Mikä on suuren rakkauden ja riippuvuuden ero

kokeile pystytkö kehumaan toisia nuolematta ja keskustellessa seuraa alatko jauhaa omia
etkä kuuntele tai älyllisesti vastaa keskustelijan sanomisiin

jos toimit oikein itsetuntosi on ok ja ei kannata pelätä rakastumista eikä
joudu riippuvuussuhteeseen tai jos on joutumassa niin osaa peruuttaa

Olisiko niin, että nämä hieman kietoutuvat toisiinsa. Kun rakastaa, rakastaa myös sitä rakkauden tunnetta, joka usein pitää kiinni myös siinä pettävässä puolisossa.

Olen ollut naimisissa pitkälti yli 40 vuotta ja vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Varmasti myös sellaista, jonka perusteella joku toinen olisi eronnut. Tykkään olla parisuhteessa ja viihdymme puolisoni kanssa yhä edelleen parhaiten toisemme seurassa. Suhde on luonnollisesti muuttanut paljon muotoaan alkuvuosista ja olemme hitsautuneet mukavasti yhteen; ne huonotkin puolet ovat hiipuneet ja osaamme jo keskustella huutamatta tai raivoamatta.

Näin, kun ajattelee, niin ehkä en koskaan ole ollut rakastunut. En niin, että olisin halunnut pitää toisesta kiinni. Ehkä haaveissani jostain, mutta en todellisuutta tiedä.
Kun pitkästä avioliitosta erosin, niin huokasin helpotuksesta. En ymmärtänyt ihmisten osanottoja. Olinko ollut riippuvainen, vai vaan laiska, kun en eronnut aikaisemmin? Ehkä laiska, kun en kuitenkaan rakastanut!

Ite ajattelen riippuvuudesta niin, että ei pysty päästämään irti, vaikka se saattaisi olla paras teko itselle päästää irti ja jatkaa elämäänsä yksin. Mikä sitten syynä on, esimerkiksi uskottomuus.

Läheisriippuvaisuus on hömppätermi. Ihan kuin ihminen ei voisi olla
kiintynyt toiseen ihmiseen ihan vaan luonnollisesti ilman mitään
riippuvaisuutta. Tottakai ihminen haluaa pitää kiinni ihmisestä,
johon on kiintynyt. Ei sen tarvitse olla mitään "läheisriippuvaisuutta".

"Suuri rakkaus" on ehkä hieman liioiteltu termi myös.
Ensi hullaantumista nimitetään helposti suureksi rakkaudeksi.
Rakkaus on jotain syvällisempää, joka kehittyy ja kasvaa vuosien
mittaan.

Miten sinä olet "riippuvainen", jos olet kerran ottanut pitkät parisuhteesta? Riippuvuus tarkoittaa no, sitä, että jää riippumaan ja roikkumaan huonoon(kin) suhteeseen.

Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta.

Jos pystyy elämään niin, eikä kadota itseään, mikäs siinä.

Rakkaus on sokea ja huonostakin suhtessta voi olla vaikea lähteä.
Monesti on kiinni myös perheestä. Eroperheitä on liikaa, joissa
lapsia kuskataan joka toinen viikko toiseen kotiin.
Lapset kärsivät eniten. Aikuiset ovat usein epäkypsiä.

Ei se ole läheisriippuvainen, joka suhteesta lähtee.
Tosin en pidä sanasta läheisriippuvainen.
Jos kiintymys katsotaan läheisriippuvaisuudeksi
meitä läheisriippuvaisia on maailma täynnä.

Läheisriippuvaisuus on sairaus siinä missä muutkin riippuvuudet. Jos annat kohdella itseäsi miten tahansa ja silti jäät suhteeseen koska "rakastat" voi kyse olla läheisriippuvuudesta ja siitä, ettei osaa eikä uskalla olla yksin.

Yleensä riippuvuus on sairautta silloin kun se hankaloittaa normaalia elämää ja arki pyörii riippuvuuden kohteen ehdoilla

Syyt läheisriippuvuuden kehittymisen taustalla ovat moninaisia. Keskeisimpiä taustatekijöitä ovat seuraavat:

1. Lapsuuden kokemukset: Hylkäämisen kokemukset, laiminlyödyksi tuleminen tai henkinen väkivalta altistavat läheisriippuvuudelle aikuisena. Epävakaassa ympäristössä kasvava lapsi oppii usein olemaan muille ”mielin kielin” ja miellyttämään muita. Tarkoituksena on välttää hylätyksi tulemisen tai väistää väkivaltaa (henkistä tai fyysistä).
2. Persoonallisuushäiriöt: Tietyt häiriöt kuten narsistinen persoonallisuushäiriö tai epävakaa persoonallisuus ovat yhteydessä läheisriippuvaisuuden muodostumiseen.
3. Traumaattiset kokemukset: Traumaattiset kokemukset, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö tai fyysinen väkivalta, voivat altistaa läheisriippuvuuden kehittymiselle.
4. Perheen sisäinen dynamiikka: Joku perheenjäsenistä saattaa (esimerkiksi oman mielenterveysongelmansa vuoksi) käyttäytyä pelottavalla tai manipulatiivisella tavalla. Tämä voi horjuttaa ihmisen itsetuntoa ja ajaa hänet omaksumaan läheisriippuvuudelle ominaisia käyttäytymismalleja.

Yhdistävää useimmissa näistä on se, että menneisyydessä opitut ajatus- ja toimintamallit vaikuttavat myös nykyisiin ihmissuhteisiin. Ihminen on oppinut, että hänen täytyy aktiivisesti tehdä jotakin, jotta hän olisi arvokas. Läheisriippuvuutta kuvataankin joskus tarpeellisuus-addiktioksi. Ihminen on riippuvainen tarpeellisuuden tunteesta.

Läheisriippuvaisuus on siis seuraamusta lähtökohtaisesti järkevistä sopeutumisreaktioista, jotka kuitenkin jäävät vaikuttamaan liian pitkäaikaisesti ja muuttuvat liiallisiksi.

Eikä siellä vintillä vitkasteltu.

Jos on aivan riippuvainen toisesta, ja kovin mustasukkainen se ei ole rakkautta, vaan epätoivoa.

En tiedä mikä ero on rakkaudella ja riippuvuudella. Mutta kyllä on surkea katsoa tilannetta, jossa riippuva joutuu menettämään riippuvuus-suhteensa. Kyllä jokaisella pitäisi olla mielessä, että mikään ei ole ikuista, vaikka kuinka toivoisi olevan.

Rakkaus voi olla ikuista kunnes kuolema erottaa.

Riippuvaisuus on vaikea käsite. Yhdessä vaiheessa läheisriippuvuudestakin tuli rasite. Mä näen että riippuvuudessa, läheisyydessä ja sitoutuneisuudessa on omat etunsa.

Sitoutuneisuus ja kiintymys ei läheisriippuvaisuutta.

Suuri rakkaus on huumaa, joka on sen kokenut tietää.