Tekoälyllä ohjelmoidulla tietokoneella ei ole "sielua" tai tunteita, joista se voisi ammentaa teoksiinsa emotionaalista sisältöä, kuten nero, jolla sieluntilat muuttuvat säveliksi. Tietokone voi tekoälyllä ohjelmoituna vain tehdä nopeita laskutoimituksia ja jäljitellä ihmisälyn luomuksia ohjelmoituna ja säveltää varsin mekaanista musiikkia ilman neroille ominaista melodista mielikuvitusta ja aiheiden välistä logiikkaa.
Tekoälyllä ohjelmoitu tietokone ei voi kokea Ashkanazyn käyttämän termin mukaan "korkeimmanasteisia henkisfyysisiä tiloja" ja ilmaista niiden sisintä ydintä teokseen valettuina objektivoituina tunteina missään älyn pakenemisen vuoksi ja jonkinlaisen vaistomaisen välttämättömyyden johdosta aivoissa alkunsa saavassa luomistapahtumassa tiedostamattomien motiivien yhtyessä tietoiseen metodiikkaan, koska sillä ei ole tahtoa, jonka aikeiden herruudesta irti tempautunut ja vapaasti toimiva äly voisi luoda aitoa, sillä se on ohjelmoinnin tuloksena ja ihmisen sille antamien käskyjen pohjalta toimiva mikropiiriensä nojalla täysin mekaanisesti kykenemättä omaamaan nerojen psyykkistä suorituskykyä ja heidän luoman musiikkinsa laajaa tunneskaalaa, puhumattakaan älyn puhtaudesta ja objektiivisuudesta, joka on nerouden edellytys.
Eikä mittaamatonta emotionaalista syvyysperspektiiviä voisi edes mitata, muuten kuin vain tuntemalla sen sisimmässään tahdon liikkeiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle, jolloin vain älyn mukaisia tahdon liikkeiden vastineita kiihdytetään, tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvana ja joka ei ole mitään mitattavissa ja a priori määriteltävissä olevaa ja ilmiöön kuuluvaa, joten emme pysty vertailemaan millään ns. objektiivisilla mittareilla kuulijan kokemaa ja musiikin aikaan saamaa tunnetilan voimakkuutta aivosähkökäyrän osoittaessa vain musiikin aktivoimat alueet aivoissa, ei niiden elämyksellisen vaikutuksen suuruutta ja kokonaisvaltaisuutta ihmisen psyykessä ja kehossa.
Tietokoneelta puuttuu tunne elämää rikastuttavat elämänkokemukset ja elämän vastoinkäymisten aikaan saamat ja henkistä kokemuspiiriä kasvattavat tunnejärkytykset, jotka nero sublimoi ja jalostaa sävelteoksissaan subliimiksi säveltaiteeksi, josta voimme kokea katharsiksen.
Se ei myöskään ole voinut kyetä lyhyessä ajassa yhtäkkiä omaksumaan vain harjoittelun myötä saavutettavaa mestarillista sävellysteknistä taitoa ja muodontajua, temaattisesta kehittelystä puhumattakaan.
Eikä sille ole myöskään ole voinut kehittyä lyhyessä ajassa persoonallista tyyliä, joka edellyttää vuosikymmenten harjoittelua ja kypsymistä taiteilijana, ja jollaisesta yhä uusille sielullisille alueille yltävästä luovan neron uraa leimaavasta musiikillisesta kehitysprosessista suuret säveltäjänerot tunnetaan varsinkin ihmiskunnan suurimpiin neroihin kuuluvien Schubertin, Mozartin, Haydnin, Bachin ja Beethovenin kohdalla.
Tekoäly vastaan suuri musiikillinen nero. Kumpi voittaa?
9
150
Vastaukset
- Anonyymi
sana tekoäly kertoo jo paljon koska se on teko jos ymmärrät mitä meinaan ny??
oon kanssas täysin sammaa mieltä että tekoäly tekkee musasta lähinnä teknistä näpertelyä vailla tunnetta.
kommentoija Juha pohjola(jopohola)- Anonyymi
Ymmärrän. Vaikka se olisi objektiiviseksikin tullut puhdas äly, joka musiikin on luonut, mutta persoona, josta se on erottautunut, olisi tunne-elämältään köyhä ja kokemuksia vailla, se ei kykenisi luomaan syvällistä ja suurta musiikkia, luultavasti, mutta mene ja tiedä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän. Vaikka se olisi objektiiviseksikin tullut puhdas äly, joka musiikin on luonut, mutta persoona, josta se on erottautunut, olisi tunne-elämältään köyhä ja kokemuksia vailla, se ei kykenisi luomaan syvällistä ja suurta musiikkia, luultavasti, mutta mene ja tiedä.
Mozart oli tosin pikkupoikana lapsinero ja älyltään lasten ja neron tavoin puhtaasti tiedoitseva, mutta koska hän oli paitsi sävellystekniikaltaan myöhempiin mittapuihinsa nähden vielä raakile, ja isänsä hellässä huomassa kasvatettuna ja lapselle ominaisesti vielä syvempiä tunnekokemuksia ja tunnejärkytyksiä sekä karaisevia elämänkokemuksia paitsi mm. äidin poismenon tai rakastamansa Aloysian taholta hylkäämäksi joutumisen takia, ei hän vielä omannut kykyä ja kokemuksia sublimoida katastrofiaan sävelteosten muotoon ja saavuttaa musiikkinsa emotionaalista syvyysperspektiiviä siten kuin mestariteoksissaan vasta kypsällä iällä, vaikka jo 17 vuotiaana sävelletty g molli sinfonia on jo melkoinen kypsyysnäyte ja on arveltu Mozartin kokeneen sen säveltämisen aikoihin ensimmäisen rakkautensa valaen ehkä tämän rakkauden tunteen sisimmän ytimen objektivoituna sinfoniansa intohimoista kiihkoa tulvivaan sävelkieleen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mozart oli tosin pikkupoikana lapsinero ja älyltään lasten ja neron tavoin puhtaasti tiedoitseva, mutta koska hän oli paitsi sävellystekniikaltaan myöhempiin mittapuihinsa nähden vielä raakile, ja isänsä hellässä huomassa kasvatettuna ja lapselle ominaisesti vielä syvempiä tunnekokemuksia ja tunnejärkytyksiä sekä karaisevia elämänkokemuksia paitsi mm. äidin poismenon tai rakastamansa Aloysian taholta hylkäämäksi joutumisen takia, ei hän vielä omannut kykyä ja kokemuksia sublimoida katastrofiaan sävelteosten muotoon ja saavuttaa musiikkinsa emotionaalista syvyysperspektiiviä siten kuin mestariteoksissaan vasta kypsällä iällä, vaikka jo 17 vuotiaana sävelletty g molli sinfonia on jo melkoinen kypsyysnäyte ja on arveltu Mozartin kokeneen sen säveltämisen aikoihin ensimmäisen rakkautensa valaen ehkä tämän rakkauden tunteen sisimmän ytimen objektivoituna sinfoniansa intohimoista kiihkoa tulvivaan sävelkieleen.
Muina miehinä ryhdyin kuuntelemaan Mozartin sinfonioita eri ikäkausilta ja vaikka musiikin potentiaalin nähden en kovin syvällistä henkistä tilaa saavuttanutkaan keskittyneellä kuuntelulla, niin kernaasti kuin olisin halunnutkin, niin jonkinasteisen hyvin levollisen ja sisäisen rauhan täyttämän kuitenkin ja olen vieläkin autuaassa tilassa tätä kirjoittaessani. Eräässä kohdassa Jupiterin finaalissa mieleen tuli eräs kipeä muisto, joka peittyi kuitenkin musiikin rakkauden sanomaan ja muuttui positiiviseksi voimavaraksi ja energiaksi ja voitolliseksi tunteeksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muina miehinä ryhdyin kuuntelemaan Mozartin sinfonioita eri ikäkausilta ja vaikka musiikin potentiaalin nähden en kovin syvällistä henkistä tilaa saavuttanutkaan keskittyneellä kuuntelulla, niin kernaasti kuin olisin halunnutkin, niin jonkinasteisen hyvin levollisen ja sisäisen rauhan täyttämän kuitenkin ja olen vieläkin autuaassa tilassa tätä kirjoittaessani. Eräässä kohdassa Jupiterin finaalissa mieleen tuli eräs kipeä muisto, joka peittyi kuitenkin musiikin rakkauden sanomaan ja muuttui positiiviseksi voimavaraksi ja energiaksi ja voitolliseksi tunteeksi.
Nyt Ludwig van Beethovenin 5. pianokonserton adagion orkesterijohdanto synnytti minussa paljon tunteita ja purskahdin itkuun ajatellessani tuota Beethoven elokuvaa jossa osan musiikki säestää taustalla viimeistä kohtausta, ja jossa fiktiivisesti säveltäjän kuolematon rakastettu käy loppukuvissa säveltäjän haudalla.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Nyt Ludwig van Beethovenin 5. pianokonserton adagion orkesterijohdanto synnytti minussa paljon tunteita ja purskahdin itkuun ajatellessani tuota Beethoven elokuvaa jossa osan musiikki säestää taustalla viimeistä kohtausta, ja jossa fiktiivisesti säveltäjän kuolematon rakastettu käy loppukuvissa säveltäjän haudalla.
Aamukävelyllä Beethovenin 5. pianokonserton Adagion säveltäjälleen epätavallisen sensuelli ja tunteikas musiikki, sekä edellä mainittu leffa tulvivat mieleen ja koin sellaisen sublimoidun ja objektivoidun surun tunteen Beethoveniin vahvasti samaistuen ja semmoisen pintapuolisen olon sijasta sain tuntea jotakin syvemmin koettua hilpeän arkipäiväisyyden sijasta, mutta myös hyvin levollisessa ja meditatiivisessa olotilassa.
Olen kokenut ensimmäisestä osasta 1980 luvun alussa valtaisan katharsiksen, joka häivytti kahvikupin tärinästä kavereiden luona johtuneen musertavan häpeän tunteen pois ja olin täynnä uutta ja tarmokasta elämäniloa ja energiaa ja kuin uusi ihminen kohdatessani Juhan koulumme jumppasalissa seuraavana päivänä täysin vilpittömin mielin , eikä tuosta kaikkinielevästä häpeästä ollut tietoakaan. Kiitos Beethovenin nerouden. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Aamukävelyllä Beethovenin 5. pianokonserton Adagion säveltäjälleen epätavallisen sensuelli ja tunteikas musiikki, sekä edellä mainittu leffa tulvivat mieleen ja koin sellaisen sublimoidun ja objektivoidun surun tunteen Beethoveniin vahvasti samaistuen ja semmoisen pintapuolisen olon sijasta sain tuntea jotakin syvemmin koettua hilpeän arkipäiväisyyden sijasta, mutta myös hyvin levollisessa ja meditatiivisessa olotilassa.
Olen kokenut ensimmäisestä osasta 1980 luvun alussa valtaisan katharsiksen, joka häivytti kahvikupin tärinästä kavereiden luona johtuneen musertavan häpeän tunteen pois ja olin täynnä uutta ja tarmokasta elämäniloa ja energiaa ja kuin uusi ihminen kohdatessani Juhan koulumme jumppasalissa seuraavana päivänä täysin vilpittömin mielin , eikä tuosta kaikkinielevästä häpeästä ollut tietoakaan. Kiitos Beethovenin nerouden.mitenkäs toi Johan sebastian bach sitte että saavuttaako hän sut tunnetasolla eli ossaakko sannoo miten vahavasti saa sinut tunnetasolla?? Kulkeeko ymmärränkö oikein bach musiikillisesti hieman kapeampaa musiikillista limittiä että sen raamit on niukemmat kuin jos vertaa esim Beethoveniin ja Mozarttiin oonko oikean havainnon tehny?? kirkkoklassiset teokset on lähinnä ne joista mä muistan ja arvostan bachia eniten.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
mitenkäs toi Johan sebastian bach sitte että saavuttaako hän sut tunnetasolla eli ossaakko sannoo miten vahavasti saa sinut tunnetasolla?? Kulkeeko ymmärränkö oikein bach musiikillisesti hieman kapeampaa musiikillista limittiä että sen raamit on niukemmat kuin jos vertaa esim Beethoveniin ja Mozarttiin oonko oikean havainnon tehny?? kirkkoklassiset teokset on lähinnä ne joista mä muistan ja arvostan bachia eniten.
Kyllähän Bachin musiikkista huokuu uskovan kristityn harrasta tunnelmaa ja lujaa luottamusta jumalaan, jonka minäkin voin tuntea. Olet tehnyt juuri oikean havainnon ja ilmaisit sen todella osuvasti mitä limittiin ja raameihin tulee.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
mitenkäs toi Johan sebastian bach sitte että saavuttaako hän sut tunnetasolla eli ossaakko sannoo miten vahavasti saa sinut tunnetasolla?? Kulkeeko ymmärränkö oikein bach musiikillisesti hieman kapeampaa musiikillista limittiä että sen raamit on niukemmat kuin jos vertaa esim Beethoveniin ja Mozarttiin oonko oikean havainnon tehny?? kirkkoklassiset teokset on lähinnä ne joista mä muistan ja arvostan bachia eniten.
Tarkoitin harrasta tunnelmaa ja kristityn lujaa luottamusta jumalaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod224504- 203635
Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita
Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy4052397- 272101
- 341994
Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost2391959- 351784
- 151668
En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191487- 121351