt sairauksia. Vaan kun niitä on ja tukee olemaan , eri muodoissa eri ihmisillä .

Lue lisää

Niin.
Et vaan nyt ite huomaa omaa sairautta.
Sulla sairas tarve täälä olla jatkuvasti pätemässä.

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Lue lisää

" masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä"

Ei se nyt ihan aina ole helposti hoidettavissa.Kyllä se masennus hoidettunakin saattaa kestää vuosiakin.Tutullakin hoito kesti lähes 10vuotta kun pääsi masennuksesta kokonaan eroon.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Ei pitänyt paikkaansa ainakaan viimeksi minun kohdallani. Verikokeita otettiin hyvin suppeasti ja ne kaikki koskivat tavalla toisella ainoastaan alkoholin vaikutuksia elimistöön. Mitään muita veriarvoja ei otettu.

Tässä nyt tullaan siihen, että ihmisiä kohdellaan eritavalla ja eriarvoisesti kyseisissä systeemeissä.

Psykiatriaa kritisoivat ovat olleet aika rehellisiä, suoria ja oikeastaan oikeassa esittämissään kritiikeissä.

Tässäkään ketjussa (ei ainakaan vielä toistaiseksi )ole yhdessäkään kommentissa valehdeltu yhtään mitään. Se on vain sinun oma tulkintasi asiasta ja se pohjautuu jo valmiiksi otettuun asenteeseen.

Eikä muuten siitä, että joku esittäisi jotakin "propagandaa), tai mustamaalaamista ole kenellekään mitään hyötyä.

Ja ainakaan minä en ole valehdellut yhdessäkään kirjoittamassani kommentissa. Kaikki, mitä olen kirjoittanut, on täysin totta.

Minulla oli sen verran ankara lapsuus ja diktaattorimainen isä, että jos valehteli, niin piestiin. Sen jälkeen sitä oppi olemaan rehellinen, vaikka siitä ei olisi itselleen mitään hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriaa kritisoivat ovat olleet aika rehellisiä, suoria ja oikeastaan oikeassa esittämissään kritiikeissä.

Tässäkään ketjussa (ei ainakaan vielä toistaiseksi )ole yhdessäkään kommentissa valehdeltu yhtään mitään. Se on vain sinun oma tulkintasi asiasta ja se pohjautuu jo valmiiksi otettuun asenteeseen.

Eikä muuten siitä, että joku esittäisi jotakin "propagandaa), tai mustamaalaamista ole kenellekään mitään hyötyä.

Ja ainakaan minä en ole valehdellut yhdessäkään kirjoittamassani kommentissa. Kaikki, mitä olen kirjoittanut, on täysin totta.

Minulla oli sen verran ankara lapsuus ja diktaattorimainen isä, että jos valehteli, niin piestiin. Sen jälkeen sitä oppi olemaan rehellinen, vaikka siitä ei olisi itselleen mitään hyötyä.

Lue lisää

Tuo on täysin totta, että valmiiksi otetut asenteet voivat vaikuttaa paljonkin käsityksiin ja omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin vaikkapa näistä psykiatriaan liittyvistä asioista.
Jos joku kertoo jotain negatiivista, vaikka omista kokemuksistaan, heti ollaan väittämässä, että " se ja tämä " johtuu vain sairaudesta.

On otettava huomioon, että ihminen muuttuu jatkuvasti, elämäntilanteet muuttuvat, mieliala muuttuu, psyyke muuttuu, jne.
Jos on jokin psyykkinen sairaus todettu, se ei tarkoita, että ihminen olisi samalla tavalla sairas loppuelämänsä ajan.

Jotkut eivät sitten vain ainoastaan tykkää negatiivisista kommenteista, jostain syystä eivät hyväksy niitä.
En toki väitä, että terveydenhuolto tai psykiatriakaan, olisi jotenkin valheellista, tapahtuuhan niihin liittyen todella paljon. Mutta mitä laajemmin asioihin tutustuu, kohtaa itse henkilökohtaisesti paljon erilaista, tai joku läheinen esim. joutuu psykiatrian piiriin, niin kyllä on löydettävissä myös epäkohtia, ei kai sitä kukaan voi mennä kieltämäänkään.

Ei myöskään tulisi kyseenalaistaa muiden kokemuksia, koska he kertovat asioista vain omalta kohdaltaan, eikä täällä sitä paitsi kukaan tunne toisiaan, niin vielä vähemmän voi mennä ketään väittämään valehtelijaksi tai pa...n puhujaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pitänyt paikkaansa ainakaan viimeksi minun kohdallani. Verikokeita otettiin hyvin suppeasti ja ne kaikki koskivat tavalla toisella ainoastaan alkoholin vaikutuksia elimistöön. Mitään muita veriarvoja ei otettu.

Tässä nyt tullaan siihen, että ihmisiä kohdellaan eritavalla ja eriarvoisesti kyseisissä systeemeissä.

Lue lisää

Okei. Multa on otettu perusverenkuva aina ja ei ole edes tarvinnut pyytää vaan se lähete verikokeisiin on tehty juurikin että katsotaan elmistön rauta-arvot ym.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Joissain tapauksissa perusverikokeita olisi hyvä ottaa jo, ENNEN KUIN ohjataan psykiatrian puolelle. Toki muitakin tutkimuksia, jos oireet viittaavat johonkin muuhun kuin psyykkiseen sairauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Joissain tapauksissa perusverikokeita olisi hyvä ottaa jo, ENNEN KUIN ohjataan psykiatrian puolelle. Toki muitakin tutkimuksia, jos oireet viittaavat johonkin muuhun kuin psyykkiseen sairauteen.

Lue lisää

Se riippuu tietenki lääkärin asenteesta.
Jos lääkärin asenne on se että sulla on vaan masennus,Ahistus tai stressi niin eipä niitä kokeita silloin saa.

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni on ollut lääkityksen alla melkein 40 vuotta ja voi hyvin, siis pieni tukiannos ainoastaan. Joka hänellä on . Joten se joka ei hyväksy omaa sairauttaan ei myöskään saa mitään hyötyä psykiatriasta.
Tämän tästä saa nähdä näitä juttuja missä ihmiset yrittävät mitätöidä psykiataårian merkityksen .
Koska juuri nämä ihmiset vatvovat koko ajan mielessään että,heillä on jokin muu sairaus , ei siis psyykkinen , jota lääkärit vaan eivät ole huomanneet ja laittaneet psykiatrisen diagnoosin.
Niin lujassa on se pelko eräissä ihmisissä jotka aina sanovat. ”En ole hullu enkä syö hullujen lääkkeitä ” eivät ymmärrä sitä ettei kukaan ole edes sanonut että olisivat hulluja jotenkin , sillä ahdistustiloja kärsivä ihminen ei oikein voi itse hoidella ongelmaansa. Ja jos on nyt niin kovasti kieltää sairautensa niin miksi juoksee lääkärissä ollenkaan. Nämä ihmiset ovat vaikeita hoidettavia koska koko ajan keksivät uusia syitä mikä sairaus heillä muka on, googlettavat koko ajan etsien syItä masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä ja luottaa siihen että lääkäri todellla haluaa häntä auttaa . Kenen mielipiteitä he pelkäävät silloin kun vääntelevät omaa tilaansa laidasta toiseen ainoastaa siksi kun eivät hyväksy sairauttaan
Sehän on niin että asia mikä hyväksytään ei tuota ongelmia ihmiselle .
Nämä ns ” minäminä” ihmiset älkää menkö lääkäriin jos ette ole valmiita hyväksymään sairautta
Vaan kuvittelette ja kyseenalaistat lääkärin tiedot siitä mikä on teidän ongelmanne. . Siis kun kerta olette googlettanut niitä oikeita diagnooseja netistä,niin hoidelkaa vaan itse juttunne . Vaan se että kukaan ei tule terveeksi kieltämällä oman mt sairautensa

Lue lisää

Mitä sinäkään tiedät toisten sairauksista. Se että pidät mielenterveysongelmia sairautena, osoittaa, kuinka tietämätön olet.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin ne ihmiset eivät tule koskaan terveeksi , kas kun ei luoteta lääkäriin, ei syödä lääkkeitä kun ovat päättäneet että lääkkeet om myrkkyä ja luullaa että joka asiassa heille valehdellaan usein he pitää itseään hyvin älykkäänä kun ovat älynneet että, ne lääkärit valehtelevat heille .
Sellaiset eivät tiedä hoitosysteemistä. mitään ja juuri kaikki ne luulot ovatkin juuri sitä sairautta . Niin että kun pysyisivät pois netistä sairaiden luulojensa kanssa. Sillä ainut asia mikä niissä luuloissa on vahva epäilynihannkaikkeen. Kas kun heitä yritetään muka pettää mutta ähäkutti älysivät sen eivätkä menneet lankaan. Näitä potilaita on hyvin paljon, ovat eläneet elämänsä epäilelemälläm ihan kaikkea ja se jos jokin sekoittaa päätä aina vaan enenmmän

Lue lisää

Niin kuin sanoit, niin terveeksi voi tulla. Joten lääkkeitä ei enää tarvitse.,

Anonyymi kirjoitti:

Se riippuu tietenki lääkärin asenteesta.
Jos lääkärin asenne on se että sulla on vaan masennus,Ahistus tai stressi niin eipä niitä kokeita silloin saa.

Tiedän hyvin tuon, ettei tutkimuksiin välttämättä pääse.
Tiedän senkin, että lääkärin asenne ratkaisee aika paljon potilaan mahdolliseen tutkimiseen ja hoitoon. Jotkut lääkärit eivät yksinkertaisesti välitä potilaasta, jos esimerkiksi potilaan tausta ei lääkäriä miellytä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kuin sanoit, niin terveeksi voi tulla. Joten lääkkeitä ei enää tarvitse.,

Itse en ole tarvinnut lääkkeitä enää moneen vuoteen, mutta en kyllä tullut missään vaiheessa enää samaan kuntoon, kuin olin ennen sairastumista.
Terveeksi tuskin tulen koskaan, ja kukapa sen loppujen lopuksi määrittää, kuka on henkisesti terve ja kuka ei, jos sitä ei ole selkeästi nähtävillä.
Toki joskus joidenkin ihmisten asenteet saattavat tehdä ihmisestä edelleen hyvinkin sairaan, vaikka hän ei enää olisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei toimittu ainakaan minun kohalla.
Yksityisellä puolella piti käydä kokeissa.

Onko se ainoa kerta, kun olet ottanut vastuuta omasta hoidosta?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sinäkään tiedät toisten sairauksista. Se että pidät mielenterveysongelmia sairautena, osoittaa, kuinka tietämätön olet.

Ongelma ei vielä ole sairaus, mutta ongelma voi johtaa sairastumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se ainoa kerta, kun olet ottanut vastuuta omasta hoidosta?

Hoidan kyllä päivittäiset asiat ihan itse.
Ei ole toimintakyky niin huono että niitä muitten pitäisi hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin jos sut ohjataan psykiatrian puolelle niin heti aluksi tutkitaan verikokeet ja myös rauta-arvot.

Multa ainakaan koskaan ole psykiatrian puolella tutkittu rauta-arvoja.

Anonyymi kirjoitti:

Niin.
Et vaan nyt ite huomaa omaa sairautta.
Sulla sairas tarve täälä olla jatkuvasti pätemässä.

Ettei nyt vaan itselläs olisi myös joku pätemisen tarve kun täällä niin kärkkäästi neuvoja antamassa ja ne omat neuvot on tietysti aina 100% oikeita. Jos väittää vastaan niin on ilmanmuuta henkisesti sairas. Näinhän se psykiatria toimii.

Anonyymi kirjoitti:

Multa ainakaan koskaan ole psykiatrian puolella tutkittu rauta-arvoja.

Kyllä ne perusverenkuvan yleensä ottavat jossain vaiheessa, ja siihen kuuluu myös hemoglobiini, joka kertoo raudasta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne perusverenkuvan yleensä ottavat jossain vaiheessa, ja siihen kuuluu myös hemoglobiini, joka kertoo raudasta.

Hemoglobiini voi olla ok vaikka ferritiinistä on puutetta.

Anonyymi kirjoitti:

Hemoglobiini voi olla ok vaikka ferritiinistä on puutetta.

Tämäkin kyllä totta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se ainoa kerta, kun olet ottanut vastuuta omasta hoidosta?

On otettava vastuu myös omasta elämästä, hoidon lisäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin.
Et vaan nyt ite huomaa omaa sairautta.
Sulla sairas tarve täälä olla jatkuvasti pätemässä.

Etkä itsekään mikään asiantuntija ole.

Anonyymi kirjoitti:

Etkä itsekään mikään asiantuntija ole.

Eiköhän jokainen ole sen oman elämänsä asiantuntija, muiden elämästä ei voi kukaan tietää, ei voi olla toisen ihmisen elämän asiantuntija.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän jokainen ole sen oman elämänsä asiantuntija, muiden elämästä ei voi kukaan tietää, ei voi olla toisen ihmisen elämän asiantuntija.

Psykiatriassa tätä asiaa ei vaan haluta aina kunnioittaa.
Tämähän on se itsemäärämisen peruslähtökohta.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa tätä asiaa ei vaan haluta aina kunnioittaa.
Tämähän on se itsemäärämisen peruslähtökohta.

Joskus kuitenkin ihmisellä voi olla se oman elämän tuntemus aivan hukassa, ja siihen voidaan tarvita apua ulkopuolelta, esim. ammattilaisilta.

Anonyymi kirjoitti:

Hemoglobiini voi olla ok vaikka ferritiinistä on puutetta.

juuri näin

Anonyymi kirjoitti:

Multa ainakaan koskaan ole psykiatrian puolella tutkittu rauta-arvoja.

No multa on ja viimeks maaliskuussa

Anonyymi kirjoitti:

Joissain tapauksissa perusverikokeita olisi hyvä ottaa jo, ENNEN KUIN ohjataan psykiatrian puolelle. Toki muitakin tutkimuksia, jos oireet viittaavat johonkin muuhun kuin psyykkiseen sairauteen.

Lue lisää

juuri näin . Jos on esim väsymystä, masennusta yms. niin pitää tutkia mm kilpirauhanen,verensokeri,rauta-arvot.

Anonyymi kirjoitti:

Se riippuu tietenki lääkärin asenteesta.
Jos lääkärin asenne on se että sulla on vaan masennus,Ahistus tai stressi niin eipä niitä kokeita silloin saa.

no mene yksityiselle vaikka se maksaa. minä olen aina saanut verikokeet jos olen halunnut julkisella puolella. mä en ole edes valittanut mitään vaivoja nii se lähete on tehty labraan

Anonyymi kirjoitti:

Ei pitänyt paikkaansa ainakaan viimeksi minun kohdallani. Verikokeita otettiin hyvin suppeasti ja ne kaikki koskivat tavalla toisella ainoastaan alkoholin vaikutuksia elimistöön. Mitään muita veriarvoja ei otettu.

Tässä nyt tullaan siihen, että ihmisiä kohdellaan eritavalla ja eriarvoisesti kyseisissä systeemeissä.

Lue lisää

No voisit kysyä että miksi et saa lähetettä perusverenkuvaan.

Anonyymi kirjoitti:

" masennuksensa joka on helposti hoidettavissa kun syö lääkkeensä"

Ei se nyt ihan aina ole helposti hoidettavissa.Kyllä se masennus hoidettunakin saattaa kestää vuosiakin.Tutullakin hoito kesti lähes 10vuotta kun pääsi masennuksesta kokonaan eroon.

Lue lisää

Kyllä siihen vaikuttaa mikä sen masennuksen on aiheuttanut. Siihen parantumiseen tarvitaan muutakin kuin lääkkeet.Eikä lääkkeet poista sitä masennusta jos siihen on syynä ihan konkreettiset syyt joihin sä ite et voi vaikuttaa

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siihen vaikuttaa mikä sen masennuksen on aiheuttanut. Siihen parantumiseen tarvitaan muutakin kuin lääkkeet.Eikä lääkkeet poista sitä masennusta jos siihen on syynä ihan konkreettiset syyt joihin sä ite et voi vaikuttaa

Lue lisää

En voi syödä lääkkeitä koska en voi poistaa masennuksen syitä???

Eli olen masentunut ja valitan ikuisesti!!

Eikö se äkkiseltään olis ihan loogista syödä niitä lääkkeitä ja valittaa vähemmän?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siihen vaikuttaa mikä sen masennuksen on aiheuttanut. Siihen parantumiseen tarvitaan muutakin kuin lääkkeet.Eikä lääkkeet poista sitä masennusta jos siihen on syynä ihan konkreettiset syyt joihin sä ite et voi vaikuttaa

Lue lisää

Miksi masentua sellaisista asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa ?
Ymmärtäisin sen, jos voisi itse tehdä jollekin asialle jotain, eikä kuitenkaan tee, niin se saattaisi masentaa. Mutta asia, jolle ei itse voi mitään ?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi masentua sellaisista asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa ?
Ymmärtäisin sen, jos voisi itse tehdä jollekin asialle jotain, eikä kuitenkaan tee, niin se saattaisi masentaa. Mutta asia, jolle ei itse voi mitään ?

Lue lisää

Koska muuten sulta viedään sun ainoa tulon lähde. Kaikki ei halua elää pelkällä toimeentulotuella. ja silloiin pitää jotenkin sinnitellä ja yrittää parhaansa vaikka sä tiedät ettei se riitä

Anonyymi kirjoitti:

Miksi masentua sellaisista asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa ?
Ymmärtäisin sen, jos voisi itse tehdä jollekin asialle jotain, eikä kuitenkaan tee, niin se saattaisi masentaa. Mutta asia, jolle ei itse voi mitään ?

Lue lisää

Esim oppimisvaikeus jota ei ole koskaan tutkittu kun olisi pitänyt. Oireet ja havainnot kirjataan mutta ihmetellään että mistä nämä vaikeudet johtuu. Itselläni on juurikin tästä kyse. Itselleni selvisi vasta vähään aikaa sitten että minun masennuksen taustalla on ollut oppimisvaikeus . Mutta koska osaan lukea ja kirjoittaa niin sitä ei ole tutkittu. Olen vaan pitänyt aina itseäni tyhmänä.

Anonyymi kirjoitti:

En voi syödä lääkkeitä koska en voi poistaa masennuksen syitä???

Eli olen masentunut ja valitan ikuisesti!!

Eikö se äkkiseltään olis ihan loogista syödä niitä lääkkeitä ja valittaa vähemmän?

Lue lisää

Olenko sanonut että olen masentunut. Yritän sanoa että ne syyt masennuksen taustalla pitää tutkia.

Anonyymi kirjoitti:

Esim oppimisvaikeus jota ei ole koskaan tutkittu kun olisi pitänyt. Oireet ja havainnot kirjataan mutta ihmetellään että mistä nämä vaikeudet johtuu. Itselläni on juurikin tästä kyse. Itselleni selvisi vasta vähään aikaa sitten että minun masennuksen taustalla on ollut oppimisvaikeus . Mutta koska osaan lukea ja kirjoittaa niin sitä ei ole tutkittu. Olen vaan pitänyt aina itseäni tyhmänä.

Lue lisää

Olisiko se masennus seurausta juuri siitä, kun olet pitänyt itseäsi tyhmänä ?
Luulisin, että se löytyy ainakin osittain taustalta.
Kun ei pidä itseään tarpeeksi hyvänä, riittävänä, hyväksyttävänä, jne., niin kyllä kai siinä voi masentua melkein kuka tahansa.
Oppimisvaikeus tai mikään muukaan vaikeus, ei tee kenestäkään millään tavalla huonompaa ihmistä, mutta liian usein ihminen alkaa syyttämään siitä juuri itseään, mikä tekee siitä asiasta ongelmallisen, ja voi tulla ahdistusta, masennusta, ym.
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, hyvine ja huonoine puolineen, se jo helpottaa elämistä ja olemista aika lailla.

Anonyymi kirjoitti:

Olenko sanonut että olen masentunut. Yritän sanoa että ne syyt masennuksen taustalla pitää tutkia.

Siis jos ei ole masentunut, niin miten voi olla syitä masennuksen taustalla ?

Jos haluaa selviytyä töissä niin sitten vaan pakollista alistua lääkkeisiin jotta työpäivät sujuu. Onko se muuten mielekästä olla psykiatrisessa lääkityksessä vuosikausia niin itse kukin omalle kohdalleen tekee päätöksen ja kärsii sivuvaikutukset.

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluaa selviytyä töissä niin sitten vaan pakollista alistua lääkkeisiin jotta työpäivät sujuu. Onko se muuten mielekästä olla psykiatrisessa lääkityksessä vuosikausia niin itse kukin omalle kohdalleen tekee päätöksen ja kärsii sivuvaikutukset.

Lue lisää

Elämä on valintoja täynnä.

Ja sitten sinä haluat uskoa, että kaikki ovat samanlaisia. Tottakai joukkoon mahtuu pahastikin sairaita. Ei ole mitään syytä vääristellä, että kaikki potilaat ovat samassa kunnossa.

Oletko varma ettei se johtunut myös mahdollisesta diagnoosista joka aiheuttaa oireita

Jos siellä on huumeiden käyttäjän samassa tilassa niin luuletko ettei heidän katse olis jo muutenkin sellainen jos käyttää huumeita

Anonyymi kirjoitti:

Oletko varma ettei se johtunut myös mahdollisesta diagnoosista joka aiheuttaa oireita

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Lue lisää

Ataksia oireita on varmaan ainaki osa oireista.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Lue lisää

Ja sitte kun akatisia puhkiaa niin ne köpöttelee käytävillä eestaas.

Anonyymi kirjoitti:

Ataksia oireita on varmaan ainaki osa oireista.

Sekin voi olla yksi oireista, olet oikeassa.
Toiselle voi tulla enemmän oireita kuin jollekin toiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Lue lisää

no mihin nää lääkitykset on olleet näillä ihmisillä

Anonyymi kirjoitti:

no mihin nää lääkitykset on olleet näillä ihmisillä

Mihinköhän ihmisillä on lääkitys, jos he istuvat psykiatrian poliklinikan aulassa odottamassa vastaanottoaikaansa ?
Pientä päättelykykyä, kiitos.
Lääkitys on varmaankin johonkin psykiatriseen sairauteen, mielenterveysongelmaan, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Mihinköhän ihmisillä on lääkitys, jos he istuvat psykiatrian poliklinikan aulassa odottamassa vastaanottoaikaansa ?
Pientä päättelykykyä, kiitos.
Lääkitys on varmaankin johonkin psykiatriseen sairauteen, mielenterveysongelmaan, tms.

Lue lisää

Kaikki psykiatrian polilla olevat ei ole tuollaisia. Kyllä siellä psykiatrian polila voi olla hoitosuhde vaikka ei olis lääkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, jos/kun on kova lääkitys päällä, esim. vahvat annokset neuroleptiä, ehkä paria kolmeakin samaan aikaan, mahdollisesti vielä mielialalääkkeitä lisänä, niin kyllä se näkyy myös päälle päin, katse harottaa, liikkeet, eleet ovat hitaampia, ryhti voi olla huono, ym.

Lue lisää

No voin uskoa. Ei ole omaa kokemusta kun ei ole tarvetta lääkitä vaikka olen käyn psykan polilla juttelemassa.

Älä jooko yleistä. kaikki ei ole tollasia joita kuvailet nyt. Kyllä minä olen nähnyt ihan tavallisen näköisiä ihmisiä jotka ei näytä sairailta. Jos joku on lääkepöhnössä niin kait siihen on syynsä miksi käyttävät lääkkeitä ja voivat käyttää niitä lääkkeitä väärin esim alkoholin kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Älä jooko yleistä. kaikki ei ole tollasia joita kuvailet nyt. Kyllä minä olen nähnyt ihan tavallisen näköisiä ihmisiä jotka ei näytä sairailta. Jos joku on lääkepöhnössä niin kait siihen on syynsä miksi käyttävät lääkkeitä ja voivat käyttää niitä lääkkeitä väärin esim alkoholin kanssa.

Lue lisää

Kuka on yleistänyt ja mitä ?
Myönnäthän itsekin " jos joku on lääkepöhnässä..jne.. " .

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki psykiatrian polilla olevat ei ole tuollaisia. Kyllä siellä psykiatrian polila voi olla hoitosuhde vaikka ei olis lääkitystä.

Mulle kyllä aikoinaan sanottiin polilla, ettei me voida hoitaa sua, kun et käytä lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle kyllä aikoinaan sanottiin polilla, ettei me voida hoitaa sua, kun et käytä lääkkeitä.

Mulle ei koskaan sanottu, mutta eipä ole ollu koskaan tarvetta vängätä asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle kyllä aikoinaan sanottiin polilla, ettei me voida hoitaa sua, kun et käytä lääkkeitä.

no sille mä en voi mitään

Anonyymi kirjoitti:

Mulle ei koskaan sanottu, mutta eipä ole ollu koskaan tarvetta vängätä asioista.

Niin no enhän kommentissani maininnut mistään vänkäämisestä mitään.
Ei kuulu tapoihin vängätä.

Anonyymi kirjoitti:

no sille mä en voi mitään

Älä ole siitä huolissasi, ei sun tarvitsekaan voida.

Pyydän anteeksi edelliseen tekstiin loppupuolelle tulleita lauseiden liiallisia hyppimisiä, johtuen ongelmista pystyä muokkaamaan tekstiä. Tätä ei ole tehty tahallisesti, kursori ei vain liiku toivotulla tavalla.

Hoitohenkilökuntakin koostuu " vain " ihmisistä, ja ihmiset ovat hyvinkin erilaisia.
Koskaan ei voi yleistää, millaista jonkin tietynlaista eri ammattikuntien porukasta kaikki olisivat.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitohenkilökuntakin koostuu " vain " ihmisistä, ja ihmiset ovat hyvinkin erilaisia.
Koskaan ei voi yleistää, millaista jonkin tietynlaista eri ammattikuntien porukasta kaikki olisivat.

Lue lisää

Niin on.
Aikoinaan kun olin osastolla niin en kyllä kohdannut kuin yhden aidosti ystävällisen työntekiän.

Anonyymi kirjoitti:

Niin on.
Aikoinaan kun olin osastolla niin en kyllä kohdannut kuin yhden aidosti ystävällisen työntekiän.

Olen ollut takavuosina monilla eri osastoilla, ja kohdannut aika monia ystävällisiä työntekijöitä, jopa aidosti ystävällisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut takavuosina monilla eri osastoilla, ja kohdannut aika monia ystävällisiä työntekijöitä, jopa aidosti ystävällisiä.

Se mielisairaala on suljettu jo.
Voihan se osaltaan vaikuttaa se epäystävällinen käytös siitä kun työpaikat oli menossa alta.

Anonyymi kirjoitti:

Se mielisairaala on suljettu jo.
Voihan se osaltaan vaikuttaa se epäystävällinen käytös siitä kun työpaikat oli menossa alta.

Eikä se ole potilaan vika, jos ammattilaisella on epäystävällinen käytös.
Sekin on hyvä muistaa.

Itseasiassa, hoitoalalla suurin osa työntekijöistä on sellaisia humanistipellejä, että on ihan syytä olettaa että ne on aika paljon empaattisempia kuin vaikka joku raksalan työntekijät. Ne varmaan vetelis läskiin, jos heittäisit samanlaista skeidaa heistä.

Ja valitettavasti on tehty laaja-alaisia galluppeja. Valehtelun sijaan voisit siis etsiä niitä.

Eikä hoitajan tehtävä ole koskaan ollut olla kaveri sille sosiaalisesti taidottomalle ihmiselle, joka vain valittaa, vaan empatiaa on se, että hoitaja tuuppaa ihmistä siihen suuntaan, että hän ottaa itse itseään niskasta kiinni ja hankkii niitä sosiaalisia taitoja ja ihan omia kavereita. Ja sama koskee elämän muita osa-alueita. Hoitaja ei siis ole palvelija joka hoitaa myös kaikki muut elämän asiat kuntoon, jos ei itse viitsi.

Hoidon diaknosointi on myös tärkeä osa hoitoa, vaikka se ei aina olisikaan täydellistä. Skitsofreenikko joka väittää olevansa vain masentunut, ei tule koskaan parantumaan skitsofreniasta, jos häntä hoidetaan vain masentuneena.

Joskus se empatian etsiminen kannatta aloittaa sieltä peilistä.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa, hoitoalalla suurin osa työntekijöistä on sellaisia humanistipellejä, että on ihan syytä olettaa että ne on aika paljon empaattisempia kuin vaikka joku raksalan työntekijät. Ne varmaan vetelis läskiin, jos heittäisit samanlaista skeidaa heistä.

Ja valitettavasti on tehty laaja-alaisia galluppeja. Valehtelun sijaan voisit siis etsiä niitä.

Eikä hoitajan tehtävä ole koskaan ollut olla kaveri sille sosiaalisesti taidottomalle ihmiselle, joka vain valittaa, vaan empatiaa on se, että hoitaja tuuppaa ihmistä siihen suuntaan, että hän ottaa itse itseään niskasta kiinni ja hankkii niitä sosiaalisia taitoja ja ihan omia kavereita. Ja sama koskee elämän muita osa-alueita. Hoitaja ei siis ole palvelija joka hoitaa myös kaikki muut elämän asiat kuntoon, jos ei itse viitsi.

Hoidon diaknosointi on myös tärkeä osa hoitoa, vaikka se ei aina olisikaan täydellistä. Skitsofreenikko joka väittää olevansa vain masentunut, ei tule koskaan parantumaan skitsofreniasta, jos häntä hoidetaan vain masentuneena.

Joskus se empatian etsiminen kannatta aloittaa sieltä peilistä.

Lue lisää

Psykiatrit osaa kyllä erottaa potilaassa skitsofrenian ja masennuksen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrit osaa kyllä erottaa potilaassa skitsofrenian ja masennuksen.

Voi olla että tuo yks sekottaa skitsofrenian ja psykoottisen masennuksen keskenään.

Milloin, ja missä mediassa on ollut juttuja psykiatrisista potilaista ja hoitolaitoksista ?
Kyseinen sairaanhoito on pidetty aikalailla pimennossa julkiselta näkyvyydeltä.
Joitain lyhyitä dokumentteja on saattanut joskus tulla televisiosta, jos jonkun ohjelman aiheena on ollut mielenterveys.

Sitä paitsi Niuva on toinen valtion psykiatrisista sairaaloista, siellä ollaan potilaina, ei vankeina.
Vangit ovat vankiloissa.

Anonyymi kirjoitti:

Milloin, ja missä mediassa on ollut juttuja psykiatrisista potilaista ja hoitolaitoksista ?
Kyseinen sairaanhoito on pidetty aikalailla pimennossa julkiselta näkyvyydeltä.
Joitain lyhyitä dokumentteja on saattanut joskus tulla televisiosta, jos jonkun ohjelman aiheena on ollut mielenterveys.

Sitä paitsi Niuva on toinen valtion psykiatrisista sairaaloista, siellä ollaan potilaina, ei vankeina.
Vangit ovat vankiloissa.

Lue lisää

Mielenterveys on ihan kohtalaisen hyvin esillä mediassa, niin hyvässä kuin pahassa.

https://yle.fi/t/18-205088/fi

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18928155/valheellinen-terveydenhoito

Anonyymi kirjoitti:

Mielenterveys on ihan kohtalaisen hyvin esillä mediassa, niin hyvässä kuin pahassa.

https://yle.fi/t/18-205088/fi

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18928155/valheellinen-terveydenhoito

Lue lisää

laitoit sitten linkin tästä ketjusta

Anonyymi kirjoitti:

laitoit sitten linkin tästä ketjusta

Mediaankaan ei aina voi täysin luottaa, enkä nyt sanoisi Suomi24:sta miksikään luotettavaksi mediakanavaksi. Oikeastaan en mediaksi laisinkaan.
Tuo oli kyllä hyvin sanottu, että " hyvässä kuin pahassa ", koska sitähän näillä palstoilla löytyy, sekä hyvää että pahaa.

Anonyymi kirjoitti:

laitoit sitten linkin tästä ketjusta

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

https://www.mtvuutiset.fi/haku?search=mielenterveys#gsc.tab=0&gsc.q=mielenterveys&gsc.sort=

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

https://www.mtvuutiset.fi/haku?search=mielenterveys#gsc.tab=0&gsc.q=mielenterveys&gsc.sort=

Lue lisää

Mun on pakko kommentoida. Aika ristiriitaista. Tulen kalliiksi koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Silti elän nykyään tasapainoista elämää. Se ei tarkoita että sä pärjäisit työelämässä. Koska työelämässä on eri pelisäännöt kuin muualla arkielämässä. Sulla saataa olla omassa arkielämässä mahdollisuus tehdä virheitä mutta työelämässä siihen ei välttämättä ole mahdollisuus ja virheitä ei ole mahdollisuus korjata. Ja sekö ei tule maksamaan mitään?

Anonyymi kirjoitti:

Milloin, ja missä mediassa on ollut juttuja psykiatrisista potilaista ja hoitolaitoksista ?
Kyseinen sairaanhoito on pidetty aikalailla pimennossa julkiselta näkyvyydeltä.
Joitain lyhyitä dokumentteja on saattanut joskus tulla televisiosta, jos jonkun ohjelman aiheena on ollut mielenterveys.

Sitä paitsi Niuva on toinen valtion psykiatrisista sairaaloista, siellä ollaan potilaina, ei vankeina.
Vangit ovat vankiloissa.

Lue lisää

Niuvassa oleva potilaat ovat kylläkin käytännössä oikeasti vankeja. Heiltä on viety kaikki ihmisoikeuksiin liittyvät asiat ja vapaus. On ihan turha lähteä sanakikkailemaan tuon potilassanan kanssa.

Vanki on se, joka on seinien sisällä, ja joka alistetaan "pakkohoitoon" viranomaisten puolelta tehtynä. Jos he olisivat vapaita ja saisivat päättää omista asioistaan, he saisivat tehdä mitä haluavat ja kävellä ulos vapauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Niuvassa oleva potilaat ovat kylläkin käytännössä oikeasti vankeja. Heiltä on viety kaikki ihmisoikeuksiin liittyvät asiat ja vapaus. On ihan turha lähteä sanakikkailemaan tuon potilassanan kanssa.

Vanki on se, joka on seinien sisällä, ja joka alistetaan "pakkohoitoon" viranomaisten puolelta tehtynä. Jos he olisivat vapaita ja saisivat päättää omista asioistaan, he saisivat tehdä mitä haluavat ja kävellä ulos vapauteen.

Lue lisää

En kikkaile yhtään mitään.
Itse olin aikoinaan vastaavassa valtion laitoksessa, Vaasassa. Olin siellä potilaana, en vankina.
Minua ei alistettu mihinkään, olinhan itse sössinyt asiani tavalla, josta seurasi rangaistus. Se ei vienyt vankilaan, vaan sairaalaan.
Ja sieltäkin tosiaan vapauteen pääsin, kun tulin parempaan kuntoon, vapaus koitti, ja saan tehdä mitä haluan, toki laillisuuden rajoissa, ettei tarvitse takaisin laitokseen joutua.
Pakko sanoa, että olikin hyvä hoitolaitos, ilman sitä tuskin olisin edes hengissä enää.
Se, mitä ei välttämättä osaa arvostaa juuri sillä hetkellä, kun se tapahtuu, sitä voi oppia arvostamaan jälkeenpäin.

Itseasiassa median työntekiät edustavat taustaltaan yleensä jonkinlaisia akateemisia aloja, eli he ovat lähtökohtaisesti huomattavasti herkempiä kaikentyyppisille "woke" ilmiöille, mitä rehelliset duunaritaustaiset ihmiset.

Se ei missään tapauksessa ole huono asia silloin kun puhutaan esimerkiksi potilaan oikeuksista, vaan kertoo ehkä enemän niistä ihmisistä jotka eivät psyty elämään "humanistien" kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa median työntekiät edustavat taustaltaan yleensä jonkinlaisia akateemisia aloja, eli he ovat lähtökohtaisesti huomattavasti herkempiä kaikentyyppisille "woke" ilmiöille, mitä rehelliset duunaritaustaiset ihmiset.

Se ei missään tapauksessa ole huono asia silloin kun puhutaan esimerkiksi potilaan oikeuksista, vaan kertoo ehkä enemän niistä ihmisistä jotka eivät psyty elämään "humanistien" kanssa.

Lue lisää

Pohjimmaisena on kuitenkin ihmisarvo, joka on kaikilla sama.
Mahdolliset ongelmat tai sairaudet eivät poista ihmisarvoa.
Jos joku alentaa tai halveksii toista jonkin tuollaisen takia, niin voisi katsoa peiliin, ongelma on silloin hänellä itsellään.

Eihän täällä pelkästä osastohoidosta ole puhuttu, vaan hoidosta ylipäänsä, mukaan lukien osastohoidon.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän täällä pelkästä osastohoidosta ole puhuttu, vaan hoidosta ylipäänsä, mukaan lukien osastohoidon.

No itselläni ei ole kokemusta osastohoidosta niin en voi ottaa kantaa millaista osastolla on.

Eipä se hoidon sisältö, tai laatu ole ollut silläkään puolella yhtään sen kummempaa, tai parempaa. Keskustelujen laatu ovat diipadaapa, jonninjoutavaa jorinaa, voinnin ja lääkitysten käytön kyttäämistä, tai tarkkailua, eikä kummallakaan puolella ( oli se sitten sairaala, tai avopuoli) ole sen enempää kiinnostusta ja aitoa välittämistä potilasta kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä se hoidon sisältö, tai laatu ole ollut silläkään puolella yhtään sen kummempaa, tai parempaa. Keskustelujen laatu ovat diipadaapa, jonninjoutavaa jorinaa, voinnin ja lääkitysten käytön kyttäämistä, tai tarkkailua, eikä kummallakaan puolella ( oli se sitten sairaala, tai avopuoli) ole sen enempää kiinnostusta ja aitoa välittämistä potilasta kohtaan.

Lue lisää

Kyllä toi avohoitokin on enempikin kontrollointia kun hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä se hoidon sisältö, tai laatu ole ollut silläkään puolella yhtään sen kummempaa, tai parempaa. Keskustelujen laatu ovat diipadaapa, jonninjoutavaa jorinaa, voinnin ja lääkitysten käytön kyttäämistä, tai tarkkailua, eikä kummallakaan puolella ( oli se sitten sairaala, tai avopuoli) ole sen enempää kiinnostusta ja aitoa välittämistä potilasta kohtaan.

Lue lisää

Samalla tavalla itsekin ajattelin, ennen kuin aloin itse puhumaan omista ongelmistani.
Auttaa paljon asiaan, kun avaa itse suunsa ja puhuu.
Laitoksessa tai avohoidossa ammattilaiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät tiedä, mitä kenenkin potilaan mielessä liikkuu. Itse on kerrottava.

Anonyymi kirjoitti:

Samalla tavalla itsekin ajattelin, ennen kuin aloin itse puhumaan omista ongelmistani.
Auttaa paljon asiaan, kun avaa itse suunsa ja puhuu.
Laitoksessa tai avohoidossa ammattilaiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät tiedä, mitä kenenkin potilaan mielessä liikkuu. Itse on kerrottava.

Lue lisää

Silloin kun sun mieli on väsynyt niin itse olen osannut vain sanoa että on paha olla ja jonkinlaisen syyn siihen. Mutta silloin minulle ei ole edes sanonuttu mitä minun pitää tehdä esim tunteiden käsittelystä yms. Hoitaja odottaa että minä tiedän valmiikis kaikki . Miten sä voit puhua kun sulle ei anneta edes vinkkejä tähän. Miten tavallinen ihminen voi tosta vaan tietää miten pitää toimia. Sun pitäis potilaana tietää jo ennen avun hakemista ratkaisut. Miksi hitossa sitten haetaan apua jos kerta ratkaisu parempaan oloon pitää tietää jo etukäteen.

Anonyymi kirjoitti:

Samalla tavalla itsekin ajattelin, ennen kuin aloin itse puhumaan omista ongelmistani.
Auttaa paljon asiaan, kun avaa itse suunsa ja puhuu.
Laitoksessa tai avohoidossa ammattilaiset eivät ole ajatustenlukijoita, eivät tiedä, mitä kenenkin potilaan mielessä liikkuu. Itse on kerrottava.

Lue lisää

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Lue lisää

Edellisestä unohtui vielä yksi olennainen asia, ja epäkohta, jota ilmenee usein psykiatrian puolella toimivien keskuudessa: potilaita ja heidän sanomisiaan ei uskota, jos ja mikäli heille on aiemmin annettu jokin psykoosityyppinen diagnoosi. Samaa tapahtuu niin yleisen, päivystys, kuin psykiatrian lääketieteen puolella.

Siispä, mitä hyötyä on yksilölle siitä, että hän saa, tai hänelle annetaan koko loppuelämää ja myöhempiä asiointeja terveydenhuollossa haittaava ja leimaava mt-diagnoosi?

Jos tälle palstalle osuu yhtään niin älykästä, joka ottamaan huomioon yllä mainitut asiakohdat ja vastaamaan tuohon edellä esitettyyn kysymykseeen myös asiallisesti ilman etukäteen otettu asenteellisuutta, sairaudentunnottomaksi haukkumista, syyttelemättä psykiatrivastaiseksi ja ilman rasismia, niin kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Lue lisää

Mitä sä höpötät? Eihän tossa sun jutussa ole mitään järkeä? Missä tollasta on julkisella puolella terveyskeskuksessa? Siis sä oot nähnyt jonkun potilaan hoitajan vastaanotolla ja nähnyt että siellä huoneessa on monitoreja? Ensinnäkin ovi suljetaan kun potilas menee vastaanotolle . Niitä ovia ei pidetä auki.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sä höpötät? Eihän tossa sun jutussa ole mitään järkeä? Missä tollasta on julkisella puolella terveyskeskuksessa? Siis sä oot nähnyt jonkun potilaan hoitajan vastaanotolla ja nähnyt että siellä huoneessa on monitoreja? Ensinnäkin ovi suljetaan kun potilas menee vastaanotolle . Niitä ovia ei pidetä auki.

Lue lisää

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Lue lisää

Etkö sinä vielä tässäkin yritä vääntää ja kääntää asioita johonkin itseäsi miellyttävään lopputulokseen??

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta sen, kuinka terveydenhuollossa jää etenkin somaattisella puolella aika syrjään, kun on mt-taustaa.
Eikä se todellakaan mukavaa ole, se on pakko myöntää.
Paskaltahan se tuntuu, huono kohtelu ajoittain, mutta en ala itseäni ja omaa taustaani, menneisyyttäni syyttelemään siitä, etteivät jotkut lääkärit ( muut kuin psykiatrit ) osaa kohdella psykiatrisen taustan omaavia potilaita asiallisesti.
Käy kyllä jonkin verran ehkä jopa sääliksi sellaisia lääkäreitä, jotka eivät osaa kohdata esim. mt-ongelmaisia potilaita somaattisella puolella, vaan väheksyvät ja halveksuvat heitä.
Ehkä se joskus heidänkin hamassa tulevaisuudessaan pilkka osuu omaan nilkkaan, ja kohtaavat jotain ongelmia omakohtaisesti, tavalla tai toisella, toivottavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

no avohoidossa ei ole tollasta ja edellisessä oli mainittu myös avohoito

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

Sulla on psykoosi ja sä tietenkin sanot ettei sulla ole mitään oireita. Mitä sä teit siellä osastolla kun sinne ei noin vaan pääse. No mitä vaivaa sulla oli kun sua ei uskottu?

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta sen, kuinka terveydenhuollossa jää etenkin somaattisella puolella aika syrjään, kun on mt-taustaa.
Eikä se todellakaan mukavaa ole, se on pakko myöntää.
Paskaltahan se tuntuu, huono kohtelu ajoittain, mutta en ala itseäni ja omaa taustaani, menneisyyttäni syyttelemään siitä, etteivät jotkut lääkärit ( muut kuin psykiatrit ) osaa kohdella psykiatrisen taustan omaavia potilaita asiallisesti.
Käy kyllä jonkin verran ehkä jopa sääliksi sellaisia lääkäreitä, jotka eivät osaa kohdata esim. mt-ongelmaisia potilaita somaattisella puolella, vaan väheksyvät ja halveksuvat heitä.
Ehkä se joskus heidänkin hamassa tulevaisuudessaan pilkka osuu omaan nilkkaan, ja kohtaavat jotain ongelmia omakohtaisesti, tavalla tai toisella, toivottavasti.

Lue lisää

Mistä sä tiedät jos joku potilas on psykoosissa ja puhuu siinä samalla outoja kun kertoo fyysisiä vaivoja.

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

No mitä sitten. Miksi olet ollut osastolla jos sua noin helvetisti ottaa päähän. Mitä heidän pitäis sun kaa tehdä. Ja mitä sä teet osastolla jos sä oot terve.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt on ihan pakko korjata pari ilmeistä väärinkäsitystä. Omien havaintojeni mukaan hoitajat ainakin siellä julkisella puolella ovat siellä kansliassaan keskenään, tarkkailevat potilaita monitoreista ja juttelevat korkeintaan parin kertaa omakohtaisen potilaansa kanssa. Ja se, mitä itse havaitsin, niin pääosa keskustelun roolista jää potilaan kontolle. Eli potilaan itse täytyy kertoa omasta tilanteestaan.

No, se mitä tästä itselleni seurasi oli, että lääkäri totesi, että yritän siirtää keskustelua ja muka johdattelen keskustelua tiettyyn lopputulokseen. En omasta mielestäni kyllä tehnyt niin. Olisiko minun pitänyt olla sitten suu kiinni? Mikäs tulkinta siitä olisi tehty? Joo, täysin masentunut, sisäänpäinkäpertynyt ja kenties psykoosissa? Ongelma on siinä, että kun eihän ne hoitajat potilaiden kanssa edes juttele, niin onhan ninun pakko jotakin sanoa ja selventää, mikä on tilanne! Ei heitä kiinnosta kenenkään elämäntilanne, olosuhteet, tai jollekin tapahtuneet asiat. Voi kun olisikin niin!

Tässä nyt tullaan siihen, että sanoitpa tai teitpä mitä tahansa, sinusta voidaan ja tehdään jopa virheellisiä väärintulkintoja. Ja muuten tehdäänkin!

Tällaisena on minulle näyttäytynyt terveydenhuolto ja sen tapa toimia. Otetaan psykan puolella joitakin hassuja muutamia hassuja verikokeita, mutta oikeasti ei kiinnosta pätkääkään potilaan laajempi terveydentila.

Kannattaako mennä psykalle ja saada itselleen mt-diagnoosia? No, ei totta he*vetissä. Tervetuloa joillekin todellisuuteen!

Lue lisää

Minun näkökulmani asioihin on siis sinun mielestäsi väärinkäsitys ?
Sinulla on oma näkemys, omat havainnot, joka on eri kuin minun näkemys, millä se näkemysten vääryys mitataan/katsotaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sä tiedät jos joku potilas on psykoosissa ja puhuu siinä samalla outoja kun kertoo fyysisiä vaivoja.

No eipä se ole minun tehtäväni sitä tietääkään. En ole vastaanottamassa potilaita, en psykoosipotilaita, enkä muitakaan.
Kerroin vain siitä, mitä olen itse kohdannut, ja miten nuo asiat kokenut. Kuinka vaikkapa minut itseni on kohdattu vastaanotolla, joskus aika huonolla asenteella, ikävä kyllä, onneksi kuitenkin harvemmin niin.

Anonyymi kirjoitti:

Minun näkökulmani asioihin on siis sinun mielestäsi väärinkäsitys ?
Sinulla on oma näkemys, omat havainnot, joka on eri kuin minun näkemys, millä se näkemysten vääryys mitataan/katsotaan ?

Lue lisää

Saatoin kirjoittaa huonosti, pahoittelen sitä, koska keskittymisvaikeus hankaloitta oikeiden sanojen löytämistä.

Toivottavasti nyt kirjoitan ymmärrettävämmin. Siis, ongelma on siinä, että joillakin on varmasti hyviä kokemuksia, oli kyse somaattisen tai psykiatrisen puolen palveluista. Mutta kaikilla ei ole välttämättä ollut näin. Asiat vaihtelevat jopa alueittain.

Joidenkin kohdalla saatetaan kysellä avopuolella muutakin kuin niitä tavanomaisia : "Mitä teet päivisin, otatko lääkkeesi jne?" Mutta olen myös nähnyt ja kokenut siellä avopuolella sitäkin, että mennään siitä mistä aita on matalin. Eli hoitajalla ei olekaan mitään erityistä mielenkiintoa kohtaamaansa asiakasta kohtaan. Eli aina ei kysytä ns. oikeita kysymyksiä ja asioita. Ihmisen elämänkaari, tai siellä tapahtuneet asiat eivät välttämättä kiinnosta ketään.

Ja ainakin omien kokemusteni mukaan systeemiin joutuneita katsotaan sairausnäkökulman kautta. Eli jos jollekin on annettu jokin diagnoosi, häntä kohdellaan aina systeemissä sellaisena. Oli se sitten mikä tahansa terveystaho.

Ongelmia tulee silloin, jos henkilöllä onkin esim. oikeasti somaattista ongelmaa ja yhtä aikaa myös psyykkistä. Somaattisella puolella tuijotetaankin sitten vain niihin psyykkisiin oireisiin. Ja joskus siihen lähetteen kirjoittamiseen riittää vain muutama psyykkinen oire.

Mutta psykiatrisella puolella ei tutkita somaattisia ongelmia. Ja joskus ei välttämättä oteta edes perusverikokeitakaan. Omalla kohdallani kyllä kiinnosti yhden kerran alkoholin vaikutukset sisäelinten toimintaa, mutta ei mikään muu. Kyllähän se nyt hieman syystäkin kummastuttaa, että mikä siinäkin toiminnassa on ollut takana. Enemmän tulee mielee kiusaaminen. Eli tarkoitus on ollut löytää uusia, leimaavia sairauksia, kuten alkoholismi.

Aina ei muuten sekään välttämättä auta, tai hyödytä mitään vaikka puhuisi alalla oleville, vaikka kuinka suu vaahdossa. Jos siellä on etukäteen otettua asenteellisuutta, tai potilasta ei edes, esim. diagnoosinsa takia uskota. Asioita ei voi yleistää. Tässä maassa on aika paljon ns. potilaiden arvottamista, ja ns. kategorisoimista. Sitä voidaan tehdä ihan mistä tahansa syystä. jopa ulkonäön, tai iän perusteella. Statuksesta nyt puhumattakaan. Mutta jopa diagnoosikin vaikuttaa kohteluun, oli se mikä tahansa terveystaho.

Mutta kuten edellä esitin jo sen aiheellisen kysymyksen, että mitä hyötyä on siitä, että ihmisille annetaan koko elämän ajaksi pysyvästi leimaavia diagnooseja. Kukaan ei ole muuten vieläkään vastannut siihen kysymykseen

Anonyymi kirjoitti:

Käsitit väärin. Tarkoitin, että psykiatristen sairaaloiden puolella hoitajat tarkkailevat potilaita monitoreilla.

Pääpointti kirjoittamassani asiassa oli kyllä se, että mt-diagnosoituja, etenkään psykoosisairauden diagnoosin saaneita ja heidän sanomiaan asioita ei aina uskota yleisen terveydenhuollon puolella, mutta ei aina edes välttämättä psykiatriankaan puolella.

Tätä ei moni tiedä, eikä uskokaan, mutta aika moni on valitettavasti tämän kohtelun joutunut omakohtaisesti kokemaan.

Lue lisää

On täysin normaalia, että esim. suljetuilla osastoilla on valvontakameroita. Ihan jo yleisen turvallisuuden takia. Ei siellä tarvitse ajatella, että ainoastaan jotain yksilöä varten kamerat olisivat.

Anonyymi kirjoitti:

Saatoin kirjoittaa huonosti, pahoittelen sitä, koska keskittymisvaikeus hankaloitta oikeiden sanojen löytämistä.

Toivottavasti nyt kirjoitan ymmärrettävämmin. Siis, ongelma on siinä, että joillakin on varmasti hyviä kokemuksia, oli kyse somaattisen tai psykiatrisen puolen palveluista. Mutta kaikilla ei ole välttämättä ollut näin. Asiat vaihtelevat jopa alueittain.

Joidenkin kohdalla saatetaan kysellä avopuolella muutakin kuin niitä tavanomaisia : "Mitä teet päivisin, otatko lääkkeesi jne?" Mutta olen myös nähnyt ja kokenut siellä avopuolella sitäkin, että mennään siitä mistä aita on matalin. Eli hoitajalla ei olekaan mitään erityistä mielenkiintoa kohtaamaansa asiakasta kohtaan. Eli aina ei kysytä ns. oikeita kysymyksiä ja asioita. Ihmisen elämänkaari, tai siellä tapahtuneet asiat eivät välttämättä kiinnosta ketään.

Ja ainakin omien kokemusteni mukaan systeemiin joutuneita katsotaan sairausnäkökulman kautta. Eli jos jollekin on annettu jokin diagnoosi, häntä kohdellaan aina systeemissä sellaisena. Oli se sitten mikä tahansa terveystaho.

Ongelmia tulee silloin, jos henkilöllä onkin esim. oikeasti somaattista ongelmaa ja yhtä aikaa myös psyykkistä. Somaattisella puolella tuijotetaankin sitten vain niihin psyykkisiin oireisiin. Ja joskus siihen lähetteen kirjoittamiseen riittää vain muutama psyykkinen oire.

Mutta psykiatrisella puolella ei tutkita somaattisia ongelmia. Ja joskus ei välttämättä oteta edes perusverikokeitakaan. Omalla kohdallani kyllä kiinnosti yhden kerran alkoholin vaikutukset sisäelinten toimintaa, mutta ei mikään muu. Kyllähän se nyt hieman syystäkin kummastuttaa, että mikä siinäkin toiminnassa on ollut takana. Enemmän tulee mielee kiusaaminen. Eli tarkoitus on ollut löytää uusia, leimaavia sairauksia, kuten alkoholismi.

Aina ei muuten sekään välttämättä auta, tai hyödytä mitään vaikka puhuisi alalla oleville, vaikka kuinka suu vaahdossa. Jos siellä on etukäteen otettua asenteellisuutta, tai potilasta ei edes, esim. diagnoosinsa takia uskota. Asioita ei voi yleistää. Tässä maassa on aika paljon ns. potilaiden arvottamista, ja ns. kategorisoimista. Sitä voidaan tehdä ihan mistä tahansa syystä. jopa ulkonäön, tai iän perusteella. Statuksesta nyt puhumattakaan. Mutta jopa diagnoosikin vaikuttaa kohteluun, oli se mikä tahansa terveystaho.

Mutta kuten edellä esitin jo sen aiheellisen kysymyksen, että mitä hyötyä on siitä, että ihmisille annetaan koko elämän ajaksi pysyvästi leimaavia diagnooseja. Kukaan ei ole muuten vieläkään vastannut siihen kysymykseen

Lue lisää

Tuskin siihen kukaan pystyy vastaamaankaan.
Tuo, kun kerroit, että katsovat alkoholin käyttöä, ym. Oletko ajatellut kuinka itse suhtaudut omaan itseesi, ehkä omaan alkoholin käyttöösikin, kun sen kerran mainitsit ?
Hyväksytkö itsesi, hyväksytkö, että sinulla on kenties alkoholin liiallista käyttöä, sekä mt-ongelmia ?
Se vaikuttaa aika pitkälti myös hoitokokemuksiin, miten itse suhtautuu itseensä. Jos oma elämäntyyli, elämäntavat, mahdollinen sairaus ja ongelmat, vähänkään hävettävät, tulee itse luultua paineen tulevan ainoastaan ulkopuolelta/ulkopuolisilta.
Mistäkö tiedän, tai ainakin ajattelen tietäväni ? Ihan siitä, kun olen itse käynyt tuon kaiken läpi, ja saanut mahdollisuuden näin vielä jälkeenpäin tarkastella mennyttä elämääni.
Asioihin tulee aika lailla erilainen näkökulma vasta jälkeenpäin.
Itsensä syyllistäminen tekee aina kaikesta vaikeampaa, vaikka joskus on vaikeaa ilman itsesyyllistämistäkin.

Se nyt ei yksistään riitä.
Jos niistä sairautta aiheuttavista tekiöistä ei pääse eroon.Silloin ei kyllä pääse täysin paraneen vaikka sitä kuin haluaisi.

Anonyymi kirjoitti:

Se nyt ei yksistään riitä.
Jos niistä sairautta aiheuttavista tekiöistä ei pääse eroon.Silloin ei kyllä pääse täysin paraneen vaikka sitä kuin haluaisi.

jos haluaa muutosta niin silloin sille asialle pitää tehdä jotain .

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Lue lisää

Eli susta työkyvyttömyyseläkkeellä pitää olla sairas. Kyse on siitä oletko työkykyinen. Sä voit elää ihan tyydyttävää elämää vaikka olet työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei se tarkota että pitää olla sairas vaikka sä olet saanut diagnoosin

Anonyymi kirjoitti:

Se nyt ei yksistään riitä.
Jos niistä sairautta aiheuttavista tekiöistä ei pääse eroon.Silloin ei kyllä pääse täysin paraneen vaikka sitä kuin haluaisi.

Siinäkin on ero, mikä/mitkä ovat sairautta aiheuttavia tekijöitä.
Jos puhutaan menneessä muodossa, että jokin tekijä aiheutti sairauden, onkin ehkä helpompaa alkaa käsittelemään asiaa, koska aiheuttaja on jo jäänyt taaksepäin.
Jos taas aiheuttava tekijä on olemassa juuri tällä hetkellä, on pureuduttava siihen, mitä sille asialle voisi tehdä.

Niistä aiheuttavista tekijöistä ei aina pääse eroon, ei ainakaan silloin, jos ne ovat olleet jo aiemmin aiheuttamassa sairauden syntymistä.
Erilaisista tekijöistä voi olla vaikea päästä eroon, ihan kaikista ei pääse välttämättä koskaan.
Tapahtuneita asioita ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi hyvä oppia hyväksymään, että on saattanut tapahtua jotain, on ollut jotain,, joka on ollut aiheuttamassa esim. sairastumista. Oppia elämään sen asian kanssa, että jotain on tapahtunut, jotain on ollut, mutta ei välttämättä olekaan enää, tällä hetkellä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Lue lisää

Itse voin tosi hyvin. Elämä on tasapainossa. Mutta tiedän rajoitteeni ja työelämän vaatimukset. Juteltiin hoitajan kanssa tästä että minulla on oikeus olla onnellinen ja nauttia elämästä. On arkielämä ja sitten on työelämä. Sä voit pärjätä arkielämässä koska sä suoriudut niistä asioista joita arjessa kohtaat ja sä voit valita . Työelämässä sä et voi valita.

Anonyymi kirjoitti:

Siinäkin on ero, mikä/mitkä ovat sairautta aiheuttavia tekijöitä.
Jos puhutaan menneessä muodossa, että jokin tekijä aiheutti sairauden, onkin ehkä helpompaa alkaa käsittelemään asiaa, koska aiheuttaja on jo jäänyt taaksepäin.
Jos taas aiheuttava tekijä on olemassa juuri tällä hetkellä, on pureuduttava siihen, mitä sille asialle voisi tehdä.

Niistä aiheuttavista tekijöistä ei aina pääse eroon, ei ainakaan silloin, jos ne ovat olleet jo aiemmin aiheuttamassa sairauden syntymistä.
Erilaisista tekijöistä voi olla vaikea päästä eroon, ihan kaikista ei pääse välttämättä koskaan.
Tapahtuneita asioita ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi hyvä oppia hyväksymään, että on saattanut tapahtua jotain, on ollut jotain,, joka on ollut aiheuttamassa esim. sairastumista. Oppia elämään sen asian kanssa, että jotain on tapahtunut, jotain on ollut, mutta ei välttämättä olekaan enää, tällä hetkellä.

Lue lisää

Mulle selvisi vasta vähän aikaa sitten kun itse aloin selvittää asiaa. Mulla on kehityksellinen kielihäiriö. Oireet ja ongelmat on kirjattu lapsena mutta ikinä ei ole tutkittu. on vaan ihmetelty että mistä oireet johtuu. Näin myös nuorena ja aikuisena. Juttelin muutaman eri henkilön kanssa tästä kielihäiriöstä. Mä en ala jossittelee tai muutu katkeraksi. Mutta mä olen saanut vastauksia ja sen myötä levollisuuden ja sisäisen rauhan. Voi olla että nuo vaikeudet on tehneet musta sinnikkään. Etten anna periksi. Mutta joskus pitää luovuttaa ja hyväksyä että se yrittäminen ei aina riitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Lue lisää

Peruspäiväraha on enemmän kuin kuntoutustuki eli määräaikainen eläke. Pysyvälle ei pääse.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle selvisi vasta vähän aikaa sitten kun itse aloin selvittää asiaa. Mulla on kehityksellinen kielihäiriö. Oireet ja ongelmat on kirjattu lapsena mutta ikinä ei ole tutkittu. on vaan ihmetelty että mistä oireet johtuu. Näin myös nuorena ja aikuisena. Juttelin muutaman eri henkilön kanssa tästä kielihäiriöstä. Mä en ala jossittelee tai muutu katkeraksi. Mutta mä olen saanut vastauksia ja sen myötä levollisuuden ja sisäisen rauhan. Voi olla että nuo vaikeudet on tehneet musta sinnikkään. Etten anna periksi. Mutta joskus pitää luovuttaa ja hyväksyä että se yrittäminen ei aina riitä.

Lue lisää

Juurikin näin.
Jotkut asiat voivat selvitä vasta vuosia myöhemmin, ja ihminen voi saada ns. sisäisen rauhan.
Onhan se valtava henkinen helpotus, jos/kun selviää, mitä siellä ongelmien taustalla on ollut, mitkä ovat olleet tekijät esim. mahdolliselle sairastumiselle.
Tuokin on totta, että aika usein vaikeudet, kuten myös vastoinkäymiset, voivat vahvistaa ihmistä. Tulee huomattua, että ei tässä niin heikkoa tekoa ollakaan, kuin on luultu. Usein sen huomaa ja tajuaa vasta jälkeenpäin. Ongelmien ollessa " päällä " ei tule huomattua eikä ymmärrettyä oikein mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Peruspäiväraha on enemmän kuin kuntoutustuki eli määräaikainen eläke. Pysyvälle ei pääse.

Kuntoutustuki ja pysyvä on samansuuruinen.Tai ainaki mulla on ollut.
Se miten paljo saa eläkettä.Riippuu tietenki mikä amatti on ja miten paljo on työhistoriaa takana.
Sitte jos ei työelämää ole takana niin sitte ei varmaan peruspäiväraha ole takuueläkettä juuri pienempi.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Jotkut asiat voivat selvitä vasta vuosia myöhemmin, ja ihminen voi saada ns. sisäisen rauhan.
Onhan se valtava henkinen helpotus, jos/kun selviää, mitä siellä ongelmien taustalla on ollut, mitkä ovat olleet tekijät esim. mahdolliselle sairastumiselle.
Tuokin on totta, että aika usein vaikeudet, kuten myös vastoinkäymiset, voivat vahvistaa ihmistä. Tulee huomattua, että ei tässä niin heikkoa tekoa ollakaan, kuin on luultu. Usein sen huomaa ja tajuaa vasta jälkeenpäin. Ongelmien ollessa " päällä " ei tule huomattua eikä ymmärrettyä oikein mitään.

Lue lisää

Kyllä. Koska elämä on psyykkisesti ollut kaaosta niin se tunne kun sä saat sen sisäisen rauhan. Kaikki aina puhuu sisäisestä rauhasta. Mä selviän arjessa mutta toki välillä tulee tilanteita joissa menee aikaa että sä hahmotat lukemasi. Arkielämässä sä saat tehdä virheitä mutta työelämässä siihen ei välttämättä ole mahdollisuus. Ja niitä virheitä ei välttämättä pystytä korjaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sitte haluaa parantua ja kuka ei.
Kuka nyt ainakaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleva haluaa parantua.Tippuu sitte taas peruspäivärahalle ja tulot romahtaa yli puolet.

Lue lisää

Riippuu mitä sä oot tehnyt ennen sitä. Jos sä olet ollut työtön ennen eläkettä niin ei putoa noin paljoa

Anonyymi kirjoitti:

Riippuu mitä sä oot tehnyt ennen sitä. Jos sä olet ollut työtön ennen eläkettä niin ei putoa noin paljoa

Lääkäri teki päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Ei potilas voi sitä ennen tehä mitään päätöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri teki päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä.
Ei potilas voi sitä ennen tehä mitään päätöstä.

Sori. Itse olin juurikin kelaa varten hakemassa lausuntoa työkyvyttömyydestä.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Jotkut asiat voivat selvitä vasta vuosia myöhemmin, ja ihminen voi saada ns. sisäisen rauhan.
Onhan se valtava henkinen helpotus, jos/kun selviää, mitä siellä ongelmien taustalla on ollut, mitkä ovat olleet tekijät esim. mahdolliselle sairastumiselle.
Tuokin on totta, että aika usein vaikeudet, kuten myös vastoinkäymiset, voivat vahvistaa ihmistä. Tulee huomattua, että ei tässä niin heikkoa tekoa ollakaan, kuin on luultu. Usein sen huomaa ja tajuaa vasta jälkeenpäin. Ongelmien ollessa " päällä " ei tule huomattua eikä ymmärrettyä oikein mitään.

Lue lisää

Mä olen muuttunut ihmisenä tässä reilun puolen vuoden aikana. Musta on tullut huumorintajuisempi ja puheliaampi. Jos mulle tulee puhuessa virheitä niin sitten tulee mun läheiset ja ystävät kuitenkin on mun elämässä vaikka mä en ole mikään tarinankertoja. Sellaista minusta ei koskaan tule. Minä voin kuunnella heidän tarinoitaan jotka niitä osaa kertoa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen muuttunut ihmisenä tässä reilun puolen vuoden aikana. Musta on tullut huumorintajuisempi ja puheliaampi. Jos mulle tulee puhuessa virheitä niin sitten tulee mun läheiset ja ystävät kuitenkin on mun elämässä vaikka mä en ole mikään tarinankertoja. Sellaista minusta ei koskaan tule. Minä voin kuunnella heidän tarinoitaan jotka niitä osaa kertoa.

Lue lisää

Omaiset ja läheiset, sekä parhaimmat ystävät, eivät yleensä hylkää sen takia ketään, jos on, tai tulee, jotain ongelmia.
Jos tulee puhuessa, tai muussakaan virheitä, niin mitä sitten ?
Jokainen tekee elämässään erilaisia virheitä. Se ei tee ihmisestä millään tavalla huonompaa.

Mulla se oli kun lakkasin uskomasta psykiatrian valheisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Omaiset ja läheiset, sekä parhaimmat ystävät, eivät yleensä hylkää sen takia ketään, jos on, tai tulee, jotain ongelmia.
Jos tulee puhuessa, tai muussakaan virheitä, niin mitä sitten ?
Jokainen tekee elämässään erilaisia virheitä. Se ei tee ihmisestä millään tavalla huonompaa.

Lue lisää

Koulussa se satutti kun tuli virheitä puhuessa. Ja olin koulukiusattu. Mutta olen onnellinen että mä olen saanut nimen näille vaikeuksille. Vaikka se vaati sen oman työn ja selvittämisen. Mä en sano että olen saanut elämäni takaisin vaan se alkaa nyt. Ja tarkoitan nimen omaa tasapainoista ja mielekästä elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Koulussa se satutti kun tuli virheitä puhuessa. Ja olin koulukiusattu. Mutta olen onnellinen että mä olen saanut nimen näille vaikeuksille. Vaikka se vaati sen oman työn ja selvittämisen. Mä en sano että olen saanut elämäni takaisin vaan se alkaa nyt. Ja tarkoitan nimen omaa tasapainoista ja mielekästä elämää.

Lue lisää

Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen!

no auttoko ja millaista apua olisit halunnut

Ketään ei laiteta turhaan suljetulle.
Sen verran kallista sairaalahoito on, ettei sinne ilman syytä oteta.

Anonyymi kirjoitti:

Ketään ei laiteta turhaan suljetulle.
Sen verran kallista sairaalahoito on, ettei sinne ilman syytä oteta.

Nii sitä on sinun helppo kuvitella jos ei ole sinun kohalle sattunut tapahtumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nii sitä on sinun helppo kuvitella jos ei ole sinun kohalle sattunut tapahtumaan.

Pakko sanoa, ettei ole tapahtunut kuin yhden kerran, ehkä tarkasti ajatellen kaksi.
Elämäni ensimmäisen kerran osastolla, minut oli viety sinne depressiivisessä psykoosissa.
Muut kerrat olin ihan vapaaehtoisena, joskus myös pakolla, mutta silloin siihen olikin aihetta.
Itse sentään tajusin silloin aikoinaan, että ehkä olisi osastohoidon paikka, sillä ei sitten ollut väliä, oliko se vapaaehtoista vai pakkoa.
Viimeinen pakkohoito tapahtui syyntakeettomuuden takia, ja siihenkin oli aihetta, syytä.
En voi sanoa, että olisin turhaan joutunut pakkohoitoon. Mutta se olikin se kerta, josta oli lopullinen apu.

Tajusin jossain vaiheessa millaiseen totaaliseen kusetukseen olin kävellyt.
Minulle oli määrätty fyysistä riippuvuutta aiheuttavia aineita joista on hankala päästä eroon mainitsematta sanaakaan koko asiasta. Minulle oli myös nuorena määrätty seksuaalihäiriöitä aiheuttavia aineita mainitsematta sanaakaan koko asiasta. Lisäksi minulle oli määrätty tunne-elämää lamaannuttavia aineita mainitsematta sanallakaan koko asiasta. Lisäksi minulle oli vielä määrätty aineita kertomalla jostain serotoniinivajeesta jota lääke korjaa. Jälkikäteen psykiatria on yrittänyt kusettaa että kyse on neuroplastisuutta lisäävistä aineista mutta jos lyöt jotain talikolla päähän sekin todennäköisesti laukaisee aivoissa reaktiona neuroplastisuutta. Myöskin infarkti aivoissa. Ei aivojen toimintaa pidä tuolla tavoin sotkea eikä varsinkaan vuosia, eikä varsinkaan aivojen kehitysiässä. Siitä seuraa kemiallisia epätasapainoja, mahdollisia vieroitushankaluuksia kun kehon homeostaasi alkaa heitellä kun purat fyysistä mukautumista aiheuttavan aineen, seksuaalihäiriöitä, potentiaalisesti tunne-elämän laimenemista sekä henkistä kriisiä siitä että seksuaalisuutesi on lanattu pois ja hermosto voi mennä sekaisin.

Oikeasti psykiatria ei tiedä läheskään mitä he tekee näillä aineilla aivoille etenkään pitemmän päälle.

Psykiatria on pahimman luokan kusetusta. Jos potilaat saisi tehdä edes informoidun suostumuksen mutta EI.

Oma elämäni on suurelta osin pilalla. Kärsin lääkehaitoista ollen ihan täysin medication spellbinding tilassa luullen näistä aineista muuta kuin ne ova sekoittaen vieroitusseuraamuksia psyykenongelmiini.. En tiedä millaista on loppuelämä psykiatrian aineilla turmeltujen kehon ja aivojen kanssa. Joinain päivinä on alkanut tuntua ettei juuri minkään arvoista. Vuosia tätä on jaksanut katsoa mutta menetin tosi monia asioita elämästäni mitä suren joka päivä.

Anonyymi kirjoitti:

Tajusin jossain vaiheessa millaiseen totaaliseen kusetukseen olin kävellyt.
Minulle oli määrätty fyysistä riippuvuutta aiheuttavia aineita joista on hankala päästä eroon mainitsematta sanaakaan koko asiasta. Minulle oli myös nuorena määrätty seksuaalihäiriöitä aiheuttavia aineita mainitsematta sanaakaan koko asiasta. Lisäksi minulle oli määrätty tunne-elämää lamaannuttavia aineita mainitsematta sanallakaan koko asiasta. Lisäksi minulle oli vielä määrätty aineita kertomalla jostain serotoniinivajeesta jota lääke korjaa. Jälkikäteen psykiatria on yrittänyt kusettaa että kyse on neuroplastisuutta lisäävistä aineista mutta jos lyöt jotain talikolla päähän sekin todennäköisesti laukaisee aivoissa reaktiona neuroplastisuutta. Myöskin infarkti aivoissa. Ei aivojen toimintaa pidä tuolla tavoin sotkea eikä varsinkaan vuosia, eikä varsinkaan aivojen kehitysiässä. Siitä seuraa kemiallisia epätasapainoja, mahdollisia vieroitushankaluuksia kun kehon homeostaasi alkaa heitellä kun purat fyysistä mukautumista aiheuttavan aineen, seksuaalihäiriöitä, potentiaalisesti tunne-elämän laimenemista sekä henkistä kriisiä siitä että seksuaalisuutesi on lanattu pois ja hermosto voi mennä sekaisin.

Oikeasti psykiatria ei tiedä läheskään mitä he tekee näillä aineilla aivoille etenkään pitemmän päälle.

Psykiatria on pahimman luokan kusetusta. Jos potilaat saisi tehdä edes informoidun suostumuksen mutta EI.

Oma elämäni on suurelta osin pilalla. Kärsin lääkehaitoista ollen ihan täysin medication spellbinding tilassa luullen näistä aineista muuta kuin ne ova sekoittaen vieroitusseuraamuksia psyykenongelmiini.. En tiedä millaista on loppuelämä psykiatrian aineilla turmeltujen kehon ja aivojen kanssa. Joinain päivinä on alkanut tuntua ettei juuri minkään arvoista. Vuosia tätä on jaksanut katsoa mutta menetin tosi monia asioita elämästäni mitä suren joka päivä.

Lue lisää

Tunne-elämällä ja seksuaalisudellakin on yhteys, uskokaa tai älkää.

Anonyymi kirjoitti:

Tunne-elämällä ja seksuaalisudellakin on yhteys, uskokaa tai älkää.

Itselleni määrättiin joskus kauan sitten SSRI-lääkettä masennukseen. Ja joo, minäkin huomasin kyseisen puutumisen, tai tunnottomuuden tyyppisen oireen genitaaleissa.

Lopetin lääkkeen käytön noin parin kuukauden kuluttua ja kyseinen oire katosi lähes heti. Masennus kyllä jäi päälle käytettyäni vielä neuroleptejä.

Mutta kyllähän siitä jonkinlaiset tunto-ongelmat jäivät, eli orgasmi on hieman laimeampi.

Mutta tilanne on joillakin ihmisillä vielä pahempi. Niillä, jotka käyttivät kyseisiä lääkkeitä pidempään, tai vierottautuminen oli vaikeaa. Joillekin on oikeasti tullut PSSD-oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Tunne-elämällä ja seksuaalisudellakin on yhteys, uskokaa tai älkää.

PSSD ei ole mielenterveysongelma ja uudessa artikkelissa mikä käsitteli PSSD:tä tätä painotettiin.
Itselläni aika hyvin kaava seksuaalisissa häiriöissä liittyy pitkälti lääkkeenkäyttöön itselläni.

1. Aloituksessa tapahtui välittömästi genitaalialueen tunnon heikentyminen. Harrastin seksiä mutta käytännössä niin että en juuri halunnut että minua kosketetaan paikoista jotka tuottavat nautintoa, mikä on aika surullista koska tuntui että en tunne kunnolla joten siinä ei ole järkeä. Lääkkeitä ennen minulle oli tullut ymmärrys oman kehoni toiminnasta ja tunsin ihan normaalisti.
Pitkälti opin harrastamaan seksiä mielelläni jossa mielessäni pidin asioita iskevinä mutta en vain tuntenut sitä samalla tavoin kehossani jossa meni tuntohäiriöitä. Alkuun lääke ei kuitenkaan estänyt esim orgasmin kokemista täysin vaikka sen saamiseksi piti käyttää voimaa.
2. Kun annosta nostettiin genitaalialueen tunto heikkeni entisestään johtaen orgasmin menetykseen ja palkitsevuus heikkeni niin paljon haluista huolimatta että lopetin seksin harrastamisen koska tuntui kuin alapää olisi täynnä lidokaiinia.
3. Kun kerran yritin alasajaa ainetta tunto palasi n. 3 kk:ssa mutta jatkoin käyttöä puhjenneen ahdistuksen myötä.
4. Kun aloitin genitaalialueen tunto katosi taas joka oli siis suoraan verrannollinen lääkkeenkäytön aloitukseen. Ja huom, aloitin lääkkeen ahdistukseen, en masennukseen uudelleen eli ei voida sanoa että masennus aiheutti tämän missään mielessä.
5. Lääkkeenkäytön aikana alkoi aikojen saatossa yhä enemmän korostua lidokaiinin tunne alapäässä eli käytännössä seksuaalihäiriöt. Harrastin seksiä mutta palkitsevuus oli usein pientä.
6. Lopussa tapahtui jotain mitä en olisi voinut odottaa, oli kuin joku valokatkaisija napsahti ja seksuaalisuuteni katosi. Se oli PSSD:n alku, kehon homeostaasin muutos vieroituksessa. PSSD voi alkaa myös siten.
Vuosia myöhemmin tilanne on edennyt siihen että tunnen pistävää kipua genitaaleissa.

PSSD:tä vähättelevät keksivät juuri näitä jargoneitansa tunne-elämän yhteydestä seksuaalisuuteen mutta unohtavat sen että kaikki ylläoleva liittyy pitkälti SSRI-lääkkeen vaikutuksiin ihmisen kehossa fysiologisesti. (enkä ihmettele jos jokainen psykiatrian lääke on potentiaalinen seksuaalisuudentuhoaja sotkiessaan välittäjäaineita, hormoneita jne) .On olemassa myös postfinasteridisyndrooma joka on kaljuuntumisenestolääkkeestä puhkeavaa eikä sitä ole määrätty esim masennukseen.

Masennus ei ole itselläni vienyt tuntoa alapäästä ja nuorena minulla oli hyvin vahva kytkös omaan kehooni tavalla jossa tunsin kehoni reaktiot. Sairaalla tavalla nämä lääkkeet sotkivat ja tuhosivat kehon ymmärrykseni. Psykiatrian raiskaaman kehon jälkeen en enää tunne kehoani, sen reaktioita. Ne tuottavat nykyään lähinnä surua koska voiko mikään olla ahdistavampaa kuin pistävä kipu ja tuntohäiriöt asiassa mistä niin kovasti hehkutetaan miten ihmiset harrastaa seksiä. Ymmärrän mikä pointti seksissä oli mutta psykiatrian myötä ymmärrys katosi.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti koska jonkun pitää tehdä niin.

Anonyymi kirjoitti:

PSSD ei ole mielenterveysongelma ja uudessa artikkelissa mikä käsitteli PSSD:tä tätä painotettiin.
Itselläni aika hyvin kaava seksuaalisissa häiriöissä liittyy pitkälti lääkkeenkäyttöön itselläni.

1. Aloituksessa tapahtui välittömästi genitaalialueen tunnon heikentyminen. Harrastin seksiä mutta käytännössä niin että en juuri halunnut että minua kosketetaan paikoista jotka tuottavat nautintoa, mikä on aika surullista koska tuntui että en tunne kunnolla joten siinä ei ole järkeä. Lääkkeitä ennen minulle oli tullut ymmärrys oman kehoni toiminnasta ja tunsin ihan normaalisti.
Pitkälti opin harrastamaan seksiä mielelläni jossa mielessäni pidin asioita iskevinä mutta en vain tuntenut sitä samalla tavoin kehossani jossa meni tuntohäiriöitä. Alkuun lääke ei kuitenkaan estänyt esim orgasmin kokemista täysin vaikka sen saamiseksi piti käyttää voimaa.
2. Kun annosta nostettiin genitaalialueen tunto heikkeni entisestään johtaen orgasmin menetykseen ja palkitsevuus heikkeni niin paljon haluista huolimatta että lopetin seksin harrastamisen koska tuntui kuin alapää olisi täynnä lidokaiinia.
3. Kun kerran yritin alasajaa ainetta tunto palasi n. 3 kk:ssa mutta jatkoin käyttöä puhjenneen ahdistuksen myötä.
4. Kun aloitin genitaalialueen tunto katosi taas joka oli siis suoraan verrannollinen lääkkeenkäytön aloitukseen. Ja huom, aloitin lääkkeen ahdistukseen, en masennukseen uudelleen eli ei voida sanoa että masennus aiheutti tämän missään mielessä.
5. Lääkkeenkäytön aikana alkoi aikojen saatossa yhä enemmän korostua lidokaiinin tunne alapäässä eli käytännössä seksuaalihäiriöt. Harrastin seksiä mutta palkitsevuus oli usein pientä.
6. Lopussa tapahtui jotain mitä en olisi voinut odottaa, oli kuin joku valokatkaisija napsahti ja seksuaalisuuteni katosi. Se oli PSSD:n alku, kehon homeostaasin muutos vieroituksessa. PSSD voi alkaa myös siten.
Vuosia myöhemmin tilanne on edennyt siihen että tunnen pistävää kipua genitaaleissa.

PSSD:tä vähättelevät keksivät juuri näitä jargoneitansa tunne-elämän yhteydestä seksuaalisuuteen mutta unohtavat sen että kaikki ylläoleva liittyy pitkälti SSRI-lääkkeen vaikutuksiin ihmisen kehossa fysiologisesti. (enkä ihmettele jos jokainen psykiatrian lääke on potentiaalinen seksuaalisuudentuhoaja sotkiessaan välittäjäaineita, hormoneita jne) .On olemassa myös postfinasteridisyndrooma joka on kaljuuntumisenestolääkkeestä puhkeavaa eikä sitä ole määrätty esim masennukseen.

Masennus ei ole itselläni vienyt tuntoa alapäästä ja nuorena minulla oli hyvin vahva kytkös omaan kehooni tavalla jossa tunsin kehoni reaktiot. Sairaalla tavalla nämä lääkkeet sotkivat ja tuhosivat kehon ymmärrykseni. Psykiatrian raiskaaman kehon jälkeen en enää tunne kehoani, sen reaktioita. Ne tuottavat nykyään lähinnä surua koska voiko mikään olla ahdistavampaa kuin pistävä kipu ja tuntohäiriöt asiassa mistä niin kovasti hehkutetaan miten ihmiset harrastaa seksiä. Ymmärrän mikä pointti seksissä oli mutta psykiatrian myötä ymmärrys katosi.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti koska jonkun pitää tehdä niin.

Lue lisää

Tunnen jatkuvasti menetyksen tunnetta kaikesta psykiatrian sotkeman kehon myötä. Kaikki meni pieleen niin paljon kuin voi. Se oli minun elämäni, jatkoaika ei ole ollut psykiatrian lääkkeistä selviytymisen jälkeen enää palkitsevaa tavalla miten meidän aivomme on ohjelmoitu hakemaan palkitsevuutta. Surullista kyllä evoluution tekemä ohjelmointi ei ota laantuakseen ja suren näkymätöntä surua mitä ei saa surra eikä siitä julkisesti saa puhua. On vain täysin oikein että lehdet kirjoittaa ihmisten tästä tuskasta. Jos tuskani edes rajoittuisi PSSD:hen, oli myös ihan hirveitä haittoja ja pitkän aikaa sekaisin ollut hermosto. Nykyään elämäni on enemmän siedettävää mutta neurologiset ja hermostolliset haitat jatkuu. Elämänlaatu on alentunut tavalla mikä ei ole hyväksyttävää PSSD:n myötä.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen jatkuvasti menetyksen tunnetta kaikesta psykiatrian sotkeman kehon myötä. Kaikki meni pieleen niin paljon kuin voi. Se oli minun elämäni, jatkoaika ei ole ollut psykiatrian lääkkeistä selviytymisen jälkeen enää palkitsevaa tavalla miten meidän aivomme on ohjelmoitu hakemaan palkitsevuutta. Surullista kyllä evoluution tekemä ohjelmointi ei ota laantuakseen ja suren näkymätöntä surua mitä ei saa surra eikä siitä julkisesti saa puhua. On vain täysin oikein että lehdet kirjoittaa ihmisten tästä tuskasta. Jos tuskani edes rajoittuisi PSSD:hen, oli myös ihan hirveitä haittoja ja pitkän aikaa sekaisin ollut hermosto. Nykyään elämäni on enemmän siedettävää mutta neurologiset ja hermostolliset haitat jatkuu. Elämänlaatu on alentunut tavalla mikä ei ole hyväksyttävää PSSD:n myötä.

Lue lisää

Kaikki kuvantaminen ynnä muu tiedonsaanti psykiatrian aineiden harmeista kehittyy, joten odotan että oikeasti saadaan lyötyä luu kurkkuun psykiatreille ja saadaan vahvempaa todistetta psykiatrian lääkkeiden harmillisista vaikutuksista ihmisen seksuaalisuudelle, genitaaleille, aivoille ja hermostolle. Se päivä tulee vielä! Sen jälkeen jos sitä saadaan ja tietoa julkaistaan, ei ole enää samalla tapaa oikeutettua tai perusteltua määrätä 500 000 ihmiselle psyykenlääkkeitä nopeesti vaan lääkärivisiitillä lääkereseptiä kirjoittaen ihan rutiinina. No, tämä massiivinen lääkemääräysperseily tullaan vain painamaan unholaan varmaan vielä minun elinaikanani kun vihdoin joskus joku saa todistettua kuinka psykoaktiivisten aineiden vuosia tehty krooninen vetäminen ei olekaan ihan niin haitaton homma ja välttämättä perusteltavissakaan yhtä hyvin. Toivon sitä suuresti.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki kuvantaminen ynnä muu tiedonsaanti psykiatrian aineiden harmeista kehittyy, joten odotan että oikeasti saadaan lyötyä luu kurkkuun psykiatreille ja saadaan vahvempaa todistetta psykiatrian lääkkeiden harmillisista vaikutuksista ihmisen seksuaalisuudelle, genitaaleille, aivoille ja hermostolle. Se päivä tulee vielä! Sen jälkeen jos sitä saadaan ja tietoa julkaistaan, ei ole enää samalla tapaa oikeutettua tai perusteltua määrätä 500 000 ihmiselle psyykenlääkkeitä nopeesti vaan lääkärivisiitillä lääkereseptiä kirjoittaen ihan rutiinina. No, tämä massiivinen lääkemääräysperseily tullaan vain painamaan unholaan varmaan vielä minun elinaikanani kun vihdoin joskus joku saa todistettua kuinka psykoaktiivisten aineiden vuosia tehty krooninen vetäminen ei olekaan ihan niin haitaton homma ja välttämättä perusteltavissakaan yhtä hyvin. Toivon sitä suuresti.

Lue lisää

Ns. lääkkeet eivät ole ongelmattomia. Katsokaapa you tuubista Elviksen konsertto Omahasta vuodelta 1977. Kyseinen henkilö kuoli tukehtumalla omaan oksennukseensa. Syötetty kaksivuotiaasta lähtien unilääkeettä ja sen jälkeen paljon muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnen jatkuvasti menetyksen tunnetta kaikesta psykiatrian sotkeman kehon myötä. Kaikki meni pieleen niin paljon kuin voi. Se oli minun elämäni, jatkoaika ei ole ollut psykiatrian lääkkeistä selviytymisen jälkeen enää palkitsevaa tavalla miten meidän aivomme on ohjelmoitu hakemaan palkitsevuutta. Surullista kyllä evoluution tekemä ohjelmointi ei ota laantuakseen ja suren näkymätöntä surua mitä ei saa surra eikä siitä julkisesti saa puhua. On vain täysin oikein että lehdet kirjoittaa ihmisten tästä tuskasta. Jos tuskani edes rajoittuisi PSSD:hen, oli myös ihan hirveitä haittoja ja pitkän aikaa sekaisin ollut hermosto. Nykyään elämäni on enemmän siedettävää mutta neurologiset ja hermostolliset haitat jatkuu. Elämänlaatu on alentunut tavalla mikä ei ole hyväksyttävää PSSD:n myötä.

Lue lisää

Itse olen huomannut, että alentuneen elämänlaadunkin kanssa pystyy elämään. Eihän se samanlaista ole kuin elämä aikoinaan, mutta hengissä olen. Omasta mielestäni se on pääasia.
Sillä mennään mitä on.
( Asennetta, se auttaa ainakin vähän. )

Anonyymi kirjoitti:

Ns. lääkkeet eivät ole ongelmattomia. Katsokaapa you tuubista Elviksen konsertto Omahasta vuodelta 1977. Kyseinen henkilö kuoli tukehtumalla omaan oksennukseensa. Syötetty kaksivuotiaasta lähtien unilääkeettä ja sen jälkeen paljon muuta.

Lue lisää

Ei ole ihme, jos ihmiset masentuu ja ahdistuu, onko pakko katsoa kaikkea, esim. jotain tukehtumisia ?
Keskittykää mukavampiin asioihin, niin eläminen ja oleminenkin sujuu paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

PSSD ei ole mielenterveysongelma ja uudessa artikkelissa mikä käsitteli PSSD:tä tätä painotettiin.
Itselläni aika hyvin kaava seksuaalisissa häiriöissä liittyy pitkälti lääkkeenkäyttöön itselläni.

1. Aloituksessa tapahtui välittömästi genitaalialueen tunnon heikentyminen. Harrastin seksiä mutta käytännössä niin että en juuri halunnut että minua kosketetaan paikoista jotka tuottavat nautintoa, mikä on aika surullista koska tuntui että en tunne kunnolla joten siinä ei ole järkeä. Lääkkeitä ennen minulle oli tullut ymmärrys oman kehoni toiminnasta ja tunsin ihan normaalisti.
Pitkälti opin harrastamaan seksiä mielelläni jossa mielessäni pidin asioita iskevinä mutta en vain tuntenut sitä samalla tavoin kehossani jossa meni tuntohäiriöitä. Alkuun lääke ei kuitenkaan estänyt esim orgasmin kokemista täysin vaikka sen saamiseksi piti käyttää voimaa.
2. Kun annosta nostettiin genitaalialueen tunto heikkeni entisestään johtaen orgasmin menetykseen ja palkitsevuus heikkeni niin paljon haluista huolimatta että lopetin seksin harrastamisen koska tuntui kuin alapää olisi täynnä lidokaiinia.
3. Kun kerran yritin alasajaa ainetta tunto palasi n. 3 kk:ssa mutta jatkoin käyttöä puhjenneen ahdistuksen myötä.
4. Kun aloitin genitaalialueen tunto katosi taas joka oli siis suoraan verrannollinen lääkkeenkäytön aloitukseen. Ja huom, aloitin lääkkeen ahdistukseen, en masennukseen uudelleen eli ei voida sanoa että masennus aiheutti tämän missään mielessä.
5. Lääkkeenkäytön aikana alkoi aikojen saatossa yhä enemmän korostua lidokaiinin tunne alapäässä eli käytännössä seksuaalihäiriöt. Harrastin seksiä mutta palkitsevuus oli usein pientä.
6. Lopussa tapahtui jotain mitä en olisi voinut odottaa, oli kuin joku valokatkaisija napsahti ja seksuaalisuuteni katosi. Se oli PSSD:n alku, kehon homeostaasin muutos vieroituksessa. PSSD voi alkaa myös siten.
Vuosia myöhemmin tilanne on edennyt siihen että tunnen pistävää kipua genitaaleissa.

PSSD:tä vähättelevät keksivät juuri näitä jargoneitansa tunne-elämän yhteydestä seksuaalisuuteen mutta unohtavat sen että kaikki ylläoleva liittyy pitkälti SSRI-lääkkeen vaikutuksiin ihmisen kehossa fysiologisesti. (enkä ihmettele jos jokainen psykiatrian lääke on potentiaalinen seksuaalisuudentuhoaja sotkiessaan välittäjäaineita, hormoneita jne) .On olemassa myös postfinasteridisyndrooma joka on kaljuuntumisenestolääkkeestä puhkeavaa eikä sitä ole määrätty esim masennukseen.

Masennus ei ole itselläni vienyt tuntoa alapäästä ja nuorena minulla oli hyvin vahva kytkös omaan kehooni tavalla jossa tunsin kehoni reaktiot. Sairaalla tavalla nämä lääkkeet sotkivat ja tuhosivat kehon ymmärrykseni. Psykiatrian raiskaaman kehon jälkeen en enää tunne kehoani, sen reaktioita. Ne tuottavat nykyään lähinnä surua koska voiko mikään olla ahdistavampaa kuin pistävä kipu ja tuntohäiriöt asiassa mistä niin kovasti hehkutetaan miten ihmiset harrastaa seksiä. Ymmärrän mikä pointti seksissä oli mutta psykiatrian myötä ymmärrys katosi.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti koska jonkun pitää tehdä niin.

Lue lisää

Jos lääkkeitä syö ahdistukseen niin se on ahdistuksen syy.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti, koska kaikki ei uskalla tehdä niin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkkeitä syö ahdistukseen niin se on ahdistuksen syy.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti, koska kaikki ei uskalla tehdä niin.

Mutta jos ahdistusta ei ensin ole, niin miksi aloittaa syömään lääkkeitä ?
Ja sitten ne lääkkeet, joita aletaan käyttämään ilman ahdistusta, aiheuttavat sen ahdistuksen ?
Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ihme, jos ihmiset masentuu ja ahdistuu, onko pakko katsoa kaikkea, esim. jotain tukehtumisia ?
Keskittykää mukavampiin asioihin, niin eläminen ja oleminenkin sujuu paremmin.

Lue lisää

Ei ne lääkkeet ole siitä paljon muuttuneet. Kyllä ne vaurioittaa esim. maksaa edelleen ja aiheuttaa riippuvuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne lääkkeet ole siitä paljon muuttuneet. Kyllä ne vaurioittaa esim. maksaa edelleen ja aiheuttaa riippuvuutta.

Ei ne kaikilla vaurioita maksaa ja aiheuta riippuvuutta. Itsellä on ollut unilääkkeenä neuroleptejä ja syksyllä alkoi lääkepurku joka on sujunut loistavaksi. Älkää kysykö miksi mulle on määrätty neuroleptejä unettomuuteen tenoxin ja imovanen jälkeen. Mutta kyllä niistä pystyy vierottautuu jos haluaa. Elämänlaatu parani huimasti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne kaikilla vaurioita maksaa ja aiheuta riippuvuutta. Itsellä on ollut unilääkkeenä neuroleptejä ja syksyllä alkoi lääkepurku joka on sujunut loistavaksi. Älkää kysykö miksi mulle on määrätty neuroleptejä unettomuuteen tenoxin ja imovanen jälkeen. Mutta kyllä niistä pystyy vierottautuu jos haluaa. Elämänlaatu parani huimasti.

Lue lisää

Neurolepteillä on huomattavasti vähemmän negatiivisia sivuvaikutuksia, kuin tenoxeissa ja imovaaneissa. Siksi niitä määrätään niiden tilaille.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteillä on huomattavasti vähemmän negatiivisia sivuvaikutuksia, kuin tenoxeissa ja imovaaneissa. Siksi niitä määrätään niiden tilaille.

No ei niissäkään ollut sivuvaikutuksia. Niistä vaan loppui teho. Noissa neurolepteissä kun annos oli suurimmillaan oli haittavaikutuksena sellanen jatkuva väsymys päivälläkin. Niillä nukkui 13-14 tuntia yössä . Lääkepurun jälkeen yöunet olleet noin 8 tuntia. Siinäkin mielessä suuri muutos elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ihme, jos ihmiset masentuu ja ahdistuu, onko pakko katsoa kaikkea, esim. jotain tukehtumisia ?
Keskittykää mukavampiin asioihin, niin eläminen ja oleminenkin sujuu paremmin.

Lue lisää

Eimen!

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ihme, jos ihmiset masentuu ja ahdistuu, onko pakko katsoa kaikkea, esim. jotain tukehtumisia ?
Keskittykää mukavampiin asioihin, niin eläminen ja oleminenkin sujuu paremmin.

Lue lisää

Suomessa on ongelmana mm. ihmissuheiden ihmeellisyys. Jos jostain ihmisestä ei pidetä, niin aletaan uhkailla poliisilla, jos tämä yrittää jotenkin olla yhteydessä. Ja poliisilla tuntuu riittävän aikaa tällaisten asioiden selvittämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkkeitä syö ahdistukseen niin se on ahdistuksen syy.

Kirjoitan brutaalin rehellisesti, koska kaikki ei uskalla tehdä niin.

Niin siis käytin masarilääkkeitä alunperin masennukseen joka siis muuttui vieroitusyrityksen myötä enemmänkin ahdistukseksi. En ihmettele jos lääkepurulla oli siinä osansa ja arpansa koska en tiennyt tuon taivaallista mistään turvallisesta vieroitustahdista silloin. Päädyin siis jatkamaan ainetta.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteillä on huomattavasti vähemmän negatiivisia sivuvaikutuksia, kuin tenoxeissa ja imovaaneissa. Siksi niitä määrätään niiden tilaille.

Ai niinkuin ekstrapyramidaalioireet ja tardiivi dyskinesia ja akatisia?

Näinhän se on.
Psykiatriaa ei olisi olemassakaan ilman tarvetta sellaiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on.
Psykiatriaa ei olisi olemassakaan ilman tarvetta sellaiselle.

Mihin sitä on alunperin tarvittu?
Pitäs sinunki perehtyä psykiatrian historiaan ihan sieltä lähtöpisteestä.

Joka ikisestä porukasta löytyy vähintään yksi " mätä omena ".
Hoitoalalla, myös psykiatrisella puolella, on suurin osa ammattilaisista riittävän empaattisia ja välittäviä. Hekin ovat " vain " ihmisiä, ja kyllä taviksetkin ( tarkoittaen ei hoitoalalla olevat ) sen ymmärtävät.
Itsekin vuosikymmenten varrella tullut tavattua muutamia psykiatrian työntekijöitä, joiden olisi ehkä kannattanut valita jokin toinen ala.

Terve tuloa Turun kupittaalle! Ei ole satua, vaan täyttä totta.

Galluppeja ja tutkimuksia tehdään about joka kerta, kun ihminen käy jossain terveydenhuolto palvelussa, joten stfu kaikista valheista joita täällä levität.

Myönnän tämän täysin, vaikka " mädistä omenoista " mainitsinkin.
Itse sain hyödyn psykiatriasta, mutta vasta siinä vaiheessa, kun osallistuin myös itse omaan kuntoutukseeni ja hyvinvointiini.

Anonyymi kirjoitti:

Myönnän tämän täysin, vaikka " mädistä omenoista " mainitsinkin.
Itse sain hyödyn psykiatriasta, mutta vasta siinä vaiheessa, kun osallistuin myös itse omaan kuntoutukseeni ja hyvinvointiini.

Lue lisää

Psykiatriassa tapahtuu eräitä pahimpia ihmisoikeusrikkomuksia!

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa tapahtuu eräitä pahimpia ihmisoikeusrikkomuksia!

Ajatelkaapa paikkaa, missä ihmisiä pidetään lukittuina sisätiloissa. Eikä siellä ole edes happea. Ikkunat pidetään suljettuina.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatelkaapa paikkaa, missä ihmisiä pidetään lukittuina sisätiloissa. Eikä siellä ole edes happea. Ikkunat pidetään suljettuina.

Kyllä niillä osastoilla happi kulkee. Siellä ei pysyisi hengissä, jos ei olisi happea.
Melkein joka paikassa, jossa on itse tullut oltua, on saanut myös huoneen tuuletusikkunaa auki, tosin pienin rajoittein, eivät ole auenneet täysin selälleen.
Etenkin pakkohoidossa voi joutua alkuun olemaan sisätiloissa, mutta kyllä sieltä osastolta ulkopuolellekin pääsee, kun alkaa vointi kohenemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ajatelkaapa paikkaa, missä ihmisiä pidetään lukittuina sisätiloissa. Eikä siellä ole edes happea. Ikkunat pidetään suljettuina.

Nyt alkaa taas tulla niin höpöjä juttuja, että nyt voisi miettiä jo sitä omaa vointia.

Miten meillä voi olla yhtään mielenterveyskuntoutujaa vapaalla, jos ne kaikki on jo poistunut geenipuulista hapen puutteen takia?

Niinhän sinä ajattelet, tai luulet.

Miksi lääkkeitä ? Eikö normaali järjellinen elämä olisi paras?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi lääkkeitä ? Eikö normaali järjellinen elämä olisi paras?

Järjellisen elämänkin voi sairaus joskus päästä ajamaan pois raiteiltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Järjellisen elämänkin voi sairaus joskus päästä ajamaan pois raiteiltaan.

Mikä sairaus?