Ilmiöt opiskellaan todella pitkään tunteina

Lapsesta asti ihminen kävelee kauppaan ja vuosien jatkunut oppiminen kuinka kävellä kauppaan muuttuu opituksi elämän ilmiöksi. Minkälaisia asioita kauppaan kävelemisessä liittyy. Matkalla voi sattua erilaisia asioita ja koetaan erilaisia asioita säästä, ihmisten tapaamiseen ja liukastumiseen talvella tai kylmään. Kun mahdollisimman paljon kokemuksia kauppaan kävelemisestä on koettu vuosien varrella, tiedämme todella hyvin, mitä kauppaan menemisessä merkitsee.

Niin kun keretään hokea, että ihmisinä me väsyttiin kauppaan kävelemisestä, niin mieli muuttuu ja tuo uusia ulottuvuuksia kauppaan kävelemisessä. Kyse ei olekaan elämässä staattisesta kokemusten kirjasta, mutta kehittyvästä ihmisen psykologiasta.

Kun kysymys tulee kauppaan kävelemisestä taas, niin osaan saada tunteen psykologiaan siitä, mitä kauppaan menemisessä on kyse. Eli sanat "mennä kauppaan" ja ajatukset tuottavat, voivat tuottaa tunteen.

Tunteella on haju, tuntuma, joka kattaa kaikki kauppaan kävelemisen koetut ilmiöt sulautuneina yhteen yhdeksi tunteeksi.

Tästä katsottuna yhtenäinen tunne voi olla symbolinen. Jos osaisin merkitä konsensus tunteen, siitä olisi voinut tulla yksi merkki.
Mieli lisäkseen käsittelee tunnetta tietona, eikä tunteena. En koe kaikki kauppaan menemisen kokemukset erillisinä tunteina, mutta yhtenäisenä objektiivisena tunteena, joka sulkee sisäänsä kaikki kauppa kokemukset.


Seuraava on se, miten yksi konkretisoitu tunne, voidaan käyttää elämässä yleisesti yhdessä muiden mielen tuotteiden kanssa. Mielessä on valmis kauppaan menevä yksikkö. Voin käyttää sen vapaasti parhaiksi näkemällä tavoin.

Esimerkiksi kun keskiviikko iltana pitäisi mennä kauppaan, voin ajatella tapahtuman ja saada siitä tuntuman tunteisiin. Kun ajankohta on erikoinen kun aikakäsitys on lineaarinen, niin voin jopa seuraavana psykologian kehityksen lahjana saada vastauksen siihen, että kannattaako juuri siinä ajankohtana mennä kauppaan. Voin aistia, mitä tapahtuu keskiviikkona. Joskus en tiedä tarkasti mitä tapahtuu, mutta vaistoan, että kannattaako mennä silloin. Jotta tietäisin, mitä tapahtuu kaupassa, niin se vaatii lisää mielen ponnisteluja. Eli tunteita voi käyttää uudella tavoin sivistyneessä mielessä.

Joskus mieli saa tunteen ilman komentoa. Asiat elämässä, joita ei tilannut omassa mielessään, tuottavat eteen tunteita maailman tapahtumista. Mieli sitten löytää tunnetut tunteet ja hajunsa perusteella tutkii sitä tunnetta jollakin tavoin ja haju sitten avaa tunteen ja löytää siinä vastauksia tuntemattomasta vielä ilmiöstä.

Siinä tunne on symbolinen tunne, jota voi käsitellä haju-järjen avulla. Ajattelu ja haistaminen siten eroavat toisistaan. Haju tuottaa mielikuvia, vastauksia.

Mielenkiintoista, että voin tunnistaa tuttuja opittuja tunteita pelkästään tunne tasolla ja haju tasolla. Haistelu taas liittyy jopa keholliseen toimenpiteeseen. Voin haistella, jos haluan tai jättää ilmiö tunne tasolle, mutta kun haistelen niin tunteen tunnistaminen nopeutuu kun haistaminen on ymmärtämisen tekemistä.

Tunne tasosta suoraan joskus on vaikea tuntea kaikkea ja tunneilmiö pitää avata.
Jos tunneilmiö käsitellään tunteissa, pitää mennä lisää aikaa kun antaa tunteille tilaa vaikuttaa, mikä puolustaa sen, että tunteet ovat hitaampia ja tulevat jäljessä. Niillä on joku oliomainen, ehkä geometrinen ominaisuus jopa tunteina. Voi olla, että tunteiden käsittely tunteina ei ole aina sopivaa kun kaksi samanlaista huonosti sopivat.

Toisaalta väliin ulkopuolinen sivistyksen totuus, että tunteen rakenne voi olla erilainen eri ihmistyypeillä. Tunne voi rakentua eri tavoin ja kuitenkin olla kutsuttavana tunteeksi. Eli lopputulos on tunne, mutta rakennettu aivan eri tavoin. En tässä selitä ajatusta enempää, mutta kerron, että näin olisi voinut olla, mikä selittää, että joku ei hyväksy selitystäni tunteesta, koska hänellä on erilainen tunteen rakenne, joka edelleen on tunne.

Myös tuli vastaus, että miksi on toimettomia ihmisiä, että ehkä tunteellisuus on toimettomuutta. Tunteet vaativat toimettomuutta olemassaololleen ja toiminta hävittäisi tunteita samalla tavoin kuin liikunta tappaa tunteita ja siten voi sanoa, ettei liikunta ole kaikissa tilanteissa aina hyödyksi, mutta päinvastoin.

Lakisäädännössä pitäisi olla tunteille annettu tilaa kypsyä. Tunnistaako ja allekirjoittaako lakisäädäntö tunteiden olemassaolojen vaatimuksia? Onko laki inhimillinen? Työssä painetaan tunteista välittämättä.

On yllättävää kuinka hitaasti elämän ilmiöistä tulee tuttuja. Kuluu kymmeniä ja kymmeniä vuosia ja päädytään vain yksinkertaiseen lapselliseen tunne ilmiöön.

Voin jopa laskea sormilla, miten paljon olen ilmiöitä oppinut elämässä. Toki ilmiöiden koko skaala on pidempi ja siihen ne vuodet menevät kun keho liikkuu ja oppii laajasti eri aikoina, paikoissa, ym.

Vielä aikuisena voi erottaa vasta pari ehjää tunnetta. Niitä kyllä muistaa. Ja hämmästys syntyy siitä, että minä tunnen noita objektiivisia tunteita! Ne ovat minulla ja ne kertovat kokonaisuudessaan