Kuka enää uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?

Helluntailaiset vaikenevat oman lahkokuntansa asioista. Omertan laki.

Tiivistelmä aloituksen linkistä avautuvasta kirjoituksesta:

"Täytyykö jatkossa pelätä, että sairaalaan jouduttua joku käyttää hyväksi alentunutta ymmärrystä ja toimintakykyä: johdattaa kulman taakse ja houkuttelee tai painostaa allekirjoittamaan papereita, luovuttamaan rahaa tai harrastamaan seksiä?"

Jokainen rukoukseen altis voi tästä asiasta löytää monta tärkeää rukousaihetta.

Ylivainio laittoi liikkeelle valtavan määrän vääriä väitteitä ihmeparanemisista. Suuri puhallus.

Itselleni joitain vuosia sitten iski RS-virus. Menin Malmin päivystykseen. Olin todella kipeä ja heikossa kunnossa. Siellä eri toimipisteiden välillä seikkaillessani, eräät potilaat ohjasivat minut väärään odotussaliin ja roikuin siellä niin kauan, monta tuntia, kuulematta nimeni kutsua, että lääkäri oli jo luullut minun lähteneen omatoimisesti kotiin.

Makasin voimattomana penkillä. Yksikään hoitaja ei tullut kysymään vointiani ja kun yritin puhutella ohikulkevia hoitajia ja lääkäreitä, he eivät vastanneet.

Ainoat, jotka minut huomioivat, olivat vastapäisillä penkeillä istuskelevat tyhjäntoimittajien näköiset arabit, he naureskelivat minulle.

Lopulta laahauduin luvattomasti lähikansliaan. Hoitaja passitti minut ulos, vastaamatta kysymyksiini, "koska se ei ollut hänen asiansa". En muista, kuinka n. 4-5 tunnin eksymiseni jälkeen lopulta päädyin oikeaan odotussaliin ja lääkärille.

Olisin saanut jäädä sairaalaan osastolle, mutta "koska RS-virusta ei voi hoitaa", lähdin mieluummin kotiin, keuhkokuumeineni kaikkineni. Hengitykseni vinkui, pulputti ja visersi, monta viikkoa, mutta selvisin Malmilta hengissä ja raiskaamatta. Se vinkuu joskus edelleenkin, eli liekö jäänyt sinne jotain?

Minä on aina joskus käynyt yöllä päivystyksessä tsekkaamassa onko sie varastettaa . No kerran sain käännettyä yhelt jonottajalta muutaman satasen . Oli kännis tai muuten sairas .

Suomalainen valtiopakkorahotteinen kristillisyys täälmä rehottaa zamoin kuin ensi avuissa.

Lääkärilehdessä kerrottiin lahkolaismiehestä, joka sairasti epilepsiaa ja oli mennyt psykoosiin, mutta ei suostunut käyttämään mitään lääkkeitä, koska nautti suurta arvostusta kohtauksiensa ansiosta siinä uskonyhteisössä, mihinkä hän kuului.

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

"Kuka enää uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?"

Esimerkiksi minä.

Sai suureen tarpeeseensa , näinhän se on ilmeisesti ymmärrettävä .