Tiedätkö nainen...

Miten valtava tarve minulla on puhua sinulle. Niin paljon asiaa että jos illalla aloitetaan niin aamulla vieläkin asioihin syvennytään.

Mutta kirjoitan tänne pinnallisesti kun sua ei ole vielä siunattu minulla.

Kaikki tämä yksinäisyys, jonkinlainen eristäytyminen ja vastavirtaan uiminen on tuonut valtavaa tietoa kokemusten ja yllätysten kautta. Aivan ruokavaliosta ihan maailman ensimmäisiin päiviin asti olen saanut huomata järkyttäviä asioita tässä maailmassa ja yhteisössä, minkä varaan ihmiset elävät ja sokeina kiipeävät pois totuudesta. Valtava etulyöntiasema minulle muodostunut, siitä kiitos yksin Herran.

Monesti mietin tulevaa, ja vaikka miten toivon ettei Leopardien koneet ole sotaan tehty, niin pahoin pelkään että vielä Rheinmetallin piiput kylvävät tuhoa idästä länteen ja Eurooppamme kadut värjätään kuten pikkuhoususi suojat kuukausittain.

Ja ne molemmat ovat väärin. Kyllä minä sen tiedän.

Kuinka valtavassa vääryydessä me elämme, kun meidät on pakotettu luottamaan tahoihin jotka tahtovat vain lytätä meidät saappaan alle. Hyökkäämällä tavoilla joita me pidimme hyvinä, auttavina ja luotettavina. Kuinka voi herkällä korvalla kuulla metsässäkin... sen ääneen minkä kuulin.

Kaiken kaaoksen keskellä loistaa usko ja toivo paremmasta. Toivo rakkaudesta. Minusta ja sinusta, kun jälleen kävelemme maanpaalla kuolevaisten keskellä.

T