Nainen, kirjoitan tarinan

Voisitko oikeesti ottaa yhteyttä muhun.
Eikä se tarkoita että joudut olemaan ikuisesti yhteydessä muhun, jos et halua.

On paljon kaikkea..

Ole kiltti!



Ps. En lukenut aloitusta,
ainoastaan otsikosta alkusanan....

Meillä oli järven rannalla vanha soutuvene jolla lähdimme soutamaan.
Sinä otit aurinkoa tuossa luksus jahdissamme ja meillä oli mukanamme teltta mikäli jäisimme johonkin jossain vaiheessa nukkumaan.
Meillä ei ollut mitään kiirettä minnekään ja asuimme milloin missäkin ja miten tahdoimme.
Koko maailma oli kotimme vaikka meillä virallinen kotipaikkakin oli.
Maailma tarjosi meille kaikkea sitä mitä me tarvitsimme, tilaa ja rauhaa kaukana kaikesta myllerryksestä.
Nauttisimme myös telttaretkistämme kun saimme kahdestaan vain olla ja kuunnella sateen ropinaa ja tuulen huminaa.
Se rauhoitti meitä kun lepäsimme keskellä luonnon rauhaa toisiimme kietoutuneina.

:/

Kaunista.

Meillä oli kaikki mitä me tarvitsimme, koko maailma oli luotu vain meitä varten meitä palvelemaan.
Toki me osasimme välillä nauttia myös siitä hälinästä, kun soluttauduimme ihmisten keskuuteen, mutta se ei ollut meidän jokapäiväistä elämää johon me olimme mielistyneet.
Me rakastimme rauhaa ja sen keskellä me rakastimme toisiamme.

:/

Kotimme oli maalla jossa saimme asustella kaikessa rauhassa.
Eläimet olivat ilonamme ja olimme rakentaneet kodistamme järjestyksellisen luksus kodin jollaista ei muilla ollut eikä markkinoilta saanut.
Sen kaiken kruunasit ja kaunistit sinä kauniilla vartalollasi, kun teit kotitöitä läpinäkyvässä mekokssasi.
Työskentelyäsi oli ilo katsella kun kutsuvasti kurottelit ja venyttelit järjestelemään ja pyyhkimään tasoja.
Sen teit vain kiusakseni tuoden kauniin vartalosi lähelleni ja kurottaen ylitseni toivoen, että jälleen arkiset askareet päättyisivät läheisiin ja intiimiin hetkiin.
Monesti istuitkin kesken kaiken aamupalan aikaan syliini keittiön tuolille kun sinulla oli halipula tai tahdoit läheisyyttä.
Se oli vapautta sinulle ja minulle, missä vain, milloin vain, miten vain me olimme läheisiä eikä mikään estänyt meitä toimimasta tilanteen vaatimalla tavalla.

Rakkautemme oli täydellistä ylellisyyttä ja me kuuluimme toisillemme kokonaan.

:/

Kun löysin sinut, minulla oli kaikki mitä tarvitsin ja sen myötä meillä oli kaikki muukin mitä vain tahdoimme.
Emme tarvinneet paljoa, kun illalla tai aamulla nojasit terassin kaiteella maisemia katsellen, riitti kun tulin taaksesi ja kiedoin käteni ympärillesi ja suutelin niskaasi ja kaulaasi, niin se hetki oli jotain elämisen arvoista.
Yhdessäoloa, läheisyyttä ja hetkestä nauttimista kahdestaan.
Elämä kanssasi oli yhtä nautintoa.
Saimme palvella toisiamme kaikessa ja helliä toisiamme tehden toisistamme kuninkaan ja kuningattaren.
Kaiken teimme rakkaudesta ja meidän oli yhdessä hyvä olla.
Mikään muu asia maailmassa ei olisi pystynyt korvaamaan sinua ja siksi palvoin sinua kuin jumalatartani.
Sehän sinä minulle olit, korkeimman antama lahja, kallis ja korvaamaton, elävä ja rakastava.
Täydellinen.

:/

Yhdessä me rakensimme elämästämme kaikkineen antoisaa ja täydellistä, sillä meillä oli aikaa toisillemme ja teimme sen kaiken toisiamme varten.
Olimme toistemme elämän keskipiste ja tarkoitus eikä kukaan tai mikään voinut meitä erottaa toisistamme.
Maailma oli meiltä tähän asti jo varastanut elämän ja aikamme ja olimme loppusuoralla jonka aioimme elää vain toisillemme.
Olimme maailmalta oppineet miten ei tule elää ja olla, emmekä olleet milloinkaan integroituneet sen sääntöihin ja normeihin.
Kaikki entinen oli kuin tappanut meidät, eikä meillä ollut todellista elämää eikä iloa.
Se oli vaivannut meitä taustalla tähän asti ja lopulta hajottanut meidät ja saattanut meidät siihen pisteeseen jossa silmämme olivat auenneet näkemään asiat syvemmin kuin ennen.
Se kaikki vanha ja arvoton oli otettu meiltä pois ja meidän pöytämme oli pyyhitty nyt tyhjäksi.
Olimme valmiita aloittamaan kumpikin puhtaalta pöydältä ja elämään sitä elämää, jota me todella kaipasimme ja toivoimme.
Sain jakaa loppuelämän kanssasi ja vihdoinkin olin löytänyt elämän ja sille sen todellisen tarkoituksen.
Tarinamme ei kuitenkaan mennyt hukkaan eikä loppunut siihen, sillä meille oli suotu jotain enemmän kuin normaali jossa elää hetki ja lopulta kuolla.
Meidän tarinamme oli kirjoitettu tähtiin ja me saimme elää ja rakastaa toisiamme ikuisesti.

:/

Maailma oli avannut meille ovet ja portit ja kaikki oli tehty meille mahdolliseksi.
Se palveli meitä kaikessa tehden unelmamme mahdollisiksi mitä ikinä ne olivatkaan.
Valtakunta oli meidän.

:/

Maailmassa aika rientää ja elämä valuu hukkaan ilman sinua.
Kaikki on jo valmistettu meitä varten ja kaikki joka pidättää meidät erossa poistetaan.
Se on jotenkin surullistakin, että kaikki se aika ennen sinua on mennyt hukkaan ja parhaat ajat ovat tuhlaantuneet turhuuksiin.
Ehkäpä kuitenkin jo pieni hetki sinun kanssasi tekee siitä kaikesta sen arvoista että se pitkä odotus tulee sen arvoiseksi että se on kannattanut.

:/

En ymmärrä ihmitä joilla on rakas ja ne edelleen riippuu netissä.

Hyvää yötä ja Huomenta.
Univiidakkoon siirryn nyt, tai yritän.
Hali sinne jonnekin <3

Aika valuu hukkaan, se on niin totta. Kirjoitat ilmeisesti ihmisestä, jonka kanssa sinulla on yhteinen historia.

Minä kirjoitan ihmisestä, jonka syliin en ole koskaan istunut, mutta haluan nähdä maailma kylässä tapahtumassa. Tulisipa hän sinne tai jonnekin muuhun tapahtumaan. Haluaisin nähdä hänet.

Ei jatkoon! Kukaan ei lähde pitkin metsiä äijän kanssa kulkemaan, mikä pointti siinä on..? Surullisen omistushaluista, ja pelottavaakin maisemanmaalausta

Kaunista luettavaa, rakkaustarinaa, ikävästäkin.