Ajoliniasta löysin

Tämmösen jutun löysin ukkivainaan ajolinjasta vuodelta 1992, pystyykö kukaan vahvistamaan että onko totta?

Juhannus 1985. Päntälässä aurinko porotti kuin viinapannu ja sääennuste lupasi kuivaa – mutta Lervon sisuksissa oli pelkkää märkää.

Aatonaattona Lervo sai idean:
"Jos ajan kolme vuorokautta putkeen, ehdin Peijolasta Vinttikoskelle, sieltä Kolariin, takaisin Seonmäelle ja vielä KÄYDÄ LAUANTAITANSSIT... ilman että kukaan ehtii perässä!"

Alla oli vanha DAF 2800, hytissä kolme kaljakoria, puolikas poronkäristys, kaksi särkylääkettä ja lämmin Jallu-litra. Radio soi pelkkää Eppu Normaalia, mutta Lervon päässä alkoi jo humista ensimmäinen delirium-ääni:
“LERVO, TÄÄ AJETAAN TAI KUOLL… ei kun ajetaan.”

Ensimmäiset 24h:
Lervo ajoi Seonmäeltä Peijolaan silmät verestäen ja hymyillen kuin syntymäpäiväkuvassa. Tauot? Ei ollu. Vessat? Pihaan. Ruuat? Kolitsihousun taskusta löytynyt rasvainen nakkiviipale, jonka päälle oli liimautunut kuititon kuitti ja yksi kivensiru.

Toiset 24h:
DAF alkoi puhua. Kirjaimellisesti. Vaihteisto naksui "kiitos", pakoputki vihelsi Kuningas-Juusoa, ja Lervo väitti nähneensä Ämpäri-Tertun peilikuvana taivaalla heiluttamassa bussiaikataulua. Hän ajoi suoraan SEO:n läpi niin että kahvinkeittimen johto kiertyi peilin ympäri ja Möly-Markun koira sai paistettua korvansa.

Kolmannet 24h:
Lervo oli jo ajanut ympyrää kolme tuntia tietämättä, oliko Vinttikoskella vai Pietarissa.
Kilju-Kassu yritti pysäyttää häntä heiluttamalla liikennemerkkitankoa, mutta Lervo luuli sen olevan jumalallinen viiri ja huusi:
"SUOMI SAA TÄNÄÄN UUDELLEEN ITSENÄISYYDEN – JA MINÄ AJAN ITSELLE PELASTUKSEN!"

Lopulta, kolmannen yön aamuna, DAF pysähtyi keskelle Peijolan kirkonmäkeä. Lervo nousi hytistä, horjahti, näki ruohon ja kirkon ja sanoi:

"Nyt täältä mennään suoraan ylös tai alas, mutta ensin mä meen SEO:lle."