Mieleltään sairaan henkilön tärkein ominaisuuson ottaa vastuu omasta sairaudestaan.

Jos söit lääkkeitä,sinulla oli joku sairaus.Miten Sitten sanot, että sinulta on VIETY 20vuotta.Itse söit lääkkeitä.Minä olen syönyt lääkkeitä 30 vuotta.En minä sano, että minulta on viety 30vuotta.
Sitten olet katkera ja kähyät täällä omaa katkeruuttasi.Sitä ne kaikki katkerat kähyää,omaa katkeruuttaan.
Pakkausselosteessa on aineen haitat kerrottu.Nyt sitten vaahdotaan jonkun bisnes -lehden lööpin tähden.

Anonyymi kirjoitti:

Jos söit lääkkeitä,sinulla oli joku sairaus.Miten Sitten sanot, että sinulta on VIETY 20vuotta.Itse söit lääkkeitä.Minä olen syönyt lääkkeitä 30 vuotta.En minä sano, että minulta on viety 30vuotta.
Sitten olet katkera ja kähyät täällä omaa katkeruuttasi.Sitä ne kaikki katkerat kähyää,omaa katkeruuttaan.
Pakkausselosteessa on aineen haitat kerrottu.Nyt sitten vaahdotaan jonkun bisnes -lehden lööpin tähden.

Lue lisää

Psykiatrian sairaudet ovat reliabiliteetiltaan niin heikkoja ja sellaisen saattaa saada esim stressaavassa elämäntilanteessa joka aiheuttaa kärsimystä. Samaan aikaan tulee paljon stressiä ja vastoinkäymisiä. Vaikkapa puhkeaa krooninen sairaus, on tullut vaikkkpa burn out, töistä potkitaan pois ja kumppani jättää tai vanhempi kuolee eikä ole välttämättä selviytymiskeinoja tunnetasolla päästä yli joistain asiaoista. Samaan aikaan rahahuolet aiheuttaa stressiä. Sen sijaan että oikeasti ihminen kohtaisi tunteensa, psykiatriassa niitä aletaan usein lamaamaan aineilla.

Krooniseksi tätä ns sairautta muokkaa diagnoosi ja kroonistavat pillerit ja identifioituminen siihen diagnoosiin mistä tulee itseään ylläpitävä kehä. Myös psykiatrian tavat selittää ongelma pääsääntöisesti biologisena ylläpitää ihmisen sairauden tunnetta itsestään ja henkistä riippuvuutta aineisiinsa.

Pakkausselosteessa EI OLE MAINITTU ESIMERKIKSI PSSD:STÄ yli 20 vuoteen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian sairaudet ovat reliabiliteetiltaan niin heikkoja ja sellaisen saattaa saada esim stressaavassa elämäntilanteessa joka aiheuttaa kärsimystä. Samaan aikaan tulee paljon stressiä ja vastoinkäymisiä. Vaikkapa puhkeaa krooninen sairaus, on tullut vaikkkpa burn out, töistä potkitaan pois ja kumppani jättää tai vanhempi kuolee eikä ole välttämättä selviytymiskeinoja tunnetasolla päästä yli joistain asiaoista. Samaan aikaan rahahuolet aiheuttaa stressiä. Sen sijaan että oikeasti ihminen kohtaisi tunteensa, psykiatriassa niitä aletaan usein lamaamaan aineilla.

Krooniseksi tätä ns sairautta muokkaa diagnoosi ja kroonistavat pillerit ja identifioituminen siihen diagnoosiin mistä tulee itseään ylläpitävä kehä. Myös psykiatrian tavat selittää ongelma pääsääntöisesti biologisena ylläpitää ihmisen sairauden tunnetta itsestään ja henkistä riippuvuutta aineisiinsa.

Pakkausselosteessa EI OLE MAINITTU ESIMERKIKSI PSSD:STÄ yli 20 vuoteen.

Lue lisää

Todellakin koen että menetin elämästä vuosia psykiatrian pillereille, etenkin siinä vaiheessa kun niitä purettiin miten sattuu. Seuraukset hermostossa kesti vuosia.

Anonyymi kirjoitti:

Todellakin koen että menetin elämästä vuosia psykiatrian pillereille, etenkin siinä vaiheessa kun niitä purettiin miten sattuu. Seuraukset hermostossa kesti vuosia.

Minä olen ajatellut vähentää ja lopettaa lääkityksiä itse, hitaasti vain. Onhan minulla siinä yksi " taka-piru "

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen ajatellut vähentää ja lopettaa lääkityksiä itse, hitaasti vain. Onhan minulla siinä yksi " taka-piru "

Kannattaisi keskittyä enemmän tähän ravintopuoleen esim. siemenöljyjen käyttö ravintona sairastuttaa ihmisen hitaasti, mutta varmasti vähän samaan tapaan kuin asbesti aikoinaan ensimmäiseen 10 vuoteen ei havaita juuri mitään ongelmia. Lääkkeet ei juuri mitään paranna tukahduttavat vain oireita ja siirtävät ongelmia eteenpäin. Parasta syödä mahdollisimman luonnonmukaista ja vähän jalostettuja elintarvikkeita ja tietoisuus auttaa tekemään oikeita valintoja ei mitkään viralliset ravintosuositukset. Laitan oheen muutaman linkin joista voi olla apua ja lisää löytää etsimällä mm. lukemalla Antti Heikkilän blokeja ja kirjoja aiheesta.

https://www.anttiheikkila.com/terveysklubi/blogit/

https://ellinkeittio.fi/blogs/artikkelit/tappavan-haitalliset-kasvioljyt?srsltid=AfmBOor5zuQ1OjQ6I_2Ocq2I_REjTnG1tfOjLb8AzMV5_lc4fCWMtjuB

https://www.youtube.com/@arimiettinen76/videos

https://www.youtube.com/watch?v=H0bRGsev4fI

Tietysti kaikeen lukemaansa pitää suhtautua kriittisesti kun monilla ns. asiantuntijoillakin on puutteita omissa käsityksissään jotka usein perustuvat uskomuksiin kuten virologiaan ym. hömppätieteisiin.

https://rakkausplaneetta.net/tohtori-lankan-tasoittama-tie/

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaisi keskittyä enemmän tähän ravintopuoleen esim. siemenöljyjen käyttö ravintona sairastuttaa ihmisen hitaasti, mutta varmasti vähän samaan tapaan kuin asbesti aikoinaan ensimmäiseen 10 vuoteen ei havaita juuri mitään ongelmia. Lääkkeet ei juuri mitään paranna tukahduttavat vain oireita ja siirtävät ongelmia eteenpäin. Parasta syödä mahdollisimman luonnonmukaista ja vähän jalostettuja elintarvikkeita ja tietoisuus auttaa tekemään oikeita valintoja ei mitkään viralliset ravintosuositukset. Laitan oheen muutaman linkin joista voi olla apua ja lisää löytää etsimällä mm. lukemalla Antti Heikkilän blokeja ja kirjoja aiheesta.

https://www.anttiheikkila.com/terveysklubi/blogit/

https://ellinkeittio.fi/blogs/artikkelit/tappavan-haitalliset-kasvioljyt?srsltid=AfmBOor5zuQ1OjQ6I_2Ocq2I_REjTnG1tfOjLb8AzMV5_lc4fCWMtjuB

https://www.youtube.com/@arimiettinen76/videos

https://www.youtube.com/watch?v=H0bRGsev4fI

Tietysti kaikeen lukemaansa pitää suhtautua kriittisesti kun monilla ns. asiantuntijoillakin on puutteita omissa käsityksissään jotka usein perustuvat uskomuksiin kuten virologiaan ym. hömppätieteisiin.

https://rakkausplaneetta.net/tohtori-lankan-tasoittama-tie/

Lue lisää

On ihmisiä jotka joutuvat käyttämään lääkkeitä.Ei siinä ole mitään pahaa.
Ja hyvä on olla joku "taka-piru"jolle soittaa kerran vuodessa.Lääkkeiden lopettaminen kestää kauan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos söit lääkkeitä,sinulla oli joku sairaus.Miten Sitten sanot, että sinulta on VIETY 20vuotta.Itse söit lääkkeitä.Minä olen syönyt lääkkeitä 30 vuotta.En minä sano, että minulta on viety 30vuotta.
Sitten olet katkera ja kähyät täällä omaa katkeruuttasi.Sitä ne kaikki katkerat kähyää,omaa katkeruuttaan.
Pakkausselosteessa on aineen haitat kerrottu.Nyt sitten vaahdotaan jonkun bisnes -lehden lööpin tähden.

Lue lisää

Tämä ikuinen kieltäminen siitä että on ollut mt diagnoosi ja sitten sekin muka oli väärä diagnoosi. Monet somaattiset oiereet ovat psyykkeen aiheuttamia , joten sen näkee lääkäri aika selvästi. Miksi aina syytellään joko lääkäriä tai lääkkeitä, harvemmin mainitaan MIKSI sai lääkkeet , onko aina vaan niitä jotka eivät halua että heillä olisi mt sairaus vaan tavan omaisesti se kielletään. Ja keksaistaan joku muu sairaus tilalle kovan googlailun tuloksena.
Jos minä saisin masennuksen niin en edes kieltäisi diagnoosi tai että yrittäisin keinoja että lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin. Sillä masennuksesta kärsii niin moni eikä heille tuo ta vaikeuksia sitä tunnustaa,
Joku on syönyt lääkkeitä parikymmentä vuotta , ja kun lopettaa niin Oi kun huomaa yhtä äkkiä häntä onkin petetty ja huomaa sen ihan vaan kouluttamattomana. , kaikki vaan siksi että eihän hänellä nyt ole mitään masennusta ollutkaan kaikki on lääkäreiden keksintöä . Kun nämä ex potilaat ymmörtäisivät että joka kolmas se yrittää saada diagnoosinsa pois pyyhityksi siis kuten sanovat ” en ole hullu” ne sanat paljastaakin kaiken ihmisestä.joten kaikilla kieltäjillä yleensä samanlainen kertomus , aina lääke tai lääkäri haukutaan . Mutta kun lopettavat lääkityksensä niin menee vuosi kaksi ja taas tarvitaan psykiatria.
En ottaisi edes vastaan sellaista potilasta ns kieltäjää edes . Menköön yksityiselle leikkimään. Yleisellä on muutenkin kuormitusta. .

Anonyymi kirjoitti:

Jos söit lääkkeitä,sinulla oli joku sairaus.Miten Sitten sanot, että sinulta on VIETY 20vuotta.Itse söit lääkkeitä.Minä olen syönyt lääkkeitä 30 vuotta.En minä sano, että minulta on viety 30vuotta.
Sitten olet katkera ja kähyät täällä omaa katkeruuttasi.Sitä ne kaikki katkerat kähyää,omaa katkeruuttaan.
Pakkausselosteessa on aineen haitat kerrottu.Nyt sitten vaahdotaan jonkun bisnes -lehden lööpin tähden.

Lue lisää

Ihan niin journalisteilla ei ole lääketieteellistä koulutusta. Siksi usein artikkelit ovat vajaavaisen tai liioiteltuja . Ja eräitä viedään kun litran mittaa kas kun se luki lehdessä niin on muka oikein.
Se siis ole vastuun ottamista , moni syö lääkkeitä vuosi kausia ja ovat ihan tavallisia ihmisiä siinä kun muutkin. Heistä,ei ulkopuolinen edes osaisi sanoa että syövät lääkkeitä,
Mutta aina on ollut pieni ryhmä potilaista jotka muka obåvat saaneet väärän diagnoosin..
Jotenkin kyllästyttävää siksi että kunntietäö mikä on pohjimmainen syy, siishen että,ollaan syyttelemässä muita, se on ihmisen mt sairaus jonka hön haluaa kieltää kaikin tavoi syytteen lääkäreitä tai lääkkeitä,. Näide autartyis edes mennä lääkäriin ottamaan paikkaa joltakin joka sitä tarvitse paremmin , ja sellaisen joka hyväksyy sairautensa. Ja silloin paraneekin nopeammin . Mutta ku; heitä ottaa luonnolle se et
Yämheillä,on mt diagnoosi kun itse asiassa kuulemma vaan selkä kipua tai vatsavaivoja .että silleen

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian sairaudet ovat reliabiliteetiltaan niin heikkoja ja sellaisen saattaa saada esim stressaavassa elämäntilanteessa joka aiheuttaa kärsimystä. Samaan aikaan tulee paljon stressiä ja vastoinkäymisiä. Vaikkapa puhkeaa krooninen sairaus, on tullut vaikkkpa burn out, töistä potkitaan pois ja kumppani jättää tai vanhempi kuolee eikä ole välttämättä selviytymiskeinoja tunnetasolla päästä yli joistain asiaoista. Samaan aikaan rahahuolet aiheuttaa stressiä. Sen sijaan että oikeasti ihminen kohtaisi tunteensa, psykiatriassa niitä aletaan usein lamaamaan aineilla.

Krooniseksi tätä ns sairautta muokkaa diagnoosi ja kroonistavat pillerit ja identifioituminen siihen diagnoosiin mistä tulee itseään ylläpitävä kehä. Myös psykiatrian tavat selittää ongelma pääsääntöisesti biologisena ylläpitää ihmisen sairauden tunnetta itsestään ja henkistä riippuvuutta aineisiinsa.

Pakkausselosteessa EI OLE MAINITTU ESIMERKIKSI PSSD:STÄ yli 20 vuoteen.

Lue lisää

PSSD Kun diagnostiseerataan niin siinä tehdään tarkka tutkimus , usein ihminen jollamompaniikki synroomantai keskivaikea masennus on stressattu, mutta siitä,on silleen muutama askel PSSD oireisiin .
Ahdistus aiheuttaa myös stressiä .

Anonyymi kirjoitti:

Todellakin koen että menetin elämästä vuosia psykiatrian pillereille, etenkin siinä vaiheessa kun niitä purettiin miten sattuu. Seuraukset hermostossa kesti vuosia.

Jaa että kesti, olisiko ollut niin että itse sairaus kesti vuosia. , ja tulee usein olemaan herkillä ihmisillä mukana koko elämän ajan

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaisi keskittyä enemmän tähän ravintopuoleen esim. siemenöljyjen käyttö ravintona sairastuttaa ihmisen hitaasti, mutta varmasti vähän samaan tapaan kuin asbesti aikoinaan ensimmäiseen 10 vuoteen ei havaita juuri mitään ongelmia. Lääkkeet ei juuri mitään paranna tukahduttavat vain oireita ja siirtävät ongelmia eteenpäin. Parasta syödä mahdollisimman luonnonmukaista ja vähän jalostettuja elintarvikkeita ja tietoisuus auttaa tekemään oikeita valintoja ei mitkään viralliset ravintosuositukset. Laitan oheen muutaman linkin joista voi olla apua ja lisää löytää etsimällä mm. lukemalla Antti Heikkilän blokeja ja kirjoja aiheesta.

https://www.anttiheikkila.com/terveysklubi/blogit/

https://ellinkeittio.fi/blogs/artikkelit/tappavan-haitalliset-kasvioljyt?srsltid=AfmBOor5zuQ1OjQ6I_2Ocq2I_REjTnG1tfOjLb8AzMV5_lc4fCWMtjuB

https://www.youtube.com/@arimiettinen76/videos

https://www.youtube.com/watch?v=H0bRGsev4fI

Tietysti kaikeen lukemaansa pitää suhtautua kriittisesti kun monilla ns. asiantuntijoillakin on puutteita omissa käsityksissään jotka usein perustuvat uskomuksiin kuten virologiaan ym. hömppätieteisiin.

https://rakkausplaneetta.net/tohtori-lankan-tasoittama-tie/

Lue lisää

Siemenöljyt? Ja kun toiset käyttää siemenöljyjä ja elää pitkän, terveen ja onnellisen elämän niin se on sitten vaan hyvää tuuria?

Älkää vaan kukaan kuunnelko näitä ruoka hifistelijöitä. Syökää normaalia kotiruokaa 3 kertaa päivässä. Se ihmisen sairaaksi tekee jos alkaa poistella milloin mitäkin normaaleja elintarvikkeita ruokavaliostaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ikuinen kieltäminen siitä että on ollut mt diagnoosi ja sitten sekin muka oli väärä diagnoosi. Monet somaattiset oiereet ovat psyykkeen aiheuttamia , joten sen näkee lääkäri aika selvästi. Miksi aina syytellään joko lääkäriä tai lääkkeitä, harvemmin mainitaan MIKSI sai lääkkeet , onko aina vaan niitä jotka eivät halua että heillä olisi mt sairaus vaan tavan omaisesti se kielletään. Ja keksaistaan joku muu sairaus tilalle kovan googlailun tuloksena.
Jos minä saisin masennuksen niin en edes kieltäisi diagnoosi tai että yrittäisin keinoja että lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin. Sillä masennuksesta kärsii niin moni eikä heille tuo ta vaikeuksia sitä tunnustaa,
Joku on syönyt lääkkeitä parikymmentä vuotta , ja kun lopettaa niin Oi kun huomaa yhtä äkkiä häntä onkin petetty ja huomaa sen ihan vaan kouluttamattomana. , kaikki vaan siksi että eihän hänellä nyt ole mitään masennusta ollutkaan kaikki on lääkäreiden keksintöä . Kun nämä ex potilaat ymmörtäisivät että joka kolmas se yrittää saada diagnoosinsa pois pyyhityksi siis kuten sanovat ” en ole hullu” ne sanat paljastaakin kaiken ihmisestä.joten kaikilla kieltäjillä yleensä samanlainen kertomus , aina lääke tai lääkäri haukutaan . Mutta kun lopettavat lääkityksensä niin menee vuosi kaksi ja taas tarvitaan psykiatria.
En ottaisi edes vastaan sellaista potilasta ns kieltäjää edes . Menköön yksityiselle leikkimään. Yleisellä on muutenkin kuormitusta. .

Lue lisää

No jos määrittelee esim ihmisyyden, huonon itsetunnon tai vaikkapa traumaan reagoimisen mt sairautena. Itse ajattelen nykyään että vain murto osa mistään mt oireista oikeasti tarvitsisi lääkkeitä. Harmi kun synnyin medikalisaation ajalle, Prozac-aikakaudelle. Kärsimyksen tunteminen tunnetasolla ei oikeuta sitä sairaudentunnoton, hoitokielteinen, inkvisitiomaisesti myönnä oma sairautesi hevonpaskaa mikä tulee psykiatrian kylkiäisenä ja näkyy mm tällä palstalla.

Koko psykiatrian lääkkeiden aloittamisesta ja identifioitumisesta hevonpaskadiagnooseihin ja selittäminrn itsensä esim biologisesti vajavaisena voi laukaista negatiivisen kierteen elämässä. Oikea toipuminen lähti kun lakkasin parantumisidentiteettiajattelun ja siirryin olen ihminen ajatteluun jolla on tunteita,joka opettelee elämää ja mistä edes parannun? Mistä? Itsensä ymmärtäminen on tärkeämpää. Aina voi miettiä mitä voi tehdä esim oireillensa tai itsensä eteen mutta se ei silti tarkoita että kyse on sairaudesta. Olen kokenut paljon hyvin kuormittavia raskaita stressaavia asioita. Ja en enää määrittele itseäni mt leimojen kautta. Kieltäydyn siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Siemenöljyt? Ja kun toiset käyttää siemenöljyjä ja elää pitkän, terveen ja onnellisen elämän niin se on sitten vaan hyvää tuuria?

Älkää vaan kukaan kuunnelko näitä ruoka hifistelijöitä. Syökää normaalia kotiruokaa 3 kertaa päivässä. Se ihmisen sairaaksi tekee jos alkaa poistella milloin mitäkin normaaleja elintarvikkeita ruokavaliostaan.

Lue lisää

Itse uskon kanssa että prosessoidut siemenöljyt, etenkin härskiintyneet ja transrasvat on haitaksi ihmiselle. Syön voita, oliiviöljyä, pähkinöitä ja toisinaan rasvaista kalaa. Avokadoja. Vältän rypsiöljyä ja etenkin epästabiilien siemenöljyjen kuumentamista.

Prosessoimaton ruoka on avain hyvinvointiin ja yllättäen suoliston hyvinvoinnin hoitamisella on ollut myös ahdistusta helpottava vaikutus.. Uskon että monen ahdistus seuraa liian kovista stressitasoista, epäluonnollisesta elämänrytmistä ja tavoista, prosessoidun moskan ja alkoholin ja energiajuomien käytöstä. Kehoa hellii kunnon ruokavalio ja autonomisen hermoston tasapainottaminen. Folaatti on monilta suomalaisilta puuttuva ravintoaine. Ihmiset ajattelee liian yksinkertaistetusti lisäravinteista koska jos pumppaat yhtä ylös sillä voi olla vaikutuksia toisiin tasoihin, myös hsitallisia. Vältän itse etenkin synteettisiä vitamiineja ja syön lähinnä D:tä. Kun olen käynyt mittaamassa vitamiineja on vitamiininpuutoksia mitä psykiatriassa ei koskaan tutkittu.

Pidän psykiatrian lääkkeitä terveyttä usein tuhoavama ja kehon tasapainoa tuhoavina jotka muka hoitaa oireita ja tuhoaa sivussa monia asioita. Olen saanut mielialani usein kuntoon juuri liikkumalla, lepäämällä, valolla ja ruokavaliolla. Niiden vaikutus on paljon tehokkaampi kuin synteettisten psykiatrian aineiden.

Uskon että se on joltain osin yksilöllistä mikä kelläkin toimii ruokavaliossa. Mutta prosessoimaton kunnon ruoka on hyvä. Itselläni gluteeniton toimii koska gluteeni ei ole tuntunut hyvältä esim aivosumulle. Riittävästi myös proteiinia ja rasvaa aivoille. Pelkkä käsite kotiruoka ei välttämättä ole terveellistä, vaikka varmaan on terveellisempää kuin energiajuomat ja mäkkäri. Paljon ihmisiä sairastuu syöpiin ja ruokavaliolla ja nykyajan toksisella elämänmuodolla on vaikutusta

Anonyymi kirjoitti:

Itse uskon kanssa että prosessoidut siemenöljyt, etenkin härskiintyneet ja transrasvat on haitaksi ihmiselle. Syön voita, oliiviöljyä, pähkinöitä ja toisinaan rasvaista kalaa. Avokadoja. Vältän rypsiöljyä ja etenkin epästabiilien siemenöljyjen kuumentamista.

Prosessoimaton ruoka on avain hyvinvointiin ja yllättäen suoliston hyvinvoinnin hoitamisella on ollut myös ahdistusta helpottava vaikutus.. Uskon että monen ahdistus seuraa liian kovista stressitasoista, epäluonnollisesta elämänrytmistä ja tavoista, prosessoidun moskan ja alkoholin ja energiajuomien käytöstä. Kehoa hellii kunnon ruokavalio ja autonomisen hermoston tasapainottaminen. Folaatti on monilta suomalaisilta puuttuva ravintoaine. Ihmiset ajattelee liian yksinkertaistetusti lisäravinteista koska jos pumppaat yhtä ylös sillä voi olla vaikutuksia toisiin tasoihin, myös hsitallisia. Vältän itse etenkin synteettisiä vitamiineja ja syön lähinnä D:tä. Kun olen käynyt mittaamassa vitamiineja on vitamiininpuutoksia mitä psykiatriassa ei koskaan tutkittu.

Pidän psykiatrian lääkkeitä terveyttä usein tuhoavama ja kehon tasapainoa tuhoavina jotka muka hoitaa oireita ja tuhoaa sivussa monia asioita. Olen saanut mielialani usein kuntoon juuri liikkumalla, lepäämällä, valolla ja ruokavaliolla. Niiden vaikutus on paljon tehokkaampi kuin synteettisten psykiatrian aineiden.

Uskon että se on joltain osin yksilöllistä mikä kelläkin toimii ruokavaliossa. Mutta prosessoimaton kunnon ruoka on hyvä. Itselläni gluteeniton toimii koska gluteeni ei ole tuntunut hyvältä esim aivosumulle. Riittävästi myös proteiinia ja rasvaa aivoille. Pelkkä käsite kotiruoka ei välttämättä ole terveellistä, vaikka varmaan on terveellisempää kuin energiajuomat ja mäkkäri. Paljon ihmisiä sairastuu syöpiin ja ruokavaliolla ja nykyajan toksisella elämänmuodolla on vaikutusta

Lue lisää

Miten helvetissä masennussairauden hyvåksyminen auttoi minua. Kiitos uskoni psykiatriaan ja esin kemialliseen vajavaisuuteen millä lääke perusteltiin vei minua ihan sivuteille itseni ymmärtämisessä. Nykyään katson itseäni traumainformoidun perspektiivin kautta mikä on auttanut paljon enemmän. Kysyn aina, mitä minä voin asioille tehdä - en, nyyh olen mt ongelmainen. Kiitos sen palasin työkykyyn. Psykiatrian yhdessä vaiheessa lääkintäputkea melkein kuolin oman käden kautta. En luota enää ammattilaisiin, luotan intuitiooni, luotan arvostelukykyyni ja voin kuunnella mitä joku sanoo toimintatavoistani tai tunteistani, mutta se vaatii jo pitkää tuntemissuhdetta. En todellakaan usko että joku tunnin minut tapaava puoskari tietää elämästäni jonkun tekstin perusteella tuon taivaallista loppupeleissä saatika otan kritiikittä hänen hoitosuosituksiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miten helvetissä masennussairauden hyvåksyminen auttoi minua. Kiitos uskoni psykiatriaan ja esin kemialliseen vajavaisuuteen millä lääke perusteltiin vei minua ihan sivuteille itseni ymmärtämisessä. Nykyään katson itseäni traumainformoidun perspektiivin kautta mikä on auttanut paljon enemmän. Kysyn aina, mitä minä voin asioille tehdä - en, nyyh olen mt ongelmainen. Kiitos sen palasin työkykyyn. Psykiatrian yhdessä vaiheessa lääkintäputkea melkein kuolin oman käden kautta. En luota enää ammattilaisiin, luotan intuitiooni, luotan arvostelukykyyni ja voin kuunnella mitä joku sanoo toimintatavoistani tai tunteistani, mutta se vaatii jo pitkää tuntemissuhdetta. En todellakaan usko että joku tunnin minut tapaava puoskari tietää elämästäni jonkun tekstin perusteella tuon taivaallista loppupeleissä saatika otan kritiikittä hänen hoitosuosituksiaan.

Lue lisää

Vituttaa niin ankarasti harmit mitä psykiatriasta sain mutta myös viha on ollut onneksi eteenpäin paneva voima. Elämä ei ole helppoa mutta elämä on oppimista

Anonyymi kirjoitti:

Vituttaa niin ankarasti harmit mitä psykiatriasta sain mutta myös viha on ollut onneksi eteenpäin paneva voima. Elämä ei ole helppoa mutta elämä on oppimista

Toivon etten koskaan olisi saanut masennusdiagnoosia. Se ei kerro kokemusmaailmastani asioita tavalla mikä auttaa. Se on kuin sanoisi "minulla on päänsärky". Ei ole mitään taustalla vellovaa masennussairautta. Stressi voi toki heikentää oloa. Ja voi pojat mitä stressiä kehoni kävikään läpi vieroitusoireissa ja lääkeharmien aikaan. Ei kenenkään kehoa ole suunniteltu sähköttämään flight or fightia kroonisena kun kehoa sekoitetaan sisältäpäin ja siitä seuraa harmia. Kun keho on vieroituksen tai pitkäkestoisen haitan vuoksi sekaisin. En koskaan tule enää ikinä puhumaan itsestäni masennussairaana. Voin todeta joskus, olen alakuloinen. Mutta en identifioidu tuohon paskadiagnoosiin enää jota jotkut käyttää harmia saaneilla gaslightauksena ja jolla yritetään selitellä harmeja

Anonyymi kirjoitti:

Toivon etten koskaan olisi saanut masennusdiagnoosia. Se ei kerro kokemusmaailmastani asioita tavalla mikä auttaa. Se on kuin sanoisi "minulla on päänsärky". Ei ole mitään taustalla vellovaa masennussairautta. Stressi voi toki heikentää oloa. Ja voi pojat mitä stressiä kehoni kävikään läpi vieroitusoireissa ja lääkeharmien aikaan. Ei kenenkään kehoa ole suunniteltu sähköttämään flight or fightia kroonisena kun kehoa sekoitetaan sisältäpäin ja siitä seuraa harmia. Kun keho on vieroituksen tai pitkäkestoisen haitan vuoksi sekaisin. En koskaan tule enää ikinä puhumaan itsestäni masennussairaana. Voin todeta joskus, olen alakuloinen. Mutta en identifioidu tuohon paskadiagnoosiin enää jota jotkut käyttää harmia saaneilla gaslightauksena ja jolla yritetään selitellä harmeja

Lue lisää

Ihan niinkuin lääkitys monella antaa tehoa 20 vuotta xD päivän parhaan vitsin lauoit. Monella psykiatriasta seuraa jonkuntason ainekierteitä ja iatrogeneesiä. Lääkkeitä tutkittu max 1-2 vuotta jolla jotkut lampaat luulee että on ihan täysin oikeutettua käyttää niitä vaikka koko elämänsä. On joo, mutta ei niitä kyllä ole aukottomasti tutkittu turvallisuuden tai jatkivan tehon suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niinkuin lääkitys monella antaa tehoa 20 vuotta xD päivän parhaan vitsin lauoit. Monella psykiatriasta seuraa jonkuntason ainekierteitä ja iatrogeneesiä. Lääkkeitä tutkittu max 1-2 vuotta jolla jotkut lampaat luulee että on ihan täysin oikeutettua käyttää niitä vaikka koko elämänsä. On joo, mutta ei niitä kyllä ole aukottomasti tutkittu turvallisuuden tai jatkivan tehon suhteen.

Lue lisää

Jollakin on pssd tai harmia lääkkeistä - tuntee alakuloa. Psykiatria : hähää sulla on keskivaikea masennus ja siksi kuvittelet kokevasi harmeja.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ikuinen kieltäminen siitä että on ollut mt diagnoosi ja sitten sekin muka oli väärä diagnoosi. Monet somaattiset oiereet ovat psyykkeen aiheuttamia , joten sen näkee lääkäri aika selvästi. Miksi aina syytellään joko lääkäriä tai lääkkeitä, harvemmin mainitaan MIKSI sai lääkkeet , onko aina vaan niitä jotka eivät halua että heillä olisi mt sairaus vaan tavan omaisesti se kielletään. Ja keksaistaan joku muu sairaus tilalle kovan googlailun tuloksena.
Jos minä saisin masennuksen niin en edes kieltäisi diagnoosi tai että yrittäisin keinoja että lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin. Sillä masennuksesta kärsii niin moni eikä heille tuo ta vaikeuksia sitä tunnustaa,
Joku on syönyt lääkkeitä parikymmentä vuotta , ja kun lopettaa niin Oi kun huomaa yhtä äkkiä häntä onkin petetty ja huomaa sen ihan vaan kouluttamattomana. , kaikki vaan siksi että eihän hänellä nyt ole mitään masennusta ollutkaan kaikki on lääkäreiden keksintöä . Kun nämä ex potilaat ymmörtäisivät että joka kolmas se yrittää saada diagnoosinsa pois pyyhityksi siis kuten sanovat ” en ole hullu” ne sanat paljastaakin kaiken ihmisestä.joten kaikilla kieltäjillä yleensä samanlainen kertomus , aina lääke tai lääkäri haukutaan . Mutta kun lopettavat lääkityksensä niin menee vuosi kaksi ja taas tarvitaan psykiatria.
En ottaisi edes vastaan sellaista potilasta ns kieltäjää edes . Menköön yksityiselle leikkimään. Yleisellä on muutenkin kuormitusta. .

Lue lisää

Minäkään en väittele tyhmien ihmisten kanssa. Pitäköön mielipiteensä. Minulla on omat kokemukseni lääkityksestä. Jouduin lääkityksen vuoksi ensiapuun monia kertoja ja kukaan ensiavussa ei tajunnut että oireet johtuisivat lääkityksestä. Siinä meni itselläkin vuosia tajuta asia kun ammattilaisetkaan eivät ymmärtäneet. Vielä ammatti-ihminen oli kieltämässä lääkkeen lopettamista mutta onnneksi tajusin sen tehdä ja sekin tie oli kivinen. Tiedoksi vaan myös ammattilaisille että lääkkeiden kaikki haittavaikutukset eivät ilmene ensimmäisinä viikkoina vaan niitä voi tulla paljon myöhemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian sairaudet ovat reliabiliteetiltaan niin heikkoja ja sellaisen saattaa saada esim stressaavassa elämäntilanteessa joka aiheuttaa kärsimystä. Samaan aikaan tulee paljon stressiä ja vastoinkäymisiä. Vaikkapa puhkeaa krooninen sairaus, on tullut vaikkkpa burn out, töistä potkitaan pois ja kumppani jättää tai vanhempi kuolee eikä ole välttämättä selviytymiskeinoja tunnetasolla päästä yli joistain asiaoista. Samaan aikaan rahahuolet aiheuttaa stressiä. Sen sijaan että oikeasti ihminen kohtaisi tunteensa, psykiatriassa niitä aletaan usein lamaamaan aineilla.

Krooniseksi tätä ns sairautta muokkaa diagnoosi ja kroonistavat pillerit ja identifioituminen siihen diagnoosiin mistä tulee itseään ylläpitävä kehä. Myös psykiatrian tavat selittää ongelma pääsääntöisesti biologisena ylläpitää ihmisen sairauden tunnetta itsestään ja henkistä riippuvuutta aineisiinsa.

Pakkausselosteessa EI OLE MAINITTU ESIMERKIKSI PSSD:STÄ yli 20 vuoteen.

Lue lisää

En ole tavannut eläessäni kuin kaksi psykiatria, jotka pitivät ongelmia biologisina. Hoitoon se ei vaikuttanut.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ikuinen kieltäminen siitä että on ollut mt diagnoosi ja sitten sekin muka oli väärä diagnoosi. Monet somaattiset oiereet ovat psyykkeen aiheuttamia , joten sen näkee lääkäri aika selvästi. Miksi aina syytellään joko lääkäriä tai lääkkeitä, harvemmin mainitaan MIKSI sai lääkkeet , onko aina vaan niitä jotka eivät halua että heillä olisi mt sairaus vaan tavan omaisesti se kielletään. Ja keksaistaan joku muu sairaus tilalle kovan googlailun tuloksena.
Jos minä saisin masennuksen niin en edes kieltäisi diagnoosi tai että yrittäisin keinoja että lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin. Sillä masennuksesta kärsii niin moni eikä heille tuo ta vaikeuksia sitä tunnustaa,
Joku on syönyt lääkkeitä parikymmentä vuotta , ja kun lopettaa niin Oi kun huomaa yhtä äkkiä häntä onkin petetty ja huomaa sen ihan vaan kouluttamattomana. , kaikki vaan siksi että eihän hänellä nyt ole mitään masennusta ollutkaan kaikki on lääkäreiden keksintöä . Kun nämä ex potilaat ymmörtäisivät että joka kolmas se yrittää saada diagnoosinsa pois pyyhityksi siis kuten sanovat ” en ole hullu” ne sanat paljastaakin kaiken ihmisestä.joten kaikilla kieltäjillä yleensä samanlainen kertomus , aina lääke tai lääkäri haukutaan . Mutta kun lopettavat lääkityksensä niin menee vuosi kaksi ja taas tarvitaan psykiatria.
En ottaisi edes vastaan sellaista potilasta ns kieltäjää edes . Menköön yksityiselle leikkimään. Yleisellä on muutenkin kuormitusta. .

Lue lisää

Käytin psykoosilääkkeitä, ja muitakin, lähes 20 vuotta.
Lopetin lääkitykset jo monta vuotta sitten, enkä ole takaisin sairaalaan joutunut. Elämä on sujunut ihan hyvin.
Näitä asioita ei voi yleistää, jotkut pärjää ilman loppuelämän lääkityksiä, jotkut ehkä eivät.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin journalisteilla ei ole lääketieteellistä koulutusta. Siksi usein artikkelit ovat vajaavaisen tai liioiteltuja . Ja eräitä viedään kun litran mittaa kas kun se luki lehdessä niin on muka oikein.
Se siis ole vastuun ottamista , moni syö lääkkeitä vuosi kausia ja ovat ihan tavallisia ihmisiä siinä kun muutkin. Heistä,ei ulkopuolinen edes osaisi sanoa että syövät lääkkeitä,
Mutta aina on ollut pieni ryhmä potilaista jotka muka obåvat saaneet väärän diagnoosin..
Jotenkin kyllästyttävää siksi että kunntietäö mikä on pohjimmainen syy, siishen että,ollaan syyttelemässä muita, se on ihmisen mt sairaus jonka hön haluaa kieltää kaikin tavoi syytteen lääkäreitä tai lääkkeitä,. Näide autartyis edes mennä lääkäriin ottamaan paikkaa joltakin joka sitä tarvitse paremmin , ja sellaisen joka hyväksyy sairautensa. Ja silloin paraneekin nopeammin . Mutta ku; heitä ottaa luonnolle se et
Yämheillä,on mt diagnoosi kun itse asiassa kuulemma vaan selkä kipua tai vatsavaivoja .että silleen

Lue lisää

Mulla parani vatsan alueen ongelmat leikkauksella, selkäkipu saatiin myös hoidettua leikkauksella. Näistä on jo mennyt useampi vuosi.
Psykiatrille kehotettiin puhumaan, mutta eipä se olisi pystynyt leikkaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että kesti, olisiko ollut niin että itse sairaus kesti vuosia. , ja tulee usein olemaan herkillä ihmisillä mukana koko elämän ajan

Niin minullakin kesti, ja tulee kestämään, monihermosairaus, joka on ihan neurologin toteama tutkimusten tuloksella.
Siitä en pääse eroon enää elämäni aikana.
( Johtuneeko sekin kenties siitä, kun en satu olemaan mikään herkkä ihminen ? )
Miksi sinä tyrmäät niin monien kirjoitukset täällä ? Et voi väittää tuiki tuntemattomia ihmisiä sairaiksi vain sen perusteella, mitä he täällä kommentoivat.

Anonyymi kirjoitti:

Vituttaa niin ankarasti harmit mitä psykiatriasta sain mutta myös viha on ollut onneksi eteenpäin paneva voima. Elämä ei ole helppoa mutta elämä on oppimista

Mennyt aikamuoto ?
Onko kaikki nyt siis paremmin ?
Älä jää kiinni menneisiin, jo tapahtuneisiin asioihin, vaan tartu nykyhetkeen ja nauti siitä, mitä on vielä jäljellä, ja toivottavasti edessäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ikuinen kieltäminen siitä että on ollut mt diagnoosi ja sitten sekin muka oli väärä diagnoosi. Monet somaattiset oiereet ovat psyykkeen aiheuttamia , joten sen näkee lääkäri aika selvästi. Miksi aina syytellään joko lääkäriä tai lääkkeitä, harvemmin mainitaan MIKSI sai lääkkeet , onko aina vaan niitä jotka eivät halua että heillä olisi mt sairaus vaan tavan omaisesti se kielletään. Ja keksaistaan joku muu sairaus tilalle kovan googlailun tuloksena.
Jos minä saisin masennuksen niin en edes kieltäisi diagnoosi tai että yrittäisin keinoja että lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin. Sillä masennuksesta kärsii niin moni eikä heille tuo ta vaikeuksia sitä tunnustaa,
Joku on syönyt lääkkeitä parikymmentä vuotta , ja kun lopettaa niin Oi kun huomaa yhtä äkkiä häntä onkin petetty ja huomaa sen ihan vaan kouluttamattomana. , kaikki vaan siksi että eihän hänellä nyt ole mitään masennusta ollutkaan kaikki on lääkäreiden keksintöä . Kun nämä ex potilaat ymmörtäisivät että joka kolmas se yrittää saada diagnoosinsa pois pyyhityksi siis kuten sanovat ” en ole hullu” ne sanat paljastaakin kaiken ihmisestä.joten kaikilla kieltäjillä yleensä samanlainen kertomus , aina lääke tai lääkäri haukutaan . Mutta kun lopettavat lääkityksensä niin menee vuosi kaksi ja taas tarvitaan psykiatria.
En ottaisi edes vastaan sellaista potilasta ns kieltäjää edes . Menköön yksityiselle leikkimään. Yleisellä on muutenkin kuormitusta. .

Lue lisää

Kyllä niitä vääriäkin diagnooseja joitakin ainakin seassa on.
Me/cfs on yhä edelleen Suurimmalta osin Suomessa huonosti tunnettu tila.Sekotetaan helposti masennukseen.
Me /cfs voi toki aiheuttaa myös masennus oireitakin.Mutta masennuslääkkeet ei auta tässä tapauksessa mitään.Kokemusta on.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niitä vääriäkin diagnooseja joitakin ainakin seassa on.
Me/cfs on yhä edelleen Suurimmalta osin Suomessa huonosti tunnettu tila.Sekotetaan helposti masennukseen.
Me /cfs voi toki aiheuttaa myös masennus oireitakin.Mutta masennuslääkkeet ei auta tässä tapauksessa mitään.Kokemusta on.

Lue lisää

On myös sellaista, että mt-diagnoosin voi saada oikein, ja oikeassa tilanteessa.
Mutta elämäntilanteet muuttuvat jatkuvasti, joten olisi kyllä syytä tarkastella diagnoosia/diagnooseja ajoittain, eikä jättää niitä roikkumaan ihmisten terveystietoihin loppuelämän ajaksi.
Mielen ongelmistakin voi toipua, tai parantua.

Anonyymi kirjoitti:

On myös sellaista, että mt-diagnoosin voi saada oikein, ja oikeassa tilanteessa.
Mutta elämäntilanteet muuttuvat jatkuvasti, joten olisi kyllä syytä tarkastella diagnoosia/diagnooseja ajoittain, eikä jättää niitä roikkumaan ihmisten terveystietoihin loppuelämän ajaksi.
Mielen ongelmistakin voi toipua, tai parantua.

Lue lisää

No se on just tämän medikalisaation aikaan saama tilanne.
Tilapäisen mielenterveyden romahtamisen takia pitäs lääkitä potilasta ennalta ehkäisevästi loppu elämä.

Anonyymi kirjoitti:

No se on just tämän medikalisaation aikaan saama tilanne.
Tilapäisen mielenterveyden romahtamisen takia pitäs lääkitä potilasta ennalta ehkäisevästi loppu elämä.

Noin minullekin sanottiin, että pitäisi käyttää lääkitystä ennaltaehkäisevästi, ettei vain tulisi uuttaa psykoosia.
Edellisestä psykoosistakin oli jo mennyt viitisentoista vuotta siinä vaiheessa, kun lopetin lääkityksen oma-aloitteisesti. Sen jälkeen ei ole psykoottisuutta ollut, vaikka nyt mennyt kymmenisen vuotta ilman lääkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Todellakin koen että menetin elämästä vuosia psykiatrian pillereille, etenkin siinä vaiheessa kun niitä purettiin miten sattuu. Seuraukset hermostossa kesti vuosia.

Kyllä sä varmaan tarviit niitä edelleen,käyttäytymisestä päätellen!kiusaat,seuraat,vainoat,satutat , varastat jne!

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sä varmaan tarviit niitä edelleen,käyttäytymisestä päätellen!kiusaat,seuraat,vainoat,satutat , varastat jne!

Kenelle ylipäänsä täällä kommentoit ?
Et varmaankaan tunne näitä ihmisiä, jotka tänne kirjoittaa ?
Et voi tietää tuiki tuntemattomien ihmisten lääkitysten tarpeesta tai tarpeettomuudesta yhtään mitään.
Eikä täällä kukaan tunne sinuakaan, niin miten voisivat seurata, vainota, kiusata, satuttaa, varastaa, jne. ? Vaikka eihän nuo oikein ole muutenkaan, tunsi tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Kenelle ylipäänsä täällä kommentoit ?
Et varmaankaan tunne näitä ihmisiä, jotka tänne kirjoittaa ?
Et voi tietää tuiki tuntemattomien ihmisten lääkitysten tarpeesta tai tarpeettomuudesta yhtään mitään.
Eikä täällä kukaan tunne sinuakaan, niin miten voisivat seurata, vainota, kiusata, satuttaa, varastaa, jne. ? Vaikka eihän nuo oikein ole muutenkaan, tunsi tai ei.

Lue lisää

Ihmisestä tietää täällä tasan sen mitä he tänne kirjoittaa... jos tänne kirjoittaa jotain sairasta niin...

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisestä tietää täällä tasan sen mitä he tänne kirjoittaa... jos tänne kirjoittaa jotain sairasta niin...

Jotkut saattaa kääntää omasta mielestään/omassa mielessään sairaaksi minkä vain kirjoituksen, jonka täältä lukee.
Täällä liikkuu niin paljon erilaisia ihmisiä, kaikkia ei voi miellyttää, vaikka eihän se toki ole tarkoituskaan.
Kuitenkin joku järki mukaan, ettei päästele liian pahaa, loukkaavaa juttua.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että kesti, olisiko ollut niin että itse sairaus kesti vuosia. , ja tulee usein olemaan herkillä ihmisillä mukana koko elämän ajan

Ei pidä paikkaansa, paranin heti ensimmäisstä pilleristä, ja loput kaksikymmentävuotta on lääkehaitta kidutusta.

Anonyymi kirjoitti:

On myös sellaista, että mt-diagnoosin voi saada oikein, ja oikeassa tilanteessa.
Mutta elämäntilanteet muuttuvat jatkuvasti, joten olisi kyllä syytä tarkastella diagnoosia/diagnooseja ajoittain, eikä jättää niitä roikkumaan ihmisten terveystietoihin loppuelämän ajaksi.
Mielen ongelmistakin voi toipua, tai parantua.

Lue lisää

Ihan samalla tavalla ne somaattisen puolen kirjoitukset on siellä luettavissa lapsuudesta lähtien. Vaikka kyse olisi vain korvatulehduksesta. Yhtä vähän ne lääkärit niitä kerkiää lukemaan.... Ellet sitten mene vastaavan syyn takia lääkäriin, jolloin ruvetaan etsimään jotain kroonistumisen merkkejä.

Ja ihan se on perusteluta sen pällin epäileminen, siinä vaiheessa jos rampataan lekurissa, eikä syytä muualta meinaa löytyä.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut saattaa kääntää omasta mielestään/omassa mielessään sairaaksi minkä vain kirjoituksen, jonka täältä lukee.
Täällä liikkuu niin paljon erilaisia ihmisiä, kaikkia ei voi miellyttää, vaikka eihän se toki ole tarkoituskaan.
Kuitenkin joku järki mukaan, ettei päästele liian pahaa, loukkaavaa juttua.

Lue lisää

Ihan mielenkiintoisia hyvä pointteja. Tämä varmaan kaipaisi omaa keskusteluaan.

Mitä saa ja mitä ei saa kirjoittaa, ja / tai mitkä olisi sellaiset hyvät ja kohteliaan käytänteet nettietiketin suhteen.

Onko vika automaattisesti siinä ihmisessä, joka kritisoi jonkun tekstin paikkaansapitävyyttä, esimekiksi sitä että omaa henkilökohtaista mielpidettä tyrkytetään abosluuttisena faktana.

Vai pitäsikö ihmien ensin itse vaikka faktatarkistaa omat tekstinsä, ennen kuin hän postaa ne tänne, mahdollisten konflikti tilanteiden välttämiseksi?

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa, paranin heti ensimmäisstä pilleristä, ja loput kaksikymmentävuotta on lääkehaitta kidutusta.

Jos paranit ensimmäisestä pilleristä, niin miksi pillerien käyttöä piti jatkaa ?
Olisihan se parantumisen lääkärikin huomannut.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan samalla tavalla ne somaattisen puolen kirjoitukset on siellä luettavissa lapsuudesta lähtien. Vaikka kyse olisi vain korvatulehduksesta. Yhtä vähän ne lääkärit niitä kerkiää lukemaan.... Ellet sitten mene vastaavan syyn takia lääkäriin, jolloin ruvetaan etsimään jotain kroonistumisen merkkejä.

Ja ihan se on perusteluta sen pällin epäileminen, siinä vaiheessa jos rampataan lekurissa, eikä syytä muualta meinaa löytyä.

Lue lisää

Voi, tiedätkö kun joku alkaa kärsimään esim. jostain harvinaisemmasta sairaudesta, hän saattaa joutua juoksemaan lääkäreillä useamman vuoden ajan, ennen kuin edes osataan ajatella jotain tiettyä harvinaisempaa diagnoosia.
On paljon ihmisiä, joille on diagnoosi löytynyt vasta n. 7-8 vuodenkin kuluttua siitä, kun oireet ovat alkaneet.
Ja mitä kaikkea he ovat joutuneet vuosien varrella käymään läpi ? Ehdotukset psyykkisestä sairaudesta, ym. Se voi olla joskus jopa aika nöyryyttävääkin.

Anonyymi kirjoitti:

Voi, tiedätkö kun joku alkaa kärsimään esim. jostain harvinaisemmasta sairaudesta, hän saattaa joutua juoksemaan lääkäreillä useamman vuoden ajan, ennen kuin edes osataan ajatella jotain tiettyä harvinaisempaa diagnoosia.
On paljon ihmisiä, joille on diagnoosi löytynyt vasta n. 7-8 vuodenkin kuluttua siitä, kun oireet ovat alkaneet.
Ja mitä kaikkea he ovat joutuneet vuosien varrella käymään läpi ? Ehdotukset psyykkisestä sairaudesta, ym. Se voi olla joskus jopa aika nöyryyttävääkin.

Lue lisää

Voi kuule, tiedän. Harvinainen sairaus on harvinainen juuri siksi että se on harvinainen.

Ongelma on se, että on olemassa sairaudentunnottomia ihmisiä jotka tuhlaa koko elämänsä etsiäkseen sitä harvinaista sairautta jota he voisivat syyttää...

On myös sairaudentunnottomia ihmisiä joilla on harvinainen sairaus. He kuvittelevat että se harvinainen sairaus poistaisi jotenkin heiltä sen mielisairauden, tai tarpeen hoitaa sitä, vaikka todellisuudessa se on vain sitä sairaudentunnottomuutta.

Onhan se ikävää että toisen vakavan sairauden takia toisen sairauden diagnosointi viivästyy, mutta ehkä se on karman tapa kertoa, mitä tapahtuu jos lähtökohtaisesti vastustaa diagnooseja, ilman että ymmärtää sitä mihin niitä tarvitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, tiedän. Harvinainen sairaus on harvinainen juuri siksi että se on harvinainen.

Ongelma on se, että on olemassa sairaudentunnottomia ihmisiä jotka tuhlaa koko elämänsä etsiäkseen sitä harvinaista sairautta jota he voisivat syyttää...

On myös sairaudentunnottomia ihmisiä joilla on harvinainen sairaus. He kuvittelevat että se harvinainen sairaus poistaisi jotenkin heiltä sen mielisairauden, tai tarpeen hoitaa sitä, vaikka todellisuudessa se on vain sitä sairaudentunnottomuutta.

Onhan se ikävää että toisen vakavan sairauden takia toisen sairauden diagnosointi viivästyy, mutta ehkä se on karman tapa kertoa, mitä tapahtuu jos lähtökohtaisesti vastustaa diagnooseja, ilman että ymmärtää sitä mihin niitä tarvitaan.

Lue lisää

Karma is a bitch!

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule, tiedän. Harvinainen sairaus on harvinainen juuri siksi että se on harvinainen.

Ongelma on se, että on olemassa sairaudentunnottomia ihmisiä jotka tuhlaa koko elämänsä etsiäkseen sitä harvinaista sairautta jota he voisivat syyttää...

On myös sairaudentunnottomia ihmisiä joilla on harvinainen sairaus. He kuvittelevat että se harvinainen sairaus poistaisi jotenkin heiltä sen mielisairauden, tai tarpeen hoitaa sitä, vaikka todellisuudessa se on vain sitä sairaudentunnottomuutta.

Onhan se ikävää että toisen vakavan sairauden takia toisen sairauden diagnosointi viivästyy, mutta ehkä se on karman tapa kertoa, mitä tapahtuu jos lähtökohtaisesti vastustaa diagnooseja, ilman että ymmärtää sitä mihin niitä tarvitaan.

Lue lisää

Niin, ja lääkärikunta ajattelee, ettei mielen sairauksista kärsivä voi sairastua mihinkään muuhun, esim. somaattiseen sairauteen.
Ihan kuin mt-diagnoosi suojelisi kaikelta muulta....

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ja lääkärikunta ajattelee, ettei mielen sairauksista kärsivä voi sairastua mihinkään muuhun, esim. somaattiseen sairauteen.
Ihan kuin mt-diagnoosi suojelisi kaikelta muulta....

Lue lisää

Nyt alkaa taas mennä sellaiseksi meediohommaksi ajatustenluvun kanssa, että voisi vaikka pistää jonkun todisteen kehiin.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt alkaa taas mennä sellaiseksi meediohommaksi ajatustenluvun kanssa, että voisi vaikka pistää jonkun todisteen kehiin.

Eihän meediohommia pysty todistamaan millään.
Taisi olla väärä sana tuo " ajattelee ", parempi olisi ollut " olettaa ", tuossa kohtaa. Koska eihän tosiaan kenenkään ajatuksia voi lukea.
Pahoitteluni väärästä sanasta.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän meediohommia pysty todistamaan millään.
Taisi olla väärä sana tuo " ajattelee ", parempi olisi ollut " olettaa ", tuossa kohtaa. Koska eihän tosiaan kenenkään ajatuksia voi lukea.
Pahoitteluni väärästä sanasta.

Lue lisää

Unohtuko vielä ne todisteet?

Anonyymi kirjoitti:

Unohtuko vielä ne todisteet?

Ei unohtunut, mainitsin kyllä, ettei meediojuttuja pysty todistamaan.
Sinäkin sen varmaan myönnät tosiasiaksi, ettei todistaminen onnistu, kun itse aloit kommentoimaan meediohommista ?

Ei varmaan kaikki jaksakkaan, mutta ei sitä pysty kellekkään muulle ulkoistamaan.

Monet ihmiset näyttävät pärjäävän hyvin, mutta onko se loppujen lopuksi aito todellisuus ?
On sitten kansanedustaja tai ministeri, niin tuskin elämä sen kummempaa on, muuten kuin taloudellisesti menee varmasti paremmin.
Samanlaisia henkisiä paineita ja ongelmia voi olla heilläkin, jotka näyttävät pärjääviltä. Ihminen sielläkin sisimmillään on, kuten meissä jokaisessa.
Ja kun miettii vielä sitä, kuinka poliitikotkin on jatkuvasti arvostelun ja haukkumisen kohteena, niin ei se luultavimmin ihan helppoa ole.
On täysin eri asia, pärjääkö, vai näyttääkö vain pärjäävän. Monilla on suuri tarve antaa ulospäin mahdollisimman hyvä ja positiivinen kuva itsestään, vaikka totuus voi olla täysin erilainen.

Kukaan ei tietenkään ole sairaus, tai että sairaus olisi koko elämä.

Mutta onhan otsikossa vinha perä. Jos ihminen istuu pyörätuolissa syystä x. niin hän tuskin ajattelee jatkuvasti olevansa sairas. Tämä henkilö tuskin kuitenkaan rupeaa syyttämään hoitajia epmaptiakyvyttömiksi, jos hoitaja muistuttaa että porrastreenit on vähän eri juttu niille jotka juoksee jaloilla ja niille jotka kelaa pyörätuolilla.

Kyllä ne skitsofreenikot erottaa selvästi. Kävely kankeutuu, samoin puhe ja ilmeet on vähäisiä. Neuroleptit kun vaikuttavat lihasten liikkeisiin. Parkinsonismi on yleinen ilmiö. Ei sillä etteikö niitä saisi syödä jos siltä tuntuu niin siitä vaan. En ala väittelemään tässä tyhmien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne skitsofreenikot erottaa selvästi. Kävely kankeutuu, samoin puhe ja ilmeet on vähäisiä. Neuroleptit kun vaikuttavat lihasten liikkeisiin. Parkinsonismi on yleinen ilmiö. Ei sillä etteikö niitä saisi syödä jos siltä tuntuu niin siitä vaan. En ala väittelemään tässä tyhmien kanssa.

Lue lisää

Olen tavannut ja tuntenut vuosien varrella monia skitsofreenikoita, edelleen tunnen muutaman, tuttavapiirissäni.
Yhdelläkään heistä ei ole parkinsonismia, eli en sanoisi, että se olisi kovin yleistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne skitsofreenikot erottaa selvästi. Kävely kankeutuu, samoin puhe ja ilmeet on vähäisiä. Neuroleptit kun vaikuttavat lihasten liikkeisiin. Parkinsonismi on yleinen ilmiö. Ei sillä etteikö niitä saisi syödä jos siltä tuntuu niin siitä vaan. En ala väittelemään tässä tyhmien kanssa.

Lue lisää

En usko että noilla konsteilla tunnistat entuudestaan tuntemattoman skitsofreenikon joka tulee kadulla vastaan. Enkä nyt ymmärrä, millä tavalla skitsofreenikon tunnistaminen liittyy siihen, että ottaako skitsofreenikko vastuuta omasta sairaudestaan vai ei.

Vai onko tässä joku sellainen ajatuksenjuoksu takana, että ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään, jos kukaan ei saa tietää että on sairas?

Anonyymi kirjoitti:

En usko että noilla konsteilla tunnistat entuudestaan tuntemattoman skitsofreenikon joka tulee kadulla vastaan. Enkä nyt ymmärrä, millä tavalla skitsofreenikon tunnistaminen liittyy siihen, että ottaako skitsofreenikko vastuuta omasta sairaudestaan vai ei.

Vai onko tässä joku sellainen ajatuksenjuoksu takana, että ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään, jos kukaan ei saa tietää että on sairas?

Lue lisää

Ei kadulla voi tuntemattomista vastaantulijoista kukaan tietää, mitä kukakin mahdollisesti sairastaa, jos sairastaa.
Vaikka raskaan psyykelääkemäärän syöjän saattaa tunnistaa, siltikään ei voi tietää, mikä mielen sairaus hänellä mahtaa olla.
Kuka edes katselisi tarkemmin ihmisiä tuolla kulkiessaan, ja vielä miettisi kulkiessaan muiden mahdollisia sairauksia ? Sairas ajatus.

Eihän vastuun ottamisella ole mitään tekemistä sen kanssa mihin identifioituu, vaan sen, että ymmärtää, mitä ongelmia siitä syntyy jos identifioituu männyksi.

Ja lähtökohtaisesti ihminen joka ottaa vastuuta omasta sairaudestaan, ei koskaan tarvitse turhaan käydä terveydenhuollossa, niin että sitä tarvitsee jälkikäteen valittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän vastuun ottamisella ole mitään tekemistä sen kanssa mihin identifioituu, vaan sen, että ymmärtää, mitä ongelmia siitä syntyy jos identifioituu männyksi.

Ja lähtökohtaisesti ihminen joka ottaa vastuuta omasta sairaudestaan, ei koskaan tarvitse turhaan käydä terveydenhuollossa, niin että sitä tarvitsee jälkikäteen valittaa.

Lue lisää

Mulla auttaa ihan vaan se, kun en ajattele sairauttani, en ajattele olevani sairas ihminen, vaan ihminen, joka yrittää elää mahdollisimman tavallista elämää.
Diagnoosit ei elämistä haittaa ( joskus, harvemmin, kyllä somaattisen puolen terveydenhuollossa, mutta ei millään muulla tavalla/muissa yhteyksissä ).
En ota niin sanotusti vastuuta sairaudestani, otan vastuun omasta elämästäni, johon se sairaus aikoinaan sattui seuraksi tulemaan. Sairaudenkin kanssa pystyy elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän vastuun ottamisella ole mitään tekemistä sen kanssa mihin identifioituu, vaan sen, että ymmärtää, mitä ongelmia siitä syntyy jos identifioituu männyksi.

Ja lähtökohtaisesti ihminen joka ottaa vastuuta omasta sairaudestaan, ei koskaan tarvitse turhaan käydä terveydenhuollossa, niin että sitä tarvitsee jälkikäteen valittaa.

Lue lisää

Turhaa käymistä terveydenhuoltoon tulee aika monilla.
Kun siellä jotain kertoo, ei paljoa välitetä, käsketään vaan ottamaan uudestaan yhteyttä, jos vaiva jatkuu tai ei mene ohi.
Harva sinne turhaan menee, mutta turhaa siellä on käydä, tyhjän saa pyytämättäkin.

Nyt taisi kyllä pilkka osua omaan nilkkaan.

Eiköhän se ole ihan aikuisen täyspäisen ihmisen tunnusmerkki, että ottaa vastuun itsestään ja omasta elämästään, kaikkine niine iloineen ja suruineen. Eikä sillä vastuunottamisella ole mitään tekemistä diagnoosien kanssa, vaikka joku lapsellisesti niin väittääkin.

Jos menet lääkäriin vaikka olkapään sijoiltaan menon vuoksi niin lääkäri katsoo omakantaa ja kirjaa ylös. Skitsofreenikko se ja se. Olemus on siisti tai epäsiisti. Sitten hän kirjaa potilaan ilmeitä ja eleitä ja kirjaa niitäkin ylös. Lääkäri voi myös epäillä onko potilaan olkapään sijoiltaanmeno todellista vai onko hänellä kenties psykoottinen jakso menossa. Lääkäri on koko ajan varuillaan ja peloissaan potilasta tavatessaan. Hän on jo valmiina soittamaan poliisit tarvittaessa paikalle kun vaan näkee papereissa psykoosin sairastaneen potilaan. Lääkäri syynä tarkasti kaikki psyykepotilaan sanomiset ja etsii niistä aina psyykediagnoosin täyttäviä kriteereitä. Näin se taitaa mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt taisi kyllä pilkka osua omaan nilkkaan.

Eiköhän se ole ihan aikuisen täyspäisen ihmisen tunnusmerkki, että ottaa vastuun itsestään ja omasta elämästään, kaikkine niine iloineen ja suruineen. Eikä sillä vastuunottamisella ole mitään tekemistä diagnoosien kanssa, vaikka joku lapsellisesti niin väittääkin.

Lue lisää

Itse en ajattele lähes lainkaan, että minulla on kaksi psykiatrista diagnoosia.
Elämä sujuu ihan niitä miettimättäkin.
En minä ole diagnoosini, minulla vain niitä sattuu olemaan.
Kai tämä elämä olisi samanlaista, vaikka niitä ei olisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos menet lääkäriin vaikka olkapään sijoiltaan menon vuoksi niin lääkäri katsoo omakantaa ja kirjaa ylös. Skitsofreenikko se ja se. Olemus on siisti tai epäsiisti. Sitten hän kirjaa potilaan ilmeitä ja eleitä ja kirjaa niitäkin ylös. Lääkäri voi myös epäillä onko potilaan olkapään sijoiltaanmeno todellista vai onko hänellä kenties psykoottinen jakso menossa. Lääkäri on koko ajan varuillaan ja peloissaan potilasta tavatessaan. Hän on jo valmiina soittamaan poliisit tarvittaessa paikalle kun vaan näkee papereissa psykoosin sairastaneen potilaan. Lääkäri syynä tarkasti kaikki psyykepotilaan sanomiset ja etsii niistä aina psyykediagnoosin täyttäviä kriteereitä. Näin se taitaa mennä.

Lue lisää

Minulla on useampia fyysisen puolen diagnoosejakin monisairaana. Silti aina kun joudun menemään fyysisen ongelman takia lääkäriin, he kirjoittavat käyntitekstiin perustiedot, lukee siinä ainoastaan se psykiatrinen diagnoosi.
Kyllähän se vähän ihmetyttää, miksei niistä muista sairauksista ole koskaan mainintaa siinä kohdassa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos menet lääkäriin vaikka olkapään sijoiltaan menon vuoksi niin lääkäri katsoo omakantaa ja kirjaa ylös. Skitsofreenikko se ja se. Olemus on siisti tai epäsiisti. Sitten hän kirjaa potilaan ilmeitä ja eleitä ja kirjaa niitäkin ylös. Lääkäri voi myös epäillä onko potilaan olkapään sijoiltaanmeno todellista vai onko hänellä kenties psykoottinen jakso menossa. Lääkäri on koko ajan varuillaan ja peloissaan potilasta tavatessaan. Hän on jo valmiina soittamaan poliisit tarvittaessa paikalle kun vaan näkee papereissa psykoosin sairastaneen potilaan. Lääkäri syynä tarkasti kaikki psyykepotilaan sanomiset ja etsii niistä aina psyykediagnoosin täyttäviä kriteereitä. Näin se taitaa mennä.

Lue lisää

Lääkäri varmaan sitten joku julkisen terveydenhuollon vasta valmistumassa oleva, nuori ja kokemusta vajaa jos käytös tuollaista tai sitten kirjoittaja liikaa tarkkailee lääkärin käytöstä koska itse pelkää että poliisit tulee ja vie hoitoon. Kääntyisin jo ovelta vastaanotolle tullessani jos huomaan lääkärin pelokkuuden hoitaa olkapäätäni . Menee vaan enempi sijoiltaan. Yleensä voin sanoa että hoitoa tai ainakin yritystä siihen suuntaan saan jos olen tilannut aikaa muuhun vaivaani kuin jotta jos heikkopäisyyttäni esittelisin ensimmäiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri varmaan sitten joku julkisen terveydenhuollon vasta valmistumassa oleva, nuori ja kokemusta vajaa jos käytös tuollaista tai sitten kirjoittaja liikaa tarkkailee lääkärin käytöstä koska itse pelkää että poliisit tulee ja vie hoitoon. Kääntyisin jo ovelta vastaanotolle tullessani jos huomaan lääkärin pelokkuuden hoitaa olkapäätäni . Menee vaan enempi sijoiltaan. Yleensä voin sanoa että hoitoa tai ainakin yritystä siihen suuntaan saan jos olen tilannut aikaa muuhun vaivaani kuin jotta jos heikkopäisyyttäni esittelisin ensimmäiseksi.

Lue lisää

Minunkin tiedoissani lukee psykoosisairaus-diagnoosi, mutta ei yksikään lääkäri ole ollut varuillaan tai peloissaan ollessani vastaanotolla. Edes lääkärin ikä ei ole saanut mitään muutosta aikaan.
Suhtautuvat samalla tavalla kuin muihinkin potilaisiinsa, vaikkakin tutkimusten, tai jopa hoidonkin, saaminen on joskus hankalampaa kuin ns. terveillä.
Lääkärin käytöskin on ollut joitain kertoja hieman alentavaa, ja somaattisten vaivojen ollessa kyseessä, on joku lääkäri siltikin kysellyt psyykenlääkityksestä, tms.
Mutta ei yksikään lääkäri ole vaikuttanut pelokkaalta, ehkä siksi, kun minussa ja käytöksessäni ei ole mitään pelättävää.
En tosin ole itsekään ajatellut koskaan vastaanotolla, että joku lääkäri alkaisi takiani poliiseja pyytämään. Ei ne sellaisia hälytä, kun vastaanotto sujuu ihan hyvin.
Ihmisillä on aika omituisia juttuja, mistä lienee kumpuavat. Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia siinä kuin muutkin sairaudet.
Psyykkiset sairaudet hoidatetaan ja hoidetaan psykiatrin toimesta, somaattiset sairaudet yleis- tai erikoislääkärillä.

Olkapäästä jos puhutaan, niin kyllä se lääkäri sen tutkii, jos potilas epäilee sen olevan sijoiltaan tai muuten epäkunnossa.

Ei minullakaan olisi mt-diagnoosia mutta koska hain aikoinaan sairauslomaa niin silloin sitä sairauslomaa ei voi hakea esim murtuneen jalan takia jos sulla ei ole jalka murtunut.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minullakaan olisi mt-diagnoosia mutta koska hain aikoinaan sairauslomaa niin silloin sitä sairauslomaa ei voi hakea esim murtuneen jalan takia jos sulla ei ole jalka murtunut.

Lue lisää

Miksi halvatussa kiistäisin esim pssd-diagnoosini. Se on varmaan ihan osuva diagnoosi, Se ei tosin selitä kokemaani harmia psykiatriasta mitä lääkkeet teki.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi halvatussa kiistäisin esim pssd-diagnoosini. Se on varmaan ihan osuva diagnoosi, Se ei tosin selitä kokemaani harmia psykiatriasta mitä lääkkeet teki.

Siis ptsd diagnoosini joka räjähti käsiin lääkehaittojen myötä. Minulla on myös pssd.

Jos sairaillakin olisi täysin eheä käsitys itsestään ja tilanteestaan, psyykkisistä ongelmistaan, eivät he syyttelisi yhtään ketään.
Mutta se käytös johtuu juuri siitä sairaudesta, jota ei haluta myöntää, ja asioista tehdään joskus turhan monimutkaisia.
Eihän psykiatrisia sairauksia ja ongelmia olisi olemassakaan, jos jokainen ihminen tietäisi kaiken omasta psyykestään ja pärjäisi sen kanssa " täydellisesti ".
Ei ihmisiä, potilaita, tai yhtään ketään tarvitse syyllistää siitä, miten he käyttäytyvät. He kyllä tiedostavat sen itsekin, vaikka eivät välttämättä osaa hillitä kaikkea, mikä sairauteen liittyy, mitä se kenties aiheuttaa.
Jos mt-ongelmainen syyttää muita, niin kyllä sitä mt-ongelmaistakin syytetään ja syyllistetään aika lailla.

Kerrankin joku puhuu asiaa.

Terapeutti ei voi parantaa mutta hyvässä hoitosuhteessa vuorovaikutuksella on merkitystä oman voinnin paranemiseen. Ja tasapainon löytämiseen.

Auttaa kun ymmärtää että elintavat on usein tehokkaampia kuin lääke eikä masennus ole mikään lääkitystä vaativa kemiallinen epätasapaino tai neuroplastisuuden puute miten psykiatria on sivussa sitä esitellyt potilaille. Tutkimusten mukaan itsensä tulkitseminen tätä kautta johtaa siihen ettei löydä omaehtoisesti tapoja ratkoa oloaan ja usein luottaa paljon psykiatrian aineisiin pysyvämpänä ratkaisuna.

Avain masennuksesta toipumiseen on kärsimyksen ymmärtäminen elåmässä ja tunteiden hyväksyminen, ei pakeneminen, aktiivinen ponnistelu sen sijaan että on olosuhteiden uhri ja aina miettii mitä voin tehdä parantaakseni oloani. Moni masentunut liikaakin roikkuu diagnoosissaan ja selittelee sillä sitä ettei yritä mitään kun ei voi lenkille siksi lähteä. Oikeastihan neuroplastisuuden kautta rakennamme aivojamme joka päivä uusiksi. Traumainformoitu ihmisyyttä ymmärtävä kehikko on mielestäni myäs hyödyllinen. Onko meitä tehty 8 tuntia päivässä tehosuorittajiksi, ja lisääkö yhteiskunnan elämänmeno onneamme? Miten voin rakentaa elämäni tyydyttävämmäksi? Kannattaa olla itselleen rehellinen ja reflektoida toimintaansa mahdollisimman rehellisesti. Kuitenkaan olematta itselle myös armollinen ja sallia virheet

Anonyymi kirjoitti:

Auttaa kun ymmärtää että elintavat on usein tehokkaampia kuin lääke eikä masennus ole mikään lääkitystä vaativa kemiallinen epätasapaino tai neuroplastisuuden puute miten psykiatria on sivussa sitä esitellyt potilaille. Tutkimusten mukaan itsensä tulkitseminen tätä kautta johtaa siihen ettei löydä omaehtoisesti tapoja ratkoa oloaan ja usein luottaa paljon psykiatrian aineisiin pysyvämpänä ratkaisuna.

Avain masennuksesta toipumiseen on kärsimyksen ymmärtäminen elåmässä ja tunteiden hyväksyminen, ei pakeneminen, aktiivinen ponnistelu sen sijaan että on olosuhteiden uhri ja aina miettii mitä voin tehdä parantaakseni oloani. Moni masentunut liikaakin roikkuu diagnoosissaan ja selittelee sillä sitä ettei yritä mitään kun ei voi lenkille siksi lähteä. Oikeastihan neuroplastisuuden kautta rakennamme aivojamme joka päivä uusiksi. Traumainformoitu ihmisyyttä ymmärtävä kehikko on mielestäni myäs hyödyllinen. Onko meitä tehty 8 tuntia päivässä tehosuorittajiksi, ja lisääkö yhteiskunnan elämänmeno onneamme? Miten voin rakentaa elämäni tyydyttävämmäksi? Kannattaa olla itselleen rehellinen ja reflektoida toimintaansa mahdollisimman rehellisesti. Kuitenkaan olematta itselle myös armollinen ja sallia virheet

Lue lisää

Mä en ole ikinä käyttäytynyt kuin masentunut ihminen kuvaillaan. Kun sä täytät masennuskyselyn niin sen pohjalta tehdään diagnoosi. Jos sä laihdutat ja kysymys kuuluu oletko laihtunut 7,5 kiloa ja kun vastaat olen niin saat täydet pisteet. Joka tarkoittaa että olet masentunut koska olet laihtunut koska lomakkeessa ei kysytä oletko ylipainoinen. Tai kysytään oletko tyytyväinen ulkonäköön. Niin voiko olla jos sulla on ihosairaus. Ja koska vastaan en ole tyytyväinen ,niin olen siis masentunut. Kysytään työkyvystä. Kun on kuntoutustuella niin silloin sä et käy töissä joten vastataan en kykene lainkaan tekemään töitä eli saan täydet pisteet siitäkin. Sukupuolielämästä,jos sä et halua harrastaa seksiä niin pamahtaa täydet pisteet.Jos sä et ole ennen masennustakaan harrastanut seksiä niin tulee täydet pisteet kyselyssä koska en siis harrasta seksiä sinkkuna eli yhden illan juttuja. Näistä saa helposti pisteitä masennuskyselyssä ja se kysely on aina sama oli elämäntilanne mikä tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en ole ikinä käyttäytynyt kuin masentunut ihminen kuvaillaan. Kun sä täytät masennuskyselyn niin sen pohjalta tehdään diagnoosi. Jos sä laihdutat ja kysymys kuuluu oletko laihtunut 7,5 kiloa ja kun vastaat olen niin saat täydet pisteet. Joka tarkoittaa että olet masentunut koska olet laihtunut koska lomakkeessa ei kysytä oletko ylipainoinen. Tai kysytään oletko tyytyväinen ulkonäköön. Niin voiko olla jos sulla on ihosairaus. Ja koska vastaan en ole tyytyväinen ,niin olen siis masentunut. Kysytään työkyvystä. Kun on kuntoutustuella niin silloin sä et käy töissä joten vastataan en kykene lainkaan tekemään töitä eli saan täydet pisteet siitäkin. Sukupuolielämästä,jos sä et halua harrastaa seksiä niin pamahtaa täydet pisteet.Jos sä et ole ennen masennustakaan harrastanut seksiä niin tulee täydet pisteet kyselyssä koska en siis harrasta seksiä sinkkuna eli yhden illan juttuja. Näistä saa helposti pisteitä masennuskyselyssä ja se kysely on aina sama oli elämäntilanne mikä tahansa.

Lue lisää

Tein juuri tuon saman kyselyn jota terveydenhuolto käyttää. Sen mukaan minulla on lievä masennus. Vaikka elämäni on tasapainoista ja nautin elämästäni mutta testin mukaan olen masentunut ja kiitos juuriki näiden kysymysten joista tuossa kirjoitin.

Anonyymi kirjoitti:

Tein juuri tuon saman kyselyn jota terveydenhuolto käyttää. Sen mukaan minulla on lievä masennus. Vaikka elämäni on tasapainoista ja nautin elämästäni mutta testin mukaan olen masentunut ja kiitos juuriki näiden kysymysten joista tuossa kirjoitin.

Lue lisää

Siinä voi sitten miettiä niitä SSRI-lääkkeiden määräyslukuja kun yleislääkärit kirjoittelee SSRI-respoja tuontyylisten testien avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä voi sitten miettiä niitä SSRI-lääkkeiden määräyslukuja kun yleislääkärit kirjoittelee SSRI-respoja tuontyylisten testien avulla.

Niimpä. Sen takia masennuslääkkeet tehnyt mitään muutosta mussa. Koska oliko mitään masennusta? Kuinka monelle määrätään masennuslääkkeitä juurikin tämän masennustestin perusteella eikä ajatella että ihmisen tunteet on ihan inhimillistä reagointia tapahtumiin. Onneks mulle ei tullut sivuvaikutuksia tosta lääkekokeilusta.Olin vähän kuin koekaniini.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en ole ikinä käyttäytynyt kuin masentunut ihminen kuvaillaan. Kun sä täytät masennuskyselyn niin sen pohjalta tehdään diagnoosi. Jos sä laihdutat ja kysymys kuuluu oletko laihtunut 7,5 kiloa ja kun vastaat olen niin saat täydet pisteet. Joka tarkoittaa että olet masentunut koska olet laihtunut koska lomakkeessa ei kysytä oletko ylipainoinen. Tai kysytään oletko tyytyväinen ulkonäköön. Niin voiko olla jos sulla on ihosairaus. Ja koska vastaan en ole tyytyväinen ,niin olen siis masentunut. Kysytään työkyvystä. Kun on kuntoutustuella niin silloin sä et käy töissä joten vastataan en kykene lainkaan tekemään töitä eli saan täydet pisteet siitäkin. Sukupuolielämästä,jos sä et halua harrastaa seksiä niin pamahtaa täydet pisteet.Jos sä et ole ennen masennustakaan harrastanut seksiä niin tulee täydet pisteet kyselyssä koska en siis harrasta seksiä sinkkuna eli yhden illan juttuja. Näistä saa helposti pisteitä masennuskyselyssä ja se kysely on aina sama oli elämäntilanne mikä tahansa.

Lue lisää

Juju lienee siinä, että terveen ihmisen ei tarvitse saivarrella yksittäisestä kysymyksestä.

Anonyymi kirjoitti:

Juju lienee siinä, että terveen ihmisen ei tarvitse saivarrella yksittäisestä kysymyksestä.

No minä en ole niitä terveydenhuollon masennuskyselyjä laatinut. Olis vissiin pitänyt sitten valehdella. Jos sä olisit halunnut hoitajalta kysyä jotain asiaa niin pyydettiin vaan täyttää se kaavake. Eli sä syytät mua rehellisyydestä kun olen täyttänyt tota kaavaketta.

Anonyymi kirjoitti:

Juju lienee siinä, että terveen ihmisen ei tarvitse saivarrella yksittäisestä kysymyksestä.

Kun olen laihtunut enemmän kuin 7,5 kiloa niin enhän mä silloin voi vastata että paino on pysynyt samana. tai kun mulla on rosacea niin pitääkö kieltää etteikö se vaikuta ulkonäköön tai kun en harrasta yhden illan juttuja niin pitäis vastata että on seksiä on usein.

Anonyymi kirjoitti:

Kun olen laihtunut enemmän kuin 7,5 kiloa niin enhän mä silloin voi vastata että paino on pysynyt samana. tai kun mulla on rosacea niin pitääkö kieltää etteikö se vaikuta ulkonäköön tai kun en harrasta yhden illan juttuja niin pitäis vastata että on seksiä on usein.

Lue lisää

ja kun ei ole työelämässä niin ethän silloin tee töitä

Anonyymi kirjoitti:

No minä en ole niitä terveydenhuollon masennuskyselyjä laatinut. Olis vissiin pitänyt sitten valehdella. Jos sä olisit halunnut hoitajalta kysyä jotain asiaa niin pyydettiin vaan täyttää se kaavake. Eli sä syytät mua rehellisyydestä kun olen täyttänyt tota kaavaketta.

Lue lisää

Tuskinpa kukaan juuri sinua mistään syyttää, älä ota kaikkea lukemaasi niin vakavasti, äläkä ota itseesi.
Sehän ei kenellekään kuulu, jos sinä tai minä jotain kaavakkeita täytellään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuskinpa kukaan juuri sinua mistään syyttää, älä ota kaikkea lukemaasi niin vakavasti, äläkä ota itseesi.
Sehän ei kenellekään kuulu, jos sinä tai minä jotain kaavakkeita täytellään.

Lue lisää

Ei vaan mun pointti oli se että sä voit saada masennusdiagnoosin vain kun sä täytät tuon terveydenhuollossa käytettävän masennuskyselyn jossa sä et saa puhua sen lomakkeen täyttämisen aikana lääkärin/hoitajan kanssa. Jos sulla olis jotain kysyttävää jostain kysymyksestä niin et saa kysyä vaan täytät kiltisti hiljaa sen kyselyn ja kun olet täyttänyt sen kyselyn niin et saa senkään jälkeen sanoa siitä kyselystä mitään. Sen kyselyn tulokset määrää onko sulla masennus ja minkä asteinen. Ei sillä ole väliä vaikka ne kysymykset ei koskis sun elämää. Lääkärit/hoitajat ei kysele sen paperin täyttämisen jälkeen miksi vastasit näin. Minun kohdalla ei ole ikinä saanut perustella vastauksia. Eihän mulla olis alunperinkään ollut masennusta eli pisteet olis jäänyt reilusti alle masennuksen. Pitäis vaan valehdella niin saisin nolla pistettä kyselystä. Tämä siis silloin vuonna miekka ja kilpi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaan mun pointti oli se että sä voit saada masennusdiagnoosin vain kun sä täytät tuon terveydenhuollossa käytettävän masennuskyselyn jossa sä et saa puhua sen lomakkeen täyttämisen aikana lääkärin/hoitajan kanssa. Jos sulla olis jotain kysyttävää jostain kysymyksestä niin et saa kysyä vaan täytät kiltisti hiljaa sen kyselyn ja kun olet täyttänyt sen kyselyn niin et saa senkään jälkeen sanoa siitä kyselystä mitään. Sen kyselyn tulokset määrää onko sulla masennus ja minkä asteinen. Ei sillä ole väliä vaikka ne kysymykset ei koskis sun elämää. Lääkärit/hoitajat ei kysele sen paperin täyttämisen jälkeen miksi vastasit näin. Minun kohdalla ei ole ikinä saanut perustella vastauksia. Eihän mulla olis alunperinkään ollut masennusta eli pisteet olis jäänyt reilusti alle masennuksen. Pitäis vaan valehdella niin saisin nolla pistettä kyselystä. Tämä siis silloin vuonna miekka ja kilpi.

Lue lisää

Kyselisin tuollaisessa tilanteessa itse heiltä, miksi ei saisi perustella, ja keskustella vastauksista.
Kai niiden kanssa siinä tilanteessa jotain tulee puhuttua joka tapauksessa ? Ei kai siellä mykkiä olla puolin ja toisin ?
Ja jos se oli vuonna miekka ja kilpi, niin onko sillä enää mitään väliä ?

Anonyymi kirjoitti:

Niimpä. Sen takia masennuslääkkeet tehnyt mitään muutosta mussa. Koska oliko mitään masennusta? Kuinka monelle määrätään masennuslääkkeitä juurikin tämän masennustestin perusteella eikä ajatella että ihmisen tunteet on ihan inhimillistä reagointia tapahtumiin. Onneks mulle ei tullut sivuvaikutuksia tosta lääkekokeilusta.Olin vähän kuin koekaniini.

Lue lisää

Minulle suositeltiin monta vuotta kokeilemaan masennuslääkettä krooniseen kipuun.
Kun sitten suostuin kokeilemaan, meni mieliala masennuksen puolelle, vaikka en muuten ole eläissäni pahemmin masennusta kokenut.
Pillerien syöminen loppui aika nopeasti, ja mieliala palasi taas hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle suositeltiin monta vuotta kokeilemaan masennuslääkettä krooniseen kipuun.
Kun sitten suostuin kokeilemaan, meni mieliala masennuksen puolelle, vaikka en muuten ole eläissäni pahemmin masennusta kokenut.
Pillerien syöminen loppui aika nopeasti, ja mieliala palasi taas hyväksi.

Lue lisää

Vähän sama tarina, kokeilin masennuslääkettä, ja kun siitä ei ollut mainittavaa hyötyä niin lopetin.

En itsekkään ymmärrä ihmisiä jotka ovat vuosia syöneet jotain lääkettä turhaan, ja sitten valittavat, että ovat syöneet sitä vuosia turhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en ole ikinä käyttäytynyt kuin masentunut ihminen kuvaillaan. Kun sä täytät masennuskyselyn niin sen pohjalta tehdään diagnoosi. Jos sä laihdutat ja kysymys kuuluu oletko laihtunut 7,5 kiloa ja kun vastaat olen niin saat täydet pisteet. Joka tarkoittaa että olet masentunut koska olet laihtunut koska lomakkeessa ei kysytä oletko ylipainoinen. Tai kysytään oletko tyytyväinen ulkonäköön. Niin voiko olla jos sulla on ihosairaus. Ja koska vastaan en ole tyytyväinen ,niin olen siis masentunut. Kysytään työkyvystä. Kun on kuntoutustuella niin silloin sä et käy töissä joten vastataan en kykene lainkaan tekemään töitä eli saan täydet pisteet siitäkin. Sukupuolielämästä,jos sä et halua harrastaa seksiä niin pamahtaa täydet pisteet.Jos sä et ole ennen masennustakaan harrastanut seksiä niin tulee täydet pisteet kyselyssä koska en siis harrasta seksiä sinkkuna eli yhden illan juttuja. Näistä saa helposti pisteitä masennuskyselyssä ja se kysely on aina sama oli elämäntilanne mikä tahansa.

Lue lisää

Kysely on sama elämäntilanteesta huolimatta, mutta elämäntilanne ei ole jatkuvasti sama.
Kyselyyn voi tulla eri kerroilla ( jos sen useammin tekisi ) hyvinkin erilaisia vastauksia.
Elämäntilanteet ja mielialat vaihtuvat, ei aina ole samanlaista.

Mikä saa sinut päättelemään niin? Toivotko että omat ongelmat ja sairaudet pitäsi jotenkin pystyä ulkoistamaan jonkun muun ihmisen huoleksi?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä saa sinut päättelemään niin? Toivotko että omat ongelmat ja sairaudet pitäsi jotenkin pystyä ulkoistamaan jonkun muun ihmisen huoleksi?

Eihän sitä voi ulkoistaa omia ongelmiaan toisille, mutta jos vaikka syöpään sairastut, niin sinäkö pärjäilet sen kanssa omin keinoin ja tietojesi kanssa? On toki mahollista sekin johonkin asti. Skitsofrenia, jos puhkeaa, niin kyky vastuunkantamiseen voi mennä aika vähäiseen. Alzheimerintauti on esimerkki, jossa ei lopulta ole mahdollisuutta vastuunkantoon. Ihmettelen näitä ihmisten yksioikoisia ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä saa sinut päättelemään niin? Toivotko että omat ongelmat ja sairaudet pitäsi jotenkin pystyä ulkoistamaan jonkun muun ihmisen huoleksi?

Miten se muka on TÄRKEIN ominaisuus-

Anonyymi kirjoitti:

Miten se muka on TÄRKEIN ominaisuus-

Tarkoitatko tällaisesta klassisesta vallan ja vastuun näkökulmasta?

Kun lapsi ei pysty ottamaan vastuuta elämästään, niin hän ei myöskään pysty itse päättämään kaikista asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän sitä voi ulkoistaa omia ongelmiaan toisille, mutta jos vaikka syöpään sairastut, niin sinäkö pärjäilet sen kanssa omin keinoin ja tietojesi kanssa? On toki mahollista sekin johonkin asti. Skitsofrenia, jos puhkeaa, niin kyky vastuunkantamiseen voi mennä aika vähäiseen. Alzheimerintauti on esimerkki, jossa ei lopulta ole mahdollisuutta vastuunkantoon. Ihmettelen näitä ihmisten yksioikoisia ajatuksia.

Lue lisää

Eihän se itsestään vastuun ottaminen poissulje sitä etteikö voi apua hakea tai pyytää.

Päin vastoin, sehän on osa vastuullisen ihmisen käyttäytymistä, että pyytää ja hakee apua oikeaan aikaan oikeasta paikasta.

Kas kun mainitsit syövän. Syöpäpotilas joutuu itse sitoutumaaan hoitoonsa, käy hoidoissa, syö lääkkeensä jne. hän ymmärtää että se hiustenlähtö liittyy siihen hänen sairauteen ja sen hoitoon. hän ei käy mussuttamassa että se on joku lääkäreiden tai lääkeyhtiöiden salaliitto. Eikä sen salaliittoteorian takia terrorisoi läheisiään, vaikka oikea hoitopaikka olisi ammattilainen.

Mitä mielestäsi julkisen puolen psykiatrian puolelta kyetään tarjoamaan palveluita käyttäville, muuta kuin tarkkailua, oireiden tulkitsemista vioiksi, häiriöiksi ja sairauksiksi, apua itselleen hakeva saa kenties koko loppuelämän ajaksi terveydenhuollon silmissä leimaavan diagnoosin, hoitohenkilöstön puolelta kategorisointia, eli lokeroimista, sairaalassa pillereitä kipolla eteen, vähäisiä keskusteluja, ja huonolaatuisia palveluita, ja terveyttä pysyvästi vahingoittavia ja tuhoavia lääkkeitä?

Kuulostaako houkuttelevalta?

Minusta tuo "vastuun ottaminen" jostakin sairaudesta kuulostaa lähes naurettavalta. Että pitäisikö identifioitua johonkin sairauteen? Että ihminen on vain se sairautensa. Koska sellaisena sinne hakeutuvat potilaat nähdään ja kohdataan, vain jonkin sairauden kantajana.

Tuon p*skan jauhamisen voisi jo lopettaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä mielestäsi julkisen puolen psykiatrian puolelta kyetään tarjoamaan palveluita käyttäville, muuta kuin tarkkailua, oireiden tulkitsemista vioiksi, häiriöiksi ja sairauksiksi, apua itselleen hakeva saa kenties koko loppuelämän ajaksi terveydenhuollon silmissä leimaavan diagnoosin, hoitohenkilöstön puolelta kategorisointia, eli lokeroimista, sairaalassa pillereitä kipolla eteen, vähäisiä keskusteluja, ja huonolaatuisia palveluita, ja terveyttä pysyvästi vahingoittavia ja tuhoavia lääkkeitä?

Kuulostaako houkuttelevalta?

Minusta tuo "vastuun ottaminen" jostakin sairaudesta kuulostaa lähes naurettavalta. Että pitäisikö identifioitua johonkin sairauteen? Että ihminen on vain se sairautensa. Koska sellaisena sinne hakeutuvat potilaat nähdään ja kohdataan, vain jonkin sairauden kantajana.

Tuon p*skan jauhamisen voisi jo lopettaa.

Lue lisää

Asiapuhetta kerrankin

Ihmi en,joka on mieleltään sairas,ei ymmärrä omaa pahuuttaan,käyttäytymistään,tekee juuri päinvastoin,miten ei saisi tehdä,ei osaa ajatella millaista pahaa oloa se tuottaa toiselle jne!

Anonyymi kirjoitti:

Ihmi en,joka on mieleltään sairas,ei ymmärrä omaa pahuuttaan,käyttäytymistään,tekee juuri päinvastoin,miten ei saisi tehdä,ei osaa ajatella millaista pahaa oloa se tuottaa toiselle jne!

Lue lisää

Mieleltään sairas ihminen ei ole välttämättä mitenkään paha.
Mistä moinen kuvitelma ?
Sairaus myös saattaa tehdä sen, ettei sairas ihminen ymmärrä sitä, miten vaikka omaiset tai läheiset suhtautuvat sairaaseen, hänen käytökseensä, ym.
Sairas ei tahallaan ole muille ilkeä, vaan se johtuu sairaudesta, etenkin, jos muuten terveenä ollessaan ei ole millään tavalla ikävä muita kohtaan.
Ei ihminen sairastuisi, eikä olisi sairas, jos hän osaisi ajatella kaikkia asioita, itsestään ja läheisistään, kanssaihmisistä, jne.
Sairaus ei muuta ihmistä millään tavalla huonommaksi ihmiseksi. Sama ihminen siellä on sisimmältään, joka hän on terveenä ollessaankin.

Anonyymi kirjoitti:

Mieleltään sairas ihminen ei ole välttämättä mitenkään paha.
Mistä moinen kuvitelma ?
Sairaus myös saattaa tehdä sen, ettei sairas ihminen ymmärrä sitä, miten vaikka omaiset tai läheiset suhtautuvat sairaaseen, hänen käytökseensä, ym.
Sairas ei tahallaan ole muille ilkeä, vaan se johtuu sairaudesta, etenkin, jos muuten terveenä ollessaan ei ole millään tavalla ikävä muita kohtaan.
Ei ihminen sairastuisi, eikä olisi sairas, jos hän osaisi ajatella kaikkia asioita, itsestään ja läheisistään, kanssaihmisistä, jne.
Sairaus ei muuta ihmistä millään tavalla huonommaksi ihmiseksi. Sama ihminen siellä on sisimmältään, joka hän on terveenä ollessaankin.

Lue lisää

Olen kanssasi samaa mieltä. Olen saanut seurata läheltä läheisen muistisairautta. Ei mun läheinen valinnut itselleen sitä. Se on vaan johtunut siihen että olen ottanut etäisyyttä etten sairastu itse. Koska mulla oli tässä pari vuotta sitten, että sairastuin itse johtuen läheisen sairaudesta. Ja nyt kun olen ottanut etäisyyttä niin olen voinut paremmin. Ja olen saanut tukea tähän myös terveydenhuollon puolelta että mä saan olla itsekäs ja tehdä ratkaisuja jotka tukee mun omaa hyvinvointia ja mielenterveyttä. Kun koko ikänsä ajatellut muita ennen itseäni.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä. Olen saanut seurata läheltä läheisen muistisairautta. Ei mun läheinen valinnut itselleen sitä. Se on vaan johtunut siihen että olen ottanut etäisyyttä etten sairastu itse. Koska mulla oli tässä pari vuotta sitten, että sairastuin itse johtuen läheisen sairaudesta. Ja nyt kun olen ottanut etäisyyttä niin olen voinut paremmin. Ja olen saanut tukea tähän myös terveydenhuollon puolelta että mä saan olla itsekäs ja tehdä ratkaisuja jotka tukee mun omaa hyvinvointia ja mielenterveyttä. Kun koko ikänsä ajatellut muita ennen itseäni.

Lue lisää

Näinhän se on.
Läheisiä ja ystäviäkin on hyvä tukea ja auttaa, mutta on muistettava ne omat voimavarat.
Joskus voi käydä niin, että tilanteet saattavat tulla itsellekin liian raskaiksi.
Olen yhden kerran väsyttänyt itseni välittämällä liikaa ystäväni psyykkisestä sairastumisesta. Mutta se opetti, että joskus saa olla myös itsekäs.
Ammattilaiset on sitä varten, jos sairastunut tarvitsee vankempaa tukea ja apua.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on.
Läheisiä ja ystäviäkin on hyvä tukea ja auttaa, mutta on muistettava ne omat voimavarat.
Joskus voi käydä niin, että tilanteet saattavat tulla itsellekin liian raskaiksi.
Olen yhden kerran väsyttänyt itseni välittämällä liikaa ystäväni psyykkisestä sairastumisesta. Mutta se opetti, että joskus saa olla myös itsekäs.
Ammattilaiset on sitä varten, jos sairastunut tarvitsee vankempaa tukea ja apua.

Lue lisää

Ei sieltä niistä "palveluista" saa muuta osakseen muuta kuin diagnosointia, kategorisointia, lääkemääräyksiä ja kliinistä kohtelua.

Eli käytännössä ei ole mitään hyötyä itse palveluihin hakeutuvalle potilaalle. Ne elämässä olevat ongelmat ja vaikeudet täytyy selvittää ja ratkaista itse, tai sitten omien läheisten tuella ja avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sieltä niistä "palveluista" saa muuta osakseen muuta kuin diagnosointia, kategorisointia, lääkemääräyksiä ja kliinistä kohtelua.

Eli käytännössä ei ole mitään hyötyä itse palveluihin hakeutuvalle potilaalle. Ne elämässä olevat ongelmat ja vaikeudet täytyy selvittää ja ratkaista itse, tai sitten omien läheisten tuella ja avulla.

Lue lisää

Itse kävin useamman vuoden ajan keskustelemassa psykiatrian poliklinikalla, ja olikin hyvä hoitaja, tuli tutuksi. Pari muuta oli välissä hetken, mutta sitten se vanha vaihtui taas takaisin.
Hänen kanssaan pystyin puhumaan ihan kaikesta. Mielestäni se oli hyvä hoitosuhde.
Toisaalta itselläni on se hyvä puoli, että pystyn itse aloittamaan keskustelun aiheesta kuin aiheesta, eikä vaikeatkaan aiheet ole ongelmallisia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sieltä niistä "palveluista" saa muuta osakseen muuta kuin diagnosointia, kategorisointia, lääkemääräyksiä ja kliinistä kohtelua.

Eli käytännössä ei ole mitään hyötyä itse palveluihin hakeutuvalle potilaalle. Ne elämässä olevat ongelmat ja vaikeudet täytyy selvittää ja ratkaista itse, tai sitten omien läheisten tuella ja avulla.

Lue lisää

Ammattilaisella käynnin erittäin hyvä käytännönhyöty on se ettei ihminen oksenna sitä omaa ajatusjätettään läheisten niskaan. Eikä näin aiheuta muiden ihmisten sairastumista.

Asia joka voi olla vaikea ymmärtää itsekkäälle ihmiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Ammattilaisella käynnin erittäin hyvä käytännönhyöty on se ettei ihminen oksenna sitä omaa ajatusjätettään läheisten niskaan. Eikä näin aiheuta muiden ihmisten sairastumista.

Asia joka voi olla vaikea ymmärtää itsekkäälle ihmiselle.

Lue lisää

Tuo on yksi syy, joka voi johtaa jopa siihen, että omaiset ja läheiset toimittavat sairaan ihmisen hoitoon, kun eivät enää itse jaksa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä. Olen saanut seurata läheltä läheisen muistisairautta. Ei mun läheinen valinnut itselleen sitä. Se on vaan johtunut siihen että olen ottanut etäisyyttä etten sairastu itse. Koska mulla oli tässä pari vuotta sitten, että sairastuin itse johtuen läheisen sairaudesta. Ja nyt kun olen ottanut etäisyyttä niin olen voinut paremmin. Ja olen saanut tukea tähän myös terveydenhuollon puolelta että mä saan olla itsekäs ja tehdä ratkaisuja jotka tukee mun omaa hyvinvointia ja mielenterveyttä. Kun koko ikänsä ajatellut muita ennen itseäni.

Lue lisää

Kukapase voi sairautensa valita,mut psyykkiset kuin somaattiset sairaudet pitää hoitaa,jotta ihminen pystyis elämään tässä yhteiskunnassa,tuottamatta harmia itselleen ja muille! Vaikeasti mt ongelmainen ei yleensä pysty,vaan voi elää harhoissa.....jne.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on yksi syy, joka voi johtaa jopa siihen, että omaiset ja läheiset toimittavat sairaan ihmisen hoitoon, kun eivät enää itse jaksa.

Kenellekkään ei ole siitä iloa, että tarttumaton sairaus leviää omaisiin. Siksi mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Pakko näin vuosien sairastelun jälkeen on todeta, että sairastaessani aikoinaan tein ihan itse itsestäni sairaan. Huonolla itsetunnolla varustettuna ainoastaan kuvittelin, että joka ikinen sen huomaisi ja tietäisi. Vaan ei se niin ollutkaan.
Syytin itseäni, että olin psyykkisesti huonossa kunnossa, ei se syyttely tullut ulkopuolisilta.
Koin häpeää, ja tosiaan sitä huonoa itsetuntoa, ne saivat aikaan sen, että tein siitä ongelman itselleni. En edes ollut ongelma muille, läheisilleni, vaikka niin luulin pitkän aikaan, ihan turhaan.

Miksi mielestäsi vastuunotto liittyy diagnoosiin?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi mielestäsi vastuunotto liittyy diagnoosiin?

Vastatkoon joku, joka noin täällä olisi väittänyt.

Mitä enemmän mt-diagnosoidut kulkisivat muiden ihmisten joukossa, sitä tutummaksi monelle muullekin nämä mt-ongelmat tulisivat, eikä se olisi niin " paha ja tuomittava asia ".
Huomaisivat, että mt-ongelmaiset ovat ihmisiä ihan siinä, missä kaikki muutkin.
Yksi tärkeä huomio, ja kysymys on oikeastaan, että halutaanko mt-ongelmaisten pysyvän " piilossa ", vai vetäytyykö mt-ongelmainen itse " piiloon " ?

Mieleltään terve ihminen ei kiusaa,valehtelejne......

Anonyymi kirjoitti:

Mieleltään terve ihminen ei kiusaa,valehtelejne......

Ei niin, siinä oot ihan oikeassa.

Miten teillä muilla onko teillä potilaskertomuksissa kerrottu teidän oireita kun mulla ei ole ikinä kerrottu kuin diagnoosi mikä vaihtui lennossa toisesta diagnoosista koska sillä ei olis päässyt eläkkeelle.

Anonyymi kirjoitti:

Miten teillä muilla onko teillä potilaskertomuksissa kerrottu teidän oireita kun mulla ei ole ikinä kerrottu kuin diagnoosi mikä vaihtui lennossa toisesta diagnoosista koska sillä ei olis päässyt eläkkeelle.

Lue lisää

Potilas on se, joka kertoo oireistaan lääkärille, ja sen perusteella lääkäri tekee diagnoosin, jos on tarpeen.
Ei ne lääkärit tiedä potilaan oireita, jos niille ei kerro.

Anonyymi kirjoitti:

Potilas on se, joka kertoo oireistaan lääkärille, ja sen perusteella lääkäri tekee diagnoosin, jos on tarpeen.
Ei ne lääkärit tiedä potilaan oireita, jos niille ei kerro.

Lue lisää

Niinkö. Miten ihmeessä se lääkäri on sitten voinut uuden diagnoosin keksiä edellisen tapaamisen jälkeen josta oli kulunut noin puoli vuotta.Ei siinä ajassa mitään ollut tapahtunut niin ajattelin että kirjottakoot nyt sitten vaan sen lausunnon kelaan. Eihän se potilaan ole tehtävä kertoa minkä mt-diagnoosin lääkärin pitäis antaa. Eikö siinä lausunnossa kelaa varten pitäis olla tietoa miten sairaus vaikuttaa työkykyyn eikä vaan kertoa miten vähän kerroin ystävieni elämästä ja heidän arjestaan lääkärille. Kuitenkin olen kertonut ystävistäni jo aikasemmin tälle samalle lääkärille ja hän kyllä kirjoitti lausuntoon että olen niukkasanainen ystävistäni. Sen verran mulla on järkeä päässä että tajuan ettei lääkärille kuulu mun ystävien henkilökohtainen elämä ja mitä heidän kanssaan juttelen. Se ei vaikuta mitenkään työkykyyn. Tämän takia hän katsoi minut oudoksi koska en avautunut ulkopuolisten henkilöiden yksityisasioista. Ystäväni ovat ihan tavallisia ja kunnollisia suomalaisia ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Niinkö. Miten ihmeessä se lääkäri on sitten voinut uuden diagnoosin keksiä edellisen tapaamisen jälkeen josta oli kulunut noin puoli vuotta.Ei siinä ajassa mitään ollut tapahtunut niin ajattelin että kirjottakoot nyt sitten vaan sen lausunnon kelaan. Eihän se potilaan ole tehtävä kertoa minkä mt-diagnoosin lääkärin pitäis antaa. Eikö siinä lausunnossa kelaa varten pitäis olla tietoa miten sairaus vaikuttaa työkykyyn eikä vaan kertoa miten vähän kerroin ystävieni elämästä ja heidän arjestaan lääkärille. Kuitenkin olen kertonut ystävistäni jo aikasemmin tälle samalle lääkärille ja hän kyllä kirjoitti lausuntoon että olen niukkasanainen ystävistäni. Sen verran mulla on järkeä päässä että tajuan ettei lääkärille kuulu mun ystävien henkilökohtainen elämä ja mitä heidän kanssaan juttelen. Se ei vaikuta mitenkään työkykyyn. Tämän takia hän katsoi minut oudoksi koska en avautunut ulkopuolisten henkilöiden yksityisasioista. Ystäväni ovat ihan tavallisia ja kunnollisia suomalaisia ihmisiä.

Lue lisää

Eikös se ole nyt tärkeintä, jos olet sille eläkkeelle päässyt ?
Jos eläkkeen saamiseksi on tarvittu joku mahdollisesti järeämpi diagnoosi, niin fiksu lääkäri sellaisen sitten tekee, että ne eläkepaperit tulisivat hyväksytyiksi.
Älä keskity diagnoosiisi, vaan keskity elämääsi, tee siitä omannäköisesi, älä anna mahdollisen diagnoosin vaikuttaa liikaa. Ei kai se diagnoosi elämää ja elämistä sen kummemmaksi muuta kuin se on aiemminkin ollut ?

Minähän hain apua. Ja kyllä minulla oli useampi vuosi käyntejä viikottain psykiatrisella sairaanhoitajalla jonka luona ei saanut näyttää tunteita. Jos oli surullinen niin ei saanut itkeä koska se oli hoitajan mielestä lapsellista ja itkeminen ei hyödytä mitään. Tietääkseni itkeminen lieventää kipua ja kipu voi olla myös psyykkistä. Meillä oli todella huono henkilökemia. Jos sulta kielletään tunteiden näyttäminen vastaanotolla niin miten luulet sen vaikuttavan minuun?

Niillä julkisen puolen mt-palveluilla ei tee yhtään mitään siitä syystä, koska niiden käyttämisestä ei ole itse ihmiselle mitään hyötyä. Mm. siellä olevan liiallisen sairaus ja lääkekeskeisyyden, asenteellisuuden, hoitohenkilöstön kliinisen ja epäempaattisen kohtelun potilaita kohtaan, hierarkisen systeemin ja hoitohenkilöstön välinpitämättömyyden takia. Yksilön elämässä olevat olosuhteet, elämäntilanteet ja tapahtumat jäävät liian vähälle huomiolle.

Mm. näistä edellä mainituista syistä millään diagnooseilla, niihin identifioitumisesta, mt-potilaaksi profiloitumisesta, tai vastuun ottamisen penäämisestä ei ole mitään hyötyä. Siksi en ymmärrä aloitusta ja tuosta aiheesta vaahtoamista. Itse käytin palveluita ajoittain noin 20 vuoden ajan. Ja sain tarpeekseni mm. avopuolen diipadaapa, jutustelupohjaisista "hoidoista", vaikka itse en niitä edes miksikään hoidoiksi kutsuisi ja lisäksi siksi, koska lääkkeet vain pahensivat väsymystä. Mitä hiivatun hyötyä on käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka heikentävät työ ja toimintakykyä, tai jotka lihottavat ja aiheuttavat lisäsairauksia? Halloota halloo!

Lisäksi esim. psykiatrissa sairaaloissa se niin mainostettu empatia on aika vähäistä. Jollei sitten kutsuta potilaiden tarkkailemista kameroiden välityksellä ja lääkkeiden laittamista potilaille kippoon laittamiseksi sellaiseksi. Suurin osa esim. psykoosidiagnoosin saaneista laitetaan ylläpitolääkityksille. Hoitajat ovat aika paljon keskenään, eivät niinkään itse asiakkaiden kanssa. Lasku kyllä tulee perästä.

Niinsanotusti se todellinen hyöty palveluiden käyttämisestä, ja jonkin sairaudeksi omaksi identiteetiksi ottamisesta on aika olematon.

Anonyymi kirjoitti:

Niillä julkisen puolen mt-palveluilla ei tee yhtään mitään siitä syystä, koska niiden käyttämisestä ei ole itse ihmiselle mitään hyötyä. Mm. siellä olevan liiallisen sairaus ja lääkekeskeisyyden, asenteellisuuden, hoitohenkilöstön kliinisen ja epäempaattisen kohtelun potilaita kohtaan, hierarkisen systeemin ja hoitohenkilöstön välinpitämättömyyden takia. Yksilön elämässä olevat olosuhteet, elämäntilanteet ja tapahtumat jäävät liian vähälle huomiolle.

Mm. näistä edellä mainituista syistä millään diagnooseilla, niihin identifioitumisesta, mt-potilaaksi profiloitumisesta, tai vastuun ottamisen penäämisestä ei ole mitään hyötyä. Siksi en ymmärrä aloitusta ja tuosta aiheesta vaahtoamista. Itse käytin palveluita ajoittain noin 20 vuoden ajan. Ja sain tarpeekseni mm. avopuolen diipadaapa, jutustelupohjaisista "hoidoista", vaikka itse en niitä edes miksikään hoidoiksi kutsuisi ja lisäksi siksi, koska lääkkeet vain pahensivat väsymystä. Mitä hiivatun hyötyä on käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka heikentävät työ ja toimintakykyä, tai jotka lihottavat ja aiheuttavat lisäsairauksia? Halloota halloo!

Lisäksi esim. psykiatrissa sairaaloissa se niin mainostettu empatia on aika vähäistä. Jollei sitten kutsuta potilaiden tarkkailemista kameroiden välityksellä ja lääkkeiden laittamista potilaille kippoon laittamiseksi sellaiseksi. Suurin osa esim. psykoosidiagnoosin saaneista laitetaan ylläpitolääkityksille. Hoitajat ovat aika paljon keskenään, eivät niinkään itse asiakkaiden kanssa. Lasku kyllä tulee perästä.

Niinsanotusti se todellinen hyöty palveluiden käyttämisestä, ja jonkin sairaudeksi omaksi identiteetiksi ottamisesta on aika olematon.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin korjaus; tuota empatiaa on väitetty olevan erityisen paljon mt-puolen alalla toimivilla. Mutta se on aika tavalla ylikehuttua, tai mainostettua. Ja kuten mainokset ja pr-jutut eivät ole aina ihan totta. Jollei sitten niissä psykiatrissa sairaaloissa potilaiden tarkkailemista kameroiden välityksellä, tai lääkkeiden laittamista kippoon kutsuta joksikin "empatiaksi". Sitten empatiasana pitää laittaa kyllä kokonaan uusiksi.

Mulla ennätti tulla kokemuksia ainakin 20 vuoden ajalta. En nähnyt kyllä siinä kulttuurissa mitään erityistä välittämistä potilaista. Kyllä se aika pitkälti näin menee, että niihin palveluihin tulevat nähdään vain sairaus ja lääkekeskeisen ajattelun kautta. Olen pahoillani. Valitan. On pakko vähän rikkoa noita illuusioita. Ja kirjoitan totta. Kirjoitetut asiat pitävät täysin paikkansa. Kirjoitin täysin rehellisesti ja totuudenmukaisesti. Niitä palveluita ei kannata käyttää, mm. niiden huonolaatuisuuden ja tiettyjen dogmien ja siinä hoitokulttuurissa tietynlaisen vallitsevan ajattelun takia. Tästä en tingi.

Anonyymi kirjoitti:

Niillä julkisen puolen mt-palveluilla ei tee yhtään mitään siitä syystä, koska niiden käyttämisestä ei ole itse ihmiselle mitään hyötyä. Mm. siellä olevan liiallisen sairaus ja lääkekeskeisyyden, asenteellisuuden, hoitohenkilöstön kliinisen ja epäempaattisen kohtelun potilaita kohtaan, hierarkisen systeemin ja hoitohenkilöstön välinpitämättömyyden takia. Yksilön elämässä olevat olosuhteet, elämäntilanteet ja tapahtumat jäävät liian vähälle huomiolle.

Mm. näistä edellä mainituista syistä millään diagnooseilla, niihin identifioitumisesta, mt-potilaaksi profiloitumisesta, tai vastuun ottamisen penäämisestä ei ole mitään hyötyä. Siksi en ymmärrä aloitusta ja tuosta aiheesta vaahtoamista. Itse käytin palveluita ajoittain noin 20 vuoden ajan. Ja sain tarpeekseni mm. avopuolen diipadaapa, jutustelupohjaisista "hoidoista", vaikka itse en niitä edes miksikään hoidoiksi kutsuisi ja lisäksi siksi, koska lääkkeet vain pahensivat väsymystä. Mitä hiivatun hyötyä on käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka heikentävät työ ja toimintakykyä, tai jotka lihottavat ja aiheuttavat lisäsairauksia? Halloota halloo!

Lisäksi esim. psykiatrissa sairaaloissa se niin mainostettu empatia on aika vähäistä. Jollei sitten kutsuta potilaiden tarkkailemista kameroiden välityksellä ja lääkkeiden laittamista potilaille kippoon laittamiseksi sellaiseksi. Suurin osa esim. psykoosidiagnoosin saaneista laitetaan ylläpitolääkityksille. Hoitajat ovat aika paljon keskenään, eivät niinkään itse asiakkaiden kanssa. Lasku kyllä tulee perästä.

Niinsanotusti se todellinen hyöty palveluiden käyttämisestä, ja jonkin sairaudeksi omaksi identiteetiksi ottamisesta on aika olematon.

Lue lisää

Avohoitokin on enempi vaan kontrollointia kuin hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Minähän hain apua. Ja kyllä minulla oli useampi vuosi käyntejä viikottain psykiatrisella sairaanhoitajalla jonka luona ei saanut näyttää tunteita. Jos oli surullinen niin ei saanut itkeä koska se oli hoitajan mielestä lapsellista ja itkeminen ei hyödytä mitään. Tietääkseni itkeminen lieventää kipua ja kipu voi olla myös psyykkistä. Meillä oli todella huono henkilökemia. Jos sulta kielletään tunteiden näyttäminen vastaanotolla niin miten luulet sen vaikuttavan minuun?

Lue lisää

Jos hoitajan kanssa ei kemiat pelaa, voi aina yrittää saada hoitajan vaihdettua.

Anonyymi kirjoitti:

Niillä julkisen puolen mt-palveluilla ei tee yhtään mitään siitä syystä, koska niiden käyttämisestä ei ole itse ihmiselle mitään hyötyä. Mm. siellä olevan liiallisen sairaus ja lääkekeskeisyyden, asenteellisuuden, hoitohenkilöstön kliinisen ja epäempaattisen kohtelun potilaita kohtaan, hierarkisen systeemin ja hoitohenkilöstön välinpitämättömyyden takia. Yksilön elämässä olevat olosuhteet, elämäntilanteet ja tapahtumat jäävät liian vähälle huomiolle.

Mm. näistä edellä mainituista syistä millään diagnooseilla, niihin identifioitumisesta, mt-potilaaksi profiloitumisesta, tai vastuun ottamisen penäämisestä ei ole mitään hyötyä. Siksi en ymmärrä aloitusta ja tuosta aiheesta vaahtoamista. Itse käytin palveluita ajoittain noin 20 vuoden ajan. Ja sain tarpeekseni mm. avopuolen diipadaapa, jutustelupohjaisista "hoidoista", vaikka itse en niitä edes miksikään hoidoiksi kutsuisi ja lisäksi siksi, koska lääkkeet vain pahensivat väsymystä. Mitä hiivatun hyötyä on käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka heikentävät työ ja toimintakykyä, tai jotka lihottavat ja aiheuttavat lisäsairauksia? Halloota halloo!

Lisäksi esim. psykiatrissa sairaaloissa se niin mainostettu empatia on aika vähäistä. Jollei sitten kutsuta potilaiden tarkkailemista kameroiden välityksellä ja lääkkeiden laittamista potilaille kippoon laittamiseksi sellaiseksi. Suurin osa esim. psykoosidiagnoosin saaneista laitetaan ylläpitolääkityksille. Hoitajat ovat aika paljon keskenään, eivät niinkään itse asiakkaiden kanssa. Lasku kyllä tulee perästä.

Niinsanotusti se todellinen hyöty palveluiden käyttämisestä, ja jonkin sairaudeksi omaksi identiteetiksi ottamisesta on aika olematon.

Lue lisää

Jos nyt koet itsesi nykyään parempivointiseksi, niin siitä hoidosta on tainnut jotain hyötykin olla ?

Anonyymi kirjoitti:

Avohoitokin on enempi vaan kontrollointia kuin hoitoa.

Jos elämä sujuu hyvin, ei kenenkään tarvitse sitä mitenkään kontrolloida.
Kai ne sen takia kontrolloi, kun haluavat nähdä, miten ihminen pärjää.

Anonyymi kirjoitti:

Jos hoitajan kanssa ei kemiat pelaa, voi aina yrittää saada hoitajan vaihdettua.

No enpä tiennyt sitä 25 vuotta sitten. Kun olin käynyt alle 5 vuotta tällä psykiatrisella sairaanhoitajalla niin ajattelin että hyöty on olematon. Ja loppupuolella sitten valehtelin että menee hyvin. Kun halusin muutamaa vuotta myöhemmin psykoterapiaa ja kun sitten se aika koitti niin se terapia olikin kuvataideterapia ja koskaan ei perusteltu miksi minulle "tarjottiin" kuvataideterapiaa. Senkö takia koska sanoin aikoinaan että pidin koulussa kuvaamataidosta vaikka en ollut siinä hyvä. Kävin siellä kuvataideterapiassa vuoden joka oli suunniteltu kolmeksi vuodeksi. Minun siis piti kuvallisesti kertoa kaikki ajatukset. Siellä terapiassa ei saanut puhua. Miten hemmetissä sä osaat piirtää paperille asioita joita sun elämässä on tapahtunut. Tällä terapeutilla oli sitten niin tylsää että hän itse piirteli ja maalasi ja näytti minulle vielä mitä hän oli saanut aikaiseksi sen tunnin aikana. Tuolloinkin sinnittelin sen vuoden kunnes sanoin ettn mä hyödy kuvataideterapiasta. Tämä siis julkisella puolella.

Anonyymi kirjoitti:

Jos elämä sujuu hyvin, ei kenenkään tarvitse sitä mitenkään kontrolloida.
Kai ne sen takia kontrolloi, kun haluavat nähdä, miten ihminen pärjää.

"Jos elämä sujuu hyvin, ei kenenkään tarvitse sitä mitenkään kontrolloida."

Kaiken järjen mukaan näin se pitäisi olla.
Hyvin on pärjätty yli 10vuotta mutta vielä ne haluaa mua kontrolloida.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos elämä sujuu hyvin, ei kenenkään tarvitse sitä mitenkään kontrolloida."

Kaiken järjen mukaan näin se pitäisi olla.
Hyvin on pärjätty yli 10vuotta mutta vielä ne haluaa mua kontrolloida.

Lue lisää

Ai, millä tavalla ne kontrolloi ?
Itse pärjäsin sen verran hyvin, että avohoitotahon puolelta ehdotettiin, että hoitoyhteys lopetetaan. Ja niin se loppui, jo useampi vuosi sitten.

Ei vaan vastuu elämästä, ettei sairastuisi.
Vastuu omasta elämästä sisältää myös terveelliset elintavat, toki paljon muutakin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaan vastuu elämästä, ettei sairastuisi.
Vastuu omasta elämästä sisältää myös terveelliset elintavat, toki paljon muutakin.

Eli sinusta pienen lapsen pitää ottaa vastuu elämästään ja lapsen pitöisi taaperoiässä itse ottaa vastuu ettei sairastu myöhemmin?

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinusta pienen lapsen pitää ottaa vastuu elämästään ja lapsen pitöisi taaperoiässä itse ottaa vastuu ettei sairastu myöhemmin?

Käsittääkseni ei ollut puhe pienistä lapsista, vaan ihan aikuisista mt-ongelmaisista ihmisistä.
Mistä nuo taaperot nyt on mukaan keskusteluun vedetty ?
Oma mielipiteeni on, että tietenkään pienen lapsen ei voi olettaa ottavan vastuuta itsestään ja elämästään, sitä varten heillä on vanhemmat, tai jokin muu taho, joka kantaa vastuun.

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni ei ollut puhe pienistä lapsista, vaan ihan aikuisista mt-ongelmaisista ihmisistä.
Mistä nuo taaperot nyt on mukaan keskusteluun vedetty ?
Oma mielipiteeni on, että tietenkään pienen lapsen ei voi olettaa ottavan vastuuta itsestään ja elämästään, sitä varten heillä on vanhemmat, tai jokin muu taho, joka kantaa vastuun.

Lue lisää

Niin ja vanhemmat tehneet osansa.Jos lapsi oppii kuitenkin puhumaan niin sehän tarkoittaa sitä ettei mitään ongelmaa tule myöhemmin olemaan tai jos sun oppimisvaikeutta ei tutkita niin sekään ei tietenkään vaikuta ihmiseen myöhemmin ohan lapsi oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Ja myöhemmin nämä aiheuttaneet vaikeuksia joista on tehty havainnot ja ne on kirjattu mutta ihmetelty että mistäköhän voisi johtua. Eli ihmettelyä mutta ei tutkita. Ja tämä siis jo kun on täysi-ikäinen.

Jos on herkkä, ja haluaa itseään suojella, niin ehkä olisikin parempi olla lukematta näitä hyvinkin erilaisia kommentteja.
Itse lueskelen ihan siitä syystä, kun ihmismieli on mielenkiintoinen, ja sekin kiehtoo, kun olemme kaikki kovin erilaisia. Mielipiteitäkin on hyvä olla olemassa erilaisia, ei muuten syntyisi keskustelua, mielipiteiden vaihtoa.
Ei voi olettaa, että se sujuisi ihan jokaiselta asiallisella, rakentavalla tavalla.
Jos alkaa ahdistamaan, tai tulee paha olla, niin sitten on lukematta. Eikä tosiaankaan kaikkea tarvitse uskoa, mitä tuiki tuntemattomat kirjoittavat. Omaa harkintaakin saa käyttää.

Kaikissa meissä on tietenkin hyviä ominaisuuksia. Niitä hyviä ominaisuuksia ei pääse kuitenkaan hyödyntämään jos ei ota sitä vastuuta omasta sairaudestaan, tai ehkä tässä asiayhteydessä muutenkaan itsestään.

Olen ajatellut, että jos henkiolentojen kanssa elelevät ymmärtävät ne kokemuksensa olevan mielikuvituksen tuotetta, asia on vielä suhteellisen hyvin. Ymmärtää, että ne eivät kuitenkaan ole totta.
Jos taas menee niin pitkälle, että kuvittelee henkiolennot täysin todeksi/todelliseksi, alkaa se menemään sairauden puolelle. Sehän on harhaisuutta siinä vaiheessa.
Ihmisillä voi olla vaikka minkälaisia kokemuksia omassa mielessään, mutta se että, erottaako ne kuvitelmiksi, vai luuleeko niitä todelliseksi, siinä kai se ero on.
Ja jos kokee olevansa yhteyksissä johonkin henkiolentoihin, ei siitä ole pakko kertoa kenellekään ihan missä tahansa, voi joutua ohjatuksi psykiatrin juttusille. Joskus kaikki tuollainen voidaan luulla johtuvaksi vakavastakin sairaudesta, vaikka ei olisikaan kovin sairas.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikissa meissä on tietenkin hyviä ominaisuuksia. Niitä hyviä ominaisuuksia ei pääse kuitenkaan hyödyntämään jos ei ota sitä vastuuta omasta sairaudestaan, tai ehkä tässä asiayhteydessä muutenkaan itsestään.

Lue lisää

Mitä mieltä olet avoimen dialogin mallista ja sen tuloksista?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä mieltä olet avoimen dialogin mallista ja sen tuloksista?

(Vastuun vapautuslausekkeena sanottakoon, että en ole koskaan saanut avoimen dialogin hoitoa.)

Siis ideanahan se on hieno, ja siinä kuulostaa olevan monia hyötyjä joiden soisi yleistyvän. Aiheesta tehdyt tilastot ja tutkimukset ovat myös erittäin kiinnostavia. Suorrastaan innostavia.


Mutta sitten tulee se mutta.

Yksinkertainen kysymys. Miksi jotain näin hienoa ei yleisty räjähdyksen omaisesti?

Vastaajasta riippuen tähän tietysti tulee kaikkea maan ja taivaan välillä, kuten lääketehtaiden salaliitot jne. Mutta ei siitä sen enempää.

Itse ajattelen että kyse on hieman monimutkaisemmasta problematiikasta.

Mitä on avoimen dialogin malli?

Vuosikymmenten kehittämisen jälkeen ei oikein vieläkään tiedetä, mitä tarkalleen ottaen avoin dialogi on käytännössä. Se on paljon unelmia, ideologiaa ja niitä hyviä tutkimustuloksia, mutta samaan aikaan esimerkiksi IPS työhönvalmennus on laatukriteeristöjä hyödyntävä toimintamalli, joka voidaan sveitsiläisen kellon tarkkuudella kopioida paikkakunnalta toiselle.

Käytännössä nämä ongelmat ovat sellaisia, että esimerkiksi kuka ja missä kouluttaa ihmisiä avoimeen dialogiin? Käsittääkseni tämä on vielä avoin asia.

Samalla nykyisestä avoimen dialogin mallista on kopioitu elementtejä lukuisten hyvinvointialueiden toimintaan, mutta vastaavan ”ohjekirjan / standardoinnin”puuttumisen vuoksi, niitä on vaikea verrata saati pitää avoimen dialogin mallina. On siis mahdollista että kopiomme suuren osan avoimen dialogin mallista, mutta ilman jotain oleellista elementtiä, sen kopioiminen epäonnistuu.

Eli laajetakseen avoimen dialogin malli tarvitsee nykyistä enemmän sitä ”struktuuria”, mistä kaikista palapelin paloista avoin dialogi syntyy. Minkä avulla esimerkiksi eripuolilla maailmaa kokeiltavista avoimen dialogin malleista voidaan vertaiskehittää eri komponentteja jne.

Voi olla että tämä ongelma ratkeaa tulevaisuudessa mutta…

Toinen ehkä jopa isompi ongelma liittyy ketjun aiheeseen. Vastuun ottoon. Vaikka avoimen dialogin mallista on erittäin hienoja tutkimustuloksia, niin käsittääkseni siitä ei ole yhtään tutkimusta, miten se vaikuttaa läheisiin, vaikka yhtenä avoimen dialogin kantavana ideana on käydä dialogia avoimesti itsensä potilaan lisäksi, myös muiden hänen elämäänsä vaikuttavien ihmisten kanssa. Yksityiskohtiin menemättä se ei ole aina ihan helppoa.

Sen takia on perustellusti kysytty, että miten aitoja tulokset ovat. Koska entuudestaan tiedetään, että on mahdollista, että yksilön toimintakyky / hoito saattaakin siirtyä läheisten niskoille. Pitkässä juoksussa tämä tarkoittaisi että yhden parempivointisen sijaan meillä saattaakin olla tukku huonompivointisia ihmisiä, eli hoidon nettotulokset ovatkin negatiiviset.

Summa summarum, avoimella dialogilla on vielä pitkä matka maailmanvalloitukseen, ja isoja haasteita ratkastavanaan ennen kuin se onnistuu. Voisiko avointa dialogia ajatellakkin, että se ei yritä olla ratkaisu kaikkeen, vaan ainoastaan sille ryhmälle ihmisiä jotka kykenee avoimeen dialogiin. Mutta siinä ryhmässä on jo kovaa kilpailua. Esimerkiksi IPS työhönvalmennus on strukuroitu laatukriteeristöön perustuva työhönvalmennusmalli, jota on helppo monistaa paikkakunnalta toiselle.